1. Yhdessäoloa, melua ja
osallisuutta - sosiaalinen
media ja nuoret
Tomi Kiilakoski
Jyväskylä. LuovaMä. 27.11.2012

2. Lähtökohta
• Martin Heidegger (1954) aikamme ei ole teknologinen
aikakausi sen takia, että se on koneen aikakausi.
Päinvastoin, aikamme on koneen aikakausi sen takia, että
se on teknologinen aikakausi.
• Uudelleenmuotoillen: Kulttuurimme ole teknologian
aikakausi Internetin vuoksi, vaan se on Internetin aikakausi
sen vuoksi, että se on jo lähtökohtaisesti teknologinen
aikakausi.
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

3. Teknologia arkea rakentavana
puitteena
• Nykyelämää ei voi ymmärtää ilman teknologiaa –
teknologia ja sosiaalinen kietoutuvat yhteen ja vaikuttavat
toisiinsa
• Kaplan (2009): Mistä tahansa löydämme ihmisiä,
löydämme suhteita teknologioihin; mistä tahansa
löydämme teknologiaa, löydämme suhteita ihmisiin
• Vuorovaikutus, rakastuminen, ostokset, työnteko,
harrastukset ovat teknologiaan sidoksissa olevia
aktiviteetteja
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

4. Sosiaalinen media: huoli
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

5. Sosiaalinen media ja perinteinen
media
- Perinteinen media toimii ’muutamalta monelle’-
periaatteella. Joukko toimittajia toimii
portinvartijana ja valikoi yleisölle, mikä on
uutinen ja millaista sisältöä he haluavat.
- David Buckingham: Aikuisilla ja nuorilla on eri
käsitys siitä, mikä on uutinen.
- Sosiaalinen media toimii ’monelta monelle’-
periaatteella. Yleisö sekä tuottaa että
vastaanottaa sisällön.
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

6. Nuorten netin käyttö
• Nuorisobarometri 2009:
– 4/5 nuorista käyttää nettiä päivittäin. Kaksi vuotta sitten
puolet.
– Harvempi kuin yksi nuori kymmenestä käyttää nettiä
vähemmän kuin päivittäin tai lähes päivittäin.
– Keskimäärin nettiä käytetään n. 120 minuuttia päivässä
(nuorisobarometri 2009, 91)
– Yleisin kulttuurisen toiminnan muoto on omien
valokuvien julkaiseminen netissä
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

7. Yhdessäolo.
• Virtuaaliset tilat ovat sosiaalinen ympäristö, jossa nuoret
viettävät osan vapaa-aikaansa.
• Katujen kontrolli (esim. Kiikelin saari Oulussa) vs.
virtuaalisuuden vapaus: verkko tuo nuorille autonomiaa,
jota portinvartijoiden fyysisessä maailmassa ei ole.
• Nuorten katukokemuksessa halu olla yhtä aikaa piilossa ja
näkösällä, verkossa mahdollisuus olla yhtä aikaa
julkisuudessa ja kätkeytyä sieltä (esimerkiksi avataria
käyttämällä)
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

8. Tilastokeskus: Internet vuonna
2011
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

9. Pelaamisen muutos: konsopelit
2002 ja 2009 (Tilastokeskus)
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

10. Virtuaalisen ja sosiaalisen
yhteenkietotuminen
• Erottelu kasvokkaiseen ja virtuaaliseen on muuttumassa
keinotekoiseksi
– Samojen nuorten kanssa ollaan sekä netissä että kasvokkain. Ne
ovat molemmat sosiaalisen kanssakäymisen muotoja.
• Erilaiset välineet osallistuvat arkielämän ympäristöjen
rakentamiseen ja muodostavat kiinteän kokonaisuuden
sosiaalisessa ympäristössä. (ks. Heidegger 2000.)
• Nuoret kiinnittyvät edelleen alueelleen ja kokevat sekä
Helsingissä että Lapissa kuuluvansa tietylle alueelle. Netti
ei irrota nuoria ympäristöstään. (Ollila 2008, 202.)
• Nuorten ystävyyssuhteet eivät lillu verkossa, vaan verkko
jatkaa arkisosiaalisuutta. (Aaltonen ym. 2011.)
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

