Vienna Setälä Toisen ihmisen merkitys terveydelle
•Download as PPSX, PDF•
0 likes•297 views
Yleisöluento Mielenterveysmessuilla 2016.
Recommended
More Related Content
Viewers also liked
Viewers also liked (18)
Similar to Vienna Setälä Toisen ihmisen merkitys terveydelle
Similar to Vienna Setälä Toisen ihmisen merkitys terveydelle (20)
More from Mielenterveysmessut
More from Mielenterveysmessut (20)
Vienna Setälä Toisen ihmisen merkitys terveydelle
- 1. Ei yksin geeneistä ja elintavoista Vienna Setälä-Pynnönen VTT, FL bioetiikka, terveysviestinnän antropologia www.heräämö.fi vienna.setala@heraamo.fi Mitä biotieteet sanovat toisen ihmisen merkityksestä terveydelle Mielenterveysmessut 2016 Wanha Satama 22.-23.11.
- 2. “Treeni + uusi ruokavalio – paransin ms-tautini itse” (Kauneus &Terveys 2016) • Asiantuntijoiden ja hyväosaisten puhetavat ohjaavat myös muiden mielikuvaa siitä, mikä on tervettä ja tavoittelemisen arvoista • Avaamalla asiantuntijapuheen itsestäänselvyyksiä voidaan saavuttaa ymmärrystä eriarvoisuutta ja terveysongelmia ylläpitävistä mekanismeista Vienna Setälä-Pynnönen www.heräämö.fi vienna.setala@heraamo.fi
- 3. Aikuisen yksilön vapaus ja vastuu Liikunnan ilo ja monimuotoisuus Hyvä ravinto Kohtuullinen paino Tiedon demokratisoituminen Teknologista ja konsulttiapua helposti saatavilla Millaista on suomalainen terveyspuhe - paljon hyvää Vienna Setälä-Pynnönen www.heräämö.fi vienna.setala@heraamo.fi
- 4. Kun puhumme terveydestä, nojaamme tieteeseen valikoiden Mitä tästä puuttuu? Vienna Setälä-Pynnönen www.heräämö.fi vienna.setala@heraamo.fi Terveyden tekijät ja elämänkaari
- 5. Lajikumppani terveyden tekijänä • Sosiaalisuuden evoluution kuluessa osa geenien säätelytehtävistä on siirtynyt lajikumppanien vuorovaikutussuhteille – ilman tarpeellista vuorovaikutusta geenien säätely häiriintyy ja yksilö sairastuu/ “menettää hermot” • kosketus, katse ja lajikumppanin itsesäätelyn tukeminen vuorovaikutuksella -> keskushermoston kehitys, immuunijärjestelmän kehitys, sisäeritysjärjestelmän kehitys • Varhainen kokemus hoivasta muuntuu osaksi yksilön systeemistä biologiaa -> somaattinen terveys, sairastuvuus, mielenterveys, turhaumansäätely, sopeutumiskyky mm. hiiri, kottarainen, apinat, ihminen Engl. environmental gene regulation, biological embedding of the environmental experience, hidden maternal regulators, developmental health, social determinants of health Vienna Setälä-Pynnönen www.heräämö.fi vienna.setala@heraamo.fi
- 6. Epigenetiikka ja yksilönkehityksen joustavuus ihmissuhteet säätelevät geenien toimintaa läpi elämänkaaren kehityshäiriöt eivät ole kohtalo
- 7. Sirpaleisen terveyskäsityksen sivuvaikutuksista - näkymätön osattomuus - sairastuttava tahaton välinpitämättömyys Vienna Setälä-Pynnönen www.heräämö.fi vienna.setala@heraamo.fi Apua hakeva yksinäinen
- 8. Kestävä ja ajantasainen terveyspuhe - tieteen julkisuus • “erillisten” terveyksien ja sairauksien ohella terveyttä tulisi ajatella kehittyvänä ja muuttuvana elämän ulottuvuutena jolla on saumaton yhteys osallisuuden ja nähdyksi tulemisen kokemukseen läpi elämän Miten toteutetaan • Yksilönkehitys genetiikan reunamilta keskiöön (oikaistaan “mendel- kämmi”: ympäristön ja geenien yhteispeli evoluution perusideaksi) • Tehdään tunnetuksi kova näyttö toisen ihmisen merkityksestä terveydelle: Ilman tyydyttäviä ihmissuhteita geenien säätely ja yksilönkehitys häiriintyvät Vienna Setälä-Pynnönen www.heräämö.fi vienna.setala@heraamo.fi
- 9. Kestävä ja ajantasainen terveyspuhe - tieteen julkisuus • “erillisten” terveyksien ja sairauksien ohella terveyttä tulisi ajatella kehittyvänä ja muuttuvana elämän ulottuvuutena jolla on saumaton yhteys osallisuuden ja nähdyksi tulemisen kokemukseen läpi elämän Miten toteutetaan • Yksilönkehitys genetiikan reunamilta keskiöön (oikaistaan “mendel- kämmi”: ympäristön ja geenien yhteispeli evoluution perusideaksi) • Tehdään tunnetuksi kova näyttö toisen ihmisen merkityksestä terveydelle: Ilman tyydyttäviä ihmissuhteita geenien säätely ja yksilönkehitys häiriintyvät Vienna Setälä-Pynnönen www.heräämö.fi vienna.setala@heraamo.fi
