1. Seminaari-
osallistujan
opas
M I E L E N H Y V I N VO I N T I A KO K E M U K S E L L A
2 2 . –2 3 .1 1 . 2 0 1 6 , WA N H A SATA M A
MIELENTERVEYS
MESSUT 2016
MIE LE N HY VINVOINTIA KOKE MUKSELL A
2 2 .–23.11.2016 WANHA SATA M A
2. Unettomuutta ei pidä hävetä
eikä sen pidä antaa kasvaa
elämää hallitsevaksi möröksi.
Sillä keinoja on, ja toivoa on:
nukkumaan voi oppia aikuise-
nakin, jopa vuosikymmenien
unettomuuskierteen jälkeen.
Leeni Peltonen, vapaa toimittaja,
tietokirjailija
Yhä useammin lapsen ja
nuoren menetysreaktiot
diagnostisoidaan psyykkiseksi
tai neurologiseksi häiriöksi.
Diagnooseja kehitetään
oireiden perusteella ja oireen
nimeämisen ajatellaan olevan
myös sen selitys.
Pirjo Tuhkasaari, psykoterapeutti VET,
koulutuspsykoterapeutti, pari- ja
perhepsykoterapeuttikouluttaja
Arjen kokemukset ovat keskei-
siä. Koenko arjen pienet teot
arvokkaiksi ja merkitykselli-
siksi, jotka auttavat elämässä
eteenpäin – vai ovatko arjen
pienet teot merkityksettömiä,
nöyryyttäviä, pirullisia paholai-
sia, jotka estävät elämän, joka
oikeasti kuuluisi minulle?
Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutus
valmentaja, Mielenterveyden keskusliitto
Ammattilaiset saattavat pitää
digipelaamista haitallisena
ilmiönä. Parhaimmillaan peli-
mekaniikka voi tarjota haastei-
ta, mahdollisuuksia, kilpailua,
yhteistoiminnallisuutta,
palautetta, palkitsemista,
vuorovaikutusta ja voittamista.
Katja Raitio, projektipäällikkö,
Pelaten osalliseks, Jyväskylän
Ammattikorkeakoulu
Ydinsanomani päihdetyössä on:
alkoholismista ja muista päihde
sairauksista voi toipua. Toivottomia
tapauksia ei ole. Ammattiapua
raitistumiseen on tarjolla.
Vertaistuki on tärkeintä päihteet-
tömän elämäntavan ylläpidossa.
Hannu Ylönen, kokemusasiantuntija,
Vantaan kaupunki
Suurimmat muutokset skitso
frenian hoidossa ovat tulleet
arkeen kuntoutujien itsensä
tuomina: vertaistuki, yhteiskunnan
osallisuuden ja potilaiden voimaan-
tumisen korostaminen. Samalla
hoitovalikkoon ovat tulleet tuettu
työllistyminen ja muut ammatillisen
kuntoutuksen muodot.
Eila Sailas, LL, psykiatrian tulosyksikön johtaja,
Kellokosken sairaala
3. Mielen hyvinvointia
kokemuksella
Kiitämme
yhteistyökumppaneitamme!
M I E L E N T E R V E Y S M E S S U T 2 0 1 6 | M I E L E N T E R V E Y D E N K E S K U S L I I T T O M A L M I N K A U P PAT I E 2 6 , 4 K R S . ,
0 0 7 0 0 H E L S I N K I , P U H . 0 9 5 6 5 7 7 3 0 , W W W. M T K L . F I | L U E N T O LY H E N N E L M ÄT | T O I M I T TA N U T S I R K K U
I M M O N E N TA I T T O V I TA L E AY | PA I N O F O R S S A P R I N T
Mielenterveysmessujen seminaarit keräävät vuosittain satoja mielenterveysalan ammattilaisia
hakemaan uutta tietoa ja työkaluja omaan arkeensa. Lämpimästi tervetuloa!
Olemme pyrkineet kokoamaan messujen ammattilaisille suunnatun annin siten, että siitä olisi
mahdollisimman helppo koota omaa työtä hyödyttävä paketti.
Esimerkiksi nuorten kanssa työskenteleviä saattavat kiinnostaa tiistain peräkkäiset seminaarit
nuorten traumoista ja digipelien hyödyntämisestä mielenterveystyössä. Diagnoosin jälkeistä
tulevaisuutta pohtiville on keskiviikkona tarjolla erittäin käytännönläheiset seminaarit mielekkään
arjen ja oikean osallisuuden rakentamisesta toipumisorientaation merkeissä ja kokoelma töihin
paluun tukemisen toimiviksi todettuja käytäntöjä Työelämä ja osallisuus -seminaarissa.
Mukana ovat myös tutut, haastavat ja kiinnostavat aiheet, joista tuotetaan jatkuvasti uutta
tietoa: persoonallisuushäiriöt ja skitsofrenia. Myös nämä seminaarit ovat peräkkäin.
Ammattilaista innostaa uusi tieto ja uudet toimintamallit, mutta ei pidä väheksyä myöskään
omaa jaksamista vaativassa työssä. Tänäkin vuonna puhutaan voimavarojen säilyttämisen ja
palautumisen keinoista, esittelyvuorossa uudet ihmisläheiset ”it-taidot” sekä mindfullness.
Haluamme aina myös tarjota hieman ekstraa sekä seminaareihin osallistuville ammattilaisille
että näyttelyyn ja yleisöluentoihin edullisen pääsylipun hinnalla tutustuvalle yleisölle.
Niinpä molempina messupäivinä on maksuton, kaikille avoin puolen päivän seminaari: tiistaina
on luvassa tuoretta tutkimustietoa päihde- ja mielenterveystyön yhdistämisen hyödyistä ja
haasteista, keskiviikkona on mahdollisuus tutustua kokemusasiantuntijoiden rooliin palvelujen
kehittämisessä – onhan palvelunkäyttäjien aseman vahvistaminen yksi hallituksen kärkihankkeista.
Tähän julkaisuun on koottu seminaarien ja yleisöluentojen lyhennelmät. Messujen jälkeen
kokoamme alustajien esitykset Slideshareen – kannattaa siis kysyä kiinnostavan esityksen
pitäneeltä alustajalta, löytyykö sieltä myös hänen aineistonsa!
4. 4
1 Nuoren oireilu kertoo vanhemman
traumahistorian A-sali
Ylisukupolviset traumat näkyvät nuoren persoonan kehitykses
sä. Miten ne vaikuttavat läheisiin ja nuorten kanssa työskente
leviin? Miten tulkita nuoren käytöstä ja oireita?
9:00 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Outi Ståhlberg, kuntoutussuunnittelija, perhe- ja
pariterapeutti (ET), psykoterapeutti, Mielenterveyden keskusliitto
9:10 Nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kun vanhempi
suhteet puuttuvat?
Pirjo Tuhkasaari, psykoterapeutti (VET), koulutuspsykoterapeutti
(Therapeia-säätiö), pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja
10:10 Ylisukupolvinen trauma nuoren oireilussa
Anne Suokas-Cunliffe, johtaja, psykologi, psykoterapeutti,
Traumaterapiakeskus
11:10 Kokemuspuheenvuoro
11:30 Kysymyksiä ja keskustelua
11:45 Seminaari päättyy
2 Kohtaamisia verkossa –
digisovellukset hyötykäyttöön
mielenterveystyössä A-sali
Tutkittua tietoa, käytännön esimerkkejä ja lyhyt toiminnallinen
tuokio samassa paketissa. Ota oma älypuhelin tai tabletti
mukaan, seminaarissa on käytössä reaaliaikainen viestiseinä.
13:15 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Johannes Hovi, perustaja, Heimo-yhteisö
13:30 Mielenterveyden tukeminen digisovelluksilla. Missä
Suomessa mennään digiauttamisessa?
Raimo Lappalainen, professori, Jyväskylän yliopisto
14:15 Voimauttava vuorovaikutus verkossa
Satu Raappana-Jokinen, verkkokriisityön päällikkö,
Suomen Mielenterveysseura
15:00 Kysymyksiä ja vastauksia
15:15 Hyötypelit käyttöön mielenterveyskuntoutuksessa
Katja Raitio, lehtori, projektipäällikkö, Pelaten osalliseks
-projekti, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu
15:45 Kysymyksiä, keskustelua ja palaute viestiseinän kautta
16:00 Seminaari päättyy
3 Persoonallisuushäiriöt F-sali
Millaisia ongelmia persoonallisuushäiriöt aiheuttavat? Millaiset
menetelmät ovat osoittautuneet toimiviksi työvälineiksi?
9:30 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Tarmo Raatikainen, liittovaltuuston
puheenjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto
9:40 Persoonallisuushäiriöt ja niihin liittyvät ongelmat
Hannu Lauerma, lääket. tri, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian
erikoislääkäri, psykoterapeutti, vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen
vankisairaala, tutkimusprofessori, THL
10:45 Mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa
työskennellessäni? Käytännön työskentely
persoonallisuushäiriöisiksi diagnosoitujen kanssa
Pertti Hakkarainen, psykologi, Helsingin vankila
11:30 Kokemuspuheenvuoro: pitkän eristyksen vaikutukset
persoonaan ja mielenterveyteen
Jan Jalutsi, KRIS
12:00 Kysymyksiä ja keskustelua
12:15 Seminaari päättyy
4 Skitsofrenia ja kuntoutumisen
haasteet F-sali
Skitsofrenian hoito on kehittynyt harppauksin viime vuosina.
Seminaarissa käsitellään mm. sosiaalisen ja kognitiivisen
toimintakyvyn ja arjessa selviytymisen tukemista.
13:45 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Kimmo Hane, kuntoutuspäällikkö,
Mielenterveyden keskusliitto
13:50 Skitsofrenian hoidon uudet tuulet
Eila Sailas, LL, tulosyksikön johtaja, psykiatrian tulosyksikkö,
Kellokosken sairaala
14:50 Psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminen
Leif Berg, toiminnanjohtaja, FinFami Uusimaa ry
15:50 Kokemuspuheenvuoro: miten opin ja onnistun arjen
askareissa?
16:05 Kysymyksiä ja keskustelua
16:15 Seminaari päättyy
Päihde- ja mielenterveysyhteis-
työssä on voimaa – vai onko? H-sali
Päihde- ja mielenterveystyön yhdistämisen hyödyt, jännitteet
ja haasteet tuoreiden tutkimustulosten valossa. Yhteistyö
kumppani: Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjel
ma MIPA
9.15 Tervetuloa
Puheenjohtaja Jukka Valkonen, erityisasiantuntija,
Suomen Mielenterveysseura
9.20 Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö – tarve,
haasteet ja mahdollisuudet
Sari Jurvansuu, tutkija, EHYT
9.45 Kommentti: Järjestöjen välinen yhteistyö käytännössä
Anne Alakiuttu, FinFami Uusimaa ry ja Katja Malin-Kaartinen,
Tukikohta ry
10.15 Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakyky
Tuuli Pitkänen, vanhempi tutkija, A-klinikkasäätiö
10.40 Kokemusasiantuntijan kommentti: Vastaako tutkimustieto
todellisuutta? Jari Mehto
11.00 Tauko
11.15 Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooli päihde- ja
mielenterveystyössä
Jouni Puumalainen, Mielenterveyden keskusliitto ja Kuntoutussäätiö
11.40 Kommentti: Miten kokemusasiantuntijuus otetaan
huomioon kunnan päihde- ja mielenterveysstrategiassa?
Ainomaija Heiska-Johansson, mielenterveys- ja päihdetyön
palvelupäällikkö, Järvenpää
11.55 Seminaarin päätös
11–11:45 G-sali Tunteet – väylä itsetuntemukseen
Marika Rosenborg, kouluttaja, eroasiantuntija, Uuden elämän värit
12–12:45 A-sali Kuinka uneton oppi nukkumaan?
Leeni Peltonen, vapaa toimittaja, tietokirjailija
12–12:45 G-sali Hyvinvointia liikunnasta – kyytiä kaamokselle
Lauri Pyykkönen, liikuntaterapeutti, Golden Rainbow Oy
12–12:45 H-sali Mind-Body Bridging – mielen työväline arjessa
Monica Halinen, pari-ja perhepsykoterapeutti, kriisi-ja traumatera-
peutti, nukkumisen asiantuntija, MBB-terapeutti
12:45–13:30 F-sali Apua, kaaos kotona – miksi koti menee
sekaisin? Maria Laitinen, ammattijärjestäjä, Tavararemontti Oy –
järjestämisen ammattilaiset
13–13:45 H-sali Kokemuskirjasto: Kasvaminen Jehovan
todistajana, ja elämä eron jälkeen Elina Multisilta
13–13:45 G-sali Syö hyvää – hyvinvointia keholle ja mielelle
Syö Hyvää -hanke, Kuluttajaliitto
14–14:45 G-Sali Kadonneen itsetunnon jäljillä Jyrki Rinta-Jouppi,
työ- ja koulutusvalmentaja, Mielenterveyden keskusliitto
14–14:45 H-sali Kokemuskirjasto: Onko järjen käyttö kiellettyä
mielenterveyskuntoutujien hoidossa? Omaisen näkökulma Tiina
Saarinen
15–15:45 G-sali Toisen ihmisen merkitys terveydelle
Vienna Setälä-Pynnönen, VTT, FL, terveysviestinnästä väitellyt
biotieteilijä ja tutkija
16–16:45 A-sali Iloa ja energiaa arkeen! Maaretta Tukiaisen
live talk show sinulle, joka etsit inspiraation lähteitä arkeesi tai työhösi.
Iloisen ja energisoivan tuokion tarjoaa Tunne & Mieli -lehti.
16–16:45 H-sali 4 minuuttia päivässä pitää hammaslääkärin
loitolla Sini Tienhaara, terveyden edistäjä, Suun terveydenhuolto,
Helsingin kaupunki
Mielenterveysmessut 2016
Tiistai 22.11.2016 Seminaarit
yleisöluennot
maksuton
Tutustu näyttelyyn!
Lounas tarjolla ravintola
Gardenissa (10 €).
Tutustu näyttelyyn!
Lounas tarjolla ravintola
Gardenissa (10 €).
Tutustu näyttelyyn!
Lounas tarjolla ravintola
Gardenissa (10 €).
5. 5
ANNATHAN LUENNOITSIJALLE RAUHAN JA POISTUT HALUTESSASI SALISTA VAIN LUENTOJEN VÄLILLÄ. KIITOS!
yleisöluennot
maksuton
keskiviikko 23.11.2016 Seminaarit
5 Missä mielenterveys sijaitsee? A-sali
Seminaarissa pohditaan mm. ihmisen kehitystä vuorovaikutus
suhteessa, auttamisjärjestelmien kykyä tukea hyvinvointia ja
dialogin synnyttämistä psykoosia hoidettaessa.
9:00 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Outi Ståhlberg, kuntoutussuunnittelija, perhe- ja
pariterapeutti (ET), psykoterapeutti, Mielenterveyden keskusliitto
9:10 Yhteinen matka dialogisuuteen ja avoimen dialogin hoitomalliin
Pekka Holm, perheterapeutti VET, lasten psykoterapeutti,
psykoterapeuttien, työnohjaajien, esimiesten ja työyhteisöjen
kouluttaja ja Jaakko Seikkula, perheterapiakouluttaja, psyko
terapian professori, Jyväskylän yliopisto
12:00 Seminaari päättyy
6 Voimavaroja työhön – käytännön
vinkkejä työssä jaksamiseen! A-sali
Seminaarissa esitellään uudet ihmisläheiset ”IT-taidot” sekä
yksinkertainen menetelmä hyödyntää mindfulnessia työ- ja
muun hyvinvoinnin lisäämiseksi.
