1. LUKIOLAISTEN
HYVINVOINTITUKIMUS
2007

2. Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
LUKIOLAISTEN
HYVINVOINTITUTKIMUS
2007
Suomen Lukiolaisten liitto on toteuttanut
tutkimuksen yhteistyössä Opiskelijajär-
jestöjen tutkimussäätiö Otuksen kanssa.
Tutkimuksen aineistona ovat pääosin
olleet Stakesin toteuttamat vuosien 2005
ja 2006 Kouluterveyskyselyt.
Tutkija: Maija Merimaa
Taitto: Topi Matikainen
Paino: Ykkös-Offset Oy 2008

3. Suomen Lukiolaisten Liitto
SISÄLLYSLUETTELO
Esipuhe
1 Johdanto 7
1.1 Kasvava nuori ja lukio 7
1.2 Tutkimuksessa käytetty näkemys hyvinvoinnista 8
1.3 Tutkimuksen aineisto ja tutkimusmenetelmät 9
2 Lukion fyysiset olosuhteet 11
3 Lukiolaisten fyysiset oireet 15
4 Lukiolaisten psyykkinen oireilu 18
4.1 Lukiolaisten masennusoireet 18
4.2 Masentuneisuutta oirehtivien nuorten kokema avuntarve 20
4.3 Avun hakeminen pahaan oloon puhumalla 22
5 Lukion opiskelijahuolto 29
5.1 Lukiolaisten arvio terveydenhuollosta 29
5.2 Opiskeluhuolto psyykkisen hyvinvoinnin tukena 32
6 Lukio sosiaalisena ympäristönä 36
6.1 Lukion ilmapiiri 36
6.2 Opiskelijoiden väliset sosiaaliset suhteet lukiossa 38
6.3 Lukiolaisten näkemykset opettajista 40
6.4 Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet lukion yhteisiin asioihin 43
7 Opiskelu lukiossa 47
7.1 Lukio-opiskelun vaikeudet ja niihin saatu tuki 47
7.2 Jaksaminen koulutyössä 52
7.3 Opinto-ohjaaja lukiossa 58

4. Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
8 Koulujen kokoluokittainen tarkastelu 61
8.1 Keskustelu lukioiden eriytymisestä 61
8.2 Lukioiden jako kokoluokkiin 61
8.3 Opiskelijoiden terveydentila ja suhtautuminen
koulunkäyntiin koulukoon mukaan 62
8.4 Lukiolaisten hyvinvointia tukevat taustatekijät 64
8.5 Lukioilmapiiri ja opiskelijoiden väliset suhteet 66
8.6 Sosiaalinen tuki opettajalta ja vaikutusmahdollisuudet koulussa 67
8.7 Opiskelu erikokoissa lukioissa 69
8.8 Yhteenveto lukiokokokohtaisen tarkastelun tuloksista 70
9 Yhteenveto ja johtopäätökset 73
Lähteet 77
Liitetaulukko 82
Liite 83

5. Suomen Lukiolaisten Liitto
ESIPUHE
Opiskelijoiden ja erityisesti lukiolaisten hyvinvointi on noussut erityiseen kes-
kusteluun vuoden 2007 loppuvuoden tapahtumien myötä. Suomen Lukiolaisten
Liitto käynnisti vuoden 2007 alussa tutkimusprojektin selvittääkseen lukiolaisten
hyvinvoinnin ajankohtaisen tilanteen.
Tutkimuksen tiimoilta on ollut mielenkiintoista huomata, että lukiolaisten
oma arvio terveydentilastaan on parantunut, mutta varsinainen oireilu on kuiten-
kin lisääntynyt. Opiskelijat käyttävät yhtä paljon terveydenhuoltopalveluita kuin
muutkin väestöryhmät. Opiskelijoille tarjolla oleviin palveluihin on kyettävä re-
sursoimaan riittävästi.
Tämän tutkimuksen mukaan lukiolaisten terveydentila ei ole viime vuosien
aikana huonontunut, mutta ei myöskään merkittävästi parantunut. Luokattomassa
lukiossa on huomattu jo kymmenen vuotta sitten, että lukiossa tarjottavat ohjaus-
palvelut eivät ole riittäviä. Tämäkin tutkimus valottaa osaltaan ohjaus- ja neuvon-
tapalveluiden suurta merkitystä lukiolaisille. Samoin tutkimus kertoo opettajan
keskeisestä merkityksestä koulun työilmapiiriin ja sitä kautta myös opiskelijoiden
mahdollisuuksiin oppia erilaisia tietoja ja taitoja.
Lukiossa kasvava valinnaisuus on johtanut kasvaneeseen ohjauspalveluiden
tarpeeseen. Kuitenkin jopa kolmannes lukioista jättää pakollisen opintojen ohja-
uksen kurssin toteuttamatta tai käytännössä toteuttaa kurssin itseopiskeluna. Oh-
jauksen puutteen ratkaisemiseksi olisi jokaiseen lukioon perustettava pakollinen
opinto-ohjaajan virka.
Nyt viimeistään on myös kouluissa herättävä pohtimaan oppilaskuntien roo-
lia koko kouluyhteisön kehittäjänä ja hyvän koulu- ja työilmapiirin sekä yhteis-
hengen luojana. Koulun oppilaat ja opiskelijat on otettava mukaan koulun kehit-
tämistyöhön. He tuntevat parhaiten koulun arjen ja heillä on myös lainmukainen
oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa ja päätöksissä.
Hoidon saamisen edellytys on ongelmien tunnistaminen. Oirehtivat lukio-
laiset kokevat, että heidän terveydenhuoltopalvelunsa ovat vaikeasti saatavilla.
Jokaiselle lukiolaiselle olisi tehtävä heidän aloittaessaan opiskelunsa fyysisen ja
psyykkisen terveydentilan kartoitus ja tarjottava tarkastuksen tulosten perusteella
asianmukaista hoitoa. Ongelmien tunnistamisen on johdettava ratkaisuun.

6. Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
Valitettavasti tämänkin tutkimuksen valossa pahoinvointi näyttää kasaantu-
van tietylle pienelle pahoinvoivalle joukolle. Yli puolet masentuneesti oirehtivista
lukiolaisista kärsii päivittäin vähintään kahdesta fyysisestä oireesta, kuten niska-
ja hartiakivuista tai päänsärystä. On huolestuttavaa jos tälle niin fyysisistä kuin
psyykkisistä oireistakin kärsivälle lukiolaisjoukolle ei ole tarjolla palveluita tai että
he eivät ole tietoisia tarjolla olevista palveluista.
Antti Melander Niklas Huotari
puheenjohtaja 2007 puheenjohtaja 2008
Tutkimuksen teettäneenä tahona Suomen Lukiolaisten Liitto tekee nämä toimen-
pide-ehdotukset nykyisen tilanteen parantamiseksi:
• Jokaiseen lukiokoulutusta tarjoavaan oppilaitokseen säädetään lailla
pakolliseksi pätevän ja täysipäiväisen opinto-ohjaajan virka kahtasataa
opiskelijaa kohden
• Jokaiselle lukiolaiselle tehdään opiskelun alussa kokonaisvaltainen niin
fyysisen kuin psyykkisen terveydentilan kartoitus, jonka jälkeen tarjo-
taan tarpeita vastaavaa hoitoa välittömästi
• Opiskelijat otetaan mukaan kouluyhteisön kehittämistyöhön täysivaltai-
sina edustajina
• Syrjäytymiseen puututaan jo varhaisessa vaiheessa ongelmien kasautu-
misen estämiseksi
• Jokaisessa Suomen lukiossa oppilaskunnalle annetaan mahdollisuudet
lisätä koko koulun yhteishenkeä järjestämällä esimerkiksi yhteisiä ta-
pahtumia

7. 7Suomen Lukiolaisten Liitto
1 JOHDANTO
Käsissäsi olevan tutkimuksen kohteena on lukiolaisten hyvinvointi kouluympä-
ristössään. Vaikka nuorten hyvinvointia on tutkittu kohtuullisen paljon, on lu-
kiolaisiin keskittynyttä tutkimusta melko vähän. Viime aikoina sitä on käsitelty
kuitenkin muun muassa Sirpa Vahteran väitöskirjassa (2007) sekä Kirsi Klemelän
ym. (2007) toimittamassa kokoelmateoksessa.
Tämä tutkimus on eräänlainen päivitys Anni Ojajärven vuonna 2003 julkais-
tusta tutkimuksesta ”Kestääkö kaverisi”. Kuten Ojajärven tutkimus, myös tämä
perustuu pääosin Stakesin Kouluterveyskyselyllä kerättyyn aineistoon, jonka tu-
loksia raportoidaan indikaattori- ja kysymyskohtaisina tietoina (Luopa ym. 2006,
http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/FI/tulokset/valtak.htm). Tilastollista ai-
neistoa on Ojajärven tutkimuksen tapaan täydennetty muutamilla haastatteluilla.
Kuten Ojajärvellä, myös tässä tutkimuksessa on löyhänä teoreettisena kehikkona
Anne Konun Erik Allardtin pohjalta muokkaama hyvinvointikäsitys.
Tutkimuksen tavoitteena on:
1. Antaa Kouluterveyskyselyn tuloksia hyödyntäen syventävän kuvan siitä,
millä tasolla lukiolaisten hyvinvointi tällä hetkellä on ja missä ovat suurim-
mat siihen liittyvät ongelmat
2. Hahmottaa lukiolaisten hyvinvoinnin mahdollisia muutoksia vuosina
2001–2006
1.1 Kasvava nuori ja lukio
Lukiolaiset ovat pääsääntöisesti 15–19-vuotiaita nuoria ja enemmistö heistä on
tullut lukioon suoraan peruskoulusta. Ikävaihe on voimakkaan itsenäistymisen
aikaa. Vaikka nuoret asuvat pääasiassa vielä huoltajansa kanssa, he itsenäistyvät
ja kaveripiirin merkitys kasvaa. Koulua pidetään yhtenä nuorten keskeisistä elä-
mänsfääreistä, ja se on paitsi oppilaitos myös sosiaalinen kasvuympäristö, joka
vaikuttaa nuoren hyvinvointiin.
1990-luvun puolivälissä suomalaista lukiojärjestelmää uudistettiin siirtymällä
luokattomaan opetukseen. Käytännössä luokattomuus tarkoittaa sitä, että opiske-
lijat saavat itse tehdä omat lukujärjestyksensä, heidän opiskeluaikansa voi vaihdel-
la eikä lukiossa enää ole pysyviä opetusryhmiä. Lähtökohtana luokattomuudessa
on ollut opiskelijoiden yksilöllisyys. Luokaton lukio on lisännyt opiskelijoiden
vapautta päättää opinnoistaan ja mahdollistanut yksilölliset opintosuunnitelmat.
(Mehtäläinen 1998, 16–18.)