- 10. Kestävä ja ajantasainen terveyspuhe - arkiset teot Evoluutio, terveys ja yksilönkehityksen potentiaali • terveyttä edistävien ja korjaavien kokemusten elinikäiset mahdollisuudet • täsmäteknologia ei päihitä koetun rakkauden ja luottamuksen hoitovaikutusta -> realistinen ja tietoon perustuva terveyspolitiikka • kiireestä luopuminen • uskallus herättää loukkaantumista Vienna Setälä-Pynnönen www.heräämö.fi vienna.setala@heraamo.fi
- 11. • Aivelo T & Uitto A (2014) Geenimallit lukion oppikirjoissa ja lukiolaisten käsityksiä geenien toiminnasta. Natura 2: 31-35. • Boyce T & Kobor M (2015) Development and the epigenome: the synapse of gene-environment interplay. Developmental Science 18: 1-23. • Herzman C & Boyce T (2010) How experience gets under the skin to create gradients in developmental health. Annu. Rev. Public Health 31: 329-47. • Radick G (2016) Teach students the biology of their time. An experiment in genetics education reveals how Mendel’s legacy holds bakc the teaching of science. Nature 533, 293. • Setälä-Pynnönen Vienna (2015) Tiedejournalismi inhimillisen epävarmuuden palveluksessa. Tutkimus suomalaisen joukkoviestinnän tiedepuheesta, terveyskäsityksestä ja ihmiskuvasta. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 5/2015. Helsinki: Unigrafia. • Setälä-Pynnönen Vienna (2016) Toisen ihmisen merkitys terveydelle. Aikakauskirja Duodecim 132: 3, 284- 5. • Uller, Tobias & Helanterä, Heikki (2015). Heredity in evolutionary theory. Teoksessa: Challenges to Evolutionary Biology: Development and Heredity (toim. P. Huneman & D. Walsh), Oxford University Press. Vienna Setälä-Pynnönen www.heräämö.fi vienna.setala@heraamo.fi
Editor's Notes
- Usein kysymme, miten meidän tulisi syödä, nukkua ja liikkua, jotta elämä olisi kohtuullisen hyvää. Moderni biotiede – erityisesti kehitysbiologia - yllättää, koska se kääntää terveyden yhtälön päälaelleen. Meidän kannattaisi yhtä lailla kysyä: Miten voisin kohdella itseäni ja kanssaihmisiä, jotta elämäni olisi kohtuullisen tervettä - ei pelkästään mielenterveys vaan myös fyysinen? Usein Mielenterveyttä ajatellaan muusta terveydestä erillisenä asiana ja myös tavallisesta elämästä erillisenä: Usein psykologisen, psykiatrisen tai lääketieteellisen diskurssin hallitsema. Siitä puhutaan patologioiden eli erillisten sairauksien ja diagnostiikan kautta, jonkinlainen on-off tila, olet terve tai et ole terve. Tai sitten naistenlehtigenren. Tässä luennossa käsittelen terveyden perustaa - sekä mielenterveyden että fyysisen terveyden - sekä toisen ihmisen merkitystä terveydelle arkisen ja universaalin genetiikan, eläintieteen ja yksilönkehityksen näkökulmasta. Kerron uusimmista tutkimustuloksista, avaan evolutiivista tosiasiaa siitä että osa geenien toiminnan ja sairastuvuuden säätelytekijöistä sijaitsee yksilön ulkopuolella, ihmissuhteissa. Esitän että sosio-emotionaalisen terveyden tekijän huomioiminen ja biotieteeseen perustuva kokonaisvaltainen terveyskäsitys voi auttaa vastaamaan moniin vallitseviin kansanterveysongelmiin ja ehkäisemään niitä. Valaisen myös ”irrallisiin” sairauksiin keskittyvän terveysajattelun taustoja ja tabuja. Sitä miksi yksistä terveyden tekijöistä on helpompi puhua kuin toisista. rekryreitti
- -> ensin on hyvä muistaa että meillä Suomessa on asiat hyvin – se näkyy myös terveysjournalismissa. + maailman parhaat kuvantamislaitteet, kattavat seulonnat ja maailman parasta sairauksien hoitoa ja ennaltaehkäisyä monilla mittareilla mitattuna.