13:15 Seminaarin avaus
13:20 Mielen hyvinvointia työelämässä
Tony Dunderfelt, psykologi, kirjailija
14:20 Virkisty venytellen – venytyksiä ja hengitysharjoituksia
Kati Rantonen, liikuntasihteeri, Mielenterveyden keskusliitto
14:40 Hyväksyvä myötätunto ja läsnäolon taito voimavarana työssä
Miia Moisio, TM, yrittäjä, sielunhoidon asiantuntija, terapeutti
(psykofyysinen psykoterapia), mindfulness- ja asahiohjaaja
15:20 Kysymyksiä ja keskustelua
15:30 Seminaari päättyy
7 Recovery eli toipumisorientaatio:
näkökulmia arjen osallisuuteen F-sali
Toipumisorientaation lähtökohtana on, että täysipainoista ja
mielekästä elämää voi elää mielenterveyshäiriöistä huolimatta.
Mitä se käytännössä tarkoittaa?
9:30 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Teemu Tiensuu, toiminnanjohtaja, Sininauhaliitto
9:40 Toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään
elämän näkökulmasta
Esa Nordling, PsT, kehittämispäällikkö, THL
10:20 Käytännön näkökulma asumispalvelun arjessa
Heikki Hyvönen, kehittämispäällikkö, Lilinkotisäätiö
10:50 Kokemuspuheenvuoro: toipuminen ja kohti uutta
mielekästä elämää
11:05 Paneeli: Millaista on mielekäs arki sairastumisesta
huolimatta?
Heikki Hyvönen, kehittämispäällikkö, Lilinkotisäätiö • Anne
Ovaska, projektikoordinaattori, VÖLJ -hanke, A-klinikkasäätiö,
Sisä-Suomen palvelualue • Päivi Rissanen, VTT, tutkija,
Mielenterveyden keskusliitto • Tytti Poutanen, sairaanhoitaja,
Vuosaaren perhekeskuskokeilu
12:30 Seminaari päättyy
8 Huumeet, riippuvuus ja
hoitojärjestelmä F-sali
Tietoa huumeista ilmiönä, huumeriippuvuudesta ja
hoidosta asiantuntijan, kokemusasiantuntijan ja lakimiehen
näkökulmasta. Yhteistyökumppani: A-klinikkasäätiö
13:45 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Merja Karinen, lakimies, Mielenterveyden keskusliitto
13:50 Huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässä
Antti Weckroth, YTT, kehittämisestä vastaava palvelupäällikkö,
A-klinikkasäätiö
14:50 Riippuvuudesta toipuminen hoitojärjestelmän voimavarana
Hanna-Leena Hurri, kokemusasiantuntija
15:15 Lakimiehen näkökulma – asiakkaan oikeudesta hoitoon
Merja Karinen, lakimies, Mielenterveyden keskusliitto
15:45 Kysymyksiä ja keskustelua
16:00 Seminaari päättyy
9 Työelämä ja osallisuus H-sali
Miten tuetaan töihinpaluuta, kun takana on mielenterveys
syiden takia myönnetty sairausloma? Tule tutustumaan
toimiviin käytäntöihin. Puheenjohtaja: Heini Kapanen,
kehitysjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto
13:15 Psykososiaalinen työkuormitus ja työn voimavarat
Jaana Vastamäki, YTT, ylitarkastaja, STM
14:00 Mielenterveys ja psyykkisen työ- ja suorituskyvyn haasteet
Sara Nurminen, psykologi, Työkyvyntutkimuspoliklinikka, HUS
14:30 Ponnahduslauta takaisin työelämään korkeasti
koulutetuille mielenterveyskuntoutujille
Marita Kokkonen, opettaja, kouluttaja, OrtonPro
15:00 Työyhteisövalmennus työllistymisen ja työssäpysymisen
tukena: työnantajan ja työntekijän kokemuksia Ratko-mallista
Pia Alarto, kokemusasiantuntija • Annastina Sorsa, Autismisäätiö
• Jaana Söder, vt. esimies, Autismisäätiö • Ilse Virtanen,
esimies, Autismisäätiö
15:30 Voimavaravalmennuksen kokemuksia ja työkaluja
Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutusvalmentaja,
Mielenterveyden keskusliitto
16:00 Seminaari päättyy
Ruohonjuuresta kajahtaa –
palveluiden käyttäjät palveluita
kehittämässä H-sali
Palvelunkäyttäjien aseman vahvistaminen on yksi hallituksen
kärkihankkeista. Seminaari esittelee käytännönläheisesti
kokemusasiantuntijatoimintaa eri palvelujen kehittämisessä.
Yhteistyökumppani: KoKoA ry
9:15 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja Riikka Nieminen, tutkija, kokemusasiantuntija,
KoKoA ry
9:25 Mikä on KoKoA ry – koulutettu kokemusasiantuntijuus Suomessa
Marjo Kurki, Ttt, erikoistutkija, puheenjohtaja, KoKoA ry
9:45 Päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto
Vantaan terveysasemilla
Hannu Ylönen, kokemusasiantuntija, Vantaan kaupunki
10:15 Virkisty venytellen – venytyksiä ja hengitysharjoituksia
Kati Rantonen, liikuntasihteeri, Mielenterveyden keskusliitto
10:30 ”Villi ja epävakaa”, nyt tietoinen, toipunut ja tasoittamassa
tietä muiden kuntoutumisessa
Riikka Nieminen, kokemusasiantuntija
11:00 Miksi asiakkaat mukaan palveluiden kehittämiseen?
Nina Osenius, kokemusasiantuntija
11:30 Keskustelu
11:45 Seminaari päättyy
9:15–10:45 G-sali Opetus asiakkaan kohtaamiseksi Tanja
Hirschovits-Gerz, Sokra, THL sekä Sisko Salo-Chydenius, A-klinikka-
säätiö, Sami Henttonen, Lumme ry ja Sami Munther, KoKoA ry.
11–11:45 G-sali Asiakkaan osallisuus omaan hoitoonsa Marja
Rask, yksilö-, pari- ja puheterapeutti, kouluttaja, työnohjaaja, Tmi
Avoinmieli – ratkaiseva askel ja Tuija Tiainen, pari- ja perheterapeutti,
kouluttaja, työnohjaaja, Terapiapalvelu Metsäpolku
12–12:45 G-sali Mielenterveyttä netistä – Mielenterveystalo.fi
Eero-Matti Koivisto, projektipäällikkö, IT-psykiatrian ja
psykososiaalisten hoitojen linja (HYKS)
12–12:45 H-sali Avaimia miesten hyvinvointiin Peter Peitsalo
kehittämispäällikkö, Miessakit ry
12:15–13 A-sali Pienet teot ovat helpoin tie onneen Markku
Ojanen, psykologian emeritusprofessori, Tampereen yliopisto
12:45–13:30 F-sali Lujasti lempeä ja viisaasti vaativa – itsensä
kohtaamisen taidot Maaret Kallio, psykoterapeutti ja tietokirjailija
13–13.45 G-sali Eväitä iäkkäiden mielen hyvinvointiin Sirkkaliisa
Heimonen, PsT, Ikäinstituutin toimialapäällikkö
14–14:45 G-sali Penno, ilmainen työkalu rahanhallintaan
Maija Isaksson, projektisuunnittelija ja Minna Markkanen,
kehittämispäällikkö, Takuu-Säätiö
15–15:45 G-Sali Kipu ja masennus Kirsi Marjaana Räsänen ja
Anna Giss, Suomen Kipu ry
Tutustu näyttelyyn!
Lounas tarjolla ravintola
Gardenissa (10 €).
Tutustu näyttelyyn!
Lounas tarjolla ravintola
Gardenissa (10 €).
Tutustu näyttelyyn!
Lounas tarjolla ravintola
Gardenissa (10 €).
6. 6
1 Nuoren oireilu kertoo vanhemman
traumahistorian
Puheenjohtaja: kuntoutussuunnittelija, perhe- ja pariterapeutti (ET), psykoterapeutti Outi Ståhlberg,
Mielenterveyden keskusliitto
Nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu,
kun vanhempisuhteet puuttuvat?
Pirjo Tuhkasaari, psykoterapeutti (VET), koulutuspsykoterapeutti
(Therapeia-säätiö), pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja
Psyykkinen kehitys läpi ihmisen elämän toteutuu suhteessa
toiseen. Sisäistetty kokemus eläytyvästä yhteydestä ja rakaste
tuksi tulemisesta kantaa luottamuksena uusien yhteyksien
muodostamiseen.
Ydinminuus syntyy lasta varten olevan vanhemman läsnä
olosta. Sisäistetty, riittävän hyvä kokemus toisesta ja omasta
itsestä helpottaaa luopumista ja menetyksistä selviytymistä.
Hyvä sisäinen objekti muodostaa minuuden ytimen, jonka
avulla selvitään myös väistämättä kohdattavaksi tulevan
pettymyksen ja ”pahan” kanssa.
Varhaisen hoivan, kannattelevan, sisällyttävän (Bion 1962;
container-contained) vuorovaikutuksen merkitys lapsen
ajattelevan mielen kehittymisen, tunne-elämän ja integraation
kannalta on ratkaiseva.
Vanhemmuuden puute merkitsee traumaattista kokemusta
ja vahingoittaa lapsen kehitystä – vanhemman puuttumisen voi
surra. Yhteydettömään tilaan jäänyt oman itsen puoli näyttäytyy
nuoren ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen kokemuksina.
Nuoruusiässä kerrataan ja siihen tiivistyvät kaikki aikaisemmat
kehitysvaiheet ja niissä koettu. Regressiiviset palautumiset
takaisin lapsuuden eri ikävaiheisiin saattavat jälkikäteisesti
nostaa aktiivisiksi merkityksiä vanhojen kokemusten
(Freud 1895b; nachträglicheit) muistoista.
Kun nuori voi huonosti, pelkästään hänen käyttäytymiseen
sä tai ongelmiinsa fokusoiminen ei riitä, vaan on tärkeää tutkia
ja ymmärtää, mihin ongelmat ja pahoinvointi liittyvät. Vanhem
pien syyllistäminen ei auta, vaan ymmärrystä tulee etsiä
tekijöistä, jotka vaikuttavat vanhemmuuteen ylisukupolvisesti.
Vanhempien omat kasvuhistorian traumaattiset kokemukset
näyttämöllistyvät perheen suhteissa. Avuttomuus ja keinotto
muus vastata lapsen iänmukaisiin tarpeisiin voi tuntua yli
voimaiselta. Nuoren eriytyminen aktivoi vanhemman omat
ero- ja hylkäämiskokemukset. Vastakkainasettelun välttämisek
si nuorelle ei mahdollistu pettymysten käsittely, ”hyvän” ja
”pahan” integraatio. Pettymys vanhempaan kääntyy omaan
itseen ja omaan ”mokaamiseen” ego-destruktiivisen superegon
turvin. Nuori ”säästää” vanhempia omilta huoliltaan ja kehityk
sellisiltä prosesseiltaan. Nuori kokee olevansa yksin, hän ei
tiedä, välittääkö minusta kukaan, mikä minusta tulee.
Nuoren ongelmien taustalla olevien vanhemman trauma
siirtojen ajoittuminen voi toteutua missä tahansa kasvuhistorian
vaiheessa vanhempisuhteen puuttuessa ja kaltoinkohtelussa.
Nuoren oire paljastaa vanhempien traumahistorian. Identifikaa
tiot vanhempien tiedostamattomiin siirtoihin vaikeuttavat lapsen
erillistymis- ja yksilöitymiskehitystä, omaa subjektiutta, kykyä
psyykkiseen työhön ja symbolisaatioon. Lapsi on erityisen
haavoittuva, kun hän altistuu molempien vanhempien
traumakokemuksiin liittyville siirroille. Näitä tilanteita on
löydettävissä perheissä, missä nuori oireilee ADHD-,
anoreksia-, itsemurhayritys-, depressio-, päihde-, käyttäytymis
häiriö-, pakkoneuroosi-, paniikki-, viiltely- ja syrjäytymisoirein.
Vauvaikä on kriittinen ajanjakso vanhempien traumojen
mahdolliselle välittymiselle sukupolvelta toiselle ja trauman
siirtyminen voi tapahtua monien polkujen ja vaikutusmekanismien
kautta (Punamäki & Isosävi 2013: biologis-fysiologinen reitti –
trauman vaikutus sikiöaikaiseen ja varhaiseen stressinsäätelyyn;
psykologinen reitti – trauman vaikutus vanhemmuuden
kokemuksiin; vuorovaikutuksellinen reitti – trauman vaikutus
vanhemman käyttäytymiseen.)
Ihmisen tiedostamaton on ylisukupolvinen ja ylisuku
polvisuus on dynaamista. Siirrot tapahtuvat tiedostamattomasti
projektioiden, sijoittavien samastumisien, tunteensiirtojen,
sisäistysten ja samastumisien kautta.
Sukupolvien sisäkkäisyys ja narsistiset siirrot ovat vähintään
kolmen sukupolven tiedostamattomia samastumisprosesseja.
Nuori voi olla kiedottuna vanhempiensa elämään ja historiaan
liittyviin salaisuuksiin ja pelkoihin, ilman että hänelle on koskaan
niistä puhuttu, ja juuri silloin. Vanhemman salaisesta historiasta
voi muodostua lapsen psyyken rakenteiden osa. Lapsesta voi
tulla se, mitä kumpikaan vanhemmista ei hyväksynyt omassa
historiassaan tai mitä hän ei hyväksy omassa itsessään
(Faimberg 2005; Tuhkasaari 2013).
Yhä useammin lapsen ja nuoren menetysreaktiot diagnosti
soidaan psyykkiseksi tai neurologiseksi häiriöksi. Diagnooseja
kehitetään oireiden perusteella ja oireen nimeämisen ajatellaan
olevan myös sen selitys. WHO on todennut, että mielenterveys
syntyy sosiaalisissa suhteissa ja sitä on hoidettava sekä
sosiaalisten, että yksilötason keinoin. (Verhaeghen 2013;
Lilja 2014).
Silloin, kun hoidetaan vain oiretta ja ongelmaa, mutta
sen yhteydet jäävät tutkimatta, tuetaan siirtojen jatkumista.
Taakkasiirroista on voitu selviytyä, mutta niihin liittyviä merkityk
siä ei ole voitu käsitellä. Kauhukokemus ei voi siirtyä mennei
syyteen ennen kuin se on voitu kokea nykyhetkessä ja saatu
siten omaan kontrolliin. Tämä kaikki voi tapahtua psykotera
peuttisessa yhteistyösuhteessa nuoren kanssa, tarpeenmukais
ten rakenteellisten tekijöiden turvaamana. Tilanteessa tulisi
tutkia myös perhe- ja paripsykoterapian tarpeenmukaisuus.
Nuoret tuottavat koulun ihmissuhteisiin ”näyttämön”, jonka
käsikirjoitus on kirjoitettu lapsiin ja nuoriin tallentuneista
traumaattisista kokemuksista, ”puhekiellossa olevista
tilanteista”.
Nuoren kokemusten näyttämöllistyminen (enactment) esim.
lastensuojelussa tarkoittaa tiedostamattomia ilmiöitä, jotka
toteutuvat nuoren jo aikaisemmin kokeman kanssa saman
muotoisena. Tilanteen traumaattisuudesta johtuen viranomai
nen menettää oman ajattelukykynsä ja ammatillisuutensa, hän
toimii nuoren virittämän emotionaalisen prosessin vaikuttama
na. Kyse voi olla viranomaisen sijaistraumatisoitumisesta,
tiistai 22.11.
7. 7
työssä tai/ja omassa elämässä olevasta liiallisesta kuormituk
sesta.
