Successfully reported this slideshow.
We use your LinkedIn profile and activity data to personalize ads and to show you more relevant ads. You can change your ad preferences anytime.

Reflektiivisyys lasten ja vanhempien kohtaamisesssa

Varhaiskasvatuksen professori, psykoterapeutti Mirjam Kalland kertoi Lasten suojelun kesäpäivillä 6.6. 2018 reflektiivisyydestä lasten ja vanhempien kohtaamisessa.

  • Login to see the comments

  • Be the first to like this

Reflektiivisyys lasten ja vanhempien kohtaamisesssa

  1. 1. Reflektiivisyys lasten ja vanhempien kohtaamisessa Mirjam Kalland Professori, lastenpsykoterapeutti Helsingin yliopisto
  2. 2. Teemat Reflektiivinen kyky ja mentalisaatio – lyhyt esittely teoriasta Mentalisaatio ja reflektiivinen funktio vanhemmuudessa Reflektiivisyys kohtaamisessa
  3. 3. Lapsen kehityksen perusta Lapsi tarvitsee vuorovaikutusta hänestä välittävän aikuisen kanssa – joka on valmis antamaan aikaa ja mielensä lapsen käyttöön Lapsen aivojen plastisuus tarkoittaa sitä, että varhaisemmat vaiheet muokkaavat aivoja enemmän kuin myöhemmät Barkerin hypoteesi – early life stress - DevelopmentalOrigins of Health and Disease (DOHAD); raskausaika tärkeä, vaikuttaa koko elämän kaaren aikana syntyvän vauvan terveyteen ja sairastumiseen Yksilöllisiä eroja, myös sukupuoleen liittyvät erot Lapsen elämän laatuun on syytä kiinnittää huomiota joka ikinen päivä
  4. 4. Heckmanin käyrä
  5. 5. Taustaa mentalisaatioteoriasta  Mentalisaatio viittaa metakognitiiviseen ja metaemotionaaliseen kykyyn pohtia tietoisia ja tiedostamattomia tunteita ja ajatuksia itsessä ja toisessa (Fonagy 1991).  Mentalisaatiossa on kysymys ”mielen teoriasta” (theory of mind), joka viittaa yksilön olettamukseen, että toisen yksilön toiminnan tai käyttäytymisen takana on motiivi, tavoite tai tunne.Toisen mieli on erillinen . Mentalisaatiossa annetaan myös toisen ajatuksille ja tunteille merkitystä ja arvoa
  6. 6. Epäilen, joten olen olemassa  Mentalisaatioon liittyy myös ”epäilevä ajattelu”, eli kyky tarkastella omia ajatuksia ja omaa päättelyä, eli kyky epäillä olenko sittenkin ehkä väärässä?  Mentalisaatiokyky mahdollistaa siten myös tunteiden säätelyn ja estää vihamielisten tunteiden tai pahojen ajatusten siirtymisen teoiksi  On yhteydessä sosiaalisiin taitoihin ja pro- sosiaaliseen käyttäytymiseen
  7. 7. Mentalisaatio ja ympäröivä todellisuus  Filosofisesti tarkasteltuna mentalisaatiokyky viittaa myös kykyyn tarkastella itsen ja todellisuuden välistä suhdetta.  Yksilö pysähtyy pohtimaan ja arvioimaan omaa tapaansa jäsentää, hahmottaa ja antaa merkityksiä kokemuksille ja havainnoille.  Oman tunteen, kokemuksen tai uskomuksen yhteys ympäröivään todellisuuteen ei ole suoraviivainen, eikä kyse ole yhtälöstä.
  8. 8. Mentalisaatiokyky  Mentalisaatio: omat ajatukset, tunteet, tavoitteet ovat yhteydessä todellisuuteen, kyky arvioida ja tarkastella niitä. ”Pelkään, mutta ehkä se ei ole vaarallista, tai todennäköisyys että jotakin tapahtuu on pieni”.  Mentalisaatiokyky palauttaa toimijuuden, ei ole omien ajatustensa, menneisyytensä tai tunteidensa vanki.  Mahdollista tunteiden säätelyn – lapsen käyttäytyminen ärsyttää, mutta ehkä lapsella oli jokin aivan muu tavoite. Mitä lapsi yrittää kertoa minulle?
  9. 9. Mentalisaatio vanhemmuudessa • Vanhemman tehtävä on kiinnittää huomionsa lapsen mielen sisältöihin ja pyrkiä tavoittamaan lapsen käyttäytymisen taustalla olevaa tunnetta, tarvetta, pyrkimystä tai ajatusta. • Luontainen ja myötäsyntyinen – samalla kehityksellinen saavutus • Erityisen tärkeä kyky vanhemmuudessa näyttäisi olevan myönteinen uteliaisuus ja kiinnostus lapsen mieleen • Mentalisaatio auttaa vanhempaan tavoittamaan mitä lapsi tuntee, ajattelee sekä mitä lapsi tarvitsee, ja tarjoamaan sitä lapselle luotettavalla ja turvallisella tavalla. 9