8. 8
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
Vapauden myötä kasvaa myös vastuu ja julkisessa keskustelussa luokattoman
lukion on pelätty tuottavan ongelmia niille opiskelijoille, jotka eivät ole peruskou-
lussa tottuneet kantamaan vastuuta omasta opiskelustaan. Lisäksi luokattomuu-
teen siirtyminen on herättänyt keskustelua lukioiden sosiaalisesta ilmapiiristä.
(Klemelä ym. 2007.) Tässä tutkimuksessa lukioiden luokattomuudesta käyty kes-
kustelu muodostaa kontekstin, jota vasten tutkimuksen tuloksia peilataan.
Suomalaista koulujärjestelmää on perinteisesti pidetty melko tasapuolisena,
mutta viime aikoina on keskusteltu etenkin lukioiden jakautumisesta hyviin ja
huonoihin. Opiskelijoille laajempia valinnanmahdollisuuksia tarjoavien suurten
keskustalukioiden sekä erityislukioiden on pelätty eriytyvän eliittikouluiksi sa-
malla kun pienet syrjäiset koulut näivettyvät. (Järvinen 2003.) Tässä tutkimukses-
sa eriytymiskeskustelua lähestytään vertaamalla nuorten hyvinvoinnin kokemus-
ta erikokoisissa kouluissa.
1.2 Tutkimuksessa käytetty näkemys hyvinvoinnista
Tässä tutkimuksessa käytetty näkemys hyvinvoinnista perustuu löyhästi Anne Ko-
nun Erik Allardtin pohjalta muokkaamaan hyvinvointikäsitykseen. Konu (2002)
käsittää hyvinvoinnin kokonaisvaltaisena, ihmisen eri elämänalueet sisältävänä
kokonaisuutena. Sen mukaisesti tutkimuksessa hyvinvointia tarkastellaan fyysise-
nä, psyykkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena.
Erik Allardt (1998) ymmärtää hyvinvoinnin koostuvan elintason lisäksi myös
elämänlaadusta, minkä hän on puolestaan jakanut kolmeen eri osa-alueeseen: ha-
ving, being ja loving. Nämä kolme osa-aluetta kuvastavat yksilöiden tyytyväisyyt-
tä heidän aineellisiin resursseihinsa (having), sosiaalisiin suhteisiinsa (loving) ja
itsensä toteuttamiseen (being). Anne Konu (2002) on täydentänyt Allardtin mää-
rittelyä lisäämällä joukkoon terveydentilan (health).
Kokonaisvaltainen näkemys hyvinvoinnista korostaa yksilön omaa kokemus-
ta. Lääketieteellisen terveydentilan rinnalle nousevat sosiaaliset suhteet ja tunne
oman elämän hallinnasta. Kysymykset sekä nuorten vaikutusmahdollisuuksista
omaan tilanteeseensa että nuorten sosiaalisista suhteista ovat olleet keskeisellä si-
jalla myös luokattomasta lukiosta käydyssä keskustelussa.
Tutkimuksessa tarkastellaan lukiolaisten hyvinvointia yhdistelemällä tilasto-
ja haastatteluaineistoa. Tutkimuksessa pyritään näiden aineistojen sekä aiempien
tutkimusten pohjalta pohtimaan erityisesti seuraavia kysymyksiä:
– kouluterveydenhuollon resurssien riittävyys
– koulukuraattorin ja -psykologin palvelujen taso Suomen lukioissa
– opinto-ohjauksen riittävyys ja luokattoman lukion toimivuus

9. 9Suomen Lukiolaisten Liitto
– lukiolaisten opiskeluympäristön taso
– ryhmänohjaajan rooli ja oppilaskunnan asema
– opiskelijoiden kannustaminen ja ohjaaminen itsenäiseen suorittamiseen
– erot hyvinvoinnissa erikokoisten koulujen välillä.
1.3 Tutkimuksen aineisto ja tutkimusmenetelmät
Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on Stakesin Kouluterveyskysely valituilta
osin. Kouluterveyskysely on laajasti hyvinvointia kartoittava peruskoulun 8–9-
luokkalaisille ja lukion 1.–2. vuosikurssin opiskelijoille suunnattu lomakepohjai-
nen kysely. Ensimmäistä kertaa Kouluterveyskysely tehtiin vuonna 1995 ja valta-
kunnallisena sitä on toteutettu vuodesta 1996 lähtien.
Kouluterveyskyselyn täyttämiseen varataan oppitunti ja se täytetään luokassa
opettajan tai muun valvojan ohjauksessa. Kouluterveyskysely tehdään parillisina
vuosina Etelä-Suomen, Itä-Suomen ja Lapin lääneissä ja parittomina Länsi-Suo-
men ja Oulun lääneissä sekä Ahvenanmaalla. Kyselyyn vastaa vuosittain noin
80 000 nuorta. (Rimpelä ym. 2005, 7.) Vastausprosentti kyselyyn osallistuvissa
kunnissa on lukioiden osalta keskimäärin 60.
Tämä tutkimus perustuu pääosin vuosien 2005 ja 2006 Kouluterveyskyselyi-
hin. Näinä vuosina kyselyihin on vastannut yhteensä 53 306 lukiolaista. Tämä
vastaa noin puolta lukiokoulutukseen osallistuneista, sillä tutkintotavoitteisessa
lukiokoulutuksessa oli vuonna 2006 yhteensä 117 300 opiskelijaa (http://www.ti-
lastokeskus.fi/).
Poika Tyttö Yhteensä
1. vuosikurssi 12272 16065 28337
2. vuosikurssi 10677 16065 24969
Yhteensä 22949 16065 53306
Taulukko 1. Aineiston jakautuminen sukupuolen ja vuosikurssin mu-
kaan
Tutkimusaineistoa on tarkasteltu SPSS-tilasto-ohjelmalla. Tarkastelun kohteena
ovat vuosien 2005 ja 2006 aineistot, mikäli toisin ei ole mainittu. Analyysissa on
käytetty ristiintaulukointia ja tulosten tilastollinen merkittävyyttä on tarkasteltu.
Tuloksia on verrattu muihin nuorten hyvinvointia koskevien tutkimusten tulok-
siin ja aiempien tutkimusten johtopäätöksiä on käytetty apuna tulosten tulkinnas-
sa.

