Nuorisopsykiatrian ABC

1,918 views

Published on

Psykiatrian kesäkoulun luento 17.7.2013 / nuorisopsykiatri LT Max Karukivi

Published in: Health & Medicine
0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
1,918
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
3
Actions
Shares
0
Downloads
11
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Nuorisopsykiatrian ABC

  1. 1. NUORISOPSYKIATRIAN ABC LT, nuorisopsykiatrian el Max Karukivi 17.07.2013
  2. 2. Nuoruusikä I  Sijoittuu keskimäärin ikävuosien 12-22 väliin  Varhaisnuoruus 12-14 v  Varsinainen nuoruus 15- 17 v  Myöhäisnuoruus 18-22 v  Aiempiin sukupolviin verrattuna nuoruus monesti aiempaa pidempi
  3. 3. Nuoruusikä II  Voimakasta kasvun ja kehityksen aikaa niin psyykkisesti kuin fyysisesti  Fyysiset muutokset ”pakottavat” psyykkisen kehityksen käyntiin  Tyttöjen kehitysaikataulu kulkee edellä  Kehitysaikataulussa suuria eroja
  4. 4. Kehityksellinen näkemys nuoruusikään  Nuoruusiässä persoonallisuusrakenteet järjestäytyvät uudelleen ja vakiintuvat  Nuoruusiän kehitykselliset tehtävät: 1) Itsenäisyyden saavuttaminen irrottautumalla vanhemmista 2) Muuttuvan ruumiin ja seksuaalisuuden haltuun ottaminen 3) Ikätovereihin turvautuminen kasvun ja kehityksen tukena
  5. 5. MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖIDEN KEHITTYMINEN
  6. 6. Miten mielenterveyden häiriö kehittyy?  Käytännössä kaikkien on mahdollista sairastua lähes kaikkiin mielenterveyden häiriöihin  Haavoittuvuus-stressi-malli  Ulkoinen vs. sisäinen stressi  Häiriön kehittyminen yksilöllistä ja usein monen asian summa  Psyykkisten häiriöiden ilmiasu varsin vaihteleva
  7. 7. Miten sairastuminen tapahtuu?
  8. 8. Mielenterveyden häiriöt nuorilla  Esimerkkejä psyykkisten sairauksien yleisyydestä nuoruusiässä:  Ahdistuneisuushäiriöt 6-10 %  Vakava masennus, ajankohtainen esiintyvyys 3-5 %  Kaksisuuntainen mielialahäiriö 1 %  ADHD, kouluikäisistä 4-5 %  Käytöshäiriöt 3-14 %  Syömishäiriöt: Laihuushäiriö 0.5-1 %, Ahmimishäiriö 1-4 % ja Epätyypilliset syömishäiriöt yli 5 %  Skitsofrenia koko väestössä 1 %, näistä 60 % puhkeaa ennen 25 ikävuotta
  9. 9. Miksi juuri nuoret sairastuvat?  Noin puolet elämänaikaisista psyykkisistä sairauksista kehittyy nuoruusiän aikana  Häiriöiden yleisyys nuorilla noin 2 x verrattuna lapsiin  1/5 häiriötasoista oireilua, 1/10 edellyttää hoitoa, 1/20 esh-tasoista hoitoa  Voimakas niin psyykkinen kuin fyysinen kehitys  Keskushermoston kehitys  Hormonaaliset tekijät  Kehityksen aiheuttama stressi  Päihteiden rooli laukaisevana tekijänä osassa tapauksista
  10. 10. MITÄ ON NUORISOPSYKIATRIA
  11. 11. Nuorisopsykiatria alana  Itsenäinen erikoisala vuodesta 1999 lähtien  Tällaisena kansainvälisesti harvinaisuus  Taustalla nuoruusiän yksilöllinen luonne lapsuuteen ja aikuisuuteen verrattuna - ja tähän liittyvät riskit mielenterveyden kannalta  Nuorisopsykiatreja 1.1.2013 yhteensä 187, uusia vuodessa 7-8  Vaikka työvoimaennuste aavistuksen muuta psykiatriaa parempi, töitä tulee riittämään
