Alustus osallistavista toimintakulttuureista oppilaitoksissa.

1. Osallistavaan
toimintakulttuuriin
Tomi Kiilakoski
Helsinki 7.5.2012 / Opetushallitus

2. 7.5.2013 Tomi Kiilakoski
Osallisuuden määrittelyä
(Kiilakoski, Gretschel, Nivala 2012)
• Osallisuuden ulottuvuudet: koskee sekä yhteisöä että
yksilöä.
• Tunnustus: minulla on oikeus toimia.
• Toiminta: haluan toimia ja vaikuttaa.
• Kokemus: tunnen, että minua kuunnellaan ja minulla on
ollut mahdollisuus osallistua.
• Toisin sanoen: osallistavaa kulttuuria luotaessa on
kiinnitettävä huomiota 1. muodolliseen asemaan ja
oikeuteen toimia; 2. syntyvään toimintaan; sekä 3.
kokemuksiin toiminnan laadusta. Näitä on myös
arvioitava.

3. 7.5.2013 Tomi Kiilakoski
Osallisuus – kahden
ulottuvuuden kysymyksiä
• Osallisuustoimet voidaan jakaa kahtia.
1. Osallisuuden päämäärä on sosiaalinen. Kyse on yhdessä
toimimisesta, kuulumisesta, liittymisestä ja tunteesta,
että on osa itseä suurempaa kokonaisuutta.
2. Osallisuuden päämäärä on poliittinen. Kyse on
päätöksenteosta, vallanjakamisesta, vaikuttamisesta ja
vastuunkannosta.
On tärkeä huomata, että nämä eri näkökohdat tuottavat
erilaisia tuloksia. Aluksi onkin hyvä miettiä, mihin koko
toiminnalla pyritään.

4. Mistä koulussa oikeastaan oli kysymys?
– Pyörä on keksittävä uudestaan.
• ”On kumminkin syytä tähdentää sitä, että koko koululle asetettujen
tavoitteiden saavuttaminen edellyttää koko koulutyön käsittämistä
kasvattavaksi.” (s.86.)
• Välitunti, koulun fyysinen ympäristö, kouluateria
• ”Vaikka aluetta koskeva järjestelmällinen tutkimus vielä onkin
suhteellisen vähäistä, voidan runsaan käytännöllisen kokemuksen
perusteella katsoa, että mitä enemmän oppilaat tuntevat olevansa
koulussa hyväksyttyjä ja tarpeellisia, sitä myönteisemmäksi käyvät
heidän asenteensa koulua kohtaan, sitä kiinteämmin he tuntevat
kuuluvat yhteen ja sitä paremmin he viihtyvät.” (s.90.)
– Sitaatit teoksesta Matti Koskenniemi & Kaisa Hälinen (1970):Didaktiikka.
4. tarkistettu painos. Helsinki: Otava.

5. Lähtökohtia
• Oppilaitoksen toimintakulttuurin muuttamisessa huomiota
tulisi kiinnittää:
– Sukupolvien välisiin suhteisiin (opettajien ja oppilaiden
vuorovaikutus)
– Sukupolvien sisäisiin suhteisiin (oppilaiden välinen
vuorovaikutus, opettajien vuorovaikutus)
– Todellisiin mahdollisuuksiin toimia, nuorten
kokemuksiin sekä toiminnan laatuun ja vaikuttavuuteen
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

6. Oppilaitos – moniulotteinen paikka ja
tila
• Oppimisen, kasvun ja sivistyksen paikka
– Tuottaa tiedollista ja taidollista oppimista, yleis- ja
ammatillista sivistystä
• Kasvuyhteisö
– Paikka, jossa toimitaan yhdessä ja joka
parhaimmillaan tukee jäseniään.
• Demokraattinen pienoisyhteisö
– Mahdollistaa demokratiaan oppimisen ja yhteisöllisen
kasvun.
Tomi Kiilakoski7.5.2013