Niin subjektiivisena kokemuksena kuin yhteiskunnallisesti
on merkittävää, kun nuorelta puuttuu vanhemmuus, missä voi
prosessoida kaikkea sitä, mitä omaan kasvuun tarvitaan,
prosessit eivät jää toteutumatta vaan ne siirtyvät yksilöllisiksi
ja/tai yhteiskunnallisiksi tuhoaviksi ilmiöiksi. Nuorilla on omat
aseensa, joilla auktoriteettiprotestit, pettymys ja aggressio
kanavoidaan. Tarve on vastuullisesta aikuisuudesta ja
vanhemmuudesta, todellisuuksien kohtaamisesta sekä niiden
jakamisesta.
Ylisukupolvinen trauma nuoren oireilussa
Anne Suokas-Cunliffe, psykologi, traumapsykoterapeutti (VET)
Vanhemman traumat voivat siirtyä lapseen monin tavoin,
vaikka ruumiillista pahoinpitelyä ei tapahtuisi ja vanhempi
pyrkisi olemaan mahdollisimman erilainen kuin omat kaltoin
kohtelevat vanhemmat olivat aikoinaan.
Avuton ja tarvitseva lapsi toimii monesti vanhemmilleen
traumalaukaisijana. Kun vanhemman omat ylivoimaiset
menneisyyden kokemukset aktivoituvat, vanhemman huomio
siirtyy lapsen tarpeista vanhemman omaan tunnetilaan ja sen
hallintaan. Tällöin lapsi voi tulla tunnetasolla laiminlyödyksi.
Jo varhaislapsuudessa lapsen tarvitsevuus voi nostaa vanhem
man omat traumaattiset yksinjäämisen ja kaltoinkohtelun
kokemukset pintaan eikä vanhempi voi toimia rauhoittavana ja
lohduttavana sylinä lapselleen, vaan on psyykkisesti poissa tai
käyttäytyy vihamielisesti lastaan kohtaan, koska lapsi laukaisee
vanhemman kiellettyjä ja pois sysättyjä avuttomuuden ja
tarvitsevuuden tiloja.
Rauhoittavan aikuisen puute voi näkyä nuoren käyttäytymi
sessä tunne- ja tarvetilojen säätelyn vaikeutena. Varhaisessa
kiintymyssuhteessa rauhoittavan vanhemman puuttuessa ei
yhteys omaan kehoon ja omiin tarpeisiin ole kehittynyt riittäväs
ti, ja tarpeet ja tunnetilat saattavat olla hallitsemattomia ja
harkintakyky on kehittymätön. Varsinkin kaltoinkohtelua
kokeneilla nuorilla elimistö voi olla jatkuvassa hälytystilassa ja
uhan tunne ja tarve puolustautua aktivoituu tilanteissa, joissa ei
todellista vaaraa ole. Toisinaan nuori on tullut niin riippuvaiseksi
ylivoimaisiin tilanteisiin liittyvästä hormonaalisesta eritykses
tään, että hakeutuu jatkuvasti vaarallisiin tilanteisiin tunteak
seen olevansa elossa.
Itsensä vahingoittaminen nuoruusiässä voi olla merkki
laiminlyödyn lapsen puutteellisesti kehittyneestä tunteiden
säätelyjärjestelmästä. Laiminlyöty lapsi voi oppia jo varhain
vahingoittamaan itseään aktivoidakseen puuttuvan rauhoitta
van vanhemman sijasta sisäisen rauhoittavan hormonaalisen
erityksen. Nuori voi viillellä, koska joutuu esimerkiksi äärim
mäisten ahdistuksen tai häpeän tunteiden valtaan, koska kyky
ajatella omaa mieltä ja säädellä tunteita on riittämättömästi
kehittynyt vuorovaikutuksellisen säätelyn puutteen vuoksi.
Nuori voi myös viillellä tai muulla tavoin vahingoittaa itseään,
jos on tottunut kapeuttamaan tietoisuuttaan selvitäkseen
ylivoimaisista tilanteista. Joskus yksin koetuissa ylivoimaisissa
tilanteissa kehittynyt transsitaipumus tai tietoisuuden tilan
kapeuttaminen on niin voimakasta, että itsensä vahingoittami
sen kautta nuori saa takaisin tunteen, että on omassa kehos
saan sen sijaan, että leijailisi itsensä ulkopuolella epätodellisuu
den tunteessa.
Jos nuori on kokenut ruumiillista tai henkistä väkivaltaa,
seksuaalista hyväksikäyttöä, rankkaa eristämistä tai hylkäämis
tä rangaistuksena, hän on saattanut sisäistää julman kokemuk
sen vanhemmastaan mieleensä. Rankaiseva, mitätöivä ja
sosiaalisesti eristäytymistä tukeva vanhemman sisäistys
saattaa tehdä nuoren mielestä vankilan, joka estää mielihyvän
kokemuksen tai vapautumisen lapsuuden säännöistä. Vaikeim
missa kaltoinkohtelevan vanhemman sisäistämisen muodoissa
nuori voi kuulla vanhempansa säännöt ääninä, jotka käskevät ja
estävät elämästä ja tekevät nuoresta itsetuhoisen tavalla, johon
hänellä on vähän ymmärrystä. Toisinaan vakavasti traumatisoi
tuneen ja dissosiaatiohäiriöisen nuoren oirekuva vastaa
skitsofrenian oirekuvaa, vaikkakin näissä tapauksissa nuoren
hoidon olisi hyvä olla psykoterapiaa, joka on vakaviin trauma
peräisiin häiriöihin toimivin hoitokeino.
tiistai 22.11.
8. 8
2 Kohtaamisia verkossa – digisovellukset
hyötykäyttöön
Puheenjohtaja: perustaja Johannes Hovi, Heimo-yhteisö
Hyötypelit käyttöön
mielenterveyskuntoutuksessa
Katja Raitio, lehtori, projektipäällikkö, Pelaten osalliseks
-projekti, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu
Digitaalisten pelien suosio on kasvanut mobiililaitteiden
yleistyessä ja digitaalisia pelejä aktiivisesti pelaavia on jo reilusti
yli puolet suomalaisista. Samanaikaisesti sosiaali- ja terveyden
huollossa on käynnissä laaja uudistus, jonka eräänä tavoitteena
on ottaa aktiivisesti käyttöön uusia digitaalisia palveluita.
Yhtenä digitalisten palveluiden jalkauttamisen muotona on
pelillistämisen ja pelillisyyden aktiivinen hyödyntäminen.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa erilaisten hyötypelien
(serious games) aktiivista käyttöönottoa sekä sen pohtimista,
kuinka ei-hyötykäyttöön suunniteltuja digipelejä (leisure games)
voisi hyödyntää osana asiakastyötä sosiaali- ja terveysalalla.
Pelien hyötykäyttöä mielenterveyshäiriöiden hoidossa on
tutkittu jonkin verran. Esimerkiksi masennuksen hoitoon on
kehitetty pelillisiä interventioita, joissa joko taistellaan avattarella
masennusta vastaan tai harjoitellaan omien oireiden puheeksi
ottamista (mm. SPARX-peli, eSMART-MH, Beating the Blues,
TFD) ja ne on todettu varteenotettaviksi hoitomuodoiksi etenkin
nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Myös alun perin ei- hyötykäyttöön
suunnitelluilla digipeleillä (mm. The Journey ja Dojo) on saatu
lupaavia tuloksia esimerkiksi ahdistuksen hoidossa sekä
aggression hallinnassa, kun peleihin on lisätty Biofeedback-
ominaisuus. Palautteen avulla pelaaja pääsee konkreettisesti
tunnistamaan omaa pelinaikaista reagointia sekä harjoittelemaan
esimerkiksi itsesäätelytaitojaan (esim. Nevermind ja Playmancer).
Ammattilaiset saattavat kuitenkin pitää digipelaamista
haitallisena ilmiönä eikä pelillisyyteen liittyvää potentiaalia
hyödynnetä riittävästi. Pelaamiseen liittyy paljon myyttejä ja
ennakkoluuloja, jotka ohjaavat työskentelyä. Parhaimmillaan
pelimekaniikka voi kuitenkin tarjota haasteita, mahdollisuuksia,
kilpailua, yhteistoiminnallisuutta, palautetta, palkitsemista,
vuorovaikutusta ja voittamista. Peleillä on mahdollisuuksia
itseohjautuvuuden tukemisessa ja ne mahdollistavat virheistä
oppimisen. Koska kyseessä on vain ”peli”, niiden kautta voi
tehdä erilaisia ratkaisuja sekä kokeilla tilanteita eri rooleista tai
näkökulmista käsin. Niiden avulla voi toistaa samoja tilanteita
tai harjoituksia sekä saada välitöntä palautetta suorituksesta.
Pelit mahdollistavat myös todellisuuspakoilun sekä tarjoavat
ajanvietettä. Mutta kuinka voisin uteliaasti tutkia, mitä hyötyjä
pelaaminen voi asiakkaalleni tuottaa?
Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) rahoittamissa hankkeissa
Pelaten terveeks? ja Pelaten osalliseks haastetaan mielen
terveysalan ammattilaiset pohtimaan ja ottamaan käyttöön
hyötypelejä osana omaa asiakastyötä. Pelaten terveeks?
-hankkeen haastatteluissa nousi esiin, että mielenterveys
kuntoutujat olisivat valmiita kokeilemaan uusia digitaalisia
palveluita, mutta työntekijöiden asenteet digitaalisuutta kohtaan
olivat ristiriitaisia eikä esimerkiksi digipelejä koettu ”oikeana
työnä”. Pelaten osalliseks -hankkeen studiosessioissa taas
nuoret, jo paljon pelaavat, tutustuttavat ammattilaiset ja kokemus
asiantuntijat pelaamisen ilmiöön sekä siihen, mitkä asiat
motivoivat pelaamaan ja mitä hyötyä pelaamisesta voi olla.
Hankkeen alustavat tulokset ovat lupaavia. Studiosessioissa
on ravisteltu pelaamiseen liittyviä asenteita ja testattu ennakko
luulottomasti erilaisia pelejä sekä pohdittu niiden käyttöä sekä
osana omaa arkea että työtä.
Lisätietoa verkkosivuilta, blogista ja Facebookista
www.jamk.fi/pelatenosalliseks
Katso myös hankkeessa rakennettu vapaasti käytettävien
hyötypelien katalogi: www.jamk.fi/pelikatalogi
tiistai 22.11.
T
utustu
tule
vaisuu
t
eesi!
9. 9
3 Persoonallisuushäiriöt
Puheenjohtaja: liittovaltuuston puheenjohtaja Tarmo Raatikainen, Mielenterveyden keskusliitto
Mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä
vankilassa työskennellessäni? Käytännön
työskentely persoonallisuushäiriöisiksi
diagnosoitujen kanssa
Pertti Hakkarainen, psykologi, psykoterapeutti (VET),
Helsingin vankila
Suomalaisista vangeista tehtyjen tutkimusten mukaan hyvin
suurella osalla vangeista on persoonallisuushäiriön ja päihde
häiriön diagnoosiyhdistelmä (mm. Joukamaa ja työryhmä
2010). Kliininen kokemukseni Helsingin vankilassa vastaa
täysin näitä tutkimustuloksia.
ICD–10 puolestaan toteaa ”Persoonallisuushäiriöt (F60) ovat
syvälle juurtuneita ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja. Ne
ilmenevät joustamattomina käyttäytymisvasteina hyvin monen
laisissa elämäntilanteissa.” sekä ”Nämä käyttäytymismuodot
ovat äärimmäisen tai huomattavan poikkeavia verrattuna
kulttuurin keskimääräisen edustajan tapaan havaita, ajatella,
tuntea ja varsinkin suhtautua muihin. ”
Pidän näitä määrittelyjä erittäin kuvaavina. Samalla selittyy
sekin, miksi niin moni lopulta vankilaan päätynyt on saanut
persoonallisuushäiriödiagnoosin – hän on toiminut ympäröiväs
tä valtakulttuurista niin poikkeavalla tavalla, että moisesta
toiminnasta on ajan saatossa lakiin määrätty sanktiot.
Rikosseuraamuslaitoksen arvoihin kuuluu usko muutoksen
mahdollisuuteen. Työskentelemme päivittäin, jotta voisimme
auttaa muutokseen motivoituneita vankeja muuttamaan niitä
lain ja hyvän elämän kannalta kriittisiä havaitsemisen, ajatte
lun, tuntemisen, muihin suhtautumisen sekä etenkin toiminnan
tapoja, jotka ovat luoneet tai ylläpitävät rikollista ja vahingoit
tavaa käyttäytymistä. Lähestymmekin asiaa useimmiten
käytöksestä lähtien. Tiettyihin rikoksiin tai tiettyyn ongelmalli
sen toimintaan (tyypillisimpänä päihteiden liikakäyttö) kohdis
tuvat interventiot tähtäävät sekä käytännön toiminnan
välittömään muuttamiseen että käyttäytymisen takana olevien
havaitsemisen, ajattelun tuntemisen ja toisiin suhtautumisen
tapoihin.
Esimerkiksi seksuaali- tai väkivaltarikoksiin syyllistyneiden
kanssa käydään ryhmäohjelmissa systemaattisesti läpi tekoihin
johtaneita ajattelun ja toiminnan tapoja. Päihdekäytön syitä
ja mekanismeja sekä raittiin elämän edellytyksiä taasen
työstetään mm. yhteisökuntoutuksen keinoilla. Useimmiten
interventioiden taustateoriana ovat kognitiivis-behavioraalinen
teoria sekä hyvän elämän (http://www.goodlivesmodel.com/) ja
rikoksista irtautumisen (desistance) mallit. Lyhyesti sanottuna
opetellaan havaitsemaan, millainen oma ajattelu johtaa rikoksiin
ja sitten opetellaan uusia tapoja ajatella, tuntea, suhtautua
muihin ja ennen kaikkea: uusia tapoja toimia.
Vankilassa olen oppinut yhteisen kielen löytämisen
tärkeyden. On hyvä ymmärtää, miksi niin moni vanki asennoi
tuu asioihin ja ihmisiin tietyllä dysfunktionaalisella tavalla.
Kehityshistorian muokkaamat tavat havainnoida ympäristöä ja
suhtautua muihin tulee työskentelyssä ottaa huomioon ainakin
kolmella tapaa.
Ensinnä vankilan tai sen henkilökunnan ei tule jatkuvasti
uusintamalla ylläpitää ja vahvistaa dysfunktionaalisia tapoja
havainnoida, ajatella ja tuntea. Esimerkiksi persoonallisuus
häiriöihin usein liittyvää mustavalkoajattelua ei ole syytä
vahvistaa korostetulla vastakkainasettelulla. Toiseksi ei tule tulla
mukaan vedetyksi asetelmiin, vaikka asiakas/vanki ne tilantee
seen toisikin. Esimerkiksi tunne-elämältään epävakaaseen
persoonallisuuteen liittyviin tunteenpurkauksiin on syytä
suhtautua maltillisesti ja vakaasti, ei vastaten vastaavan-
laisella tunteenpurkauksella tai impulsiivisella vallankäytöllä.
Tämä pitää sisällään kolmannen tärkeän seikan eli sen, että
voimme päivittäin omalla toiminnallamme mallittaa toimivia tapoja
havainnoida, kohdata, olla vuorovaikutuksessa ja käyttäytyä.
Voimme toimia luotettavasti, tunne-elämältämme vakaasti,
pitkäjänteisesti ja rakentavalla vuorovaikutustavalla. Kuten
kasvatustieteiden emeritaprofessori Lea Pulkkinen eräässä
seminaarissamme totesi, syrjäytymistä voidaan pysäyttää
vastaamalla haasteelliseenkin erilaisuuteen rakentavalla tavalla.
