Esityksessä on kymmenen yleisintä väitettä tai myyttiä, jotka liittyvät kuntauudistukseen. Case -esimerkkinä on Porin seutu. Väitteet on kerätty selvitysvaiheen aikana yleisemmin esitetyistä kysymyksistä, väärinkäsityksistä tai epäluuloista. Jokaista väitettä/myyttiä tarkastellaan tiedossa olevien faktojen avulla. Jokaisen väitteen perässä on faktalaatikko. Sen jälkeen jokainen väite punnitaan totta, osittain totta tai tarua määreellä.

1. TOTTA VAI TARUA?
10 väitettä Porin seudun kuntajakoselvitykseen liittyen
Timo Aro ja Jarmo Asikainen
Helmikuu 2015

2. VÄITE 1:
Kuntaliitoksista ei ole
mitään hyötyä eivätkä
ne tuo edes säästöjä
 Kuntaliitosten hyödyllisyydestä tai haitoista ei ole yhtenäistä
tutkimuksellista näyttöä suuntaan tai toiseen. Tulkinnat ovat täysin
riippuvaisia valitusta näkö-kulmasta tai millä aikavälillä asiaa tarkastellaan.
 Lyhyellä aikavälillä kuntaliitoksista ei ole yleensä taloudellista hyötyä
fuusiokustannusten jne. vuoksi. Kuntaliitoksella tavoitellaan tulevaisuuden
kehitystä mahdollistavia vaikutuksia alueen elinvoimaisuuteen ja
kilpailukykyyn sekä palvelujärjestelmän kokonaiskehittämiseen. Nykyisen
toimintaympäristön muutospaineissa ei ole perusteita puhua juurikaan
varsinaisista kuntaliitoksen säästöistä, vaan kyse on pikemminkin
mahdollisuuksista siirtää vapautuvia resursseja uusiin kasvaviin tarpeisiin.
Hyödyt tulevat esiin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, kun voidaan keskittyä
henkilöstön käyttöön, palveluiden järjestämiseen, toimivaan palveluverkkoon
ja vahvaan elinvoimapolitiikkaan.
 Kuntien optimikoosta ei ole myöskään tutkimuksellista näyttöä, vaan
optimaalinen väestömäärä riippuu siitä, mistä palvelusta on kyse ja onko
palvelu työvoima- vai pääomavaltainen.
 Useilla toteutuneilla kuntaliitoksilla on negatiivinen kaiku ja epäonnistumisen
leima: huonot kokemukset ylikorostuvat ja onnistuneista kuntaliitoksista
yleensä vaietaan. Hyvä esimerkki onnistuneesta kuntaliitoksesta on
esimerkiksi Porin ja Noormarkun kuntaliitos.

3. VÄITE 2:
Pieniä kuntia tarvitaan
Porin suurten velkojen
maksajiksi
 Kolikolla on kaksi puolta: velkojen ja varallisuuden määrä. Yhtä ei voi
tarkastella ilman toista.
 Porilla on selvitysalueen kunnista eniten kunta- ja konsernilainaa
asukasta kohden, mutta myös eniten varallisuus- ja
sijoitusomaisuutta.
 Porin nettovarallisuuden ja sijoitusten määrä on keskimäärin kolme
kertaa suurempi kuin muissa selvitysalueen kunnissa.
 Porin velkamäärä on kaikkien Manner-Suomen kuntien keskitasoa ja
suurten kaupunkien joukossa keskitason alapuolella. Porin konser-
nivelat ovat 15 suurimpaan kaupunkiin verrattuna neljänneksi
alhaisimmat, konsernin rahavarat 6:nneksi korkeimmat ja
konserninkertynyt ylijäämä 7:nneksi korkein asukasta kohden
laskettuna vuoden 2013 tilinpäätöksen perusteella.
 Väestömäärältään ja taloudeltaan pieni kunta on ”yliherkkä” muu-
toksille. Kokonaistaloudellisesti vahvemman kunnan talous kestää
paremmin äkilliset ja ennakoimattomat kustannuserät (esim.
lastensuojelu, sisäilmaongelmat, suuret työpaikkamenetykset jne.).