  12. 12. Satakunnan sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrian vastuualueen palvelut vuonna 2013 Aluetyöryhmät Avohoito Osastohoito Porin työryhmät (2) Rauman työryhmä Harjavalta- Huittisten työryhmä Kankaanpään työryhmä Suljettu osasto (os. 21) (8 paikkaa) Akuutti- ja jalkautuva työryhmä Yhteiset työryhmät Kuntoutumis- yksikkö (5 + 1 paikkaa) Toiminnallinen avohoito2 Silta-N- työryhmä1 Päiväosasto (8 paikkaa) 1 Satakunnan ulkopuolelta Satakunnan alueelle sijoitettujen nuorten nuorisopsykiatrisesta avohoidosta vastaava työryhmä 2Toiminnallisista eli esimerkiksi ryhmämuotoisista hoidoista vastaava työryhmä Neuropsykiatrinen työryhmä
  13. 13. ”Entä jos se suuttuu?” – miten alkuun nuorisopsykiatriassa  Muistakaa Auli-tädin opit!  Mikä on yksilön ja mikä ympäristön ongelma  Panosta kontaktin saamiseen ja siihen, että nuori tulee kuulluksi  ”Etiologia lastenpsykiatriasta ja hoito aikuispsykiatriasta” – vai onko?  Joustavuutta ja käytännönläheisyyttä peliin
  14. 14. KESKEISISTÄ MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖISTÄ NUORILLA
  15. 15. AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖT
  16. 16. Mitä on ahdistus?  ”Epämukava tunnetila, jossa tuleviin tapahtumiin liittyy ajatus niiden kontrolloimattomuudesta tai muuten negatiivinen odotusarvo”  Lajinkehityksellisesti ahdistuneisuus mielekäs ja elämää ylläpitävä reaktio  Taistele – Pakene – Jähmety (tai Esitä kuollutta)  Ahdistuneisuus kuuluu sinänsä luonnollisena osana esimerkiksi nuoruusiän kehitykseen  ei tule ilmiönä patologisoida
  17. 17. Ahdistuneisuushäiriöt lapsuudesta nuoruuteen  Lapsuudesta nuoruusikään tultaessa ahdistuneisuus selkeästi lisääntyy niin yksilö- kuin väestötasolla – mutta miksi?  Tietoisuus toisten ajatteluprosesseista lisääntyy (nuorelle vertaisryhmä keskeinen vertailukohta)  Voimakkaat muutokset omassa kehossa herkistävät huomion kiinnittämiseen omaan kehoon  Kognitiivinen kehitys mahdollistaa tulevien tapahtumien yksityiskohtaisemman ennakoinnin  Nuori joutuu aiempaa enemmän tulemaan yksin toimeen ajatustensa ja tunteidensa kanssa
  18. 18. Ahdistuneisuushäiriöiden mekanismit I  Ahdistuneisuudella on aina kolme tasoa: psyykkinen taso (tunteet ja ajatukset), fysiologinen taso (ruumiilliset oireet) sekä käyttäytymisen taso
  19. 19. Ahdistuneisuushäiriöiden mekanismit II  Kognitiivisesta näkökulmasta ahdistuneisuushäiriöiden taustalla vaikuttavat väärät tulkinnat  Ympäristöön tai olosuhteisiin liittyvistä riskeistä  Normaaleja fysiologisia prosesseja seuraavista ruumiillisista tuntemuksista  Nyrkkisääntö: mikäli ahdistuneisuus tai sen pelosta johtuvat käyttäytymisen muutokset johtavat pidempiaikaiseen toimintakyvyn laskuun jollain rintamalla (koulu/työ, kaverisuhteet, vapaa-aika) = ahdistuneisuushäiriö
  20. 20. Ahdistuneisuushäiriöiden esiintyvyys nuorilla
  21. 21. Ahdistuneisuushäiriöiden hoito  Psykoedukaatio!  Terapeuttinen hoito on ykkösvaihtoehto  Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT, CBT) ”treatment of choice” käytännössä ahdistuneisuushäiriöstä riippumatta  Vaikeissa häiriöissä ja hoitovasteen ollessa puutteellinen voidaan hoitoon yhdistää lääkitys
