SlideShare a Scribd company logo
1 of 28
Download to read offline
Seminaari-
osallistujan
opas
M I E L E N H Y V I N VO I N T I A KO K E M U K S E L L A
2 2 . –2 3 .1 1 . 2 0 1 6 , WA N H A SATA M A
MIELENTERVEYS
MESSUT 2016
MIE LE N HY VINVOINTIA KOKE MUKSELL A
2 2 .–23.11.2016 WANHA SATA M A
Unettomuutta ei pidä hävetä
eikä sen pidä antaa kasvaa
elämää hallitsevaksi möröksi.
Sillä keinoja on, ja toivoa on:
nukkumaan voi oppia aikuise-
nakin, jopa vuosikymmenien
unettomuuskierteen jälkeen.
Leeni Peltonen, vapaa toimittaja,
tietokirjailija
Yhä useammin lapsen ja
nuoren menetysreaktiot
diagnostisoidaan psyykkiseksi
tai neurologiseksi häiriöksi.
Diagnooseja kehitetään
oireiden perusteella ja oireen
nimeämisen ajatellaan olevan
myös sen selitys.
Pirjo Tuhkasaari, psykoterapeutti VET,
koulutuspsykoterapeutti, pari- ja
perhepsykoterapeuttikouluttaja
Arjen kokemukset ovat keskei-
siä. Koenko arjen pienet teot
arvokkaiksi ja merkitykselli-
siksi, jotka auttavat elämässä
eteenpäin – vai ovatko arjen
pienet teot merkityksettömiä,
nöyryyttäviä, pirullisia paholai-
sia, jotka estävät elämän, joka
oikeasti kuuluisi minulle?
Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutus­
valmentaja, Mielenterveyden keskusliitto
Ammattilaiset saattavat pitää
digipelaamista haitallisena
ilmiönä. Parhaimmillaan peli-
mekaniikka voi tarjota haastei-
ta, mahdollisuuksia, kilpailua,
yhteistoiminnallisuutta,
palautetta, palkitsemista,
vuoro­vaikutusta ja voittamista.
Katja Raitio, projektipäällikkö,
Pelaten osalliseks, Jyväskylän
Ammattikorkeakoulu
Ydinsanomani päihdetyössä on:
alkoholismista ja muista päihde­
sairauksista voi toipua. Toivottomia
tapauksia ei ole. Ammattiapua
raitistumiseen on tarjolla.
Vertaistuki on tärkeintä päihteet-
tömän elämäntavan ylläpidossa.
Hannu Ylönen, kokemusasiantuntija,
Vantaan kaupunki
Suurimmat muutokset skitso­
frenian hoidossa ovat tulleet
arkeen kuntoutujien itsensä
tuomina: vertaistuki, yhteiskunnan
osallisuuden ja potilaiden voimaan-
tumisen korostaminen. Samalla
hoitovalikkoon ovat tulleet tuettu
työllistyminen ja muut ammatillisen
kuntoutuksen muodot.
Eila Sailas, LL, psykiatrian tulosyksikön johtaja,
Kellokosken sairaala
Mielen hyvinvointia
kokemuksella
Kiitämme
yhteistyökumppaneitamme!
M I E L E N T E R V E Y S M E S S U T 2 0 1 6 | M I E L E N T E R V E Y D E N K E S K U S L I I T T O M A L M I N K A U P PAT I E 2 6 , 4 K R S . ,
0 0 7 0 0 H E L S I N K I , P U H . 0 9 5 6 5 7 7 3 0 , W W W. M T K L . F I | L U E N T O LY H E N N E L M ÄT | T O I M I T TA N U T S I R K K U
I M M O N E N TA I T T O V I TA L E AY | PA I N O F O R S S A P R I N T
Mielenterveysmessujen seminaarit keräävät vuosittain satoja mielenterveysalan ammattilaisia
hakemaan uutta tietoa ja työkaluja omaan arkeensa. Lämpimästi tervetuloa!
Olemme pyrkineet kokoamaan messujen ammattilaisille suunnatun annin siten, että siitä olisi
mahdollisimman helppo koota omaa työtä hyödyttävä paketti.
Esimerkiksi nuorten kanssa työskenteleviä saattavat kiinnostaa tiistain peräkkäiset seminaarit
nuorten traumoista ja digipelien hyödyntämisestä mielenterveystyössä. Diagnoosin jälkeistä
tulevaisuutta pohtiville on keskiviikkona tarjolla erittäin käytännönläheiset seminaarit mielekkään
arjen ja oikean osallisuuden rakentamisesta toipumisorientaation merkeissä ja kokoelma töihin­
paluun tukemisen toimiviksi todettuja käytäntöjä Työelämä ja osallisuus -seminaarissa.
Mukana ovat myös tutut, haastavat ja kiinnostavat aiheet, joista tuotetaan jatkuvasti uutta
tietoa: persoonallisuushäiriöt ja skitsofrenia. Myös nämä seminaarit ovat peräkkäin.
Ammattilaista innostaa uusi tieto ja uudet toimintamallit, mutta ei pidä väheksyä myöskään
omaa jaksamista vaativassa työssä. Tänäkin vuonna puhutaan voimavarojen säilyttämisen ja
palautumisen keinoista, esittelyvuorossa uudet ihmisläheiset ”it-taidot” sekä mindfullness.
Haluamme aina myös tarjota hieman ekstraa sekä seminaareihin osallistuville ammattilaisille
että näyttelyyn ja yleisöluentoihin edullisen pääsylipun hinnalla tutustuvalle yleisölle.
Niinpä molempina messupäivinä on maksuton, kaikille avoin puolen päivän seminaari: tiistaina
on luvassa tuoretta tutkimustietoa päihde- ja mielenterveystyön yhdistämisen hyödyistä ja
haasteista, keskiviikkona on mahdollisuus tutustua kokemusasiantuntijoiden rooliin palvelujen
kehittämisessä – onhan palvelunkäyttäjien aseman vahvistaminen yksi hallituksen kärkihankkeista.
Tähän julkaisuun on koottu seminaarien ja yleisöluentojen lyhennelmät. Messujen jälkeen
kokoamme alustajien esitykset Slideshareen – kannattaa siis kysyä kiinnostavan esityksen
pitäneeltä alustajalta, löytyykö sieltä myös hänen aineistonsa!
4
1	 Nuoren oireilu kertoo vanhemman
traumahistorian A-sali
Ylisukupolviset traumat näkyvät nuoren persoonan kehitykses­
sä. Miten ne vaikuttavat läheisiin ja nuorten kanssa työskente­
leviin? Miten tulkita nuoren käytöstä ja oireita?
9:00	 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Outi Ståhlberg, kuntoutussuunnittelija, perhe- ja
pariterapeutti (ET), psykoterapeutti, Mielenterveyden keskusliitto
9:10	 Nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kun vanhempi­
suhteet puuttuvat?
Pirjo Tuhkasaari, psykoterapeutti (VET), koulutuspsykoterapeutti
(Therapeia-säätiö), pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja
10:10	 Ylisukupolvinen trauma nuoren oireilussa
Anne Suokas-Cunliffe, johtaja, psykologi, psykoterapeutti,
Traumaterapiakeskus
11:10	Kokemuspuheenvuoro
11:30	 Kysymyksiä ja keskustelua
11:45	 Seminaari päättyy
2	 Kohtaamisia verkossa –
digisovellukset hyötykäyttöön
mielenterveystyössä A-sali
Tutkittua tietoa, käytännön esimerkkejä ja lyhyt toiminnallinen
tuokio samassa paketissa. Ota oma älypuhelin tai tabletti
mukaan, seminaarissa on käytössä reaaliaikainen viestiseinä.
13:15	 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Johannes Hovi, perustaja, Heimo-yhteisö
13:30	 Mielenterveyden tukeminen digisovelluksilla. Missä
Suomessa mennään digiauttamisessa?
Raimo Lappalainen, professori, Jyväskylän yliopisto
14:15	 Voimauttava vuorovaikutus verkossa
Satu Raappana-Jokinen, verkkokriisityön päällikkö,
Suomen Mielenterveysseura
15:00	 Kysymyksiä ja vastauksia
15:15	 Hyötypelit käyttöön mielenterveyskuntoutuksessa
Katja Raitio, lehtori, projektipäällikkö, Pelaten osalliseks
-projekti, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu
15:45	 Kysymyksiä, keskustelua ja palaute viestiseinän kautta
16:00	 Seminaari päättyy
3	Persoonallisuushäiriöt F-sali
Millaisia ongelmia persoonallisuushäiriöt aiheuttavat? Millaiset
menetelmät ovat osoittautuneet toimiviksi työvälineiksi?
9:30	 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Tarmo Raatikainen, liittovaltuuston
puheenjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto
9:40	 Persoonallisuushäiriöt ja niihin liittyvät ongelmat
Hannu Lauerma, lääket. tri, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian
erikoislääkäri, psykoterapeutti, vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen
vankisairaala, tutkimusprofessori, THL
10:45	 Mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa
työskennellessäni? Käytännön työskentely
persoonallisuushäiriöisiksi diagnosoitujen kanssa
Pertti Hakkarainen, psykologi, Helsingin vankila
11:30	 Kokemuspuheenvuoro: pitkän eristyksen vaikutukset
persoonaan ja mielenterveyteen
Jan Jalutsi, KRIS
12:00	 Kysymyksiä ja keskustelua
12:15	 Seminaari päättyy
4	 Skitsofrenia ja kuntoutumisen
haasteet F-sali
Skitsofrenian hoito on kehittynyt harppauksin viime vuosina.
Seminaarissa käsitellään mm. sosiaalisen ja kognitiivisen
toimintakyvyn ja arjessa selviytymisen tukemista.
13:45	 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Kimmo Hane, kuntoutuspäällikkö,
Mielenterveyden keskusliitto
13:50	 Skitsofrenian hoidon uudet tuulet
Eila Sailas, LL, tulosyksikön johtaja, psykiatrian tulosyksikkö,
Kellokosken sairaala
14:50	 Psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminen
Leif Berg, toiminnanjohtaja, FinFami Uusimaa ry
15:50	 Kokemuspuheenvuoro: miten opin ja onnistun arjen
askareissa?
16:05	 Kysymyksiä ja keskustelua
16:15	 Seminaari päättyy
	 Päihde- ja mielenterveysyhteis-
työssä on voimaa – vai onko? H-sali
Päihde- ja mielenterveystyön yhdistämisen hyödyt, jännitteet
ja haasteet tuoreiden tutkimustulosten valossa. Yhteistyö­
kumppani: Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjel­
ma MIPA
9.15	Tervetuloa
Puheenjohtaja Jukka Valkonen, erityisasiantuntija,
Suomen Mielenterveysseura
9.20	 Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö – tarve,
haasteet ja mahdollisuudet
Sari Jurvansuu, tutkija, EHYT
9.45	 Kommentti: Järjestöjen välinen yhteistyö käytännössä
Anne Alakiuttu, FinFami Uusimaa ry ja Katja Malin-Kaartinen,
Tukikohta ry
10.15	 Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakyky
Tuuli Pitkänen, vanhempi tutkija, A-klinikkasäätiö
10.40	 Kokemusasiantuntijan kommentti: Vastaako tutkimustieto
todellisuutta? Jari Mehto
11.00	Tauko
11.15	 Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooli päihde- ja
mielenterveystyössä
Jouni Puumalainen, Mielenterveyden keskusliitto ja Kuntoutussäätiö
11.40	 Kommentti: Miten kokemusasiantuntijuus otetaan
huomioon kunnan päihde- ja mielenterveysstrategiassa?
Ainomaija Heiska-Johansson, mielenterveys- ja päihdetyön
palvelupäällikkö, Järvenpää
11.55	 Seminaarin päätös
11–11:45 G-sali Tunteet – väylä itsetuntemukseen
Marika Rosenborg, kouluttaja, eroasiantuntija, Uuden elämän värit
12–12:45 A-sali Kuinka uneton oppi nukkumaan?
Leeni Peltonen, vapaa toimittaja, tietokirjailija
12–12:45 G-sali Hyvinvointia liikunnasta – kyytiä kaamokselle
Lauri Pyykkönen, liikuntaterapeutti, Golden Rainbow Oy
12–12:45 H-sali Mind-Body Bridging – mielen työväline arjessa
Monica Halinen, pari-ja perhepsykoterapeutti, kriisi-ja traumatera-
peutti, nukkumisen asiantuntija, MBB-terapeutti
12:45–13:30 F-sali Apua, kaaos kotona – miksi koti menee
sekaisin? Maria Laitinen, ammattijärjestäjä, Tavararemontti Oy –
järjestämisen ammattilaiset
13–13:45 H-sali Kokemuskirjasto: Kasvaminen Jehovan
todistajana, ja elämä eron jälkeen Elina Multisilta
13–13:45 G-sali Syö hyvää – hyvinvointia keholle ja mielelle
Syö Hyvää -hanke, Kuluttajaliitto
14–14:45 G-Sali Kadonneen itsetunnon jäljillä Jyrki Rinta-Jouppi,
työ- ja koulutusvalmentaja, Mielenterveyden keskusliitto
14–14:45 H-sali Kokemuskirjasto: Onko järjen käyttö kiellettyä
mielenterveyskuntoutujien hoidossa? Omaisen näkökulma Tiina
Saarinen
15–15:45 G-sali Toisen ihmisen merkitys terveydelle
Vienna Setälä-Pynnönen, VTT, FL, terveysviestinnästä väitellyt
biotieteilijä ja tutkija
16–16:45 A-sali Iloa ja energiaa arkeen! Maaretta Tukiaisen
live talk show sinulle, joka etsit inspiraation lähteitä arkeesi tai työhösi.
Iloisen ja energisoivan tuokion tarjoaa Tunne & Mieli -lehti.
16–16:45 H-sali 4 minuuttia päivässä pitää hammaslääkärin
loitolla Sini Tienhaara, terveyden edistäjä, Suun terveydenhuolto,
Helsingin kaupunki
Mielenterveysmessut 2016
Tiistai 22.11.2016 Seminaarit
yleisöluennot
maksuton
Tutustu näyttelyyn!
Lounas tarjolla ravintola
Gardenissa (10 €).
Tutustu näyttelyyn!
Lounas tarjolla ravintola
Gardenissa (10 €).
Tutustu näyttelyyn!
Lounas tarjolla ravintola
Gardenissa (10 €).
5
ANNATHAN LUENNOITSIJALLE RAUHAN JA POISTUT HALUTESSASI SALISTA VAIN LUENTOJEN VÄLILLÄ. KIITOS!
yleisöluennot
maksuton
keskiviikko 23.11.2016 Seminaarit
5	 Missä mielenterveys sijaitsee? A-sali
Seminaarissa pohditaan mm. ihmisen kehitystä vuorovaikutus­
suhteessa, auttamisjärjestelmien kykyä tukea hyvinvointia ja
dialogin synnyttämistä psykoosia hoidettaessa.
9:00	 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Outi Ståhlberg, kuntoutussuunnittelija, perhe- ja
pariterapeutti (ET), psykoterapeutti, Mielenterveyden keskusliitto
9:10	 Yhteinen matka dialogisuuteen ja avoimen dialogin hoitomalliin
Pekka Holm, perheterapeutti VET, lasten psykoterapeutti,
psykoterapeuttien, työnohjaajien, esimiesten ja työyhteisöjen
kouluttaja ja Jaakko Seikkula, perheterapiakouluttaja, psyko­
terapian professori, Jyväskylän yliopisto
12:00	 Seminaari päättyy
6	 Voimavaroja työhön – käytännön
vinkkejä työssä jaksamiseen! A-sali
Seminaarissa esitellään uudet ihmisläheiset ”IT-taidot” sekä
yksinkertainen menetelmä hyödyntää mindfulnessia työ- ja
muun hyvinvoinnin lisäämiseksi.
13:15	 Seminaarin avaus
13:20	 Mielen hyvinvointia työelämässä
Tony Dunderfelt, psykologi, kirjailija
14:20	 Virkisty venytellen – venytyksiä ja hengitysharjoituksia
Kati Rantonen, liikuntasihteeri, Mielenterveyden keskusliitto
14:40	 Hyväksyvä myötätunto ja läsnäolon taito voimavarana työssä
Miia Moisio, TM, yrittäjä, sielunhoidon asiantuntija, terapeutti
(psykofyysinen psykoterapia), mindfulness- ja asahiohjaaja
15:20	 Kysymyksiä ja keskustelua
15:30	 Seminaari päättyy
7	 Recovery eli toipumisorientaatio:
näkökulmia arjen osallisuuteen F-sali
Toipumisorientaation lähtökohtana on, että täysipainoista ja
mielekästä elämää voi elää mielenterveyshäiriöistä huolimatta.
Mitä se käytännössä tarkoittaa?
9:30	 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Teemu Tiensuu, toiminnanjohtaja, Sininauhaliitto
9:40	 Toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään
elämän näkökulmasta
Esa Nordling, PsT, kehittämispäällikkö, THL
10:20	 Käytännön näkökulma asumispalvelun arjessa
Heikki Hyvönen, kehittämispäällikkö, Lilinkotisäätiö
10:50	 Kokemuspuheenvuoro: toipuminen ja kohti uutta
mielekästä elämää
11:05	 Paneeli: Millaista on mielekäs arki sairastumisesta
huolimatta?
Heikki Hyvönen, kehittämispäällikkö, Lilinkotisäätiö • Anne
Ovaska, projektikoordinaattori, VÖLJ -hanke, A-klinikkasäätiö,
Sisä-Suomen palvelualue • Päivi Rissanen, VTT, tutkija,
Mielenterveyden keskusliitto • Tytti Poutanen, sairaanhoitaja,
Vuosaaren perhekeskuskokeilu
12:30	 Seminaari päättyy
8	 Huumeet, riippuvuus ja
hoitojärjestelmä F-sali
Tietoa huumeista ilmiönä, huumeriippuvuudesta ja
hoidosta asiantuntijan, kokemusasiantuntijan ja lakimiehen
näkökulmasta. Yhteistyökumppani: A-klinikkasäätiö
13:45	 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Merja Karinen, lakimies, Mielenterveyden keskusliitto
13:50	 Huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässä
Antti Weckroth, YTT, kehittämisestä vastaava palvelupäällikkö,
A-klinikkasäätiö
14:50	 Riippuvuudesta toipuminen hoitojärjestelmän voimavarana
Hanna-Leena Hurri, kokemusasiantuntija
15:15	 Lakimiehen näkökulma – asiakkaan oikeudesta hoitoon
Merja Karinen, lakimies, Mielenterveyden keskusliitto
15:45	 Kysymyksiä ja keskustelua
16:00	 Seminaari päättyy
9	 Työelämä ja osallisuus H-sali
Miten tuetaan töihinpaluuta, kun takana on mielenterveys­
syiden takia myönnetty sairausloma? Tule tutustumaan
toimiviin käytäntöihin. Puheenjohtaja: Heini Kapanen,
kehitysjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto
13:15	 Psykososiaalinen työkuormitus ja työn voimavarat
Jaana Vastamäki, YTT, ylitarkastaja, STM
14:00	 Mielenterveys ja psyykkisen työ- ja suorituskyvyn haasteet
Sara Nurminen, psykologi, Työkyvyntutkimuspoliklinikka, HUS
14:30	 Ponnahduslauta takaisin työelämään korkeasti
koulutetuille mielenterveyskuntoutujille
Marita Kokkonen, opettaja, kouluttaja, OrtonPro
15:00	 Työyhteisövalmennus työllistymisen ja työssäpysymisen
tukena: työnantajan ja työntekijän kokemuksia Ratko-mallista
Pia Alarto, kokemusasiantuntija • Annastina Sorsa, Autismisäätiö
• Jaana Söder, vt. esimies, Autismisäätiö • Ilse Virtanen,
esimies, Autismisäätiö
15:30	 Voimavaravalmennuksen kokemuksia ja työkaluja
Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutusvalmentaja,
Mielenterveyden keskusliitto
16:00	 Seminaari päättyy
	 Ruohonjuuresta kajahtaa –
palveluiden käyttäjät palveluita
kehittämässä H-sali
Palvelunkäyttäjien aseman vahvistaminen on yksi hallituksen
kärkihankkeista. Seminaari esittelee käytännönläheisesti
kokemusasiantuntijatoimintaa eri palvelujen kehittämisessä.
Yhteistyökumppani: KoKoA ry
9:15	 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Riikka Nieminen, tutkija, kokemusasiantuntija,
KoKoA ry
9:25	 Mikä on KoKoA ry – koulutettu kokemusasiantuntijuus Suomessa
Marjo Kurki, Ttt, erikoistutkija, puheenjohtaja, KoKoA ry
9:45	 Päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto
Vantaan terveysasemilla
Hannu Ylönen, kokemusasiantuntija, Vantaan kaupunki
10:15	 Virkisty venytellen – venytyksiä ja hengitysharjoituksia
Kati Rantonen, liikuntasihteeri, Mielenterveyden keskusliitto
10:30	 ”Villi ja epävakaa”, nyt tietoinen, toipunut ja tasoittamassa
tietä muiden kuntoutumisessa
Riikka Nieminen, kokemusasiantuntija
11:00	 Miksi asiakkaat mukaan palveluiden kehittämiseen?
Nina Osenius, kokemusasiantuntija
11:30	Keskustelu
11:45	 Seminaari päättyy
9:15–10:45 G-sali Opetus asiakkaan kohtaamiseksi Tanja
Hirschovits-Gerz, Sokra, THL sekä Sisko Salo-Chydenius, A-klinikka-
säätiö, Sami Henttonen, Lumme ry ja Sami Munther, KoKoA ry.
11–11:45 G-sali Asiakkaan osallisuus omaan hoitoonsa Marja
Rask, yksilö-, pari- ja puheterapeutti, kouluttaja, työnohjaaja, Tmi
Avoinmieli – ratkaiseva askel ja Tuija Tiainen, pari- ja perheterapeutti,
kouluttaja, työnohjaaja, Terapiapalvelu Metsäpolku
12–12:45 G-sali Mielenterveyttä netistä – Mielenterveystalo.fi
Eero-Matti Koivisto, projektipäällikkö, IT-psykiatrian ja
psykososiaalisten hoitojen linja (HYKS)
12–12:45 H-sali Avaimia miesten hyvinvointiin Peter Peitsalo
kehittämispäällikkö, Miessakit ry
12:15–13 A-sali Pienet teot ovat helpoin tie onneen Markku
Ojanen, psykologian emeritusprofessori, Tampereen yliopisto
12:45–13:30 F-sali Lujasti lempeä ja viisaasti vaativa – itsensä
kohtaamisen taidot Maaret Kallio, psykoterapeutti ja tietokirjailija
13–13.45 G-sali Eväitä iäkkäiden mielen hyvinvointiin Sirkkaliisa
Heimonen, PsT, Ikäinstituutin toimialapäällikkö
14–14:45 G-sali Penno, ilmainen työkalu rahanhallintaan
Maija Isaksson, projektisuunnittelija ja Minna Markkanen,
kehittämispäällikkö, Takuu-Säätiö
15–15:45 G-Sali Kipu ja masennus Kirsi Marjaana Räsänen ja
Anna Giss, Suomen Kipu ry
Tutustu näyttelyyn!
Lounas tarjolla ravintola
Gardenissa (10 €).
Tutustu näyttelyyn!
Lounas tarjolla ravintola
Gardenissa (10 €).
Tutustu näyttelyyn!
Lounas tarjolla ravintola
Gardenissa (10 €).
6
1	Nuoren oireilu kertoo vanhemman
traumahistorian
Puheenjohtaja: kuntoutussuunnittelija, perhe- ja pariterapeutti (ET), psykoterapeutti Outi Ståhlberg,
Mielenterveyden keskusliitto
Nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu,
kun vanhempisuhteet puuttuvat?
Pirjo Tuhkasaari, psykoterapeutti (VET), koulutuspsykoterapeutti
(Therapeia-säätiö), pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja
Psyykkinen kehitys läpi ihmisen elämän toteutuu suhteessa
toiseen. Sisäistetty kokemus eläytyvästä yhteydestä ja rakaste­
tuksi tulemisesta kantaa luottamuksena uusien yhteyksien
muodostamiseen.
Ydinminuus syntyy lasta varten olevan vanhemman läsnä­
olosta. Sisäistetty, riittävän hyvä kokemus toisesta ja omasta
itsestä helpottaaa luopumista ja menetyksistä selviytymistä.
Hyvä sisäinen objekti muodostaa minuuden ytimen, jonka
avulla selvitään myös väistämättä kohdattavaksi tulevan
pettymyksen ja ”pahan” kanssa.
Varhaisen hoivan, kannattelevan, sisällyttävän (Bion 1962;
container-contained) vuorovaikutuksen merkitys lapsen
ajattelevan mielen kehittymisen, tunne-elämän ja integraation
kannalta on ratkaiseva.
Vanhemmuuden puute merkitsee traumaattista kokemusta
ja vahingoittaa lapsen kehitystä – vanhemman puuttumisen voi
surra. Yhteydettömään tilaan jäänyt oman itsen puoli näyttäytyy
nuoren ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen kokemuksina.
Nuoruusiässä kerrataan ja siihen tiivistyvät kaikki aikaisemmat
kehitysvaiheet ja niissä koettu. Regressiiviset palautumiset
takaisin lapsuuden eri ikävaiheisiin saattavat jälkikäteisesti
nostaa aktiivisiksi merkityksiä vanhojen kokemusten
(Freud 1895b; nachträglicheit) muistoista.
Kun nuori voi huonosti, pelkästään hänen käyttäytymiseen­
sä tai ongelmiinsa fokusoiminen ei riitä, vaan on tärkeää tutkia
ja ymmärtää, mihin ongelmat ja pahoinvointi liittyvät. Vanhem­
pien syyllistäminen ei auta, vaan ymmärrystä tulee etsiä
tekijöistä, jotka vaikuttavat vanhemmuuteen ylisukupolvisesti.
Vanhempien omat kasvuhistorian traumaattiset kokemukset
näyttämöllistyvät perheen suhteissa. Avuttomuus ja keinotto­
muus vastata lapsen iänmukaisiin tarpeisiin voi tuntua yli­
voimaiselta. Nuoren eriytyminen aktivoi vanhemman omat
ero- ja hylkäämiskokemukset. Vastakkainasettelun välttämisek­
si nuorelle ei mahdollistu pettymysten käsittely, ”hyvän” ja
”pahan” integraatio. Pettymys vanhempaan kääntyy omaan
itseen ja omaan ”mokaamiseen” ego-destruktiivisen superegon
turvin. Nuori ”säästää” vanhempia omilta huoliltaan ja kehityk­
sellisiltä prosesseiltaan. Nuori kokee olevansa yksin, hän ei
tiedä, välittääkö minusta kukaan, mikä minusta tulee.
Nuoren ongelmien taustalla olevien vanhemman trauma­
siirtojen ajoittuminen voi toteutua missä tahansa kasvuhistorian
vaiheessa vanhempisuhteen puuttuessa ja kaltoinkohtelussa.
Nuoren oire paljastaa vanhempien traumahistorian. Identifikaa­
tiot vanhempien tiedostamattomiin siirtoihin vaikeuttavat lapsen
erillistymis- ja yksilöitymiskehitystä, omaa subjektiutta, kykyä
psyykkiseen työhön ja symbolisaatioon. Lapsi on erityisen
haavoittuva, kun hän altistuu molempien vanhempien
traumakokemuksiin liittyville siirroille. Näitä tilanteita on
löydettävissä perheissä, missä nuori oireilee ADHD-,
anoreksia-, itsemurhayritys-, depressio-, päihde-, käyttäytymis­
häiriö-, pakkoneuroosi-, paniikki-, viiltely- ja syrjäytymisoirein.
Vauvaikä on kriittinen ajanjakso vanhempien traumojen
mahdolliselle välittymiselle sukupolvelta toiselle ja trauman
siirtyminen voi tapahtua monien polkujen ja vaikutusmekanismien
kautta (Punamäki & Isosävi 2013: biologis-fysiologinen reitti –
trauman vaikutus sikiöaikaiseen ja varhaiseen stressinsäätelyyn;
psykologinen reitti – trauman vaikutus vanhemmuuden
kokemuksiin; vuorovaikutuksellinen reitti – trauman vaikutus
vanhemman käyttäytymiseen.)
Ihmisen tiedostamaton on ylisukupolvinen ja ylisuku­
polvisuus on dynaamista. Siirrot tapahtuvat tiedostamattomasti
projektioiden, sijoittavien samastumisien, tunteensiirtojen,
sisäistysten ja samastumisien kautta.
Sukupolvien sisäkkäisyys ja narsistiset siirrot ovat vähintään
kolmen sukupolven tiedostamattomia samastumisprosesseja.
Nuori voi olla kiedottuna vanhempiensa elämään ja historiaan
liittyviin salaisuuksiin ja pelkoihin, ilman että hänelle on koskaan
niistä puhuttu, ja juuri silloin. Vanhemman salaisesta historiasta
voi muodostua lapsen psyyken rakenteiden osa. Lapsesta voi
tulla se, mitä kumpikaan vanhemmista ei hyväksynyt omassa
historiassaan tai mitä hän ei hyväksy omassa itsessään
(Faimberg 2005; Tuhkasaari 2013).
Yhä useammin lapsen ja nuoren menetysreaktiot diagnosti­
soidaan psyykkiseksi tai neurologiseksi häiriöksi. Diagnooseja
kehitetään oireiden perusteella ja oireen nimeämisen ajatellaan
olevan myös sen selitys. WHO on todennut, että mielenterveys
syntyy sosiaalisissa suhteissa ja sitä on hoidettava sekä
sosiaalisten, että yksilötason keinoin. (Verhaeghen 2013;
Lilja 2014).
Silloin, kun hoidetaan vain oiretta ja ongelmaa, mutta
sen yhteydet jäävät tutkimatta, tuetaan siirtojen jatkumista.
Taakkasiirroista on voitu selviytyä, mutta niihin liittyviä merkityk­
siä ei ole voitu käsitellä. Kauhukokemus ei voi siirtyä mennei­
syyteen ennen kuin se on voitu kokea nykyhetkessä ja saatu
siten omaan kontrolliin. Tämä kaikki voi tapahtua psykotera­
peuttisessa yhteistyösuhteessa nuoren kanssa, tarpeenmukais­
ten rakenteellisten tekijöiden turvaamana. Tilanteessa tulisi
tutkia myös perhe- ja paripsykoterapian tarpeenmukaisuus.
Nuoret tuottavat koulun ihmissuhteisiin ”näyttämön”, jonka
käsikirjoitus on kirjoitettu lapsiin ja nuoriin tallentuneista
traumaattisista kokemuksista, ”puhekiellossa olevista
tilanteista”.
Nuoren kokemusten näyttämöllistyminen (enactment) esim.
lastensuojelussa tarkoittaa tiedostamattomia ilmiöitä, jotka
toteutuvat nuoren jo aikaisemmin kokeman kanssa saman­
muotoisena. Tilanteen traumaattisuudesta johtuen viranomai­
nen menettää oman ajattelukykynsä ja ammatillisuutensa, hän
toimii nuoren virittämän emotionaalisen prosessin vaikuttama­
na. Kyse voi olla viranomaisen sijaistraumatisoitumisesta,
tiistai 22.11.
7
työssä tai/ja omassa elämässä olevasta liiallisesta kuormituk­
sesta.
Niin subjektiivisena kokemuksena kuin yhteiskunnallisesti
on merkittävää, kun nuorelta puuttuu vanhemmuus, missä voi
prosessoida kaikkea sitä, mitä omaan kasvuun tarvitaan,
prosessit eivät jää toteutumatta vaan ne siirtyvät yksilöllisiksi
ja/tai yhteiskunnallisiksi tuhoaviksi ilmiöiksi. Nuorilla on omat
aseensa, joilla auktoriteettiprotestit, pettymys ja aggressio
kanavoidaan. Tarve on vastuullisesta aikuisuudesta ja
vanhemmuudesta, todellisuuksien kohtaamisesta sekä niiden
jakamisesta.
Ylisukupolvinen trauma nuoren oireilussa
Anne Suokas-Cunliffe, psykologi, traumapsykoterapeutti (VET)
Vanhemman traumat voivat siirtyä lapseen monin tavoin,
vaikka ruumiillista pahoinpitelyä ei tapahtuisi ja vanhempi
pyrkisi olemaan mahdollisimman erilainen kuin omat kaltoin­
kohtelevat vanhemmat olivat aikoinaan.
Avuton ja tarvitseva lapsi toimii monesti vanhemmilleen
traumalaukaisijana. Kun vanhemman omat ylivoimaiset
menneisyyden kokemukset aktivoituvat, vanhemman huomio
siirtyy lapsen tarpeista vanhemman omaan tunnetilaan ja sen
hallintaan. Tällöin lapsi voi tulla tunnetasolla laiminlyödyksi.
Jo varhaislapsuudessa lapsen tarvitsevuus voi nostaa vanhem­
man omat traumaattiset yksinjäämisen ja kaltoinkohtelun
kokemukset pintaan eikä vanhempi voi toimia rauhoittavana ja
lohduttavana sylinä lapselleen, vaan on psyykkisesti poissa tai
käyttäytyy vihamielisesti lastaan kohtaan, koska lapsi laukaisee
vanhemman kiellettyjä ja pois sysättyjä avuttomuuden ja
tarvitsevuuden tiloja.
Rauhoittavan aikuisen puute voi näkyä nuoren käyttäytymi­
sessä tunne- ja tarvetilojen säätelyn vaikeutena. Varhaisessa
kiintymyssuhteessa rauhoittavan vanhemman puuttuessa ei
yhteys omaan kehoon ja omiin tarpeisiin ole kehittynyt riittäväs­
ti, ja tarpeet ja tunnetilat saattavat olla hallitsemattomia ja
harkintakyky on kehittymätön. Varsinkin kaltoinkohtelua
kokeneilla nuorilla elimistö voi olla jatkuvassa hälytystilassa ja
uhan tunne ja tarve puolustautua aktivoituu tilanteissa, joissa ei
todellista vaaraa ole. Toisinaan nuori on tullut niin riippuvaiseksi
ylivoimaisiin tilanteisiin liittyvästä hormonaalisesta eritykses­
tään, että hakeutuu jatkuvasti vaarallisiin tilanteisiin tunteak­
seen olevansa elossa.
Itsensä vahingoittaminen nuoruusiässä voi olla merkki
laiminlyödyn lapsen puutteellisesti kehittyneestä tunteiden
säätelyjärjestelmästä. Laiminlyöty lapsi voi oppia jo varhain
vahingoittamaan itseään aktivoidakseen puuttuvan rauhoitta­
van vanhemman sijasta sisäisen rauhoittavan hormonaalisen
erityksen. Nuori voi viillellä, koska joutuu esimerkiksi äärim­
mäisten ahdistuksen tai häpeän tunteiden valtaan, koska kyky
ajatella omaa mieltä ja säädellä tunteita on riittämättömästi
kehittynyt vuorovaikutuksellisen säätelyn puutteen vuoksi.
Nuori voi myös viillellä tai muulla tavoin vahingoittaa itseään,
jos on tottunut kapeuttamaan tietoisuuttaan selvitäkseen
ylivoimaisista tilanteista. Joskus yksin koetuissa ylivoimaisissa
tilanteissa kehittynyt transsitaipumus tai tietoisuuden tilan
kapeuttaminen on niin voimakasta, että itsensä vahingoittami­
sen kautta nuori saa takaisin tunteen, että on omassa kehos­
saan sen sijaan, että leijailisi itsensä ulkopuolella epätodellisuu­
den tunteessa.
Jos nuori on kokenut ruumiillista tai henkistä väkivaltaa,
seksuaalista hyväksikäyttöä, rankkaa eristämistä tai hylkäämis­
tä rangaistuksena, hän on saattanut sisäistää julman kokemuk­
sen vanhemmastaan mieleensä. Rankaiseva, mitätöivä ja
sosiaalisesti eristäytymistä tukeva vanhemman sisäistys
saattaa tehdä nuoren mielestä vankilan, joka estää mielihyvän
kokemuksen tai vapautumisen lapsuuden säännöistä. Vaikeim­
missa kaltoinkohtelevan vanhemman sisäistämisen muodoissa
nuori voi kuulla vanhempansa säännöt ääninä, jotka käskevät ja
estävät elämästä ja tekevät nuoresta itsetuhoisen tavalla, johon
hänellä on vähän ymmärrystä. Toisinaan vakavasti traumatisoi­
tuneen ja dissosiaatiohäiriöisen nuoren oirekuva vastaa
skitsofrenian oirekuvaa, vaikkakin näissä tapauksissa nuoren
hoidon olisi hyvä olla psykoterapiaa, joka on vakaviin trauma­
peräisiin häiriöihin toimivin hoitokeino.
tiistai 22.11.
8
2 Kohtaamisia verkossa – digisovellukset
hyötykäyttöön
Puheenjohtaja: perustaja Johannes Hovi, Heimo-yhteisö
Hyötypelit käyttöön
mielenterveyskuntoutuksessa
Katja Raitio, lehtori, projektipäällikkö, Pelaten osalliseks
-projekti, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu
Digitaalisten pelien suosio on kasvanut mobiililaitteiden
yleistyessä ja digitaalisia pelejä aktiivisesti pelaavia on jo reilusti
yli puolet suomalaisista. Samanaikaisesti sosiaali- ja terveyden­
huollossa on käynnissä laaja uudistus, jonka eräänä tavoitteena
on ottaa aktiivisesti käyttöön uusia digitaalisia palveluita.
Yhtenä digitalisten palveluiden jalkauttamisen muotona on
pelillistämisen ja pelillisyyden aktiivinen hyödyntäminen.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa erilaisten hyötypelien
(serious games) aktiivista käyttöönottoa sekä sen pohtimista,
kuinka ei-hyötykäyttöön suunniteltuja digipelejä (leisure games)
voisi hyödyntää osana asiakastyötä sosiaali- ja terveysalalla.
Pelien hyötykäyttöä mielenterveyshäiriöiden hoidossa on
tutkittu jonkin verran. Esimerkiksi masennuksen hoitoon on
kehitetty pelillisiä interventioita, joissa joko taistellaan avattarella
masennusta vastaan tai harjoitellaan omien oireiden puheeksi
ottamista (mm. SPARX-peli, eSMART-MH, Beating the Blues,
TFD) ja ne on todettu varteenotettaviksi hoitomuodoiksi etenkin
nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Myös alun perin ei- hyötykäyttöön
suunnitelluilla digipeleillä (mm. The Journey ja Dojo) on saatu
lupaavia tuloksia esimerkiksi ahdistuksen hoidossa sekä
aggression hallinnassa, kun peleihin on lisätty Biofeedback-
ominaisuus. Palautteen avulla pelaaja pääsee konkreettisesti
tunnistamaan omaa pelinaikaista reagointia sekä harjoittelemaan
esimerkiksi itsesäätelytaitojaan (esim. Nevermind ja Playmancer).
Ammattilaiset saattavat kuitenkin pitää digipelaamista
haitallisena ilmiönä eikä pelillisyyteen liittyvää potentiaalia
hyödynnetä riittävästi. Pelaamiseen liittyy paljon myyttejä ja
ennakkoluuloja, jotka ohjaavat työskentelyä. Parhaimmillaan
pelimekaniikka voi kuitenkin tarjota haasteita, mahdollisuuksia,
kilpailua, yhteistoiminnallisuutta, palautetta, palkitsemista,
vuorovaikutusta ja voittamista. Peleillä on mahdollisuuksia
itseohjautuvuuden tukemisessa ja ne mahdollistavat virheistä
oppimisen. Koska kyseessä on vain ”peli”, niiden kautta voi
tehdä erilaisia ratkaisuja sekä kokeilla tilanteita eri rooleista tai
näkökulmista käsin. Niiden avulla voi toistaa samoja tilanteita
tai harjoituksia sekä saada välitöntä palautetta suorituksesta.
Pelit mahdollistavat myös todellisuuspakoilun sekä tarjoavat
ajanvietettä. Mutta kuinka voisin uteliaasti tutkia, mitä hyötyjä
pelaaminen voi asiakkaalleni tuottaa?
Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) rahoittamissa hankkeissa
Pelaten terveeks? ja Pelaten osalliseks haastetaan mielen­
terveysalan ammattilaiset pohtimaan ja ottamaan käyttöön
hyötypelejä osana omaa asiakastyötä. Pelaten terveeks?
-hankkeen haastatteluissa nousi esiin, että mielenterveys­
kuntoutujat olisivat valmiita kokeilemaan uusia digitaalisia
palveluita, mutta työntekijöiden asenteet digitaalisuutta kohtaan
olivat ristiriitaisia eikä esimerkiksi digipelejä koettu ”oikeana
työnä”. Pelaten osalliseks -hankkeen studiosessioissa taas
nuoret, jo paljon pelaavat, tutustuttavat ammattilaiset ja kokemus­
asiantuntijat pelaamisen ilmiöön sekä siihen, mitkä asiat
motivoivat pelaamaan ja mitä hyötyä pelaamisesta voi olla.
Hankkeen alustavat tulokset ovat lupaavia. Studiosessioissa
on ravisteltu pelaamiseen liittyviä asenteita ja testattu ennakko­
luulottomasti erilaisia pelejä sekä pohdittu niiden käyttöä sekä
osana omaa arkea että työtä.
Lisätietoa verkkosivuilta, blogista ja Facebookista
www.jamk.fi/pelatenosalliseks
Katso myös hankkeessa rakennettu vapaasti käytettävien
hyötypelien katalogi: www.jamk.fi/pelikatalogi
tiistai 22.11.
T
utustu
tule
vaisuu
t
eesi!
9
3	Persoonallisuushäiriöt
Puheenjohtaja: liittovaltuuston puheenjohtaja Tarmo Raatikainen, Mielenterveyden keskusliitto
Mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä
vankilassa työskennellessäni? Käytännön
työskentely persoonallisuushäiriöisiksi
diagnosoitujen kanssa
Pertti Hakkarainen, psykologi, psykoterapeutti (VET),
Helsingin vankila
Suomalaisista vangeista tehtyjen tutkimusten mukaan hyvin
suurella osalla vangeista on persoonallisuushäiriön ja päihde­
häiriön diagnoosiyhdistelmä (mm. Joukamaa ja työryhmä
2010). Kliininen kokemukseni Helsingin vankilassa vastaa
täysin näitä tutkimustuloksia.
ICD–10 puolestaan toteaa ”Persoonallisuushäiriöt (F60) ovat
syvälle juurtuneita ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja. Ne
ilmenevät joustamattomina käyttäytymisvasteina hyvin monen­
laisissa elämäntilanteissa.” sekä ”Nämä käyttäytymismuodot
ovat äärimmäisen tai huomattavan poikkeavia verrattuna
kulttuurin keskimääräisen edustajan tapaan havaita, ajatella,
tuntea ja varsinkin suhtautua muihin. ”
Pidän näitä määrittelyjä erittäin kuvaavina. Samalla selittyy
sekin, miksi niin moni lopulta vankilaan päätynyt on saanut
persoonallisuushäiriödiagnoosin – hän on toiminut ympäröiväs­
tä valtakulttuurista niin poikkeavalla tavalla, että moisesta
toiminnasta on ajan saatossa lakiin määrätty sanktiot.
Rikosseuraamuslaitoksen arvoihin kuuluu usko muutoksen
mahdollisuuteen. Työskentelemme päivittäin, jotta voisimme
auttaa muutokseen motivoituneita vankeja muuttamaan niitä
lain ja hyvän elämän kannalta kriittisiä havaitsemisen, ajatte­
lun, tuntemisen, muihin suhtautumisen sekä etenkin toiminnan
tapoja, jotka ovat luoneet tai ylläpitävät rikollista ja vahingoit­
tavaa käyttäytymistä. Lähestymmekin asiaa useimmiten
käytöksestä lähtien. Tiettyihin rikoksiin tai tiettyyn ongelmalli­
sen toimintaan (tyypillisimpänä päihteiden liikakäyttö) kohdis­
tuvat interventiot tähtäävät sekä käytännön toiminnan
välittömään muuttamiseen että käyttäytymisen takana olevien
havaitsemisen, ajattelun tuntemisen ja toisiin suhtautumisen
tapoihin.
Esimerkiksi seksuaali- tai väkivaltarikoksiin syyllistyneiden
kanssa käydään ryhmäohjelmissa systemaattisesti läpi tekoihin
johtaneita ajattelun ja toiminnan tapoja. Päihdekäytön syitä
ja mekanismeja sekä raittiin elämän edellytyksiä taasen
työstetään mm. yhteisökuntoutuksen keinoilla. Useimmiten
interventioiden taustateoriana ovat kognitiivis-behavioraalinen
teoria sekä hyvän elämän (http://www.goodlivesmodel.com/) ja
rikoksista irtautumisen (desistance) mallit. Lyhyesti sanottuna
opetellaan havaitsemaan, millainen oma ajattelu johtaa rikoksiin
ja sitten opetellaan uusia tapoja ajatella, tuntea, suhtautua
muihin ja ennen kaikkea: uusia tapoja toimia.
Vankilassa olen oppinut yhteisen kielen löytämisen
tärkeyden. On hyvä ymmärtää, miksi niin moni vanki asennoi­
tuu asioihin ja ihmisiin tietyllä dysfunktionaalisella tavalla.
Kehityshistorian muokkaamat tavat havainnoida ympäristöä ja
suhtautua muihin tulee työskentelyssä ottaa huomioon ainakin
kolmella tapaa.
Ensinnä vankilan tai sen henkilökunnan ei tule jatkuvasti
uusintamalla ylläpitää ja vahvistaa dysfunktionaalisia tapoja
havainnoida, ajatella ja tuntea. Esimerkiksi persoonallisuus­
häiriöihin usein liittyvää mustavalkoajattelua ei ole syytä
vahvistaa korostetulla vastakkainasettelulla. Toiseksi ei tule tulla
mukaan vedetyksi asetelmiin, vaikka asiakas/vanki ne tilantee­
seen toisikin. Esimerkiksi tunne-elämältään epävakaaseen
persoonallisuuteen liittyviin tunteenpurkauksiin on syytä
suhtautua maltillisesti ja vakaasti, ei vastaten vastaavan-
laisella tunteenpurkauksella tai impulsiivisella vallankäytöllä.
Tämä pitää sisällään kolmannen tärkeän seikan eli sen, että
voimme päivittäin omalla toiminnallamme mallittaa toimivia tapoja
havainnoida, kohdata, olla vuorovaikutuksessa ja käyttäytyä.
Voimme toimia luotettavasti, tunne-elämältämme vakaasti,
pitkäjänteisesti ja rakentavalla vuorovaikutustavalla. Kuten
kasvatustieteiden emeritaprofessori Lea Pulkkinen eräässä
seminaarissamme totesi, syrjäytymistä voidaan pysäyttää
vastaamalla haasteelliseenkin erilaisuuteen rakentavalla tavalla.
Luennossani tulen avaamaan yllä käsiteltyjä asioita esi­
merkkien ja vankilassa usein ilmenevien ilmiöiden kautta.
Käytän esimerkkejä epäsosiaalisen persoonallisuuden,
tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden ja vaativan
persoonallisuuden ilmenemismuodoista.
tiistai 22.11.
10
4	Skitsofrenia ja kuntoutumisen haasteet
Puheenjohtaja: kuntoutuspäällikkö Kimmo Hane, Mielenterveyden keskusliitto
Skitsofreniahoidon uudet tuulet
Eila Sailas, LL, tulosyksikön johtaja, psykiatrian tulosyksikkö,
Kellokosken sairaala
Skitsofreniaa pidettiin pitkään huonoennusteisena ja vaikeas­
ti hoidettavana sairautena. Sairauden pitkäaikaisennuste on
kuitenkin mainettaan parempi ja vaihtelee täydellisestä paran­
tumisesta vakaviin kroonistuneisiin tiloihin. Oireilua ymmärre­
tään nykyisin paremmin, hoitojärjestelmä kykenee tarjoamaan
monimuotoista kuntoutusta ja kuntoutujien ja heidän omaisten­
sa toiveita ja mielipiteitä huomioidaan aiempaa tarkemmalla
korvalla. Skitsofrenian hoidossa tavoitteet asetetaan korkealle:
sairauden oireet pyritään hoitamaan, mutta ennen kaikkea
tavoitellaan elämänlaatua, hyvää toimintakykyä ja osallisuutta
yhteiskunnassa.
Lääkehoito on edelleen skitsofrenian hoidossa keskeistä.
Lääkkeisiin liittyy kuitenkin runsaasti sivuvaikutuksia, minkä
vuoksi käytetyt lääkeannokset ovat pienentyneet ja lääke­
hoidon toteutuksessa on tapahtunut muutoksia. Lääkehoidon
haitoista on myös saatu lisäselvyyttä. Kognitiivisesta psyko­
terapiasta on todettu olevan hyötyä psykoosisairauksien
hoidossa ja siksi olisi tärkeää, että jokainen psykoterapiaa
toivova skitsofreniaan sairastunut potilas voisi terapiaa saada.
Hoidossa hyödyllisiä voivat olla myös muut psykoterapia­
muodot kuten perhe- ja traumaterapiat.
Viime vuosien suurin muutos hoitovalikossa on kuitenkin
skitsofrenian kognitiivisten oireiden hoitoon kehitettyjen
neurokognitiivisten kuntoutusohjelmien rantautuminen
myös Suomeen.
Erilaisia kognitiivisten toimintojen puutteita tai häiriöitä
voidaan todeta lähes kaikilla skitsofreniaan sairastuneilla,
vaikka ne eivät kuulu sairauden diagnostisiin kriteereihin.
Skitsofreniassa todetut keskeiset kognitiiviset oireet liittyvät
prosessointinopeuteen, tarkkaavaisuuteen, työmuistiin,
kielelliseen oppimiseen ja muistiin, näönvaraiseen oppimiseen
ja muistiin, päättelyyn ja ongelmanratkaisuun sekä kielelliseen
käsityskykyyn.
Lisäksi skitsofreniapotilailla on puutteita sosiaalisen
kognition alueella. Tämä määritellään ihmisen tavaksi kokea
itsensä ja muut sekä kyvyksi muodostaa mielikuvia itsen ja
muiden välisistä suhteista ja taidoksi käyttää näitä mielikuvia
sosiaalisessa kanssakäymisessä. Arjessa kognitiiviset vaikeu­
det näyttäytyvät pahimmillaan vaikeuksina muistaa arkisia
asioita, paneutua keskusteluun tai ylipäätään hankaluutena
saada tavallisia asioita aikaiseksi.
Näitä oireita voidaan nyt hoitaa erilaisilla yksilö- ja ryhmä­
kuntoutusmenetelmillä, jopa itsenäisillä tietokoneavusteisilla
ohjelmilla.
Skitsofreniaan sairastuneiden potilaiden fyysinen sairastami­
nen on keskiväestöä runsaampaa ja jopa eliniän odote on
keskivertoa alhaisempi. Siksi fyysisen terveyden hoitamiseen
pyritään nykyisin kiinnittämään aktiivisesti huomioita.
Suurimmat muutokset skitsofrenian hoidossa ovat kuitenkin
tulleet arkeen kuntoutujien itsensä tuomina. Näitä ovat vertais­
tuki, yhteiskunnan osallisuuden ja potilaiden voimaantumisen
korostaminen. Samalla hoitovalikkoon ovat tulleet tuettu
työllistyminen ja muut ammatillisen kuntoutuksen muodot.
Psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn
alentuminen
Leif Berg, VTM, psykoterapeutti (VET), FinFami Uusimaa ry
FinFami-Uusimaa ry:llä on pitkät perinteet mielenterveys­
kuntoutujien omaisten ja läheisten tukemisesta ja koko perheen
kanssa tehtävästä työstä. Näinä vuosina yhdistyksessä on
kohdattu toisaalta henkilöitä, joilla on ollut mitä erilaisimpia
sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen haasteita ja häiriöitä,
ja toisaalta omaisia ja läheisiä, joita nämä kummallisuudet
ihmetyttävät. Tämä on aiheuttanut perheessä ja lähipiirissä
usein hämmennystä, vääriä tulkintoja ja ristiriitoja.
Psyykkisesti oireilevat henkilöt tiedostavat toimintojensa
puutteet ja se herättää huolta, koska syytä siihen ei aina ymmärre­
tä. Siksi on tärkeää kertoa heille selkeästi ja asiallisesti neurologi­
sen häiriön aiheuttamista toimintaesteistä ja ajatus­häiriöistä.
Tietoa jaettaessa on siihen liitettävä myös keinot, joilla henkilö itse
ja hänen omaiset/läheiset voivat ongelmassa tukea ja taitoja
kehittää. Henkilöitä, jotka kärsivät kognitiivisista häiriöistä voidaan
auttaa monipuolisesti. Tavoitteena on, että henkilö selviytyy
mahdollisimman itsenäisesti arjen tehtävistä. On tärkeätä, että
kuntoutujalla ja hänen läheisellään on käsitys siitä, miten
toipuminen etenee, millainen prosessi palautuminen voi olla ja
kuinka toipumista voidaan parhaalla mahdollisella tavalla tukea.
Monella psykoosiin tai vakavaan masennukseen sairastuvalla
ihmisellä on todettu olleen jo varhaisessa elämänvaiheessa
herkkyyttä tai haurautta, joka viittaa kognitiivisiin häiriöihin tai
rajoitteisiin. Kuormittavissa elämäntilanteissa vaikeudet voivat
mahdollisesti kehittyä sairaudeksi. Jos häiriöitä tai rajoitteita on
hyvin varhaisessa vaiheessa, sairauden aiheuttamien pysyvien
toimintaesteiden riski kasvaa. Tiedetään myös, että useimmat
kognitiiviset häiriöt tai rajoitteet kehittyvät tai pahenevat
yleensä kahden vuoden sisällä sairastumisesta. Sen vuoksi on
panostettava tehokkaisiin keinoihin puuttua sairauden kulkuun
jo sen varhaisessa vaiheessa, huomata ongelmat ja hoitaa niitä
ajoissa. Tilanne tulisi hoitaa mahdollisimman nopeasti, sillä mitä
pidemmän ajan sairaus kestää, sitä suurempi on riski toiminta­
esteen kehittymiselle.
Esimerkiksi skitsofreniaan sairastuvan stressinhallintakykyä
heikentävä tekijä voi olla puutteellinen neurokognitiivinen
suoriutumiskyky. Jos hänellä on muistitoimintojen heikkoutta
tai toiminnanohjauksen häiriöitä, arkiset askareet saattavat
kuluttaa liian suuren osan hänen psyykkisistä voimavaroistaan.
Nämä neuropsykiatriset puutokset aiheuttavat helposti myös
eri tapahtumien ja tilanteiden virhetulkintoja. Ympäristön
stressitekijöiden vaikutus voi olla erityisen voimakas juuri siksi,
että henkilön ongelmanratkaisukyky on heikentynyt. Tämä
voi lisätä psykoottisia oireita. Psyykkisesti toimintaesteisen
henkilön on yhtä vaikea tehdä näitä arkisia asioita kuin sokean
lukea kirjaa tai kuuron kuunnella sinfoniaa.
tiistai 22.11.
11
Psyykkisesti toimintaesteisen henkilön tilanne voidaan
verrata henkilöön, joka joutuu joka päivä harjoittelemaan
pyöräilyä uudelleen. Fyysisiin ja psyykkisiin toimintaesteisiin
suhtaudutaan kuitenkin eri tavalla niin yleisesti kuin yhteis­
kunnallisestikin. Jokainen ymmärtää, että sokea ei näe ja kuuro
ei kuule. Kuitenkaan ei ymmärretä, että psyykkinen toiminta-
este voi aiheuttaa samantapaisia ongelmia kuin sokeutuminen,
kuuroutuminen, kyvyttömyys tuottaa puhetta tai liikuntakyvyn
menettäminen. Kun kohdataan henkilö, joka näkee, kuulee,
puhuu ja liikkuu, mutta käyttäytyy muutoin poikkeavalla tavalla,
ei ymmärretä, että kyseiseltä ihmiseltä voi puuttua kyky käyttää
näköään, kuuloaan, puhettaan ja liikkuvuuttaan oikealla tavalla.
Tällaiselle henkilölle on yhtä turhaa sanoa ”sinun on ryhdistäy­
dyttävä ja alettava hoitaa asioitasi” kuin sanoa kuurolle ”sinun