7. Koulu – moniulotteinen paikka
ja tila
• Eri palvelujen risteyskohta: hyvinvointipalvelut,
tukipalvelut
– Oppilaitoksen kautta saadaan erilaisia tukirakenteita
nuorten maailmaan.
• Nuorisokulttuurinen näyttämö
– Nuorten keskinäisen toiminnan areena.
• Kunnan , yhteiskunnan ja työelämän osa
– Yhteys markkinoiden ja yhteiskunnan rakenteisiin
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

8. 1. Oppiminen ja kasvu
• Lasten ja nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien
lisäämiseksi tarvitaan heidän mielipiteidensä parempaa huomioimista
erilaisten palveluiden kehittämisessä ja arjen käytännöissä. Lisäksi
tarvitaan osallistumisen rakenteiden vahvistamista esimerkiksi
kouluissa ja kuntatasolla. (Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin
politiikkaohjelma 2007–2011, 4.)
• Ei tule mitään mieleen, saattaa johtua siitä, että ei ole mielipiteitä.
Koulu on vähän niin kuin TV-ohjelma. Sitä vain katsoo, mutta tajuaa,
ettei voi vaikuttaa siihen, jonka takia ei edes synny mielipiteitä. Miksi
pitäisi korjata, jos ei ole rikki? Onhan sitä muutakin hommaa. Ei
kouluun jaksa oikein osallistua muuten kuin opiskelemalla ja olemalla.
(Hanhivaara 2006a.)
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

9. Oppilaan näkemyksiä hyvästä
tunnista
• ”Mukava opotunti on kun opo kertoo omia
tarinoitaan ja saa kysellä kysymyksiä. Opo vastaa
kysymyksiin tarkasti ja joskus kertoo tarinan
kysymykseen liittyen.(…) Pelkästään opo ei puhu,
vaan hän antaa oppilaille mahdollisuuden olla
mukana keskustelussa”. (Jatta Herrasen materiaali)
– Osallisuus opetusmenetelmissä, miksei
opetussuunnitelmissakin.
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

10. 2. Koulu kasvuyhteisönä
• Hyvinvointinäkökulma: lasten ja nuorten
hyvinvointi rakentuu osallisuudesta
erilaisiin kasvu- ja kehitysyhteisöihin.
• Yhteisö voi kasvattaa, vaikka sen toimijat
eivät erityisesti mieltäisi haluavansa
kasvattaa.
• Jäseniään tukeva ja heitä kontrolloiva
yhteisö.
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

11. Yhteisön tunnuspiirteitä
• Koostuu ihmisistä, joilla on keskinäistä
kanssakäymistä ja joilla on jonkunlainen
kiintymys.
– Yhteisöllinen identiteetti, me-henki
• Vastavuoroisuus, luottamus, turvallisuus
– Kuuluminen, hyväksyntä
• Sosiaalinen tuki, kannatteleminen
– Huolehtii jäsenistään, auttaa ja kulkee mukana
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

12. Koulu nuorten näkökulmasta
(Aaltonen 2011)
• Aggressiivinen koulu
– Toimintaan puututaan rangaisten ja vahvan kontrollin
kautta.
• Passiivinen koulu
– Mä oisin kaivannu sitä, että ku ois oikeesti huomattu se
paha olo, joka nuorel on, paljon aikaisemmin.
• Aktiivinen koulu
– Kannatteleva, mukaan houkutteleva, yhteisöllinen
koulu
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

13. 3. Demokraattinen pienoisyhteisö
• John Dewey: Demokratiaan kasvattaminen
on demokraattista kasvatusta
– Koulun täytyy täyttää oppilaansa demokratian
hengellä ja luoda taju toimintaperiaatteista.
• ”Demokratiakasvatuksen tulee pitää sisällään sekä aitoja
osallistumisen ja vaikuttamisen kokemuksia, että
osallistumisessa tarvittavaa tietosisältöä. Esimerkiksi
koulujen oppilaskunnat tarjoavat yhden foorumin lasten ja
nuorten osallistumiselle.” (Valtioneuvoston periaatepäätös
demokratian edistämisestä Suomessa 2010, 8).
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