Luennossani tulen avaamaan yllä käsiteltyjä asioita esi
merkkien ja vankilassa usein ilmenevien ilmiöiden kautta.
Käytän esimerkkejä epäsosiaalisen persoonallisuuden,
tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden ja vaativan
persoonallisuuden ilmenemismuodoista.
tiistai 22.11.
10. 10
4 Skitsofrenia ja kuntoutumisen haasteet
Puheenjohtaja: kuntoutuspäällikkö Kimmo Hane, Mielenterveyden keskusliitto
Skitsofreniahoidon uudet tuulet
Eila Sailas, LL, tulosyksikön johtaja, psykiatrian tulosyksikkö,
Kellokosken sairaala
Skitsofreniaa pidettiin pitkään huonoennusteisena ja vaikeas
ti hoidettavana sairautena. Sairauden pitkäaikaisennuste on
kuitenkin mainettaan parempi ja vaihtelee täydellisestä paran
tumisesta vakaviin kroonistuneisiin tiloihin. Oireilua ymmärre
tään nykyisin paremmin, hoitojärjestelmä kykenee tarjoamaan
monimuotoista kuntoutusta ja kuntoutujien ja heidän omaisten
sa toiveita ja mielipiteitä huomioidaan aiempaa tarkemmalla
korvalla. Skitsofrenian hoidossa tavoitteet asetetaan korkealle:
sairauden oireet pyritään hoitamaan, mutta ennen kaikkea
tavoitellaan elämänlaatua, hyvää toimintakykyä ja osallisuutta
yhteiskunnassa.
Lääkehoito on edelleen skitsofrenian hoidossa keskeistä.
Lääkkeisiin liittyy kuitenkin runsaasti sivuvaikutuksia, minkä
vuoksi käytetyt lääkeannokset ovat pienentyneet ja lääke
hoidon toteutuksessa on tapahtunut muutoksia. Lääkehoidon
haitoista on myös saatu lisäselvyyttä. Kognitiivisesta psyko
terapiasta on todettu olevan hyötyä psykoosisairauksien
hoidossa ja siksi olisi tärkeää, että jokainen psykoterapiaa
toivova skitsofreniaan sairastunut potilas voisi terapiaa saada.
Hoidossa hyödyllisiä voivat olla myös muut psykoterapia
muodot kuten perhe- ja traumaterapiat.
Viime vuosien suurin muutos hoitovalikossa on kuitenkin
skitsofrenian kognitiivisten oireiden hoitoon kehitettyjen
neurokognitiivisten kuntoutusohjelmien rantautuminen
myös Suomeen.
Erilaisia kognitiivisten toimintojen puutteita tai häiriöitä
voidaan todeta lähes kaikilla skitsofreniaan sairastuneilla,
vaikka ne eivät kuulu sairauden diagnostisiin kriteereihin.
Skitsofreniassa todetut keskeiset kognitiiviset oireet liittyvät
prosessointinopeuteen, tarkkaavaisuuteen, työmuistiin,
kielelliseen oppimiseen ja muistiin, näönvaraiseen oppimiseen
ja muistiin, päättelyyn ja ongelmanratkaisuun sekä kielelliseen
käsityskykyyn.
Lisäksi skitsofreniapotilailla on puutteita sosiaalisen
kognition alueella. Tämä määritellään ihmisen tavaksi kokea
itsensä ja muut sekä kyvyksi muodostaa mielikuvia itsen ja
muiden välisistä suhteista ja taidoksi käyttää näitä mielikuvia
sosiaalisessa kanssakäymisessä. Arjessa kognitiiviset vaikeu
det näyttäytyvät pahimmillaan vaikeuksina muistaa arkisia
asioita, paneutua keskusteluun tai ylipäätään hankaluutena
saada tavallisia asioita aikaiseksi.
Näitä oireita voidaan nyt hoitaa erilaisilla yksilö- ja ryhmä
kuntoutusmenetelmillä, jopa itsenäisillä tietokoneavusteisilla
ohjelmilla.
Skitsofreniaan sairastuneiden potilaiden fyysinen sairastami
nen on keskiväestöä runsaampaa ja jopa eliniän odote on
keskivertoa alhaisempi. Siksi fyysisen terveyden hoitamiseen
pyritään nykyisin kiinnittämään aktiivisesti huomioita.
Suurimmat muutokset skitsofrenian hoidossa ovat kuitenkin
tulleet arkeen kuntoutujien itsensä tuomina. Näitä ovat vertais
tuki, yhteiskunnan osallisuuden ja potilaiden voimaantumisen
korostaminen. Samalla hoitovalikkoon ovat tulleet tuettu
työllistyminen ja muut ammatillisen kuntoutuksen muodot.
Psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn
alentuminen
Leif Berg, VTM, psykoterapeutti (VET), FinFami Uusimaa ry
FinFami-Uusimaa ry:llä on pitkät perinteet mielenterveys
kuntoutujien omaisten ja läheisten tukemisesta ja koko perheen
kanssa tehtävästä työstä. Näinä vuosina yhdistyksessä on
kohdattu toisaalta henkilöitä, joilla on ollut mitä erilaisimpia
sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen haasteita ja häiriöitä,
ja toisaalta omaisia ja läheisiä, joita nämä kummallisuudet
ihmetyttävät. Tämä on aiheuttanut perheessä ja lähipiirissä
usein hämmennystä, vääriä tulkintoja ja ristiriitoja.
Psyykkisesti oireilevat henkilöt tiedostavat toimintojensa
puutteet ja se herättää huolta, koska syytä siihen ei aina ymmärre
tä. Siksi on tärkeää kertoa heille selkeästi ja asiallisesti neurologi
sen häiriön aiheuttamista toimintaesteistä ja ajatushäiriöistä.
Tietoa jaettaessa on siihen liitettävä myös keinot, joilla henkilö itse
ja hänen omaiset/läheiset voivat ongelmassa tukea ja taitoja
kehittää. Henkilöitä, jotka kärsivät kognitiivisista häiriöistä voidaan
auttaa monipuolisesti. Tavoitteena on, että henkilö selviytyy
mahdollisimman itsenäisesti arjen tehtävistä. On tärkeätä, että
kuntoutujalla ja hänen läheisellään on käsitys siitä, miten
toipuminen etenee, millainen prosessi palautuminen voi olla ja
kuinka toipumista voidaan parhaalla mahdollisella tavalla tukea.
Monella psykoosiin tai vakavaan masennukseen sairastuvalla
ihmisellä on todettu olleen jo varhaisessa elämänvaiheessa
herkkyyttä tai haurautta, joka viittaa kognitiivisiin häiriöihin tai
rajoitteisiin. Kuormittavissa elämäntilanteissa vaikeudet voivat
mahdollisesti kehittyä sairaudeksi. Jos häiriöitä tai rajoitteita on
hyvin varhaisessa vaiheessa, sairauden aiheuttamien pysyvien
toimintaesteiden riski kasvaa. Tiedetään myös, että useimmat
kognitiiviset häiriöt tai rajoitteet kehittyvät tai pahenevat
yleensä kahden vuoden sisällä sairastumisesta. Sen vuoksi on
panostettava tehokkaisiin keinoihin puuttua sairauden kulkuun
jo sen varhaisessa vaiheessa, huomata ongelmat ja hoitaa niitä
ajoissa. Tilanne tulisi hoitaa mahdollisimman nopeasti, sillä mitä
pidemmän ajan sairaus kestää, sitä suurempi on riski toiminta
esteen kehittymiselle.
Esimerkiksi skitsofreniaan sairastuvan stressinhallintakykyä
heikentävä tekijä voi olla puutteellinen neurokognitiivinen
suoriutumiskyky. Jos hänellä on muistitoimintojen heikkoutta
tai toiminnanohjauksen häiriöitä, arkiset askareet saattavat
kuluttaa liian suuren osan hänen psyykkisistä voimavaroistaan.
Nämä neuropsykiatriset puutokset aiheuttavat helposti myös
eri tapahtumien ja tilanteiden virhetulkintoja. Ympäristön
stressitekijöiden vaikutus voi olla erityisen voimakas juuri siksi,
että henkilön ongelmanratkaisukyky on heikentynyt. Tämä
voi lisätä psykoottisia oireita. Psyykkisesti toimintaesteisen
henkilön on yhtä vaikea tehdä näitä arkisia asioita kuin sokean
lukea kirjaa tai kuuron kuunnella sinfoniaa.
tiistai 22.11.
11. 11
Psyykkisesti toimintaesteisen henkilön tilanne voidaan
verrata henkilöön, joka joutuu joka päivä harjoittelemaan
pyöräilyä uudelleen. Fyysisiin ja psyykkisiin toimintaesteisiin
suhtaudutaan kuitenkin eri tavalla niin yleisesti kuin yhteis
kunnallisestikin. Jokainen ymmärtää, että sokea ei näe ja kuuro
ei kuule. Kuitenkaan ei ymmärretä, että psyykkinen toiminta-
este voi aiheuttaa samantapaisia ongelmia kuin sokeutuminen,
kuuroutuminen, kyvyttömyys tuottaa puhetta tai liikuntakyvyn
menettäminen. Kun kohdataan henkilö, joka näkee, kuulee,
puhuu ja liikkuu, mutta käyttäytyy muutoin poikkeavalla tavalla,
ei ymmärretä, että kyseiseltä ihmiseltä voi puuttua kyky käyttää
näköään, kuuloaan, puhettaan ja liikkuvuuttaan oikealla tavalla.
Tällaiselle henkilölle on yhtä turhaa sanoa ”sinun on ryhdistäy
dyttävä ja alettava hoitaa asioitasi” kuin sanoa kuurolle ”sinun
on kuunneltava tarkemmin”.
Psyykkisen toimintakyvyn häiriöt tai rajoitteet eli kognitiiviset
häiriöt ilmenevät kognitiivisissa toiminnoissa kuten havaitsemi
sessa, oppimisessa, muistissa, päättelyssä, ongelmanratkaisussa,
kielellisissä toiminnoissa ja tahdonalaisessa liiketoiminnassa.
Kognitiivisten häiriöiden tuntemus on tärkeää, sillä ne voivat
heikentää psykososiaalista ja ammatillista toimintakykyä,
altistaa sairausepisodien uusiutumiselle ja heikentää hoito
myöntyvyyttä.
Psykoottisten oireiden ohella kognitiiviset häiriöt ovat
skitsofrenian keskeisiä oireita. Henkilöllä havaitaan muistin,
tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen häiriöitä, jotka liittyvät
myös sairaudesta aiheutuviin psykososiaalisiin ongelmiin.
Kognitiivisiksi prosesseiksi ja taidoiksi käsitetään ihmisen
kyvyt havaitsemisessa, oppimisessa, muistissa, päättelyssä,
ongelmanratkaisussa, kielellisissä toiminnoissa ja tahdon
alaisessa liikkeensäätelyssä. Lyhyesti määriteltynä kognitiiviset
häiriöt ovat tiedon käsittelyn ja ajatuskulun häiriöitä.
Masennuksen aiheuttamat kognitiiviset häiriöt liittyvät usein
tiedonkäsittelykykyyn, erityisesti kykyyn säädellä tavoitteellista
toimintaa. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi liittyä toiminnan
ohjauksen – toiminnan aloittamisen, toimintatavan valinnan,
joustavuuden ja suunnittelun – sekä kielellisen muistin häiriöitä
jo sairauden alkuvaiheessa sekä oireettomassa vaiheessa.
Erityisesti maniajaksojen toistuminen voi syventää kognitiivisia
häiriöitä.
tiistai 22.11.
12. 12
Päihde- ja mielenterveysyhteistyössä on
voimaa – vai onko?
Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö
– tarve, haasteet ja mahdollisuudet
Sari Jurvansuu, tutkija, EHYT ry
Mielenterveys- ja päihdepalveluiden integraatio ja sote-
uudistus johtavat merkittäviin muutoksiin palvelujärjestelmässä.
Muutokset korostavat tarvetta integraatiota koskevalle tutki
mukselle järjestönäkökulmasta. MIPA-Järjestökyselyssä
tarkasteltiin päihde- ja mielenterveystyön yhteisiä rajapintoja
järjestöjen toiminnassa sekä järjestöjen väliseen yhteistyöhön
liittyviä tarpeita, haasteita ja mahdollisuuksia. Kyselyyn vastasi
187 paikallista päihde- ja mielenterveysyhdistystä ja 28
valtakunnallista järjestöä.
Puolet vastaajista piti päihde- ja mielenterveysongelmien
yhteisesiintyvyyttä merkittävänä ongelmana toiminnan kohde
ryhmässään. Yhteisesiintyvyyteen liittyviin tarpeisiin haluttiin
pystyä vastaamaan paremmin. Kolmannes yhdistyksistä järjesti
toimintaa, jossa yhdistyivät päihde- ja mielenterveystyö.
Valtaosassa toiminta perustui yhteistyöhön julkisen sektorin
tai muun järjestökentän kanssa. Osa vastaajista katsoi, että
päihde- ja mielenterveystyön yhdistäminen ei sovi yhdistyksen
perustehtävään tai yhdistämistä ei pidetty tarpeellisena.
Ostopalveluja tuottavissa yhdistyksissä koettiin enemmän
tarvetta yhteistyöhön kuin vapaaehtoisuuteen ja vertaisuuteen
painottuvissa yhdistyksissä. Yhteistyötä vaikeuttivat resurssien
puute ja yhteistyön projektiluonteisuus sekä erityisesti pienillä
paikkakunnilla yhteistyökumppanien puute. Päihde- ja mielen
terveysjärjestöjen välille kaivataan ihmisten hyvinvointia ja
järjestöjen toimintaedellytyksiä vahvistavaa yhteistyötä. Tulokset
kuvaavat toisaalta järjestökentän toimijoiden moninaisuutta:
erilaisilla toimijoilla on erilaiset yhteistyön tarpeet ja haasteet.
Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakyky
Tuuli Pitkänen, vanhempi tutkija, A-klinikkasäätiö
MIPA-hyvinvointikyselyssä on kartoitettu laajasti järjestöjen
tavoittamien kansalaisten elämäntilannetta ja toimintakykyä
sekä palvelutarpeita ja -kokemuksia. Hyvinvointikyselyyn
vastasi 1085 päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tavoittamaa
kansalaista talvella 2015 – 2016.
Vastaajia oli kuudesta eri päihdejärjestöstä: A-klinikkasäätiö
(n = 172), A-kiltojen Liitto (n = 143), EHYT ry:n Elokolot
(n = 140), Sininauhaliitto (n = 126), Irti Huumeista ry (n = 108) ja
Tukikohta ry (n = 66). Mielenterveysjärjestöistä vastauksia tuli
hieman vähemmän: Suomen Mielenterveysseura (n=89),
Mielenterveyden Keskusliitto (n=52) ja FinFami-Uusimaa (n=58).
Lisäksi vastauksia tuli Kuntoutussäätiön (n=47), Vantaan
kaupungin Havu- ja Myyrastin (n=10) sekä järjestöjen
nettisivujen kautta (n=74).
Hyvinvointikyselyyn vastanneista kaksi kolmannesta oli
käyttänyt palveluita tai osallistunut toimintoihin oman ongel
mansa takia ja kolmannes oli toiminnassa mukana muusta
syystä kuten läheisenä, vertaisena tai halusta auttaa ja vaikut
taa. Oman ongelman vuoksi osallistuneista (n=504) lähes
puolet (45 %) ilmoitti osallistuvansa päihteiden käytön, kolman
nes (30 %) mielenterveysongelmien ja joka neljäs (25 %)
molempien syiden vuoksi. Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen
kenttä on käytännössä moninainen ja raja-aidat ylittävä.