on kuunneltava tarkemmin”.
Psyykkisen toimintakyvyn häiriöt tai rajoitteet eli kognitiiviset
häiriöt ilmenevät kognitiivisissa toiminnoissa kuten havaitsemi­
sessa, oppimisessa, muistissa, päättelyssä, ongelmanratkaisussa,
kielellisissä toiminnoissa ja tahdonalaisessa liiketoiminnassa.
Kognitiivisten häiriöiden tuntemus on tärkeää, sillä ne voivat
heikentää psykososiaalista ja ammatillista toimintakykyä,
altistaa sairausepisodien uusiutumiselle ja heikentää hoito­
myöntyvyyttä.
Psykoottisten oireiden ohella kognitiiviset häiriöt ovat
skitsofrenian keskeisiä oireita. Henkilöllä havaitaan muistin,
tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen häiriöitä, jotka liittyvät
myös sairaudesta aiheutuviin psykososiaalisiin ongelmiin.
Kognitiivisiksi prosesseiksi ja taidoiksi käsitetään ihmisen
kyvyt havaitsemisessa, oppimisessa, muistissa, päättelyssä,
ongelmanratkaisussa, kielellisissä toiminnoissa ja tahdon­
alaisessa liikkeensäätelyssä. Lyhyesti määriteltynä kognitiiviset
häiriöt ovat tiedon käsittelyn ja ajatuskulun häiriöitä.
Masennuksen aiheuttamat kognitiiviset häiriöt liittyvät usein
tiedonkäsittelykykyyn, erityisesti kykyyn säädellä tavoitteellista
toimintaa. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi liittyä toiminnan­
ohjauksen – toiminnan aloittamisen, toimintatavan valinnan,
joustavuuden ja suunnittelun – sekä kielellisen muistin häiriöitä
jo sairauden alkuvaiheessa sekä oireettomassa vaiheessa.
Erityisesti maniajaksojen toistuminen voi syventää kognitiivisia
häiriöitä.
tiistai 22.11.
12
Päihde- ja mielenterveys­yhteistyössä on
voimaa – vai onko?
Päihde- ja mielenterveys­järjestöjen yhteistyö
– tarve, haasteet ja mahdollisuudet
Sari Jurvansuu, tutkija, EHYT ry
Mielenterveys- ja päihdepalveluiden integraatio ja sote-
uudistus johtavat merkittäviin muutoksiin palvelujärjestelmässä.
Muutokset korostavat tarvetta integraatiota koskevalle tutki­
mukselle järjestönäkökulmasta. MIPA-Järjestökyselyssä
tarkasteltiin päihde- ja mielenterveystyön yhteisiä rajapintoja
järjestöjen toiminnassa sekä järjestöjen väliseen yhteistyöhön
liittyviä tarpeita, haasteita ja mahdollisuuksia. Kyselyyn vastasi
187 paikallista päihde- ja mielenterveysyhdistystä ja 28
valtakunnallista järjestöä.
Puolet vastaajista piti päihde- ja mielenterveysongelmien
yhteisesiintyvyyttä merkittävänä ongelmana toiminnan kohde­
ryhmässään. Yhteisesiintyvyyteen liittyviin tarpeisiin haluttiin
pystyä vastaamaan paremmin. Kolmannes yhdistyksistä järjesti
toimintaa, jossa yhdistyivät päihde- ja mielenterveystyö.
Valtaosassa toiminta perustui yhteistyöhön julkisen sektorin
tai muun järjestökentän kanssa. Osa vastaajista katsoi, että
päihde- ja mielenterveystyön yhdistäminen ei sovi yhdistyksen
perustehtävään tai yhdistämistä ei pidetty tarpeellisena.
Ostopalveluja tuottavissa yhdistyksissä koettiin enemmän
tarvetta yhteistyöhön kuin vapaaehtoisuuteen ja vertaisuuteen
painottuvissa yhdistyksissä. Yhteistyötä vaikeuttivat resurssien
puute ja yhteistyön projektiluonteisuus sekä erityisesti pienillä
paikkakunnilla yhteistyökumppanien puute. Päihde- ja mielen­
terveysjärjestöjen välille kaivataan ihmisten hyvinvointia ja
järjestöjen toimintaedellytyksiä vahvistavaa yhteistyötä. Tulokset
kuvaavat toisaalta järjestökentän toimijoiden moninaisuutta:
erilaisilla toimijoilla on erilaiset yhteistyön tarpeet ja haasteet.
Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakyky
Tuuli Pitkänen, vanhempi tutkija, A-klinikkasäätiö
MIPA-hyvinvointikyselyssä on kartoitettu laajasti järjestöjen
tavoittamien kansalaisten elämäntilannetta ja toimintakykyä
sekä palvelutarpeita ja -kokemuksia. Hyvinvointikyselyyn
vastasi 1085 päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tavoittamaa
kansalaista talvella 2015 – 2016.
Vastaajia oli kuudesta eri päihdejärjestöstä: A-klinikkasäätiö
(n = 172), A-kiltojen Liitto (n = 143), EHYT ry:n Elokolot
(n = 140), Sininauhaliitto (n = 126), Irti Huumeista ry (n = 108) ja
Tukikohta ry (n = 66). Mielenterveysjärjestöistä vastauksia tuli
hieman vähemmän: Suomen Mielenterveysseura (n=89),
Mielenterveyden Keskusliitto (n=52) ja FinFami-Uusimaa (n=58).
Lisäksi vastauksia tuli Kuntoutussäätiön (n=47), Vantaan
kaupungin Havu- ja Myyrastin (n=10) sekä järjestöjen
nettisivujen kautta (n=74).
Hyvinvointikyselyyn vastanneista kaksi kolmannesta oli
käyttänyt palveluita tai osallistunut toimintoihin oman ongel­
mansa takia ja kolmannes oli toiminnassa mukana muusta
syystä kuten läheisenä, vertaisena tai halusta auttaa ja vaikut­
taa. Oman ongelman vuoksi osallistuneista (n=504) lähes
puolet (45 %) ilmoitti osallistuvansa päihteiden käytön, kolman­
nes (30 %) mielenterveysongelmien ja joka neljäs (25 %)
molempien syiden vuoksi. Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen
kenttä on käytännössä moninainen ja raja-aidat ylittävä.
Omien ongelmien vuoksi järjestöjen piiriin hakeutuneiden
kansalaisten toimintakyvyssä esiintyi monenlaisia vajeita ja
heillä oli useammin kokemuksia mm. yhdenvertaisuuden
puutteesta ja yksinäisyydestä kuin väestössä keskimäärin.
Ihmiset, joilla oli sekä päihteisiin että mielenterveyteen liittyviä
ongelmia, kokivat tilanteensa kaikkein vaikeimmaksi. Päihde- ja
mielenterveysjärjestöjen toimintoihin osallistumisen oli koettu
vaikuttaneen pääsääntöisesti varsin myönteisesti ja laaja-alai­
sesti osallistujien toimintakykyyn sekä hyvinvointiin.
Vertaisten ja kokemusasian­tuntijoiden
rooli päihde- ja mielenterveystyössä
Jouni Puumalainen, tutkija, Mielenterveyden Keskusliitto ja
Kuntoutussäätiö
Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden toiminnalle suomalai­
sissa päihde- ja mielenterveysjärjestöissä on jo melko pitkä
historia. Erityisesti vertaistukeen perustuvia ryhmiä on toiminut
järjestöjen piirissä jo vuosikymmeniä, kuten esimerkiksi
AA-ryhmiä ja mielenterveyskuntoutujien yhdistyksiä. Viime
vuosina kokemusasiantuntijoita on ollut mukana myös järjestö­
jen arviointi-, kehittämis- ja tutkimustoiminnassa. Vähitellen
oman kokemuksen kautta saadun asiantuntemuksen arvo on
ymmärretty myös julkisella sektorilla.
MIPA-hankkeessa vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden
roolia kartoitettiin sähköisillä kyselyillä. Kyselyt kohdistuivat
vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden kanssa työskenteleviin
järjestöjen työntekijöihin sekä itse vertaisiin ja kokemusasian­
tuntijoihin. Sähköistä kyselyä jaettiin MIPA-hankkeessa mukana
olevien organisaatioiden yhdyshenkilöiden kautta sekä erilaisissa
Facebook-ryhmissä ns. lumipallomenetelmänä.
Työntekijöiden kyselyyn vastasi kaikkiaan 87 järjestötyön­
tekijää, joista 60 vastasi nimenomaan vertaisia ja kokemus­
asiantuntijoita koskeviin kysymyksiin ja 27 yleensä vapaa­
ehtoistoimijoita järjestöissä koskeviin kysymyksiin. Vertaisten
ja kokemusasiantuntijoiden vastauksia saatiin 76.
Työntekijöistä neljä viidestä totesi ylipäätään vapaaehtoistoi­
minnan olevan vähintäänkin erittäin merkityksellistä järjestöjen
toiminnalle, osan mielestä vapaaehtoisten toiminta oli jopa
elintärkeää järjestöille; ilman heitä järjestö tai yhdistys ei
pystyisi toimimaan.
Yli puolet vertaisista ja kokemusasiantuntijoita oli eläkkeellä
ja noin kolmasosa työelämässä, loput olivat opiskelijoita tai
työttömiä. Tyypillisimmillään vertaiset ja kokemusasiantuntijat
käyttivät tähän toimintaan 7 tuntia viikossa, jotkut vain muuta­
man tunnin kuukaudessa, jotkut puolestaan toimivat jopa
kokopäiväisesti. Työnohjaus koettiin erittäin tärkeäksi tueksi,
jonka avulla estettiin uupumista.
12
tiistai 22.11.
13
Miten kokemusasiantuntijuus otetaan
huomioon kunnan mielenterveys- ja
päihdesuunnitelmassa?
Ainomaija Heiska-Johansson, mielenterveys- ja päihdetyön
palvelupäällikkö, Järvenpää
Järvenpään mielenterveys- ja päihdesuunnitelman
2014–2016 päivitys on juuri meneillään. Suunnitelma
päivitetään seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja sitten toivotaan,
että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus antaa uudet
askelmerkit palvelujen järjestäytymisessä ja asiakkaan valinnan
vapaudessa.
Järvenpään mielenterveys- ja päihdesuunnitelman taustalla
ovat sekä kaupungin strategiset päämäärät että Kansallisen
mielenterveys- ja päihdesuunnitelman kärkihankkeet liitettynä
suunnitelmatyöryhmän moniammatilliseen asiantuntijuuteen.
Suunnitelman tavoitteeksi nousivat terveyserojen kaventuminen,
syrjäytymisen ehkäiseminen, hoidon saatavuuden paraneminen
ja itse- ja omahoidon lisääntyminen.
Kokemusasiantuntijatoiminta alkoi Järvenpään mielenterveys-
ja päihdepalveluissa säännöllisenä vuonna 2014. Alusta saakka
tavoitteena oli, että kokemusasiantuntijoiden kokemus pyritään
saamaan yhdeksi resurssiksi suunnitelman tavoitteiden
toteutuksessa.
Ammattilais-vertaistyön kehittäminen ja juurruttaminen osaksi
palveluja ja työkulttuuria vaati aktiivisia vertaisia ja työntekijöitä,
jotka olivat kiinnostuneita työskentelemään rinnakkain, ennakko­
luulottomuutta sekä uskoa että tällä työmenetelmällä saadaan
enemmän vaikuttavuutta palveluihin. Ja kuten kaiken uuden
juurruttamisessa, tarvittiin pelisääntöjä, tiedotusta ja toiminta­
ohjeita. Niitä tehtiin vertaistyön ohjaus­ryhmässä, johon osallistui
kokemusasiantuntijoita, työntekijöitä ja esimiehiä.
Kolmen vuoden kokemus on se, että kokemusasiantuntijat/
vertaiset ovat ottaneet oman paikkansa erityyppisissä tehtävis­
sä Järvenpään mielenterveys- ja päihdepalveluissa ja niiden
kehittämisessä entistä asiakaslähtöisimmiksi.
YLEISÖLUENNOT
Kuinka uneton oppi nukkumaan?
Leeni Peltonen, vapaa toimittaja, tietokirjailija
 Istuin lempipaikassani maalla, portailla joille aamuaurinko
paistaa, kun oivalsin, että minun oli tehtävä jotain. Olin käyttänyt
unilääkkeitä yli 25 vuotta, mutta nyt olin tullut käännekohtaan.
Olin tehnyt töitä media-alalla koko aikuisikäni, ja olin tuolloin
neljän lehden päätoimittaja, kolmen lapsen äiti ja paljon hoitoa
tarvitsevien ikääntyvien vanhempien tytär. Elämässä oli paljon
hyvää, mutta kyvyttömyys nukkua teki siitä usein toivotonta
rämpimistä.
Olin öisin valvoessani yksi käpristelevä huolikimppu. Pohdin
mennyttä, olevaa ja tulevaa, vastuita, velvollisuuksia, pärjää­
mistä ja jaksamista. Yöt olivat rauhattomia, ja päivät yhä
kiireisempiä. Tuossa yhtälössä oli jotain pahasti pielessä.
Syitä unettomuuteeni ei ollut selvitetty koskaan. Keinoksi
oli tarjottu ainoastaan unilääkkeitä. Mutta nyt en enää tyytynyt
tähän: halusin ymmärtää syyt univaikeuksieni taustalla, ja
ennen kaikkea halusin taas oppia nukkumaan.
Tuo oivallus ajoi minut kirjoittamaan kirjan Valvomo – kuinka
uneton oppi nukkumaan. Ensin haastattelin asiantuntijoita ja
keräsin näkemyksiä unen monista puolista. Sen lisäksi tutkiske­
lin omaa mieltäni ja keräsin muistojani, miltä unettomuus on
tuntunut kaikki nämä vuodet. Vaikka unettomuudesta puhutaan
ja kirjoitetaan niin paljon, en ollut koskaan törmännyt oma­
kohtaiseen kertomukseen siitä, mitä aamuyöllä valvoessaan
oikeasti kokee. Tai miltä tuntuu mennä töihin unenpuutteesta
harmaana, aivot tahmeina ja mieli maassa.
Tarinallani on onnellinen loppu. Lukuisien asiantuntijoiden
pakeilla käytyäni löysin lopulta apua: huonon nukkumisen syyt
selvitettiin perusteellisesti. Unettomuuteni syynä oli ylivireystila
ja kohonnut stressitaso. Aloin asiantuntijoiden ohjeilla muuttaa
elämääni sellaiseen suuntaan, että elämäntavat tukisivat unta
mahdollisimman hyvin.
Se ei ollut ihan helppoa, mutta se onnistui. Kaikkein
vaikeinta oli muuttaa omaa ajattelua. Sillä unettoman mieli on
usein juuttunut unettomuutta ylläpitäviin ajatuksiin. Niistä pitää
pystyä päästämään irti, jotta voisi oppia jälleen nukkumaan.
Lopulta sain unettomuuskierteeni katkeamaan ja pääsin
eroon unilääkkeistä. Samoihin aikoihin päädyin tekemään ison
elämänmuutoksen ja irtisanouduin päätoimittajan työstä
perustaakseni oman yrityksen.
Perustin kirjaa kirjoittaessani Facebook-ryhmän Nuku
paremmin. Ryhmään on kymmenessä kuukaudessa liittynyt
lähes 1800 jäsentä. Moni sanoo ryhmään liittyessään, että
vihdoinkin voin puhua unettomuudesta niin, että joku ymmär­
tää. Ryhmän jäsenet antavat toisilleen vertaistukea ja jakavat
kokemuksiaan. Moni on kokenut saavansa apua pelkästään
siitä tiedosta, että ei ole unettomuutensa kanssa yksin.
On tärkeää jakaa kokemuksia unettomuudesta, josta kärsii
ajoittain jopa joka kolmas aikuinen. Unettomuutta ei pidä hävetä
eikä sen pidä antaa kasvaa elämää hallitsevaksi möröksi. Sillä
keinoja on, ja toivoa on: nukkumaan voi oppia aikuisenakin,
jopa vuosikymmenien unettomuuskierteen jälkeen.
Mind-Body Bridging – mielen työväline arjessa
Monica Halinen, pari-ja perhepsykoterapeutti, kriisi-ja
traumaterapeutti, nukkumisen asiantuntija, MBB-terapeutti
MBB on kliinisesti tutkittu, aivotutkimukseen perustuva
uudenlainen viitekehys ja menetelmä ihmisen psyykkisen ja
fyysisen hyvinvoinnin ja suoriutumisen parantamiseksi. Sitä voi
käyttää itsetuntemuksen lisäämiseen sekä oman stressitilan
tunnistamiseen ja säätelyyn.
Menetelmän on alun perin kehittänyt psykiatri, psykoanalyy­
tikko Stanley Block työtovereineen, joista osa on sosiaalityönte­
kijöitä peruskoulutukseltaan. USAssa kaksi MBB-ohjelmaa (MBB
Sleep Program ja MBB Substance Abuse Program) on hyväksytty
National Registry of Evidance based Programs -listalle, mikä
vastaa Suomessa Kelan hoitomuotojen hyväksymistä.
tiistai 22.11.
14
Keskeistä MBB:ssä on tietoisuustaitojen avulla tapahtuva
palautuminen luonnollisen toiminnanohjauksen tilaan, jossa
voimavaramme ovat aidosti käytössämme. MBB:tä voidaan
käyttää sekä yksilöllisesti että ryhmässä. Itsehoitomenetelmänä
MBB on voimaannuttava. Siinä opitaan mm. kuinka säädellä
omia voimakkaita tunteita, kuten huolestuneisuutta, ahdistusta
ja vihaa. MBB mahdollistaa yliaktiivisen identiteettijärjestelmämme
tunnistamisen ja rauhoittamisen myötä parhaan mahdollisen
sopeutumisen kulloiseenkin tilanteeseen.
Apuna käytetään mielen ja kehon yhdistämisen keinoja, joita
ovat aistiminen, ajatusten nimeäminen ja kehomielikarttojen
tekeminen. Muutoksen kokeminen kehon ja mielen tilassa, ja
sitä seuraava välitön helpotuksen tunne, motivoi jatkamaan
eteenpäin harjoitteiden kanssa.
Lapsille ja nuorille on omat MBB-ohjelmat. MBB on myös
koettu hyväksi työvälineeksi psykoterapeuttisessa työssä.
Apua, kaaos kotona –
miksi koti menee sekaisin?
Maria Laitinen, ammattijärjestäjä, Tavararemontti Oy
Vaikka kotona olisi kaaos, sen asukkaat eivät ole laiskoja tai
tyhmiä. On monta syytä liian tavaran kertymiseen. Yksi niistä
on masennus ja (työ)uupumus. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön
maniajakson aikana tavaroiden ostaminen saattaa lähteä
käsistä. Elämässä on voinut tulla paljon menetyksiä ja vastoin­
käymisiä, jolloin tavara antaa turvallisuuden tunnetta. Esineisiin
sisältyy muistoja. Niihin liittyy myös unelmia eli sitten kun on
aikaa, voi tehdä käsitöitä tai lukea lehtiä. Ne ovat maksaneet ja
siksi tuntuu pahalta heittää rahaa menemään. Pois ei uskalleta
laittaa mitään, kun vielä voi tarvita.
Kodin raivaamisessa ja kaaoksen taltuttamisessa tärkeää on
kysellä itseltään, millaisen kodin haluan. Miten haluan elää?
Toimeen voi ryhtyä vaikka yksi kaappi kerrallaan tai kategoria
kerrallaan: esim. käydä läpi kaikki kirjat samalla kertaa ja karsia
niistä tarvittavan määrän (jos kirjahyllyt haluaa pois, täytyy
karsia lähes kaikki kirjat). Ammattijärjestäjä auttaa, jos päätök­
senteko yksin on vaikeaa tai on fyysisiä rajoitteita kantamiselle
tai kiipeämiselle. Ammattijärjestäjän kanssa valmista tulee
huomattavasti nopeammin kuin yksin.
Kysymykset auttavat selventämään säästämisen tarvetta.
Koska käytin tätä viimeksi? Koska aion käyttää tätä? Millaista
elämäni olisi, jos minulla ei olisi tätä enää?
Hyvin järjestetyssä kodissa on helppo siivota, ei tarvitse
pelätä kompastuvansa. Aikaa säästyy, kun tavaroilla on paikat
eikä niitä tarvitse etsiä. On mukavaa kutsua vieraita, kun ei
tarvitse hävetä ja selitellä. Aloittaa voi vaikka sillä, että heittää
roskat roskikseen. Parille leipäpussin nipsulle saattaa olla
käyttöä, mutta muovipussillista niitä tuskin tarvitsee kukaan.
Kokemuskirjasto: Kasvaminen Jehovan
todistajana, ja elämä eron jälkeen
Elina Multisilta
Lapsi useimmiten kasvaa ajatellen, että se oma kasvuympäristö
ja olosuhde on se normi. Muunlainen ympäristö tai olosuhde on
poikkeava. Samoin minä koin oman lapsuuteni varsin normaaliksi.
Minusta oli normaalia käydä kolmesti viikossa Jehovan todistajien
kokouksissa, rajata vapaa-aika melko tiukasti vietettäväksi vain
niiden parissa jotka jakoivat saman uskon, ja pelätä tulevia
uskollisten todistajien vainoja, niitä mitä todistajat natsi-Saksan
aikaan kokivat. Minusta tämä oli normaalia.
Uskonto voi olla monelle terve ja tervehdyttävä kokemus.
Monelle se ei sitä kuitenkaan ole. Uskonnolliseen perheeseen
syntyvälle lapselle, uskonto ei useimmiten ole valittu, vaan
annettu asia. Itse kävin kokouksissa, ja varmasti myös kenttä­
palveluksessa (saarnaamassa) aivan vauvasta saakka. Kun opin
lukemaan ja kirjoittamaan, kehotettiin minua myös ottamaan
osaa kokouksissa. Koska luonteeltani olen aina ollut hyvin kiltti,
jopa liian kiltti, pyrin siihen, ettei toiminnastani syntyisi mitään
negatiivisia ajatuksia tai kokemuksia muille. Etenkään vanhem­
milleni. Pyrin olemaan mieliksi kaikessa missä pystyin.
”Jos annetaan kaksi vaihtoehtoa, joista toisella on vakavia
järkiseurauksia, ja toista taas seuraa ylistystä, kyse ei ole
valinnasta.”
Jehovan todistajien parissa opetetaan ja kasvatetaan siihen,
että mikäli toimii järjestön (Jehovan todistajien järjestö) oppien
ja sääntöjen mukaisesti ja on mieleltään nöyrä, saa palkinnoksi
ikuisen elämän paratiisissa. Vastakohtana on kadotus. Ei
helvettiä, vaan hävitys. Seurakunnan jäsenten kesken usein
puhutaan ja huhutaan, että jokainen joka jättää Jehovan
todistajien yhteisön, ajautuu automaattisesti huonoille raiteille
elämässä. Heistä huhutaan kuinka alas ovat vajonneet, ja
tarinoita liioitellaan rajusti. Jokainen yhteisöstä lähtenyt on
joutunut ikään kuin saatanan eksytyksen uhriksi. Kun lapsi
kasvatetaan ajattelemaan näin, kuinka suuri kynnys onkaan
tunnustaa, että uskonto johon on kasvanut, ei ehkä olekaan
itselle se oikea polku elämässä? Etenkin, kun yhteisön jättänei­
den kanssa ei enää tulisi olla tekemisissä. Ja se on iskostettu
mieleen aivan vauvasta saakka.
Menin itse yhteisön toisen jäsenen kanssa naimisiin juuri
täytettyäni 18 vuotta. Kaduin avioliittoa jo ennen häitä, mutten
kehdannut avata suutani. Pelkäsin häpeää, jonka aiheuttaisin
perheelleni, ja pelkäsin ettei minua kukaan muu enää huolisi.
Teini-iästä saakka olin kamppaillut heikkoon itsetuntoon- ja
itsetuhoon viittaavien ajatusten kanssa, avioliiton myötä masen­
nus lamaannutti minut täysin. Ainoat tulevaisuudenkuvat jotka
näin, oli joko jäädä avioliittoon ja olla onneton, päättää oma
elämä, tai jättää mies, uskonto ja koko elämä jossa olin kasvanut
ja aloittaa alusta. Olen onnellinen, että valitsin viimeisen.
Kaksikymmentävuotiaana aloitin elämäni alusta. Pitkään en
kokenut uskonnossa tai kasvatuksessani olleen mitään vikaa.
Koin itseni vialliseksi, kun en ollut pystynyt uskomaan niin kuin
oli opetettu, ja etenkään elämään kuten olisi pitänyt. Koska olin
ollut elämäni ajan se hyvin kiltti, joka ei juurikaan uskaltanut
koetella tai uhmata yhteisön sääntöjä, ei minulla ollut yhteisön
ulkopuolisia ystäviä. Ystävät, tuttavat ja suku joiden parissa olin
kasvanut, eivät enää olleet osa elämääni. Olinhan eronnut, eikä
minun kanssani tulisi enää olla tekemisissä. Takaraivossa
kummitteli edelleen opetukset ”maailman ihmisistä” (muista kuin
Jehovan todistajista) jotka ovat kaikki petollisia ja pahoja ihmisiä.
Vuosiin en uskaltanut luottaa ihmisiin, enkä tutustua kehenkään.
Vuosien saatossa kävin läpi useamman masennuskauden,
yritin tehdä maantieteellistä pakoa pahasta olosta, siinä
onnistumatta. Vasta kun pysähdyin ja aloin käsitellä pahaa
oloa, huomasin kuinka paljon lapsuuden yhteisö ja siellä opitut
asiat edelleen vaikuttivat minuun. Vasta käsittelemällä ja
hyväksymällä, ettei lapsuuteni ja yhteisö jossa kasvoin, ollut
välttämättä itselleni se sopivin tai tervein, aloin päästä eroon
heikosta itsetunnosta ja kasvaa ihmisenä. Suurena apuna
tiistai 22.11.
15
käsittelyssä on toiminut vertaistuki, toisten Jehovan todistajuu­
den jättäneiden tuki ja kaikupohja omille kokemuksille. Juuri se,
mistä todistajana ollessa eniten varotettiin.
Niin kuin lähes kaikki, uskonnot sopivat eri ihmisille eri tavoin.
Minulle Jehovan todistajuus ei tuonut onnea eikä rauhaa. Se ei
tehnyt minusta ystävällistä, suvaitsevaa ja tasapainoista ihmistä.
Olen joutunut kulkemaan pitkän matkan itsessäni, ja itseni
kanssa, jotta olen löytänyt sisältäni ihmisen, josta olen ylpeä ja
johon olen tyytyväinen. Löysin sen taustastani huolimatta.
Syö hyvää – hyvinvointia keholle ja mielelle
Syö Hyvää -hanke, Kuluttajaliitto
Terveellinen ruokavalio on monipuolinen ja joustava. Moni­
puoliset ruokavalinnat varmistavat, että keho saa ruuasta
kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Yksipuolisesta tai kovin
rajoittuneesta ruokavaliosta se on haasteellista, koska eri
ruoka-aineet ovat eri ravintoaineiden lähteitä.
Hyvää tekevä ruokavalio ei rajoita turhaan, ei aiheuta
stressiä eikä tee elämästä hankalaa. Stressi on merkittävä
elämänlaatua huonontava tekijä siinä missä laadultaan huono
ruokavaliokin. Hyvä ruokavalio on joustava. Jokaisen suupalan
tai ateriankaan ei tarvitse olla optimaalinen. Riittää, että
pääasiat ovat kunnossa. Terveellinen ruokavalio on myös
maukas, nautinnollinen ja iloa ja elämyksiä tuova.
Keholle ja mielelle hyviä ruokavalintoja voi tehdä monella
tapaa. On monia syitä miksi tietyt, suositellut ruoka-aineet eivät
kuulu yksittäisen ihmisen ruokavalioon. Jos jättää jonkin
merkittävän ruoka-aineryhmän pois, on hyvä olla tietoinen,
minkä ravintoaineen lähde se on ja miten varmistaa kyseisen
ravintoaineen saanti muista ruoka-aineista.  Jokaiselle löytyy
tapa syödä hyvin, mutta itsestään se ei tapahdu. Hyvä
elintarvike­tietämys auttaa arkisissa valinnoissa. Turhaan,
trendien takia, ei ruokavaliotaan kannata rajoittaa.
Säännöllinen syöminen pitää painon kurissa ja mielen
virkeänä. Liian pitkät ateriavälit saavat verensokerin laskemaan.
Aterian äärelle vihdoin päästessä annoskoot kasvavat helposti
liian suuriksi ja energiapitoisiksi. Liian tiheä syöminen puolestaan
rasittaa hampaita ja vaikeuttaa painonhallintaa. Kunnon ateriat
on helpompi koostaa täysipainoisiksi kuin jatkuvat välipalat.
Keholle on tärkeää riittävä ja laadukas rasvan saanti, riittävä
proteiinin saanti, hyvät hiilihydraattien ja kuidun lähteet, suolan
saannin rajoittaminen sekä runsas ja monipuolinen kasvisten,
hedelmien ja marjojen käyttö. Hyvää rasvaa saadaan kaloista,
kasviöljyistä, pähkinöistä ja siemenistä ja avokadosta. Proteii­
nin kanssa ei tarvitse liioitella, kämmenellinen proteiininlähdettä
aterialla riittää. Ikääntyessä ja kovaa harjoitellessa tarve
kuitenkin lisääntyy.
Esityksessä on paljon konkreettisia esimerkkejä eri ravinto­
aineiden lähteistä, mm. erilaisia rasvan ja proteiinin lähteitä.
Kadonneen itsetunnon jäljillä
Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutusvalmentaja,
Mielenterveyden keskusliitto
Seuraamme reittiä, josta löytyy tavoitteita, onnistumisen
kokemuksia, odotuksia itseä kohtaan, sisäistä puhetta,
uskomuksia, unelmia, sisäistä motivaatiota ja luottamusta.
Näiden avulla on tarkoitus löytää itsetunto ja jopa parantaa sitä.
Esimerkiksi ihminen voi oppia tuottamaan itselleen onnistu­
misen kokemuksia, jos hän oppii asettamaan tavoitteensa ja
voimavaransa tasapainoon. Näin ihminen voi huolehtia, että
hänen itsetuntonsa pysyy hyvänä.
Toinen esimerkki: Ihmisen sisäinen puhe voi olla syyttävää ja
arvostelevaa tai kannustavaa ja tukevaa. Sisäistä puhetta voi
oppia tunnistamaan ja muuttamaan kannustavampaan suuntaan.
Kolmas esimerkki: Kuten sisäinen puhe myös odotukset
itseä kohtaan ovat tiedostamattomia. Tulemalla tietoisiksi
omista odotuksista, voi niiden hyödyllisyyttä arvioida ja ehkä
laskea. Odotuksia laskemalla voivat monet arjen negatiiviset
kokemukset muuttua neutraaleiksi tai jopa positiivisiksi.
Arjen kokemukset ovat monella tavalla keskeisiä. Koenko
arjen pienet teot arvokkaiksi ja merkityksellisiksi, jotka auttavat
minua elämässä eteenpäin – vai ovatko arjen pienet teot
merkityksettömiä, nöyryyttäviä, pirullisia paholaisia, jotka
estävät elämän, joka oikeasti kuuluisi minulle?
Toisen ihmisen merkitys terveydelle –
kehitysbiologian ja genetiikan näytöt
Vienna Setälä-Pynnönen, VTT, FL
Usein kysymme, miten meidän tulisi syödä, nukkua ja liikkua,
jotta elämä olisi kohtuullisen hyvää. Moderni biotiede yllättää,
koska se kääntää terveyden yhtälön päälaelleen. Meidän
kannattaisi yhtä lailla kysyä: Miten voisin kohdella itseäni ja
kanssaihmisiä, jotta elämäni olisi kohtuullisen tervettä?
Avaan toisen ihmisen merkitystä terveydelle biotieteen
ja yksilönkehityksen näkökulmasta. Esitän, että sosio­
emotionaalisen terveyden tekijän huomioiminen auttaa vastaa­
maan moniin vallitseviin kansanterveysongelmiin. Valaisen
myös ”irrallisiin” sairauksiin keskittyvän terveysajattelun
taustoja ja tabuja.
Viime vuosina tiedelehdet ovat julkaisseet kovaa näyttöä
siitä, että kasvokkainen vuorovaikutus on merkittävä terveyden
tekijä ihmisellä ja muilla nisäkkäillä. Kokemuksemme nähdyksi
tulemisesta muokkaavat geenien toimintaa ja ilmiasua aivan
normaalissa yksilönkehityksessä. Vaikutus on suurin elämän
alussa, mutta se jatkuu läpi yksilön elämänkaaren.
Tiedetään, että syntymän jälkeinen lajikumppanien seura
vaikuttaa keskushermoston kehitykseen, aikuisiän sairastuvuu­
teen ja yhteisössä (yhteiskunnassa) selviämiseen. Ilojen,
surujen ja hoivan terveysvaikutuksista on vaikeampi puhua
jumpasta ja ravitsemuksesta. Niitä voidaan kuitenkin tutkia,
havainnoida ja yleistajuistaa.
Uusin genetiikka ja käyttäytymistutkimus ovat tuoneet tietoa
ympäristön ja geenien yhteispelin molekyylimekanismeista.
Sosiaalisten kokemusten perimään ja aivojen rakenteeseen
jättämät fyysiset merkit ovat vastaansanomattomia. Se, miten
kohtelemme toisiamme, heijastuu systeemisen biologian kautta
terveyteemme. Vastoinkäymiset eivät ole kohtalo: biologinen
systeemi on altis myös korjaaville kokemuksille.
Toisen ihmisen merkitys terveydelle tullee nousemaan
terveysajattelun reunamilta sen keskiöön. Tämä vaatii
luopumista historiallisen sattuman takia laajalle levinneestä
geenikäsityksestä, joista puuttuu ympäristötekijöiden osa
siihen, mitä meistä tulee.
tiistai 22.11.
16
5	Missä mielenterveys sijaitsee?
Puheenjohtaja: kuntoutussuunnittelija, perhe- ja pariterapeutti (ET), psykoterapeutti Outi Ståhlberg,
Mielenterveyden keskusliitto
Asiantuntijat: Pekka Holm, perheterapeutti (VET), lasten psykoterapeutti, psykoterapeuttien,
työnohjaajien, esimiesten ja työyhteisöjen kouluttaja
Jaakko Seikkula, perheterapiakouluttaja, psykoterapian professori, Jyväskylän yliopisto
Ihmiskäsityksemme on muuttunut hyvin olennaisesti parin
vuosikymmenen aikana. Tiedämme nyt, että alusta alkaen –
aluksi pieni vauva, myöhemmin aikuinen – on aktiivinen
dialogisen vuorovaikutuksen aloitteentekijä. Osallistumme
vuorovaikutuksessa ympäristömme aktiiviseen muokkaami­
seen. Uuden tutkimuksen mukaan meillä on synnynnäinen
valmius dialogiin. Elämällä on näin kaksi perusedellytystä:
Ensinnäkin syntyessämme meidän tulee oppia hengittämään.
Jos emme hengitä, niin kuolemme. Me synnymme dialogiseen
suhteeseen ja jos emme ole dialogissa muiden ihmisten ja
ympäristön kanssa, kuolemme. Koko elämä on alusta alkaen
aktiivista suhteissa olemista, jossa koko ajan heijastelemme
sitä mitä siinä hetkessä tapahtuu.
Kokemamme suhteet ovat hyvin ruumiillisia, ne jättävät
jälkensä ruumiin muistiin. Ihmisen psyyke rakentuu näistä
suhdekokemuksista, joita voi sanoa elämän ääniksi. Nämä
äänet ovat aina mukanamme ja ne aktivoituvat ja toteutuvat
aina kussakin vuorovaikutustilanteessa. Rakennumme siis
suhteista kahdella ulottuvuudella: Aiemmin kokemistamme
ihmissuhteista ja suhdekokemuksista, jotka varastoituvat
ruumiin muistiin ja niistä suhteista, joissa elämä tapahtuu tässä
ja nyt. Ruumiillisissa aistimuksissamme ja kokemuksissamme
ennakoimme tulevaa.
Terveen elämän perusehto on päästä ihmissuhteiden
aktiiviseksi osalliseksi ja löytää kuhunkin hetkeen mielekäs tapa
olla suhteissa toisiin ja ympäristöömme. Ihmisen mielenterveys
ja hyvinvointi rakentuvat suhdekokemuksista, jotka ovat
ruumiillisia ja jotka kehkeytyvät sosiaalisessa sekä kulttuurises­
sa vuorovaikutuksessa. Mielenkiintoisella tavalla myös uusi
aivotutkimus on valottanut sitä, että aivot ja hermostomme
rakentuu dialogisesti ja dialogiseksi. Aivot eivät ole psyykkisen
toiminnan keskus, johon kaikki palautuu ja joka määrää
mieltämme tai ohjaa toimintaamme, vaan elävän vuorovaiku­
tuksen jatkuvasti muuttuva osa.
Mielenterveys ja hyvinvointi sijaitsevat siis suhteissa, joita
elämme. Dialogi on elämän perusehto. Mielenterveyden ja
hyvinvoinnin edistäminen on siis dialogiin osallistumista
läheistemme kanssa. Näin dialogia on edellytys hyvinvoinnil­
lemme kuten hengitys. Me kaikki tarvitsemme sitä eikä sille
ole mitään indikaatiota tai kontraindikaatiota. Kun alamme
suunnata toimintamme mielenterveyden edistämiseksi dialogin
suuntaan, tulevat erilaiset terapeuttiset menetelmät tois­
sijaisiksi. Auttamistyön tarkoitus on dialogin synnyttäminen
ja kun dialogi syntyy, on auttamistyön päämäärä tavoitettu.
Tässä seminaarissa avaamme elämän dialogisuuden
ulottuvuuksia ja sen merkitystä auttamistyölle. Olemme
työskennelleet pääasiassa vaikeimpien psyykkisten ja muiden
kriisien kanssa sekä aikuisten että lasten kanssa. Kaiken
auttamistyön pitäisi perustua työskentelyyn perheiden ja usein
myös muun sosiaalisen verkoston kanssa, koska näissä
suhteissa ovat elämämme tärkeimmät ihmissuhteet.
Auttamistyön tulisi olla dialogista, jossa asiakkaamme ovat
aloitteellisia ohjaaman niihin teemoihin, jotka muodostuvat
tärkeiksi. Auttajien tehtävä on vastata ja vastauksillaan luoda
kokemusta siitä, että asiakkaita arvostetaan ja kunnioitetaan
ja hyväksytään ehdoitta. Esimerkiksi psykoottisessa kriisissä
tämä on hyvin voimaannuttava kokemus, joka lisää asiakkaiden
omia voimavaroja elämän hallintaan. Tällöin myös psykoosi­
lääkkeiden käytön tarve vähenee ja näin voidaan välttää
lääkityksen haitallisia vaikutuksia. Meillä on paljon tunnettua
tutkimustietoa tästä. Esimerkiksi avoimen dialogin hoitomallissa
psykoottisessa kriisissä psykoosilääkettä tarvitse vain kolman­
nes ja hoidon tulos paranee siten, että yli 80 % voi palata
työhön.
keskiviikko 23.11.
17
6	Voimavaroja työhön
Tule hakemaan käytännön vinkkejä työssä jaksamiseen!
Mielen hyvinvointia työelämässä
Tony Dunderfelt, psykologi, kirjailija
”Suomi on tullut tutuksi informaatioteknologian huippumaana.
Nyt ja tulevaisuudessa voimme menestyä myös uusien IT-taitojen
parissa. Nämä ovat IhmisTuntemus- ja ItseTuntemus-taidot.”
Suomi kulkee eturintamassa sekä työsuojelun että työturvalli­
suuden kehittämisessä ja ihmisen fyysisen kunnon tutkimisessa.
Yhteiskuntamme on myös yksi maailman tasa-arvoisempia ja
demokraattisempia maita. Vain psyykkisen kunnon ymmärtämi-
nen ja ihmisten välisten rakentavien vuorovaikutustaitojen
kehittäminen laahaa jäljessä. Asenteiden merkityksestä, luovasta
ajattelusta, tunnetaidoista ja psykosomatiikasta puhutaan paljon
juhlapuheissa, mutta käytännössä ihmiset käyttävät omaa
psyykettään vajavaisesti tai jopa huonosti.
Psykologi Tony Dunderfelt on kehittänyt valmennusohjelman
”Mielen hyvinvointitreenit työelämässä” (MHTT). Sen tarkoitus
on kehittää henkilökunnan työhyvinvointia harjoittelemalla
psykologisia taitoja, joiden avulla pystyy paremmin selviämään
tämän päivän työelämän haasteista.
Mielen hyvinvointitreenit perustuvat nykyaikaisen tieteellisen
ajattelun keskeisiin teorioihin kuten aivojen neuroplastisuus
(aivojen oppimis- ja muuntautumiskyky), elämänkaaripsykologia
(yksilön aikuisuuden kehitys), ihmisen voimavarojen huomioimi­
nen (ratkaisukeskeinen ajattelu) ja ns. tietoisuustaidot (mindfull­
ness, tunneälykkyys, tahdon psykologia).
MHTT-ohjelmassa oleellista on mielen taitojen harjoittelu ja
psyykkisen kunnon tietoinen ylläpito. Harjoitukset ovat lyhyitä,
kestoltaan 1–3 minuuttia ja niitä toistetaan oman työn ohessa sekä
ryhmätapaamisissa. Ryhmät kokoontuvat 8–10 kertaa. Ennen
MHTT-prosessin alkua mitataan osanottajien nykyinen stressitaso
ja kyselylomakkeella kysytään heidän työhönsä liittyviä henkilö­
kohtaisia haasteita. Mittaus ja kysely toistetaan harjoittelujakson
lopussa ja koko MHTT-prosessista tehdään yhteenveto.
MHTT:n tavoitteena on kehittää stressinhoito- ja ongelman­
ratkaisutaitoja, tunteiden merkityksen tiedostamista, läsnäoloa
työtehtävissä, vuorovaikutustaitoja ja oman mielen joustavuutta.
Osanottajille muodostuu omakohtainen, kokemuksellinen
ymmärrys psyykeen toiminnasta ja siitä, miten siihen voidaan
vaikuttaa. Psyykkisestä hyvinvoinnista ei puhuta vain yleisellä
tasolla, vaan yksilölle kehittyy käytännön mielen hyvinvointia
edistäviä konkreettisia taitoja. MHTT-prosessi on integroitu
organisaation työhyvinvointiohjelmaan. Siitä ovat tietoisia
sekä yrityksen johto että henkilöstön edustajat. MHTT on osa
organisaation kokonaisvaltaista työhyvinvointiohjelmaa, eikä
vain irrallinen aikaa vievä osatekijä.
Hyväksyvä myötätunto ja läsnä­olon taito
voimavarana työssä
Miia Moisio, TM, yrittäjä, sielunhoidon asiantuntija, terapeutti
(psykofyysinen psykoterapia), mindfulness- ja asahiohjaaja
Mindfulness on yhdysvaltalaisen lääkärin Jon Kabatt-Zinnin
kehittämä ei-uskonnollinen harjoituksen muoto, jota kutsutaan
myös hyväksyväksi tietoiseksi läsnäoloksi. Tieteellisesti
paljon tutkittu kahdeksan viikon ohjelma on tarkoitettu stressin­
hallintaan ja masennuksen hoitoon. Menetelmää käytetään
myös erilaisten terapioiden osana.
Meitä väsyttää jatkuva ajatteleminen ja analysointi, ankara
sisäinen puhe, menneen ja tulevan murehtiminen. Syöminen,
käveleminen ja moni muu tekeminen on automaattista eli
olemme ”autopilotti” päällä. Samoin reagoimme automaatiolla,
tutulla ja opitulla tavalla ihmisiin, tunteisiin ja niin edelleen.
Olemme siis reaktiivisia. Päinvastoin kuin voisi kuvitella,
automaatiossa eläminen on raskasta ja kuluttaa tutkitusti sekä
fyysisiä että psyykkisiä voimavaroja.
Yksinkertaistaen mindfulness-harjoituksessa tullaan hetkeksi
pois automaatiosta ja keskitytään mieleen, kehon ja hengityksen
tarkkailuun, aistimiseen. Mindfulness ei ole mielen tyhjentämistä,
vaan tietoisuuden lisäämistä siitä, mitä juuri sillä hetkellä on.
Mindfulness on lapsuuden läsnäolotaidon, ilon ja uteliaisuuden
uudelleen löytämistä – tässä hetkessä olemista sellaisena kuin
se kulloisellakin hetkellä avautuu.
Mindfulnessia voidaan harjoittaa sekä tekemisen että ei-tekemi­
sen muodossa. Jokainen arjen tekeminen voi olla läsnäolo- tai
tietoisuusharjoitus. Arki siis tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia
tietoisuustaitojen kehittämiselle ja oman hyvinvoinnin tukemiselle.
Ei-tekeminen eli meditaatio on kehon, hengityksen ja kehon
tuntemusten tarkkailua. Sen avulla on mahdollista tulla tietoiseksi
omasta sisäisestä liikenteestä: miten mieli vaeltaa, mitä tunnetiloja
ja millaisia kehon tuntemuksia itsessä on. Meditaatiota harjoite­
taan hyväksyvien tietoisten hetkien pidentämiseksi ja taidon
siirtämiseksi osaksi jokapäiväistä toimintaa. Jo noin neljässä
viikossa positiiviset vaikutukset alkavat tulla näkyviin.
Automaation vastakohta on tietoisuus. Tietoisuus on ikään
kuin tarkkailijan asemaan asettumista, kauemmas astumista ja
selkeästi näkemistä. Tietoisuuden tilassa havaitsee selvemmin
omat tunteet, ajatukset ja kehon tuntemukset.
Mindfulnessin äärellä pyritään kohtaamaan ja hyväksymään
kaikki tunteet ja kokemukset. Hyväksyminen alkaa, kun ihminen
oppii katsomaan tunteitaan ja ajatuksiaan ilman arvottamista ja
väistöliikkeet, vastarinta ja taisteleminen lakkaavat. Hyväksymi­
nen puolestaan lisää myötätuntoa.
Säännöllisesti harjoitettuna mindfulness lisää merkittävästi
ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä, metataitoja
sekä itsetuntemusta ja tunnetaitoja. Ahdistus- ja masennusoireet
helpottuvat ja harjoituksilla pystytään vaikuttamaan masennuksen
uusiutumisen estämiseen, unenlaadun, muistin ja itsetunnon
paranemiseen, keskittymiskyvyn, luovuuden ja mielen joustavuu­
den lisäämiseen sekä syömis- ja päihdeongelmiin.
Mindfulnessin harjoittaminen lisää ystävällistä ja lämminhenkistä
suhtautumista itseen, ymmärrystä ja lempeyttä omia tunteita ja
ajatuksia kohtaan, itsen arvostamista, kunnioittamista, omien
tarpeiden kuuntelemista ja rajojen asettamista. Kun tuntee
myötätuntoa itseä kohtaan, sitä alkaa tuntea myös muita kohtaan.
Henkilökohtaista ja työelämää ei voi erottaa toisistaan. On
päivänselvää, että se mitä henkilökohtaisessa elämässä on
meneillään, vaikuttaa työelämään (tai sen puuttumiseen) ja
päinvastoin. Parhaimmillaan mindfulnessin terveysvaikutukset
näkyvät vähentyneinä poissaoloina työstä, työn tuloksellisuus
lisääntyy sekä esimies-, alais- ja ihmissuhdetaidot
parantuvat.
keskiviikko 23.11.
18
7	Recovery eli toipumisorientaatio:
näkökulmia arjen osallisuuteen
Puheenjohtaja: Teemu Tiensuu, toiminnanjohtaja, Sininauhaliitto
Toipumisorientaation periaatteet toipumisen
ja mielekkään elämän näkökulmasta
Esa Nordling, PsT, kehittämispäällikkö, THL
Toipuminen kliinisenä käsitteenä tarkoittaa sairauden oireiden
vähenemistä tai oireiden loppumista. Tiedetään, että vain osa
mielenterveyskuntoutujista toipuu täysin. Kuntoutujan elämä
voi kuitenkin olla mielekästä ja onnellista psyykkisen sairauden
aiheuttamista rajoituksista ja haitoista huolimatta. Elämän
mielekkyyttä, merkityksellisyyttä ja toiveikkuutta voidaan
tukea toipumisorientaation mukaisella työotteella.
Toipumisorientaatiolle ei ole olemassa yksiselitteistä
määritelmää. Sitä on kuvattu osuvasti metaforan avulla
henkilökohtaisena matkana, jossa painottuu yksilön elämän
tarkoituksellisuus ja terapeuttinen optimismi. Terapeuttinen
optimismi edellyttää siirtymistä holhoavasta lääketieteellisestä
ja hoitotieteellisestä otteesta aitoon kumppanuuteen, jossa
sosiaalisilla tekijöillä on merkittävä osuus. Toipumisorientaation
teoriatausta rakentuu humanistisen psykologian perinteestä,
kognitiivisen psykologian elämän hallintaan liittyvistä teorioista,
eksistentialismista, terveyden edistämisen teorioista ja positiivi­
sen mielenterveyden käsitteestä.
Käytännössä toipumisorientaatio edellyttää 1) luottamuksel­
lisen terapeuttisen suhteen luomista ja ylläpitämistä,
2) kuntoutujan tukemista hänen omien tarpeidensa, pää­
määriensä, unelmiensa ja tulevaisuuden suunnitelmien löytämi­
sessä ja niiden huomioimista hoidon ja kuntoutuksen sisällöissä,
3) toipumisorientaatiota tukevan ja rakentavan kulttuurin olemassa
oloa ja 4) kansalaisoikeuksien ja sosiaalisen inkluusion edistämistä
eli mahdollisuutta osallistua ja kuulua erilaisiin yhteisöihin.
Tavoitteena on, että kuntoutuja kokee elämänsä elämisen
arvoisena ja mielekkäänä, hyväksyy itsensä vastuullisena ihmisenä
sekä kokee, että voi vaikuttaa niihin asioihin, joita pitää tärkeinä.
Kuntoutujan toipumisprosessin kannalta erityisen tärkeä asema
on vertaistuella ja kokemusasiantuntijatoiminnalla, koska niiden
kautta voivat todentua monet osallisuuden muodot. Toipumiso­
rientaation mukaisella työotteella voidaan pitkällä tähtäimellä
vähentää myös stigmaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista.
Näillä on suotuisia vaikutuksia varhaisen avun hakemiseen ja siten
myös parempiin hoito- ja kuntoutustuloksiin.
Käytännön näkökulmia asumispalvelun arjessa
– mitä toipumisorientaatio muuttaa?
Heikki Hyvönen, kehittämispäällikkö, Lilinkotisäätiö
Lilinkotisäätiöllä on kahdentoista vuoden kokemus yhteisölli­
sestä palveluasumisesta. Olemme toteuttaneet tehostettua
palveluasumista ja palveluasumista noudattaen yhteisöllisiä
arvoja ja pyrkineet sosiaalipsykiatrisen kuntoutuksen periaatteiden
noudattamiseen. Me toteutamme yhteisöllisyyttä läpi koko
organisaation. Arvomme – yhteisöllisyys, osallisuus, avoimuus,
suvaitsevaisuus ja turvallisuus – käsiteltiin organisaation kaikilla
tasoilla säätiön hallituksesta jokaiseen palvelutalon ryhmäkodin
pienyhteisöön. Kaikki saivat sanoa mielipiteensä ja kaikille arvot
tulivat tutuiksi. Arvomme ja periaatteemme ovat alun alkaenkin
olleet lähellä sitä, mitä toipumisorientaatio pitää sisällään.
Asukaskuntamme keski-ikä on yli 60 vuotta, ja suuri osa on
ollut kuntoutujia yli 20 vuotta. Heille on tehty kuntoutussuunni­
telmia kuntoutusosastoilla, psykiatrian avohoidossa, kuntoutus­
kodeissa ja nyt ikäännyttyään palveluasumisessa. Kuntoutus­
suunnitelmat ovat menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa.
Asukkaista on tullut ammattikuntoutujia ja henkilökunta on
kadottanut kuntoutuksen perimmäisen ajatuksen. On jo
pitkään ollut epäselvää, mikä tehostetussa asumispalvelussa
on kuntoutusta ja mikä jotain muuta ja miksi sitä muuta voisi
kutsua. Se, että ihminen olisi kuntoutuksessa kaksikymmen­
täneljä tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa
loppuelämänsä ajan, tuntui yhä epäoikeudenmukaisemmalta.
Näin Lilinkotisäätiössä käytännössä vahvistetaan toipumiso­
rientaation mukaista toimintaa:
Asumispalveluja on muutettu asukkaiden kehitystarpeiden
mukaisesti. Olemme perustaneet toiminnallisia ryhmäkoteja
tehostetun palvelun taloihin, muuttaneet yhden tehostetun
palvelun talon palveluasumiseksi ja hankkineet asuntoja
tuettuun asumiseen. Tulevaisuuden uskoa tukemaan olemme
kehittäneet asuntoluotsijärjestelmän, jossa asukkaat voivat
saada vertaisistaan samaistumismalleja.
Jokaisella asukkaalla on oma ohjaaja ja ohjaajalla käsikirja,
jonka avulla yksilön haaveita ja suunnitelmia tuetaan. Omaohjaa­
juus alkaa tutustumisesta. Ohjaaja tutustuu asukkaaseen ja
pyrkii löytämään yhteisen sävelen, joka perustuu yksilön
kokemuksiin ja toiveisiin. Ohjaaja varaa viikoittain ajan, jolloin
hän on asukkaan käytettävissä ja asukas määrittelee, miten aika
käytetään.
Kaikissa asumisyhteisöissä noudatetaan yhdessä asukkai­
den ja henkilökunnan kanssa tehtyä päätöksentekomallia.
Yhteisökokoukset päättävät talon järjestyssäännöistä,
päiväjärjestyksestä, talossa toteutettavista ryhmistä ja siitä,
kuka niihin voi osallistua, retkikohteista ja hankinnoista.
Työnjako päätetään yhteisö-, ryhmäkoti- ja kerroskokouksissa.
Ruokatoiveet kerätään vähintään kerran puolessa vuodessa ja
ruokalistat hyväksytetään yhteisökokouksessa. Yhteisökokouk­
set käsittelevät kuukausittain ilmapiiriä ja turvallisuutta ja
osallistuvat uusien huonekalujen valintaan. Asukkaiden kantaa
kysytään, ennen kuin työntekijä vakinaistetaan.
Asukas päättää itse asuntonsa sisustamisesta, vapaa-
aikansa viettämisestä, varojensa käytöstä, mielipiteistään
sekä omasta päivä- ja viikko-ohjelmastaan. Hän valitsee
oman ohjaajansa ja tekee tämän kanssa yhteistyösopimuksen.
Puolen vuoden välein sopimusta arvioidaan ja sovitaan jatkosta
tai vaihdetaan ohjaajaa.
Kaikissa palvelutaloissa siirrytään avoimeen raporttiin ja
toimistottomaan työskentelymalliin. Asukasohjelmaan kirjataan
keskiviikko 23.11.
19
havainnot joko asukkaan kanssa yhdessä tai hänen kanssaan
sovitulla tavalla. Työryhmät kehittävät tapaansa puhua ja
pyrkivät luopumaan ammattislangista.
Lilinkotisäätiön muutos kohti toipumissuuntautunutta
toimintatapaa on alkanut koulutuksella. Säätiön koulutuspäivät
käsittelevät asiaa. Metropolia kouluttaa kaksikymmentä
ohjaajaa muutosagenteiksi. Työryhmien kehittämispäivät
käytetään työryhmien omien toimintatapojen muuntamiseen.
Siirtyminen toipumissuuntautuneeseen työtapaan ei
Lilinkotisäätiöllä vaadi suurta olemassa olevien työvälineiden
hylkäämistä. Se vaati asennemuutosta ja avointa mieltä, ja
siihen olemme valmiit.
keskiviikko 23.11.
20
8	Huumeet, riippuvuus ja hoitojärjestelmä
Puheenjohtaja: Merja Karinen, lakimies, Mielenterveyden keskusliitto
Huumeet yhteiskunnassa ja
hoitojärjestelmässä
Antti Weckroth, YTT, kehittämisestä vastaava palvelupäällik-
kö, A-klinikkasäätiö
 
