Miksi me tunnustamme uskoa tietyin sanoin? Miten uskontunnustukset syntyivät?

1. Uskontunnustusten synty
Johdanto uskontunnustuksiin

2. Näytä sinä minulle Kristus ilman oppia,
niin minä opista näytän sinulle Kristuksen.
TERVEELLINEN OPPI
❖ Uskontunnustus on oppi Jumalasta.
“hänen tulee pysyä kiinni
❖ Jokainen kristitty, joka opettaa toista sanan pohjalta, noudattaa
jotakin oppia. Ilman oppia ei voi saarnata eikä opettaa mitään.
❖ On mahdoton ajatus se, että ilman oppia voisi opettaa
opinmuka!essa, luote#avassa
Kristuksesta, koska Kristus on itse asettanut opin, JONKA
MUKAISESTI HÄNESTÄ ON SAARNATTAVA.
❖ Yhteiskristillisen aatteen oppi opista on se, että Kristus ei ole
sanassa, e#ä ol!i kykenevä
oppi, vaan henkilö. Se on tietysti totta. Vakava virhe on siinä, että
tätä oppia käytetään asettamaan vastakkain Kristus ja kristillinen
oppi. Kuulijan on siten tehtävä valinta ja hän ajattelee valitsevansa
tietysti Kristuksen mieluummin kuin kristillisen opin.
❖ Mutta Kristus ei tule luoksemme muutoin kuin asettamiensa sekä neuvomaan terveellä
armonvälineiden kautta ja Jumalan sana ja sen mukainen saarna on
keskeinen Pyhän Hengen väline. Jos siis saarnaaja opettaa “toista
opilla e#ä kumoamaan
evankeliumia” kuin mitä Pyhä Henki on Paavalin kautta julistanut,
hänen saarnansa ei välitä Kristusta ja anteeksiantamusta, koska se
ei ole asetetun opin mukaista. (Tit. 1:9)
va&aansanojain väi#eet.”
❖ Me kiellämme väärän opi"isuuden, mutta siunaamme oikeaa ja
raitista opillisuutta. Kristus antoi opin.
❖ Väärä opillisuus ajattelee pelastuvansa, koska tietää asiat oikein.
Raitis opillisuus tietää pelastuvansa koska turvautuu oikean Titus 1:9
opin mukaisesti julistettuun Kristukseen. Silloin Jumalan sanan
oppi on se turva, koska sellainen evankeliumi on “Jumalaan voima”
ja välittää meille Kristuksen “korvien kautta” (Room. 1:16; 10:17).
Jokainen kirkkomme pappi on lausunut iloisesti
Tunnustuskirjojen opin oikeaksi Raamatusta johdetuksi
terveelliseksi opiksi.

3. Pro dia: uskontunnustusten synty
Uskontunnustuksille voidaan nähdä positiivinen ja negatiivinen
syntyhistoria.
Positiivinen syntyhistoria
 Kristinusko perustuu Kristukseen, joka on tullut luoksemme
”opinmukaisessa sanassa” (Tit. 1:9). Jokaisen kristityn tulee
tunnustautua oikeaan oppiin. Oppi perustuu Kristuksen ja
Pyhän Hengen apostoleille opettamaan sanaan.
 Kristuksen oppi on terveellinen ja terveeksi tekevä. Oppi
Kristuksesta ja Kristus itse kulkivat toisiinsa sisältyneinä ja
toisistaan erottamatta. Missä on oikean opin mukainen
saarna siellä on Kristus, koska siellä annetaan kunnia
Jumalalle ja hänen sanalleen.
 ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua,
niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa
häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen
tykönsä asumaan.” (Joh. 14:23 ).
 ”evankeliumi on Jumalan voima.” (Rm. 1:16).
 ”Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä
vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne”.
(Sananl. 1:23).
 ”Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja
niinkuin vasara, joka kallion murtaa? (Jer. 23:29).
 Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen
opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy,
hänellä on sekä Isä että Poika. (2. Joh. 1:9).

