Esityksessä avataan ammatillisen lisensiaattitutkimuksen tuloksia sosiaalityön asiantuntijuudesta läheisneuvonpidossa. Aiempien tutkimusten mukaan osallistujien kokemukset ovat olleet läheisneuvonpidoista hyviä, mutta menetelmä ei ole integroitunut osaksi sosiaalityön valtavirtaa. Esityksessä käydään läpi tekijöitä, joita sosiaalityöntekijät tavoittelivat läheisneuvonpidolla, sitä millaiseksi sosiaalityön asiantuntijuus määrittyi suhteessa läheisneuvonpitoon ja millaisia asenteita ja arvoja sosiaalityöntekijöillä oli suhteessa perhelähtöiseen työskentelytapaan.
Annukka Paasivirta, johtava sosiaalityöntekijä, Espoon kaupunki
2. Tutkimuksen taustaa
• Läheisneuvonpito
– sosiaalityön uusi menetelmä
– ajattelutapa
– jopa paradigmamuutos
• Läheisneuvonpidossa esillä sosiaalityön
demokratisoituminen ja
professionaalisuuden muutos kohti
postmodernia asiantuntijuutta
3. Valmisteluvaihe
(4– 6 viikko a)
Toimeksiantosopimuksen tekeminen
Verkoston kartoittaminen perheen kanssa
Läheisten ja työntekijöiden valmistelu
Yhteenvetojen ja kysymysten käsittely
perheen kanssa
Valmisteluvaihe
(4– 6 viikko a)
Toimeksiantosopimuksen tekeminen
Verkoston kartoittaminen perheen kanssa
Läheisten ja työntekijöiden valmistelu
Yhteenvetojen ja kysymysten käsittely
perheen kanssa
Läheisneuvonpito prosessina
Seurantajakso
(3– 6 kk)
Suunnitelman toteuttaminen arjessa
Seurantajakso
(3– 6 kk)
Suunnitelman toteuttaminen arjessa
Seurantakokous
(2– 4 tuntia)
Suunnitelman arviointi
Jatkosta sopiminen
Seurantakokous
(2– 4 tuntia)
Suunnitelman arviointi
Jatkosta sopiminen
Läheisneuvonpito
(3– 6 tuntia)
Tie do nanto
• työntekijöiden yhteenvedot
• sosiaalityöntekijän kysymykset
• lapsen oma tiedonanto
Lähe iste n o m a ne uvo npito
• keskustelu ja kysymyksiin vastaaminen
Suunnite lm an e sitte ly
• arviointi ja hyväksyminen
Läheisneuvonpito
(3– 6 tuntia)
Tie do nanto
• työntekijöiden yhteenvedot
• sosiaalityöntekijän kysymykset
• lapsen oma tiedonanto
Lähe iste n o m a ne uvo npito
• keskustelu ja kysymyksiin vastaaminen
Suunnite lm an e sitte ly
• arviointi ja hyväksyminen
4. Läheisneuvonpito
sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta
(aiempi tutkimus)
• sosiaalityöntekijöiden suhtautuminen
positiivista, mutta käyttävät neuvonpitoja
rajoitetusti
– mm. perheiden voimaantuminen ja kumppanuuden lisääntyminen
• keskeisiä kysymyksiä valta ja vastuu
– vastuun jakaminen vs. kontrollista luopuminen
• taustalla arvot vai reunaehdot?
– työaika, resurssien puute, työntekijöiden vaihtuvuus
– poikkeus vallitsevasta lastensuojelun työskentelytavasta?
7. Tutkimusasetelma
Laadullinen tutkimus sosiaalityöntekijöiden
käsityksistä
omasta asiantuntijuudestaan, kun he ovat
käyttäneet
läheisneuvonpitoa lastensuojelun työmenetelmänä
• Mitä sosiaalityöntekijät tavoittelevat läheisneuvonpidolla?
• Millaiseksi sosiaalityön asiantuntijuus määrittyy suhteessa
läheisneuvonpitoon?
• Millaisia asenteita ja arvoja sosiaalityöntekijöillä on
suhteessa perhelähtöiseen työskentelytapaan?
14. Sosiaalityöntekijän valta ja vastuu
1. Sosiaalityöntekijän esittämät kysymykset
1. Perheen valta valmistautumisessa ja
neuvonpidossa
1. Läheisten valta suunnitelmaa tehtäessä
1. Sosiaalityöntekijän valta suunnitelman
hyväksymisessä
17. Johtopäätökset ja
kehittämisehdotukset
• Läheisneuvonpidossa sosiaalityön ydinarvojen
äärellä?
• Läheisneuvonpidon taustalla olevat arvot ja sosiaalityön
asiantuntijuus hyvin lähellä toisiaan
• Läheisneuvonpidossa sosiaalityön asiantuntijuus joustavaa
• Lastensuojelun ammattijohtoisuus –
läheisneuvonpidon ammatillisvaikutteisuus
• Lastensuojelutyön kiire ja työpaine ajavat
asiantuntijakeskeisiin ratkaisuihin