4. VÄITE 3:
Porin seudun kunnat
eivät muodosta toimin-
nallisesti yhtenäistä
eikä kiinteää aluetta
 Yhdistymisen perusedellytykset ovat pääasiassa alueellisia ja
toiminnallisia reunaehtoja, kuten alueen sijainti ja alueen kasvu-
potentiaali, kuntien toiminnallinen suuntautuminen, luontaisen
pääkeskuksen olemassaolo, aika- ja matkaetäisyydet pääkeskukseen
ja kuntien taloudellinen tilanne. Porin seutu on aika- ja
matkaetäisyyden sekä asutuksen, työpaikkojen ja palveluiden
sijainnin näkökulmasta yksi kiinteimmistä ja tiiviimmistä
kaupunkiseuduista koko maassa. Alue muodostaa luontevan
asukkaiden elämänpiirin
 Noin 30 kilometrin kehällä Porin torilta asuu noin 120 000 ihmistä ja
sijaitsee yli puolet koko maakunnan työpaikoista ja yrityksistä. Porin
seutu muodostaa Porin ja Kokemäen välillä yhdyskuntarakenteen
näkökulmasta lähes yhtenäisen taajama-alueen. Luvia ja Pomarkku
muodostavat rusetin yhtenäisen asutus- ja työpaikkakäytävän
ympärille.
 Alue muodostaa toisiin vahvassa riippuvuudessa olevat yhteiset työ-,
asiointi-, palvelu-, asunto- ja vetovoimamarkkinat. Esimerkiksi
enemmän kuin joka toinen ulvilalainen tai luvialainen pendelöi
päivittäin Poriin. Suurin osa muutoista tapahtuu selvitysalueen
kuntien välillä. Alueen kuntien välillä on vahva keskinäisriippuvuus,
joka perustuu historialliseen kehitykseen, seutua halkoviin liikenne-
käytäviin ja alueen laaja-alaisiin sopimus- ja yhteistyöjärjestelyihin.

5. VÄITE 4:
Palvelut lopetetaan pienistä
kunnista ja ne karkaavat
Porin keskustaan
 Uuden kunnan pinta-alan kasvaessa syntyy ristiriitoja palveluiden tehokkuus-
ja tasaisuustavoitteiden välillä. Jos tehokkuustavoitteita korostetaan liiaksi, on
vaarana, että lähipalveluihin ei panosteta riittävästi. Erityisesti uuden kunnan
reuna-alueiden asukkailla on perusteltu huoli heidän lähipalveluidensa
säilymisestä. Palveluja ei kuitenkaan lopeteta ”piruuttaan” ja keskitetä Porin
keskustaan.
 Keskeiset lähipalvelut eivät karkaa mihinkään. Lähipalvelut keskitetään
aluekeskuksiin eli nykyisten kuntakeskusten alueelle Ulvilaan, Nakkilaan,
Kokemäelle, Luvialle, Pomarkkuun ja Poriin. Porissa on useampia
aluekeskuksia keskustassa, Meri-Porissa ja Noormarkussa. Aluekeskuksissa
tuotetaan kaikki keskeiset lähipalvelut ihmisen sujuvan arjen näkökulmasta.
Noormarkku on hyvä esimerkki kuntaliitoskunnasta ja aluekeskuksesta, jossa
palvelutarjonta on säilynyt ennallaan tai jopa parantunut resurssien kasvaessa.
 Uuden kunnan alueelle muodostetaan lähipalvelualueet, joiden tarjonta
määritellään vuosittain palvelusuunnitelman laatimisen yhteydessä.
 Vaikeasti hallittavien seudullisten yhteistyörakenteiden ja –järjestelmien
byrokratia poistuu ja ”himmeleiden” määrä vähenee eikä niitä tarvita, kun
palveluverkko on kaikille yhteinen. Kunnilla on mahdollisuus purkaa osa
hallinnon päällekkäisyyksistä ja siirtää näin vapautuvia resursseja esimerkiksi
hoiva- ja hoitopalveluihin, joissa palvelutarpeet kasvavat väestön ikääntymisen
myötä.