  10. 10. Mentalisaatio lapsen kohtaamisessa  Vaatii ponnistelua lapsen kokemusmaailman tavoittamiseksi  Lapsi on ainutkertainen yksilö ainutkertaisine kokemuksineen, mutta samalla hänen kokemuksensa ovat yhteydessä häntä kohtaavan aikuisen kokemuksiin  Mentalisaatiokykyyn liittyy myös sen sietämistä, ettei kaikkea voi ymmärtää eikä varsinkaan varmuudella tietää. Mieli pysyy avoimena, vastaanottavaisena ja valmiina korjaamaan virhetulkintoja.
  11. 11. Kahden mielen samanaikainen mielessä pitäminen  Voi toisinaan olla hankalaa, mutta on erityisen tärkeää lapsen kohtaamisessa  Estää ”mukaan menemisen”, eli että humpsahtaa samaan todellisuuteen (esim. vanhempi hätääntyy kun lapsi hätääntyy)  Estää etääntymisen – vähättelee tai kieltää toisen kokemusta (”ei tuo sattunut”)  Lapsi hyötyy erityisen paljon siitä, että vanhempi kykenee pysymään myötämielisenä ja pyrkii tavoittamaan miltä lapsesta tuntuu, mutta tarjoaa myös palan omaa todellisuutta.
  12. 12. Lapsen tunne-elämän kehitys • Vanhempi peilaa samanaikaisesti ymmärtävänsä miltä lapsesta tuntuu ja että hänellä itsellään on erilainen ja erillinen tunne • Lapsen mielen teoria kehittyy (toisella on tunteva, ajatteleva mieli) • Lapselle/nuorelle avautuu kokemus, että toinen voi pyrkiä ymmärtämään ja jakamaan hänen kokemuksiaan mielessään. • Ero sisäisen ja ulkoisen todellisuuden välillä hahmottuu • Auttaa lapsen säätelykyvyn kehitystä
  13. 13. Mentalisaatiotehtävään liittyy kysymyksiä • Myönteistä uteliaisuutta – mitä mahtaa…? ponnistelua lapsen kokemusmaailman tavoittamiseksi • ”Not knowing stance” - on keskeinen. Ei tiedä mitä toinen pohtii, miten toinen kokee asioita. Mieli on avoin muutokselle –oma ajattelu voi muuttua, rikastua tai valaistua siitä, että oppii jotakin toisesta. • Joustavuus on keskeistä mentalisaatiossa – juuttuminen (=olen päättänyt miten asia on, en ota vastaan) viittaa mentalisaation puuteeseen. • Korjaavat kokemukset oleellisia lapsen turvallisuuden kannalta 13
  14. 14. Reflektiivisen kyvyn vaihtelut  Kyky vaihtelee yksilöiden välillä, mutta on mahdollista tukea ja kehittää  Yksilön kyky vaihtelee eri tilanteissa, voi romahtaa  Kyky laskee stressitilanteissa, tai kun mieli on kuormittunut, ärtynyt, kiihtynyt.  Romahtaa nopeaa toimintaa vaativissa tilanteissa  Reflektiivisen kyvyn ylläpitäminen erityisen vaikeaa läheisissä ihmissuhteissa, ja erityisesti vanhemmille joilla on ollut traumaattinen lapsuus
  15. 15. Puutteet näkyvät  Taipumuksena kielteisiin tai vääristyneisiin tulkintoihin, vaikeuksiin ihmissuhteissa  Impulsiivisuutena, lyhytjänteisyytenä (jos kaikki se minkä kokee on aina yhtä totta, erotaan ja palataan yhteen tunnin välein)  Tavoitteena on asteittain asettaa mieli tutkimaan omia liikkeitään, ja omaa yhteyttä todellisuuteen  Tavoitteena voi olla korottaa romahtamisen kynnystä, ja nopeuttaa palautumista
  16. 16. Mentalisaatiokyky, trauma ja stressi  Mentalisaatio on metakognitiivista ja meta-emotionaalista aktiivisuutta, usein ponnistelua  Turvallisen vanhemman/aikuisen ei tarvitse arkisessa tilanteessa ponnistaa, käyttäytyminen voi silti olla lapsen näkökulmasta oikein ja sensitiivistä  Kynnys milloin tarvitaan RF vaihtelee  Kynnys milloin RF romahtaa vaihtelee  Se, että mentalisaatio romahtaa vaara/stressi tilanteessa on ohjelmoitu aivoihin.  Työskentelyn tavoitteena on korottaa stressikynnystä ja lisätä stressin hallintaa jotta RF ei romahtaisi