- Jos ajattelee suomalaista terveysviestintää kokonaisuudessaan ja terveysjournalismin valtavirtaa, Yksi havainto pisti laajan biotieteellisen koulutuksen saaneen tutkijan silmään. Jos ajatellaan mitä suomalainen tiedejournalismi sanoo terveyden tekijöistä eli siitä mikä meitä pitää terveenä tai sairastuttaa, säännönmukaisesti toistuvat tekijät on: Geenit, ravitsemus, liikunta, painonhallinta: DNA-sekvenssit ja mekaaniset, tunneissa ja grammoissa mitattavat elintavat ja kehon suureet (syke, verenpaine, painoindeksi, kehonkoostumus, verensokeri, liikuntatuntien ja unen määrä, kilokalorit, jne.) Ikään kuin ihmiselle ei tapahtuisi biologisen syntymän ja mekaanisten elintapojen eli ravitsemuksen ja liikunnan ja tällaisten tahdonalaisten harrastusten ohella mitään yksilön terveyden ja sairastumisen kannalta olennaista. Konferenssissakaan kukaan ei osannut sanoa muita tekijöitä. Mikä osaltaan kertoo siitä miten vaikea ja monitahoinen asia tämä terveyden perustan tuntemus on. NO mitä puuttuu: ihmissuhteiden vaikutus sairastuvuuteen ja yhteiskunnassa selviämiseen. Sama tekijäpatterni jossa tyhjä kohta Pätee paitsi suomalaiseen tiedeviestintään mutta myös ja koulun biologian oppikirjoihin ja opiskelijoiden ja opettajien käsityksiin joita Aivelo ja Uitto ovat tutkineet. Vastaava aukko terveyskäsityksessä kuuluu myös koulutettujen ihmisten arkipuheessa ja monien terveyden ja kasvatuksen asiantuntijoiden puheessa. Mistä ihmeestä on kyse? Koska taustani onneksi biotieteissä, oli helppo löytää tämä aukko ja lähteä kaivamaan viitteitä, täyttämään tuota terveyden tekijöiden tyhjiötä monialaisilla biotieteellisillä tutkimuksilla. Viime vuosina tiedelehdet ovat julkaisseet kovaa näyttöä siitä, että sosiaaliset suhteet ja kokemus niistä merkittävä terveyden tekijä nisäkkäillä. Kokemuksemme kohtaamisista ja nähdyksi tulemisesta muokkaavat geenien toimintaa ja ilmiasua aivan normaalissa yksilönkehityksessä. Vaikutus on suurin elämän alussa mutta se jatkuu läpi yksilön elämänkaaren.