4. Pro dia: Uskontunnustuksen
synty
(Positiivinen jatkuu..)
 Jeesus opetti oppinsa perustan apostoleilleen
kolmen vuoden aikana. Kristuksen
taivaaseenastumisen jälkeen Pyhä Henki jatkoi
Kristuksen työtä ja muistutti Kristuksen
sanoista. Paavali sai erityisopetusta suoraan
Kristukselta (Apt. 22:14).
 Alkuseurakunta alkoi elämään apostolien
yhteydessä (Apt. 1). Aluksi Jeesuksen opetukset
säilytettiin suullisesti, niistä ja niiden pohjalta
sommiteltiin runomittaisia ja helposti
muistettavia lauseita ja tunnustuksia (”Jeesus
Kristus on Herra”, ”Jeesus Kristus on lihaan
tullut”, ).
 Keskeinen osa Kristuksen oppia, joka välitettiin
huolellisesti eteenpäin oli evankeliumi
Kristuksen pelastavasta kuolemasta ja
ylösnousemuksesta, vanhurskauttamisoppi (Rm.
1-6), kastekäsky ja ehtoollisopetus. Seurakunnan
järjestys, paimenvirka ja yleensä virkateologia oli
tärkeä. Myös Jeesuksen vertaukset säilytettiin
tarkoin samon kuin kehotukset keskinäiseen
rakkauteen.

5. Pro dia: Uskontunnustuksen
synty
Negatiivinen syntyhistoria
 Uskontunnustukset ovat kehittyneet
kristittyjen tarpeesta tunnustaa
harhaoppien keskellä ”oikea kristillinen
usko”.
 Tunnustuksen avulla a) neuvottiin
oikeaan ja b) torjuttiin väärä opetus.
Paimenen tuli ”pysyä kiinni
opinmukaisessa, luotettavassa sanassa,
että olisi kykenevä sekä neuvomaan
terveellä opilla että kumoamaan
vastaansanojain väitteet.” (Tit. 1:9).
 Johannes joutui vanhoilla päivillään
torjumaan Kristus-oppia koskevan
harhan seurakunnistaan. Torjuntaa
helpottamaan hän laati lyhyen
tunnustuksen – Kristus on tu"ut lihaan (1
Joh. 4:2; 2. Joh. 1:7, 10).

6. KOLME YHTEISTÄ USKONTUNNUSTUSTA
Apostolinen uskontunnustus
Minä uskon Jumalaan, Isään,
Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan
Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi
Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas
tuonelaan(1), nousi kolmantena päivänä
kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan,
Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on
sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
Kaste avaa oven ehtoolliselle.
Konfirmaatiossa annetaan lupa käydä
ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen pöytään itsenäisesti. Kasteen ja
seurakunnan(2), pyhäin yhteyden, syntien konfirmaation yhteydessä käytetään
anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen Apostolista uskontuunusta, koska sen
alkuperäinen käyttö liitti sen
ja iankaikkisen elämän. kasteliturgiaan.
Apostolinen uskontunnustus on syntynyt 100-200 luvulla Roomassa, jolloin
sen pääkohdat olivat valmiina. Tunnustusta käytettiin kasteliturgian
yhteydessä. Tunnustuken muotoilujen taustalla on ollut tarve torjua
gnostilaista harhaoppia.

7. KOLME YHTEISTÄ USKONTUNNUSTUSTA
Nikaian uskontunnustus
Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien
Luojaan,
ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan
Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala
Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka
kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja
meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi
Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi,
meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana,
kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena
päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän
oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin
tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole
loppua.
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka
lähtee Isästä [ja Pojasta] ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa
kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen
kautta. Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen
seurakunnan. Tunnustamme yhden kasteen syntien
anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja
tulevan maailman elämää.
Nikean tunnustus on syntynyt vuonna 325 ja sitä on täydennetty vuonna 381 Konstantinopolin
kirkolliskokouksessa. Tunnsutusta käytetään erityisesti ehtoollisjumalanpavleuksissa sekä juhla-
aikoina. Sen muotoilussa on torjuttu väärää oppia Kristuksen inhimillisestä ja jumalallisesta luonnosta.