Suomessa laajamittainen huumeiden käyttö on ilmiönä
verrattain nuori ja käyttö edelleen väestötasolla vähäistä.
Huumeiden käyttö lisääntyi merkittävämmin ensimmäisen
kerran 1970-luvun alussa ja uudelleen 1990-luvun alusta tähän
päivään. Huumeiden aiheuttamat haitat ovat kuitenkin edelleen
hyvin vähäisiä verrattuna esimerkiksi alkoholin aiheuttamiin:
vuonna 2013 alkoholin käyttöön liittyviä kuolemia Suomessa oli
2561, kun taas huumekuolemia tilastoitiin vain 201 kappaletta.
Syksyllä 2014 toteutetussa väestökyselyssä joka viiden
suomalainen ilmoitti käyttäneensä elämänsä aikana jotain
huumausainetta. Myös kannabista ilmoitti joskus kokeilleensa
20 % väestöstä, joskin nuorten aikuisten kohdalla (25–34-
vuotiaat) kokeilijoiden osuus oli 38,4 %. Kovien huumeiden
(opiaatit ja amfetamiini) käyttäjiä arvioitiin Suomessa olevan
18 000–30 000 vuonna 2012.
Huumeiden käyttö ei ole ollut Suomessa jatkuvasti kasvava
ilmiö, vaan esimerkiksi nuoria ongelmakäyttäjiä on tällä hetkellä
vähemmän kuin 2000-luvun alussa ja vain ekstaasin käyttäjien
määrä on koko väestön tasolla viime vuosina lisääntynyt.
Suomalaisten huumausaineita koskevissa asenteissa on
kyselytutkimuksissa havaittavissa kaksi erisuuntaista trendiä:
suhtautuminen humalajuomiseen ja tupakointiin on kehittynyt
kriittisempään suuntaan, kun taas käsitykset kannabiksen
riskeistä ovat näyttäneet lieventyvän.
Suomalaiseen hoitojärjestelmään huumeet ilmaantuivat
laajemmin 1990-luvun alussa, jolloin huumekuolemien
voimakas äkillinen kasvu pakotti yhteiskunnan reagoimaan ja
kuvastui myös lisääntyneenä hoidon tarpeena. Poliittisella
tasolla tämä näkyi nopeaan tahtiin valmisteltuna kansallisena
huumestrategiana, jota on kuvattu kaksiraiteiseksi huumausai­
nepolitiikaksi: toisaalta tavoiteltiin huumeista vapaata yhteis­
kuntaa, mutta toisaalta sen keinoiksi määriteltiin hoito ja
huumeiden käytön haittoja vähentävät toimenpiteet. Tämä
valinta mahdollisti huumeiden käyttäjien kohtaamisen hoito­
järjestelmässä sekä myös eri hoitomenetelmien ja lääkehoidon
kehityksen.
Suomalaisen päihdehoitojärjestelmän historiassa tämä
huumepoliittinen valinta merkitsi periaatteellista suunnan
muutosta. Hoitojärjestelmän taustalla oli raittiusliikkeen perinne
(käyttö epänormaalia, raittius normaalia) ja vanha huoltola­
järjestelmä, josta oltiin tosin alkoholistien hoidossa jo 70-luvun
lopulta alkaen siirrytty ammatillisempaan suuntaan: rangaistuk­
sesta vapaaehtoisuuteen ja pakkotyöstä terapeuttiseen työhön.
Huumeiden kohdalla kuitenkin ehdoton raittius nähtiin usein
edelleen ainoana hoidon legitiiminä lähtökohtana ja tavoitteena.
Nyt hoitoa voitiin periaatteessa porrastaa samoin kuin muiden­
kin sairauksien hoitoa: elämän turvaaminen – kärsimyksen
vähentäminen – muut potilaan tarpeesta nousevat tavoitteet.
Viime vuosikymmeninä neurologinen tutkimus on tuonut
valtavasti uutta tietoa päihderiippuvuuden luonteesta ja jossain
määrin heijastunut myös hoitomenetelmien kehitykseen.
Huumeongelman Käypä hoito -suosituksissa psykososiaaliset
menetelmät (kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät ja
motivoiva työskentely) ovat kuitenkin edelleen hoidon perusta
ja lääkityksellä voidaan useimmiten vain helpottaa oireita.
Vain opioidiriippuvuuteen on olemassa tehokas korvaushoito.
Käytännössä hoitojärjestelmässä kohdattavat potilaat ovat
useimmiten sekakäyttäjiä ja erilaisten lääkkeiden osuus on
merkittävä osa heidän päihteiden/huumeiden käyttöään.
Hyvin usein huumeiden käyttöön liittyy hoitoa ja erityisosaamis­
ta vaativia mielenterveysongelmia. Haasteena edelleen on
riippuvuuteen sairastuneiden tasavertainen kohtelu yhteis­
kunnassa muiden sairauksien rinnalla. Tällä hetkellä olisi
kiinnitettävä huomiota myös hoitojärjestelmän monipuolisuuden
turvaamiseen sekä vertaistuen saatavuuden takaamiseen
kaikille hoitomuodosta riippumatta.
keskiviikko 23.11.
21
9	Työelämä ja osallisuus
Puheenjohtaja: Heini Kapanen, kehitysjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto
Psykososiaalinen työkuormitus ja työn
voimavarat
Jaana Vastamäki, YTT, ylitarkastaja, STM
Työstä ja työelämästä puhuttaessa esille nousevat usein
työhön liittyvät kuormitustekijät ja työelämässä tapahtuvat
epävarmuutta aiheuttavat muutokset. Työssä ihmisiä kuormitta­
vat mm. työn menettämisen pelko, kiire ja tiukat aikataulut.
Lain mukaan terveydelle haittaa aiheuttavat kuormitustekijät
on työpaikoilla tunnistettava. Niihin on puututtava ja ne on
poistettava mahdollisuuksien mukaan, jotta terveydelle ja
hyvinvoinnille haitalliset seuraukset vältetään.
Työpaikoilla kannattaa kiinnittää huomiota myös työn
tarjoamiin voimavaroihin. Mahdollisuus kehittyä ja lisätä omaa
osaamistaan ja mahdollisuus tehdä yhdessä asioita työyhteisön
jäsenenä vahvistavat paitsi yksilön myös koko työyhteisön
inhimillistä pääomaa. Kiinnittämällä huomiota työn voima­
varoihin voidaan avata uudenlainen näkökulma oman työ­
yhteisön ja työn kehittämiseen ja sitä kautta oman hyvinvoinnin
vahvistamiseen.
Työ on ihmiselle tärkeää monella tavalla ja tarjoaa muutakin
kuin toimeentulon. Työn menettäminen voi jopa sairastuttaa ja
toisaalta työhön paluu tuoda uusia voimavaroja yksilölle.
Työhön osallistumisen mahdollisuus on tärkeä ihmisen hyvin­
vointia ja terveyttä tukeva tekijä. Suurin osa työntekijöistä
kokeekin, että työpaikka on uuden oppimisen, uusien asioiden
kokeilemisen ja oman työn kehittämisen paikka.
Ponnahduslauta takaisin työelämään
korkeasti koulutetuille mielenterveys­
kuntoutujille – Teron tarina
Marita Kokkonen, opettaja, kouluttaja, Invalidisäätiö Orton Pro
Tamperelainen suunnitteluinsinööri Tero Murtoniemi jäi pois
töistä uupumisen ja masennuksen vuoksi vuonna 2011.
Työtehtävistä ei tullut mitään, fyysinen jaksaminen oli nollassa
eikä mikään työ kotonakaan oikein sujunut. Kesäkuussa
vuonna 2016 hän allekirjoitti toistaiseksi voimassa olevan
työsopimuksen Jimexo Tech Oy:n toimitusjohtaja Timo
Heinisuon kanssa.
Murtoniemen työhönpaluun tukena toimi Ponnahduslauta
takasin työelämään -hanke. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö
Ilmarinen ja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma etsivät
uudenlaista toimintamallia korkeasti koulutettujen mielen­
terveyskuntoutujien työhönpaluun mahdollistamiseen. Invalidi­
säätiö Orton Pro tarjosi vakuutusyhtiöille työhönvalmennus­
palvelua, jonka piirissä kuntoutuja lähtökohtaisesti olisi
kaksi vuotta alkuhaastattelun jälkeen. Kuntoutujalle etsitään
koulutustaan vastaava työkokeilupaikka ja tukea annetaan
tiiviisti koko asiakkuuden ajan kuntoutujan tilanteen mukaan.
Murtoniemi oli Ilmarisen asiakas ja ensimmäisiä ”Ponnarin”
27 kuntoutujasta. Hän palasi koulutustaan vastaavaan työhön
hankkeen loputtua. Aluksi työhönvalmentaja kartoitti Teron
osaamisia ja vahvuuksia. Ensimmäinen kolmen kuukauden
työkokeilupaikka löytyi harrastuksen myötä Automuseo Mobili­
asta vanhojen autojen kunnostajana. Tehtävä tuntui motivoivam­
malta kuin suoraan suunnitteluinsinöörin töihin palaaminen.
Kiinnostuksen lisäksi hänellä on osaamista autoalan perus­
tutkinnon myötä. Työkokeilu alkoi 20 viikkotunnista. Apulais­
johtaja Elina Ijäs uusi työkokeilusopimusta kolmen kuukauden
välein yhteensä vuoden verran. Työtunteja ja tehtävien
vaativuutta lisättiin. ”Sujuvasti meni, työaika räätälöitiin
jaksamisen mukaan, mikä on hyvin tärkeää”, kertoo Tero
Murtoniemi.
Siirtymää suunnitteluinsinöörin töihin Orton Pron työhön­
valmentaja ja Murtoniemi ryhtyivät tekemään hyvissä ajoin
ennen työn päättymistä Mobiliassa. Syksy 2015 oli hyvin
haasteellista aikaa ja lukuisat erilaiset työhönvalmentajan
yrityskontaktit päätyivät vastaukseen: ”Ei juuri nyt, voitteko
palata asiaan keväämmällä”. Vaikka Tero pääsi haastatteluun,
se ei johtanut työkokeiluun. Työhönvalmentaja halusi varmistaa
Terolle tukea hankkeen loputtua, sillä työnetsiminen ei ole
yksin helppoa. Tero ilmoittautui TE-toimistoon työnhakijaksi.
Työhönvalmentaja selvitti tilannetta virkailijan kanssa. Tero oli
yhteydessä myös Insinööriliiton Tampereen Uratehtaaseen,
josta työttömät tai työttömyysuhan alla olevat insinöörit
voivat saada apua työllistymiseen. Lisäksi Tero etsi täydennys­
koulutusta uusimpiin suunnitteluohjelmistoihin.
Murtoniemi ja työhönvalmentaja eivät lannistuneet, vaan
lähettivät ideoita työpaikoista toisilleen ja työhönvalmentaja oli
yhteydessä yrityksiin. Helmikuussa onnisti – Jimexo Tech Oy:n
toimitusjohtaja haastatteli Murtoniemen ja tarjosi suunnittelu­
insinöörin työkokeilupaikkaa. Ponnari-hankkeen mahdollista­
maa työkokeiluaikaa oli jäljellä enää kaksi kuukautta, mikä
se mietitytti työnantajaa. TE-toimisto tuli mukaan ja jatkoi
työkokeilua heinäkuun 2016 loppuun. Ensimmäisen kuukauden
Murtoniemi teki 30-tuntista työviikkoa, jonka jälkeen työaika oli
sama kuin muilla työntekijöillä.
Toukokuun lopussa toimitusjohtaja Heinisuo oli vakuuttunut
Murtoniemen osaamisesta ja jaksamisesta. Hän keskeytti
työkokeilun ja palkkasi Murtoniemen Senior Mechanical
Engineer -nimikkeellä.
”Työhönvalmentajan käytännön tuki loi onnistumisia, mikä toi
uskoa osaamiseen ja itsetunto lisääntyi. Yksilöllisyys huomioitiin
ja pikkuhiljaa eteneminen omien voimavarojen mukaan mahdol­
listi onnistuneen lopputuloksen”, summaa Tero Murtoniemi.
Teron tarinan kertomiseen on saatu lupa sekä häneltä että
hänen työnantajiltaan.
keskiviikko 23.11.
Luentolyhennelmät Mielenterveysmessut 2016
Luentolyhennelmät Mielenterveysmessut 2016
Luentolyhennelmät Mielenterveysmessut 2016
Luentolyhennelmät Mielenterveysmessut 2016
Luentolyhennelmät Mielenterveysmessut 2016
Luentolyhennelmät Mielenterveysmessut 2016
Luentolyhennelmät Mielenterveysmessut 2016