  22. 22. ADHD
  23. 23. ADHD:n tyyppipiirteet  Tarkkaamattomuus  Keskittyminen esim. koulutehtäviin vaikeaa  Ohjeiden noudattaminen ja tehtävien valmiiksi saaminen työlästä  Myöhästely, tavaroita unohtuu ja katoaa  Yliaktiivisuus  Vaikea pysyä paikallaan, levottomuus (olosuhteista usein riippumatta)  Liiallisen äänekäs leikeissään  Impulsiivisuus  Ei jaksa odottaa vuoroaan, vastaa ”kysymättä”  Erilaiset toilailut ilman että ajattelee tilannetta pidemmälle  Toiminnanohjauksen vaihtelevanasteinen häiriintyminen
  24. 24. ADHD:n arviointi I  Kehityksellinen häiriö eli ei kehity de novo  Oireet alkaneet ennen kouluikää  Laaja-alaisuus (oireita vähintään kahdessa eri ympäristössä - esim. kotona ja koulussa)  Selvä haitta eli toimintakyvyn alenema  Rajoittunut ärsykeinhibitio keskeinen ongelma
  25. 25. ADHD:n arviointi II  Perusteellinen nuoren haastattelu  Arvio usealta taholta (koti, päiväkoti, koulu) laaja- alaisuuden arvioimiseksi  Varttuneemmilla neuvolakortit, vanhat todistukset  Erottaminen esim. oppimisvaikeuksista ja käytöshäiriöoireista toisinaan vaikeaa  Psykologiset tutkimukset tarvittaessa  Diagnostisesti varsin luotettava, mutta diagnoosiin päästävä usein ilmankin  Samanaikaissairastavuus yleistä  Mahdolliset oppimisvaikeudet, kognitiivinen suoriutuminen
  26. 26. Riskitekijät  Tutkimuksissa pojilla tyttöjä yleisempi (1-9 : 1)  Perinnölliset tekijät selittävät jopa 60-90% alttiudesta ADHD:een  Perimän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutus hyvin merkittävä  Riskitekijöitä tutkittu runsaasti  Käytännössä samat riskitekijät varhaisvaiheiden suhteen kuin monilla muilla häiriöillä  Tupakka, alkoholi ja muut päihteet raskauden aikana lisäävät todennäköisyyttä ainakin valmiiksi (perimältään) alttiilla
  27. 27. Hoito  Psykoedukaatio!  Psykososiaaliset hoitomuodot ovat ensisijaisia  Vanhempien ohjaus  Järjestelyt koulussa  Toimintaterapia, psykoterapia, ”coaching”  Sopeutumisvalmennuskurssit  Kouluikäisillä lääkehoito usein käytössä muun hoidon tukena  Stimulantit (ensisijaisesti metyylifenidaatti)  Atomoksetiini
  28. 28. Ennuste  Oireet yleensä vähenevät iän myötä  Tarkkaamattomuus pysyy sitkeimmin, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus lievenevät usein merkittävämmin  25-vuotiaina joitain oireita noin 2/3:lla, diagnostiset kriteerit täyttyvät kuitenkin vain joka kuudennella  Hoitamattomana voi aiheuttaa runsaasti haittoja monilla elämän osa-alueilla (opiskelu, työ, ihmissuhteet, päihteet, tapaturmat yms.)  Hoida aktiivisesti!
  29. 29. MASENNUS
  30. 30. Masennusta vai ei?  Aikuisikään mennessä arviolta 15-20 % nuorista on ollut masennusjakso  Ajoittaiset, lyhytkestoiset masennusoireet kuuluvat useimmilla nuoruusiän kehitykseen  Itkuisuus esim. suruun tai menetyksiin liittyen  Tunnetilojen nopeakin vaihtelu  Ailahteleva itsetunto  Nuoren vuorokausirytmi kääntyy usein biologisista syistä  Toimintakyky säilyy näistä huolimatta kuitenkin hyvänä  Kiinnostus asioihin – kaverit, harrastukset tai jopa koulukin (SIC!)