Omien ongelmien vuoksi järjestöjen piiriin hakeutuneiden
kansalaisten toimintakyvyssä esiintyi monenlaisia vajeita ja
heillä oli useammin kokemuksia mm. yhdenvertaisuuden
puutteesta ja yksinäisyydestä kuin väestössä keskimäärin.
Ihmiset, joilla oli sekä päihteisiin että mielenterveyteen liittyviä
ongelmia, kokivat tilanteensa kaikkein vaikeimmaksi. Päihde- ja
mielenterveysjärjestöjen toimintoihin osallistumisen oli koettu
vaikuttaneen pääsääntöisesti varsin myönteisesti ja laaja-alai
sesti osallistujien toimintakykyyn sekä hyvinvointiin.
Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden
rooli päihde- ja mielenterveystyössä
Jouni Puumalainen, tutkija, Mielenterveyden Keskusliitto ja
Kuntoutussäätiö
Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden toiminnalle suomalai
sissa päihde- ja mielenterveysjärjestöissä on jo melko pitkä
historia. Erityisesti vertaistukeen perustuvia ryhmiä on toiminut
järjestöjen piirissä jo vuosikymmeniä, kuten esimerkiksi
AA-ryhmiä ja mielenterveyskuntoutujien yhdistyksiä. Viime
vuosina kokemusasiantuntijoita on ollut mukana myös järjestö
jen arviointi-, kehittämis- ja tutkimustoiminnassa. Vähitellen
oman kokemuksen kautta saadun asiantuntemuksen arvo on
ymmärretty myös julkisella sektorilla.
MIPA-hankkeessa vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden
roolia kartoitettiin sähköisillä kyselyillä. Kyselyt kohdistuivat
vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden kanssa työskenteleviin
järjestöjen työntekijöihin sekä itse vertaisiin ja kokemusasian
tuntijoihin. Sähköistä kyselyä jaettiin MIPA-hankkeessa mukana
olevien organisaatioiden yhdyshenkilöiden kautta sekä erilaisissa
Facebook-ryhmissä ns. lumipallomenetelmänä.
Työntekijöiden kyselyyn vastasi kaikkiaan 87 järjestötyön
tekijää, joista 60 vastasi nimenomaan vertaisia ja kokemus
asiantuntijoita koskeviin kysymyksiin ja 27 yleensä vapaa
ehtoistoimijoita järjestöissä koskeviin kysymyksiin. Vertaisten
ja kokemusasiantuntijoiden vastauksia saatiin 76.
Työntekijöistä neljä viidestä totesi ylipäätään vapaaehtoistoi
minnan olevan vähintäänkin erittäin merkityksellistä järjestöjen
toiminnalle, osan mielestä vapaaehtoisten toiminta oli jopa
elintärkeää järjestöille; ilman heitä järjestö tai yhdistys ei
pystyisi toimimaan.
Yli puolet vertaisista ja kokemusasiantuntijoita oli eläkkeellä
ja noin kolmasosa työelämässä, loput olivat opiskelijoita tai
työttömiä. Tyypillisimmillään vertaiset ja kokemusasiantuntijat
käyttivät tähän toimintaan 7 tuntia viikossa, jotkut vain muuta
man tunnin kuukaudessa, jotkut puolestaan toimivat jopa
kokopäiväisesti. Työnohjaus koettiin erittäin tärkeäksi tueksi,
jonka avulla estettiin uupumista.
12
tiistai 22.11.
13. 13
Miten kokemusasiantuntijuus otetaan
huomioon kunnan mielenterveys- ja
päihdesuunnitelmassa?
Ainomaija Heiska-Johansson, mielenterveys- ja päihdetyön
palvelupäällikkö, Järvenpää
Järvenpään mielenterveys- ja päihdesuunnitelman
2014–2016 päivitys on juuri meneillään. Suunnitelma
päivitetään seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja sitten toivotaan,
että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus antaa uudet
askelmerkit palvelujen järjestäytymisessä ja asiakkaan valinnan
vapaudessa.
Järvenpään mielenterveys- ja päihdesuunnitelman taustalla
ovat sekä kaupungin strategiset päämäärät että Kansallisen
mielenterveys- ja päihdesuunnitelman kärkihankkeet liitettynä
suunnitelmatyöryhmän moniammatilliseen asiantuntijuuteen.
Suunnitelman tavoitteeksi nousivat terveyserojen kaventuminen,
syrjäytymisen ehkäiseminen, hoidon saatavuuden paraneminen
ja itse- ja omahoidon lisääntyminen.
Kokemusasiantuntijatoiminta alkoi Järvenpään mielenterveys-
ja päihdepalveluissa säännöllisenä vuonna 2014. Alusta saakka
tavoitteena oli, että kokemusasiantuntijoiden kokemus pyritään
saamaan yhdeksi resurssiksi suunnitelman tavoitteiden
toteutuksessa.
Ammattilais-vertaistyön kehittäminen ja juurruttaminen osaksi
palveluja ja työkulttuuria vaati aktiivisia vertaisia ja työntekijöitä,
jotka olivat kiinnostuneita työskentelemään rinnakkain, ennakko
luulottomuutta sekä uskoa että tällä työmenetelmällä saadaan
enemmän vaikuttavuutta palveluihin. Ja kuten kaiken uuden
juurruttamisessa, tarvittiin pelisääntöjä, tiedotusta ja toiminta
ohjeita. Niitä tehtiin vertaistyön ohjausryhmässä, johon osallistui
kokemusasiantuntijoita, työntekijöitä ja esimiehiä.
Kolmen vuoden kokemus on se, että kokemusasiantuntijat/
vertaiset ovat ottaneet oman paikkansa erityyppisissä tehtävis
sä Järvenpään mielenterveys- ja päihdepalveluissa ja niiden
kehittämisessä entistä asiakaslähtöisimmiksi.
YLEISÖLUENNOT
Kuinka uneton oppi nukkumaan?
Leeni Peltonen, vapaa toimittaja, tietokirjailija
Istuin lempipaikassani maalla, portailla joille aamuaurinko
paistaa, kun oivalsin, että minun oli tehtävä jotain. Olin käyttänyt
unilääkkeitä yli 25 vuotta, mutta nyt olin tullut käännekohtaan.
Olin tehnyt töitä media-alalla koko aikuisikäni, ja olin tuolloin
neljän lehden päätoimittaja, kolmen lapsen äiti ja paljon hoitoa
tarvitsevien ikääntyvien vanhempien tytär. Elämässä oli paljon
hyvää, mutta kyvyttömyys nukkua teki siitä usein toivotonta
rämpimistä.
Olin öisin valvoessani yksi käpristelevä huolikimppu. Pohdin
mennyttä, olevaa ja tulevaa, vastuita, velvollisuuksia, pärjää
mistä ja jaksamista. Yöt olivat rauhattomia, ja päivät yhä
kiireisempiä. Tuossa yhtälössä oli jotain pahasti pielessä.
Syitä unettomuuteeni ei ollut selvitetty koskaan. Keinoksi
oli tarjottu ainoastaan unilääkkeitä. Mutta nyt en enää tyytynyt
tähän: halusin ymmärtää syyt univaikeuksieni taustalla, ja
ennen kaikkea halusin taas oppia nukkumaan.
Tuo oivallus ajoi minut kirjoittamaan kirjan Valvomo – kuinka
uneton oppi nukkumaan. Ensin haastattelin asiantuntijoita ja
keräsin näkemyksiä unen monista puolista. Sen lisäksi tutkiske
lin omaa mieltäni ja keräsin muistojani, miltä unettomuus on
tuntunut kaikki nämä vuodet. Vaikka unettomuudesta puhutaan
ja kirjoitetaan niin paljon, en ollut koskaan törmännyt oma
kohtaiseen kertomukseen siitä, mitä aamuyöllä valvoessaan
oikeasti kokee. Tai miltä tuntuu mennä töihin unenpuutteesta
harmaana, aivot tahmeina ja mieli maassa.
Tarinallani on onnellinen loppu. Lukuisien asiantuntijoiden
pakeilla käytyäni löysin lopulta apua: huonon nukkumisen syyt
selvitettiin perusteellisesti. Unettomuuteni syynä oli ylivireystila
ja kohonnut stressitaso. Aloin asiantuntijoiden ohjeilla muuttaa
elämääni sellaiseen suuntaan, että elämäntavat tukisivat unta
mahdollisimman hyvin.
Se ei ollut ihan helppoa, mutta se onnistui. Kaikkein
vaikeinta oli muuttaa omaa ajattelua. Sillä unettoman mieli on
usein juuttunut unettomuutta ylläpitäviin ajatuksiin. Niistä pitää
pystyä päästämään irti, jotta voisi oppia jälleen nukkumaan.
Lopulta sain unettomuuskierteeni katkeamaan ja pääsin
eroon unilääkkeistä. Samoihin aikoihin päädyin tekemään ison
elämänmuutoksen ja irtisanouduin päätoimittajan työstä
perustaakseni oman yrityksen.
Perustin kirjaa kirjoittaessani Facebook-ryhmän Nuku
paremmin. Ryhmään on kymmenessä kuukaudessa liittynyt
lähes 1800 jäsentä. Moni sanoo ryhmään liittyessään, että
vihdoinkin voin puhua unettomuudesta niin, että joku ymmär
tää. Ryhmän jäsenet antavat toisilleen vertaistukea ja jakavat
kokemuksiaan. Moni on kokenut saavansa apua pelkästään
siitä tiedosta, että ei ole unettomuutensa kanssa yksin.
On tärkeää jakaa kokemuksia unettomuudesta, josta kärsii
ajoittain jopa joka kolmas aikuinen. Unettomuutta ei pidä hävetä
eikä sen pidä antaa kasvaa elämää hallitsevaksi möröksi. Sillä
keinoja on, ja toivoa on: nukkumaan voi oppia aikuisenakin,
jopa vuosikymmenien unettomuuskierteen jälkeen.
Mind-Body Bridging – mielen työväline arjessa
Monica Halinen, pari-ja perhepsykoterapeutti, kriisi-ja
traumaterapeutti, nukkumisen asiantuntija, MBB-terapeutti
MBB on kliinisesti tutkittu, aivotutkimukseen perustuva
uudenlainen viitekehys ja menetelmä ihmisen psyykkisen ja
fyysisen hyvinvoinnin ja suoriutumisen parantamiseksi. Sitä voi
käyttää itsetuntemuksen lisäämiseen sekä oman stressitilan
tunnistamiseen ja säätelyyn.
Menetelmän on alun perin kehittänyt psykiatri, psykoanalyy
tikko Stanley Block työtovereineen, joista osa on sosiaalityönte
kijöitä peruskoulutukseltaan. USAssa kaksi MBB-ohjelmaa (MBB
Sleep Program ja MBB Substance Abuse Program) on hyväksytty
National Registry of Evidance based Programs -listalle, mikä
vastaa Suomessa Kelan hoitomuotojen hyväksymistä.
tiistai 22.11.
14. 14
Keskeistä MBB:ssä on tietoisuustaitojen avulla tapahtuva
palautuminen luonnollisen toiminnanohjauksen tilaan, jossa
voimavaramme ovat aidosti käytössämme. MBB:tä voidaan
käyttää sekä yksilöllisesti että ryhmässä. Itsehoitomenetelmänä
MBB on voimaannuttava. Siinä opitaan mm. kuinka säädellä
omia voimakkaita tunteita, kuten huolestuneisuutta, ahdistusta
ja vihaa. MBB mahdollistaa yliaktiivisen identiteettijärjestelmämme
tunnistamisen ja rauhoittamisen myötä parhaan mahdollisen
sopeutumisen kulloiseenkin tilanteeseen.
Apuna käytetään mielen ja kehon yhdistämisen keinoja, joita
ovat aistiminen, ajatusten nimeäminen ja kehomielikarttojen
tekeminen. Muutoksen kokeminen kehon ja mielen tilassa, ja
sitä seuraava välitön helpotuksen tunne, motivoi jatkamaan
eteenpäin harjoitteiden kanssa.
Lapsille ja nuorille on omat MBB-ohjelmat. MBB on myös
koettu hyväksi työvälineeksi psykoterapeuttisessa työssä.
Apua, kaaos kotona –
miksi koti menee sekaisin?
Maria Laitinen, ammattijärjestäjä, Tavararemontti Oy
Vaikka kotona olisi kaaos, sen asukkaat eivät ole laiskoja tai
tyhmiä. On monta syytä liian tavaran kertymiseen. Yksi niistä
on masennus ja (työ)uupumus. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön
maniajakson aikana tavaroiden ostaminen saattaa lähteä
käsistä. Elämässä on voinut tulla paljon menetyksiä ja vastoin
käymisiä, jolloin tavara antaa turvallisuuden tunnetta. Esineisiin
sisältyy muistoja. Niihin liittyy myös unelmia eli sitten kun on
aikaa, voi tehdä käsitöitä tai lukea lehtiä. Ne ovat maksaneet ja
siksi tuntuu pahalta heittää rahaa menemään. Pois ei uskalleta
laittaa mitään, kun vielä voi tarvita.
Kodin raivaamisessa ja kaaoksen taltuttamisessa tärkeää on
kysellä itseltään, millaisen kodin haluan. Miten haluan elää?
Toimeen voi ryhtyä vaikka yksi kaappi kerrallaan tai kategoria
kerrallaan: esim. käydä läpi kaikki kirjat samalla kertaa ja karsia
niistä tarvittavan määrän (jos kirjahyllyt haluaa pois, täytyy
karsia lähes kaikki kirjat). Ammattijärjestäjä auttaa, jos päätök
senteko yksin on vaikeaa tai on fyysisiä rajoitteita kantamiselle
tai kiipeämiselle. Ammattijärjestäjän kanssa valmista tulee
huomattavasti nopeammin kuin yksin.
Kysymykset auttavat selventämään säästämisen tarvetta.
Koska käytin tätä viimeksi? Koska aion käyttää tätä? Millaista
elämäni olisi, jos minulla ei olisi tätä enää?
Hyvin järjestetyssä kodissa on helppo siivota, ei tarvitse
pelätä kompastuvansa. Aikaa säästyy, kun tavaroilla on paikat
eikä niitä tarvitse etsiä. On mukavaa kutsua vieraita, kun ei
tarvitse hävetä ja selitellä. Aloittaa voi vaikka sillä, että heittää
roskat roskikseen. Parille leipäpussin nipsulle saattaa olla
käyttöä, mutta muovipussillista niitä tuskin tarvitsee kukaan.
Kokemuskirjasto: Kasvaminen Jehovan
todistajana, ja elämä eron jälkeen
Elina Multisilta
Lapsi useimmiten kasvaa ajatellen, että se oma kasvuympäristö
ja olosuhde on se normi. Muunlainen ympäristö tai olosuhde on
poikkeava. Samoin minä koin oman lapsuuteni varsin normaaliksi.
Minusta oli normaalia käydä kolmesti viikossa Jehovan todistajien
kokouksissa, rajata vapaa-aika melko tiukasti vietettäväksi vain
niiden parissa jotka jakoivat saman uskon, ja pelätä tulevia
uskollisten todistajien vainoja, niitä mitä todistajat natsi-Saksan
aikaan kokivat. Minusta tämä oli normaalia.
Uskonto voi olla monelle terve ja tervehdyttävä kokemus.
Monelle se ei sitä kuitenkaan ole. Uskonnolliseen perheeseen
syntyvälle lapselle, uskonto ei useimmiten ole valittu, vaan
annettu asia. Itse kävin kokouksissa, ja varmasti myös kenttä
palveluksessa (saarnaamassa) aivan vauvasta saakka. Kun opin
lukemaan ja kirjoittamaan, kehotettiin minua myös ottamaan
osaa kokouksissa. Koska luonteeltani olen aina ollut hyvin kiltti,
jopa liian kiltti, pyrin siihen, ettei toiminnastani syntyisi mitään
negatiivisia ajatuksia tai kokemuksia muille. Etenkään vanhem
milleni. Pyrin olemaan mieliksi kaikessa missä pystyin.
