Henna Haravuori, Opiskeluterveyspäivä 16.11.2016

1. Masentuneen opiskelijan arvio ja hoito
opiskeluterveydenhuollossa
Henna Haravuori
1

2. Työnjako nuorten masennustilojen hoidossa
• Perusterveydenhuolto (koulu- ja opiskeluterveydenhuolto,
terveyskeskukset, nuorisoneuvolat, jne.)
• Nuorten masennusoireilun tunnistaminen => riskiryhmien
preventiiviset interventiot
• Masennustilojen tunnistaminen ja arvio
• Lievien / keskivaikeiden depressioiden akuutti hoito (keskusteluhoidot,
kuormituksen vähentäminen)
• Keskivaikeiden / vaikeiden masennustilojen jatkohoito
erikoissairaanhoidon ohjeistuksen mukaisesti
• Erikoissairaanhoito
• Kattava diagnostiikka
• Hoidon oikean toteuttamispaikan arvio
• Keskivaikeiden – vaikeiden masennustilojen (akuutti)hoito
• Perusterveydenhuollon konsultoiminen

3. Nuorten masennustilojen varhainen hoito
• Varhaisen hoidon etuja
• lyhentää masennuksen kestoa
• ehkäisee uusiutumista
• mahdollistaa nuoruuskehityksen jatkumisen
• Lievät masennustilat usein hoidettavissa muutamilla selvittävillä ja
tukea anatavilla käynneillä
• Ensimmäisen masennusjakson hoito tuloksellisempaa kuin
uusiutuneen
• Tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaatio, lähettäminen,
saattaminen

4. Nuorten masennustilojen ennuste
Nuoruuden masennustilat ennustavat nuoren aikuisuuden
• Masennustiloja
• Ahdistuneisuushäiriöitä
• Itsetuhoisuutta
• Päihdeongelmia
• Huonoa sosiaalista selviytymistä
• Tyytymättömyyttä omaan elämään
• Parisuhde, työ, somaattinen terveys myös heikommalla tolalla
Uusiutuvan masennuksen ennuste huonompi kuin niillä, jotka
sairastaneet vain yhden masennusjakson
=> Ensimmäisen masennusjakson tunnistaminen ja hoito!

5. 5

6. Tunnistaminen ja seulonta
• Terveystarkastuksissa ja terveyskyselylomakkeilla.
• Onko sinulla ollut viime aikoina seuraavia oireita tai pulmia (harvoin
tai ei lainkaan/ noin kerran viikossa/ lähes joka päivä tai päivittäin)?
– mielenkiinnon vähentyminen tai menetys*
– alakuloisuus, masentuneisuus tai toivottomuus*
– väsymys, uupumus
– nukahtamisvaikeus ja/ tai heräilyä öisin
– Keskittymisvaikeus
– * kysymyksissä vastaaminen ”lähes joka päivä” tai ”päivittäin”
edellyttää masennustilan arviointia tarkemmin eli on ns.
seulapositiivinen.
6

7. Tunnistaminen ja seulonta
• Masennusoireita voi seuloa myös osana terveystarkastusta tai
muista syistä varatuilla ajoilla. Masennuksen keskeisistä oireista voi
kysyä kahdella kysymyksellä masennuksesta (PHQ-2):
– Kuinka usein viimeisen kahden viikon aikana olet tuntenut itsesi
alakuloiseksi, masentuneeksi tai toivottomaksi?
– Kuinka usein viimeisen kahden viikon aikana olet kokenut
mielenkiinnon puutetta tai vähäistä mielihyvää erilaisten asioiden
tekemisestä?
– vastausvaihtoehdot ovat: ei ollenkaan/ useana päivänä/ suurimpana
osana päivistä/ lähes joka päivä
– kumpaan tahansa kysymykseen vastaus ”useana päivänä” tai
”suurimpana osana päivistä” voi viitata masennukseen ja oireita
kannattaa selvittää laajemmin
• opiskelijoilta kannattaa lisäksi kysyä tavallisesta poikkeavan
ärtyneisyyden esiintymisestä, energian puutteesta,
keskittymisvaikeuksista ja univaikeuksista
7

8. Tarkempi arviointi ja diagnostiikka
• Itsearviointilomakkeet: RBDI, BDI-21, PHQ-9 (terveydenhoitaja)
• Masennustilan diagnoosi perustuu haastattelussa todettuihin
oireisiin, joiden lukumäärä, vaikeusaste, kesto ja ajallinen
vallitsevuus johtavat diagnoosiin tai sen pois sulkemiseen (lääkäri)
• Ydinoireet:
– Mielialan lasku
– Mielenkiinnon ja mielihyvän kokemisen menetys
– Väsymys ja voimattomuus, uupumus
• Muut oireet:
– Keskittymisvaikeudet, unen häiriintyminen, ruokahalun ja painon
muutokset, ruumiinliikkeiden hidastuminen tai levottomuus,
arvottomuuden- ja syyllisyydentunteet tai itsetunnon lasku,
itsetuhoiset oireet, toivottomuus
• Masennustila diagnosoidaan, kun ainakin kaksi ydinoiretta ja kaksi
muuta oiretta esiintyvät samaan aikaan ainakin kahden viikon ajan
aiheuttaen kärsimystä ja/tai toimintakyvyn selvää laskua
8

9. Hoito opiskeluterveydenhuollossa
• Lievissä ja komplisoitumattomissa keskivaikeissa masennustiloissa,
joihin ei liity merkittävää itsetuhoisuutta tai merkittävää
samanaikaissairastavuutta, aloitetaan hoito
opiskeluterveydenhuollossa.
• Varsinaista masennusta sairastavien lisäksi kannattaa myös
masennusriskissä oleville nuorille tarjota sairastumisriskiä
pienentäviä interventioita.
• Hoidolle tulee asettaa selkeä tavoite, esimerkiksi lasku RBDI:n tai
BDI-21:n pisteissä, ja seurata sen saavuttamista.
• Tavoite voi olla myös konkreettinen muutos käytöksessä.
• Hoidon tulee olla tiivis: esimerkiksi viikoittaiset keskustelukäynnit
ja hoidon määrämittaisuus noin 2‒3 kuukautta.
• Sovitun hoidon jälkeen tilanne arvioidaan uudestaan. Jos opiskelija
ohjataan käyttämään verkkopohjaista hoitoa, tulee tällöinkin
hoidon toteutumista ja hoitovastetta seurata.
9

10. Opiskeluterveydenhuoltoon soveltuvia
menetelmiä
• Psykoedukaatio (potilasopetus)
• Kuormituksen vähentäminen
• Tukea antava keskusteluhoito (terveydenhoitajan, psykologin tai
psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla)
• Depressiohoitajan antama keskusteluhoito (terveyskeskuksessa)
• Spesifit yksilökohtaiset menetelmät lievempien masennustilojen
hoitoon esim. interpersoonaallinen ohjaus (IPC)
• Ryhmämuotoiset menetelmät: MAESTRO-kurssi, Depressiokoulu
• MoodGYM, verkkopohjainen oma-apu ohjelma
• Hyvän elämän kompassi, Headstead, verkkopohjainen oma-apu
ohjelma
• Masennuksen omahoito, Mielenterveystalo
• Masennuksen nettiterapia (18-v), Mielenterveystalo
• Lääkehoito: täysi-ikäisen masennus
10