More Related Content

What's hot

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyden hoito erikoissairaanhoid...
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyden hoito erikoissairaanhoid...Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyden hoito erikoissairaanhoid...
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyden hoito erikoissairaanhoid...THL
 
1. seminaari - nuorten mielenterveyden hyvat ja huonot uutiset paihdepaivat 2021
1. seminaari - nuorten mielenterveyden hyvat ja huonot uutiset paihdepaivat 20211. seminaari - nuorten mielenterveyden hyvat ja huonot uutiset paihdepaivat 2021
1. seminaari - nuorten mielenterveyden hyvat ja huonot uutiset paihdepaivat 2021EHYT
 
Paloma avauspuheenvuoro_Lehti
Paloma avauspuheenvuoro_LehtiPaloma avauspuheenvuoro_Lehti
Paloma avauspuheenvuoro_LehtiTHL
 
Unihäiriö kätkeytyy monen nuoren mielenterveysongelmiin
Unihäiriö kätkeytyy monen nuoren mielenterveysongelmiin Unihäiriö kätkeytyy monen nuoren mielenterveysongelmiin
Unihäiriö kätkeytyy monen nuoren mielenterveysongelmiin Satakunnan sairaanhoitopiiri
 
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveydenhoito perusterveydenhuoll...
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveydenhoito perusterveydenhuoll...Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveydenhoito perusterveydenhuoll...
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveydenhoito perusterveydenhuoll...THL
 
Muistisairaiden toimintakyvyn tukeminen – esimerkkejä vaikuttavuudesta kaisu ...
Muistisairaiden toimintakyvyn tukeminen – esimerkkejä vaikuttavuudesta kaisu ...Muistisairaiden toimintakyvyn tukeminen – esimerkkejä vaikuttavuudesta kaisu ...
Muistisairaiden toimintakyvyn tukeminen – esimerkkejä vaikuttavuudesta kaisu ...Socca_osaamiskeskus
 
Psykofyysinen fysioterapia vakavasti traumatisoituneen pakolaisen hoidossa
Psykofyysinen fysioterapia vakavasti traumatisoituneen pakolaisen  hoidossaPsykofyysinen fysioterapia vakavasti traumatisoituneen pakolaisen  hoidossa
Psykofyysinen fysioterapia vakavasti traumatisoituneen pakolaisen hoidossaTHL
 
NET Terapia, PsT, dos, SA, Kirsi Peltonen
NET Terapia, PsT, dos, SA, Kirsi Peltonen NET Terapia, PsT, dos, SA, Kirsi Peltonen
NET Terapia, PsT, dos, SA, Kirsi Peltonen THL
 
Kulttuurisen haastattelun käyttö mielenterveystyössä
Kulttuurisen haastattelun käyttö mielenterveystyössäKulttuurisen haastattelun käyttö mielenterveystyössä
Kulttuurisen haastattelun käyttö mielenterveystyössäTHL
 
Aika, suhteet, muutos – muutoksen edellytykset
Aika, suhteet, muutos – muutoksen edellytyksetAika, suhteet, muutos – muutoksen edellytykset
Aika, suhteet, muutos – muutoksen edellytyksetTHL
 
5. seminaari ehkaisevan paihdetyon ja mielenterveyden edistamisen liitto paih...
5. seminaari ehkaisevan paihdetyon ja mielenterveyden edistamisen liitto paih...5. seminaari ehkaisevan paihdetyon ja mielenterveyden edistamisen liitto paih...
5. seminaari ehkaisevan paihdetyon ja mielenterveyden edistamisen liitto paih...EHYT
 
pakolaisten mielenterveyden edistäminen
pakolaisten mielenterveyden edistäminen pakolaisten mielenterveyden edistäminen
pakolaisten mielenterveyden edistäminen THL
 
Pakolaisten mielen hyvinvointi
Pakolaisten mielen hyvinvointi Pakolaisten mielen hyvinvointi
Pakolaisten mielen hyvinvointi THL
 
2019-11-13 Juho Mertanen Asiantuntijapsykologina Mieli ry:ssä
2019-11-13 Juho Mertanen Asiantuntijapsykologina Mieli ry:ssä 2019-11-13 Juho Mertanen Asiantuntijapsykologina Mieli ry:ssä
2019-11-13 Juho Mertanen Asiantuntijapsykologina Mieli ry:ssä JuhoMertanen
 
12. seminaari paihteet ja mielenterveys kaytannon nakokulmia toipumiseen ja p...
12. seminaari paihteet ja mielenterveys kaytannon nakokulmia toipumiseen ja p...12. seminaari paihteet ja mielenterveys kaytannon nakokulmia toipumiseen ja p...
12. seminaari paihteet ja mielenterveys kaytannon nakokulmia toipumiseen ja p...EHYT
 

What's hot (20)

Psykoottinen depressio Satakunnan sairaanhoitopiirissä – retrospektiivinen se...
Psykoottinen depressio Satakunnan sairaanhoitopiirissä – retrospektiivinen se...Psykoottinen depressio Satakunnan sairaanhoitopiirissä – retrospektiivinen se...
Psykoottinen depressio Satakunnan sairaanhoitopiirissä – retrospektiivinen se...
 
Nuorisopsykiatrian ABC
Nuorisopsykiatrian ABCNuorisopsykiatrian ABC
Nuorisopsykiatrian ABC
 
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyden hoito erikoissairaanhoid...
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyden hoito erikoissairaanhoid...Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyden hoito erikoissairaanhoid...
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyden hoito erikoissairaanhoid...
 
1. seminaari - nuorten mielenterveyden hyvat ja huonot uutiset paihdepaivat 2021
1. seminaari - nuorten mielenterveyden hyvat ja huonot uutiset paihdepaivat 20211. seminaari - nuorten mielenterveyden hyvat ja huonot uutiset paihdepaivat 2021
1. seminaari - nuorten mielenterveyden hyvat ja huonot uutiset paihdepaivat 2021
 
Paloma avauspuheenvuoro_Lehti
Paloma avauspuheenvuoro_LehtiPaloma avauspuheenvuoro_Lehti
Paloma avauspuheenvuoro_Lehti
 
Unihäiriö kätkeytyy monen nuoren mielenterveysongelmiin
Unihäiriö kätkeytyy monen nuoren mielenterveysongelmiin Unihäiriö kätkeytyy monen nuoren mielenterveysongelmiin
Unihäiriö kätkeytyy monen nuoren mielenterveysongelmiin
 
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveydenhoito perusterveydenhuoll...
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveydenhoito perusterveydenhuoll...Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveydenhoito perusterveydenhuoll...
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveydenhoito perusterveydenhuoll...
 
Tahdosta riippumaton hoito alaikäisillä
Tahdosta riippumaton hoito alaikäisilläTahdosta riippumaton hoito alaikäisillä
Tahdosta riippumaton hoito alaikäisillä
 
Muistisairaiden toimintakyvyn tukeminen – esimerkkejä vaikuttavuudesta kaisu ...
Muistisairaiden toimintakyvyn tukeminen – esimerkkejä vaikuttavuudesta kaisu ...Muistisairaiden toimintakyvyn tukeminen – esimerkkejä vaikuttavuudesta kaisu ...
Muistisairaiden toimintakyvyn tukeminen – esimerkkejä vaikuttavuudesta kaisu ...
 
Psykofyysinen fysioterapia vakavasti traumatisoituneen pakolaisen hoidossa
Psykofyysinen fysioterapia vakavasti traumatisoituneen pakolaisen  hoidossaPsykofyysinen fysioterapia vakavasti traumatisoituneen pakolaisen  hoidossa
Psykofyysinen fysioterapia vakavasti traumatisoituneen pakolaisen hoidossa
 
Psyykelääkkeet ja iäkkäät
Psyykelääkkeet ja iäkkäätPsyykelääkkeet ja iäkkäät
Psyykelääkkeet ja iäkkäät
 
NET Terapia, PsT, dos, SA, Kirsi Peltonen
NET Terapia, PsT, dos, SA, Kirsi Peltonen NET Terapia, PsT, dos, SA, Kirsi Peltonen
NET Terapia, PsT, dos, SA, Kirsi Peltonen
 
Kulttuurisen haastattelun käyttö mielenterveystyössä
Kulttuurisen haastattelun käyttö mielenterveystyössäKulttuurisen haastattelun käyttö mielenterveystyössä
Kulttuurisen haastattelun käyttö mielenterveystyössä
 
Aika, suhteet, muutos – muutoksen edellytykset
Aika, suhteet, muutos – muutoksen edellytyksetAika, suhteet, muutos – muutoksen edellytykset
Aika, suhteet, muutos – muutoksen edellytykset
 
5. seminaari ehkaisevan paihdetyon ja mielenterveyden edistamisen liitto paih...
5. seminaari ehkaisevan paihdetyon ja mielenterveyden edistamisen liitto paih...5. seminaari ehkaisevan paihdetyon ja mielenterveyden edistamisen liitto paih...
5. seminaari ehkaisevan paihdetyon ja mielenterveyden edistamisen liitto paih...
 
pakolaisten mielenterveyden edistäminen
pakolaisten mielenterveyden edistäminen pakolaisten mielenterveyden edistäminen
pakolaisten mielenterveyden edistäminen
 
Pakolaisten mielen hyvinvointi
Pakolaisten mielen hyvinvointi Pakolaisten mielen hyvinvointi
Pakolaisten mielen hyvinvointi
 
Tarvitaanko terapiatakuu?
Tarvitaanko terapiatakuu?Tarvitaanko terapiatakuu?
Tarvitaanko terapiatakuu?
 
2019-11-13 Juho Mertanen Asiantuntijapsykologina Mieli ry:ssä
2019-11-13 Juho Mertanen Asiantuntijapsykologina Mieli ry:ssä 2019-11-13 Juho Mertanen Asiantuntijapsykologina Mieli ry:ssä
2019-11-13 Juho Mertanen Asiantuntijapsykologina Mieli ry:ssä
 
12. seminaari paihteet ja mielenterveys kaytannon nakokulmia toipumiseen ja p...
12. seminaari paihteet ja mielenterveys kaytannon nakokulmia toipumiseen ja p...12. seminaari paihteet ja mielenterveys kaytannon nakokulmia toipumiseen ja p...
12. seminaari paihteet ja mielenterveys kaytannon nakokulmia toipumiseen ja p...
 

Viewers also liked

Hannu ylönen päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto vantaan terve...
Hannu ylönen päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto vantaan terve...Hannu ylönen päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto vantaan terve...
Hannu ylönen päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto vantaan terve...Mielenterveysmessut
 
Katja raitio hyötypelit käyttöön
Katja raitio hyötypelit käyttöönKatja raitio hyötypelit käyttöön
Katja raitio hyötypelit käyttöönMielenterveysmessut
 
Jyrki rinta jouppi kadonneen itsetunnon jäljillä
Jyrki rinta jouppi kadonneen itsetunnon jäljilläJyrki rinta jouppi kadonneen itsetunnon jäljillä
Jyrki rinta jouppi kadonneen itsetunnon jäljilläMielenterveysmessut
 
Sini Tienhaara 4 minuuttia päivässä pitää hammaslääkärin loitolla
Sini Tienhaara 4 minuuttia päivässä pitää hammaslääkärin loitollaSini Tienhaara 4 minuuttia päivässä pitää hammaslääkärin loitolla
Sini Tienhaara 4 minuuttia päivässä pitää hammaslääkärin loitollaMielenterveysmessut
 
Antti weckroth huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässä
Antti weckroth huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässäAntti weckroth huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässä
Antti weckroth huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässäMielenterveysmessut
 
Satu Raappana-Jokinen voimauttava vuorovaikutus verkossa
Satu Raappana-Jokinen voimauttava vuorovaikutus verkossaSatu Raappana-Jokinen voimauttava vuorovaikutus verkossa
Satu Raappana-Jokinen voimauttava vuorovaikutus verkossaMielenterveysmessut
 
Esa nordling toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään elämän...
Esa nordling toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään elämän...Esa nordling toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään elämän...
Esa nordling toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään elämän...Mielenterveysmessut
 

Viewers also liked (7)

Hannu ylönen päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto vantaan terve...
Hannu ylönen päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto vantaan terve...Hannu ylönen päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto vantaan terve...
Hannu ylönen päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto vantaan terve...
 
Katja raitio hyötypelit käyttöön
Katja raitio hyötypelit käyttöönKatja raitio hyötypelit käyttöön
Katja raitio hyötypelit käyttöön
 
Jyrki rinta jouppi kadonneen itsetunnon jäljillä
Jyrki rinta jouppi kadonneen itsetunnon jäljilläJyrki rinta jouppi kadonneen itsetunnon jäljillä
Jyrki rinta jouppi kadonneen itsetunnon jäljillä
 
Sini Tienhaara 4 minuuttia päivässä pitää hammaslääkärin loitolla
Sini Tienhaara 4 minuuttia päivässä pitää hammaslääkärin loitollaSini Tienhaara 4 minuuttia päivässä pitää hammaslääkärin loitolla
Sini Tienhaara 4 minuuttia päivässä pitää hammaslääkärin loitolla
 
Antti weckroth huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässä
Antti weckroth huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässäAntti weckroth huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässä
Antti weckroth huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässä
 
Satu Raappana-Jokinen voimauttava vuorovaikutus verkossa
Satu Raappana-Jokinen voimauttava vuorovaikutus verkossaSatu Raappana-Jokinen voimauttava vuorovaikutus verkossa
Satu Raappana-Jokinen voimauttava vuorovaikutus verkossa
 
Esa nordling toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään elämän...
Esa nordling toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään elämän...Esa nordling toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään elämän...
Esa nordling toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään elämän...
 