- NO mistä ne arvovaltaiset tiedelehdet tarkkaan ottaen raportoi ja mikä on se tieto, joka on vasta löytämässä tiensä meidän arkiseen terveyspuheeseen? Ihminen (tai nisäkäsyksilö) ei ole valmis syntyessään, eikä kehity pelkällä DNA-koodilla koodilla, ravinnolla ja suojalla, materiaalisilla puitteilla. (slide) Tämähän on tiedetty intuitiivisesti ja kokemuksellisesti kautta aikojen, mutta genetiikka, psykologia ja lääketieteen valtavirta tavallaan huumaantui geeni-mielikuvasta ja keskittyi Darwinin jälkeen 1900-luvulla enempi sairastumisen tunnettuihin mekaanisiin syysuhteisiin (liikunta suola sydäntaudit) ja erillisiin sairauksiin, lääkevasteiden mittaamiseen (kun olet jo sairastunut; paraneminen ilman toista ihmistä), sellainen vaikeasti mitattava ja kompleksinen tosiaaisa kuin yksilönkehitys ja sosiaalisten suhteiden vaikutus yksilön terveyteen jäi taka-alalle, ei ollut objektiivista, kovaa näyttöä. (tai olihan sotavuosien tilastot hylätyistä ja orpolapsista, harlowin apinakokeet, mutta ilmeisesti ne ei riittänyt.) Toinen tärkeä syy tämän tiedon pitkään paitsioon (joka on nyt loppumassa) oli geeni-mielikuvaan keskittyvän evoluutiobiologia ja kehitysbiologia ja psykiatria ei pahemmin seurustelleet keskittyi behaviorismiin ja kokeelliseen psykologiaan (miten nopeasti lapsi oppii tekemään mitä tutkija haluaa) ja unohti mitä eläin- ja käyttäytymistiede sanoo siitä miten nisäkkäät käyttäytyy luonnossa (miten lapsi oppii sen minkä se itse haluaa oppia) , Kunnes 1990-luvulta alkaen tutkimusmenetelmät alkoi kehittyä, tieteenalat alkoivat seurustella ja meille alkoi kertyä hitaasti mutta varmasti empiiristä näyttöä ja tieteellinen konsensus: sosioemotionaalinen välinpitämättömyys ja hylkääminen lapsuudessa liittyvät terveyden järkkymiseen, kehityshäiriöihin, oppimistuloksiin ja elinikäiseen alttiuteen sairastua. Kuuluisimpia meaneyn uraauurtavat Rottamallit meaney: hoiva-stressinsäätely. hiirenpoikaset: hyvä hoito suojaa, huono sairastuttaa, tekee ”hermoheikon”
- Se että kokemus ihmissuhteista voisi vaikuttaa geenien toimintaan, yksilön vastustuskykyyn ja sairastuvuuteen herätti monissa epäuskoa ja suoranaista vastustusta Vasta-argumentit, ”älä puhu pehmoja, ei voi olla” kunnes kova näyttö hoivan terveysvaikutusten molemekanismeista: Uusin epigenetiikka ja käyttäytymistutkimus ovat tuoneet tietoa ympäristön ja geenien yhteispelistä, siitä miten toisen ihmisen läsnäolo ja kokemus hoivasta säätelee geenien toimintaa. Vaikutus on merkittävin varhaisessa yksilönkehityksessä mutta jatkuu läpi elämänkaaren. KUVA DNA:n sytosiiniemästen metylaatio laittaa geenit pois päältä ja DNA-juosteen tukimolekyyli histoniproteiinien asetylaatio mahdollistaa geenien toiminnan. Nämä on toistaiseksi tunnetut mekanismit joiden kautta ympäristö vaikuttaa geenien säätelyyn ja toimintaan lukuisin monimutkaisin tavoin, kudos- ja tapauskohtaisesti. Todella monitasoista ja verkostomaista, mutta näytön pääpiirteet on vankat, koska Sosiaalisten kokemusten perimään ja aivojen rakenteeseen jättämät fyysiset merkit ovat vastaansanomattomia. Erityisen paljon näyttöä on siitä miten vastoinkäymiset ja sietämättömät kokemukset sosiaalisista suhteista vaikuttavat toksisen, elimistölle myrkyllisen stressin kautta itsesäätelystä vastaavalla aivoalueella (HPA-akseli) (hiiret, mutta myös esim. traumatisoituneet sotilaat, itsemurhan tehneiden potilashistoria ja heidän aivojensa stressinsäätelyalueiden metylaatiorakenne,. Se, miten kohtelemme toisiamme, heijastuu systeemisen biologian kautta kaikkeen terveyteemme ja kasvuumme. Tärkeä huomata! epigenetiikka pelaa molempiin suuntiin: hyvät kokemukset suojaavat ja Ihminen on kehityksellisesti joustava: korjaavat kokemukset ovat