  31. 31. Mitä ovat nuorten masennusoireet?  Jatkuvasti matala mieliala  Toistuva ärtyisyys(!) tai voimakkaat, hallitsemattomat tunteenpurkaukset  Keskittymisvaikeudet (esim. koulussa)  Arvottomuuden kokemukset tai voimakkaat, perusteettomat syyllisyydentunteet  Kuolemaan liittyvät ajatukset, itsemurha-ajatukset tai -suunnitelmat  Itseä vahingoittava käytös (esim. viiltely, voimakas päihdehakuisuus tai riskien otto)  Mielenkiinnon väheneminen ihmissuhteita, harrastuksia tai koulunkäyntiä kohtaan  Asiat eivät tuota enää samalla tavoin mielihyvää  Univaikeudet (nukahtamisvaikeudet, heräily kesken yöunien tai ennen herätyskellon soittoa)  Poikkeavan runsaat fyysiset vaivat tai voimakas huolestuneisuus omasta kehosta
  32. 32. Hoidon tarpeen arviointi  Perusteellinen haastattelu, joilla kartoitetaan edellä mainittuja oireita sekä yleistä pärjäämistä (Koti – Koulu – Kaverit)  Arvion tukena voidaan käyttää erilaisia skaaloja (esim. BDI)  Kokonaisuus ratkaisee hoidon tarpeen sekä hoitavan tahon  Lievät masennustilat voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa  Vakava-asteiset ja pitkittyneet masennustilat kuuluvat erikoissairaanhoitoon  Selkeässä itsemurhavaarassa oleva nuori tulee ohjata (erikoissairaan)hoitoon välittömästi
  33. 33. Masennuksen hoito  Ensisijainen hoitomuoto on (keskustelu)terapia  Yhteistyö vanhempien kanssa ja tarvittaessa vanhemmuuden tukeminen  Keskivaikeassa-vaikeassa masennuksessa tarvitaan monesti lääkehoitoa hoidon tukena, erityisesti mikäli toimintakyky on olennaisesti alentunut
  34. 34. KÄYTÖSHÄIRIÖ
  35. 35. Käytöshäiriö I  Toistuva epäsosiaalinen, uhmakas tai aggressiivinen käytös  Vrt. kouluikäisen vilkkaus ja vallattomuus tai nuoruusikäisen uhma ja kapina  Mahdollisia oireita pitkä liuta, joita pitää olla vähintään muutamia  Kiukku ja toistuvat riidat, uppiniskaisuus, karkailu ja hatkareissut, väkivaltaisuus, päihteiden käyttö ja erilaiset pienemmät ja suuremmat rötökset ym.  Kesto vähintään puoli vuotta
  36. 36. Käytöshäiriö II  Käytännön tasolla uhmakkuushäiriö on lieväasteinen käytöshäiriö (esim. riitaisuus, uppiniskaisuus, valehtelu)  Esiintyy tyypillisesti ala-asteikäisillä, nuorilla ei uhmakkuushäiriön diagnoosia käytetä  Vähintään lieväasteinen uhmakkuushäiriö n. 10 % lapsista  Käytöshäiriön esiintyvyys nuorilla n. 3-14%  Pojilla n. 10-14 % ja tytöillä n. 3-6 %  Erottaminen ADHD:n oireista toisinaan hankalaa  Käytöshäiriöiden alatyypit (sosiaalinen, epäsosiaalinen, perheensisäinen ja masennusoireinen) epäluotettavia
  37. 37. Käytöshäiriöiden hoito I  Psykiatrian keinot usein rajalliset  Vanhemmuuden ja kasvatuksellisissa kysymyksissä tukeminen  Perheneuvola  Tukitoimet koulussa  Lastensuojelu  Tarvittaessa erikoissairaanhoito  Nuorilla hoidon painopiste usein verkostotyöskentelyssä muihin häiriöihin verrattuna
  38. 38. Käytöshäiriöiden hoito II  Nuorilla vaikeimmissa tapauksissa lääkehoito  Mahdollinen komorbiditeetti huomioiden  Erityisesti masennusoireisissa SSRI-lääkkeet, vaikeassa impulsiivisuudessa risperidoni  Ryhmämuotoiset esim. sosiaalisten taitojen kohentamiseen tähtäävät hoitomuodot usein hyödyllisiä  ART-ryhmät, erilaiset sosiaalisten taitojen ryhmät
  39. 39. SYÖMISHÄIRIÖT