Similar to Luentolyhennelmät Mielenterveysmessut 2016

Päihdepäivien ohjelma 2018
Päihdepäivien ohjelma 2018Päihdepäivien ohjelma 2018
Päihdepäivien ohjelma 2018EHYT
 
Psykologi ammattina
Psykologi ammattinaPsykologi ammattina
Psykologi ammattinaSaila Frosti
 
2019 11-23 Mielenterveyden edistäminen PSV Jyväskylässä
2019 11-23 Mielenterveyden edistäminen PSV Jyväskylässä2019 11-23 Mielenterveyden edistäminen PSV Jyväskylässä
2019 11-23 Mielenterveyden edistäminen PSV JyväskylässäJuhoMertanen
 
Milloin ja millaiseen terapiaan? Karttamerkkejä lyhyt- ja pitkäkestoiseen psy...
Milloin ja millaiseen terapiaan? Karttamerkkejä lyhyt- ja pitkäkestoiseen psy...Milloin ja millaiseen terapiaan? Karttamerkkejä lyhyt- ja pitkäkestoiseen psy...
Milloin ja millaiseen terapiaan? Karttamerkkejä lyhyt- ja pitkäkestoiseen psy...Työterveyslaitos
 
Tuomo Ronkainen: Lasten ja nuorten narkolepsia – psykososiaalisen tuen ohjeistus
Tuomo Ronkainen: Lasten ja nuorten narkolepsia – psykososiaalisen tuen ohjeistusTuomo Ronkainen: Lasten ja nuorten narkolepsia – psykososiaalisen tuen ohjeistus
Tuomo Ronkainen: Lasten ja nuorten narkolepsia – psykososiaalisen tuen ohjeistusKelan tutkimus / Research at Kela
 
Kuntoutusakatemia 12.12.2013 | Pekka Rapeli
Kuntoutusakatemia 12.12.2013 | Pekka RapeliKuntoutusakatemia 12.12.2013 | Pekka Rapeli
Kuntoutusakatemia 12.12.2013 | Pekka RapeliKuntoutusportti
 
Psykologityön nimikkeistö ja luokituskokonaisuus
Psykologityön nimikkeistö ja luokituskokonaisuusPsykologityön nimikkeistö ja luokituskokonaisuus
Psykologityön nimikkeistö ja luokituskokonaisuusTHL
 
Uusi kansalaistoiminta: Aika parantaa ja Kirje tuntemattomalle
Uusi kansalaistoiminta: Aika parantaa ja Kirje tuntemattomalleUusi kansalaistoiminta: Aika parantaa ja Kirje tuntemattomalle
Uusi kansalaistoiminta: Aika parantaa ja Kirje tuntemattomalleHanna Koppelomäki
 
Aikaparantaa sosteristeily 091014_hk
Aikaparantaa sosteristeily 091014_hkAikaparantaa sosteristeily 091014_hk
Aikaparantaa sosteristeily 091014_hkMS SOSTE
 
Pia Solin: Ikääntyneet ja hyvä mielenterveys politiikkatasolla
Pia Solin: Ikääntyneet ja hyvä mielenterveys politiikkatasollaPia Solin: Ikääntyneet ja hyvä mielenterveys politiikkatasolla
Pia Solin: Ikääntyneet ja hyvä mielenterveys politiikkatasollaTHL
 
Psykoterapiakeskus Vastaamo - Koulupsykologipalvelut
Psykoterapiakeskus Vastaamo - KoulupsykologipalvelutPsykoterapiakeskus Vastaamo - Koulupsykologipalvelut
Psykoterapiakeskus Vastaamo - KoulupsykologipalvelutVille Tapio
 
Päihdepäivät 2023: Lapset puheeksi -työ ylisukupolvisten ongelmien ehkäisyssä
Päihdepäivät 2023: Lapset puheeksi -työ ylisukupolvisten ongelmien ehkäisyssä Päihdepäivät 2023: Lapset puheeksi -työ ylisukupolvisten ongelmien ehkäisyssä
Päihdepäivät 2023: Lapset puheeksi -työ ylisukupolvisten ongelmien ehkäisyssä EHYT
 
Mielenterveystalo, muukka
Mielenterveystalo, muukkaMielenterveystalo, muukka
Mielenterveystalo, muukkaTHL
 
Puhetta päihteistä -koulutus Helsingissä 29.11.18
Puhetta päihteistä -koulutus Helsingissä 29.11.18Puhetta päihteistä -koulutus Helsingissä 29.11.18
Puhetta päihteistä -koulutus Helsingissä 29.11.18EHYT
 
Nuorten mielenterveyden trendit
Nuorten mielenterveyden trenditNuorten mielenterveyden trendit
Nuorten mielenterveyden trenditKristian Wahlbeck
 
Seutulainen 9/2014, Psykoterapiakeskus Vastaamo
Seutulainen 9/2014, Psykoterapiakeskus Vastaamo Seutulainen 9/2014, Psykoterapiakeskus Vastaamo
Seutulainen 9/2014, Psykoterapiakeskus Vastaamo Psykoterapiakeskus Vastaamo
 
Ratkaisuja nuorten mielenterveyteen
Ratkaisuja nuorten mielenterveyteenRatkaisuja nuorten mielenterveyteen
Ratkaisuja nuorten mielenterveyteenKristian Wahlbeck
 

Similar to Luentolyhennelmät Mielenterveysmessut 2016 (20)

Päihdepäivien ohjelma 2018
Päihdepäivien ohjelma 2018Päihdepäivien ohjelma 2018
Päihdepäivien ohjelma 2018
 
Psykologi ammattina
Psykologi ammattinaPsykologi ammattina
Psykologi ammattina
 
2019 11-23 Mielenterveyden edistäminen PSV Jyväskylässä
2019 11-23 Mielenterveyden edistäminen PSV Jyväskylässä2019 11-23 Mielenterveyden edistäminen PSV Jyväskylässä
2019 11-23 Mielenterveyden edistäminen PSV Jyväskylässä
 
Milloin ja millaiseen terapiaan? Karttamerkkejä lyhyt- ja pitkäkestoiseen psy...
Milloin ja millaiseen terapiaan? Karttamerkkejä lyhyt- ja pitkäkestoiseen psy...Milloin ja millaiseen terapiaan? Karttamerkkejä lyhyt- ja pitkäkestoiseen psy...
Milloin ja millaiseen terapiaan? Karttamerkkejä lyhyt- ja pitkäkestoiseen psy...
 
Tuomo Ronkainen: Lasten ja nuorten narkolepsia – psykososiaalisen tuen ohjeistus
Tuomo Ronkainen: Lasten ja nuorten narkolepsia – psykososiaalisen tuen ohjeistusTuomo Ronkainen: Lasten ja nuorten narkolepsia – psykososiaalisen tuen ohjeistus
Tuomo Ronkainen: Lasten ja nuorten narkolepsia – psykososiaalisen tuen ohjeistus
 
Kuntoutusakatemia 12.12.2013 | Pekka Rapeli
Kuntoutusakatemia 12.12.2013 | Pekka RapeliKuntoutusakatemia 12.12.2013 | Pekka Rapeli
Kuntoutusakatemia 12.12.2013 | Pekka Rapeli
 
Psyk.fi 02.2014
Psyk.fi 02.2014Psyk.fi 02.2014
Psyk.fi 02.2014
 
Psykologityön nimikkeistö ja luokituskokonaisuus
Psykologityön nimikkeistö ja luokituskokonaisuusPsykologityön nimikkeistö ja luokituskokonaisuus
Psykologityön nimikkeistö ja luokituskokonaisuus
 
Uusi kansalaistoiminta: Aika parantaa ja Kirje tuntemattomalle
Uusi kansalaistoiminta: Aika parantaa ja Kirje tuntemattomalleUusi kansalaistoiminta: Aika parantaa ja Kirje tuntemattomalle
Uusi kansalaistoiminta: Aika parantaa ja Kirje tuntemattomalle
 
Aikaparantaa sosteristeily 091014_hk
Aikaparantaa sosteristeily 091014_hkAikaparantaa sosteristeily 091014_hk
Aikaparantaa sosteristeily 091014_hk
 
Pia Solin: Ikääntyneet ja hyvä mielenterveys politiikkatasolla
Pia Solin: Ikääntyneet ja hyvä mielenterveys politiikkatasollaPia Solin: Ikääntyneet ja hyvä mielenterveys politiikkatasolla
Pia Solin: Ikääntyneet ja hyvä mielenterveys politiikkatasolla
 
Psykoterapiakeskus Vastaamo - Koulupsykologipalvelut
Psykoterapiakeskus Vastaamo - KoulupsykologipalvelutPsykoterapiakeskus Vastaamo - Koulupsykologipalvelut
Psykoterapiakeskus Vastaamo - Koulupsykologipalvelut
 
Päihdepäivät 2023: Lapset puheeksi -työ ylisukupolvisten ongelmien ehkäisyssä
Päihdepäivät 2023: Lapset puheeksi -työ ylisukupolvisten ongelmien ehkäisyssä Päihdepäivät 2023: Lapset puheeksi -työ ylisukupolvisten ongelmien ehkäisyssä
Päihdepäivät 2023: Lapset puheeksi -työ ylisukupolvisten ongelmien ehkäisyssä
 
Mielenterveystalo, muukka
Mielenterveystalo, muukkaMielenterveystalo, muukka
Mielenterveystalo, muukka
 
Puhetta päihteistä -koulutus Helsingissä 29.11.18
Puhetta päihteistä -koulutus Helsingissä 29.11.18Puhetta päihteistä -koulutus Helsingissä 29.11.18
Puhetta päihteistä -koulutus Helsingissä 29.11.18
 
Nuorten mielenterveyden trendit
Nuorten mielenterveyden trenditNuorten mielenterveyden trendit
Nuorten mielenterveyden trendit
 
Seutulainen 9/2014, Psykoterapiakeskus Vastaamo
Seutulainen 9/2014, Psykoterapiakeskus Vastaamo Seutulainen 9/2014, Psykoterapiakeskus Vastaamo
Seutulainen 9/2014, Psykoterapiakeskus Vastaamo
 
Ratkaisuja nuorten mielenterveyteen
Ratkaisuja nuorten mielenterveyteenRatkaisuja nuorten mielenterveyteen
Ratkaisuja nuorten mielenterveyteen
 
kognitii[1]
kognitii[1]kognitii[1]
kognitii[1]
 
Ikäsensitiivisyys ohjaustyössä
Ikäsensitiivisyys ohjaustyössäIkäsensitiivisyys ohjaustyössä
Ikäsensitiivisyys ohjaustyössä
 

More from Mielenterveysmessut

Leif berg psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminen
Leif berg psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminenLeif berg psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminen
Leif berg psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminenMielenterveysmessut
 
Vienna Setälä Toisen ihmisen merkitys terveydelle
Vienna Setälä Toisen ihmisen merkitys terveydelleVienna Setälä Toisen ihmisen merkitys terveydelle
Vienna Setälä Toisen ihmisen merkitys terveydelleMielenterveysmessut
 
Tuuli Pitkänen Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakyky
Tuuli Pitkänen Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakykyTuuli Pitkänen Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakyky
Tuuli Pitkänen Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakykyMielenterveysmessut
 
Sari jurvansuu päihde ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö - tarve, haastee...
Sari jurvansuu päihde  ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö - tarve, haastee...Sari jurvansuu päihde  ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö - tarve, haastee...
Sari jurvansuu päihde ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö - tarve, haastee...Mielenterveysmessut
 
Sara nurminen mielenterveys ja psyykkisen työ ja suorituskyvyn haasteet
Sara nurminen mielenterveys ja psyykkisen työ  ja suorituskyvyn haasteetSara nurminen mielenterveys ja psyykkisen työ  ja suorituskyvyn haasteet
Sara nurminen mielenterveys ja psyykkisen työ ja suorituskyvyn haasteetMielenterveysmessut
 
Raimo lappalainen mielenterveyden tukeminen digisovelluksilla
Raimo lappalainen mielenterveyden tukeminen digisovelluksillaRaimo lappalainen mielenterveyden tukeminen digisovelluksilla
Raimo lappalainen mielenterveyden tukeminen digisovelluksillaMielenterveysmessut
 
Pirjo tuhkasaari nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kun
Pirjo tuhkasaari nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kunPirjo tuhkasaari nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kun
Pirjo tuhkasaari nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kunMielenterveysmessut
 
Peter peitsalo avaimia miesten hyvinvointiin
Peter peitsalo avaimia miesten hyvinvointiinPeter peitsalo avaimia miesten hyvinvointiin
Peter peitsalo avaimia miesten hyvinvointiinMielenterveysmessut
 
Pertti hakkarainen mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa työ...
Pertti hakkarainen mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa työ...Pertti hakkarainen mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa työ...
Pertti hakkarainen mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa työ...Mielenterveysmessut
 
Marita kokkonen ponnahduslauta takaisin työelämään
Marita kokkonen ponnahduslauta takaisin työelämäänMarita kokkonen ponnahduslauta takaisin työelämään
Marita kokkonen ponnahduslauta takaisin työelämäänMielenterveysmessut
 
Maria laitinen apua, kaaos kotona – miksi koti menee sekaisin
Maria laitinen apua, kaaos kotona – miksi koti menee sekaisinMaria laitinen apua, kaaos kotona – miksi koti menee sekaisin
Maria laitinen apua, kaaos kotona – miksi koti menee sekaisinMielenterveysmessut
 
Jouni puumalainen vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooli päihde ja miel...
Jouni puumalainen vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooli päihde  ja miel...Jouni puumalainen vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooli päihde  ja miel...
Jouni puumalainen vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooli päihde ja miel...Mielenterveysmessut
 
Johannes hovi kohtaamisia verkossa
Johannes hovi kohtaamisia verkossaJohannes hovi kohtaamisia verkossa
Johannes hovi kohtaamisia verkossaMielenterveysmessut
 
Heikki hyvönen käytännön näkökulma asumispalvelun arjessa
Heikki hyvönen käytännön näkökulma asumispalvelun arjessaHeikki hyvönen käytännön näkökulma asumispalvelun arjessa
Heikki hyvönen käytännön näkökulma asumispalvelun arjessaMielenterveysmessut
 
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudesta
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudestaEsa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudesta
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudestaMielenterveysmessut
 
Eero matti koivisto mielenterveyttä netistä
Eero matti koivisto mielenterveyttä netistäEero matti koivisto mielenterveyttä netistä
Eero matti koivisto mielenterveyttä netistäMielenterveysmessut
 

More from Mielenterveysmessut (17)

Leif berg psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminen
Leif berg psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminenLeif berg psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminen
Leif berg psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminen
 
Vienna Setälä Toisen ihmisen merkitys terveydelle
Vienna Setälä Toisen ihmisen merkitys terveydelleVienna Setälä Toisen ihmisen merkitys terveydelle
Vienna Setälä Toisen ihmisen merkitys terveydelle
 
Tuuli Pitkänen Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakyky
Tuuli Pitkänen Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakykyTuuli Pitkänen Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakyky
Tuuli Pitkänen Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakyky
 
Sari jurvansuu päihde ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö - tarve, haastee...
Sari jurvansuu päihde  ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö - tarve, haastee...Sari jurvansuu päihde  ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö - tarve, haastee...
Sari jurvansuu päihde ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö - tarve, haastee...
 
Sara nurminen mielenterveys ja psyykkisen työ ja suorituskyvyn haasteet
Sara nurminen mielenterveys ja psyykkisen työ  ja suorituskyvyn haasteetSara nurminen mielenterveys ja psyykkisen työ  ja suorituskyvyn haasteet
Sara nurminen mielenterveys ja psyykkisen työ ja suorituskyvyn haasteet
 
Raimo lappalainen mielenterveyden tukeminen digisovelluksilla
Raimo lappalainen mielenterveyden tukeminen digisovelluksillaRaimo lappalainen mielenterveyden tukeminen digisovelluksilla
Raimo lappalainen mielenterveyden tukeminen digisovelluksilla
 
Pirjo tuhkasaari nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kun
Pirjo tuhkasaari nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kunPirjo tuhkasaari nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kun
Pirjo tuhkasaari nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kun
 
Peter peitsalo avaimia miesten hyvinvointiin
Peter peitsalo avaimia miesten hyvinvointiinPeter peitsalo avaimia miesten hyvinvointiin
Peter peitsalo avaimia miesten hyvinvointiin
 
Pertti hakkarainen mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa työ...
Pertti hakkarainen mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa työ...Pertti hakkarainen mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa työ...
Pertti hakkarainen mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa työ...
 
Marjo Kurki, Mikä on KoKoA ry
Marjo Kurki, Mikä on KoKoA ryMarjo Kurki, Mikä on KoKoA ry
Marjo Kurki, Mikä on KoKoA ry
 
Marita kokkonen ponnahduslauta takaisin työelämään
Marita kokkonen ponnahduslauta takaisin työelämäänMarita kokkonen ponnahduslauta takaisin työelämään
Marita kokkonen ponnahduslauta takaisin työelämään
 
Maria laitinen apua, kaaos kotona – miksi koti menee sekaisin
Maria laitinen apua, kaaos kotona – miksi koti menee sekaisinMaria laitinen apua, kaaos kotona – miksi koti menee sekaisin
Maria laitinen apua, kaaos kotona – miksi koti menee sekaisin
 
Jouni puumalainen vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooli päihde ja miel...
Jouni puumalainen vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooli päihde  ja miel...Jouni puumalainen vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooli päihde  ja miel...
Jouni puumalainen vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooli päihde ja miel...
 
Johannes hovi kohtaamisia verkossa
Johannes hovi kohtaamisia verkossaJohannes hovi kohtaamisia verkossa
Johannes hovi kohtaamisia verkossa
 
Heikki hyvönen käytännön näkökulma asumispalvelun arjessa
Heikki hyvönen käytännön näkökulma asumispalvelun arjessaHeikki hyvönen käytännön näkökulma asumispalvelun arjessa
Heikki hyvönen käytännön näkökulma asumispalvelun arjessa
 
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudesta
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudestaEsa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudesta
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudesta
 
Eero matti koivisto mielenterveyttä netistä
Eero matti koivisto mielenterveyttä netistäEero matti koivisto mielenterveyttä netistä
Eero matti koivisto mielenterveyttä netistä
 