8. KOLME YHTEISTÄ areiolaisuutta vastaan
Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on
USKONTUNNUSTUSTA noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen
kadotukseen.
Yhteinen kristillinen usko on tämä:
Athanasioksen Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia
toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma
ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän
kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.
uskontunnustus Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki:
Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja
Pyhä Henki on ääretön. Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan
ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea
ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön. Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä
Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias. Samoin Isä on
Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi
Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea
Herraa, vaan yksi Herra.
Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja
Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.
Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu,
vaan hän on syntynyt. Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän
ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa,
Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.
Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä
pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis
palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.
Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin. Saavuttaaksemme iankaikkisen
pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on
tullut ihmiseksi.
Oikea oppi on tämä:
Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla
Jumala ja ihminen. Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta
ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja
ihmisruumiineen. Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi
kuin Isä. Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi. Yhdeksi hän
ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut
ihmisyyden. Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että
hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala
ja ihminen ovat yksi Kristus.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut
ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä
ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!
Tämä uskontunnustus on syntynyt 400-500 luvulla Etelä-Ranskan seuduilla ja kuuluu kristikunnan
yhteisiin tunnustuksiin. Nimestään huolimatta se ei ole kirkkoisä Athanasioksen kirjoittama.

9. Kolminaisuusoppi
Mamren tammiston enkelit-ikoni
Andrej Rublev, 1300-l.

10. Uusi testamentti kolminaisuudesta
Sanaa kolminaisuus tai kolmiyhteys ei esiinny
Raamatussa. Kirkkoisä Tertullianukselta (200-
l) on löydetty termin toistaiseksi varhaisin Yleisimmät raamatunkohdat (UT)
käyttö. Kolminaisuusopin sisältö perustuu
kuitenkin vahvasti Raamatun ilmoitukseen.  Matt. 3:16–17:
Kristityllä ei ole mitään muuta perustetta  Matt. 28:19
kolminaisuusopille kuin pyhä Raamattu.  Joh. 1:1
Vanhassa testamentissa luomisen aamussa  Joh. 5:21
”alussa” toisin sanoen ”esikoisessaan” Jumala  Joh. 8:58
loi taivaan ja maan (1 Moos. 1:1. Joh. 1:1-2;  Joh. 10:30
Kol. 1:16). Ennen ihmisen luomista Jumala  Joh. 20:28
keskusteli itsensä kanssa ”tehkäämme  Kol. 2:9
ihminen kuvaksemme” (1 Moos. 1:26).  2 Kor. 13:13
Sananlaskujen kirjassa (luku 8) kerrotaan  Hebr. 1:8
Pojan, viisauden ajattomasta syntymästä ja  Hebr. 9:14
tehtävästä. Viisaus on siinä selvästi persoona.  1 Joh. 5:6–8
Jeesus viittaa Pyhään Henkeen persoonana:
”minä lähetän hänet teille...Mutta kun hän Jeesuksen jumaluudesta ks. Diasarja
tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät Jeesuksesta.
kaikkeen totuuteen.” Hän ”tulee”, ”puhuu”,
”todistaa”, ”ottaa”, ”julistaa” (Joh. 16:7-17). Pyhän Hengen jumaluudesta ks. Diasarja
Pyhästä Hengestä.