6. VÄITE 5:
Pori lopettaa ensimmäiseksi
pienet kyläkoulut ja lukiot
 Jokainen kunta sitoutuu yhdistymissopimuksen hyväksyessään
viemään loppuun omaa kouluverkkoa koskevat suunnitelmansa
ennen uuden kunnan käynnistymistä 1.1.2017. Osa selvitysalueen
kunnista on tehnyt kouluverkkoa koskevat ratkaisut ja osa siirtänyt
päätöksiä. Jokaisen kunnan alueella on paras tietämys ja
asiantunte-mus omasta kouluverkostaan.
 Yhteisenä tavoitteena on edistää yhtenäiskouluratkaisuja.
 Lukioverkkoa koskevat päätökset riippuvat opetus- ja kulttuuri-
ministeriön päätöksistä järjestämislupia koskevan ratkaisun jälkeen.
Yksi vastuullinen järjestäjä voi tarkastella lukioita koko alueella
opetuksen ja oppilaiden etujen näkökulmasta. Tulevasta
päätöksestä riippumatta lukiokoulutusta toteutetaan ensisijaisesti
lähiopetuksena ja sitä täydennetään etäopetusta kehittämällä.
 Porin selvitysalueen kuntien asukkaiden aika- ja matkaetäisyys
paikasta toiseen on alhainen, joka mahdollistaa toimivan
tulevaisuuden toisen asteen koulutusverkon luomisen alueelle.

7. VÄITE 6:
Kuntien henkilöstön viiden
vuoden irtisanomissuoja
estää merkittävien talous-
hyötyjen saamisen
 Kuntien vakinaisen henkilöstön viiden vuoden irtisanomissuoja perustuu
kuntarakennelakiin. Irtisanomissuoja vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta
verrattuna avoimen sektorin käytäntöihin, mutta ei ole käytännössä oikea
ongelma henkilöstötarpeen suuren muutoksen ja eläköitymisen suuruuden
vuoksi usealla toimialalla ja ammattiryhmässä. Tehdyissä kuntaliitoksissa
on voitu henkilöstön, erityisesti hallinnon henkilöstön, eläke- ja muuta
poistumaa hyödyntää merkittävästi enemmän kuin ei-kuntaliitoskunnissa.
 Porin selvitysalueella on vakinaista henkilöstöä tällä hetkellä noin 8600.
Näistä eläköityy noin 3700 henkilöä eli enemmän kuin neljä kymmenestä
siirtyy eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä. Useissa ammattiryhmissä noin
puolet nykyisestä henkilöstöstä poistuu kymmenen vuoden sisällä.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammatteihin kohdistuu päinvastoin
suuri rekrytointitarve löytää uutta henkilöstöä.
 Jatkossa huolet henkilöstön paisumisen sijaan liittyvät pikemmin
henkilöstön saatavuuteen eli mistä saadaan riittävästi osaavaa,
ammattitaitoista ja motivoitunutta henkilöstöä kuntasektorille. Kilpailu
ammattitaitoisesta työvoimasta kiristyy
 Uudesta kunnasta ei ole tulossa myöskään ”herrojen paratiisia”, sillä suuri
osa johtavista viranhaltijoista on eläkeiässä. Jokaisessa nykyisissä kunnassa
tarvitaan oma hallinto ja ilman liitosta ei eläköitymistä voida
täysimääräisesti hyödyntää.