Luentolyhennelmät Mielenterveysmessut 2016

  • 1. Seminaari- osallistujan opas M I E L E N H Y V I N VO I N T I A KO K E M U K S E L L A 2 2 . –2 3 .1 1 . 2 0 1 6 , WA N H A SATA M A MIELENTERVEYS MESSUT 2016 MIE LE N HY VINVOINTIA KOKE MUKSELL A 2 2 .–23.11.2016 WANHA SATA M A
  • 2. Unettomuutta ei pidä hävetä eikä sen pidä antaa kasvaa elämää hallitsevaksi möröksi. Sillä keinoja on, ja toivoa on: nukkumaan voi oppia aikuise- nakin, jopa vuosikymmenien unettomuuskierteen jälkeen. Leeni Peltonen, vapaa toimittaja, tietokirjailija Yhä useammin lapsen ja nuoren menetysreaktiot diagnostisoidaan psyykkiseksi tai neurologiseksi häiriöksi. Diagnooseja kehitetään oireiden perusteella ja oireen nimeämisen ajatellaan olevan myös sen selitys. Pirjo Tuhkasaari, psykoterapeutti VET, koulutuspsykoterapeutti, pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja Arjen kokemukset ovat keskei- siä. Koenko arjen pienet teot arvokkaiksi ja merkitykselli- siksi, jotka auttavat elämässä eteenpäin – vai ovatko arjen pienet teot merkityksettömiä, nöyryyttäviä, pirullisia paholai- sia, jotka estävät elämän, joka oikeasti kuuluisi minulle? Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutus­ valmentaja, Mielenterveyden keskusliitto Ammattilaiset saattavat pitää digipelaamista haitallisena ilmiönä. Parhaimmillaan peli- mekaniikka voi tarjota haastei- ta, mahdollisuuksia, kilpailua, yhteistoiminnallisuutta, palautetta, palkitsemista, vuoro­vaikutusta ja voittamista. Katja Raitio, projektipäällikkö, Pelaten osalliseks, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu Ydinsanomani päihdetyössä on: alkoholismista ja muista päihde­ sairauksista voi toipua. Toivottomia tapauksia ei ole. Ammattiapua raitistumiseen on tarjolla. Vertaistuki on tärkeintä päihteet- tömän elämäntavan ylläpidossa. Hannu Ylönen, kokemusasiantuntija, Vantaan kaupunki Suurimmat muutokset skitso­ frenian hoidossa ovat tulleet arkeen kuntoutujien itsensä tuomina: vertaistuki, yhteiskunnan osallisuuden ja potilaiden voimaan- tumisen korostaminen. Samalla hoitovalikkoon ovat tulleet tuettu työllistyminen ja muut ammatillisen kuntoutuksen muodot. Eila Sailas, LL, psykiatrian tulosyksikön johtaja, Kellokosken sairaala
  • 3. Mielen hyvinvointia kokemuksella Kiitämme yhteistyökumppaneitamme! M I E L E N T E R V E Y S M E S S U T 2 0 1 6 | M I E L E N T E R V E Y D E N K E S K U S L I I T T O M A L M I N K A U P PAT I E 2 6 , 4 K R S . , 0 0 7 0 0 H E L S I N K I , P U H . 0 9 5 6 5 7 7 3 0 , W W W. M T K L . F I | L U E N T O LY H E N N E L M ÄT | T O I M I T TA N U T S I R K K U I M M O N E N TA I T T O V I TA L E AY | PA I N O F O R S S A P R I N T Mielenterveysmessujen seminaarit keräävät vuosittain satoja mielenterveysalan ammattilaisia hakemaan uutta tietoa ja työkaluja omaan arkeensa. Lämpimästi tervetuloa! Olemme pyrkineet kokoamaan messujen ammattilaisille suunnatun annin siten, että siitä olisi mahdollisimman helppo koota omaa työtä hyödyttävä paketti. Esimerkiksi nuorten kanssa työskenteleviä saattavat kiinnostaa tiistain peräkkäiset seminaarit nuorten traumoista ja digipelien hyödyntämisestä mielenterveystyössä. Diagnoosin jälkeistä tulevaisuutta pohtiville on keskiviikkona tarjolla erittäin käytännönläheiset seminaarit mielekkään arjen ja oikean osallisuuden rakentamisesta toipumisorientaation merkeissä ja kokoelma töihin­ paluun tukemisen toimiviksi todettuja käytäntöjä Työelämä ja osallisuus -seminaarissa. Mukana ovat myös tutut, haastavat ja kiinnostavat aiheet, joista tuotetaan jatkuvasti uutta tietoa: persoonallisuushäiriöt ja skitsofrenia. Myös nämä seminaarit ovat peräkkäin. Ammattilaista innostaa uusi tieto ja uudet toimintamallit, mutta ei pidä väheksyä myöskään omaa jaksamista vaativassa työssä. Tänäkin vuonna puhutaan voimavarojen säilyttämisen ja palautumisen keinoista, esittelyvuorossa uudet ihmisläheiset ”it-taidot” sekä mindfullness. Haluamme aina myös tarjota hieman ekstraa sekä seminaareihin osallistuville ammattilaisille että näyttelyyn ja yleisöluentoihin edullisen pääsylipun hinnalla tutustuvalle yleisölle. Niinpä molempina messupäivinä on maksuton, kaikille avoin puolen päivän seminaari: tiistaina on luvassa tuoretta tutkimustietoa päihde- ja mielenterveystyön yhdistämisen hyödyistä ja haasteista, keskiviikkona on mahdollisuus tutustua kokemusasiantuntijoiden rooliin palvelujen kehittämisessä – onhan palvelunkäyttäjien aseman vahvistaminen yksi hallituksen kärkihankkeista. Tähän julkaisuun on koottu seminaarien ja yleisöluentojen lyhennelmät. Messujen jälkeen kokoamme alustajien esitykset Slideshareen – kannattaa siis kysyä kiinnostavan esityksen pitäneeltä alustajalta, löytyykö sieltä myös hänen aineistonsa!
  • 4. 4 1 Nuoren oireilu kertoo vanhemman traumahistorian A-sali Ylisukupolviset traumat näkyvät nuoren persoonan kehitykses­ sä. Miten ne vaikuttavat läheisiin ja nuorten kanssa työskente­ leviin? Miten tulkita nuoren käytöstä ja oireita? 9:00 Seminaarin avaus Puheenjohtaja Outi Ståhlberg, kuntoutussuunnittelija, perhe- ja pariterapeutti (ET), psykoterapeutti, Mielenterveyden keskusliitto 9:10 Nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kun vanhempi­ suhteet puuttuvat? Pirjo Tuhkasaari, psykoterapeutti (VET), koulutuspsykoterapeutti (Therapeia-säätiö), pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja 10:10 Ylisukupolvinen trauma nuoren oireilussa Anne Suokas-Cunliffe, johtaja, psykologi, psykoterapeutti, Traumaterapiakeskus 11:10 Kokemuspuheenvuoro 11:30 Kysymyksiä ja keskustelua 11:45 Seminaari päättyy 2 Kohtaamisia verkossa – digisovellukset hyötykäyttöön mielenterveystyössä A-sali Tutkittua tietoa, käytännön esimerkkejä ja lyhyt toiminnallinen tuokio samassa paketissa. Ota oma älypuhelin tai tabletti mukaan, seminaarissa on käytössä reaaliaikainen viestiseinä. 13:15 Seminaarin avaus Puheenjohtaja Johannes Hovi, perustaja, Heimo-yhteisö 13:30 Mielenterveyden tukeminen digisovelluksilla. Missä Suomessa mennään digiauttamisessa? Raimo Lappalainen, professori, Jyväskylän yliopisto 14:15 Voimauttava vuorovaikutus verkossa Satu Raappana-Jokinen, verkkokriisityön päällikkö, Suomen Mielenterveysseura 15:00 Kysymyksiä ja vastauksia 15:15 Hyötypelit käyttöön mielenterveyskuntoutuksessa Katja Raitio, lehtori, projektipäällikkö, Pelaten osalliseks -projekti, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu 15:45 Kysymyksiä, keskustelua ja palaute viestiseinän kautta 16:00 Seminaari päättyy 3 Persoonallisuushäiriöt F-sali Millaisia ongelmia persoonallisuushäiriöt aiheuttavat? Millaiset menetelmät ovat osoittautuneet toimiviksi työvälineiksi? 9:30 Seminaarin avaus Puheenjohtaja Tarmo Raatikainen, liittovaltuuston puheenjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto 9:40 Persoonallisuushäiriöt ja niihin liittyvät ongelmat Hannu Lauerma, lääket. tri, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen vankisairaala, tutkimusprofessori, THL 10:45 Mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa työskennellessäni? Käytännön työskentely persoonallisuushäiriöisiksi diagnosoitujen kanssa Pertti Hakkarainen, psykologi, Helsingin vankila 11:30 Kokemuspuheenvuoro: pitkän eristyksen vaikutukset persoonaan ja mielenterveyteen Jan Jalutsi, KRIS 12:00 Kysymyksiä ja keskustelua 12:15 Seminaari päättyy 4 Skitsofrenia ja kuntoutumisen haasteet F-sali Skitsofrenian hoito on kehittynyt harppauksin viime vuosina. Seminaarissa käsitellään mm. sosiaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn ja arjessa selviytymisen tukemista. 13:45 Seminaarin avaus Puheenjohtaja Kimmo Hane, kuntoutuspäällikkö, Mielenterveyden keskusliitto 13:50 Skitsofrenian hoidon uudet tuulet Eila Sailas, LL, tulosyksikön johtaja, psykiatrian tulosyksikkö, Kellokosken sairaala 14:50 Psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminen Leif Berg, toiminnanjohtaja, FinFami Uusimaa ry 15:50 Kokemuspuheenvuoro: miten opin ja onnistun arjen askareissa? 16:05 Kysymyksiä ja keskustelua 16:15 Seminaari päättyy Päihde- ja mielenterveysyhteis- työssä on voimaa – vai onko? H-sali Päihde- ja mielenterveystyön yhdistämisen hyödyt, jännitteet ja haasteet tuoreiden tutkimustulosten valossa. Yhteistyö­ kumppani: Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjel­ ma MIPA 9.15 Tervetuloa Puheenjohtaja Jukka Valkonen, erityisasiantuntija, Suomen Mielenterveysseura 9.20 Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö – tarve, haasteet ja mahdollisuudet Sari Jurvansuu, tutkija, EHYT 9.45 Kommentti: Järjestöjen välinen yhteistyö käytännössä Anne Alakiuttu, FinFami Uusimaa ry ja Katja Malin-Kaartinen, Tukikohta ry 10.15 Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakyky Tuuli Pitkänen, vanhempi tutkija, A-klinikkasäätiö 10.40 Kokemusasiantuntijan kommentti: Vastaako tutkimustieto todellisuutta? Jari Mehto 11.00 Tauko 11.15 Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooli päihde- ja mielenterveystyössä Jouni Puumalainen, Mielenterveyden keskusliitto ja Kuntoutussäätiö 11.40 Kommentti: Miten kokemusasiantuntijuus otetaan huomioon kunnan päihde- ja mielenterveysstrategiassa? Ainomaija Heiska-Johansson, mielenterveys- ja päihdetyön palvelupäällikkö, Järvenpää 11.55 Seminaarin päätös 11–11:45 G-sali Tunteet – väylä itsetuntemukseen Marika Rosenborg, kouluttaja, eroasiantuntija, Uuden elämän värit 12–12:45 A-sali Kuinka uneton oppi nukkumaan? Leeni Peltonen, vapaa toimittaja, tietokirjailija 12–12:45 G-sali Hyvinvointia liikunnasta – kyytiä kaamokselle Lauri Pyykkönen, liikuntaterapeutti, Golden Rainbow Oy 12–12:45 H-sali Mind-Body Bridging – mielen työväline arjessa Monica Halinen, pari-ja perhepsykoterapeutti, kriisi-ja traumatera- peutti, nukkumisen asiantuntija, MBB-terapeutti 12:45–13:30 F-sali Apua, kaaos kotona – miksi koti menee sekaisin? Maria Laitinen, ammattijärjestäjä, Tavararemontti Oy – järjestämisen ammattilaiset 13–13:45 H-sali Kokemuskirjasto: Kasvaminen Jehovan todistajana, ja elämä eron jälkeen Elina Multisilta 13–13:45 G-sali Syö hyvää – hyvinvointia keholle ja mielelle Syö Hyvää -hanke, Kuluttajaliitto 14–14:45 G-Sali Kadonneen itsetunnon jäljillä Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutusvalmentaja, Mielenterveyden keskusliitto 14–14:45 H-sali Kokemuskirjasto: Onko järjen käyttö kiellettyä mielenterveyskuntoutujien hoidossa? Omaisen näkökulma Tiina Saarinen 15–15:45 G-sali Toisen ihmisen merkitys terveydelle Vienna Setälä-Pynnönen, VTT, FL, terveysviestinnästä väitellyt biotieteilijä ja tutkija 16–16:45 A-sali Iloa ja energiaa arkeen! Maaretta Tukiaisen live talk show sinulle, joka etsit inspiraation lähteitä arkeesi tai työhösi. Iloisen ja energisoivan tuokion tarjoaa Tunne & Mieli -lehti. 16–16:45 H-sali 4 minuuttia päivässä pitää hammaslääkärin loitolla Sini Tienhaara, terveyden edistäjä, Suun terveydenhuolto, Helsingin kaupunki Mielenterveysmessut 2016 Tiistai 22.11.2016 Seminaarit yleisöluennot maksuton Tutustu näyttelyyn! Lounas tarjolla ravintola Gardenissa (10 €). Tutustu näyttelyyn! Lounas tarjolla ravintola Gardenissa (10 €). Tutustu näyttelyyn! Lounas tarjolla ravintola Gardenissa (10 €).
  • 5. 5 ANNATHAN LUENNOITSIJALLE RAUHAN JA POISTUT HALUTESSASI SALISTA VAIN LUENTOJEN VÄLILLÄ. KIITOS! yleisöluennot maksuton keskiviikko 23.11.2016 Seminaarit 5 Missä mielenterveys sijaitsee? A-sali Seminaarissa pohditaan mm. ihmisen kehitystä vuorovaikutus­ suhteessa, auttamisjärjestelmien kykyä tukea hyvinvointia ja dialogin synnyttämistä psykoosia hoidettaessa. 9:00 Seminaarin avaus Puheenjohtaja Outi Ståhlberg, kuntoutussuunnittelija, perhe- ja pariterapeutti (ET), psykoterapeutti, Mielenterveyden keskusliitto 9:10 Yhteinen matka dialogisuuteen ja avoimen dialogin hoitomalliin Pekka Holm, perheterapeutti VET, lasten psykoterapeutti, psykoterapeuttien, työnohjaajien, esimiesten ja työyhteisöjen kouluttaja ja Jaakko Seikkula, perheterapiakouluttaja, psyko­ terapian professori, Jyväskylän yliopisto 12:00 Seminaari päättyy 6 Voimavaroja työhön – käytännön vinkkejä työssä jaksamiseen! A-sali Seminaarissa esitellään uudet ihmisläheiset ”IT-taidot” sekä yksinkertainen menetelmä hyödyntää mindfulnessia työ- ja muun hyvinvoinnin lisäämiseksi. 13:15 Seminaarin avaus 13:20 Mielen hyvinvointia työelämässä Tony Dunderfelt, psykologi, kirjailija 14:20 Virkisty venytellen – venytyksiä ja hengitysharjoituksia Kati Rantonen, liikuntasihteeri, Mielenterveyden keskusliitto 14:40 Hyväksyvä myötätunto ja läsnäolon taito voimavarana työssä Miia Moisio, TM, yrittäjä, sielunhoidon asiantuntija, terapeutti (psykofyysinen psykoterapia), mindfulness- ja asahiohjaaja 15:20 Kysymyksiä ja keskustelua 15:30 Seminaari päättyy 7 Recovery eli toipumisorientaatio: näkökulmia arjen osallisuuteen F-sali Toipumisorientaation lähtökohtana on, että täysipainoista ja mielekästä elämää voi elää mielenterveyshäiriöistä huolimatta. Mitä se käytännössä tarkoittaa? 9:30 Seminaarin avaus Puheenjohtaja Teemu Tiensuu, toiminnanjohtaja, Sininauhaliitto 9:40 Toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään elämän näkökulmasta Esa Nordling, PsT, kehittämispäällikkö, THL 10:20 Käytännön näkökulma asumispalvelun arjessa Heikki Hyvönen, kehittämispäällikkö, Lilinkotisäätiö 10:50 Kokemuspuheenvuoro: toipuminen ja kohti uutta mielekästä elämää 11:05 Paneeli: Millaista on mielekäs arki sairastumisesta huolimatta? Heikki Hyvönen, kehittämispäällikkö, Lilinkotisäätiö • Anne Ovaska, projektikoordinaattori, VÖLJ -hanke, A-klinikkasäätiö, Sisä-Suomen palvelualue • Päivi Rissanen, VTT, tutkija, Mielenterveyden keskusliitto • Tytti Poutanen, sairaanhoitaja, Vuosaaren perhekeskuskokeilu 12:30 Seminaari päättyy 8 Huumeet, riippuvuus ja hoitojärjestelmä F-sali Tietoa huumeista ilmiönä, huumeriippuvuudesta ja hoidosta asiantuntijan, kokemusasiantuntijan ja lakimiehen näkökulmasta. Yhteistyökumppani: A-klinikkasäätiö 13:45 Seminaarin avaus Puheenjohtaja Merja Karinen, lakimies, Mielenterveyden keskusliitto 13:50 Huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässä Antti Weckroth, YTT, kehittämisestä vastaava palvelupäällikkö, A-klinikkasäätiö 14:50 Riippuvuudesta toipuminen hoitojärjestelmän voimavarana Hanna-Leena Hurri, kokemusasiantuntija 15:15 Lakimiehen näkökulma – asiakkaan oikeudesta hoitoon Merja Karinen, lakimies, Mielenterveyden keskusliitto 15:45 Kysymyksiä ja keskustelua 16:00 Seminaari päättyy 9 Työelämä ja osallisuus H-sali Miten tuetaan töihinpaluuta, kun takana on mielenterveys­ syiden takia myönnetty sairausloma? Tule tutustumaan toimiviin käytäntöihin. Puheenjohtaja: Heini Kapanen, kehitysjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto 13:15 Psykososiaalinen työkuormitus ja työn voimavarat Jaana Vastamäki, YTT, ylitarkastaja, STM 14:00 Mielenterveys ja psyykkisen työ- ja suorituskyvyn haasteet Sara Nurminen, psykologi, Työkyvyntutkimuspoliklinikka, HUS 14:30 Ponnahduslauta takaisin työelämään korkeasti koulutetuille mielenterveyskuntoutujille Marita Kokkonen, opettaja, kouluttaja, OrtonPro 15:00 Työyhteisövalmennus työllistymisen ja työssäpysymisen tukena: työnantajan ja työntekijän kokemuksia Ratko-mallista Pia Alarto, kokemusasiantuntija • Annastina Sorsa, Autismisäätiö • Jaana Söder, vt. esimies, Autismisäätiö • Ilse Virtanen, esimies, Autismisäätiö 15:30 Voimavaravalmennuksen kokemuksia ja työkaluja Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutusvalmentaja, Mielenterveyden keskusliitto 16:00 Seminaari päättyy Ruohonjuuresta kajahtaa – palveluiden käyttäjät palveluita kehittämässä H-sali Palvelunkäyttäjien aseman vahvistaminen on yksi hallituksen kärkihankkeista. Seminaari esittelee käytännönläheisesti kokemusasiantuntijatoimintaa eri palvelujen kehittämisessä. Yhteistyökumppani: KoKoA ry 9:15 Seminaarin avaus Puheenjohtaja Riikka Nieminen, tutkija, kokemusasiantuntija, KoKoA ry 9:25 Mikä on KoKoA ry – koulutettu kokemusasiantuntijuus Suomessa Marjo Kurki, Ttt, erikoistutkija, puheenjohtaja, KoKoA ry 9:45 Päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto Vantaan terveysasemilla Hannu Ylönen, kokemusasiantuntija, Vantaan kaupunki 10:15 Virkisty venytellen – venytyksiä ja hengitysharjoituksia Kati Rantonen, liikuntasihteeri, Mielenterveyden keskusliitto 10:30 ”Villi ja epävakaa”, nyt tietoinen, toipunut ja tasoittamassa tietä muiden kuntoutumisessa Riikka Nieminen, kokemusasiantuntija 11:00 Miksi asiakkaat mukaan palveluiden kehittämiseen? Nina Osenius, kokemusasiantuntija 11:30 Keskustelu 11:45 Seminaari päättyy 9:15–10:45 G-sali Opetus asiakkaan kohtaamiseksi Tanja Hirschovits-Gerz, Sokra, THL sekä Sisko Salo-Chydenius, A-klinikka- säätiö, Sami Henttonen, Lumme ry ja Sami Munther, KoKoA ry. 11–11:45 G-sali Asiakkaan osallisuus omaan hoitoonsa Marja Rask, yksilö-, pari- ja puheterapeutti, kouluttaja, työnohjaaja, Tmi Avoinmieli – ratkaiseva askel ja Tuija Tiainen, pari- ja perheterapeutti, kouluttaja, työnohjaaja, Terapiapalvelu Metsäpolku 12–12:45 G-sali Mielenterveyttä netistä – Mielenterveystalo.fi Eero-Matti Koivisto, projektipäällikkö, IT-psykiatrian ja psykososiaalisten hoitojen linja (HYKS) 12–12:45 H-sali Avaimia miesten hyvinvointiin Peter Peitsalo kehittämispäällikkö, Miessakit ry 12:15–13 A-sali Pienet teot ovat helpoin tie onneen Markku Ojanen, psykologian emeritusprofessori, Tampereen yliopisto 12:45–13:30 F-sali Lujasti lempeä ja viisaasti vaativa – itsensä kohtaamisen taidot Maaret Kallio, psykoterapeutti ja tietokirjailija 13–13.45 G-sali Eväitä iäkkäiden mielen hyvinvointiin Sirkkaliisa Heimonen, PsT, Ikäinstituutin toimialapäällikkö 14–14:45 G-sali Penno, ilmainen työkalu rahanhallintaan Maija Isaksson, projektisuunnittelija ja Minna Markkanen, kehittämispäällikkö, Takuu-Säätiö 15–15:45 G-Sali Kipu ja masennus Kirsi Marjaana Räsänen ja Anna Giss, Suomen Kipu ry Tutustu näyttelyyn! Lounas tarjolla ravintola Gardenissa (10 €). Tutustu näyttelyyn! Lounas tarjolla ravintola Gardenissa (10 €). Tutustu näyttelyyn! Lounas tarjolla ravintola Gardenissa (10 €).
  • 6. 6 1 Nuoren oireilu kertoo vanhemman traumahistorian Puheenjohtaja: kuntoutussuunnittelija, perhe- ja pariterapeutti (ET), psykoterapeutti Outi Ståhlberg, Mielenterveyden keskusliitto Nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kun vanhempisuhteet puuttuvat? Pirjo Tuhkasaari, psykoterapeutti (VET), koulutuspsykoterapeutti (Therapeia-säätiö), pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja Psyykkinen kehitys läpi ihmisen elämän toteutuu suhteessa toiseen. Sisäistetty kokemus eläytyvästä yhteydestä ja rakaste­ tuksi tulemisesta kantaa luottamuksena uusien yhteyksien muodostamiseen. Ydinminuus syntyy lasta varten olevan vanhemman läsnä­ olosta. Sisäistetty, riittävän hyvä kokemus toisesta ja omasta itsestä helpottaaa luopumista ja menetyksistä selviytymistä. Hyvä sisäinen objekti muodostaa minuuden ytimen, jonka avulla selvitään myös väistämättä kohdattavaksi tulevan pettymyksen ja ”pahan” kanssa. Varhaisen hoivan, kannattelevan, sisällyttävän (Bion 1962; container-contained) vuorovaikutuksen merkitys lapsen ajattelevan mielen kehittymisen, tunne-elämän ja integraation kannalta on ratkaiseva. Vanhemmuuden puute merkitsee traumaattista kokemusta ja vahingoittaa lapsen kehitystä – vanhemman puuttumisen voi surra. Yhteydettömään tilaan jäänyt oman itsen puoli näyttäytyy nuoren ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen kokemuksina. Nuoruusiässä kerrataan ja siihen tiivistyvät kaikki aikaisemmat kehitysvaiheet ja niissä koettu. Regressiiviset palautumiset takaisin lapsuuden eri ikävaiheisiin saattavat jälkikäteisesti nostaa aktiivisiksi merkityksiä vanhojen kokemusten (Freud 1895b; nachträglicheit) muistoista. Kun nuori voi huonosti, pelkästään hänen käyttäytymiseen­ sä tai ongelmiinsa fokusoiminen ei riitä, vaan on tärkeää tutkia ja ymmärtää, mihin ongelmat ja pahoinvointi liittyvät. Vanhem­ pien syyllistäminen ei auta, vaan ymmärrystä tulee etsiä tekijöistä, jotka vaikuttavat vanhemmuuteen ylisukupolvisesti. Vanhempien omat kasvuhistorian traumaattiset kokemukset näyttämöllistyvät perheen suhteissa. Avuttomuus ja keinotto­ muus vastata lapsen iänmukaisiin tarpeisiin voi tuntua yli­ voimaiselta. Nuoren eriytyminen aktivoi vanhemman omat ero- ja hylkäämiskokemukset. Vastakkainasettelun välttämisek­ si nuorelle ei mahdollistu pettymysten käsittely, ”hyvän” ja ”pahan” integraatio. Pettymys vanhempaan kääntyy omaan itseen ja omaan ”mokaamiseen” ego-destruktiivisen superegon turvin. Nuori ”säästää” vanhempia omilta huoliltaan ja kehityk­ sellisiltä prosesseiltaan. Nuori kokee olevansa yksin, hän ei tiedä, välittääkö minusta kukaan, mikä minusta tulee. Nuoren ongelmien taustalla olevien vanhemman trauma­ siirtojen ajoittuminen voi toteutua missä tahansa kasvuhistorian vaiheessa vanhempisuhteen puuttuessa ja kaltoinkohtelussa. Nuoren oire paljastaa vanhempien traumahistorian. Identifikaa­ tiot vanhempien tiedostamattomiin siirtoihin vaikeuttavat lapsen erillistymis- ja yksilöitymiskehitystä, omaa subjektiutta, kykyä psyykkiseen työhön ja symbolisaatioon. Lapsi on erityisen haavoittuva, kun hän altistuu molempien vanhempien traumakokemuksiin liittyville siirroille. Näitä tilanteita on löydettävissä perheissä, missä nuori oireilee ADHD-, anoreksia-, itsemurhayritys-, depressio-, päihde-, käyttäytymis­ häiriö-, pakkoneuroosi-, paniikki-, viiltely- ja syrjäytymisoirein. Vauvaikä on kriittinen ajanjakso vanhempien traumojen mahdolliselle välittymiselle sukupolvelta toiselle ja trauman siirtyminen voi tapahtua monien polkujen ja vaikutusmekanismien kautta (Punamäki & Isosävi 2013: biologis-fysiologinen reitti – trauman vaikutus sikiöaikaiseen ja varhaiseen stressinsäätelyyn; psykologinen reitti – trauman vaikutus vanhemmuuden kokemuksiin; vuorovaikutuksellinen reitti – trauman vaikutus vanhemman käyttäytymiseen.) Ihmisen tiedostamaton on ylisukupolvinen ja ylisuku­ polvisuus on dynaamista. Siirrot tapahtuvat tiedostamattomasti projektioiden, sijoittavien samastumisien, tunteensiirtojen, sisäistysten ja samastumisien kautta. Sukupolvien sisäkkäisyys ja narsistiset siirrot ovat vähintään kolmen sukupolven tiedostamattomia samastumisprosesseja. Nuori voi olla kiedottuna vanhempiensa elämään ja historiaan liittyviin salaisuuksiin ja pelkoihin, ilman että hänelle on koskaan niistä puhuttu, ja juuri silloin. Vanhemman salaisesta historiasta voi muodostua lapsen psyyken rakenteiden osa. Lapsesta voi tulla se, mitä kumpikaan vanhemmista ei hyväksynyt omassa historiassaan tai mitä hän ei hyväksy omassa itsessään (Faimberg 2005; Tuhkasaari 2013). Yhä useammin lapsen ja nuoren menetysreaktiot diagnosti­ soidaan psyykkiseksi tai neurologiseksi häiriöksi. Diagnooseja kehitetään oireiden perusteella ja oireen nimeämisen ajatellaan olevan myös sen selitys. WHO on todennut, että mielenterveys syntyy sosiaalisissa suhteissa ja sitä on hoidettava sekä sosiaalisten, että yksilötason keinoin. (Verhaeghen 2013; Lilja 2014). Silloin, kun hoidetaan vain oiretta ja ongelmaa, mutta sen yhteydet jäävät tutkimatta, tuetaan siirtojen jatkumista. Taakkasiirroista on voitu selviytyä, mutta niihin liittyviä merkityk­ siä ei ole voitu käsitellä. Kauhukokemus ei voi siirtyä mennei­ syyteen ennen kuin se on voitu kokea nykyhetkessä ja saatu siten omaan kontrolliin. Tämä kaikki voi tapahtua psykotera­ peuttisessa yhteistyösuhteessa nuoren kanssa, tarpeenmukais­ ten rakenteellisten tekijöiden turvaamana. Tilanteessa tulisi tutkia myös perhe- ja paripsykoterapian tarpeenmukaisuus. Nuoret tuottavat koulun ihmissuhteisiin ”näyttämön”, jonka käsikirjoitus on kirjoitettu lapsiin ja nuoriin tallentuneista traumaattisista kokemuksista, ”puhekiellossa olevista tilanteista”. Nuoren kokemusten näyttämöllistyminen (enactment) esim. lastensuojelussa tarkoittaa tiedostamattomia ilmiöitä, jotka toteutuvat nuoren jo aikaisemmin kokeman kanssa saman­ muotoisena. Tilanteen traumaattisuudesta johtuen viranomai­ nen menettää oman ajattelukykynsä ja ammatillisuutensa, hän toimii nuoren virittämän emotionaalisen prosessin vaikuttama­ na. Kyse voi olla viranomaisen sijaistraumatisoitumisesta, tiistai 22.11.
  • 7. 7 työssä tai/ja omassa elämässä olevasta liiallisesta kuormituk­ sesta. Niin subjektiivisena kokemuksena kuin yhteiskunnallisesti on merkittävää, kun nuorelta puuttuu vanhemmuus, missä voi prosessoida kaikkea sitä, mitä omaan kasvuun tarvitaan, prosessit eivät jää toteutumatta vaan ne siirtyvät yksilöllisiksi ja/tai yhteiskunnallisiksi tuhoaviksi ilmiöiksi. Nuorilla on omat aseensa, joilla auktoriteettiprotestit, pettymys ja aggressio kanavoidaan. Tarve on vastuullisesta aikuisuudesta ja vanhemmuudesta, todellisuuksien kohtaamisesta sekä niiden jakamisesta. Ylisukupolvinen trauma nuoren oireilussa Anne Suokas-Cunliffe, psykologi, traumapsykoterapeutti (VET) Vanhemman traumat voivat siirtyä lapseen monin tavoin, vaikka ruumiillista pahoinpitelyä ei tapahtuisi ja vanhempi pyrkisi olemaan mahdollisimman erilainen kuin omat kaltoin­ kohtelevat vanhemmat olivat aikoinaan. Avuton ja tarvitseva lapsi toimii monesti vanhemmilleen traumalaukaisijana. Kun vanhemman omat ylivoimaiset menneisyyden kokemukset aktivoituvat, vanhemman huomio siirtyy lapsen tarpeista vanhemman omaan tunnetilaan ja sen hallintaan. Tällöin lapsi voi tulla tunnetasolla laiminlyödyksi. Jo varhaislapsuudessa lapsen tarvitsevuus voi nostaa vanhem­ man omat traumaattiset yksinjäämisen ja kaltoinkohtelun kokemukset pintaan eikä vanhempi voi toimia rauhoittavana ja lohduttavana sylinä lapselleen, vaan on psyykkisesti poissa tai käyttäytyy vihamielisesti lastaan kohtaan, koska lapsi laukaisee vanhemman kiellettyjä ja pois sysättyjä avuttomuuden ja tarvitsevuuden tiloja. Rauhoittavan aikuisen puute voi näkyä nuoren käyttäytymi­ sessä tunne- ja tarvetilojen säätelyn vaikeutena. Varhaisessa kiintymyssuhteessa rauhoittavan vanhemman puuttuessa ei yhteys omaan kehoon ja omiin tarpeisiin ole kehittynyt riittäväs­ ti, ja tarpeet ja tunnetilat saattavat olla hallitsemattomia ja harkintakyky on kehittymätön. Varsinkin kaltoinkohtelua kokeneilla nuorilla elimistö voi olla jatkuvassa hälytystilassa ja uhan tunne ja tarve puolustautua aktivoituu tilanteissa, joissa ei todellista vaaraa ole. Toisinaan nuori on tullut niin riippuvaiseksi ylivoimaisiin tilanteisiin liittyvästä hormonaalisesta eritykses­ tään, että hakeutuu jatkuvasti vaarallisiin tilanteisiin tunteak­ seen olevansa elossa. Itsensä vahingoittaminen nuoruusiässä voi olla merkki laiminlyödyn lapsen puutteellisesti kehittyneestä tunteiden säätelyjärjestelmästä. Laiminlyöty lapsi voi oppia jo varhain vahingoittamaan itseään aktivoidakseen puuttuvan rauhoitta­ van vanhemman sijasta sisäisen rauhoittavan hormonaalisen erityksen. Nuori voi viillellä, koska joutuu esimerkiksi äärim­ mäisten ahdistuksen tai häpeän tunteiden valtaan, koska kyky ajatella omaa mieltä ja säädellä tunteita on riittämättömästi kehittynyt vuorovaikutuksellisen säätelyn puutteen vuoksi. Nuori voi myös viillellä tai muulla tavoin vahingoittaa itseään, jos on tottunut kapeuttamaan tietoisuuttaan selvitäkseen ylivoimaisista tilanteista. Joskus yksin koetuissa ylivoimaisissa tilanteissa kehittynyt transsitaipumus tai tietoisuuden tilan kapeuttaminen on niin voimakasta, että itsensä vahingoittami­ sen kautta nuori saa takaisin tunteen, että on omassa kehos­ saan sen sijaan, että leijailisi itsensä ulkopuolella epätodellisuu­ den tunteessa. Jos nuori on kokenut ruumiillista tai henkistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, rankkaa eristämistä tai hylkäämis­ tä rangaistuksena, hän on saattanut sisäistää julman kokemuk­ sen vanhemmastaan mieleensä. Rankaiseva, mitätöivä ja sosiaalisesti eristäytymistä tukeva vanhemman sisäistys saattaa tehdä nuoren mielestä vankilan, joka estää mielihyvän kokemuksen tai vapautumisen lapsuuden säännöistä. Vaikeim­ missa kaltoinkohtelevan vanhemman sisäistämisen muodoissa nuori voi kuulla vanhempansa säännöt ääninä, jotka käskevät ja estävät elämästä ja tekevät nuoresta itsetuhoisen tavalla, johon hänellä on vähän ymmärrystä. Toisinaan vakavasti traumatisoi­ tuneen ja dissosiaatiohäiriöisen nuoren oirekuva vastaa skitsofrenian oirekuvaa, vaikkakin näissä tapauksissa nuoren hoidon olisi hyvä olla psykoterapiaa, joka on vakaviin trauma­ peräisiin häiriöihin toimivin hoitokeino. tiistai 22.11.
  • 8. 8 2 Kohtaamisia verkossa – digisovellukset hyötykäyttöön Puheenjohtaja: perustaja Johannes Hovi, Heimo-yhteisö Hyötypelit käyttöön mielenterveyskuntoutuksessa Katja Raitio, lehtori, projektipäällikkö, Pelaten osalliseks -projekti, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu Digitaalisten pelien suosio on kasvanut mobiililaitteiden yleistyessä ja digitaalisia pelejä aktiivisesti pelaavia on jo reilusti yli puolet suomalaisista. Samanaikaisesti sosiaali- ja terveyden­ huollossa on käynnissä laaja uudistus, jonka eräänä tavoitteena on ottaa aktiivisesti käyttöön uusia digitaalisia palveluita. Yhtenä digitalisten palveluiden jalkauttamisen muotona on pelillistämisen ja pelillisyyden aktiivinen hyödyntäminen. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa erilaisten hyötypelien (serious games) aktiivista käyttöönottoa sekä sen pohtimista, kuinka ei-hyötykäyttöön suunniteltuja digipelejä (leisure games) voisi hyödyntää osana asiakastyötä sosiaali- ja terveysalalla. Pelien hyötykäyttöä mielenterveyshäiriöiden hoidossa on tutkittu jonkin verran. Esimerkiksi masennuksen hoitoon on kehitetty pelillisiä interventioita, joissa joko taistellaan avattarella masennusta vastaan tai harjoitellaan omien oireiden puheeksi ottamista (mm. SPARX-peli, eSMART-MH, Beating the Blues, TFD) ja ne on todettu varteenotettaviksi hoitomuodoiksi etenkin nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Myös alun perin ei- hyötykäyttöön suunnitelluilla digipeleillä (mm. The Journey ja Dojo) on saatu lupaavia tuloksia esimerkiksi ahdistuksen hoidossa sekä aggression hallinnassa, kun peleihin on lisätty Biofeedback- ominaisuus. Palautteen avulla pelaaja pääsee konkreettisesti tunnistamaan omaa pelinaikaista reagointia sekä harjoittelemaan esimerkiksi itsesäätelytaitojaan (esim. Nevermind ja Playmancer). Ammattilaiset saattavat kuitenkin pitää digipelaamista haitallisena ilmiönä eikä pelillisyyteen liittyvää potentiaalia hyödynnetä riittävästi. Pelaamiseen liittyy paljon myyttejä ja ennakkoluuloja, jotka ohjaavat työskentelyä. Parhaimmillaan pelimekaniikka voi kuitenkin tarjota haasteita, mahdollisuuksia, kilpailua, yhteistoiminnallisuutta, palautetta, palkitsemista, vuorovaikutusta ja voittamista. Peleillä on mahdollisuuksia itseohjautuvuuden tukemisessa ja ne mahdollistavat virheistä oppimisen. Koska kyseessä on vain ”peli”, niiden kautta voi tehdä erilaisia ratkaisuja sekä kokeilla tilanteita eri rooleista tai näkökulmista käsin. Niiden avulla voi toistaa samoja tilanteita tai harjoituksia sekä saada välitöntä palautetta suorituksesta. Pelit mahdollistavat myös todellisuuspakoilun sekä tarjoavat ajanvietettä. Mutta kuinka voisin uteliaasti tutkia, mitä hyötyjä pelaaminen voi asiakkaalleni tuottaa? Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) rahoittamissa hankkeissa Pelaten terveeks? ja Pelaten osalliseks haastetaan mielen­ terveysalan ammattilaiset pohtimaan ja ottamaan käyttöön hyötypelejä osana omaa asiakastyötä. Pelaten terveeks? -hankkeen haastatteluissa nousi esiin, että mielenterveys­ kuntoutujat olisivat valmiita kokeilemaan uusia digitaalisia palveluita, mutta työntekijöiden asenteet digitaalisuutta kohtaan olivat ristiriitaisia eikä esimerkiksi digipelejä koettu ”oikeana työnä”. Pelaten osalliseks -hankkeen studiosessioissa taas nuoret, jo paljon pelaavat, tutustuttavat ammattilaiset ja kokemus­ asiantuntijat pelaamisen ilmiöön sekä siihen, mitkä asiat motivoivat pelaamaan ja mitä hyötyä pelaamisesta voi olla. Hankkeen alustavat tulokset ovat lupaavia. Studiosessioissa on ravisteltu pelaamiseen liittyviä asenteita ja testattu ennakko­ luulottomasti erilaisia pelejä sekä pohdittu niiden käyttöä sekä osana omaa arkea että työtä. Lisätietoa verkkosivuilta, blogista ja Facebookista www.jamk.fi/pelatenosalliseks Katso myös hankkeessa rakennettu vapaasti käytettävien hyötypelien katalogi: www.jamk.fi/pelikatalogi tiistai 22.11. T utustu tule vaisuu t eesi!