mahdollisia myös aikuisuudessa (terapian/adoption/huostaanoton eli parantavien kokemusten ja demetylaation yhteys) Muutama sana siitä mitä ne geenien toimintaa ohjaavat, sairastuvuutta ennustavat tai suojaavat kokemukset oikein ovat. (usein puhe väkivalta ja insesti, jos sitä ei ole kaikki hyvin) merkittävimmillään lähes huomaamatonta arkista katseeseen ja kosketuksen tarpeeseen vastaamista, ihmisen kohtaamista kokonaisena, historioineen päivineen, stressiä vähentävällä tavalla. Esim vauvan kokemus siitä vastaako joku hänen tarpeisiinsa voi olla aikuisen silmään huomaamaton, mutta hänen kokemuksen ja hänen kehittyvän säätelysysteeminsä kannalta valtavan merkittävä Tätä näyttöä ei löydy vielä kovin paljon julkisesta tieteeseen nojaavasta terveys- ja arkipuheesta seuraavaksi erittelen joitain seikkoja miksi se olisi hyvä saada sinne viipymättä
- No: so what - Miksi terveyskuvan lähtöoletuksiin ja tiedolliseen kattavuuteen kannattaa kiinnittää huomiota? Onhan meillä jo ravitsemus, liikunta ja painonhallinta ja lääketeknologia jotka on tärkeitä ja puheen tasolla hyvin tunnettuja. Sellainen terveysajattelu jolla ei ole realistista, tietoa vastaavaa käsitystä terveyden ja sairastuvuuden systeemisesta biologiasta ja toisen ihmisen merkityksestä terveydelle, on pitkällä tähtäimellä heikko vaikuttavuus (ei edistä terveyttä eikä paranna sairaita) tai jos tekee sen, hoitovaikutus on palautuvaa eikä pitkäkestoista. Toisen ihmisen merkityksen sivuuttaminen terveyshuollon käytännöissä on kustannustehotonta = kallista. Katsotaanpa kuvaa: ajatellaan että zombie on pinnallinen ja terveyden ulkoiset tunnukset täyttävä kulttuurinen terveypuhe ja aku on yksinäinen tai muulla tavoin tuen tarpeessa oleva kansalainen. Voiko sellainen terveyskäsitys, joka keskittyy terveeksi mielletyn elämän ulkoisiin tunnuksiin eli pintaan, mutta on sisältä, ihmissuhteiden kohdalta emotionaalisesti tyhjä, vastata kansalaisen avuntarpeeseen? Tässä on se vaara että meille asiantuntijat kertoo säännönmukaisesti vain liikunnasta, ravitsemuksesta ja hoikkuudesta (terveeksi mielletystä elämäntyylistä ilman tätä ihmismuuttujaa) me aletaan uskomaan että tässä se kaikki on. ja meidän toimintan alkaa suuntautua terveyden sijaan kohti terveyden ulkoisia tunnuksia. Kivan keskiluokan tragedia ja terveysviestinnän paradoksi – tällainen terveysviestintä joka puhuttelee ja aktivoi jo terveitä ja kulutuskykyisiä eikä ole edes suunnattu sairaille ja niille joilla ei ole ostovoimaa. -> kun kohtuullisesti toimeentulevat ja somaattisin mittarein suht terveet keskitymme tienaamaan terveeksi mieltämämme Mikä on vallitsevan teveyskäsityksen ja Vallitsevat uudet kansanterveysongelmat suhde? Ajatelkaamme etiologiaa masennus, ahdistus, oppimisvaikeudet, psyyken kehityshäiriöt, diabetes, allergiat, sisäilmaongelmat, terveyserot OECD vertailussa ei pärjätä mielenterveys Koettu osattomuus ei katso väestöryhmää. Meillä rupeaa olemaan merkittävä väestönosa, joukko aikuisia, nuoria ja lapsia, joissa tikittää terveydellinen aikapommi joka liittyy siihen ettei kukaan ole ehtinyt kunnolla pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan heitä kokonaisina ihmisinä. Sen sijaan että puramme kenties turhaan ja valtavan kalliilla rakennuksia, joissa ihmisten oireet näyttäytyvät, voitaisiinko uhrata hitusen enemmän ajatusta lähellämme oleville äänettömille ja heikoille väestöryhmään katsomatta kokonaiskuvalle ja eri tavoin oirehtivien ja apua tarvitsevien historialle ja koko elämismaailmalle. Hankalaa koska vaatii menemistä emotionaalisesti suttuiselle alueelle ja pistämään itsensä peliin, keskustelua asioista joita pidetään tabuina tai ainakin liberaalidemokratiassa yksilön omiin asioihin kuuluvina.
