Esitelmä Från ungdomstid till vuxenliv- seminaarissa Hanasaaressa 26.2.2014. Järjestäjinä Maria Akatemia, MLL, Lastensuojelun keskusliitto ja työväenopisto Arbis.

1. Suomalaisnuorten
kasvumaisemat.
Nuorisotutkimuksen
näkökulmia nuoruuteen
2010-luvun Suomessa.
Tomi Kiilakoski
Nuoruudesta aikuisuuteen / Hanasaari 26.2.2014

2. Länsimaisen kasvatuksen
metaforat
• Metaforat kasvatuksesta:
– Kasvatus marmorin veistämisenä: kasvatus valmiin
maailman ja identiteetin saamisena
– Kasvatus siemenen kasvusta huolehtimisena: kasvatus
on kasvun edellytyksistä huolehtimista.
– Kasvatus uudelleensyntymänä: kasvatuksen myötä
maailma näyttäytyy uutena, toisena, outonakin.
• Nykyajan kasvatusmaisemassa hallinnan toiveet ja
kontrolli kohtaa moniäänistyvän ja moninaistuvan kasvun
maiseman, jossa tuotantometafora on vaikeuksissa.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

3. Kasvu ja kasvatus
• Kasvatus paikantuu aikaan ja tilaan, sosiaaliseen ja
materiaaliseen, yhteiskuntaan ja kulttuuriin,
ihmissuhteiden ja välineitten toisiinsa
vaikuttavaan verkostoon.
• Kasvatuksen kulttuurista ympäristöä ei voida
kuvata tyhjentävästi. Mutta sen luonnetta voi
analysoida pala kerrallaan. Tässä esitelmässä se
tehdään 12 eri piirteen kautta.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

4. Piirre 1. Turvallisuudesta
keskeinen käsite
• Nykynuoret teknologian, kansainvälisyyden ja terrorismin
sukupolvena (Wass & Torsti 2011).
– Väkivallan spektaakkeleista arkielämää varjostava
tekijä, joka vaikuttaa ihmisten tapaan hahmottaa itseään
ja ympäristöään.
– Turvallisuudesta ja turvattomuudesta keskeinen
kategoria, joka heijastuu myös lasten ja nuorten
käyttämään tilaan ja toiminoihin.
– Kuplamuovisukupolvi, takapenkkisukupolvi?
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

5. Nuoren näkemys turvallisuudesta
lukiossa
” Fyysinen turvallisuus koulussamme on aika hyvä. Kukaan
ei ole kiusannut minua enkä ole kiusannut muitakaan. …
Erilaisuudelle tässä koulussa ei ole tilaa. Jos olet erilainen,
muut katsovat sinua kieroon, nauravat, puhuvat selän
takana etkä pääse helpolla kaveriporukoihin. Ellet ole niin
onnekas, että löydät toisen hylkiön nurkassa mököttämässä
ja ryhdyt kaveriksi.”
Sitaattia tulkiten: nuorten maailmassa yhteisöllisyyden ja
osallisuuden ehtoja määrittävät myös nuorten omat
säännöt. Turvallisuus on paitsi fyysistä, myös
mukaanottamista ja ulossulkemisen vastustamista.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

6. Piirre 2. Teknologia. Nuorten
näkökulmia lukemiseen
• Poika. En mä tiää, onks se noloo. Ku tulee
vanhaks, niin sit se vast kiinnostaa. Tai
enemmänkin kaikille vanhoille ihmisille,
jotka on nyt vaikka vanhoja, niin ei ollu
mitään tv:tä siihen aikaan.
• Tyttö. En mä ainakaan pidä sitä nolona. En
mä tiiä monta tyyppii, ketkä harrastas
lukemista.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

7. Jättiaskelein muuttuva arki
• Prensky 2001: viimeistään 1980-luvulla syntyneet nuoret ovat
kasvaneet tietotekniikan maailmaan, mikä erottaa heidän
teknologiataitonsa aiemmista sukupolvista.
• Liioiteltu diginatiiviteesi: kaikki nuoren sukupolven edustajat ovat
diginatiiveja, vanhan sukupolven edustajat maahanmuuttajia.
– Kognitiivisen tason muutos: nuoret käsittelevät informaatiota ja
työskentelevät eri tavoin. Multi-tasking.
– Sosiaalisen tason muutos: työskentely vikkelään tahtiin, vapaan
valinnan arvostuksena sekä esimerkiksi vaatimuksena, että asiat
tapahtuvat nopeasti
– Jättää huomiotta, että nuorten välillä on isoja eroja teknologian
käyttötaidossa ja digilukutaidossa.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

8. Piirre 3. Kilpailuyhteiskunnan
rammat suljetaan ulos (piirros: Marika
Tervahartiala)
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