11. Irenaeuksen todistus
(100-luvun lopulta)
”Detta är vår tros huvudpunkter, byggnadens grundval
och den trygga vägen: Gud, Fadern, oskapad,
ofattbar, osynlig, en enda Gud, alltings skapare.
Detta är den första huvudpunkten i vår tro.
Den andra huvudpunkten är Guds Ord, Guds Son,
Kristus Jesus, vår Herre, som uppenbarades för
profeterna efter deras sätt att profetera och enligt
ordningen i Faderns frälsningsplan. Genom honom
har allting blivit till och vid tidens slut har han blivit
människa bland människor, synlig och påtaglig för
att sammanfatta allt, förinta döden, låta livet träda
fram (1 Tim. 1:10) och skapa gemenskap mellan
Gud och människa.
Den tredje huvudpunkten är den Helige Ande genom
vilken profeterna profeterade, fäderna undervisade
om Gud och de rättfärdiga leddes på
rättfärdighetens väg. Vid tidernas ände har han på
ett nytt sätt blivit utgjuten över mänskligheten för att
över hela jorden förnya människan inför Gud.”
Irenaeus, k. 202, marttyyri, Lyonin piispa.

12. Miksi kolminaisuusoppi on niin tärkeä?
On kyse Jumalan ykseydestä ja
pelastuksen varmuudesta
 Ihmissuvun pelastuksessa synnin
vallasta on kaikki Jumalan kädessä.
 Isä-Jumala luo (luotu maailma on Isän
luoma, Pojan kautta Hengen avulla).
Luotu maailma pysyy voimassa Jumalan
lupauksen varassa.
 Poika lunastaa (Isän ja Hengen avulla).
Jumala voitti synnin ja kuoleman.
 Pyhä Henki pyhittää (Isän ja Pojan
lähettämänä). Jumala antaa synnit
anteeksi ja luo meidät uudeksi ihmiseksi
sanan ja sakramenttien kautta
seurakunnassa.

13. Jeesus ja oppi kuuluvat yhteen
Kristus on lain- ja evankeliuminopin
lähde
Liberaaliteologia tekee eron Jeesuksen
ja hänestä kertovan sanan välille. Sen
Kristus-lähde ja neljä
evankeliumia.
mukaan ei ole välttämätöntä, että
Jeesus on historiallisesti totta ja että Pyhä Henki sanoo:
mm. sovituskuolema olisi todellinen  ”evankeliumi on Jumalan voima” (Rom.1:16) so. itse sanomalla on voima itsessään.
koko maailman synnin sovittaminen.  ”usko tulee kuulemisesta” (Rom. 10:16-17) so. sanoman kuuleminen saa aikaan muutoksen.
Liberaaliteologi tarkastelee opetuslasten
kokemuksia. Raamattu ei ole sille
 ”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan
Jumalan ilmoitus tapahtumista ja niiden syvyydetkin. .” (1 Kor. 2:9-10) so. Henki on ilmoittanut Jumalan valmisteleman Kristus-uhrin
merkityksestä. Raamattu on vain apostoleille Hengen opettamilla sanoilla, ei ihmisviisauden sanoilla.Ne sanat on kirjattu
Kalevalaan verrattava ihmisten Raamattuun. Ristiinnaulitun saarnaaminen on perustamista Jumalan voimaan, ei ihmisviisauteen
kehittelemä kansalliseepos. (1 Kor. 2:2-6)
 ”Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te
Myös hurskaat saattavat vahingossa myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos
sanoa ”Sinulla on oppi, minulla on
pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. (1.
Kristus”, ”Uskomme Kristukseen, emme
Kor. 15:1-2). so. Evankeliumi välittyy julistetun kautta, se otetaan vastaan, ja se pelastaa jos se
oppiin hänestä” tai ”Evankeliumi ei ole
pidetään sellaisena kuin se julistettiin. Vanha todiste ”Evankeliumin opista”.
oppi”. Ikäänkuin evankeliumi voisi olla
vain ihmisten mielipiteitä ja puhetta
 ”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä
pelastuksesta eikä juuri se voima, joka opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan
antaa uskon Kristukseeen ja pelastaa tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka
uskovan. Jeesus sanoi Kirjoitusten sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa. (2. Joh. 9-11).
auktoriteetista eli P. Hengestä ”Hän on ”Kristuksen oppi” oli tietty opin sisältö. ”Oppi” oli kiertelevien puhujien vastaanottamisen ehto. Ei
minut kirkastava, sillä hän ottaa minun sanottu ”usko”, sillä uskolla on saumaton yhteys ”oppiin”. Jos on oikea usko, täytyy olla ensin
omastani ja julistaa teille.”. (Joh. 16:14). oikea oppi.
Tämä tarkoittaa, että evankeliuminoppi  ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
ja sen mukainen saarna on Kristukselta minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal.1:8).
ja välittää meille Kristuksen itsensä.  ”Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?” (Jer.
Kristus ja Henki eivä puhu turhia, 23:29).
voimattomia sanoja tai hämäriä asioita.  ”Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani
Ilman opinmukaista saarnaa tiedoksenne”. (Sananl. 1:23). Henki ja sana yhdessä.
Kristuksesta ei voi olla uskoa
Kristukseen. Saarnattu Kristus on
ennen uskossa omistettua Kristusta.