  40. 40. Syömishäiriöt lapsuudesta nuoruuteen  Lapsilla ruokailuvaikeudet ovat hyvin tavallisia – varsinaiset syömishäiriöt taas hyvin harvinaisia  Varsinaiset syömishäiriöt lähtevät kehittymään tyypillisesti nuoruusiässä, yksittäistapauksissa jo lapsuudessa
  41. 41. Anoreksia I  Laihuushäiriöstä kärsivä eli anorektinen lapsi tai nuori on alipainoinen  Paino on vähintään 15% alle pituuden mukaisen keskipainon tai BMI on korkeintaan 17,5  Painon lasku on aiheutettu itse esim. ruokamääriä vähentämällä, makeita tai rasvaisia herkkuja välttämällä, liiallisella liikunnalla tai oksentelemalla  HOX! Erityisesti varhaisnuorilla (12-14-vuotiailla) paino ei pituuskasvun vuoksi välttämättä laske, vaan nuoren kasvaessa paino vain ”jää polkemaan paikoilleen”
  42. 42. Anoreksia II  Nuoren ruumiinkuva on vääristynyt – hän näkee itsensä lihavana ja haluaa laihtua  Tytöillä kuukautiset jäävät pois tai mikäli ne eivät ole vielä alkaneet, niiden alku viivästyy  Nuorella ei ole ylensyömisjaksoja eikä pakonomaista halua syödä
  43. 43. Bulimia eli ahmimishäiriö  Nuorella esiintyy ajoittaisia ahmimiskohtauksia, jolloin hän syö ylen määrin ruokaa  Nuoren arkea hallitsevat syömiseen liittyvät ajatukset ja syöminen on hallitsematonta  Nuori pitää itseään liian lihavana ja/tai pelkää lihomista ja haluaisi laihtua  Laihtuakseen nuori pyrkii välttämään ruuan lihottavat vaikutukset esim. oksentamalla, ajoittaisella paastoamisella tai käyttämällä laksatiiveja
  44. 44. Epätyypilliset syömishäiriöt (EDNOS)  Syömishäiriöt eivät todellisuudessa näin tarkkarajaisia  Tämän ryhmän häiriöissä piirteitä joko laihuushäiriöstä, ahmimishäiriöstä tai molemmista, mutta ei kaikkia diagnoosiin vaadittavia  Tyyppiesimerkkinä ahmintahäiriö (binge- eating disorder), jossa nuori ahmii ahmimishäiriön tapaan, mutta ei ”tyhjentäydy”  Selkeästi yleisimpiä nuorten syömishäiriöistä (5-10 %)
  45. 45. Miten syömishäiriö syntyy?  Periytyvät jossain määrin  Riskitekijöissä muita mielenterveyden häiriöitä enemmän ympäristöön ja yhteisöön liittyviä tekijöitä  Painoon, syömiseen ja kehon muotoon liittyvä kritiikki tai kiusaaminen  Ympäristön laihuutta ihannoiva ja lihavuutta stigmatisoiva kulttuuri  Nälkiintyminen aiheuttaa rakenteellisia ja toiminnallisia haittoja aivoissa  Moninaiset psykososiaaliset ongelmat esim. tunnesäätelyssä  Muovautuvuuden ansiosta usein palautuvia painon ja ravitsemuksen palautuessa normaaleiksi
  46. 46. Yleisiä syömishäiriöoireita  Esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle hakeudutaan usein seuraavista syistä:  Päänsärky  Huimaus  Unettomuus  Jatkuva väsymys ja voimattomuus  Vatsavaivat, esim. ummetus  Kuukautishäiriöt  Fyysisiä löydöksiä:  Kylmät, sinertävät kädet ja/tai jalat  Haurastuneet kynnet ja hiukset  Lanugo-karvoitus (yleensä poskissa tai selässä)  Suurentuneet korvanalussylkirauhaset  Hammasvauriot  Matala verenpaine ja syke  Kuukautisten viivästyminen tai poisjäänti
  47. 47. Syömishäiriö vai ei?  Myös nuorilla moniin muihin fyysisiin sairauksiin tai mielenterveyden häiriöihin voi liittyä painon tai syömiskäyttäytymisen muutoksia!  Yksittäiset tai ajoittain esiintyvät anoreksian tai bulimian oireet eivät välttämättä kerro todellisesta syömishäiriöstä  Esim. monet ahmivat suosikkiruokaansa tai ollessaan hyvin nälkäisiä  Samanaikaissairastavuus tavallista  Laihuushäiriöstä kärsivillä nuorilla on selvästi muita enemmän masennusta ja ahdistuneisuushäiriöitä