10. 10
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
Osaa nuorten vastauksista on tarkasteltu tutkimuksessa sellaisinaan, toisis-
ta on puolestaan muodostettu summamuuttujia. Summamuuttujalla tarkoitetaan
useammasta eri kysymyksestä yhdistettyä laajempaa kokonaisuutta kuvaavaa
mittaria. Esimerkiksi nuorten masennusoireita arvioidaan useasta kysymyksestä
koostuvan Raimo Raitasalon Suomen oloihin muokkaaman Beckin masennus-
mittarin avulla. Tutkimuksessa käytetyt summamuuttujat ovat samoja mitä Stakes
käyttää omissa Kouluterveyskyselyistä tekemissään raporteissa (summamuuttujat
ks. liite).
Hyvinvoinnissa tapahtuvien muutosten analysointia varten tutkimuksessa on
käytetty vertailuaineistona vuosien 2001–2004 Kouluterveyskyselyjen aineistoja.
Koska Kouluterveyskysely tehdään eri lääneissä parillisina ja parittomina vuosina,
on ajallisessa vertailussa verrattu parittomia vuosia toisiinsa ja parillisia toisiinsa.
Ajallisessa vertailussa ovat mukana vain ne koulut, jotka ovat osallistuneet Koulu-
terveyskyselyyn kaikkina tarkastelun kohteina olevina vuosina.
Tutkimuksessa tehdyissä ajallisissa ja koulukokokohtaisissa vertailuissa on
huomioitu, että vastaajien sukupuoli- ja luokka-astejakaumat eroavat hieman
vuodesta toiseen sekä erikokoisten koulujen välillä. Tämän eroavaisuuden mah-
dollinen vaikutus tuloksiin on häivytetty vakioinnilla. Vakiointi on tilastollinen
toimenpide, jonka avulla voidaan häivyttää valittujen muuttujien – tässä tapauk-
sessa sukupuolen ja luokka-asteen – vaikutus tuloksiin. Vakiointia käytetään, kun
halutaan parantaa jakaumiltaan erilaisten aineistojen vertailukelpoisuutta.
Kouluterveyskyselyn kvantitatiivista aineistoa on täydennetty tekemällä kaksi
neljän hengen ryhmähaastattelua lukiolaisille. Haastattelut olivat väljästi struk-
turoituja teemahaastatteluja, joissa käytiin läpi tutkimuksen aihepiirejä opiske-
lijoiden näkökulmasta. Haastattelut tehtiin kahdessa kohtuullisen suuressa pää-
kaupunkiseudun lukiossa. Ne kestivät noin tunnin ja molempiin haastatteluihin
osallistui kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Toiseen haastatteluun osallistuneet olivat
lukion toisella vuosikurssilla ja toiseen haastattelun osallistuneet neljännellä vuo-
sikurssilla. Haastattelut toimivat täydentävänä aineistona ja ne litteroitiin analyy-
sia varten.
Kun Kouluterveyskyselyä tehtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1995, oli lukiois-
sa jo siirrytty luokattomuuteen. Siten sillä ei voi tutkia luokattomuuden mahdol-
lisesti aiheuttamia muutoksia lukiolaisten kokemassa hyvinvoinnissa. Myöskään
haastatellut lukiolaiset, jotka opiskelevat luokattomassa lukiossa, eivät voi verratta
nykytilannetta luokattomuutta edeltävään tilanteeseen. Silti, koska kysymykset
opintojensa hallinnasta ja opiskelijoiden sosiaalisista suhteista liittyvät keskeises-
ti luokattoman lukion toimivuuteen, tutkimuksessa peilataan tuloksia luokatto-
muudesta käytyyn keskusteluun.

11. 11Suomen Lukiolaisten Liitto
2 LUKION FYYSISET OLOSUHTEET
Koulu on nuoren ”työpaikka”, jossa nuori viettää useita tunteja päivässä. Lukiolais-
ten terveydellisistä olosuhteista säädetään laissa. Vastuu lukioiden terveydellisten
olojen valvomisesta kuuluu kansanterveyslain (66/1972) perusteella opiskeluter-
veydenhuollolle. Kouluissa ja oppilaitoksissa terveydensuojelulakia sovelletaan
ensisijaisesti oppilaiden ja opiskelijoiden terveydensuojeluun. Lisäksi työturval-
lisuuslain säädöksiä sovelletaan henkilökunnan ohella myös koskemaan opiskeli-
joiden työtä. (STM 2006, 46.)
Koulujen ja oppilaitosten terveydellisten olosuhteiden vaatimukset perustuvat
puolestaan terveydensuojelulakiin (763/1994). Vuosikymmenten saatossa muo-
dostunut koulurakennuskanta on kuitenkin kirjava (Nuikkinen 2005, 15). Lisäksi
lukion opetussuunnitelmien kuvaukset fyysisestä työympäristöstä näyttäytyivät
Opetushallituksen selvityksessä (2007b, 7) varsin ylimalkaisina eikä niissä pohdi-
ta, mitä vaatimuksia opiskelulle asetetuista tavoitteista aiheutuu työympäristölle.
Opiskelijoiden hyvinvointia tukevat ratkaisut eivät aina ole suoranaisesti olleet
koulurakennusten suunnittelun ohjenuorana (Nuikkinen 2005, 15). Edeltävässä
lukiolaisten hyvinvointitutkimuksessa havaittiin, että lukiolaiset kokevat työolo-
suhteissaan ongelmia erityisesti ilmanlaatuun, lämpötilaan työtuolien ja -pöytien
ergonomiaan sekä työympäristön kiireisyyteen liittyvissä asioissa (Ojajärvi 2003,
16–17). Vuosien 2005 ja 2006 Kouluterveyskyselyjen perusteella nämä seikat häi-
ritsevät edelleen noin joka toisen lukiolaisen työskentelyä koulussa.