11. Sosiaalinen media ja nuorten
maailma
• Näyttää siltä, että monet perinteiset
kategoriat eivät toimi kovin hyvin verkossa
tai ylipäätään medioituneessa maailmassa
– Yksin tehtävä / Sosiaalinen kohtaaminen
– Virtuaalinen / todellinen
– Tietokoneiden työkäyttö / viihdekäyttö
– Leikki / tavoitteellinen toiminta
– Informaali oppiminen/ non-formaali oppiminen
– Kasvatus / viihde (vrt. edutainment)
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

12. Melu. Sosiaalinen media
nuorisokulttuurisena areenana
• Nuoret toimivat monissa tapauksissa uuden
kommunikaatioteknologian käyttöönoton
pioneereina.
• Nuoret ovat voineet saavuttaa Internetissä asemaa,
jota aikuistaholta kontrolloidussa perinteisessä
ympäristössä ei ole ollut mahdollista saada.
(Weber & Dixon 2007.)
• Tuo nuorisokulttuuriset näyttämöt esille tavalla,
joka aiemmin ei ole ollut mahdollista.
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

13. Sosiaalinen media oppimisen
paikkana
• Muodollinen oppiminen: virallisissa oppimisympäristöissä
tapahtuvaa oppimista, jota usein säädellään
opetussuunnitelmalla
• Epämuodollinen oppiminen: järjestettyä toimintaa, jossa ei
useinkaan jaeta todistuksia
• Arkipäivän oppiminen: muiden asioiden lomassa tapahtuva
oppiminen
• On väitetty, että alati muuttuvassa nyky-yhteiskunnassa
oppimista on hankalampi kontrolloida. Oppiminen
tapahtuu enemmän satunnaisen hakeutumisen kuin
tietoisen prosessin kautta.
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

14. Sosiaalinen media: hälyä ja
säröääniä
• Nuorten netinkäyttötaito lisää myös riskien
mahdollisuuksia.
• Viharyhmät, pro ana- ryhmät esimerkkeinä
siitä, ettei aikuisten kasvatusvastuu häviä
verkossa
• Netin kautta hankitun tiedon välityksellä
voidaan kasvattaa itseä ja toisia
monenlaisiin, vahingollisiinkin suuntiin.
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

15. Osallisuus. Pelaamisen sosiaaliset tilat (Crowe
& Bradford)
• Virtuaaliset peliympäristöt ovat sosiaalisia areenoita, joissa
voidaan liittyä toisten samanmielisten joukkoon, osallistua
ja saada kuulumisen kokemuksia.
• Mielikuvituksen käytön kautta pelaaminen vapauttaa
mielikuvituksen leikkimään: nuorta kahlitsevat arjen
rajoitukset voi asettaa leikin, ironian tai vain
uudellenmuotoilun kohteeksi.
• Virtuaaliset ympäristöt muovautuvat yhä keskeisemmiksi
toimintaympäristöiksi, joissa voi hengailla ja jossa voi
muodostaa tilakokemuksia.
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

16. Vertaissuhteiden muutos
• Uudet teknologiat vaikuttavat identiteetin muodostukseen sekä
vertaissuhteiden ylläpitoon – molemmat keskeisiä teemoja nuorille
• Ryhmäsuhteet tarjoavat ontologista turvaa sekä vaikuttavat moraalin,
tiedon ja tunteiden kehitykseen.
• Tunnetuki, ystävyydet ja sosiaalinen vertailu ovat osa virtuaalista
toimintaa ja täyttää klassisia yhteisöllisyyden määreitä.
• On line-yhteisöjä määrittää vapaaehtoisuus, off line- yhteisöjä
ruumillisuus ja läheisyys.
• On line- yhteisöissä perinteiset identiteetin ankkurit (kuten ikä,
sukupuoli, etnisyys) eivät välttämättä päde.
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

17. Pelaaminen ja osallistuminen
• 1990-luvun jälkipuoliskolla pelibisneksen
toimintatavan muutos: kontrolloiduista
ympäristöissä modaukseen ja itse
muokkaamiseen
– Peliyhteisön pelin täydentäjänä.
– Siirsi pelikulttuurin sosiaalisia piirteitä
verkkoon.
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