  • 9. 9 3 Persoonallisuushäiriöt Puheenjohtaja: liittovaltuuston puheenjohtaja Tarmo Raatikainen, Mielenterveyden keskusliitto Mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa työskennellessäni? Käytännön työskentely persoonallisuushäiriöisiksi diagnosoitujen kanssa Pertti Hakkarainen, psykologi, psykoterapeutti (VET), Helsingin vankila Suomalaisista vangeista tehtyjen tutkimusten mukaan hyvin suurella osalla vangeista on persoonallisuushäiriön ja päihde­ häiriön diagnoosiyhdistelmä (mm. Joukamaa ja työryhmä 2010). Kliininen kokemukseni Helsingin vankilassa vastaa täysin näitä tutkimustuloksia. ICD–10 puolestaan toteaa ”Persoonallisuushäiriöt (F60) ovat syvälle juurtuneita ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja. Ne ilmenevät joustamattomina käyttäytymisvasteina hyvin monen­ laisissa elämäntilanteissa.” sekä ”Nämä käyttäytymismuodot ovat äärimmäisen tai huomattavan poikkeavia verrattuna kulttuurin keskimääräisen edustajan tapaan havaita, ajatella, tuntea ja varsinkin suhtautua muihin. ” Pidän näitä määrittelyjä erittäin kuvaavina. Samalla selittyy sekin, miksi niin moni lopulta vankilaan päätynyt on saanut persoonallisuushäiriödiagnoosin – hän on toiminut ympäröiväs­ tä valtakulttuurista niin poikkeavalla tavalla, että moisesta toiminnasta on ajan saatossa lakiin määrätty sanktiot. Rikosseuraamuslaitoksen arvoihin kuuluu usko muutoksen mahdollisuuteen. Työskentelemme päivittäin, jotta voisimme auttaa muutokseen motivoituneita vankeja muuttamaan niitä lain ja hyvän elämän kannalta kriittisiä havaitsemisen, ajatte­ lun, tuntemisen, muihin suhtautumisen sekä etenkin toiminnan tapoja, jotka ovat luoneet tai ylläpitävät rikollista ja vahingoit­ tavaa käyttäytymistä. Lähestymmekin asiaa useimmiten käytöksestä lähtien. Tiettyihin rikoksiin tai tiettyyn ongelmalli­ sen toimintaan (tyypillisimpänä päihteiden liikakäyttö) kohdis­ tuvat interventiot tähtäävät sekä käytännön toiminnan välittömään muuttamiseen että käyttäytymisen takana olevien havaitsemisen, ajattelun tuntemisen ja toisiin suhtautumisen tapoihin. Esimerkiksi seksuaali- tai väkivaltarikoksiin syyllistyneiden kanssa käydään ryhmäohjelmissa systemaattisesti läpi tekoihin johtaneita ajattelun ja toiminnan tapoja. Päihdekäytön syitä ja mekanismeja sekä raittiin elämän edellytyksiä taasen työstetään mm. yhteisökuntoutuksen keinoilla. Useimmiten interventioiden taustateoriana ovat kognitiivis-behavioraalinen teoria sekä hyvän elämän (http://www.goodlivesmodel.com/) ja rikoksista irtautumisen (desistance) mallit. Lyhyesti sanottuna opetellaan havaitsemaan, millainen oma ajattelu johtaa rikoksiin ja sitten opetellaan uusia tapoja ajatella, tuntea, suhtautua muihin ja ennen kaikkea: uusia tapoja toimia. Vankilassa olen oppinut yhteisen kielen löytämisen tärkeyden. On hyvä ymmärtää, miksi niin moni vanki asennoi­ tuu asioihin ja ihmisiin tietyllä dysfunktionaalisella tavalla. Kehityshistorian muokkaamat tavat havainnoida ympäristöä ja suhtautua muihin tulee työskentelyssä ottaa huomioon ainakin kolmella tapaa. Ensinnä vankilan tai sen henkilökunnan ei tule jatkuvasti uusintamalla ylläpitää ja vahvistaa dysfunktionaalisia tapoja havainnoida, ajatella ja tuntea. Esimerkiksi persoonallisuus­ häiriöihin usein liittyvää mustavalkoajattelua ei ole syytä vahvistaa korostetulla vastakkainasettelulla. Toiseksi ei tule tulla mukaan vedetyksi asetelmiin, vaikka asiakas/vanki ne tilantee­ seen toisikin. Esimerkiksi tunne-elämältään epävakaaseen persoonallisuuteen liittyviin tunteenpurkauksiin on syytä suhtautua maltillisesti ja vakaasti, ei vastaten vastaavan- laisella tunteenpurkauksella tai impulsiivisella vallankäytöllä. Tämä pitää sisällään kolmannen tärkeän seikan eli sen, että voimme päivittäin omalla toiminnallamme mallittaa toimivia tapoja havainnoida, kohdata, olla vuorovaikutuksessa ja käyttäytyä. Voimme toimia luotettavasti, tunne-elämältämme vakaasti, pitkäjänteisesti ja rakentavalla vuorovaikutustavalla. Kuten kasvatustieteiden emeritaprofessori Lea Pulkkinen eräässä seminaarissamme totesi, syrjäytymistä voidaan pysäyttää vastaamalla haasteelliseenkin erilaisuuteen rakentavalla tavalla. Luennossani tulen avaamaan yllä käsiteltyjä asioita esi­ merkkien ja vankilassa usein ilmenevien ilmiöiden kautta. Käytän esimerkkejä epäsosiaalisen persoonallisuuden, tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden ja vaativan persoonallisuuden ilmenemismuodoista. tiistai 22.11.
  • 10. 10 4 Skitsofrenia ja kuntoutumisen haasteet Puheenjohtaja: kuntoutuspäällikkö Kimmo Hane, Mielenterveyden keskusliitto Skitsofreniahoidon uudet tuulet Eila Sailas, LL, tulosyksikön johtaja, psykiatrian tulosyksikkö, Kellokosken sairaala Skitsofreniaa pidettiin pitkään huonoennusteisena ja vaikeas­ ti hoidettavana sairautena. Sairauden pitkäaikaisennuste on kuitenkin mainettaan parempi ja vaihtelee täydellisestä paran­ tumisesta vakaviin kroonistuneisiin tiloihin. Oireilua ymmärre­ tään nykyisin paremmin, hoitojärjestelmä kykenee tarjoamaan monimuotoista kuntoutusta ja kuntoutujien ja heidän omaisten­ sa toiveita ja mielipiteitä huomioidaan aiempaa tarkemmalla korvalla. Skitsofrenian hoidossa tavoitteet asetetaan korkealle: sairauden oireet pyritään hoitamaan, mutta ennen kaikkea tavoitellaan elämänlaatua, hyvää toimintakykyä ja osallisuutta yhteiskunnassa. Lääkehoito on edelleen skitsofrenian hoidossa keskeistä. Lääkkeisiin liittyy kuitenkin runsaasti sivuvaikutuksia, minkä vuoksi käytetyt lääkeannokset ovat pienentyneet ja lääke­ hoidon toteutuksessa on tapahtunut muutoksia. Lääkehoidon haitoista on myös saatu lisäselvyyttä. Kognitiivisesta psyko­ terapiasta on todettu olevan hyötyä psykoosisairauksien hoidossa ja siksi olisi tärkeää, että jokainen psykoterapiaa toivova skitsofreniaan sairastunut potilas voisi terapiaa saada. Hoidossa hyödyllisiä voivat olla myös muut psykoterapia­ muodot kuten perhe- ja traumaterapiat. Viime vuosien suurin muutos hoitovalikossa on kuitenkin skitsofrenian kognitiivisten oireiden hoitoon kehitettyjen neurokognitiivisten kuntoutusohjelmien rantautuminen myös Suomeen. Erilaisia kognitiivisten toimintojen puutteita tai häiriöitä voidaan todeta lähes kaikilla skitsofreniaan sairastuneilla, vaikka ne eivät kuulu sairauden diagnostisiin kriteereihin. Skitsofreniassa todetut keskeiset kognitiiviset oireet liittyvät prosessointinopeuteen, tarkkaavaisuuteen, työmuistiin, kielelliseen oppimiseen ja muistiin, näönvaraiseen oppimiseen ja muistiin, päättelyyn ja ongelmanratkaisuun sekä kielelliseen käsityskykyyn. Lisäksi skitsofreniapotilailla on puutteita sosiaalisen kognition alueella. Tämä määritellään ihmisen tavaksi kokea itsensä ja muut sekä kyvyksi muodostaa mielikuvia itsen ja muiden välisistä suhteista ja taidoksi käyttää näitä mielikuvia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Arjessa kognitiiviset vaikeu­ det näyttäytyvät pahimmillaan vaikeuksina muistaa arkisia asioita, paneutua keskusteluun tai ylipäätään hankaluutena saada tavallisia asioita aikaiseksi. Näitä oireita voidaan nyt hoitaa erilaisilla yksilö- ja ryhmä­ kuntoutusmenetelmillä, jopa itsenäisillä tietokoneavusteisilla ohjelmilla. Skitsofreniaan sairastuneiden potilaiden fyysinen sairastami­ nen on keskiväestöä runsaampaa ja jopa eliniän odote on keskivertoa alhaisempi. Siksi fyysisen terveyden hoitamiseen pyritään nykyisin kiinnittämään aktiivisesti huomioita. Suurimmat muutokset skitsofrenian hoidossa ovat kuitenkin tulleet arkeen kuntoutujien itsensä tuomina. Näitä ovat vertais­ tuki, yhteiskunnan osallisuuden ja potilaiden voimaantumisen korostaminen. Samalla hoitovalikkoon ovat tulleet tuettu työllistyminen ja muut ammatillisen kuntoutuksen muodot. Psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminen Leif Berg, VTM, psykoterapeutti (VET), FinFami Uusimaa ry FinFami-Uusimaa ry:llä on pitkät perinteet mielenterveys­ kuntoutujien omaisten ja läheisten tukemisesta ja koko perheen kanssa tehtävästä työstä. Näinä vuosina yhdistyksessä on kohdattu toisaalta henkilöitä, joilla on ollut mitä erilaisimpia sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen haasteita ja häiriöitä, ja toisaalta omaisia ja läheisiä, joita nämä kummallisuudet ihmetyttävät. Tämä on aiheuttanut perheessä ja lähipiirissä usein hämmennystä, vääriä tulkintoja ja ristiriitoja. Psyykkisesti oireilevat henkilöt tiedostavat toimintojensa puutteet ja se herättää huolta, koska syytä siihen ei aina ymmärre­ tä. Siksi on tärkeää kertoa heille selkeästi ja asiallisesti neurologi­ sen häiriön aiheuttamista toimintaesteistä ja ajatus­häiriöistä. Tietoa jaettaessa on siihen liitettävä myös keinot, joilla henkilö itse ja hänen omaiset/läheiset voivat ongelmassa tukea ja taitoja kehittää. Henkilöitä, jotka kärsivät kognitiivisista häiriöistä voidaan auttaa monipuolisesti. Tavoitteena on, että henkilö selviytyy mahdollisimman itsenäisesti arjen tehtävistä. On tärkeätä, että kuntoutujalla ja hänen läheisellään on käsitys siitä, miten toipuminen etenee, millainen prosessi palautuminen voi olla ja kuinka toipumista voidaan parhaalla mahdollisella tavalla tukea. Monella psykoosiin tai vakavaan masennukseen sairastuvalla ihmisellä on todettu olleen jo varhaisessa elämänvaiheessa herkkyyttä tai haurautta, joka viittaa kognitiivisiin häiriöihin tai rajoitteisiin. Kuormittavissa elämäntilanteissa vaikeudet voivat mahdollisesti kehittyä sairaudeksi. Jos häiriöitä tai rajoitteita on hyvin varhaisessa vaiheessa, sairauden aiheuttamien pysyvien toimintaesteiden riski kasvaa. Tiedetään myös, että useimmat kognitiiviset häiriöt tai rajoitteet kehittyvät tai pahenevat yleensä kahden vuoden sisällä sairastumisesta. Sen vuoksi on panostettava tehokkaisiin keinoihin puuttua sairauden kulkuun jo sen varhaisessa vaiheessa, huomata ongelmat ja hoitaa niitä ajoissa. Tilanne tulisi hoitaa mahdollisimman nopeasti, sillä mitä pidemmän ajan sairaus kestää, sitä suurempi on riski toiminta­ esteen kehittymiselle. Esimerkiksi skitsofreniaan sairastuvan stressinhallintakykyä heikentävä tekijä voi olla puutteellinen neurokognitiivinen suoriutumiskyky. Jos hänellä on muistitoimintojen heikkoutta tai toiminnanohjauksen häiriöitä, arkiset askareet saattavat kuluttaa liian suuren osan hänen psyykkisistä voimavaroistaan. Nämä neuropsykiatriset puutokset aiheuttavat helposti myös eri tapahtumien ja tilanteiden virhetulkintoja. Ympäristön stressitekijöiden vaikutus voi olla erityisen voimakas juuri siksi, että henkilön ongelmanratkaisukyky on heikentynyt. Tämä voi lisätä psykoottisia oireita. Psyykkisesti toimintaesteisen henkilön on yhtä vaikea tehdä näitä arkisia asioita kuin sokean lukea kirjaa tai kuuron kuunnella sinfoniaa. tiistai 22.11.
  • 11. 11 Psyykkisesti toimintaesteisen henkilön tilanne voidaan verrata henkilöön, joka joutuu joka päivä harjoittelemaan pyöräilyä uudelleen. Fyysisiin ja psyykkisiin toimintaesteisiin suhtaudutaan kuitenkin eri tavalla niin yleisesti kuin yhteis­ kunnallisestikin. Jokainen ymmärtää, että sokea ei näe ja kuuro ei kuule. Kuitenkaan ei ymmärretä, että psyykkinen toiminta- este voi aiheuttaa samantapaisia ongelmia kuin sokeutuminen, kuuroutuminen, kyvyttömyys tuottaa puhetta tai liikuntakyvyn menettäminen. Kun kohdataan henkilö, joka näkee, kuulee, puhuu ja liikkuu, mutta käyttäytyy muutoin poikkeavalla tavalla, ei ymmärretä, että kyseiseltä ihmiseltä voi puuttua kyky käyttää näköään, kuuloaan, puhettaan ja liikkuvuuttaan oikealla tavalla. Tällaiselle henkilölle on yhtä turhaa sanoa ”sinun on ryhdistäy­ dyttävä ja alettava hoitaa asioitasi” kuin sanoa kuurolle ”sinun on kuunneltava tarkemmin”. Psyykkisen toimintakyvyn häiriöt tai rajoitteet eli kognitiiviset häiriöt ilmenevät kognitiivisissa toiminnoissa kuten havaitsemi­ sessa, oppimisessa, muistissa, päättelyssä, ongelmanratkaisussa, kielellisissä toiminnoissa ja tahdonalaisessa liiketoiminnassa. Kognitiivisten häiriöiden tuntemus on tärkeää, sillä ne voivat heikentää psykososiaalista ja ammatillista toimintakykyä, altistaa sairausepisodien uusiutumiselle ja heikentää hoito­ myöntyvyyttä. Psykoottisten oireiden ohella kognitiiviset häiriöt ovat skitsofrenian keskeisiä oireita. Henkilöllä havaitaan muistin, tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen häiriöitä, jotka liittyvät myös sairaudesta aiheutuviin psykososiaalisiin ongelmiin. Kognitiivisiksi prosesseiksi ja taidoiksi käsitetään ihmisen kyvyt havaitsemisessa, oppimisessa, muistissa, päättelyssä, ongelmanratkaisussa, kielellisissä toiminnoissa ja tahdon­ alaisessa liikkeensäätelyssä. Lyhyesti määriteltynä kognitiiviset häiriöt ovat tiedon käsittelyn ja ajatuskulun häiriöitä. Masennuksen aiheuttamat kognitiiviset häiriöt liittyvät usein tiedonkäsittelykykyyn, erityisesti kykyyn säädellä tavoitteellista toimintaa. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi liittyä toiminnan­ ohjauksen – toiminnan aloittamisen, toimintatavan valinnan, joustavuuden ja suunnittelun – sekä kielellisen muistin häiriöitä jo sairauden alkuvaiheessa sekä oireettomassa vaiheessa. Erityisesti maniajaksojen toistuminen voi syventää kognitiivisia häiriöitä. tiistai 22.11.
  • 12. 12 Päihde- ja mielenterveys­yhteistyössä on voimaa – vai onko? Päihde- ja mielenterveys­järjestöjen yhteistyö – tarve, haasteet ja mahdollisuudet Sari Jurvansuu, tutkija, EHYT ry Mielenterveys- ja päihdepalveluiden integraatio ja sote- uudistus johtavat merkittäviin muutoksiin palvelujärjestelmässä. Muutokset korostavat tarvetta integraatiota koskevalle tutki­ mukselle järjestönäkökulmasta. MIPA-Järjestökyselyssä tarkasteltiin päihde- ja mielenterveystyön yhteisiä rajapintoja järjestöjen toiminnassa sekä järjestöjen väliseen yhteistyöhön liittyviä tarpeita, haasteita ja mahdollisuuksia. Kyselyyn vastasi 187 paikallista päihde- ja mielenterveysyhdistystä ja 28 valtakunnallista järjestöä. Puolet vastaajista piti päihde- ja mielenterveysongelmien yhteisesiintyvyyttä merkittävänä ongelmana toiminnan kohde­ ryhmässään. Yhteisesiintyvyyteen liittyviin tarpeisiin haluttiin pystyä vastaamaan paremmin. Kolmannes yhdistyksistä järjesti toimintaa, jossa yhdistyivät päihde- ja mielenterveystyö. Valtaosassa toiminta perustui yhteistyöhön julkisen sektorin tai muun järjestökentän kanssa. Osa vastaajista katsoi, että päihde- ja mielenterveystyön yhdistäminen ei sovi yhdistyksen perustehtävään tai yhdistämistä ei pidetty tarpeellisena. Ostopalveluja tuottavissa yhdistyksissä koettiin enemmän tarvetta yhteistyöhön kuin vapaaehtoisuuteen ja vertaisuuteen painottuvissa yhdistyksissä. Yhteistyötä vaikeuttivat resurssien puute ja yhteistyön projektiluonteisuus sekä erityisesti pienillä paikkakunnilla yhteistyökumppanien puute. Päihde- ja mielen­ terveysjärjestöjen välille kaivataan ihmisten hyvinvointia ja järjestöjen toimintaedellytyksiä vahvistavaa yhteistyötä. Tulokset kuvaavat toisaalta järjestökentän toimijoiden moninaisuutta: erilaisilla toimijoilla on erilaiset yhteistyön tarpeet ja haasteet. Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakyky Tuuli Pitkänen, vanhempi tutkija, A-klinikkasäätiö MIPA-hyvinvointikyselyssä on kartoitettu laajasti järjestöjen tavoittamien kansalaisten elämäntilannetta ja toimintakykyä sekä palvelutarpeita ja -kokemuksia. Hyvinvointikyselyyn vastasi 1085 päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tavoittamaa kansalaista talvella 2015 – 2016. Vastaajia oli kuudesta eri päihdejärjestöstä: A-klinikkasäätiö (n = 172), A-kiltojen Liitto (n = 143), EHYT ry:n Elokolot (n = 140), Sininauhaliitto (n = 126), Irti Huumeista ry (n = 108) ja Tukikohta ry (n = 66). Mielenterveysjärjestöistä vastauksia tuli hieman vähemmän: Suomen Mielenterveysseura (n=89), Mielenterveyden Keskusliitto (n=52) ja FinFami-Uusimaa (n=58). Lisäksi vastauksia tuli Kuntoutussäätiön (n=47), Vantaan kaupungin Havu- ja Myyrastin (n=10) sekä järjestöjen nettisivujen kautta (n=74). Hyvinvointikyselyyn vastanneista kaksi kolmannesta oli käyttänyt palveluita tai osallistunut toimintoihin oman ongel­ mansa takia ja kolmannes oli toiminnassa mukana muusta syystä kuten läheisenä, vertaisena tai halusta auttaa ja vaikut­ taa. Oman ongelman vuoksi osallistuneista (n=504) lähes puolet (45 %) ilmoitti osallistuvansa päihteiden käytön, kolman­ nes (30 %) mielenterveysongelmien ja joka neljäs (25 %) molempien syiden vuoksi. Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen kenttä on käytännössä moninainen ja raja-aidat ylittävä. Omien ongelmien vuoksi järjestöjen piiriin hakeutuneiden kansalaisten toimintakyvyssä esiintyi monenlaisia vajeita ja heillä oli useammin kokemuksia mm. yhdenvertaisuuden puutteesta ja yksinäisyydestä kuin väestössä keskimäärin. Ihmiset, joilla oli sekä päihteisiin että mielenterveyteen liittyviä ongelmia, kokivat tilanteensa kaikkein vaikeimmaksi. Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintoihin osallistumisen oli koettu vaikuttaneen pääsääntöisesti varsin myönteisesti ja laaja-alai­ sesti osallistujien toimintakykyyn sekä hyvinvointiin. Vertaisten ja kokemusasian­tuntijoiden rooli päihde- ja mielenterveystyössä Jouni Puumalainen, tutkija, Mielenterveyden Keskusliitto ja Kuntoutussäätiö Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden toiminnalle suomalai­ sissa päihde- ja mielenterveysjärjestöissä on jo melko pitkä historia. Erityisesti vertaistukeen perustuvia ryhmiä on toiminut järjestöjen piirissä jo vuosikymmeniä, kuten esimerkiksi AA-ryhmiä ja mielenterveyskuntoutujien yhdistyksiä. Viime vuosina kokemusasiantuntijoita on ollut mukana myös järjestö­ jen arviointi-, kehittämis- ja tutkimustoiminnassa. Vähitellen oman kokemuksen kautta saadun asiantuntemuksen arvo on ymmärretty myös julkisella sektorilla. MIPA-hankkeessa vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden roolia kartoitettiin sähköisillä kyselyillä. Kyselyt kohdistuivat vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden kanssa työskenteleviin järjestöjen työntekijöihin sekä itse vertaisiin ja kokemusasian­ tuntijoihin. Sähköistä kyselyä jaettiin MIPA-hankkeessa mukana olevien organisaatioiden yhdyshenkilöiden kautta sekä erilaisissa Facebook-ryhmissä ns. lumipallomenetelmänä. Työntekijöiden kyselyyn vastasi kaikkiaan 87 järjestötyön­ tekijää, joista 60 vastasi nimenomaan vertaisia ja kokemus­ asiantuntijoita koskeviin kysymyksiin ja 27 yleensä vapaa­ ehtoistoimijoita järjestöissä koskeviin kysymyksiin. Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden vastauksia saatiin 76. Työntekijöistä neljä viidestä totesi ylipäätään vapaaehtoistoi­ minnan olevan vähintäänkin erittäin merkityksellistä järjestöjen toiminnalle, osan mielestä vapaaehtoisten toiminta oli jopa elintärkeää järjestöille; ilman heitä järjestö tai yhdistys ei pystyisi toimimaan. Yli puolet vertaisista ja kokemusasiantuntijoita oli eläkkeellä ja noin kolmasosa työelämässä, loput olivat opiskelijoita tai työttömiä. Tyypillisimmillään vertaiset ja kokemusasiantuntijat käyttivät tähän toimintaan 7 tuntia viikossa, jotkut vain muuta­ man tunnin kuukaudessa, jotkut puolestaan toimivat jopa kokopäiväisesti. Työnohjaus koettiin erittäin tärkeäksi tueksi, jonka avulla estettiin uupumista. 12 tiistai 22.11.
  • 13. 13 Miten kokemusasiantuntijuus otetaan huomioon kunnan mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa? Ainomaija Heiska-Johansson, mielenterveys- ja päihdetyön palvelupäällikkö, Järvenpää Järvenpään mielenterveys- ja päihdesuunnitelman 2014–2016 päivitys on juuri meneillään. Suunnitelma päivitetään seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja sitten toivotaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus antaa uudet askelmerkit palvelujen järjestäytymisessä ja asiakkaan valinnan vapaudessa. Järvenpään mielenterveys- ja päihdesuunnitelman taustalla ovat sekä kaupungin strategiset päämäärät että Kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman kärkihankkeet liitettynä suunnitelmatyöryhmän moniammatilliseen asiantuntijuuteen. Suunnitelman tavoitteeksi nousivat terveyserojen kaventuminen, syrjäytymisen ehkäiseminen, hoidon saatavuuden paraneminen ja itse- ja omahoidon lisääntyminen. Kokemusasiantuntijatoiminta alkoi Järvenpään mielenterveys- ja päihdepalveluissa säännöllisenä vuonna 2014. Alusta saakka tavoitteena oli, että kokemusasiantuntijoiden kokemus pyritään saamaan yhdeksi resurssiksi suunnitelman tavoitteiden toteutuksessa. Ammattilais-vertaistyön kehittäminen ja juurruttaminen osaksi palveluja ja työkulttuuria vaati aktiivisia vertaisia ja työntekijöitä, jotka olivat kiinnostuneita työskentelemään rinnakkain, ennakko­ luulottomuutta sekä uskoa että tällä työmenetelmällä saadaan enemmän vaikuttavuutta palveluihin. Ja kuten kaiken uuden juurruttamisessa, tarvittiin pelisääntöjä, tiedotusta ja toiminta­ ohjeita. Niitä tehtiin vertaistyön ohjaus­ryhmässä, johon osallistui kokemusasiantuntijoita, työntekijöitä ja esimiehiä. Kolmen vuoden kokemus on se, että kokemusasiantuntijat/ vertaiset ovat ottaneet oman paikkansa erityyppisissä tehtävis­ sä Järvenpään mielenterveys- ja päihdepalveluissa ja niiden kehittämisessä entistä asiakaslähtöisimmiksi. YLEISÖLUENNOT Kuinka uneton oppi nukkumaan? Leeni Peltonen, vapaa toimittaja, tietokirjailija  Istuin lempipaikassani maalla, portailla joille aamuaurinko paistaa, kun oivalsin, että minun oli tehtävä jotain. Olin käyttänyt unilääkkeitä yli 25 vuotta, mutta nyt olin tullut käännekohtaan. Olin tehnyt töitä media-alalla koko aikuisikäni, ja olin tuolloin neljän lehden päätoimittaja, kolmen lapsen äiti ja paljon hoitoa tarvitsevien ikääntyvien vanhempien tytär. Elämässä oli paljon hyvää, mutta kyvyttömyys nukkua teki siitä usein toivotonta rämpimistä. Olin öisin valvoessani yksi käpristelevä huolikimppu. Pohdin mennyttä, olevaa ja tulevaa, vastuita, velvollisuuksia, pärjää­ mistä ja jaksamista. Yöt olivat rauhattomia, ja päivät yhä kiireisempiä. Tuossa yhtälössä oli jotain pahasti pielessä. Syitä unettomuuteeni ei ollut selvitetty koskaan. Keinoksi oli tarjottu ainoastaan unilääkkeitä. Mutta nyt en enää tyytynyt tähän: halusin ymmärtää syyt univaikeuksieni taustalla, ja ennen kaikkea halusin taas oppia nukkumaan. Tuo oivallus ajoi minut kirjoittamaan kirjan Valvomo – kuinka uneton oppi nukkumaan. Ensin haastattelin asiantuntijoita ja keräsin näkemyksiä unen monista puolista. Sen lisäksi tutkiske­ lin omaa mieltäni ja keräsin muistojani, miltä unettomuus on tuntunut kaikki nämä vuodet. Vaikka unettomuudesta puhutaan ja kirjoitetaan niin paljon, en ollut koskaan törmännyt oma­ kohtaiseen kertomukseen siitä, mitä aamuyöllä valvoessaan oikeasti kokee. Tai miltä tuntuu mennä töihin unenpuutteesta harmaana, aivot tahmeina ja mieli maassa. Tarinallani on onnellinen loppu. Lukuisien asiantuntijoiden pakeilla käytyäni löysin lopulta apua: huonon nukkumisen syyt selvitettiin perusteellisesti. Unettomuuteni syynä oli ylivireystila ja kohonnut stressitaso. Aloin asiantuntijoiden ohjeilla muuttaa elämääni sellaiseen suuntaan, että elämäntavat tukisivat unta mahdollisimman hyvin. Se ei ollut ihan helppoa, mutta se onnistui. Kaikkein vaikeinta oli muuttaa omaa ajattelua. Sillä unettoman mieli on usein juuttunut unettomuutta ylläpitäviin ajatuksiin. Niistä pitää pystyä päästämään irti, jotta voisi oppia jälleen nukkumaan. Lopulta sain unettomuuskierteeni katkeamaan ja pääsin eroon unilääkkeistä. Samoihin aikoihin päädyin tekemään ison elämänmuutoksen ja irtisanouduin päätoimittajan työstä perustaakseni oman yrityksen. Perustin kirjaa kirjoittaessani Facebook-ryhmän Nuku paremmin. Ryhmään on kymmenessä kuukaudessa liittynyt lähes 1800 jäsentä. Moni sanoo ryhmään liittyessään, että vihdoinkin voin puhua unettomuudesta niin, että joku ymmär­ tää. Ryhmän jäsenet antavat toisilleen vertaistukea ja jakavat kokemuksiaan. Moni on kokenut saavansa apua pelkästään siitä tiedosta, että ei ole unettomuutensa kanssa yksin. On tärkeää jakaa kokemuksia unettomuudesta, josta kärsii ajoittain jopa joka kolmas aikuinen. Unettomuutta ei pidä hävetä eikä sen pidä antaa kasvaa elämää hallitsevaksi möröksi. Sillä keinoja on, ja toivoa on: nukkumaan voi oppia aikuisenakin, jopa vuosikymmenien unettomuuskierteen jälkeen. Mind-Body Bridging – mielen työväline arjessa Monica Halinen, pari-ja perhepsykoterapeutti, kriisi-ja traumaterapeutti, nukkumisen asiantuntija, MBB-terapeutti MBB on kliinisesti tutkittu, aivotutkimukseen perustuva uudenlainen viitekehys ja menetelmä ihmisen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ja suoriutumisen parantamiseksi. Sitä voi käyttää itsetuntemuksen lisäämiseen sekä oman stressitilan tunnistamiseen ja säätelyyn. Menetelmän on alun perin kehittänyt psykiatri, psykoanalyy­ tikko Stanley Block työtovereineen, joista osa on sosiaalityönte­ kijöitä peruskoulutukseltaan. USAssa kaksi MBB-ohjelmaa (MBB Sleep Program ja MBB Substance Abuse Program) on hyväksytty National Registry of Evidance based Programs -listalle, mikä vastaa Suomessa Kelan hoitomuotojen hyväksymistä. tiistai 22.11.
  • 14. 14 Keskeistä MBB:ssä on tietoisuustaitojen avulla tapahtuva palautuminen luonnollisen toiminnanohjauksen tilaan, jossa voimavaramme ovat aidosti käytössämme. MBB:tä voidaan käyttää sekä yksilöllisesti että ryhmässä. Itsehoitomenetelmänä MBB on voimaannuttava. Siinä opitaan mm. kuinka säädellä omia voimakkaita tunteita, kuten huolestuneisuutta, ahdistusta ja vihaa. MBB mahdollistaa yliaktiivisen identiteettijärjestelmämme tunnistamisen ja rauhoittamisen myötä parhaan mahdollisen sopeutumisen kulloiseenkin tilanteeseen. Apuna käytetään mielen ja kehon yhdistämisen keinoja, joita ovat aistiminen, ajatusten nimeäminen ja kehomielikarttojen tekeminen. Muutoksen kokeminen kehon ja mielen tilassa, ja sitä seuraava välitön helpotuksen tunne, motivoi jatkamaan eteenpäin harjoitteiden kanssa. Lapsille ja nuorille on omat MBB-ohjelmat. MBB on myös koettu hyväksi työvälineeksi psykoterapeuttisessa työssä. Apua, kaaos kotona – miksi koti menee sekaisin? Maria Laitinen, ammattijärjestäjä, Tavararemontti Oy Vaikka kotona olisi kaaos, sen asukkaat eivät ole laiskoja tai tyhmiä. On monta syytä liian tavaran kertymiseen. Yksi niistä on masennus ja (työ)uupumus. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniajakson aikana tavaroiden ostaminen saattaa lähteä käsistä. Elämässä on voinut tulla paljon menetyksiä ja vastoin­ käymisiä, jolloin tavara antaa turvallisuuden tunnetta. Esineisiin sisältyy muistoja. Niihin liittyy myös unelmia eli sitten kun on aikaa, voi tehdä käsitöitä tai lukea lehtiä. Ne ovat maksaneet ja siksi tuntuu pahalta heittää rahaa menemään. Pois ei uskalleta laittaa mitään, kun vielä voi tarvita. Kodin raivaamisessa ja kaaoksen taltuttamisessa tärkeää on kysellä itseltään, millaisen kodin haluan. Miten haluan elää? Toimeen voi ryhtyä vaikka yksi kaappi kerrallaan tai kategoria kerrallaan: esim. käydä läpi kaikki kirjat samalla kertaa ja karsia niistä tarvittavan määrän (jos kirjahyllyt haluaa pois, täytyy karsia lähes kaikki kirjat). Ammattijärjestäjä auttaa, jos päätök­ senteko yksin on vaikeaa tai on fyysisiä rajoitteita kantamiselle tai kiipeämiselle. Ammattijärjestäjän kanssa valmista tulee huomattavasti nopeammin kuin yksin. Kysymykset auttavat selventämään säästämisen tarvetta. Koska käytin tätä viimeksi? Koska aion käyttää tätä? Millaista elämäni olisi, jos minulla ei olisi tätä enää? Hyvin järjestetyssä kodissa on helppo siivota, ei tarvitse pelätä kompastuvansa. Aikaa säästyy, kun tavaroilla on paikat eikä niitä tarvitse etsiä. On mukavaa kutsua vieraita, kun ei tarvitse hävetä ja selitellä. Aloittaa voi vaikka sillä, että heittää roskat roskikseen. Parille leipäpussin nipsulle saattaa olla käyttöä, mutta muovipussillista niitä tuskin tarvitsee kukaan. Kokemuskirjasto: Kasvaminen Jehovan todistajana, ja elämä eron jälkeen Elina Multisilta Lapsi useimmiten kasvaa ajatellen, että se oma kasvuympäristö ja olosuhde on se normi. Muunlainen ympäristö tai olosuhde on poikkeava. Samoin minä koin oman lapsuuteni varsin normaaliksi. Minusta oli normaalia käydä kolmesti viikossa Jehovan todistajien kokouksissa, rajata vapaa-aika melko tiukasti vietettäväksi vain niiden parissa jotka jakoivat saman uskon, ja pelätä tulevia uskollisten todistajien vainoja, niitä mitä todistajat natsi-Saksan aikaan kokivat. Minusta tämä oli normaalia. Uskonto voi olla monelle terve ja tervehdyttävä kokemus. Monelle se ei sitä kuitenkaan ole. Uskonnolliseen perheeseen syntyvälle lapselle, uskonto ei useimmiten ole valittu, vaan annettu asia. Itse kävin kokouksissa, ja varmasti myös kenttä­ palveluksessa (saarnaamassa) aivan vauvasta saakka. Kun opin lukemaan ja kirjoittamaan, kehotettiin minua myös ottamaan osaa kokouksissa. Koska luonteeltani olen aina ollut hyvin kiltti, jopa liian kiltti, pyrin siihen, ettei toiminnastani syntyisi mitään negatiivisia ajatuksia tai kokemuksia muille. Etenkään vanhem­ milleni. Pyrin olemaan mieliksi kaikessa missä pystyin. ”Jos annetaan kaksi vaihtoehtoa, joista toisella on vakavia järkiseurauksia, ja toista taas seuraa ylistystä, kyse ei ole valinnasta.” Jehovan todistajien parissa opetetaan ja kasvatetaan siihen, että mikäli toimii järjestön (Jehovan todistajien järjestö) oppien ja sääntöjen mukaisesti ja on mieleltään nöyrä, saa palkinnoksi ikuisen elämän paratiisissa. Vastakohtana on kadotus. Ei helvettiä, vaan hävitys. Seurakunnan jäsenten kesken usein puhutaan ja huhutaan, että jokainen joka jättää Jehovan todistajien yhteisön, ajautuu automaattisesti huonoille raiteille elämässä. Heistä huhutaan kuinka alas ovat vajonneet, ja tarinoita liioitellaan rajusti. Jokainen yhteisöstä lähtenyt on joutunut ikään kuin saatanan eksytyksen uhriksi. Kun lapsi kasvatetaan ajattelemaan näin, kuinka suuri kynnys onkaan tunnustaa, että uskonto johon on kasvanut, ei ehkä olekaan itselle se oikea polku elämässä? Etenkin, kun yhteisön jättänei­ den kanssa ei enää tulisi olla tekemisissä. Ja se on iskostettu mieleen aivan vauvasta saakka. Menin itse yhteisön toisen jäsenen kanssa naimisiin juuri täytettyäni 18 vuotta. Kaduin avioliittoa jo ennen häitä, mutten kehdannut avata suutani. Pelkäsin häpeää, jonka aiheuttaisin perheelleni, ja pelkäsin ettei minua kukaan muu enää huolisi. Teini-iästä saakka olin kamppaillut heikkoon itsetuntoon- ja itsetuhoon viittaavien ajatusten kanssa, avioliiton myötä masen­ nus lamaannutti minut täysin. Ainoat tulevaisuudenkuvat jotka näin, oli joko jäädä avioliittoon ja olla onneton, päättää oma elämä, tai jättää mies, uskonto ja koko elämä jossa olin kasvanut ja aloittaa alusta. Olen onnellinen, että valitsin viimeisen. Kaksikymmentävuotiaana aloitin elämäni alusta. Pitkään en kokenut uskonnossa tai kasvatuksessani olleen mitään vikaa. Koin itseni vialliseksi, kun en ollut pystynyt uskomaan niin kuin oli opetettu, ja etenkään elämään kuten olisi pitänyt. Koska olin ollut elämäni ajan se hyvin kiltti, joka ei juurikaan uskaltanut koetella tai uhmata yhteisön sääntöjä, ei minulla ollut yhteisön ulkopuolisia ystäviä. Ystävät, tuttavat ja suku joiden parissa olin kasvanut, eivät enää olleet osa elämääni. Olinhan eronnut, eikä minun kanssani tulisi enää olla tekemisissä. Takaraivossa kummitteli edelleen opetukset ”maailman ihmisistä” (muista kuin Jehovan todistajista) jotka ovat kaikki petollisia ja pahoja ihmisiä. Vuosiin en uskaltanut luottaa ihmisiin, enkä tutustua kehenkään. Vuosien saatossa kävin läpi useamman masennuskauden, yritin tehdä maantieteellistä pakoa pahasta olosta, siinä onnistumatta. Vasta kun pysähdyin ja aloin käsitellä pahaa oloa, huomasin kuinka paljon lapsuuden yhteisö ja siellä opitut asiat edelleen vaikuttivat minuun. Vasta käsittelemällä ja hyväksymällä, ettei lapsuuteni ja yhteisö jossa kasvoin, ollut välttämättä itselleni se sopivin tai tervein, aloin päästä eroon heikosta itsetunnosta ja kasvaa ihmisenä. Suurena apuna tiistai 22.11.