12. 12
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
2
3
2
3
3
3
4
7
8
13
15
17
4
5
11
12
14
15
17
18
34
29
35
40
20
15
45
45
51
55
54
42
44
43
38
35
74
77
42
40
33
27
25
33
14
15
13
9
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Tapaturmavaara
Väkivaltatilanteet
Valaistus
Likaisuus
Ahtaus
Rauhattomuus
Melu
Sosiaalitilat
Kiireisyys
Työtuolit tai -pöydät
Ilmanlaatu
Lämpötila
Erittäin paljon
Melko paljon
Melko vähän
Ei lainkaan
Kuvio 1 Koulun fyysisten olosuhteiden kokeminen työskentelyä häiritse-
väksi, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)
Kokemukset fyysisten olosuhteiden puutteista ovat sukupuolittuneita. Tytöt ko-
kevat poikia useammin työympäristön kiireisyyden (45 / 38 %), rauhattomuuden
(20 / 17 %), ilmanlaadun (64 / 44 %) sekä lämpötilan (67 / 41 %) häiritsevän
työskentelyä koulussa. Lämpötilaan liittyvät tekijät häiritsivät melko tai erittäin
paljon jopa kahta kolmasosaa tytöistä (67 %). Pojista puolestaan lähes puolet (45
%, tytöistä 40 %) koki työtuolien tai pöytien sopimattomuuden häiritsevän työs-
kentelyä koulussa joko melko tai erittäin paljon.
Vaikka koulujen työoloissa koetaan runsaasti puutteita, on tyytymättömyys
koulun fyysisiin olosuhteisiin vähentynyt. Siinä missä vuosina 2001 ja 2002 yli 40
%:a lukiolaisista koki erittäin häiritseväksi jonkin lukion fyysisiin olosuhteisiin
liittyvän piirteen, niin vuosina 2005 ja 2006 näin koki enää 36 % lukiolaisista.

13. 13Suomen Lukiolaisten Liitto
30 28 26
31 29
26
13
11
10
13
11
10
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
50
2001 2003 2005 2002 2004 2006
3 tai useampia erittäin paljon
häiritsevää tekijää
1-2 erittäin paljon häiritsevää
tekijää
Kuvio 2. Koulun fyysisten olosuhteiden kokeminen erittäin paljon
työskentelyä häiritseväksi vuosina 2001–2006, sukupuoli ja luokka-aste
vakioitu (%)
Yksittäisistä olosuhteista selkein parannus oli ilmanlaadun saamissa arvioissa.
Vuosina 2001 ja 2002 huonon ilmanlaadun koki haittaavan työskentelyä erittäin
paljon 20 % vastanneista, mutta vuosina 2005 ja 2006 näin koki enää 15 %. Häirit-
sevyyden kokemuksen vähentymisestä huolimatta edelleen puolet (50 %) lukio-
laisista kokee koulunsa ilmanlaadun häiritsevän työskentelyä melko tai erittäin
paljon. Vuosina 2005 ja 2006 lämpötilan koki työskentelyä melko tai erittäin pal-
jon häiritseväksi yli puolet (57 %) vastanneista lukiolaisista.
40 41 40 39 38 35 31 30 29
36 36 34
20 18
17 20
17
15
17
14 13
10 9
8
0
10
20
30
40
50
60
70
2001-
2002
2003-
2004
2005-
2006
2001-
2002
2003-
2004
2005-
2006
2001-
2002
2003-
2004
2005-
2006
2001-
2002
2003-
2004
2005-
2006
Lämpötila Ilmanlaatu Työtuolit tai -pöydät Kiireisyys
Häiritsee erittäin paljon
Häiritsee melko paljon
Kuvio 3. Häiritsevimmiksi koettujen fyysisten olosuhteiden häiritsevyys
vuosina 2001–2006 (%), sukupuoli ja luokka-aste vakioitu
Nykyistä koulurakentamista ohjaa uudisrakentamista koskeva laajahko lainsää-
däntö sekä koululainsäädäntö (Nuikkinen 2005, 101). Osittain lasku nuorten

14. 14
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
tyytymättömyydessä lukioiden fyysisiin olosuhteisiin johtunee siitä, että uusissa
lukiorakennuksissa koulutyöskentelyn fyysiset edellytykset on ehkä osattu huo-
mioida aiempaa paremmin. Uudisrakentamiseen kohdistetut ilmanlaadun stan-
dardit ovat tiukentuneet ja osassa lukioista on käytössä säädeltäviä työtuoleja ja
-pöytiä. Vanhoissa koulurakennuksissa puutteet esimerkiksi ilmanvaihdossa tu-
lisikin huomioida määritettäessä niiden opiskelijakapasiteettia (mt., 112–116).
Ilmanvaihtoa voi parantaa myös remontein.