9. Hyvinvoinnin ja talouden
yhteyksistä
” Kuitenkin jo nuorten ikäryhmissä terveyttä haittaavat elintavat
kasautuvat niille, joilla menee muutenkin huonommin: hyvässä
sosioekonomisessa asemassa olevat nuoret tupakoivat vähemmän,
juovat itsensä harvemmin humalaan, heidän ruokatottumuksensa ovat
lähempänä suosituksia kuin muiden, ja he harrastavat huonommassa
asemassa olevia enemmän vapaa-ajan liikuntaa. Erityisesti pelkän
perusasteen koulutuksen saaneiden ryhmään kasautuu runsaasti
terveysongelmia. Toimeentulo-ongelmista raportoivilla nuorilla on
muita enemmän psykososiaalisia ja terveydellisiä ongelmia.
Hyvinvoinnin vajeet siis näyttävät kasautuvan jo nuorten
ikäryhmässä.”
Myllyniemi 2012: Nuorisobarometri.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

10. Piirre 4. Yksilöllisyys pakkona ja
mahdollisuutena
• Nykynuoret yksilöllisen pakkovalinnan
sukupolvena (Hoikkala & Paju)
– Jo varhain on tehtävä ratkaisuja, joilla on
merkitystä tulevaisuudessa (esimerkiksi
työllistymiselle).
– Riskit elämässä kasautuvat yksilöiden varaan,
joiden on reagoitava tähän oman
ansiokansionsa turvin.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

11. Yksilöllisyys pakkona ja
mahdollisuutena
• Kuluttamisen nousu rakentaa yksilöllisiä
valintoja.
– Simmel: muoti yhdistää yksilölliset valinnat ja yhteisen elämäntavan.
– Elämäntavan osittainen estetisoituminen: se, mikä näkyy, on tärkeää.
– Huomiota omaan itseen ja identiteettiin: tällöin perinteiset identiteetin
ankkurit (nuorisokulttuurit, perinteet, tai sosiaalinen tausta ) eivät kahlitse
yksilöä enää niin paljoa kuin aiemmin.
– Kuluttamisen politiikka: puoluepoliittinen vaikuttaminen korvautuu
elämänpolitiikalla (teesi uudesta politiikasta)
– Kulutuskritiikki: ostoboikotit, elämäntapavalinnat, steet partyt,
materialistisen elämäntavan arvostelu (vrt. Haanpää 2007 nuoret ’kevyen
vihreinä kuluttajina’)
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

12. Piirre 5. Nuoruuden venyminen
kumpaankin suuntaan
• Lapsuus lyhenee, ja nuoruus pitenee:
nuoruus kulttuurisena ihanteena ja
elämänvaiheena kasvaa.
• Perinteisesti aikuisuuteen liittyvät tekijät,
kuten työ ja perhe, siirtyvät myöhempään.
• Huolimatta paineista saada nuorista
talouden huippuosaajia, nuoruus tuntuu
pitkittyvän.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

13. Piirre 6. Järjestäytyneen
kansalaistoiminnan murros
• Yhteisöllisyyden hapertumiset nuorten maailmassa:
• Järjestökiinnittyneisyyden lasku, yksilöllistyminen ja
vähentynyt sitoutuminen pitkäkestoisiin projekteihin.
– Pitkäkestoisesta lyhytkestoiseen sitoutumiseen?
– Elämänikäisestä hetkelliseen?
– Eettisestä sitoutumisesta esteettiseen fiilistelyyn?
– Lyhytaikaiset yhteenliittymät, kuten parvet ja
uusheimot
– Nuorten omaehtoisen toiminnan nousu yhä
keskeisemmäksi.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

14. Piirre 7. Emme ole yksin – meitä
on muitakin.
• Nykynuoret sukupolvena, jolle monikulttuurisuus
on koettua ja jo lapsuudesta tuttua, eikä ulkoa
tuotua.
• Monikulttuurisuuden reagointi on sekä rasismin
kaltaista kieltoa että vahvaa solidaarisuutta ->
nuorten taidot ja asenteet vaihtelevat, eikä
aikuistuen tarve ole näiltä osin vähenemässä.
• Globaalin näkökulman nousu: kansainvälisyys,
tietoisuus (länsimaisista) asioista, toimijuuden
kenttien laajeneminen.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

15. Emme ole yksin – kaverit
hyvinvointitekijänä
• Jos ei ois ystäviä, nii ei ois varmaan tienny… kun
mulla ei ollu ennen ystäviä, nii mä olin vaan
sisällä. Tulin koulusta, tulin tänne, mä en tienny
mitään tästä Suomesta ja. Mut sitte kun mä aloin
ystävystyy ihmisiin, nii sit mulle niinku tuli
mieleen, että suomalaisetki on mukavii. Mä luulin,
että kaikki on niinkö rasismii, ne ei haluu puhua
mut sitte… et kaikki ei ole, ihan mukavii.
(Honkasalo, Harinen & Anttila 2007.)
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