- Lopuksi muutama ajatus siitä miten voitais SLIDE ALKU Onneksi asia ei ole niin hankala, nykyään toisen ihmisen merkityksestä terveydellekin voidaan puhua kovan tieteen kielell. Nämä asiat on tulossa Prosessia voi nopeuttaa muuttamalla terveyspuheen painopistettä kohti yksilönkehitystä ja biotiedettä, ja siten argumentoida tavalla joka koskee aivan kaikkien ihmisten terveyttä eikä vain yksittäisiä erityisiä sairauksia. Me kuulutaan kaikki ihmisiin ja siten perustarpeet, joita ilman ei kukaan voi elää, on myös samat. SLIDE loput Terveystieteen lukutaito on toimivan demokratian kulmakiviä. Yksilöiden on hyvä kyetä arvioimaan tarjolla olevaa tietoa suhteessa arjen ongelmiin. Terveystieteen lukutaito vaatii jonkinlaista näkemystä terveyden kokonaisuudesta. Tämä on jo vaikea tehtävä. Tarvitaan ymmärrystä genetiikan perusteellisesta kietoutumisesta ympäristöön ja yksilönkehitykseen. Karu totuus on, että munkki Gregor Mendelin sata vuotta sitten tehtyihin herneristeytyksiin pitäytyneet biologian oppikirjat eivät ole tarjonneet sellaista. Mendelin oivalluksilla periytymisen matematiikasta on ollut tahattomia seurauksia länsimaiselle tieteelle. Ne ovat jättäneet puolitieteelliseen geenipuheeseen virheellisen kuvan siitä, että geenit yksin ohjailisivat ominaisuuksien kehittymistä. Tiedeyhteisössä keskustellaan parhaillaan siitä, miten siirtää genetiikan reunamille joutunut yksilönkehitys paikalleen alan keskustaan.
- Ihmisille ja myös asiantuntijoille olisi hyvä kertoa koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen kautta että Perinnöllisyys sijaitsee geenien ja ympäristön vuorovaikutuksessa ja yksilönkehityksessä eikä DNA:ssa. Tällä hetkellä terveyspuhe joka sivuaa perinnöllisyyttä on monin paikoin yksilönkehityksestä ”irrallisen” molekyylilääketieteen virheellisten ja vanhentuneiden geenikäsitysten hallitsema. Johtuu historiallisista seikoista ja kaupallisista intresseistä. Toki Molekyylilääketieteen merkitys vakavien sairauksien hoidossa on valtava, meillä maailman parhaat syöpähoidot ja diagnostiikka. Genetiikan huippuosaaminen tuo potilaille ja heidän läheisilleen toivoa. Sen rinnalla voi kuitenkin kulkea myös tavallisempi, jokaikisen ihmisen terveyttä koskeva käsitys terveydestä ja geenien säätelystä ihmissuhteiden kautta. Geenitalouden odotuksia heijastava viestintä on joskus lennokasta ja kaukana tieteestä. Siitä puuttuu usein ympäristötekijöiden ratkaiseva vaikutus geenien ilmenemiseen aivan normaalissa yksilönkehityksessä. Valtaosa krempoista on monitekijäisiä ja -mutkaisia. Tauteja sellaisenaan aiheuttavat geenimuodot koskettavat häviävän pientä osaa väestöstä. Ei tarkoita että on tyhmä jos ei tiedä Ei sitä voi tietää jos tieteeseen nojaava viestintäkään ei siitä puhu.