8. VÄITE 7:
Pienen kunnan identiteetti
ja vaikutusmahdollisuudet
katoavat kuntien
yhdistyessä
 Omaan kotipaikkaan liittyvä identiteetti on tunneperäinen asia eikä se katoa
mihinkään. Omaan kotikuntaan, kaupunginosaan tai kylään liittyvä
identiteetti päinvastoin usein vahvistuu muutostilanteissa. Identiteetti ei
ole sidottu kuntien hallinnollisiin rajoihin.
 Kuntaliitoksiin liittyvissä tutkimuksissa on osoitettu, että esimerkiksi
äänestysaktiivisuus laskee kuntakoon suurentuessa ja varsinkin monikunta-
liitosten yhteydessä. Jos kuntalaiset kokevat, että heillä ei ole riittävästi
mahdollisuuksia vaikuttaa, on todellisena vaarana vieraantuminen uudesta
kunnasta. Vieraantumisen pelko on suurin uuden kunnan reuna-alueiden
kylissä. Demokratia ei kuitenkaan katoa yhdessä yössä.
 Osallisuus- ja vaikutusmahdollisuuksien koetaan heikentyvän, koska päättäjät
tai päätöksentekoelimet eivät ole tuttuja ja turvallisia ”oman kylän” naisia ja
miehiä. Vaikka luottamushenkilöiden ”läheisyys” ja ”tuttuus” vähenee, usein
edustuksellisen demokratian laatu paranee, kun poliittisten ryhmien määrä
monipuolistuu. Luottamushenkilöpaikkojen määrän väheneminen on fakta,
mutta se ei tarkoita demokratiavajetta tai päätösvallan vähenemistä.
 Porin selvitysalueella asukkaiden osallisuus- ja lähivaikuttamismahdol-
lisuuksia vahvistetaan mm. asukas- ja palveluraadeille. Aluekeskusten
aktiivista toimintaa tuetaan toiminta-avustuksilla ja muilla tavoin niin kuin
tähänkin saakka. Aluekeskuksiin tulee lisäksi uutena toimintamuotona ns.
aluevastaavat, jotka toimivat välittäjinä ja yhteystahoina uuden kunnan
sisällä.

9. VÄITE 8:
Alueen johtavan keskus-
kaupungin Porin päätöksen-
tekokulttuuriin tai johtami-
seen ei voi luottaa
 Pienten ja isojen kuntien päätöksentekokulttuurit poikkeavat merkittävästi
toisistaan. Porin päätöksentekokulttuurille on ominaista voimakas
vastakkainasettelu. Poliittisten ryhmien ja erilaisten ideologioiden määrä on suuri,
jonka seurauksen valtaa tavoitellaan aktiivisesti sekä julkisuudessa että
kulisseissa. Jokaisella toimialalla on pienistä kunnista poiketen vahva
viranhaltijakoneisto ja ammattijohtajia.
 Pienemmissä kunnissa poliittista valtaa käyttää usein yksi tai harvemmat
poliittiset ryhmittymät. Päättäjien vaihtuvuus on vähäinen. Päätöksenteko säilyy
pitkään jonkun ryhmittymän tai yksittäisten henkilöiden käsissä, joka tuo
ennakoitavuutta toimintaan ja muutokset ovat vähäisiä. Pienissä kunnissa
viranhaltijoiden määrä on vähäinen ja toimenkuvat laajoja erikoistumisen sijaan.
 Suuret kunnat koetaan usein pienissä kunnissa raskasliikkeisiksi, joustamattomiksi
ja byrokraattiseksi, vaikka tutkimus- ja kehitystyötä tehdään paljon enemmän
uusien palveluiden ja tuotteiden kehittämiseksi. Todellisuudessa esimerkiksi
palvelu-tuotannon kustannukset ovat usein asukasta kohden alhaisemmat kuin
pienissä.
 Uusi kunta ei ole nykyinen Pori ja sen johtamistapa, vaan uuden
toimintakulttuurin muodostumiseen vaikuttavat kaikkien kuntien johtamis- ja
päätöksentekokulttuurit ja myös uuden kunnan oma organisaatiokulttuuri.