”Jos annetaan kaksi vaihtoehtoa, joista toisella on vakavia
järkiseurauksia, ja toista taas seuraa ylistystä, kyse ei ole
valinnasta.”
Jehovan todistajien parissa opetetaan ja kasvatetaan siihen,
että mikäli toimii järjestön (Jehovan todistajien järjestö) oppien
ja sääntöjen mukaisesti ja on mieleltään nöyrä, saa palkinnoksi
ikuisen elämän paratiisissa. Vastakohtana on kadotus. Ei
helvettiä, vaan hävitys. Seurakunnan jäsenten kesken usein
puhutaan ja huhutaan, että jokainen joka jättää Jehovan
todistajien yhteisön, ajautuu automaattisesti huonoille raiteille
elämässä. Heistä huhutaan kuinka alas ovat vajonneet, ja
tarinoita liioitellaan rajusti. Jokainen yhteisöstä lähtenyt on
joutunut ikään kuin saatanan eksytyksen uhriksi. Kun lapsi
kasvatetaan ajattelemaan näin, kuinka suuri kynnys onkaan
tunnustaa, että uskonto johon on kasvanut, ei ehkä olekaan
itselle se oikea polku elämässä? Etenkin, kun yhteisön jättänei
den kanssa ei enää tulisi olla tekemisissä. Ja se on iskostettu
mieleen aivan vauvasta saakka.
Menin itse yhteisön toisen jäsenen kanssa naimisiin juuri
täytettyäni 18 vuotta. Kaduin avioliittoa jo ennen häitä, mutten
kehdannut avata suutani. Pelkäsin häpeää, jonka aiheuttaisin
perheelleni, ja pelkäsin ettei minua kukaan muu enää huolisi.
Teini-iästä saakka olin kamppaillut heikkoon itsetuntoon- ja
itsetuhoon viittaavien ajatusten kanssa, avioliiton myötä masen
nus lamaannutti minut täysin. Ainoat tulevaisuudenkuvat jotka
näin, oli joko jäädä avioliittoon ja olla onneton, päättää oma
elämä, tai jättää mies, uskonto ja koko elämä jossa olin kasvanut
ja aloittaa alusta. Olen onnellinen, että valitsin viimeisen.
Kaksikymmentävuotiaana aloitin elämäni alusta. Pitkään en
kokenut uskonnossa tai kasvatuksessani olleen mitään vikaa.
Koin itseni vialliseksi, kun en ollut pystynyt uskomaan niin kuin
oli opetettu, ja etenkään elämään kuten olisi pitänyt. Koska olin
ollut elämäni ajan se hyvin kiltti, joka ei juurikaan uskaltanut
koetella tai uhmata yhteisön sääntöjä, ei minulla ollut yhteisön
ulkopuolisia ystäviä. Ystävät, tuttavat ja suku joiden parissa olin
kasvanut, eivät enää olleet osa elämääni. Olinhan eronnut, eikä
minun kanssani tulisi enää olla tekemisissä. Takaraivossa
kummitteli edelleen opetukset ”maailman ihmisistä” (muista kuin
Jehovan todistajista) jotka ovat kaikki petollisia ja pahoja ihmisiä.
Vuosiin en uskaltanut luottaa ihmisiin, enkä tutustua kehenkään.
Vuosien saatossa kävin läpi useamman masennuskauden,
yritin tehdä maantieteellistä pakoa pahasta olosta, siinä
onnistumatta. Vasta kun pysähdyin ja aloin käsitellä pahaa
oloa, huomasin kuinka paljon lapsuuden yhteisö ja siellä opitut
asiat edelleen vaikuttivat minuun. Vasta käsittelemällä ja
hyväksymällä, ettei lapsuuteni ja yhteisö jossa kasvoin, ollut
välttämättä itselleni se sopivin tai tervein, aloin päästä eroon
heikosta itsetunnosta ja kasvaa ihmisenä. Suurena apuna
tiistai 22.11.
15. 15
käsittelyssä on toiminut vertaistuki, toisten Jehovan todistajuu
den jättäneiden tuki ja kaikupohja omille kokemuksille. Juuri se,
mistä todistajana ollessa eniten varotettiin.
Niin kuin lähes kaikki, uskonnot sopivat eri ihmisille eri tavoin.
Minulle Jehovan todistajuus ei tuonut onnea eikä rauhaa. Se ei
tehnyt minusta ystävällistä, suvaitsevaa ja tasapainoista ihmistä.
Olen joutunut kulkemaan pitkän matkan itsessäni, ja itseni
kanssa, jotta olen löytänyt sisältäni ihmisen, josta olen ylpeä ja
johon olen tyytyväinen. Löysin sen taustastani huolimatta.
Syö hyvää – hyvinvointia keholle ja mielelle
Syö Hyvää -hanke, Kuluttajaliitto
Terveellinen ruokavalio on monipuolinen ja joustava. Moni
puoliset ruokavalinnat varmistavat, että keho saa ruuasta
kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Yksipuolisesta tai kovin
rajoittuneesta ruokavaliosta se on haasteellista, koska eri
ruoka-aineet ovat eri ravintoaineiden lähteitä.
Hyvää tekevä ruokavalio ei rajoita turhaan, ei aiheuta
stressiä eikä tee elämästä hankalaa. Stressi on merkittävä
elämänlaatua huonontava tekijä siinä missä laadultaan huono
ruokavaliokin. Hyvä ruokavalio on joustava. Jokaisen suupalan
tai ateriankaan ei tarvitse olla optimaalinen. Riittää, että
pääasiat ovat kunnossa. Terveellinen ruokavalio on myös
maukas, nautinnollinen ja iloa ja elämyksiä tuova.
Keholle ja mielelle hyviä ruokavalintoja voi tehdä monella
tapaa. On monia syitä miksi tietyt, suositellut ruoka-aineet eivät
kuulu yksittäisen ihmisen ruokavalioon. Jos jättää jonkin
merkittävän ruoka-aineryhmän pois, on hyvä olla tietoinen,
minkä ravintoaineen lähde se on ja miten varmistaa kyseisen
ravintoaineen saanti muista ruoka-aineista. Jokaiselle löytyy
tapa syödä hyvin, mutta itsestään se ei tapahdu. Hyvä
elintarviketietämys auttaa arkisissa valinnoissa. Turhaan,
trendien takia, ei ruokavaliotaan kannata rajoittaa.
Säännöllinen syöminen pitää painon kurissa ja mielen
virkeänä. Liian pitkät ateriavälit saavat verensokerin laskemaan.
Aterian äärelle vihdoin päästessä annoskoot kasvavat helposti
liian suuriksi ja energiapitoisiksi. Liian tiheä syöminen puolestaan
rasittaa hampaita ja vaikeuttaa painonhallintaa. Kunnon ateriat
on helpompi koostaa täysipainoisiksi kuin jatkuvat välipalat.
Keholle on tärkeää riittävä ja laadukas rasvan saanti, riittävä
proteiinin saanti, hyvät hiilihydraattien ja kuidun lähteet, suolan
saannin rajoittaminen sekä runsas ja monipuolinen kasvisten,
hedelmien ja marjojen käyttö. Hyvää rasvaa saadaan kaloista,
kasviöljyistä, pähkinöistä ja siemenistä ja avokadosta. Proteii
nin kanssa ei tarvitse liioitella, kämmenellinen proteiininlähdettä
aterialla riittää. Ikääntyessä ja kovaa harjoitellessa tarve
kuitenkin lisääntyy.
Esityksessä on paljon konkreettisia esimerkkejä eri ravinto
aineiden lähteistä, mm. erilaisia rasvan ja proteiinin lähteitä.
Kadonneen itsetunnon jäljillä
Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutusvalmentaja,
Mielenterveyden keskusliitto
Seuraamme reittiä, josta löytyy tavoitteita, onnistumisen
kokemuksia, odotuksia itseä kohtaan, sisäistä puhetta,
uskomuksia, unelmia, sisäistä motivaatiota ja luottamusta.
Näiden avulla on tarkoitus löytää itsetunto ja jopa parantaa sitä.
Esimerkiksi ihminen voi oppia tuottamaan itselleen onnistu
misen kokemuksia, jos hän oppii asettamaan tavoitteensa ja
voimavaransa tasapainoon. Näin ihminen voi huolehtia, että
hänen itsetuntonsa pysyy hyvänä.
Toinen esimerkki: Ihmisen sisäinen puhe voi olla syyttävää ja
arvostelevaa tai kannustavaa ja tukevaa. Sisäistä puhetta voi
oppia tunnistamaan ja muuttamaan kannustavampaan suuntaan.
Kolmas esimerkki: Kuten sisäinen puhe myös odotukset
itseä kohtaan ovat tiedostamattomia. Tulemalla tietoisiksi
omista odotuksista, voi niiden hyödyllisyyttä arvioida ja ehkä
laskea. Odotuksia laskemalla voivat monet arjen negatiiviset
kokemukset muuttua neutraaleiksi tai jopa positiivisiksi.
Arjen kokemukset ovat monella tavalla keskeisiä. Koenko
arjen pienet teot arvokkaiksi ja merkityksellisiksi, jotka auttavat
minua elämässä eteenpäin – vai ovatko arjen pienet teot
merkityksettömiä, nöyryyttäviä, pirullisia paholaisia, jotka
estävät elämän, joka oikeasti kuuluisi minulle?
Toisen ihmisen merkitys terveydelle –
kehitysbiologian ja genetiikan näytöt
Vienna Setälä-Pynnönen, VTT, FL
Usein kysymme, miten meidän tulisi syödä, nukkua ja liikkua,
jotta elämä olisi kohtuullisen hyvää. Moderni biotiede yllättää,
koska se kääntää terveyden yhtälön päälaelleen. Meidän
kannattaisi yhtä lailla kysyä: Miten voisin kohdella itseäni ja
kanssaihmisiä, jotta elämäni olisi kohtuullisen tervettä?
Avaan toisen ihmisen merkitystä terveydelle biotieteen
ja yksilönkehityksen näkökulmasta. Esitän, että sosio
emotionaalisen terveyden tekijän huomioiminen auttaa vastaa
maan moniin vallitseviin kansanterveysongelmiin. Valaisen
myös ”irrallisiin” sairauksiin keskittyvän terveysajattelun
taustoja ja tabuja.
Viime vuosina tiedelehdet ovat julkaisseet kovaa näyttöä
siitä, että kasvokkainen vuorovaikutus on merkittävä terveyden
tekijä ihmisellä ja muilla nisäkkäillä. Kokemuksemme nähdyksi
tulemisesta muokkaavat geenien toimintaa ja ilmiasua aivan
normaalissa yksilönkehityksessä. Vaikutus on suurin elämän
alussa, mutta se jatkuu läpi yksilön elämänkaaren.
Tiedetään, että syntymän jälkeinen lajikumppanien seura
vaikuttaa keskushermoston kehitykseen, aikuisiän sairastuvuu
teen ja yhteisössä (yhteiskunnassa) selviämiseen. Ilojen,
surujen ja hoivan terveysvaikutuksista on vaikeampi puhua
jumpasta ja ravitsemuksesta. Niitä voidaan kuitenkin tutkia,
havainnoida ja yleistajuistaa.
Uusin genetiikka ja käyttäytymistutkimus ovat tuoneet tietoa
ympäristön ja geenien yhteispelin molekyylimekanismeista.
Sosiaalisten kokemusten perimään ja aivojen rakenteeseen
jättämät fyysiset merkit ovat vastaansanomattomia. Se, miten
kohtelemme toisiamme, heijastuu systeemisen biologian kautta
terveyteemme. Vastoinkäymiset eivät ole kohtalo: biologinen
systeemi on altis myös korjaaville kokemuksille.
Toisen ihmisen merkitys terveydelle tullee nousemaan
terveysajattelun reunamilta sen keskiöön. Tämä vaatii
luopumista historiallisen sattuman takia laajalle levinneestä
geenikäsityksestä, joista puuttuu ympäristötekijöiden osa
siihen, mitä meistä tulee.
tiistai 22.11.
16. 16
5 Missä mielenterveys sijaitsee?
Puheenjohtaja: kuntoutussuunnittelija, perhe- ja pariterapeutti (ET), psykoterapeutti Outi Ståhlberg,
Mielenterveyden keskusliitto
Asiantuntijat: Pekka Holm, perheterapeutti (VET), lasten psykoterapeutti, psykoterapeuttien,
työnohjaajien, esimiesten ja työyhteisöjen kouluttaja
Jaakko Seikkula, perheterapiakouluttaja, psykoterapian professori, Jyväskylän yliopisto
Ihmiskäsityksemme on muuttunut hyvin olennaisesti parin
vuosikymmenen aikana. Tiedämme nyt, että alusta alkaen –
aluksi pieni vauva, myöhemmin aikuinen – on aktiivinen
dialogisen vuorovaikutuksen aloitteentekijä. Osallistumme
vuorovaikutuksessa ympäristömme aktiiviseen muokkaami
seen. Uuden tutkimuksen mukaan meillä on synnynnäinen
valmius dialogiin. Elämällä on näin kaksi perusedellytystä:
Ensinnäkin syntyessämme meidän tulee oppia hengittämään.
Jos emme hengitä, niin kuolemme. Me synnymme dialogiseen
suhteeseen ja jos emme ole dialogissa muiden ihmisten ja
ympäristön kanssa, kuolemme. Koko elämä on alusta alkaen
aktiivista suhteissa olemista, jossa koko ajan heijastelemme
sitä mitä siinä hetkessä tapahtuu.
Kokemamme suhteet ovat hyvin ruumiillisia, ne jättävät
jälkensä ruumiin muistiin. Ihmisen psyyke rakentuu näistä
suhdekokemuksista, joita voi sanoa elämän ääniksi. Nämä
äänet ovat aina mukanamme ja ne aktivoituvat ja toteutuvat
aina kussakin vuorovaikutustilanteessa. Rakennumme siis
suhteista kahdella ulottuvuudella: Aiemmin kokemistamme
ihmissuhteista ja suhdekokemuksista, jotka varastoituvat
ruumiin muistiin ja niistä suhteista, joissa elämä tapahtuu tässä
ja nyt. Ruumiillisissa aistimuksissamme ja kokemuksissamme
ennakoimme tulevaa.
Terveen elämän perusehto on päästä ihmissuhteiden
aktiiviseksi osalliseksi ja löytää kuhunkin hetkeen mielekäs tapa
olla suhteissa toisiin ja ympäristöömme. Ihmisen mielenterveys
ja hyvinvointi rakentuvat suhdekokemuksista, jotka ovat
ruumiillisia ja jotka kehkeytyvät sosiaalisessa sekä kulttuurises
sa vuorovaikutuksessa. Mielenkiintoisella tavalla myös uusi
aivotutkimus on valottanut sitä, että aivot ja hermostomme
rakentuu dialogisesti ja dialogiseksi. Aivot eivät ole psyykkisen
toiminnan keskus, johon kaikki palautuu ja joka määrää
mieltämme tai ohjaa toimintaamme, vaan elävän vuorovaiku
tuksen jatkuvasti muuttuva osa.
Mielenterveys ja hyvinvointi sijaitsevat siis suhteissa, joita
elämme. Dialogi on elämän perusehto. Mielenterveyden ja
hyvinvoinnin edistäminen on siis dialogiin osallistumista
läheistemme kanssa. Näin dialogia on edellytys hyvinvoinnil
lemme kuten hengitys. Me kaikki tarvitsemme sitä eikä sille
ole mitään indikaatiota tai kontraindikaatiota. Kun alamme
suunnata toimintamme mielenterveyden edistämiseksi dialogin
suuntaan, tulevat erilaiset terapeuttiset menetelmät tois
sijaisiksi. Auttamistyön tarkoitus on dialogin synnyttäminen
ja kun dialogi syntyy, on auttamistyön päämäärä tavoitettu.