- Epigenetiikka so what – näkökulma: kun kerroin ihmissuhteiden terveysvaikutusten tunnetuista molekyylimekanismeista on hirveän tärkeää että me ymmärretään myös se minkä tutkijat ymmärtää: epigenetiikka ja sosio-emotionaalisten kokemusten terveysvaikutukset liian kompleksisia mallinnettavaksi ja lääkittäviksi teknisesti – paras luottaa sosiaalisuuteen itseensä ja rakkauteen. Lääketehtaat kehittää pää punaisena lääkkeitä mutta se on sokeaa sohimista verrattuna evoluutiossa kehittyneeseen vuorovaikutuskaskadiin, mitä tapahtuu kahden biolkogisen systeemin välillä iinhimillisessä kohtaamisessa on monimutkaisuudessaan mahdoton täsmämalllintaa. – voisin kärjistää että tieteellisesti ottaen yksi parhaista lääkkeistä monitekijäisiin vaivoihin on hyväksi koettu vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa. Terveytensä edistämisestä kiinnostuneille kannattaa ehdottomasti kertoa, että hyvä - evolutiivisesti ”testatusti” paras - tapa optimoida genomin terveyspotentiaali on elää kohtuullisesti ja toisia rakastaen. Tieteellinen näyttö korjaavista kokemuksista ja terapian parantavasta vaikutuksesta. NIINPÄ Uusimpien tutkimustulosten valossa genetiikan ja terveysviestinnän eettiset kysymykset ovat laajempia kuin tietosuoja, geenimanipulaation sääntely tai demokratia uusimman teknologian hyödyntämisessä. Emotionaalisen ympäristön, yksilönkehityksen ja perimän yhteispeli sairastuvuudessa herättää pohdintoja siitä, miten toisia ihmisiä ja etenkin elämänsä alussa olevia ja heikkoja tulisi kohdella. (kuka tahansa voi joutua heikoksi vaikka parhaimmassa työiässä kun elämän potkaisee nilkkaan tai luonto painaa polvilleen) Tällainen etiikka sohii yksilönvapauden arimmille alueille. Kiusallisimmillaan kasvava epigeneettinen näyttö puuttuu kysymykseen varhaisten kokemusten latenteista terveysvaikutuksista eli vanhempien osallisuudesta lastensa myöhempään kehitykseen. Tämä hämmentää ja loukkaa meitä parhaamme yrittäviä kasvattajia. Silti toisen ihmisen ja sosioemotionaalisen tekijän merkityksestä terveydelle täytyy voida ja uskaltaa puhua. Tasa-arvoiseen kulttuuriimme ei kuulu arvostella yksilöllisiä valintoja. Entä sitten jos yhteiskunnan linjaukset ja kulttuuriset tabut ovat ristiriidassa kovan tieteellinen näytön kanssa? Onko se loukkaantuminen nyt niin vaarallista vai tarvitaanko sitä jopa muutoksen mahdollistamiseen? Loukkaantumisen kautta ihminen oppii itsestään asia koskettaa. Voitais ehkä ottaa mallia? Kanada on ollut edellä kävijä varhaisen yksilönkehityksen sosiaalisen ympäristön vuorovaikutukseen perustuvassa terveyspolitiikassa. Brittiläisen Kolumbian osavaltiossa tehty developmental health interventio ja seurantatutkimus osoitti, että universaali investointi lasten varhaiseen ympäristöön minimoi tehokkaimmin geneettisiä riskejä, sairastuvuutta ja terveyseroja, ja jopa auttoi taloudellisesta taantumasta selviämisessä verrokkimaita paremmin. Meilläkin osataan: mirjan kallandin ryhmä Families first universaali varhaisen vuorovaikutuksen tuki kaikille vanhemmille
- Suomalaisesta terveysosaamisesta saadaan paljon irti, jos alan viestintä, käytännöt ja visiot yhdistetään bio- ja eläintieteelliseen tietoon geenien ja ympäristön yhteispelistä yksilön kehityksessä ja toisen ihmisen korvaamattomasta merkityksestä terveydelle. Näin vastuukeskustelukin päätyy uusille uomille. Yksilönkehitys, elämän rosot ja mielenterveyden häiriötilat koskettavat aivan kaikkia (myös “terveitä”) – jos voisimme ajatella että turvallisuus ei olekaan suojautumista (turvaliivejä, ovien sulkemista ja yksityisyyttä vaan nimenomaan suojien laskemista, luottamusta ja uskallusta altistaa itsensä kohtaamisille ja kaikelle epävarmuudelle joka elämään liittyy. julkisuuden esikuvat, valtaapitävät ja asiantuntijat arvojohtajia ja samastumisen kohteita, muttakyllä tää koskee meidän kaikkien pieniä arkisia valintoja: uskalletaanko me luopua kiireestä ja altistaa itsemme sille mitä siitä kiireestä luopumisesta seuraa, uksalletaanko me kohdata toiset ihmiset ja lähimmäisrt vaikka siitä seuraisi jotka omien pelkojen ja omien heikkouksien paljastumisia. Viitteitä joista lähteä liikkeelle Ottakaa yhteyttä jos haluatte kuulla lisää tai parantaa viestinnän etiikkaa ja vaikuttavuutta. Teen konsulttitoimeksiantoja