10. VÄITE 9:
Suuri kaupunki lisää
sosiaalisia ongelmia, juuret-
tomuutta ja turvattomuutta
 Suuren pelko on yleensä suuri asiassa kuin asiassa.
 Kaikilla kaupunkiseuduilla alueen suurin kaupunki on aina suurennuslasin
alla, jolloin siihen kohdistuu perusteltuja ja perusteettomia väitteitä. Usein
negatiiviset väitteet perustuvat menneisyydessä tapahtuneisiin asioihin,
jotka toistuvat uudelleen ja uudelleen alkuperäisestä asiasta poiketen.
 Kaupungeissa on tutkitusti enemmän sosiaalisten ongelmien kasautumista ja
huono-osaisuutta. Kaupungin osa-alueiden väliset taloudelliset, sosiaaliset
ja terveydelliset erot ovat yleensä suuremmat kuin enemmän yhtenäis-
kulttuuria edustavissa pienissä kunnissa.
 Muutostilanteissa usein kielteiset asiat ylikorostuvat myönteisten sijaan.
Negatiivisia menneisyyden tai nykyhetken asioita paisutellaan, mutta hyvistä
kokemuksista ja yhteisistä onnistumisista vaietaan.
 Maantiede ei kuntaliitoksissa muutu, ei myöskään lyhyellä aikavälillä
olemassa oleva asutus. Asukaslukuun ja asutuksen sijoittumiseen
vaikutetaan vetovoimatekijöillä. Monimuotoiset asumismuodot vahvistavat
hyvän elämän edellytyksiä. Suuri kunta ei ole vain yksi , vaan se muodostuu
keskusta-alueesta, erilaisista lähiöistä, taajamista ja kylistä. Samoin uusi
kunta on alueiden koostuma ja jokainen aluekeskus on myös kuntalaisten
hyvinvoinnin edistämisestä vastuussa.

11. VÄITE 10:
Kuntien yhdistymisen sijaan
on parempi lisätä ja tiivistää
kuntien välistä yhteistyötä
 Porin selvitysalueen kuntien välillä on lukemattomia erilaisia
yhteistyö- ja sopimusjärjestelyjä. Sosiaali- ja terveyspalveluihin,
toisen asteen koulutukseen, hankintatoimeen, elinkeinopolitiikkaan,
teknisiin palve-luihin, kaavoitukseen, jätevesien käsittelyyn,
ympäristöterveydenhuol-toon jne. liittyviä asioita toteutetaan joko
sopimusten tai yhteistoimin-ta-alueiden avulla. Seudullisten
”himmelien” hallinta ja omistajuus on haastavaa. Lisäksi jokainen
yhteistyömuoto vaatii erillisen hallinnon ja hallinnon työtä. Kun
korostetaan yhteistyön lisäämistä tai tiivistämistä, niin se
päinvastoin korostaa sitä, että ei haluta tehdä yhteistyötä
 Yksi vahva alueellinen kunta on vahvempi, elinvoimaisempi ja
toimintakykyisempi kuin nykyiset kunnat erikseen. Merkittäviä
muutospaineita aiheuttavat jatkossa erityisesti väestön
eläköityminen ja ikääntyminen, palvelutarpeiden kasvaminen,
kuntien talouden heikkeneminen, kuntien henkilöstöpulan
lisääntyminen ja käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus.
 Usean kunnan yhdistyminen antaa mahdollisuuden suuren
kertamuutoksen tekemiseen. On parempi tehdä kerralla riittävän
suuri muutos kuin monta pientä muutosta peräkkäin.
Parhaimmillaan uusi kunta vastaa kokonaista työssäkäyntialuetta

12. Viime kädessä kyse on TAHTOTILASTA ja LUOTTAMUKSESTA!
YHDISTYMISEN
TAHTOTILA
1. Yhteinen
vastuu koko
alueesta
2. Yhteiseksi
koetut mah-
dollisuudet ja
uhat
3. Luottamus
toisia kohtaan
4. Tahto
osallistua
uuden kunnan
valmisteluun
5. Valmius
unohtaa vanha
asiat ja
kuntarajat
6. Kyky
sopeutua
päätökseen
Lähde: mukaillen Arto Koski 2007

13. ”Tulevaisuudesta on puhuttava. On kysytty,
kuinka moni oikeasti uskoo, että kunta selviää
esimerkiksi investoinneistaan vielä viisitoista
vuotta. On harvoja käsiä siinä noussut. Sitten
voidaan ruveta puhumaan, että kannattaisko
edetä nyt kun voi vielä vaikuttaa?”