15. 15Suomen Lukiolaisten Liitto
3 LUKIOLAISTEN FYYSISET OIREET
Huonot työasennot heijastuvat selkävaivoina, heikko ilmanlaatu väsymyksenä ja
päänsärkynä. Fyysinen oireilu heijastuu koulutyöskentelyyn ja keskittymiseen.
Nuorten oireiden ehkäisemisellä on kauaskantoisia vaikutuksia, sillä esimerkiksi
niska- ja hartiaoireiden esiintyminen nuoruudessa on yhteydessä samoihin oirei-
siin myöhemmin (Siivola 2003, 64).
Kouluterveyskyselyn perusteella lukiolaisista hieman aiempaa harvempi ko-
kee koulunsa työolosuhteissa puutteita. Myös pitkään jatkunut päivittäisten fyy-
sisten oireiden yleistyminen vaikuttaa lähes pysähtyneen, mutta viikoittain oireita
kokevien määrä on kasvanut (http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/FI/tulok-
set). Nuorten oireilu on varsin runsasta. Noin kolmannes (36 %) lukiolaisista kär-
sii päivittäin vähintään yhdestä fyysisestä oireesta. Tytöt ilmoittavat kokevansa
päivittäisiä oireita lähes kaksi kertaa useammin kuin pojat (42 % /22 %). Pojista
lähes joka kymmenes (9 %) ja tytöistä runsas viidennes (21 %) kärsii päivittäin
vähintään kahdesta fyysisestä oireesta.
Väsymys, niska- ja hartiakivut sekä univaikeudet ovat jo pitkään olleet lukio-
laisten tyypillisimpiä fyysisiä oireita. Vaikka pojat kokevat koulupöytien ja tuolien
ergonomian häiritsevämmäksi tyttöjä useammin, kärsivät tytöt selvästi useam-
min niska- tai hartiakivuista (17 % / 5 %).
Huono ergonomia vaikuttaa niska- ja hartiaoireiden syntyyn, muttei selitä sitä
yksin. Oireet voivat johtua paitsi fyysisestä sairaudesta myös opiskelijan psyykki-
sestä kuormittuneisuudesta (Siivola 2003, 64). Kouluterveyskyselyn perusteella
tytöt oirehtivat masentuneisuutta poikia enemmän ja tämä saattaa selittää tyttöjen
suurempaa fyysistä oireilua. (masentuneisuudesta ks. luku 4)

16. 16
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
9
22
1
4
5
2
4
7
5
10
21
42
3
6
8
9
9
12
17
19
0 5 10 15 20 25 30 35 40 45
Väh. 2 päivitäistä oiretta
Väh. yksi päivittäinen oire
Vatsakipuja
Selän alaosan kipuja
Jännittyneisyyttä
Päänsärkyä
Ärtyneisyyttä
Univaikeuksia
Niska- tai hartiakipuja
Väsymystä tai heikotusta
Tyttö
Poika
Kuvio 4. Lukiolaisten ilmoittama päivittäinen fyysinen oireilu sukupuo-
len mukaan (%)
Kouluterveyskyselyllä kerätty tieto nuorten oireilusta ei perustu lääkärien diag-
nooseihin vaan opiskelijoiden omiin kokemuksiin. Aiemmin on havaittu, että
vaikka nuorten oireilu on lisääntynyt, nuorten fyysisten oireiden takaa löytyy
vain harvoin fyysisesti havaittavaa syytä taikka epäterveellisiä elämäntapoja (STM
2006, 69). Siten vaikuttaa mahdolliselta, että osa nuorten oireilusta saattaa johtua
psyykkisestä pahoinvoinnista, joka purkautuu fyysisinä oireina (ks. Karlsson &
Marttunen 2007).
Koettujen oireiden tarkasteleminen on terveydentutkimuksellisena lähesty-
mistapana sairautta korostava. 1960-luvun alussa WHO:n määritelmä terveydestä
muutti luonnontieteellistä terveyskäsitystä laajempaan suuntaan. WHO määritte-
li terveyden täydelliseksi psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi.
(http://www.ttl.fi/.) Tämän käsityksen mukaan terveys ei ole vain sairauden puut-
tumista, vaan siihen liittyy yksilön kokonaisvaltainen käsitys omasta hyvinvoin-
nistaan.
Koettu terveydentila on subjektiivinen terveyden mittari. Sen etuja ovat ih-
misen intuitiivisten tuntemusten pääseminen esille sekä mahdollisuus tarkastella
terveydentilan positiivista puolta, hyvän terveyden kokemusta. (STM 2006, 67.)
Omaa kokemusta korostavan lähestymistavan katsotaan sopivan erityisesti nuor-
ten terveydentilan tutkimiseen, sillä vakavat pitkäaikaissairaudet ovat heillä har-
vinaisia (Kunttu & Huttunen 2001, 19). Tosin on huomattava, että yksilö voi kokea
terveydentilansa myös huonoksi, vaikka varsinaisia oireita ei olisikaan.
Kouluterveyskyselyn perusteella neljä viidestä (82 %) lukiolaisesta kokee ter-
veydentilansa erittäin tai melko hyväksi. Huonoksi terveydentilansa arvioi 2 %

17. 17Suomen Lukiolaisten Liitto
lukiolaisista, mikä on vastaava osuus kuin ammattikoulu-, ammattikorkeakoulu-
ja yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa (STM 2006, 67).
Poika Tyttö Yhteensä
Erittäin hyvä 36 21 28
Melko hyvä 48 58 54
Keskinkertainen 14 19 17
Melko tai erittäin huono 2 2 2
Yhteensä 100 100 100
(N) 22810 30230 53040
Taulukko 2. Itsearvioitu terveydentila sukupuolen mukaan (%)
Nuorten arvio omasta terveydentilastaan on pysynyt käytännössä samana vii-
meisten kahdenkymmenen vuoden ajan (ks. Välimaa 2000, 30). Tasaisena pysy-
neen terveydentilan arvion ja lisääntyneen oireiden kokemisen välillä vallitsee
myös aiemmissa tutkimuksissa havaittu erikoinen ristiriita (ks. esim. Kunttu &
Huttunen 2001).

