The Book of Nahum is the seventh book of the 12 minor prophets of the Hebrew Bible. It is attributed to the prophet Nahum, and was probably written in Jerusalem in the 7th century BC.

1. Nahum
LUKU 1
1 Niiniven taakka. Elkoshilaisen Nahumin näyn kirja.
2 Jumala on kiivas, ja Herra kostaa; Herra kostaa ja on vihainen;
Herra kostaa vihollisilleen, ja hän varaa vihan vihollisilleen.
3 Herra on hidas vihastumaan ja voimaltaan suuri, ja ei suinkaan
hylkää jumalattomia. Herralla on tiensä myrskyssä ja myrskyssä, ja
pilvet ovat hänen jalkojensa tomua.
4 Hän nuhtelee merta ja kuivattaa sen ja kuivattaa kaikki virrat:
Baasan kuivuu ja Karmel, ja Libanonin kukka kuihtuu.
5 Vuoret tärisevät hänen edessään, ja kukkulat sulavat, ja maa palaa
hänen edessään, niin, maailma ja kaikki, jotka siinä asuvat.
6 Kuka voi kestää hänen suuttumuksensa edessä? ja kuka voi kestää
hänen vihansa julmuutta? hänen vihansa vuodatetaan kuin tuli, ja hän
heittää kivet alas.
7 Herra on hyvä, vahva tuki ahdistuksen päivänä; ja hän tuntee ne,
jotka häneen turvaavat.
8 Mutta tulvassa hän tekee lopun sen paikasta, ja pimeys ajaa takaa
hänen vihollisiaan.
9 Mitä te ajattelette Herraa vastaan? hän tekee lopullisen lopun;
ahdistus ei nouse toista kertaa.
10 Sillä niin kauan kuin ne ovat taitettu yhteen niinkuin orjantappurat
ja kun he ovat juovuksissa kuin juomarit, ne syövät niinkuin oljet
täysin kuivina.
11 Sinusta on tullut yksi, joka ajattelee pahaa Herraa vastaan,
jumalaton neuvonantaja.
12 Näin sanoo Herra; Vaikka he olisivat hiljaisia, ja samoin monet,
niin heidät tuhotaan, kun hän kulkee läpi. Vaikka olen vaivannut
sinua, en vaivaa sinua enää.
13 Sillä nyt minä katkaisen hänen ikeensä sinusta, ja repäisen sinun
sitees.
14 Ja Herra on antanut sinulle käskyn, ettei sinun nimeäsi enää
kylvetä. Sinun jumalasi huoneesta minä leikkaan pois veistetyn ja
valetun kuvapatsaan; minä teen sinun haudasi; sillä sinä olet ilkeä.
15 Katso, vuorilla sen jalat, joka tuo hyvää sanomaa, joka julistaa
rauhaa! Oi Juuda, pidä juhlasi, täytä lupauksesi, sillä jumalattomat
eivät enää kulje sinun lävitsesi; hän on täysin katkaistu.
KAPPALE 2
1 Joka murskaa, on noussut kasvosi eteen: pidä sotatarvike, tarkkaile
tietä, vahvista kupeesi, vahvista voimaasi.
2 Sillä Herra on kääntänyt pois Jaakobin jalouden, niinkuin Israelin
jaloisuuden; sillä tyhjentäjät ovat tyhjentäneet heidät ja turmeltuneet
heidän viinipuun oksat.
3 Hänen sankariensa kilpi on punainen, urhoolliset miehet ovat
helakanpunaisia: soihdut palavat vaunuissa hänen valmistuspäivänsä,
ja kuuset järkkyvät hirveästi.
4 Sotavaunut raivoavat kaduilla, ne asettuvat toisiaan vastaan leveillä
teillä: ne näyttävät soihduilta, ne juoksevat kuin salamat.
5 Hän kertoo arvoistaan: he kompastuvat vaelluksessaan; he
kiiruhtavat sen muuriin, ja puolustus on valmis.
6 Jokien portit avautuvat, ja palatsi hajotetaan.
7 Ja Huzzab viedään vankeuteen, hänet kasvatetaan, ja hänen
palvelijattarensa johdattavat häntä niinkuin kyyhkysten äänellä
rinnoillaan.
8 Mutta Niinive on vanha kuin vesilammiko, mutta he pakenevat.
Seiso, seiso, itkevätkö he; mutta kukaan ei katso taaksepäin.
9 Ottakaa hopeasaalis, ottakaa kultasaalis; sillä ei ole loppua
varastosta ja kunniasta kaikista kalusteista.