14. Koulun yhteisiin asioihin
vaikuttaminen (Manninen 2007)
• Oppilaskuntatoimintaa edistävät:
1. Todelliset vaikutusmahdollisuudet oppilaille läheisissä
asioissa, ei näpertelyä, vaan toiminta pitää ottaa
vakavasti
2. Avoin ilmapiiiri, asenne, arvostus, innostus, rehtorin ja
muiden aikuisten kannustus
3. Ajankäytön ongelmien ratkaisu: oppilaskuntaan
käytettävän ajan näkeminen tärkeänä osana koulun
toimintaa
4. Viime kädessä kysymys on vallan jakamisesta, vastuun
antamisesta ja sen kantamisesta

15. 4. Palveluiden risteyskohta
• Eri palvelujen risteyskohta, jossa nuorelle
tarjoutuu erilaisia tukipalveluita.
• Koulussa toimii sosiaalityön,
terveyspalvelujen ja nuorisotyön
ammattilaisia.
• Palvelujen saatavuus luo näkökulmaa
hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisten
kyvystä vaikuttaa yhteisöönsä.
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

16. 5. Koulu: nuorisokulttuurinen
näyttämö
• ”Nuorten keskinäiset suhteet ja kohtaamiset ovat koulussa se
ensisijainen konteksti, jossa kysymykset hyväksitulemisesta tai
tulemattomuudesta saavat sisältönsä ja muotonsa.” (Souto 2011)
– Nuorten keskinäinen vuorovaikutus on olennainen
hyvinvointitekijä.
• Nuorten kulttuurit ovat hierarkisia: suositut nuoret ovat
tervetulleita kaikkialle, epäsuositut eivät juuri minnekään
– Suosittuus, status tai maine avaavat toimintamahdollisuuksia.
• Hierarkioiden muotoutumiselle tärkeitä hetkiä ovat lomalta
paluut, uuden koulun aloittaminen tai muutto toisaalle.
• Nuorten suhteet voivat olla jännitteisiä. Jäsenyydestä voi joutua
kamppailemaan.
Tomi Kiilakoski7.5.2013

17. Nuoren näkemys turvallisuudesta
lukiossa
” Fyysinen turvallisuus koulussamme on aika hyvä. Kukaan
ei ole kiusannut minua enkä ole kiusannut muitakaan. …
Erilaisuudelle tässä koulussa ei ole tilaa. Jos olet erilainen,
muut katsovat sinua kieroon, nauravat, puhuvat selän
takana etkä pääse helpolla kaveriporukoihin. Ellet ole niin
onnekas, että löydät toisen hylkiön nurkassa mököttämässä
ja ryhdyt kaveriksi.”
Sitaattia tulkiten: nuorten maailmassa yhteisöllisyyden ja
osallisuuden ehtoja määrittävät myös nuorten omat
säännöt. Voiko niihin vaikuttaa? Tulisiko?
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

18. 6. Koulu yhteiskunnan osana
• Koulu on toimija, joka voi olla osana
monenlaisissa verkostoissa:
– Alue
– Kunta
– Järjestöt ja kansalaistoiminta
– Valtio
– Globaalit ulottuvuudet
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

19. Osallisuuden tasoja
1. Lapsia ja nuoria kuunnellaan
2. Lapsia ja nuoria kannustetaan ilmaisemaan mielipiteitään
3. Lasten ja nuorten näkemykset otetaan huomioon
4. Lapset ja nuoret ovat mukana päätöksenteossa
5. Lapset ja nuoret jakavat valtaa ja vastuuta päätöksenteossa
6. Lapset ja nuoret ovat päättämässä sekä pohtivat, miten päätetty asia
viedään käytäntöön
7. Toimintaosallisuus: toiminta lähtee lasten ja nuorten ideoista, joiden
pohjalta lapset ja nuoret päättävät, toteuttavat ja arvioivat
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