  17. 17. Trauman määrittelystä Traumatyyppi 1: yksittäinen traumatisoiva tapahtuma joka ylittää yksilön käsittelykyvyn, uhkaa olemassaoloa, muuttaa maailmankuvaa.Yksilö voi olla silminnäkijä tai kokea asian itse. Traumatyyppi 2: yksilön elämään liittyy vahingoittava tekijä tai vahingoittavia tekijöitä, jotka jo yksittäisinä tapahtumina voisivat olla traumatisoivia (esim. insesti), tai olosuhteet ovat laiminlyöviä, ankeita jolloin trauma on ”hiljaisempi” ja yksilö voi ajatella että hänen lapsuutensa oli ”normaali”.
  18. 18. Trauma ja muisti 1.  Traumaattiset kokemukset tallentuvat muistiin, kuormittavat mieltä  Muistot tallentuvat osittain ei-kielellisessä muodossa: visuaalisesti, hajuina, tunteina, ääninä, liikkeinä, varjoina, ilman sanallista rakennetta.  Lapsi/yksilö tarvitsee tuntemuksiaan vastaava kielellinen kertomus tilanteesta joka auttaa ymmärtämään ja jäsentämään kokemusta  ”flash-backs”, kokemukset tunkeutuvat äkillisesti mieleen (PTSD)
  19. 19. Trauma ja muisti 2.  Trauma aiheuttaa muistin menetystä. Lapsi ei pysty kertomaan eikä muisti ole käytettävissä, ei ehkä myöskään aikuisuudessa  Voi tapahtua repressio tai tapahtuma ei ole tallentunut tietoiseen (verbalisoitavissa olevaan) muistiin lainkaan  vaikeissa tilanteissa myös dissosiaatio (kokemus että itse on kehon ulkopuolella)  Weapon-fokus: yksilö muistaa hyvin kapeasti, fragmentteja, mieli on keskittynyt elonjäämisen kannalta olennaiseen
  20. 20. Traumaperäisen stressihäiriön oireet Tunne- ja impulssisäätelyn muuttuminen tai kehittymättömyys  Tunteiden säätely  Seksuaalisoitunut käyttäytyminen/rajattomuus  Riskinotto  Itsetuhoisuus Huomio- ja keskittymiskyvyn muutokset/vauriot kehittymättömyys  Muistiin liittyvät häiriöt  Dissosiaatioepisodit  Fragmentaarisuus – on parempi olla muistamatta ja antamatta merkityksiä
  21. 21. Muutokset minäkäsityksessä, vaurioitunut minäkäsitys ”olen paha ja haluankin olla paha”; hyvä ei kuulu itselle, se tuhotaan (lapsi tuhoaa rakkaimman lelunsa, aikuinen esimerkiksi hyviä ihmissuhteita/hoitosuhteita) Häpeä ja sen toinen puoli – ylimielisyys, häikäilemättömyys Maailmankuva ja tulevaisuus Toivottomuutta, epätoivoa, mikään ei muutu, ”hyvä että vauva on humalassa olevien hoidossa, tottuu”.
  22. 22. Sosiaaliset suhteet ja kiintymyssuhteet  Hyvän ja pahan hämärtyminen  Vääristyneiden uskomusten omaksuminen  Rikoksentekijän ihannointi  Vaikeaa/mahdotonta luottaa  Pakonomainen kontrolli, aiheuttaa sitä mitä pelkää (hylkäämistä)  Riski trauman uusiutumiseen (esim. hyväksikäyttö), joko uhrina tai tekijänä  Valikoimaton sosiaalisuus – myös puheet, myös aikuiset toimivat samoin
  23. 23. Lapsuus Nuoruus Aikuisuus Vanhemmuus Lapsen kokemukset Turvaton suhde vanhempaan, traumaattisia kokemuksia Turvaton vuorovaikutus- ja kiintymyssuhde- työmalli Työstämättömät traumakokemukset, työmalli säilynyt Matala RF Turvaton vuorovaikutus- ja kiintymyssuhde- työmalli Turvaton suhde vanhempaan, traumaattisia kokemuksia Turvaton vuorovaikutus- ja kiintymyssuhde- työmalli Interventio: RF aktivoitu, toistamisen riski pienempi Riittävä tai korkea RF, mutta stressi- tilanteessa lapsuuden malli voi aktivoitua Turvallisempi/turval -linen vuorovaikutus- ja kiintymyssuhdetyö- malli Turvallinen suhde vanhempaan, kyky työstää vaikeita asioita Turvallinen vuorovaikutus ja kiintymyssuhdemalli Mahdolliset vaikeat kokemukset työstetty Riittävä tai korkea RF. Pysyy todennäköisemmin stressitilanteessa Turvallinen vuorovaikutus- ja kiintymyssuhdetyö malli 23 Traumakokemukset ja vanhemmuuden ylisukupolvisuus