14. Uskontunnustukset,
katekismus ja Tunnustuskirjat
auttavat meitä kun keskuste-
Uskonopin alkuperä. A lemme uskonopista. Ne
perustuvat Raamattuun ja
ovat koeteltuja uskonoppeja.
Jeesus
 Kolminaisuusopin ja kaikkien muidenkin Apostolit
raamatullisten oppien kotimaa on
taivaassa.  Apostolit säilyttivät Kristuksen opin.
 Usko tuli taivaasta maan päälle  He välittivät opin eteenpäin
Kristuksessa ja antoi elämän. Sen seurakunnille ja kouluttamalla
ensimmäinen julistaja oli Jumala itse. seurakuntien paimenet. (Apt. 20:28, 1
Kristuksen sana oli ”Jumalan sormi”. Kor. 15:1-5).
Sanassa oli voima.
 Jeesus saarnasi parannusta ja syntien
 Kristuksen oppi ja usko välitettiin
anteeksiantamusta ja antoi apostoleilleen suullisesti ja kirjeiden välityksellä.
uskon sanansa kautta. Jumala vaikutti molemmissa. (”mutta
nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että
 Jeesus opetti apostoleille Kristuksen Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä
oppia kolme vuotta, että he voisivat uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.”.
Joh. 20:31).
opettaa ja viedä sen koko Kristuksen
kirkon saarnan perustaksi Pyhän Hengen
opastuksessa.

15. Miksi tarvittiin kolminaisuusoppi ja
tunnustus? B
 Harhaoppiset puolueet tulivat kirkon ulko- ja  Harhaoppi tekee pahaa hedelmää ja estää yhteyden
sisäpuolelta sisään seurakuntaan (1 Joh. Jumalaan. ”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy
Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä
2:19).
opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. ” (2
 Harhaoppi oli puolue (heresia), ”uusi opetus”, Joh. 9).
joka hajotti seurakuntaa. He olivat paimenten  Harhaopissa oleva ihminen on ulkona
vastakohtana ”julmia susia”, jotka eivät pelastuksesta.
laumaa säästä. ”Minä tiedän, että minun lähtöni  Yhteys Jumalaan on poikki. Kirkkokurin (pappi ja
jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka
eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne seurakunta yhdessä) tehtävä on ilmoittaa myös
nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, ehtoollisyhteyden lakanneen. Ehtoollinen
vetääkseen opetuslapset mukaansa. (Ap. t. 20:29-31). tapahtuu tuomioksi, jos hän väkisin menee ilman
 Harhaopilta voi välttyä pysymällä Paavalin parannusta ehtoollispöytään (virsi 221).
julistamassa Kristuksessa: ”Valvokaa sentähden  Harhaoppista on julkisesti kehotettava
ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta palaamaan seurakunnan yhteyteen
yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.(31). parannuksen kautta. Harhasta ojentaminen
 Myös Johannes antoi oppilauseellaan kuuluu erityisesti seurakunnan paimenen
välineen, jolla kristityt voivat tehdä eron tehtäviin.
 Myös harhaopin synnit saa anteeksi, kun niistä
oikean- ja väärän opin välillä. ”Kuka ikinä kieltää
Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, tekee parannuksen.
hänellä on myös Isä..” (1 Joh. 2:23-). ”Sillä monta  Harhaopin tultua seurakuntaan seurakuntalaisten on
villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta tehtävä valinta, seuraavatko harhaa vai jatkavatko
Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä he apostolien kautta annetussa uskossa. Lupaus
tämmöinen on villitsijä ja antikristus..”. (2 Joh. 7). pelastuksesta kuuluu vain niille, jotka pysyvät
apostolien opissa (2 Joh. 9).
 Väärä oppi kolminaisuudesta estää pelastuksen.