18. 18
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
4 LUKIOLAISTEN PSYYKKINEN OIREILU
4.1 Lukiolaisten masennusoireet
Psyykkinen oireilu yleistyy nuoruudessa ja psykiatristen häiriöiden esiintyvyys
nuorilla on lapsiin verrattuna kaksinkertaista (Marttunen & Pelkonen 1998, 3387).
Terhi Aalto-Setälän (2002) mukaan vähintään lievästä masennuksesta kärsii arvi-
olta neljännes suomalaisista nuorista. Masennus on hänen mukaansa myös yksi
harvoista nuorten piirissä selvästi lisääntyvistä ongelmista.
Suurin osa (90–95 %) nuorista paranee masennuksestaan vuoden aikana,
mutta masennuksen uusiutuminen on yleistä (Karlsson ym. 2005). Nuorilla, joilla
oli lukioaikana pitkäaikaisia tai toistuvia masennusoireita, todettiin nuorina ai-
kuisina muita useammin mielenterveyshäiriöitä, samanaikaissairastamista, huo-
noa toimintakykyä ja alkoholiongelmia (Aalto-Setälä 2002, 85). Siten nuoruuden
masennukseen olisi tärkeää puuttua jo mahdollisimman varhain.
Aikuisten voi olla vaikea havainnoida nuorten mielialoja, joten nuorilta itsel-
tään kysyminen on todettu parhaaksi tavaksi havainnoida nuorten masentunei-
suutta (Kaltiala-Heino ym. 1998, 3891). Kouluterveyskyselyssä nuorten psyykkis-
tä hyvinvointia on kartoitettu vuodesta 1997 lähtien Raimo Raitasalon Suomen
oloihin soveltamalla versiolla Beckin depressiokyselystä. Käytännössä Kouluter-
veyskyselyssä on kaksitoista mielialaa mittaavaa kysymystä, joista muodostetaan
mittari masentuneisuuden arviointiin. Raitasalon mukaan mielialakysely on ns.
oiremittari, joka mittaa masentunutta mielialaa. Kyselyä käytetään depressiivisyy-
den seulonnan työkaluna, mutta se ei sellaisenaan sovellu diagnoosien antami-
seen. (mt., 3893.)
Masentuneisuusmittari luokittelee nuoret neljään ryhmään masentuneisuu-
den asteen mukaan. 0–4 pistettä kyselystä tulkitaan tarkoittavan, että masentunei-
suutta ei ole, 5–7 tarkoittaa lievää masentuneisuutta, 8–15 pistettä keskivaikeaa
masentuneisuutta ja 16+ pistettä vaikeaa masentuneisuutta. Tässä tutkimuksessa
masentuneisuutta oirehtivilla nuorilla viitataan keskivaikeaa ja vaikeaa masentu-
neisuutta oirehtiviin.
Kouluterveyskyselyn perusteella noin joka kymmenes lukiolainen kärsii ma-
sentuneisuudesta. Oireilu on kaksi kertaa yleisempää tytöillä kuin pojilla (14 % / 7
%). Sukupuolten välinen ero masentuneisuuden kokemisessa on havaittu myös ai-
emmissa tutkimuksissa (esim. Aalto-Setälä 2002, Real 1997). Selitystä huomatta-
valle erolle on etsitty niin poikien ja tyttöjen erilaisista kulttuureista kuin tyttöjen
varhaisemmasta aikuistumisesta ja tyttöihin kohdistuvista suuremmista paineista.
Toisaalta tiedostamattoman piilomasennuksen eli masennuksen, jossa yksilö ei
tunnista omia masennusoireitaan, on esitetty olevan yleistä miehillä (Real 1997).

19. 19Suomen Lukiolaisten Liitto
J.P. Roosin (1999) mukaan piilomasennuksen käsite soveltuu hyvin kuvaamaan
myös suomalaisten miesten masennusta.
7,3
7,4
7,0
6,7
6,1
6,9
13,9
12,6
12,8
13,5
12,3
11,4
0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 16,0
2006
2004
2002
2005
2003
2001
tyttö
poika
Kuvio 5. Masentuneisuus sukupuolen mukaan vuosina 2001–2006 (%)
Sukupuolten välisen eron takia masentuneisuuden kasvua on tarkasteltava erik-
seen tytöillä ja pojilla. Poikien masentuneisuus ei ole Kouluterveyskyselyn pe-
rusteella yleistynyt viime vuosina, mutta tyttöjen masentuneisuus on koko ajan
hieman lisääntynyt.
Psyykkinen oireilu saattaa heijastua fyysisenä oireiluna. Jatkuvat ruumiilliset
oireet (esim. vatsakivut, päänsärky, lihasjännitys), joille ei ole tutkimuksissa löy-
tynyt muuta syytä, voivat liittyä masennustilaan (Karlsson & Marttunen 2007, 6).
Aiempien tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että fyysinen oireilu voi nuorilla
ennakoida psyykkistä oireilua (Härmä ym. 2002). Kouluterveyskyselyn perusteel-
la lukiolaisten fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi näyttävät olevan yhteydessä
toisiinsa. Masentuneisuutta oirehtivista tytöistä yli puolet (59 %, muista 15 %) ja
pojista lähes puolet (45 %, muista 6 %) ilmoitti kärsivänsä päivittäin vähintään
kahdesta fyysisestä oireesta. Masentuneisuutta oirehtivista nuorista muita useam-
pi myös arvioi oman terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi.