Tässä seminaarissa avaamme elämän dialogisuuden
ulottuvuuksia ja sen merkitystä auttamistyölle. Olemme
työskennelleet pääasiassa vaikeimpien psyykkisten ja muiden
kriisien kanssa sekä aikuisten että lasten kanssa. Kaiken
auttamistyön pitäisi perustua työskentelyyn perheiden ja usein
myös muun sosiaalisen verkoston kanssa, koska näissä
suhteissa ovat elämämme tärkeimmät ihmissuhteet.
Auttamistyön tulisi olla dialogista, jossa asiakkaamme ovat
aloitteellisia ohjaaman niihin teemoihin, jotka muodostuvat
tärkeiksi. Auttajien tehtävä on vastata ja vastauksillaan luoda
kokemusta siitä, että asiakkaita arvostetaan ja kunnioitetaan
ja hyväksytään ehdoitta. Esimerkiksi psykoottisessa kriisissä
tämä on hyvin voimaannuttava kokemus, joka lisää asiakkaiden
omia voimavaroja elämän hallintaan. Tällöin myös psykoosi
lääkkeiden käytön tarve vähenee ja näin voidaan välttää
lääkityksen haitallisia vaikutuksia. Meillä on paljon tunnettua
tutkimustietoa tästä. Esimerkiksi avoimen dialogin hoitomallissa
psykoottisessa kriisissä psykoosilääkettä tarvitse vain kolman
nes ja hoidon tulos paranee siten, että yli 80 % voi palata
työhön.
keskiviikko 23.11.
17. 17
6 Voimavaroja työhön
Tule hakemaan käytännön vinkkejä työssä jaksamiseen!
Mielen hyvinvointia työelämässä
Tony Dunderfelt, psykologi, kirjailija
”Suomi on tullut tutuksi informaatioteknologian huippumaana.
Nyt ja tulevaisuudessa voimme menestyä myös uusien IT-taitojen
parissa. Nämä ovat IhmisTuntemus- ja ItseTuntemus-taidot.”
Suomi kulkee eturintamassa sekä työsuojelun että työturvalli
suuden kehittämisessä ja ihmisen fyysisen kunnon tutkimisessa.
Yhteiskuntamme on myös yksi maailman tasa-arvoisempia ja
demokraattisempia maita. Vain psyykkisen kunnon ymmärtämi-
nen ja ihmisten välisten rakentavien vuorovaikutustaitojen
kehittäminen laahaa jäljessä. Asenteiden merkityksestä, luovasta
ajattelusta, tunnetaidoista ja psykosomatiikasta puhutaan paljon
juhlapuheissa, mutta käytännössä ihmiset käyttävät omaa
psyykettään vajavaisesti tai jopa huonosti.
Psykologi Tony Dunderfelt on kehittänyt valmennusohjelman
”Mielen hyvinvointitreenit työelämässä” (MHTT). Sen tarkoitus
on kehittää henkilökunnan työhyvinvointia harjoittelemalla
psykologisia taitoja, joiden avulla pystyy paremmin selviämään
tämän päivän työelämän haasteista.
Mielen hyvinvointitreenit perustuvat nykyaikaisen tieteellisen
ajattelun keskeisiin teorioihin kuten aivojen neuroplastisuus
(aivojen oppimis- ja muuntautumiskyky), elämänkaaripsykologia
(yksilön aikuisuuden kehitys), ihmisen voimavarojen huomioimi
nen (ratkaisukeskeinen ajattelu) ja ns. tietoisuustaidot (mindfull
ness, tunneälykkyys, tahdon psykologia).
MHTT-ohjelmassa oleellista on mielen taitojen harjoittelu ja
psyykkisen kunnon tietoinen ylläpito. Harjoitukset ovat lyhyitä,
kestoltaan 1–3 minuuttia ja niitä toistetaan oman työn ohessa sekä
ryhmätapaamisissa. Ryhmät kokoontuvat 8–10 kertaa. Ennen
MHTT-prosessin alkua mitataan osanottajien nykyinen stressitaso
ja kyselylomakkeella kysytään heidän työhönsä liittyviä henkilö
kohtaisia haasteita. Mittaus ja kysely toistetaan harjoittelujakson
lopussa ja koko MHTT-prosessista tehdään yhteenveto.
MHTT:n tavoitteena on kehittää stressinhoito- ja ongelman
ratkaisutaitoja, tunteiden merkityksen tiedostamista, läsnäoloa
työtehtävissä, vuorovaikutustaitoja ja oman mielen joustavuutta.
Osanottajille muodostuu omakohtainen, kokemuksellinen
ymmärrys psyykeen toiminnasta ja siitä, miten siihen voidaan
vaikuttaa. Psyykkisestä hyvinvoinnista ei puhuta vain yleisellä
tasolla, vaan yksilölle kehittyy käytännön mielen hyvinvointia
edistäviä konkreettisia taitoja. MHTT-prosessi on integroitu
organisaation työhyvinvointiohjelmaan. Siitä ovat tietoisia
sekä yrityksen johto että henkilöstön edustajat. MHTT on osa
organisaation kokonaisvaltaista työhyvinvointiohjelmaa, eikä
vain irrallinen aikaa vievä osatekijä.
Hyväksyvä myötätunto ja läsnäolon taito
voimavarana työssä
Miia Moisio, TM, yrittäjä, sielunhoidon asiantuntija, terapeutti
(psykofyysinen psykoterapia), mindfulness- ja asahiohjaaja
Mindfulness on yhdysvaltalaisen lääkärin Jon Kabatt-Zinnin
kehittämä ei-uskonnollinen harjoituksen muoto, jota kutsutaan
myös hyväksyväksi tietoiseksi läsnäoloksi. Tieteellisesti
paljon tutkittu kahdeksan viikon ohjelma on tarkoitettu stressin
hallintaan ja masennuksen hoitoon. Menetelmää käytetään
myös erilaisten terapioiden osana.
Meitä väsyttää jatkuva ajatteleminen ja analysointi, ankara
sisäinen puhe, menneen ja tulevan murehtiminen. Syöminen,
käveleminen ja moni muu tekeminen on automaattista eli
olemme ”autopilotti” päällä. Samoin reagoimme automaatiolla,
tutulla ja opitulla tavalla ihmisiin, tunteisiin ja niin edelleen.
Olemme siis reaktiivisia. Päinvastoin kuin voisi kuvitella,
automaatiossa eläminen on raskasta ja kuluttaa tutkitusti sekä
fyysisiä että psyykkisiä voimavaroja.
Yksinkertaistaen mindfulness-harjoituksessa tullaan hetkeksi
pois automaatiosta ja keskitytään mieleen, kehon ja hengityksen
tarkkailuun, aistimiseen. Mindfulness ei ole mielen tyhjentämistä,
vaan tietoisuuden lisäämistä siitä, mitä juuri sillä hetkellä on.
Mindfulness on lapsuuden läsnäolotaidon, ilon ja uteliaisuuden
uudelleen löytämistä – tässä hetkessä olemista sellaisena kuin
se kulloisellakin hetkellä avautuu.
Mindfulnessia voidaan harjoittaa sekä tekemisen että ei-tekemi
sen muodossa. Jokainen arjen tekeminen voi olla läsnäolo- tai
tietoisuusharjoitus. Arki siis tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia
tietoisuustaitojen kehittämiselle ja oman hyvinvoinnin tukemiselle.
Ei-tekeminen eli meditaatio on kehon, hengityksen ja kehon
tuntemusten tarkkailua. Sen avulla on mahdollista tulla tietoiseksi
omasta sisäisestä liikenteestä: miten mieli vaeltaa, mitä tunnetiloja
ja millaisia kehon tuntemuksia itsessä on. Meditaatiota harjoite
taan hyväksyvien tietoisten hetkien pidentämiseksi ja taidon
siirtämiseksi osaksi jokapäiväistä toimintaa. Jo noin neljässä
viikossa positiiviset vaikutukset alkavat tulla näkyviin.
Automaation vastakohta on tietoisuus. Tietoisuus on ikään
kuin tarkkailijan asemaan asettumista, kauemmas astumista ja
selkeästi näkemistä. Tietoisuuden tilassa havaitsee selvemmin
omat tunteet, ajatukset ja kehon tuntemukset.
Mindfulnessin äärellä pyritään kohtaamaan ja hyväksymään
kaikki tunteet ja kokemukset. Hyväksyminen alkaa, kun ihminen
oppii katsomaan tunteitaan ja ajatuksiaan ilman arvottamista ja
väistöliikkeet, vastarinta ja taisteleminen lakkaavat. Hyväksymi
nen puolestaan lisää myötätuntoa.
Säännöllisesti harjoitettuna mindfulness lisää merkittävästi
ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä, metataitoja
sekä itsetuntemusta ja tunnetaitoja. Ahdistus- ja masennusoireet
helpottuvat ja harjoituksilla pystytään vaikuttamaan masennuksen
uusiutumisen estämiseen, unenlaadun, muistin ja itsetunnon
paranemiseen, keskittymiskyvyn, luovuuden ja mielen joustavuu
den lisäämiseen sekä syömis- ja päihdeongelmiin.
Mindfulnessin harjoittaminen lisää ystävällistä ja lämminhenkistä
suhtautumista itseen, ymmärrystä ja lempeyttä omia tunteita ja
ajatuksia kohtaan, itsen arvostamista, kunnioittamista, omien
tarpeiden kuuntelemista ja rajojen asettamista. Kun tuntee
myötätuntoa itseä kohtaan, sitä alkaa tuntea myös muita kohtaan.
Henkilökohtaista ja työelämää ei voi erottaa toisistaan. On
päivänselvää, että se mitä henkilökohtaisessa elämässä on
meneillään, vaikuttaa työelämään (tai sen puuttumiseen) ja
päinvastoin. Parhaimmillaan mindfulnessin terveysvaikutukset
näkyvät vähentyneinä poissaoloina työstä, työn tuloksellisuus
lisääntyy sekä esimies-, alais- ja ihmissuhdetaidot
parantuvat.
keskiviikko 23.11.
18. 18
7 Recovery eli toipumisorientaatio:
näkökulmia arjen osallisuuteen
Puheenjohtaja: Teemu Tiensuu, toiminnanjohtaja, Sininauhaliitto
Toipumisorientaation periaatteet toipumisen
ja mielekkään elämän näkökulmasta
Esa Nordling, PsT, kehittämispäällikkö, THL
Toipuminen kliinisenä käsitteenä tarkoittaa sairauden oireiden
vähenemistä tai oireiden loppumista. Tiedetään, että vain osa
mielenterveyskuntoutujista toipuu täysin. Kuntoutujan elämä
voi kuitenkin olla mielekästä ja onnellista psyykkisen sairauden
aiheuttamista rajoituksista ja haitoista huolimatta. Elämän
mielekkyyttä, merkityksellisyyttä ja toiveikkuutta voidaan
tukea toipumisorientaation mukaisella työotteella.
Toipumisorientaatiolle ei ole olemassa yksiselitteistä
määritelmää. Sitä on kuvattu osuvasti metaforan avulla
henkilökohtaisena matkana, jossa painottuu yksilön elämän
tarkoituksellisuus ja terapeuttinen optimismi. Terapeuttinen
optimismi edellyttää siirtymistä holhoavasta lääketieteellisestä
ja hoitotieteellisestä otteesta aitoon kumppanuuteen, jossa
sosiaalisilla tekijöillä on merkittävä osuus. Toipumisorientaation
teoriatausta rakentuu humanistisen psykologian perinteestä,
kognitiivisen psykologian elämän hallintaan liittyvistä teorioista,
eksistentialismista, terveyden edistämisen teorioista ja positiivi
sen mielenterveyden käsitteestä.
Käytännössä toipumisorientaatio edellyttää 1) luottamuksel
lisen terapeuttisen suhteen luomista ja ylläpitämistä,
2) kuntoutujan tukemista hänen omien tarpeidensa, pää
määriensä, unelmiensa ja tulevaisuuden suunnitelmien löytämi
sessä ja niiden huomioimista hoidon ja kuntoutuksen sisällöissä,
3) toipumisorientaatiota tukevan ja rakentavan kulttuurin olemassa
oloa ja 4) kansalaisoikeuksien ja sosiaalisen inkluusion edistämistä
eli mahdollisuutta osallistua ja kuulua erilaisiin yhteisöihin.
Tavoitteena on, että kuntoutuja kokee elämänsä elämisen
arvoisena ja mielekkäänä, hyväksyy itsensä vastuullisena ihmisenä
sekä kokee, että voi vaikuttaa niihin asioihin, joita pitää tärkeinä.
Kuntoutujan toipumisprosessin kannalta erityisen tärkeä asema
on vertaistuella ja kokemusasiantuntijatoiminnalla, koska niiden
kautta voivat todentua monet osallisuuden muodot. Toipumiso
rientaation mukaisella työotteella voidaan pitkällä tähtäimellä
vähentää myös stigmaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista.
Näillä on suotuisia vaikutuksia varhaisen avun hakemiseen ja siten
myös parempiin hoito- ja kuntoutustuloksiin.
Käytännön näkökulmia asumispalvelun arjessa
– mitä toipumisorientaatio muuttaa?
Heikki Hyvönen, kehittämispäällikkö, Lilinkotisäätiö
Lilinkotisäätiöllä on kahdentoista vuoden kokemus yhteisölli
sestä palveluasumisesta. Olemme toteuttaneet tehostettua
palveluasumista ja palveluasumista noudattaen yhteisöllisiä
arvoja ja pyrkineet sosiaalipsykiatrisen kuntoutuksen periaatteiden
noudattamiseen. Me toteutamme yhteisöllisyyttä läpi koko
organisaation. Arvomme – yhteisöllisyys, osallisuus, avoimuus,
suvaitsevaisuus ja turvallisuus – käsiteltiin organisaation kaikilla
tasoilla säätiön hallituksesta jokaiseen palvelutalon ryhmäkodin
pienyhteisöön. Kaikki saivat sanoa mielipiteensä ja kaikille arvot
tulivat tutuiksi. Arvomme ja periaatteemme ovat alun alkaenkin
olleet lähellä sitä, mitä toipumisorientaatio pitää sisällään.
Asukaskuntamme keski-ikä on yli 60 vuotta, ja suuri osa on
ollut kuntoutujia yli 20 vuotta. Heille on tehty kuntoutussuunni
telmia kuntoutusosastoilla, psykiatrian avohoidossa, kuntoutus
kodeissa ja nyt ikäännyttyään palveluasumisessa. Kuntoutus
suunnitelmat ovat menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa.
Asukkaista on tullut ammattikuntoutujia ja henkilökunta on
kadottanut kuntoutuksen perimmäisen ajatuksen. On jo
pitkään ollut epäselvää, mikä tehostetussa asumispalvelussa
on kuntoutusta ja mikä jotain muuta ja miksi sitä muuta voisi
kutsua. Se, että ihminen olisi kuntoutuksessa kaksikymmen
täneljä tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa
loppuelämänsä ajan, tuntui yhä epäoikeudenmukaisemmalta.
Näin Lilinkotisäätiössä käytännössä vahvistetaan toipumiso
rientaation mukaista toimintaa:
Asumispalveluja on muutettu asukkaiden kehitystarpeiden
mukaisesti. Olemme perustaneet toiminnallisia ryhmäkoteja
tehostetun palvelun taloihin, muuttaneet yhden tehostetun
palvelun talon palveluasumiseksi ja hankkineet asuntoja
tuettuun asumiseen. Tulevaisuuden uskoa tukemaan olemme
kehittäneet asuntoluotsijärjestelmän, jossa asukkaat voivat
saada vertaisistaan samaistumismalleja.