16. Kolminaisuusoppia koskevia harhoja
Gnostisismi Adoptionismi (700-l).
Gnostilaisuus oli platonilaista filosofiaa ja kristinuskoa Jeesus Kristus oli aluksi vain eräs mies
sekoittanut oppi, jonka mukaan paha luojajumala oli Juudeassa, jonka Jumala adoptoi pojakseen
luonut maailman ja ottanut hengen materian hänen kasteensa yhteydessä (Johanneksen
vangiksi. Hyvä Jumala oli taivaassa, ja hän pelasti kasteella).
antamalla ihmisille tiedon heidän hengellisestä
alkuperästään. Jeesus oli vain inhimillinen opettaja, Nestorionismen (400-t) såg att Gud hade satt sig i
joka toi ”tiedon” - gnosis ihmisen alkuperästä. en människa som hette Jesus.
Tiedon kautta ihminen vapautui pahan luojajumalan
aineen kahleista. Varhaista gnostilaisuutta edustivat
Johanneksen seurakunnan torjumat väärät Monofysitismi (400-l)
opettajat, joiden mukaan Kristus ei ole tullut lihaan Ajattelivat puolustavansa Jeesuksen Jumaluutta
(2 Joh. 7). opettamalla, että Jumala ”asettui” ihminen
Jeesukseen syrjäyttäen hänen ihmisyytensä
Areiolaisuus merkityksettämäksi (Apollinaris).
Diakoni Areios (n. 260-336 jKr). Jeesus on luotu, eikä
siksi voi olla Jumalan Poika. Hän ei ole ikuinen.
Pyhä Henki on vähäisempi voimassa kuin Jumala.
Modalismen
Ajatteli puolustavansa Jumalan ykseyttä kieltämällä
Jumalan persoonien (Isä ja Poika ja P. Henki)
erillisyyden. Sama Jumala aina välillä ”näytteli”
Poikaa tai Pyhää Henkeä. Tämä ajatus vei
patripassianismiin jonka mukaan tosiasiassa Isä
itse kärsi ristillä eikä Poika. .

17. Ekskurssi: kaikki eri mielipiteet eivät
ole harhaoppeja
 Raamattu on rikas. Asioita voi tarkastella eri
näkökulmista.  Mielipide voi olla harhaoppi,
 Ikämme ja elämänkokemuksemme jos se on sama kuin jokin
perusteella voimme nähdä asioita eri
”kantilta”. aikaisemmin tuomittu
 ”Missä on kaksi kristittyä, siellä on kolme harhaoppi.
mielipidettä.” Keskustelu sanasta rikastuttaa
ja sana ohjaa keskustelijoita.  Pyörää ei tarvitse keksiä
 Joskus myös muistamme väärin uudelleen. Uskontunnus-
raamatunkohtia ja tulkitsemme niitä tukset, Tunnustuskirjat ja
tekstiyhteydestä irrallaan. Se aiheuttaa turhia
”erimielisyyksiä”. katekismus auttavat meitä,
 ”Sillä monessa kohden me kaikki kun keskustelemme kris-
hairahdumme. Jos joku ei hairahdu tinopista. Ne ovat koetuk-sen
puheessa, niin hän on täydellinen mies ja
kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. kestäneitä oppeja.
” (Jaak. 3:2).
AJATELTAVAA
”Voin erehtyä, mutta harhaoppinen en
tahdo olla”

18. Kolminaisuusoppi kuvana