16. Piirre 8. Oppiminen ei rajaudu
• ”Tärkeimmät asiat joita nuorten tulee nykyään
oppia on ohjata itseään, tehdä valintoja joihin
voivat vastata, pysyä ajan tasalla, olla
haaskaamatta elämäänsä vääriin asioihin ja oppia
kieltäytymään monissa tilanteissa joissa on pakko
valita.” (Knud Illeris. Lifelong learnign as
psychological process.)
– Oppimisessa on kysymys henkilökohtaisesta
elämänhallinnasta, mahdollisuuksista löytää oma tiensä
ja kyvystä suunnistaa ympäristössä.
– Missä näitä taitoja oikeastaan opitaan?
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

17. Oppiminen osallistumisena
• ”Oppiminen hankkimisena” korvautuu ”Oppiminen
osallistumisella”.
• Oppimiseen liittyviä osasia ovat:
(1) yhteisö (“oppiminen kuulumisena”)
(2) käytäntö (“oppiminen tekemisenä”);
(3) minäkuva (“oppiminen tulemisena joksikin”); ja
(4) merkitys (“oppiminen kokemuksena”)
(Wenger, 1998, 5).
– Oppimisessa on kysymys liittymisestä eri yhteisöihin, tekemisestä
sekä oman itsen muuttumisesta. Sitä tapahtuu kaikkialla – meille
jokaiselle.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski.
Oppimisen monet kasvot

18. Piirre 9. Osallistua pitäisi, mutta
rakenteet ovat valmiita.
P3: Ai millon ne ei kuuntele?
P1: No ainakin sillon jos sinne mennään tyyliin
sellasella asenteella, että vähän niinkun ärsyttää,
että homma on perseestä ja näin, että miksei tälle voi
tehä jotakin, niin sitten ne on heti silleen, että ei tolla
asenteella, että ei mee läpi. Ja monestikin vaikka
sanoo asiallisesti, mutta kumminkin niin että siinä on
negatiivinen juttu, niin monesti saattaa olla silleen
että ne vähän niinku jättää huomiotta sen asian.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

19. Mihin voi vaikuttaa?
Kuvio 14. "Kuinka suurina pidät
vaikutusmahdollisuuksiasi seuraavissa asioissa?"
(%)
5: Suuri vaikutus
4
3
2
1: Ei vaikutusta
Koulutusvalintasi
Ei koske vastaajaa
47 %
Ammatinvalintasi
34 %
42 %
Se, millainen elämästäsi
kokonaisuutena tulee
32 %
Taloudellinen hyvinvointisi
Ympäristöasiat
30 %
8
Valtakunnallinen päätöksenteko 2 % %
5
Kuntaliitokset 1 % %
38 %
5
EU-päätöksenteko 2 % % 12 %
Lähde: Nuorisobarometri 2013.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski. Luovi.
18%
6%
11 %
35%
22 %
34%
34 %
32%
21%
8%2 %
32%
31 %
20 %
8% 5 %
16% 3 %
40 %
21 %
4%%
1
43 %
30 %
Asuinkuntasi päätöksenteko 2 %9 %
18 %
34 %
30 %
Asuinalueesi palvelut 4 % 15 %
4% %
2
24 %
40 %
Päätöksenteko koulussasi tai
5%
työpaikallasi
16 %
45 %
15 %
9%
13 % 4% %
2
36 %
32 %
Asumistilanteesi
Ei osaa sanoa
41 %
59 %

20. Piirre 10. Kapeutuva
kaupunkitila. Pää kii. K-18.
Älä tule tänne, mene pois
Kun olet alle kaheksantoist
Tule sitten takas kun oot kaheksantoist
Älä tule tänne, mene pois
- Kaupunkitila on nuorille erilainen kuin
muille ikäryhmille.
26.2.2014
Sami Myllyniemi

21. Tiloja
• Olemisen tilat / tekemiset tilat
– Suorittamisen tilat – kuten urheiluhallit – ja
olemisen tilat ovat molemmat tärkeitä. Miksi
olemisen tiloja on niin vähän?
• Missä oikeastaan ovat tilat, missä nuoret
voivat olla siten, kuin haluavat olla? Mitä
tällaisten tilojen määrälle tapahtuu? –
Lisääntyvätkö vai vähenevätkö?
26.2.2014
Sami Myllyniemi

22. Nuorten kaupunkikokemus:
vapaa-ajan merkitys
• Taulukko 2. Nuorten (N=622) nimeämät muutostarpeet
heidän kotikaupungissaan.
• lisää vapaa-ajan tiloja/tekemistä 35,3
• lisää kaupallisia tiloja 30,8
• julkisten palvelujen kehittäminen 16,0
• liikennejärjestelyt nuorille 12,0
• vähemmän aikuiskontrollia/kyttäämistä 3,6
(Kiilakoski & Kivijärvi 2013.)
26.2.2014
Sami Myllyniemi