  24. 24. Esimerkki:  Lapsi juoksee liikennöidyn kadun yli  Mitä tekee vanhempi/aikuinen?
  25. 25. Puutteellinen mentalisaatiokyky:  Yhtälö (vertaa paniikkihäiriötilanne): jos pelkään, se on vaarallista (todellisuus ja oma ajatus yhtä ja sama, liian lähellä toisiaan); tai jos minua on kohdeltu huonosti olen huono/paha.  Konkreettinen, lopputulos määrittää tavoitteellisuuden ja intention (jos lapsen käyttäytyminen ärsyttää minua, lapsen tarkoitus oli ärsyttää).  Irrottautuminen todellisuudesta, omat mielikuvat saavat otteen, päätän itse faktoista (jos päätän asian olevan näin, se on niin). Myös vahva depressiivisyys, omat tunteet irrallaan todellisuudesta. Johtaa toivottomuuteen, merkitsemättömyyteen, tyhjyyteen.
  26. 26. Lapsen tai nuoren käyttäytymisen yhteys mieleen … ei ole aina suoraviivainen.Turvallinen lapsi/nuori on helpompi ”lukea”, turvattomat lapset/nuoret ovat oppineet peittämään tunteensa, tai vääristämään niiden ilmaisua.
  27. 27. Kohtaamisessa lapsen/nuoren tai hänen vanhemman kanssa  Kiinnitetään huomio omaan kykyyn ylläpitää mentalisaatiota  Tunnistetaan toisen tasoa, ei ”humpsahdeta” siihen Kolme askelta apuun: - Askel taaksepäin, havaitseminen, tarkkailu, deskriptio - Työskennellään tarkkojen ja rajattujen episodien kautta (ei semanttista = yleisiä kertomuksia, kuten ”lapsella on tapana” …vaan episodista muistia – kertoisitko milloin viimeksi tapahtui näin?) - Reflektiivisyyttä edistävät kysymykset
  28. 28. Reflektiivisyyttä edistävät kysymykset - Pysähdytäänpä hetkeksi tuohon --- kerro tarkemmin, mitä tapahtui kun…(palataan episodiseen muistiin) - Hyviä kysymyksiä on mitä, miten, kuinka, kerro lisää siitä kun, eli deskriptiivisiä, kuvailevia kysymyksiä. - Ajattelemaan haastavia kysymyksiä: mitä ajattelet, huomasiko Jere että… - Näkökulmien vaihtamiseen haastavat kysymykset: huomaan että ajattelet että… olisiko myös mahdollista että…
  29. 29. Haastavat tilanteet Millä tasolla liikutaan? Onko tunne = todellisuus? Onko sanottu = aikomus? Vastataanko tunnetasoon vai torjutaanko aikomus? (taidat olla vihainen, kerro!/ei taida olla viisasta lyödä, mieti vähän seuraamuksia) Voidaanko nostaa reflektioon tunteen ja todellisuuden välinen yhteys? ”Non-demanding presence” – ei vaativa läsnäolo on joskus riittävä
  30. 30. Mentalisaatio kohtaamisessa  Mieli mielessä – aito, myötämielinen kiinnostus siitä, mitä lapsen, nuoren, vanhemman mielessä liikkuu  Jokainen on yksilö, ja jokainen tilanne on uusi.  ”not knowing stance” – olen kiinnostunut, mutta en voi tietää varmuudella  ”Understanding the other from inside, one self from outside.”  Sen hyväksyminen, että voi tapahtua väärinkäsityksiä  Itse voi oppia uutta kun tutustuu toiseen  On valmis korjaamaan virhetulkintoja
  31. 31. Onko mentalisaatiotyöskentelystä hyötyä?  Camoirano 2017: meta-analyysi 47 tutkimuksesta. Loppupäätelmä oli, että korkea RF on myönteisesti yhteydessä hoivan laatuun ja lapsen turvalliseen kiinnittymiseen, ja matala RF puolestaan yhteydessä lapsen heikompaan tunteiden säätelykykyyn ja käyttäytymishäiriöihin.  Kliiniset interventiot jotka fokuso vanhempien reflektiivisen funktion vahvistamiseen olivat tehokkaita vahivstamaan mentalisaatiokykykä ja hoivan laatua.
  32. 32. ”Kaikki on epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi” Nämä Lohdulliset sanat ovatTove Janssonin (2010) kirjasta Taikatalvi.TarinassaTuutikki katsoo revontulia ja pohtii, ettei voi tietää, ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain.

×