20. Osallisuusrakenteet kansainvälisessä
vertailussa (Suomi- Saksa). Osa 1.
Suomi Saksa
Lasten osallistumisoikeudet Turvattu laeilla. Kansallisen
strategisen ohjauksen väline.
Hankesuuntautunutta.
Kansaisjärjestöille ja
paikallistasolla vahva rooli
Osallistumisen tyypit Suoria ja edustuksellisia:
Nuorisovaltuustoja,
lapsiasiavaltuutettu,
kuulemistilaisuudet. Painopiste
muodollisissa rakenteissa.
Kohdennettua paikallistason
projekteja. Osallisuus mielletään
kansalaisaktivisuudeksi ja
vapaaehtoistoiminnaksi
järjestöissä.
Osallisuuden dynamiikka Etukäteen suunnitteltuja
”ylhäältä-alas” (top-down)
tilanteita, ”alhaalta-ylös” (bottom
–up) rakenteet vähäisempiä,
Yksittäisiä liikkeitä, erilaisia
aloitteita yksilöiltä ja ryhmiltä,
mutta ei selkeitä osallisuutta
turvaavia rakenteita
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

21. 7.5.2013 Tomi Kiilakoski
Osallisuus – vielä tarkemmin
• Osallisuustoimet voidaan jakaa kahtia sen
mukaan, mihin niillä tähdätään.
1. Tavoitteena on yksilön vahvistaminen,
hänen itsekunnioituksensa, itsetuntonsa,
arvonsa ja kykyjensä vahvistaminen.
2. Tavoitteena on ryhmän vahvistaminen,
ryhmän turvallisuuden, kiinteyden ja
toimintakyvyn tukeminen.

22. 7.5.2013 Tomi Kiilakoski
Kouluosallisuuden moniulotteisuus
Osallisuuden päämäärä /
Vaikuttamisen kohde
Sosiaalinen päämäärä: Poliittinen päämäärä:
Yksilötason osallisuus Itsearviointi, tukipalvelut,
arjen toimijuusroolit (myös
ops:n suuntaamisessa).
Itsetunnon, itsetuntemuksen
ja itseilmaisun
vahvistaminen
Jokaiselle taattu
mahdollisuus osallistua
luokkakokouksiin yms.,
yksilölliset kuulemiset (esim.
kyselyt ja puhekierrokset),
äänestysmahdollisuus
Ryhmätason osallisuus Turvallisen ryhmän
luominen, ratkaisujen
hakeminen siten, että
jokainen kokee kuuluvansa
joukkoon
Luokkakokoukset, luokkien
väliset kokoukset, koko
oppilaskunnan kokoukset,
oppilaskunnan hallituksen
toiminta .

23. Osallisuuden hyödyt
• Parempia päätöksiä: lapset ovat oman elämänpiirinsä asiantuntijoita
• Parempia palveluita: palvelujen laatua tulee suunnitella käyttäjien mukaan
siten, että käyttäjiltä itseltään kysytään
• Psykososiaalinen tuki: koettu turvallisuus lisääntyy luomalla yhteisöllisyyttä
• Suvaitsevaisuuden rakentaminen: yhteisöllisyyden väitetään edistävän
erilaisuuden arvostamista, toisten kunnioittamista sekä tukevan uusien
haasteiden kohtaamista
• Osallistuminen asioiden suunnitteluun kasvattaa väittelyn taitoihin ja opettaa
kuvaamaan omia tarpeita
• Demokratiaan kasvattaminen:, kansalaisuuden rakentuminen
varhaislapsuudesta lähtien
• Lasten oikeuksien toteutuminen: lasten oikeus osallistumiseen on turvattava –
yhteenkuuluvuuden tunne, itsen näkeminen toimijana joka voi saada aikaan
muutoksia ympäristössään
7.5.2013 Tomi Kiilakoski

24. Esitelmä perustuu teoksiin
Gretschel & Kiilakoski
(toim.) 2012
Demokratiaoppitunti.
Nuorisotutkimusverkosto.
Kiilakoski 2012. Koulu
nuorten näkemänä ja
kokemana. OPH.
http://www.oph.fi/downlo
ad/144743_Koulu_nuorten
_nakemana_ja_kokemana
_2.pdf
7.5.2013 Tomi Kiilakoski