18. Pelaamisen sosiaalisuus 1.
• Pelaaminen on lähtökohtaisesti sosiaalista:
– Pelaaminen liittää lapsia ja nuoria toisiinsa samalla
tapaa kuin muutkin kiinnostuksen kohteet: keskustelua,
kiintymystä, kulttuureja.
– Pelaamisen ympärille muodostuu sosiaalisia verkostoja,
joilla voi olla pysyvyyttä silloinkin, kun itse pelaaminen
loppuu (Leppäkorpi 2012)
– ”Olen tutustunut useaan, nykyään hyvään ystävääni
verkossa, muutaman olen tavannut Wow:issa ja hetken
juttelun jälkeen alkanut pitää muutenkin yhteyttä.”
(Saariluoma ym. 2009. 257.)
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

19. Pelaamisen sosiaalisuus 2.
• Pelaaminen tuottaa uudenlaisia sosiaalisuuden muotoja ja
uudenlaista oppimista.
– Digitaalinen luku- ja kirjoitustaito
– Kansalaisyhteiskunta tilana, jossa tuotetaan yhteisiä
identiteettejä ja monet toimintaperiaatteet ovat
mahdollisia.
• Pelaajatyypin muutos kohti rakentaja-pelaajaa, joka työstää
itse sisältöjä sekä käyttää muiden tekemiä sisältöjä
(Kangas 2011).
– Muuntaa pelikulttuureja osallistuvampaan suuntaan, jossa yhteisö
rakentaa peliin lisäelementtejä ja luo tätä kautta uutta.
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

20. Sosiaalinen media kasvuympäristön
luonnollisena osana
• lapsille ja nuorille sosiaalinen media sekä muu
teknologia (kuten mp3soittimet, pelikonsolit,
tvkanavat ja muu teknologinen välineistö)
muodostaa kasvuympäristön, johon he mukautuvat
• sukupolvien välinen ero: on eri asia kohdata
medioiden maailma olemassaolevana
kasvuympäristönä, kuin tutustua siihen
kokemukseen tulevana uutena elementtinä
• Berger & Luckmann: Primäärisosiaalisaation ja
sekundäärisosialisaation ero
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

21. Miksi sosiaalisesta mediasta tulisi
olla kiinnostunut
1. Sosiaalinen media ja virtuaalinen kanssakäyminen on
tullut osaksi nuorten arkea. Se muodostaa tiedonhaun ja
tiedontuotannon kentän.
2. On toistaiseksi epäselvää, miten aikuisvetoinen toiminta
(kuten puolueet, kuntien tiedotus, järjestöjen toiminta)
pystyy käyttämään niitä välineitä, jotka nuorille ovat
luontaisia.
3. Jos nuorten kanssa toimivat ovat sosiaalisessa mediassa,
saadaan nuorista tietoa, jota muutoin ei ole mahdollista
saada.
4. Jos aikuiset osallistuvat vastuullisina työntekijöinä
sosiaaliseen mediaan, tulee myös näissä puitteissa
näkyviin aikuinen ja ammatillinen tapa toimia.
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

22. Sosiaalinen media ja kasvatus
• Ne paikat, joissa voidaan keskustella aikuisten ja nuorten
välillä aidon dialogisessa hengessä nuorten verkon
käytöstä ja heidän siellä kohtaamistaan ilmiöistä tai
toiminnasta, ovat valitettavasti vähissä.
• Teknologiseen maailmaan kasvattaminen edellyttää sitä,
että pystytään käyttämään eri medioita oman hyvän
edistämiseen.
• Haasteena on yhtä aikaa elää teknologian kanssa ja
hyödyntää sen avaamia mahdollisuuksia, mutta pystyä
analysoimaan sen ilmentymiä kriittisesti ja pohtia, mitä
seuraamuksia niillä on demokraattiselle kulttuurille.
27.11.2012 Tomi Kiilakoski

23. Perustuu teokseen Kasvatus teknologisessa
maailmassa (Nuorisotutkimusseura 15.12.2012)
27.11.2012 Tomi Kiilakoski