  • 15. 15 käsittelyssä on toiminut vertaistuki, toisten Jehovan todistajuu­ den jättäneiden tuki ja kaikupohja omille kokemuksille. Juuri se, mistä todistajana ollessa eniten varotettiin. Niin kuin lähes kaikki, uskonnot sopivat eri ihmisille eri tavoin. Minulle Jehovan todistajuus ei tuonut onnea eikä rauhaa. Se ei tehnyt minusta ystävällistä, suvaitsevaa ja tasapainoista ihmistä. Olen joutunut kulkemaan pitkän matkan itsessäni, ja itseni kanssa, jotta olen löytänyt sisältäni ihmisen, josta olen ylpeä ja johon olen tyytyväinen. Löysin sen taustastani huolimatta. Syö hyvää – hyvinvointia keholle ja mielelle Syö Hyvää -hanke, Kuluttajaliitto Terveellinen ruokavalio on monipuolinen ja joustava. Moni­ puoliset ruokavalinnat varmistavat, että keho saa ruuasta kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Yksipuolisesta tai kovin rajoittuneesta ruokavaliosta se on haasteellista, koska eri ruoka-aineet ovat eri ravintoaineiden lähteitä. Hyvää tekevä ruokavalio ei rajoita turhaan, ei aiheuta stressiä eikä tee elämästä hankalaa. Stressi on merkittävä elämänlaatua huonontava tekijä siinä missä laadultaan huono ruokavaliokin. Hyvä ruokavalio on joustava. Jokaisen suupalan tai ateriankaan ei tarvitse olla optimaalinen. Riittää, että pääasiat ovat kunnossa. Terveellinen ruokavalio on myös maukas, nautinnollinen ja iloa ja elämyksiä tuova. Keholle ja mielelle hyviä ruokavalintoja voi tehdä monella tapaa. On monia syitä miksi tietyt, suositellut ruoka-aineet eivät kuulu yksittäisen ihmisen ruokavalioon. Jos jättää jonkin merkittävän ruoka-aineryhmän pois, on hyvä olla tietoinen, minkä ravintoaineen lähde se on ja miten varmistaa kyseisen ravintoaineen saanti muista ruoka-aineista.  Jokaiselle löytyy tapa syödä hyvin, mutta itsestään se ei tapahdu. Hyvä elintarvike­tietämys auttaa arkisissa valinnoissa. Turhaan, trendien takia, ei ruokavaliotaan kannata rajoittaa. Säännöllinen syöminen pitää painon kurissa ja mielen virkeänä. Liian pitkät ateriavälit saavat verensokerin laskemaan. Aterian äärelle vihdoin päästessä annoskoot kasvavat helposti liian suuriksi ja energiapitoisiksi. Liian tiheä syöminen puolestaan rasittaa hampaita ja vaikeuttaa painonhallintaa. Kunnon ateriat on helpompi koostaa täysipainoisiksi kuin jatkuvat välipalat. Keholle on tärkeää riittävä ja laadukas rasvan saanti, riittävä proteiinin saanti, hyvät hiilihydraattien ja kuidun lähteet, suolan saannin rajoittaminen sekä runsas ja monipuolinen kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö. Hyvää rasvaa saadaan kaloista, kasviöljyistä, pähkinöistä ja siemenistä ja avokadosta. Proteii­ nin kanssa ei tarvitse liioitella, kämmenellinen proteiininlähdettä aterialla riittää. Ikääntyessä ja kovaa harjoitellessa tarve kuitenkin lisääntyy. Esityksessä on paljon konkreettisia esimerkkejä eri ravinto­ aineiden lähteistä, mm. erilaisia rasvan ja proteiinin lähteitä. Kadonneen itsetunnon jäljillä Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutusvalmentaja, Mielenterveyden keskusliitto Seuraamme reittiä, josta löytyy tavoitteita, onnistumisen kokemuksia, odotuksia itseä kohtaan, sisäistä puhetta, uskomuksia, unelmia, sisäistä motivaatiota ja luottamusta. Näiden avulla on tarkoitus löytää itsetunto ja jopa parantaa sitä. Esimerkiksi ihminen voi oppia tuottamaan itselleen onnistu­ misen kokemuksia, jos hän oppii asettamaan tavoitteensa ja voimavaransa tasapainoon. Näin ihminen voi huolehtia, että hänen itsetuntonsa pysyy hyvänä. Toinen esimerkki: Ihmisen sisäinen puhe voi olla syyttävää ja arvostelevaa tai kannustavaa ja tukevaa. Sisäistä puhetta voi oppia tunnistamaan ja muuttamaan kannustavampaan suuntaan. Kolmas esimerkki: Kuten sisäinen puhe myös odotukset itseä kohtaan ovat tiedostamattomia. Tulemalla tietoisiksi omista odotuksista, voi niiden hyödyllisyyttä arvioida ja ehkä laskea. Odotuksia laskemalla voivat monet arjen negatiiviset kokemukset muuttua neutraaleiksi tai jopa positiivisiksi. Arjen kokemukset ovat monella tavalla keskeisiä. Koenko arjen pienet teot arvokkaiksi ja merkityksellisiksi, jotka auttavat minua elämässä eteenpäin – vai ovatko arjen pienet teot merkityksettömiä, nöyryyttäviä, pirullisia paholaisia, jotka estävät elämän, joka oikeasti kuuluisi minulle? Toisen ihmisen merkitys terveydelle – kehitysbiologian ja genetiikan näytöt Vienna Setälä-Pynnönen, VTT, FL Usein kysymme, miten meidän tulisi syödä, nukkua ja liikkua, jotta elämä olisi kohtuullisen hyvää. Moderni biotiede yllättää, koska se kääntää terveyden yhtälön päälaelleen. Meidän kannattaisi yhtä lailla kysyä: Miten voisin kohdella itseäni ja kanssaihmisiä, jotta elämäni olisi kohtuullisen tervettä? Avaan toisen ihmisen merkitystä terveydelle biotieteen ja yksilönkehityksen näkökulmasta. Esitän, että sosio­ emotionaalisen terveyden tekijän huomioiminen auttaa vastaa­ maan moniin vallitseviin kansanterveysongelmiin. Valaisen myös ”irrallisiin” sairauksiin keskittyvän terveysajattelun taustoja ja tabuja. Viime vuosina tiedelehdet ovat julkaisseet kovaa näyttöä siitä, että kasvokkainen vuorovaikutus on merkittävä terveyden tekijä ihmisellä ja muilla nisäkkäillä. Kokemuksemme nähdyksi tulemisesta muokkaavat geenien toimintaa ja ilmiasua aivan normaalissa yksilönkehityksessä. Vaikutus on suurin elämän alussa, mutta se jatkuu läpi yksilön elämänkaaren. Tiedetään, että syntymän jälkeinen lajikumppanien seura vaikuttaa keskushermoston kehitykseen, aikuisiän sairastuvuu­ teen ja yhteisössä (yhteiskunnassa) selviämiseen. Ilojen, surujen ja hoivan terveysvaikutuksista on vaikeampi puhua jumpasta ja ravitsemuksesta. Niitä voidaan kuitenkin tutkia, havainnoida ja yleistajuistaa. Uusin genetiikka ja käyttäytymistutkimus ovat tuoneet tietoa ympäristön ja geenien yhteispelin molekyylimekanismeista. Sosiaalisten kokemusten perimään ja aivojen rakenteeseen jättämät fyysiset merkit ovat vastaansanomattomia. Se, miten kohtelemme toisiamme, heijastuu systeemisen biologian kautta terveyteemme. Vastoinkäymiset eivät ole kohtalo: biologinen systeemi on altis myös korjaaville kokemuksille. Toisen ihmisen merkitys terveydelle tullee nousemaan terveysajattelun reunamilta sen keskiöön. Tämä vaatii luopumista historiallisen sattuman takia laajalle levinneestä geenikäsityksestä, joista puuttuu ympäristötekijöiden osa siihen, mitä meistä tulee. tiistai 22.11.
  • 16. 16 5 Missä mielenterveys sijaitsee? Puheenjohtaja: kuntoutussuunnittelija, perhe- ja pariterapeutti (ET), psykoterapeutti Outi Ståhlberg, Mielenterveyden keskusliitto Asiantuntijat: Pekka Holm, perheterapeutti (VET), lasten psykoterapeutti, psykoterapeuttien, työnohjaajien, esimiesten ja työyhteisöjen kouluttaja Jaakko Seikkula, perheterapiakouluttaja, psykoterapian professori, Jyväskylän yliopisto Ihmiskäsityksemme on muuttunut hyvin olennaisesti parin vuosikymmenen aikana. Tiedämme nyt, että alusta alkaen – aluksi pieni vauva, myöhemmin aikuinen – on aktiivinen dialogisen vuorovaikutuksen aloitteentekijä. Osallistumme vuorovaikutuksessa ympäristömme aktiiviseen muokkaami­ seen. Uuden tutkimuksen mukaan meillä on synnynnäinen valmius dialogiin. Elämällä on näin kaksi perusedellytystä: Ensinnäkin syntyessämme meidän tulee oppia hengittämään. Jos emme hengitä, niin kuolemme. Me synnymme dialogiseen suhteeseen ja jos emme ole dialogissa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa, kuolemme. Koko elämä on alusta alkaen aktiivista suhteissa olemista, jossa koko ajan heijastelemme sitä mitä siinä hetkessä tapahtuu. Kokemamme suhteet ovat hyvin ruumiillisia, ne jättävät jälkensä ruumiin muistiin. Ihmisen psyyke rakentuu näistä suhdekokemuksista, joita voi sanoa elämän ääniksi. Nämä äänet ovat aina mukanamme ja ne aktivoituvat ja toteutuvat aina kussakin vuorovaikutustilanteessa. Rakennumme siis suhteista kahdella ulottuvuudella: Aiemmin kokemistamme ihmissuhteista ja suhdekokemuksista, jotka varastoituvat ruumiin muistiin ja niistä suhteista, joissa elämä tapahtuu tässä ja nyt. Ruumiillisissa aistimuksissamme ja kokemuksissamme ennakoimme tulevaa. Terveen elämän perusehto on päästä ihmissuhteiden aktiiviseksi osalliseksi ja löytää kuhunkin hetkeen mielekäs tapa olla suhteissa toisiin ja ympäristöömme. Ihmisen mielenterveys ja hyvinvointi rakentuvat suhdekokemuksista, jotka ovat ruumiillisia ja jotka kehkeytyvät sosiaalisessa sekä kulttuurises­ sa vuorovaikutuksessa. Mielenkiintoisella tavalla myös uusi aivotutkimus on valottanut sitä, että aivot ja hermostomme rakentuu dialogisesti ja dialogiseksi. Aivot eivät ole psyykkisen toiminnan keskus, johon kaikki palautuu ja joka määrää mieltämme tai ohjaa toimintaamme, vaan elävän vuorovaiku­ tuksen jatkuvasti muuttuva osa. Mielenterveys ja hyvinvointi sijaitsevat siis suhteissa, joita elämme. Dialogi on elämän perusehto. Mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on siis dialogiin osallistumista läheistemme kanssa. Näin dialogia on edellytys hyvinvoinnil­ lemme kuten hengitys. Me kaikki tarvitsemme sitä eikä sille ole mitään indikaatiota tai kontraindikaatiota. Kun alamme suunnata toimintamme mielenterveyden edistämiseksi dialogin suuntaan, tulevat erilaiset terapeuttiset menetelmät tois­ sijaisiksi. Auttamistyön tarkoitus on dialogin synnyttäminen ja kun dialogi syntyy, on auttamistyön päämäärä tavoitettu. Tässä seminaarissa avaamme elämän dialogisuuden ulottuvuuksia ja sen merkitystä auttamistyölle. Olemme työskennelleet pääasiassa vaikeimpien psyykkisten ja muiden kriisien kanssa sekä aikuisten että lasten kanssa. Kaiken auttamistyön pitäisi perustua työskentelyyn perheiden ja usein myös muun sosiaalisen verkoston kanssa, koska näissä suhteissa ovat elämämme tärkeimmät ihmissuhteet. Auttamistyön tulisi olla dialogista, jossa asiakkaamme ovat aloitteellisia ohjaaman niihin teemoihin, jotka muodostuvat tärkeiksi. Auttajien tehtävä on vastata ja vastauksillaan luoda kokemusta siitä, että asiakkaita arvostetaan ja kunnioitetaan ja hyväksytään ehdoitta. Esimerkiksi psykoottisessa kriisissä tämä on hyvin voimaannuttava kokemus, joka lisää asiakkaiden omia voimavaroja elämän hallintaan. Tällöin myös psykoosi­ lääkkeiden käytön tarve vähenee ja näin voidaan välttää lääkityksen haitallisia vaikutuksia. Meillä on paljon tunnettua tutkimustietoa tästä. Esimerkiksi avoimen dialogin hoitomallissa psykoottisessa kriisissä psykoosilääkettä tarvitse vain kolman­ nes ja hoidon tulos paranee siten, että yli 80 % voi palata työhön. keskiviikko 23.11.
  • 17. 17 6 Voimavaroja työhön Tule hakemaan käytännön vinkkejä työssä jaksamiseen! Mielen hyvinvointia työelämässä Tony Dunderfelt, psykologi, kirjailija ”Suomi on tullut tutuksi informaatioteknologian huippumaana. Nyt ja tulevaisuudessa voimme menestyä myös uusien IT-taitojen parissa. Nämä ovat IhmisTuntemus- ja ItseTuntemus-taidot.” Suomi kulkee eturintamassa sekä työsuojelun että työturvalli­ suuden kehittämisessä ja ihmisen fyysisen kunnon tutkimisessa. Yhteiskuntamme on myös yksi maailman tasa-arvoisempia ja demokraattisempia maita. Vain psyykkisen kunnon ymmärtämi- nen ja ihmisten välisten rakentavien vuorovaikutustaitojen kehittäminen laahaa jäljessä. Asenteiden merkityksestä, luovasta ajattelusta, tunnetaidoista ja psykosomatiikasta puhutaan paljon juhlapuheissa, mutta käytännössä ihmiset käyttävät omaa psyykettään vajavaisesti tai jopa huonosti. Psykologi Tony Dunderfelt on kehittänyt valmennusohjelman ”Mielen hyvinvointitreenit työelämässä” (MHTT). Sen tarkoitus on kehittää henkilökunnan työhyvinvointia harjoittelemalla psykologisia taitoja, joiden avulla pystyy paremmin selviämään tämän päivän työelämän haasteista. Mielen hyvinvointitreenit perustuvat nykyaikaisen tieteellisen ajattelun keskeisiin teorioihin kuten aivojen neuroplastisuus (aivojen oppimis- ja muuntautumiskyky), elämänkaaripsykologia (yksilön aikuisuuden kehitys), ihmisen voimavarojen huomioimi­ nen (ratkaisukeskeinen ajattelu) ja ns. tietoisuustaidot (mindfull­ ness, tunneälykkyys, tahdon psykologia). MHTT-ohjelmassa oleellista on mielen taitojen harjoittelu ja psyykkisen kunnon tietoinen ylläpito. Harjoitukset ovat lyhyitä, kestoltaan 1–3 minuuttia ja niitä toistetaan oman työn ohessa sekä ryhmätapaamisissa. Ryhmät kokoontuvat 8–10 kertaa. Ennen MHTT-prosessin alkua mitataan osanottajien nykyinen stressitaso ja kyselylomakkeella kysytään heidän työhönsä liittyviä henkilö­ kohtaisia haasteita. Mittaus ja kysely toistetaan harjoittelujakson lopussa ja koko MHTT-prosessista tehdään yhteenveto. MHTT:n tavoitteena on kehittää stressinhoito- ja ongelman­ ratkaisutaitoja, tunteiden merkityksen tiedostamista, läsnäoloa työtehtävissä, vuorovaikutustaitoja ja oman mielen joustavuutta. Osanottajille muodostuu omakohtainen, kokemuksellinen ymmärrys psyykeen toiminnasta ja siitä, miten siihen voidaan vaikuttaa. Psyykkisestä hyvinvoinnista ei puhuta vain yleisellä tasolla, vaan yksilölle kehittyy käytännön mielen hyvinvointia edistäviä konkreettisia taitoja. MHTT-prosessi on integroitu organisaation työhyvinvointiohjelmaan. Siitä ovat tietoisia sekä yrityksen johto että henkilöstön edustajat. MHTT on osa organisaation kokonaisvaltaista työhyvinvointiohjelmaa, eikä vain irrallinen aikaa vievä osatekijä. Hyväksyvä myötätunto ja läsnä­olon taito voimavarana työssä Miia Moisio, TM, yrittäjä, sielunhoidon asiantuntija, terapeutti (psykofyysinen psykoterapia), mindfulness- ja asahiohjaaja Mindfulness on yhdysvaltalaisen lääkärin Jon Kabatt-Zinnin kehittämä ei-uskonnollinen harjoituksen muoto, jota kutsutaan myös hyväksyväksi tietoiseksi läsnäoloksi. Tieteellisesti paljon tutkittu kahdeksan viikon ohjelma on tarkoitettu stressin­ hallintaan ja masennuksen hoitoon. Menetelmää käytetään myös erilaisten terapioiden osana. Meitä väsyttää jatkuva ajatteleminen ja analysointi, ankara sisäinen puhe, menneen ja tulevan murehtiminen. Syöminen, käveleminen ja moni muu tekeminen on automaattista eli olemme ”autopilotti” päällä. Samoin reagoimme automaatiolla, tutulla ja opitulla tavalla ihmisiin, tunteisiin ja niin edelleen. Olemme siis reaktiivisia. Päinvastoin kuin voisi kuvitella, automaatiossa eläminen on raskasta ja kuluttaa tutkitusti sekä fyysisiä että psyykkisiä voimavaroja. Yksinkertaistaen mindfulness-harjoituksessa tullaan hetkeksi pois automaatiosta ja keskitytään mieleen, kehon ja hengityksen tarkkailuun, aistimiseen. Mindfulness ei ole mielen tyhjentämistä, vaan tietoisuuden lisäämistä siitä, mitä juuri sillä hetkellä on. Mindfulness on lapsuuden läsnäolotaidon, ilon ja uteliaisuuden uudelleen löytämistä – tässä hetkessä olemista sellaisena kuin se kulloisellakin hetkellä avautuu. Mindfulnessia voidaan harjoittaa sekä tekemisen että ei-tekemi­ sen muodossa. Jokainen arjen tekeminen voi olla läsnäolo- tai tietoisuusharjoitus. Arki siis tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia tietoisuustaitojen kehittämiselle ja oman hyvinvoinnin tukemiselle. Ei-tekeminen eli meditaatio on kehon, hengityksen ja kehon tuntemusten tarkkailua. Sen avulla on mahdollista tulla tietoiseksi omasta sisäisestä liikenteestä: miten mieli vaeltaa, mitä tunnetiloja ja millaisia kehon tuntemuksia itsessä on. Meditaatiota harjoite­ taan hyväksyvien tietoisten hetkien pidentämiseksi ja taidon siirtämiseksi osaksi jokapäiväistä toimintaa. Jo noin neljässä viikossa positiiviset vaikutukset alkavat tulla näkyviin. Automaation vastakohta on tietoisuus. Tietoisuus on ikään kuin tarkkailijan asemaan asettumista, kauemmas astumista ja selkeästi näkemistä. Tietoisuuden tilassa havaitsee selvemmin omat tunteet, ajatukset ja kehon tuntemukset. Mindfulnessin äärellä pyritään kohtaamaan ja hyväksymään kaikki tunteet ja kokemukset. Hyväksyminen alkaa, kun ihminen oppii katsomaan tunteitaan ja ajatuksiaan ilman arvottamista ja väistöliikkeet, vastarinta ja taisteleminen lakkaavat. Hyväksymi­ nen puolestaan lisää myötätuntoa. Säännöllisesti harjoitettuna mindfulness lisää merkittävästi ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä, metataitoja sekä itsetuntemusta ja tunnetaitoja. Ahdistus- ja masennusoireet helpottuvat ja harjoituksilla pystytään vaikuttamaan masennuksen uusiutumisen estämiseen, unenlaadun, muistin ja itsetunnon paranemiseen, keskittymiskyvyn, luovuuden ja mielen joustavuu­ den lisäämiseen sekä syömis- ja päihdeongelmiin. Mindfulnessin harjoittaminen lisää ystävällistä ja lämminhenkistä suhtautumista itseen, ymmärrystä ja lempeyttä omia tunteita ja ajatuksia kohtaan, itsen arvostamista, kunnioittamista, omien tarpeiden kuuntelemista ja rajojen asettamista. Kun tuntee myötätuntoa itseä kohtaan, sitä alkaa tuntea myös muita kohtaan. Henkilökohtaista ja työelämää ei voi erottaa toisistaan. On päivänselvää, että se mitä henkilökohtaisessa elämässä on meneillään, vaikuttaa työelämään (tai sen puuttumiseen) ja päinvastoin. Parhaimmillaan mindfulnessin terveysvaikutukset näkyvät vähentyneinä poissaoloina työstä, työn tuloksellisuus lisääntyy sekä esimies-, alais- ja ihmissuhdetaidot parantuvat. keskiviikko 23.11.
  • 18. 18 7 Recovery eli toipumisorientaatio: näkökulmia arjen osallisuuteen Puheenjohtaja: Teemu Tiensuu, toiminnanjohtaja, Sininauhaliitto Toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään elämän näkökulmasta Esa Nordling, PsT, kehittämispäällikkö, THL Toipuminen kliinisenä käsitteenä tarkoittaa sairauden oireiden vähenemistä tai oireiden loppumista. Tiedetään, että vain osa mielenterveyskuntoutujista toipuu täysin. Kuntoutujan elämä voi kuitenkin olla mielekästä ja onnellista psyykkisen sairauden aiheuttamista rajoituksista ja haitoista huolimatta. Elämän mielekkyyttä, merkityksellisyyttä ja toiveikkuutta voidaan tukea toipumisorientaation mukaisella työotteella. Toipumisorientaatiolle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Sitä on kuvattu osuvasti metaforan avulla henkilökohtaisena matkana, jossa painottuu yksilön elämän tarkoituksellisuus ja terapeuttinen optimismi. Terapeuttinen optimismi edellyttää siirtymistä holhoavasta lääketieteellisestä ja hoitotieteellisestä otteesta aitoon kumppanuuteen, jossa sosiaalisilla tekijöillä on merkittävä osuus. Toipumisorientaation teoriatausta rakentuu humanistisen psykologian perinteestä, kognitiivisen psykologian elämän hallintaan liittyvistä teorioista, eksistentialismista, terveyden edistämisen teorioista ja positiivi­ sen mielenterveyden käsitteestä. Käytännössä toipumisorientaatio edellyttää 1) luottamuksel­ lisen terapeuttisen suhteen luomista ja ylläpitämistä, 2) kuntoutujan tukemista hänen omien tarpeidensa, pää­ määriensä, unelmiensa ja tulevaisuuden suunnitelmien löytämi­ sessä ja niiden huomioimista hoidon ja kuntoutuksen sisällöissä, 3) toipumisorientaatiota tukevan ja rakentavan kulttuurin olemassa oloa ja 4) kansalaisoikeuksien ja sosiaalisen inkluusion edistämistä eli mahdollisuutta osallistua ja kuulua erilaisiin yhteisöihin. Tavoitteena on, että kuntoutuja kokee elämänsä elämisen arvoisena ja mielekkäänä, hyväksyy itsensä vastuullisena ihmisenä sekä kokee, että voi vaikuttaa niihin asioihin, joita pitää tärkeinä. Kuntoutujan toipumisprosessin kannalta erityisen tärkeä asema on vertaistuella ja kokemusasiantuntijatoiminnalla, koska niiden kautta voivat todentua monet osallisuuden muodot. Toipumiso­ rientaation mukaisella työotteella voidaan pitkällä tähtäimellä vähentää myös stigmaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Näillä on suotuisia vaikutuksia varhaisen avun hakemiseen ja siten myös parempiin hoito- ja kuntoutustuloksiin. Käytännön näkökulmia asumispalvelun arjessa – mitä toipumisorientaatio muuttaa? Heikki Hyvönen, kehittämispäällikkö, Lilinkotisäätiö Lilinkotisäätiöllä on kahdentoista vuoden kokemus yhteisölli­ sestä palveluasumisesta. Olemme toteuttaneet tehostettua palveluasumista ja palveluasumista noudattaen yhteisöllisiä arvoja ja pyrkineet sosiaalipsykiatrisen kuntoutuksen periaatteiden noudattamiseen. Me toteutamme yhteisöllisyyttä läpi koko organisaation. Arvomme – yhteisöllisyys, osallisuus, avoimuus, suvaitsevaisuus ja turvallisuus – käsiteltiin organisaation kaikilla tasoilla säätiön hallituksesta jokaiseen palvelutalon ryhmäkodin pienyhteisöön. Kaikki saivat sanoa mielipiteensä ja kaikille arvot tulivat tutuiksi. Arvomme ja periaatteemme ovat alun alkaenkin olleet lähellä sitä, mitä toipumisorientaatio pitää sisällään. Asukaskuntamme keski-ikä on yli 60 vuotta, ja suuri osa on ollut kuntoutujia yli 20 vuotta. Heille on tehty kuntoutussuunni­ telmia kuntoutusosastoilla, psykiatrian avohoidossa, kuntoutus­ kodeissa ja nyt ikäännyttyään palveluasumisessa. Kuntoutus­ suunnitelmat ovat menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa. Asukkaista on tullut ammattikuntoutujia ja henkilökunta on kadottanut kuntoutuksen perimmäisen ajatuksen. On jo pitkään ollut epäselvää, mikä tehostetussa asumispalvelussa on kuntoutusta ja mikä jotain muuta ja miksi sitä muuta voisi kutsua. Se, että ihminen olisi kuntoutuksessa kaksikymmen­ täneljä tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa loppuelämänsä ajan, tuntui yhä epäoikeudenmukaisemmalta. Näin Lilinkotisäätiössä käytännössä vahvistetaan toipumiso­ rientaation mukaista toimintaa: Asumispalveluja on muutettu asukkaiden kehitystarpeiden mukaisesti. Olemme perustaneet toiminnallisia ryhmäkoteja tehostetun palvelun taloihin, muuttaneet yhden tehostetun palvelun talon palveluasumiseksi ja hankkineet asuntoja tuettuun asumiseen. Tulevaisuuden uskoa tukemaan olemme kehittäneet asuntoluotsijärjestelmän, jossa asukkaat voivat saada vertaisistaan samaistumismalleja. Jokaisella asukkaalla on oma ohjaaja ja ohjaajalla käsikirja, jonka avulla yksilön haaveita ja suunnitelmia tuetaan. Omaohjaa­ juus alkaa tutustumisesta. Ohjaaja tutustuu asukkaaseen ja pyrkii löytämään yhteisen sävelen, joka perustuu yksilön kokemuksiin ja toiveisiin. Ohjaaja varaa viikoittain ajan, jolloin hän on asukkaan käytettävissä ja asukas määrittelee, miten aika käytetään. Kaikissa asumisyhteisöissä noudatetaan yhdessä asukkai­ den ja henkilökunnan kanssa tehtyä päätöksentekomallia. Yhteisökokoukset päättävät talon järjestyssäännöistä, päiväjärjestyksestä, talossa toteutettavista ryhmistä ja siitä, kuka niihin voi osallistua, retkikohteista ja hankinnoista. Työnjako päätetään yhteisö-, ryhmäkoti- ja kerroskokouksissa. Ruokatoiveet kerätään vähintään kerran puolessa vuodessa ja ruokalistat hyväksytetään yhteisökokouksessa. Yhteisökokouk­ set käsittelevät kuukausittain ilmapiiriä ja turvallisuutta ja osallistuvat uusien huonekalujen valintaan. Asukkaiden kantaa kysytään, ennen kuin työntekijä vakinaistetaan. Asukas päättää itse asuntonsa sisustamisesta, vapaa- aikansa viettämisestä, varojensa käytöstä, mielipiteistään sekä omasta päivä- ja viikko-ohjelmastaan. Hän valitsee oman ohjaajansa ja tekee tämän kanssa yhteistyösopimuksen. Puolen vuoden välein sopimusta arvioidaan ja sovitaan jatkosta tai vaihdetaan ohjaajaa. Kaikissa palvelutaloissa siirrytään avoimeen raporttiin ja toimistottomaan työskentelymalliin. Asukasohjelmaan kirjataan keskiviikko 23.11.
  • 19. 19 havainnot joko asukkaan kanssa yhdessä tai hänen kanssaan sovitulla tavalla. Työryhmät kehittävät tapaansa puhua ja pyrkivät luopumaan ammattislangista. Lilinkotisäätiön muutos kohti toipumissuuntautunutta toimintatapaa on alkanut koulutuksella. Säätiön koulutuspäivät käsittelevät asiaa. Metropolia kouluttaa kaksikymmentä ohjaajaa muutosagenteiksi. Työryhmien kehittämispäivät käytetään työryhmien omien toimintatapojen muuntamiseen. Siirtyminen toipumissuuntautuneeseen työtapaan ei Lilinkotisäätiöllä vaadi suurta olemassa olevien työvälineiden hylkäämistä. Se vaati asennemuutosta ja avointa mieltä, ja siihen olemme valmiit. keskiviikko 23.11.
  • 20. 20 8 Huumeet, riippuvuus ja hoitojärjestelmä Puheenjohtaja: Merja Karinen, lakimies, Mielenterveyden keskusliitto Huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässä Antti Weckroth, YTT, kehittämisestä vastaava palvelupäällik- kö, A-klinikkasäätiö   Suomessa laajamittainen huumeiden käyttö on ilmiönä verrattain nuori ja käyttö edelleen väestötasolla vähäistä. Huumeiden käyttö lisääntyi merkittävämmin ensimmäisen kerran 1970-luvun alussa ja uudelleen 1990-luvun alusta tähän päivään. Huumeiden aiheuttamat haitat ovat kuitenkin edelleen hyvin vähäisiä verrattuna esimerkiksi alkoholin aiheuttamiin: vuonna 2013 alkoholin käyttöön liittyviä kuolemia Suomessa oli 2561, kun taas huumekuolemia tilastoitiin vain 201 kappaletta. Syksyllä 2014 toteutetussa väestökyselyssä joka viiden suomalainen ilmoitti käyttäneensä elämänsä aikana jotain huumausainetta. Myös kannabista ilmoitti joskus kokeilleensa 20 % väestöstä, joskin nuorten aikuisten kohdalla (25–34- vuotiaat) kokeilijoiden osuus oli 38,4 %. Kovien huumeiden (opiaatit ja amfetamiini) käyttäjiä arvioitiin Suomessa olevan 18 000–30 000 vuonna 2012. Huumeiden käyttö ei ole ollut Suomessa jatkuvasti kasvava ilmiö, vaan esimerkiksi nuoria ongelmakäyttäjiä on tällä hetkellä vähemmän kuin 2000-luvun alussa ja vain ekstaasin käyttäjien määrä on koko väestön tasolla viime vuosina lisääntynyt. Suomalaisten huumausaineita koskevissa asenteissa on kyselytutkimuksissa havaittavissa kaksi erisuuntaista trendiä: suhtautuminen humalajuomiseen ja tupakointiin on kehittynyt kriittisempään suuntaan, kun taas käsitykset kannabiksen riskeistä ovat näyttäneet lieventyvän. Suomalaiseen hoitojärjestelmään huumeet ilmaantuivat laajemmin 1990-luvun alussa, jolloin huumekuolemien voimakas äkillinen kasvu pakotti yhteiskunnan reagoimaan ja kuvastui myös lisääntyneenä hoidon tarpeena. Poliittisella tasolla tämä näkyi nopeaan tahtiin valmisteltuna kansallisena huumestrategiana, jota on kuvattu kaksiraiteiseksi huumausai­ nepolitiikaksi: toisaalta tavoiteltiin huumeista vapaata yhteis­ kuntaa, mutta toisaalta sen keinoiksi määriteltiin hoito ja huumeiden käytön haittoja vähentävät toimenpiteet. Tämä valinta mahdollisti huumeiden käyttäjien kohtaamisen hoito­ järjestelmässä sekä myös eri hoitomenetelmien ja lääkehoidon kehityksen. Suomalaisen päihdehoitojärjestelmän historiassa tämä huumepoliittinen valinta merkitsi periaatteellista suunnan muutosta. Hoitojärjestelmän taustalla oli raittiusliikkeen perinne (käyttö epänormaalia, raittius normaalia) ja vanha huoltola­ järjestelmä, josta oltiin tosin alkoholistien hoidossa jo 70-luvun lopulta alkaen siirrytty ammatillisempaan suuntaan: rangaistuk­ sesta vapaaehtoisuuteen ja pakkotyöstä terapeuttiseen työhön. Huumeiden kohdalla kuitenkin ehdoton raittius nähtiin usein edelleen ainoana hoidon legitiiminä lähtökohtana ja tavoitteena. Nyt hoitoa voitiin periaatteessa porrastaa samoin kuin muiden­ kin sairauksien hoitoa: elämän turvaaminen – kärsimyksen vähentäminen – muut potilaan tarpeesta nousevat tavoitteet. Viime vuosikymmeninä neurologinen tutkimus on tuonut valtavasti uutta tietoa päihderiippuvuuden luonteesta ja jossain määrin heijastunut myös hoitomenetelmien kehitykseen. Huumeongelman Käypä hoito -suosituksissa psykososiaaliset menetelmät (kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät ja motivoiva työskentely) ovat kuitenkin edelleen hoidon perusta ja lääkityksellä voidaan useimmiten vain helpottaa oireita. Vain opioidiriippuvuuteen on olemassa tehokas korvaushoito. Käytännössä hoitojärjestelmässä kohdattavat potilaat ovat useimmiten sekakäyttäjiä ja erilaisten lääkkeiden osuus on merkittävä osa heidän päihteiden/huumeiden käyttöään. Hyvin usein huumeiden käyttöön liittyy hoitoa ja erityisosaamis­ ta vaativia mielenterveysongelmia. Haasteena edelleen on riippuvuuteen sairastuneiden tasavertainen kohtelu yhteis­ kunnassa muiden sairauksien rinnalla. Tällä hetkellä olisi kiinnitettävä huomiota myös hoitojärjestelmän monipuolisuuden turvaamiseen sekä vertaistuen saatavuuden takaamiseen kaikille hoitomuodosta riippumatta. keskiviikko 23.11.
  • 21. 21 9 Työelämä ja osallisuus Puheenjohtaja: Heini Kapanen, kehitysjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto Psykososiaalinen työkuormitus ja työn voimavarat Jaana Vastamäki, YTT, ylitarkastaja, STM Työstä ja työelämästä puhuttaessa esille nousevat usein työhön liittyvät kuormitustekijät ja työelämässä tapahtuvat epävarmuutta aiheuttavat muutokset. Työssä ihmisiä kuormitta­ vat mm. työn menettämisen pelko, kiire ja tiukat aikataulut. Lain mukaan terveydelle haittaa aiheuttavat kuormitustekijät on työpaikoilla tunnistettava. Niihin on puututtava ja ne on poistettava mahdollisuuksien mukaan, jotta terveydelle ja hyvinvoinnille haitalliset seuraukset vältetään. Työpaikoilla kannattaa kiinnittää huomiota myös työn tarjoamiin voimavaroihin. Mahdollisuus kehittyä ja lisätä omaa osaamistaan ja mahdollisuus tehdä yhdessä asioita työyhteisön jäsenenä vahvistavat paitsi yksilön myös koko työyhteisön inhimillistä pääomaa. Kiinnittämällä huomiota työn voima­ varoihin voidaan avata uudenlainen näkökulma oman työ­ yhteisön ja työn kehittämiseen ja sitä kautta oman hyvinvoinnin vahvistamiseen. Työ on ihmiselle tärkeää monella tavalla ja tarjoaa muutakin kuin toimeentulon. Työn menettäminen voi jopa sairastuttaa ja toisaalta työhön paluu tuoda uusia voimavaroja yksilölle. Työhön osallistumisen mahdollisuus on tärkeä ihmisen hyvin­ vointia ja terveyttä tukeva tekijä. Suurin osa työntekijöistä kokeekin, että työpaikka on uuden oppimisen, uusien asioiden kokeilemisen ja oman työn kehittämisen paikka. Ponnahduslauta takaisin työelämään korkeasti koulutetuille mielenterveys­ kuntoutujille – Teron tarina Marita Kokkonen, opettaja, kouluttaja, Invalidisäätiö Orton Pro Tamperelainen suunnitteluinsinööri Tero Murtoniemi jäi pois töistä uupumisen ja masennuksen vuoksi vuonna 2011. Työtehtävistä ei tullut mitään, fyysinen jaksaminen oli nollassa eikä mikään työ kotonakaan oikein sujunut. Kesäkuussa vuonna 2016 hän allekirjoitti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen Jimexo Tech Oy:n toimitusjohtaja Timo Heinisuon kanssa. Murtoniemen työhönpaluun tukena toimi Ponnahduslauta takasin työelämään -hanke. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen ja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma etsivät uudenlaista toimintamallia korkeasti koulutettujen mielen­ terveyskuntoutujien työhönpaluun mahdollistamiseen. Invalidi­ säätiö Orton Pro tarjosi vakuutusyhtiöille työhönvalmennus­ palvelua, jonka piirissä kuntoutuja lähtökohtaisesti olisi kaksi vuotta alkuhaastattelun jälkeen. Kuntoutujalle etsitään koulutustaan vastaava työkokeilupaikka ja tukea annetaan tiiviisti koko asiakkuuden ajan kuntoutujan tilanteen mukaan. Murtoniemi oli Ilmarisen asiakas ja ensimmäisiä ”Ponnarin” 27 kuntoutujasta. Hän palasi koulutustaan vastaavaan työhön hankkeen loputtua. Aluksi työhönvalmentaja kartoitti Teron osaamisia ja vahvuuksia. Ensimmäinen kolmen kuukauden työkokeilupaikka löytyi harrastuksen myötä Automuseo Mobili­ asta vanhojen autojen kunnostajana. Tehtävä tuntui motivoivam­ malta kuin suoraan suunnitteluinsinöörin töihin palaaminen. Kiinnostuksen lisäksi hänellä on osaamista autoalan perus­ tutkinnon myötä. Työkokeilu alkoi 20 viikkotunnista. Apulais­ johtaja Elina Ijäs uusi työkokeilusopimusta kolmen kuukauden välein yhteensä vuoden verran. Työtunteja ja tehtävien vaativuutta lisättiin. ”Sujuvasti meni, työaika räätälöitiin jaksamisen mukaan, mikä on hyvin tärkeää”, kertoo Tero Murtoniemi. Siirtymää suunnitteluinsinöörin töihin Orton Pron työhön­ valmentaja ja Murtoniemi ryhtyivät tekemään hyvissä ajoin ennen työn päättymistä Mobiliassa. Syksy 2015 oli hyvin haasteellista aikaa ja lukuisat erilaiset työhönvalmentajan yrityskontaktit päätyivät vastaukseen: ”Ei juuri nyt, voitteko palata asiaan keväämmällä”. Vaikka Tero pääsi haastatteluun, se ei johtanut työkokeiluun. Työhönvalmentaja halusi varmistaa Terolle tukea hankkeen loputtua, sillä työnetsiminen ei ole yksin helppoa. Tero ilmoittautui TE-toimistoon työnhakijaksi. Työhönvalmentaja selvitti tilannetta virkailijan kanssa. Tero oli yhteydessä myös Insinööriliiton Tampereen Uratehtaaseen, josta työttömät tai työttömyysuhan alla olevat insinöörit voivat saada apua työllistymiseen. Lisäksi Tero etsi täydennys­ koulutusta uusimpiin suunnitteluohjelmistoihin. Murtoniemi ja työhönvalmentaja eivät lannistuneet, vaan lähettivät ideoita työpaikoista toisilleen ja työhönvalmentaja oli yhteydessä yrityksiin. Helmikuussa onnisti – Jimexo Tech Oy:n toimitusjohtaja haastatteli Murtoniemen ja tarjosi suunnittelu­ insinöörin työkokeilupaikkaa. Ponnari-hankkeen mahdollista­ maa työkokeiluaikaa oli jäljellä enää kaksi kuukautta, mikä se mietitytti työnantajaa. TE-toimisto tuli mukaan ja jatkoi työkokeilua heinäkuun 2016 loppuun. Ensimmäisen kuukauden Murtoniemi teki 30-tuntista työviikkoa, jonka jälkeen työaika oli sama kuin muilla työntekijöillä. Toukokuun lopussa toimitusjohtaja Heinisuo oli vakuuttunut Murtoniemen osaamisesta ja jaksamisesta. Hän keskeytti työkokeilun ja palkkasi Murtoniemen Senior Mechanical Engineer -nimikkeellä. ”Työhönvalmentajan käytännön tuki loi onnistumisia, mikä toi uskoa osaamiseen ja itsetunto lisääntyi. Yksilöllisyys huomioitiin ja pikkuhiljaa eteneminen omien voimavarojen mukaan mahdol­ listi onnistuneen lopputuloksen”, summaa Tero Murtoniemi. Teron tarinan kertomiseen on saatu lupa sekä häneltä että hänen työnantajiltaan. keskiviikko 23.11.