2. Tulonjakotutkimus ja palvelut
• Tulonjaon mittaamisessa vakiintuneet käytännöt,
mutta
• Julkisten palveluiden rooli saanut viime aikoina yhä
enemmän huomiota
• Palveluiden raison d’être toki muu kuin
tulonjaollinen
• Rahaetuus vs. julkinen palvelu hyvinvointivaltion
keinovalikoimassa
Maria Vaalavuo / THL2
3. Sosiaaliset riskit ja tulonjaon
paradigmamuutos
• Hyvinvointivaltion muutos
suurin palveluissa
• Uudet sosiaaliset riskit
• Sosiaalinen investointi
• Muuttuuko tulonjaollinen
paradigma?
• Palveluista saatava hyöty ja sen
jakautuminen eroavat perinteisistä
tulonjaon mekanismeista
Maria Vaalavuo / THL3
0.0
5.0
10.0
15.0
20.0
25.0
30.0
35.0
Vanhusmenot Perhemenot
Rahaetuuksien suhde palveluihin
2000 2011
6. Sosiaalimenot: lapset ja perheet (ESSPROS 2011)
Maria Vaalavuo / THL6
0.0
0.5
1.0
1.5
2.0
2.5
3.0
3.5
4.0
4.5
%BKT:sta
Palvelut
Rahaetuudet
7. Köyhyysriskissä elävät lapset (Eurostat 2011)
Maria Vaalavuo / THL7
0.0
5.0
10.0
15.0
20.0
25.0
30.0
35.0
%alle16-vuotiaista
8. Miten sosiaalimenot jakautuvat
yhteiskunnassa?
• Progressiivinen verotus
• Universaalit palvelut
• Tällöinkin käytössä voi olla eroja sosioekonomisten luokkien
välillä
• Julkinen palvelu voi toimia vakuutuksena ja
hyödyttää jopa niitä, jotka palvelua eivät käytä
Maria Vaalavuo / THL8
9. Tutkimustuloksia
• Alemman asteen koulutus kaventaa tuloeroja
• Koulutuksen suhteen kv-erot pieniä
• Korkeakoulutus suosii rikkaita
• Terveyspalvelut kaventavat tuloeroja
• Lasten päivähoidon merkitys tulonjaon kannalta
vähäinen
• Vaikutus suurempi naisten työnteon kautta
• Vanhusten palvelut kohdentuvat erityisesti alimpiin
tuloluokkiin
Maria Vaalavuo / THL9
10. Yli 65-vuotiaiden tulot ja palveluiden
käyttö
Maria Vaalavuo / THL10
0%
5%
10%
15%
20%
25%
30%
35%
40%
Q1 Q2 Q3 Q4 Q5
%kaikistatuloista
Käytettävissä olevat tulot Vanhus- ja terveyspalvelut
11. Jälkipyykki
• Palveluita tulisi kehittää myös tulonjaon
näkökulmasta
• Sosiaalipolitiikkaa (ja sosiaalimenoja) tutkittaessa
tulisi kiinnittää huomiota myös kustannusten
jakautumiseen
• Miten julkisia varoja käytetään ja kuka siitä oikeastaan
hyötyy
• Kaikki sosiaalimenot eivät samanarvoisia eivätkä yhtä lailla
sitoutuneita sosiaaliseen yhdenvertaisuuteen
Maria Vaalavuo / THL11
Editor's Notes
Muutokset väestön ikärakenteessa, naisten osallistuminen kodin ulkopuolisille työmarkkinoille.
Pohjoismaissa uusiin riskeihin vastattu varhaisimmassa vaiheessa.
Tämä kuvio ei tosin kerro tarpeesta, mikä palveluille maassa on. Eli kustannus pitäisi suhteuttaa esim. yli 65-vuotiaiden määrään.
Eri väestöryhmien asema tulonjaossa vaikuttaa julkisten palveluiden tulonjakovaikutukseen, vaikutus jää pienemmäksi maassa, jossa väestöryhmät tasaisesti jakaantuneet tuloluokkien välillä (sillä edellytyksellä, ettei palveluiden käyttöön liity eriarvoisuutta).
Kaikista vanhimmat (esim. yli 75-vuotiaat ja vielä enemmän yli 85-vuotiaat) yleisesti alimmassa tulokvintiilissä.
Huom. Esiopetus. Ranskassa ja Italiassa laaja esiopetusoikeus noin 3 ikävuodesta lähtien.
Suomessa alimpaan tulokvintiiliin kuuluvista 0-5-vuotiaista lapsista 42,2 % oli lasten päivähoidossa, verrattuna ylimmän tulokvintiilin 66,1 %:iin. Ruotsi: Q1=70,6%, Q5=69,6%. Tanska: Q1=80,1%, Q5=84,6%. Muna-kana-ongelma: johtaako päivähoidon käyttämättömyys pienempiin tuloihin (äiti kotona) vai pienet tulot estävät käytön (liian suuri oma maksuosuus tai ei tarvetta, kun toinen vanhemmista kotona työttömänä).
Kattavat julkiset palvelut parantavat laajan käytön mahdollisuutta, ei vain pienen porukan erikoisoikeus.
Kvintiilit yli 65-vuotiaden perusteella (noin 50 000 aineisto suomalaisista, rekisteridata, todellinen vanhus- ja terveyspalveluiden käyttö)
Tässäkin olen katsonut erikseen eri palvelukokonaisuuksia, joiden välillä eroja siinä, kuka hyötyy
Kun kontrolloidaan iällä ja sukupuolella palvelut jakaantuvat aika lailla tasaisesti: kun lisäksi kontrolloidaan pitkäaikaissairauksilla ja muutamilla muilla muuttujilla, alin kvintiili hyötyy muita vähemmän, mikä mahdollisesti kertoo siitä, ettei käyttömahdollisuudet ole täysin yhdenvertaiset
Kuka hyötyy harjoitetusta sosiaalipolitiikasta: ja kuka häviää, jos leikkauksia tehdään? Kaikkien menoerien osalta tällaista harkintaa tulisi käyttää