23. Piirre 11. Vertaisryhmän ja
kavereitten merkitys.
• Etenkin yläkouluikäisille nuorille kaveripiirin kanssa
vietetyllä ajalla on keskeinen merkitys: tärkeätä ei ole
niinkään se mitä tehdään, vaan yhdessäolo sinänsä.
– Vapaa-ajaksi koetaan suorituksesta (koulusta ja
harrastuksesta vapaa aika).
• Ystävyyssuhteet, kiintymykset ja välittämiset helpottavat
myös uusiin ympäristöihin ja toimintoihin osallistumista.
– Sosiaalinen pääoma kertyy, karttuu ja mahdollistaa
uusia toimintoja.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

24. ”Ei sitä tuu yksin kauheesti
ruvettua”
•
T1: Yhteishenki on kans sillä lailla... Ja sit tietenki se hauskuus. Hauskaa
pittää olla tietenki. Et se innostaa. Sitte.. No sano sie välillä.
• T2: No siis joo se yhteishenki, että meillä on aina hirveen hauskaa. Välillä
Ohjaaja1 saa meitä vähän ”tytöt, tytöt, koittakaas nyt taas vähän keskittyä!”. Ja
sitte se.. Luulen, että en ole hirveän omahyväinen jos mä sanon, että ollaan me
varmaan vähän kehityttykki siinä improvisaatiohommassa, että ei enää mee
niin säheltämiseksi silleen, että pysyy vähän kasassa.
• K: Nii, et se kehittyminen on sitte.
• T2: Niin ja..
• K: Yhteishenki, hauskuus ja...
• T2: Nii ja se kehitys ja sitte saa tehä. Ei sitä nyt yksin tuu kauheesti.. ruvettua.
Siivonen & Kotilainen. Haastattelumateriaali 2008-2010.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

25. Piirre 12. Perhe on myös nuorille
olennainen kasvuyhteisö
• Perheen merkitys myöhemmälle
hyvinvoinnille:
– Perheen yhdessä tekeminen heijastuu
kokemukseen perheen yhteenkuuluvuudesta.
– Lapsena saatu myönteinen palaute (lapsen
tärkeys ja hänen rakastamisensa) sekä tunteiden
jakaminen lisää yhteenkuuluvuutta.
– Fyysinen kuritus taas on yhteydessä
yhteekuuluvuuden vähäisyyteen.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

26. Nuorten tyytyväisyydestä
elämään (Nuorisobarometri
2012)
• Nuorten tyytyväisyys elämäänsä on ollut samanlainen n.
15 vuoden ajan, kouluarvosanoilla keskiarvo on 8,4.
• 20-vuotiaiden nuorten tyytyväisyys elämäänsä putoaa
jonkin verran.
• Koulutuksessa huonosti menestyvien tai sieltä
pudonneiden nuorten tyytyväisyys on muita vähäisempi.
• Työttömien nuorten tyytyväisyys eri hyvinvoinnin
ulottovuuksiin vapaa-aikaa lukuunottamatta on
vähäisempi.
• Lapsuuden kodin tukemisen, keskustelujen ja kehujen
merkitys myöhempään hyvinvointiin on iso.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

27. Muutoksesta
• Muutos on todellista, kiihtyvää ja nopeaa,
mutta sitä on helppo liioitella. Moni asia
säilyy samana.
– Vaikkapa: uskonto, kansallisvaltio, perheen
merkitys tai palkkatyön merkitys.
• Sukupolvien välillä on jatkuvuuksia ja
katkoksia eikä aina ole helppoa nähdä,
kumpaa pitäisi korostaa.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski

28. 2010-luvun kasvun maiseman
piirteiden kohtaaminen
• Viime kädessä irrallisuuteen, kiinnittymiseen ja
kuulumiseen tarvitaan kaksi tahoa: yksilö ja
yhteisö; toimija ja rakenne; nuori ja lähiympäristö;
yksilö ja tila.
• Osallisuuteen voi kasvaa kulttuurissa, joka tukee
osallisuutta.
• Siksi osallisuutta edistävä työ on aina sekä
yhteisön että yksilön kasvattamista.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski. Luovi.

29. Lopuksi, tärkein.
Varmin keino munailla asiat on ylläpitää
HOLTITONTA KIIRETTÄ sen sijaan, että
antaisi AIKAA, TILAA, RAKKAUTTA JA
KUNNIOITUSTA.
– Kasvatuksen tehtävä on tuottaa
tuntua, että oma arvo ihmisenä on
ohittamaton ja jakamaton. – Ei kuri,
ei kontrolli.
26.2.2014
Tomi Kiilakoski