Jokaisella asukkaalla on oma ohjaaja ja ohjaajalla käsikirja,
jonka avulla yksilön haaveita ja suunnitelmia tuetaan. Omaohjaa
juus alkaa tutustumisesta. Ohjaaja tutustuu asukkaaseen ja
pyrkii löytämään yhteisen sävelen, joka perustuu yksilön
kokemuksiin ja toiveisiin. Ohjaaja varaa viikoittain ajan, jolloin
hän on asukkaan käytettävissä ja asukas määrittelee, miten aika
käytetään.
Kaikissa asumisyhteisöissä noudatetaan yhdessä asukkai
den ja henkilökunnan kanssa tehtyä päätöksentekomallia.
Yhteisökokoukset päättävät talon järjestyssäännöistä,
päiväjärjestyksestä, talossa toteutettavista ryhmistä ja siitä,
kuka niihin voi osallistua, retkikohteista ja hankinnoista.
Työnjako päätetään yhteisö-, ryhmäkoti- ja kerroskokouksissa.
Ruokatoiveet kerätään vähintään kerran puolessa vuodessa ja
ruokalistat hyväksytetään yhteisökokouksessa. Yhteisökokouk
set käsittelevät kuukausittain ilmapiiriä ja turvallisuutta ja
osallistuvat uusien huonekalujen valintaan. Asukkaiden kantaa
kysytään, ennen kuin työntekijä vakinaistetaan.
Asukas päättää itse asuntonsa sisustamisesta, vapaa-
aikansa viettämisestä, varojensa käytöstä, mielipiteistään
sekä omasta päivä- ja viikko-ohjelmastaan. Hän valitsee
oman ohjaajansa ja tekee tämän kanssa yhteistyösopimuksen.
Puolen vuoden välein sopimusta arvioidaan ja sovitaan jatkosta
tai vaihdetaan ohjaajaa.
Kaikissa palvelutaloissa siirrytään avoimeen raporttiin ja
toimistottomaan työskentelymalliin. Asukasohjelmaan kirjataan
keskiviikko 23.11.
19. 19
havainnot joko asukkaan kanssa yhdessä tai hänen kanssaan
sovitulla tavalla. Työryhmät kehittävät tapaansa puhua ja
pyrkivät luopumaan ammattislangista.
Lilinkotisäätiön muutos kohti toipumissuuntautunutta
toimintatapaa on alkanut koulutuksella. Säätiön koulutuspäivät
käsittelevät asiaa. Metropolia kouluttaa kaksikymmentä
ohjaajaa muutosagenteiksi. Työryhmien kehittämispäivät
käytetään työryhmien omien toimintatapojen muuntamiseen.
Siirtyminen toipumissuuntautuneeseen työtapaan ei
Lilinkotisäätiöllä vaadi suurta olemassa olevien työvälineiden
hylkäämistä. Se vaati asennemuutosta ja avointa mieltä, ja
siihen olemme valmiit.
keskiviikko 23.11.
20. 20
8 Huumeet, riippuvuus ja hoitojärjestelmä
Puheenjohtaja: Merja Karinen, lakimies, Mielenterveyden keskusliitto
Huumeet yhteiskunnassa ja
hoitojärjestelmässä
Antti Weckroth, YTT, kehittämisestä vastaava palvelupäällik-
kö, A-klinikkasäätiö
Suomessa laajamittainen huumeiden käyttö on ilmiönä
verrattain nuori ja käyttö edelleen väestötasolla vähäistä.
Huumeiden käyttö lisääntyi merkittävämmin ensimmäisen
kerran 1970-luvun alussa ja uudelleen 1990-luvun alusta tähän
päivään. Huumeiden aiheuttamat haitat ovat kuitenkin edelleen
hyvin vähäisiä verrattuna esimerkiksi alkoholin aiheuttamiin:
vuonna 2013 alkoholin käyttöön liittyviä kuolemia Suomessa oli
2561, kun taas huumekuolemia tilastoitiin vain 201 kappaletta.
Syksyllä 2014 toteutetussa väestökyselyssä joka viiden
suomalainen ilmoitti käyttäneensä elämänsä aikana jotain
huumausainetta. Myös kannabista ilmoitti joskus kokeilleensa
20 % väestöstä, joskin nuorten aikuisten kohdalla (25–34-
vuotiaat) kokeilijoiden osuus oli 38,4 %. Kovien huumeiden
(opiaatit ja amfetamiini) käyttäjiä arvioitiin Suomessa olevan
18 000–30 000 vuonna 2012.
Huumeiden käyttö ei ole ollut Suomessa jatkuvasti kasvava
ilmiö, vaan esimerkiksi nuoria ongelmakäyttäjiä on tällä hetkellä
vähemmän kuin 2000-luvun alussa ja vain ekstaasin käyttäjien
määrä on koko väestön tasolla viime vuosina lisääntynyt.
Suomalaisten huumausaineita koskevissa asenteissa on
kyselytutkimuksissa havaittavissa kaksi erisuuntaista trendiä:
suhtautuminen humalajuomiseen ja tupakointiin on kehittynyt
kriittisempään suuntaan, kun taas käsitykset kannabiksen
riskeistä ovat näyttäneet lieventyvän.
Suomalaiseen hoitojärjestelmään huumeet ilmaantuivat
laajemmin 1990-luvun alussa, jolloin huumekuolemien
voimakas äkillinen kasvu pakotti yhteiskunnan reagoimaan ja
kuvastui myös lisääntyneenä hoidon tarpeena. Poliittisella
tasolla tämä näkyi nopeaan tahtiin valmisteltuna kansallisena
huumestrategiana, jota on kuvattu kaksiraiteiseksi huumausai
nepolitiikaksi: toisaalta tavoiteltiin huumeista vapaata yhteis
kuntaa, mutta toisaalta sen keinoiksi määriteltiin hoito ja
huumeiden käytön haittoja vähentävät toimenpiteet. Tämä
valinta mahdollisti huumeiden käyttäjien kohtaamisen hoito
järjestelmässä sekä myös eri hoitomenetelmien ja lääkehoidon
kehityksen.
Suomalaisen päihdehoitojärjestelmän historiassa tämä
huumepoliittinen valinta merkitsi periaatteellista suunnan
muutosta. Hoitojärjestelmän taustalla oli raittiusliikkeen perinne
(käyttö epänormaalia, raittius normaalia) ja vanha huoltola
järjestelmä, josta oltiin tosin alkoholistien hoidossa jo 70-luvun
lopulta alkaen siirrytty ammatillisempaan suuntaan: rangaistuk
sesta vapaaehtoisuuteen ja pakkotyöstä terapeuttiseen työhön.
Huumeiden kohdalla kuitenkin ehdoton raittius nähtiin usein
edelleen ainoana hoidon legitiiminä lähtökohtana ja tavoitteena.
Nyt hoitoa voitiin periaatteessa porrastaa samoin kuin muiden
kin sairauksien hoitoa: elämän turvaaminen – kärsimyksen
vähentäminen – muut potilaan tarpeesta nousevat tavoitteet.
Viime vuosikymmeninä neurologinen tutkimus on tuonut
valtavasti uutta tietoa päihderiippuvuuden luonteesta ja jossain
määrin heijastunut myös hoitomenetelmien kehitykseen.
Huumeongelman Käypä hoito -suosituksissa psykososiaaliset
menetelmät (kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät ja
motivoiva työskentely) ovat kuitenkin edelleen hoidon perusta
ja lääkityksellä voidaan useimmiten vain helpottaa oireita.
Vain opioidiriippuvuuteen on olemassa tehokas korvaushoito.
Käytännössä hoitojärjestelmässä kohdattavat potilaat ovat
useimmiten sekakäyttäjiä ja erilaisten lääkkeiden osuus on
merkittävä osa heidän päihteiden/huumeiden käyttöään.
Hyvin usein huumeiden käyttöön liittyy hoitoa ja erityisosaamis
ta vaativia mielenterveysongelmia. Haasteena edelleen on
riippuvuuteen sairastuneiden tasavertainen kohtelu yhteis
kunnassa muiden sairauksien rinnalla. Tällä hetkellä olisi
kiinnitettävä huomiota myös hoitojärjestelmän monipuolisuuden
turvaamiseen sekä vertaistuen saatavuuden takaamiseen
kaikille hoitomuodosta riippumatta.
keskiviikko 23.11.
21. 21
9 Työelämä ja osallisuus
Puheenjohtaja: Heini Kapanen, kehitysjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto
Psykososiaalinen työkuormitus ja työn
voimavarat
Jaana Vastamäki, YTT, ylitarkastaja, STM
Työstä ja työelämästä puhuttaessa esille nousevat usein
työhön liittyvät kuormitustekijät ja työelämässä tapahtuvat
epävarmuutta aiheuttavat muutokset. Työssä ihmisiä kuormitta
vat mm. työn menettämisen pelko, kiire ja tiukat aikataulut.
Lain mukaan terveydelle haittaa aiheuttavat kuormitustekijät
on työpaikoilla tunnistettava. Niihin on puututtava ja ne on
poistettava mahdollisuuksien mukaan, jotta terveydelle ja
hyvinvoinnille haitalliset seuraukset vältetään.
Työpaikoilla kannattaa kiinnittää huomiota myös työn
tarjoamiin voimavaroihin. Mahdollisuus kehittyä ja lisätä omaa
osaamistaan ja mahdollisuus tehdä yhdessä asioita työyhteisön
jäsenenä vahvistavat paitsi yksilön myös koko työyhteisön
inhimillistä pääomaa. Kiinnittämällä huomiota työn voima
varoihin voidaan avata uudenlainen näkökulma oman työ
yhteisön ja työn kehittämiseen ja sitä kautta oman hyvinvoinnin
vahvistamiseen.
Työ on ihmiselle tärkeää monella tavalla ja tarjoaa muutakin
kuin toimeentulon. Työn menettäminen voi jopa sairastuttaa ja
toisaalta työhön paluu tuoda uusia voimavaroja yksilölle.
Työhön osallistumisen mahdollisuus on tärkeä ihmisen hyvin
vointia ja terveyttä tukeva tekijä. Suurin osa työntekijöistä
kokeekin, että työpaikka on uuden oppimisen, uusien asioiden
kokeilemisen ja oman työn kehittämisen paikka.
Ponnahduslauta takaisin työelämään
korkeasti koulutetuille mielenterveys
kuntoutujille – Teron tarina
Marita Kokkonen, opettaja, kouluttaja, Invalidisäätiö Orton Pro
Tamperelainen suunnitteluinsinööri Tero Murtoniemi jäi pois
töistä uupumisen ja masennuksen vuoksi vuonna 2011.
Työtehtävistä ei tullut mitään, fyysinen jaksaminen oli nollassa
eikä mikään työ kotonakaan oikein sujunut. Kesäkuussa
vuonna 2016 hän allekirjoitti toistaiseksi voimassa olevan
työsopimuksen Jimexo Tech Oy:n toimitusjohtaja Timo
Heinisuon kanssa.
Murtoniemen työhönpaluun tukena toimi Ponnahduslauta
takasin työelämään -hanke. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö
Ilmarinen ja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma etsivät
uudenlaista toimintamallia korkeasti koulutettujen mielen
terveyskuntoutujien työhönpaluun mahdollistamiseen. Invalidi
säätiö Orton Pro tarjosi vakuutusyhtiöille työhönvalmennus
palvelua, jonka piirissä kuntoutuja lähtökohtaisesti olisi
kaksi vuotta alkuhaastattelun jälkeen. Kuntoutujalle etsitään
koulutustaan vastaava työkokeilupaikka ja tukea annetaan
tiiviisti koko asiakkuuden ajan kuntoutujan tilanteen mukaan.
Murtoniemi oli Ilmarisen asiakas ja ensimmäisiä ”Ponnarin”
27 kuntoutujasta. Hän palasi koulutustaan vastaavaan työhön
hankkeen loputtua. Aluksi työhönvalmentaja kartoitti Teron
osaamisia ja vahvuuksia. Ensimmäinen kolmen kuukauden
työkokeilupaikka löytyi harrastuksen myötä Automuseo Mobili
asta vanhojen autojen kunnostajana. Tehtävä tuntui motivoivam
malta kuin suoraan suunnitteluinsinöörin töihin palaaminen.
Kiinnostuksen lisäksi hänellä on osaamista autoalan perus
tutkinnon myötä. Työkokeilu alkoi 20 viikkotunnista. Apulais
johtaja Elina Ijäs uusi työkokeilusopimusta kolmen kuukauden
välein yhteensä vuoden verran. Työtunteja ja tehtävien
vaativuutta lisättiin. ”Sujuvasti meni, työaika räätälöitiin
jaksamisen mukaan, mikä on hyvin tärkeää”, kertoo Tero
Murtoniemi.
Siirtymää suunnitteluinsinöörin töihin Orton Pron työhön
valmentaja ja Murtoniemi ryhtyivät tekemään hyvissä ajoin
ennen työn päättymistä Mobiliassa. Syksy 2015 oli hyvin
haasteellista aikaa ja lukuisat erilaiset työhönvalmentajan
yrityskontaktit päätyivät vastaukseen: ”Ei juuri nyt, voitteko
palata asiaan keväämmällä”. Vaikka Tero pääsi haastatteluun,
se ei johtanut työkokeiluun. Työhönvalmentaja halusi varmistaa
Terolle tukea hankkeen loputtua, sillä työnetsiminen ei ole
yksin helppoa. Tero ilmoittautui TE-toimistoon työnhakijaksi.
Työhönvalmentaja selvitti tilannetta virkailijan kanssa. Tero oli
yhteydessä myös Insinööriliiton Tampereen Uratehtaaseen,
josta työttömät tai työttömyysuhan alla olevat insinöörit
voivat saada apua työllistymiseen. Lisäksi Tero etsi täydennys
koulutusta uusimpiin suunnitteluohjelmistoihin.
Murtoniemi ja työhönvalmentaja eivät lannistuneet, vaan
lähettivät ideoita työpaikoista toisilleen ja työhönvalmentaja oli
yhteydessä yrityksiin. Helmikuussa onnisti – Jimexo Tech Oy:n
toimitusjohtaja haastatteli Murtoniemen ja tarjosi suunnittelu
insinöörin työkokeilupaikkaa. Ponnari-hankkeen mahdollista
maa työkokeiluaikaa oli jäljellä enää kaksi kuukautta, mikä
se mietitytti työnantajaa. TE-toimisto tuli mukaan ja jatkoi
työkokeilua heinäkuun 2016 loppuun. Ensimmäisen kuukauden
Murtoniemi teki 30-tuntista työviikkoa, jonka jälkeen työaika oli
sama kuin muilla työntekijöillä.
Toukokuun lopussa toimitusjohtaja Heinisuo oli vakuuttunut
Murtoniemen osaamisesta ja jaksamisesta. Hän keskeytti
työkokeilun ja palkkasi Murtoniemen Senior Mechanical
Engineer -nimikkeellä.
”Työhönvalmentajan käytännön tuki loi onnistumisia, mikä toi
uskoa osaamiseen ja itsetunto lisääntyi. Yksilöllisyys huomioitiin
ja pikkuhiljaa eteneminen omien voimavarojen mukaan mahdol
listi onnistuneen lopputuloksen”, summaa Tero Murtoniemi.
Teron tarinan kertomiseen on saatu lupa sekä häneltä että
hänen työnantajiltaan.
keskiviikko 23.11.