  48. 48. Hoito  Ensisijaisesti nuorisopsykiatrisessa avohoidossa  Vaikeissa tilanteissa saatetaan tarvita psykiatrista tai somaattista sairaalahoitoa  Kokonaisvaltaisia sairauksia  Perheiden tukeminen  Yleensä myös lastenlääkärin/sisätautilääkärin ja ravitsemusterapeutin seurannassa  Psykoterapian hyöty nälkiintyneenä rajallinen  Lääkehoidon osalta ei täsmähoitoa ole  Fluoksetiinista korkeilla annoksilla näyttöä bulimiassa  Usein pitkäaikaisia häiriöitä, mutta ripeä intensiivinen hoito voi selkeästi parantaa syömishäiriön ennustetta
  49. 49. PSYKOOSISAIRAUDET
  50. 50. Esiintyvyys nuorilla  Lapsilla esiintyvät psykoosisairaudet käytännössä  Skitsofrenia (esiintyyvyys n. 2/10000)  Bipolaaritautiin (esiintyvyys n. 1-2/1000) liittyvä psykoottisuus  Nuorilla skitsofrenia-tyyppisiä psykooseja on n. 0,5 %:lla ja muun tyyppisiä psykooseja n. 1 %:lla  Ennen 20 vuoden ikää elämänsä aikana skitsofrenia-tyyppiseen psykoosiin on sairastunut noin 1/2 ja muun tyyppisten psykoosien osalta noin 1/3 kaikista sairastuvista
  51. 51. Miten psykoosiin sairastutaan?  Alkuvaiheessa (n. 2-3 v ennen sairastumista) oireet usein epäspesifejä  Mielialaoireet  Ahdistuneisuus  Pakko-oireet  Apaattisuus  Keskittymiskyvyn heikentyminen  Fyysiset oireet, esim. unihäiriöt  Yksilöllisiä, mutta psykoosia ennakoivat oireet pysyvät henkilöllä usein samoina
  52. 52. Miten psykoosiin sairastutaan?  Alkuvaiheen spesifit oireet Voivat esiintyä jo ennen tai samanaikaisesti epäspesifien oireiden kanssa Outouden tunne Ajatusten jumiutuminen, tulviminen tai katkeaminen  Välitön riskivaihe (ennakko-oiresyndrooma) Hetkellisiä tai lieväasteisia psykoosioireita Lähisuvussa psykoosisairaus ja äkillinen toimintakyvyn alentuminen  Arviolta 40% välittömän riskivaiheen potilaista sairastuu psykoosiin seuraavan vuoden aikana
  53. 53. ”Klassinen” malli
  54. 54. Miten psykoosisairaus todetaan?  Selkeä epäily psykoosisairaudesta kuuluu erikoissairaanhoitoon  Arviokäynnit lääkärillä ja sairaanhoitajalla/psykologilla  Arvioinnin tukena usein useita lähteitä esim. vanhemmat ja koulu  Erilaiset seulat ja mittarit (esim. SIPS ja PANSS)
  55. 55. Miten psykoosisairaus todetaan?  Psykologiset tutkimukset  Kognitiivisen suoriutumisen heikentyminen  Poikkeamat havainnoinnissa  Vaikeimmissa tapauksissa tutkimusjakso osastolla  Keskeiset erotusdiagnostiset ongelmat lapsilla ja nuorilla esim.  Kehitykseen kuuluva maaginen ajattelu  Dissosiatiiviset oireet  Pakko-oireinen häiriö  Neuropsykiatriset häiriöt (lähinnä Asperger)
  56. 56. Miten psykoosisairautta hoidetaan?  Lääkehoito  Psykoterapeuttisella hoidolla erityisesti akuuttivaiheessa yleensä kohtalaisen pieni rooli  Kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta mahdollisesti hyötyä prodromaalivaiheessa  Lähinnä psykoedukaatiota ja supportiivista terapiaa
  57. 57. Miten psykoosisairautta hoidetaan?  Kuntoutus  Yksilöllinen kuntoutussuunnitelma ohjaa  Ammatillinen kuntoutus  Psykoedukatiivinen perhetyö  Terapian keskiössä usein oireenhallinta ja hoitomyöntyvyyden tukeminen  Itsenäisen elämän edellytyksien kohentaminen (IADL- toiminnot)  Spesifien kognitiivisten häiriöiden kuntouttaminen  Fyysisen terveyden hoito

×