10 Hän on tyhjä, tyhjä ja autio, ja sydän sulaa, ja polvet iskevät
yhteen, ja kaikissa lanteissa on paljon kipua, ja heidän kaikkien
kasvot syntyvät.
11 Missä on leijonien asuinpaikka ja nuorten leijonien
ruokintapaikka, missä leijona, vanha jalopeura, vaelsi, ja jalopeuran
penikka, eikä kukaan pelottanut heitä?
12 Leijona repi rikki pensaansa varten ja kuristi leijonaansa, ja täytti
kolansa saaliilla ja luolansa rotkoa varten.
13 Katso, minä käyn sinua vastaan, sanoo Herra Sebaot, ja poltan
hänen vaununsa savussa, ja miekka syö nuoret leijonasi, ja minä
hävitän maasta saaliisi ja sanansaattajasi äänen. ei enää kuulla.
LUKU 3
1 Voi veristä kaupunkia! se kaikki on täynnä valheita ja ryöstöjä;
saalis ei lähde;
2 Ruoskan melu ja pyörien jyrähdys, hevosten ja hyppivien vaunujen
ääni.
3 Ratsumies nostaa ylös sekä kirkkaan miekan että kimaltelevan
keihään, ja siellä on paljon teurastettuja ja paljon raatoja; ja heidän
ruumiillaan ei ole loppua; he törmäävät ruumiisiinsa:
4 Hyvän suosion saaneen porton, noituuden rakastajan, haureuksien
paljouden tähden, joka myy kansoja haureutensa kautta ja sukukuntia
noituudellaan.
5 Katso, minä olen sinua vastaan, sanoo Herra Sebaot; ja minä
löydän sinun hameesi kasvoiltasi, ja minä näytän kansoille sinun
alastomuutesi ja valtakunnille sinun häpeäsi.
6 Ja minä heitän sinun päällesi kauhistuttavaa saastaa ja teen sinut
iljettäväksi ja asetan sinut katselupuuksi.
7 Ja tapahtuu, että kaikki, jotka katsovat sinua, pakenevat sinua ja
sanovat: Ninive on hävitetty. Kuka valittaa häntä? mistä minä etsisin
sinulle lohduttajia?
8 Oletko parempi kuin asukas Ei, joka sijaitsi jokien keskellä, jonka
ympärillä oli vedet, jonka valli oli meri ja sen muuri oli merestä?
9 Etiopia ja Egypti olivat hänen vahvuutensa, ja se oli ääretön; Put ja
Lubim olivat avustajasi.
10 Mutta hänet vietiin pois, hän joutui vankeuteen; myös hänen
pienet lapsensa murskattiin kaikkien katujen huipulla, ja he heittivät
arpaa hänen kunniallisista miehistänsä, ja kaikki hänen suuret miehet
olivat kahleissa.
11 Sinäkin olet juovuksissa, olet piilossa, sinun pitää myös etsivä
voimaa vihollisen tähden.
12 Kaikki sinun vahvuutesi ovat niinkuin viikunapuut ensikypsien
viikunoiden kanssa: jos niitä ravistellaan, ne putoavat syöjän suuhun.
13 Katso, sinun kansasi sinun keskelläsi on naisia; sinun maasi portit
avataan vihollisellesi, tuli kuluttaa sinun salvat.
14 Vedä itsellesi vettä piiritystä varten, vahvista linnoitusta: mene
saveen ja talla haarukkaa, vahvista tiiliuuni.
15 Siellä tuli kuluttaa sinut; miekka leikkaa sinut pois, se syö sinut
niinkuin syöksymato: tee itsestäsi niin monta kuin heinäsirkat.
16 Sinä olet moninkertaistanut kauppiaitasi taivaan tähtien
yläpuolelle: syöpämato turmelee ja lentää.
17 Sinun kruunusi ovat niinkuin heinäsirkat ja päällikkösi niinkuin
suuret heinäsirkat, jotka leiriytyvät aidoilla kylmänä päivänä, mutta
auringon noustessa he pakenevat, eikä heidän paikkaansa tiedetä,
missä he ovat.
18 Sinun paimenesi nukkuvat, oi Assyrian kuningas, sinun ylimyös
asuvat tomussa, sinun kansasi on hajallaan vuorilla, eikä kukaan sitä
kokoa.
19 Sinun mustelmasi ei ole parannusta; sinun haavasi on ankara:
kaikki, jotka kuulevat sinun murheesi, taputtavat käsiäsi sinun
ylitsesi.