20. 20
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
14
17
6
15
52
54
45
59
0
10
20
30
40
50
60
70
Poika Tyttö Poika Tyttö
Itsearvioitu terveydentila
keskinkertainen tai huono
Päivittäin vähintään kaksi fyysistä
oiretta
Muut
Keskivaikea/vaikea masentuneisuus
Kuvio 6. Lukiolaisten kokema fyysinen hyvinvointi masentuneisuuden ja
sukupuolen mukaan (%)
4.2 Masentuneisuutta oirehtivien nuorten kokema avuntarve
Paitsi fyysiseen hyvinvointiin masentuneisuuden on havaittu olevan yhteydessä
myös nuorten sosiaalisiin suhteisiin. Masentuneisuus ja yksinäisyys vaikuttavat
kulkevan käsi kädessä, vaikka niiden syy–seuraus-suhdetta on vaikea nimetä (El-
lonen 2005). Masentuneesti oirehtivalle nuorelle vanhempien, muiden aikuisten
ja ystävien tarjoama tuki olisi kuitenkin tärkeää (Karlsson & Marttunen 2007).
Nuoret eivät aina välttämättä tunnista oireitaan, eivätkä siksi osaa hakea apua ma-
sentuneisuuteensa (Laine 2004). Siten masentunut nuori voi jäädä yksin ongelmi-
ensa kanssa.
Nuoren kokemuksen sosiaalisesta tuesta on esitetty olevan yhteydessä ma-
sentuneisuuteen. Nuorilla, jotka kokevat sosiaalisen tukensa hyväksi on havaittu
oirehtivan vähemmän masentuneisuutta kuin nuorten, jotka kokevat puutteita
sosiaalisessa tuessa. (Kaltiala-Heino ym. 2001.) Aiempien tutkimusten perusteel-
la vaikuttaa selvästi siltä, että ne nuoret, joilla on läheisiä ihmissuhteita, kärsivät
vähemmän ongelmia aikuistumisprosessissaan (Kauppinen 2002, 24).
Sosiaalinen tuki on moniselitteinen termi, jolla viitataan niin emotionaali-
sen välittämisen ilmaisuihin kuin informaatioon, joka luo tunnetta sosiaaliseen
verkostoon kuulumisesta ja muiden osoittamasta arvostuksesta (Kaltiala-Heino
ym. 2001, 157). Opiskelija voi saada sosiaalista tukea niin perheestä, ystäviltä kuin
koulustakin (Ojajärvi 2003).

21. 21Suomen Lukiolaisten Liitto
Kouluterveyskyselyssä on kolme kysymystä, joiden kautta on aiemmissa tut-
kimuksissa arvioitu nuoren kokemusta saamastaan sosiaalisesta tuesta (ks. Kalti-
ala-Heino ym. 2001, Ojajärvi 2003). Kysymykset käsittelevät nuoren kokemusta
siitä, onko hänellä mielestään läheisiä ystäviä, joiden kanssa voi keskustella luot-
tamuksellisesti, kokeeko hän kykenevänsä keskustelemaan vanhempiensa kanssa
ja kokeeko hän opettajansa olevan kiinnostunut hänen henkilökohtaisista kuulu-
misistaan.
Edeltävässä lukiolaisten hyvinvointitutkimuksessa havaittiin selkeä ero ma-
sentuneisuutta oirehtivien ja muiden nuorten kokemuksessa sosiaalisesta tuesta
(Ojajärvi 2003). Tämä ero on pysynyt ennallaan. Masentuneisuutta oirehtivista
pojista jopa kolmannes (33 %) ja tytöistä 15 % kokee, ettei heillä ole yhtään läheis-
tä ystävää, jolle he voisivat puhua luottamuksellisesti lähes kaikista omista asiois-
taan. Runsas neljännes (25 %) masentuneisuutta oirehtivista tytöistä sekä noin
kolmannes (31 %) masentuneisuutta oirehtivista pojista ei myöskään keskustele
omista asioistaan juuri koskaan vanhempiensa kanssa. Masentuneisuutta oirehti-
vat kokivat myös hieman muita harvemmin opettajien olevan kiinnostuneita hei-
dän henkilökohtaisista asioistaan.
6
11
64
7 4
65
31 33
78
27
16
79
0
10
20
30
40
50
60
70
80
90
Keskusteluvaikeuksia
vanhempienkanssa
Eiyhtäänläheistä
ystävää
Kokee,etteiopettaja
olekiinnostunut
Keskusteluvaikeksia
vanhempienkanssa
Eiyhtäänläheistä
ystävää
Kokee,etteiopettaja
olekiinnostunut
Poika Tyttö
Muut
Masentuneisuutta oirehtivat
Kuvio 7. Kokemus sosiaalisesta tuesta masentuneisuuden ja sukupuolen
mukaan (%)
Vain kolmesta väittämästä koostuva tarkastelu on liian suppea kattavaksi tarkaste-
luksi nuoren kokemasta sosiaalisesta tuesta. Siten tuloksiin täytyy suhtautua suun-
taa-antavina. Silti tulosten perusteella vaikuttaa selkeältä, että masentuneisuutta
oirehtivat nuoret kokevat sosiaalisen tukensa muita huonommaksi.

22. 22
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
Kouluterveyskyselyn perusteella masentuneisuutta oirehtivat kokevat selvästi
useammin kuin muut tarvitsevansa apua masentuneeseen mielialaan. Erot ovat
selkeitä tyttöjen ja poikien välillä. Masentuneesti oirehtivissa tytöissä oli runsas
neljännes (27 %) niitä, jotka kokivat tarvitsevansa apua ja neljännes niitä (25 %),
jotka eivät kokeneet apua tarvitsevansa. Masentuneesti oirehtivista pojista puo-
lestaan vain 16 % koki tarvitsevansa apua ja 40 % ei sitä mielestään tarvinnut.
Huomattava osa masentuneisuutta oirehtivista (47 % tytöistä ja 44 % pojista) ei
osannut arvioida omaa avuntarvettaan.
1
16
3
27
10
44
18
47
89
40
79
25
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Muut
Masentuneisuutta
oirehtivat
Muut
Masentuneisuutta
oirehtivat
PoikaTyttö
Kyllä
Ei osaa sanoa
Ei
Kuvio 8. Kokee tarvitsevansa apua masentuneeseen tai ahdistuneeseen
mielialaan, masentuneisuuden ja sukupuolen mukaan (%)
Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että masentuneisuutta oirehtivat nuoret ko-
kevat ympäristöltään saamansa sosiaalisen tuen muita heikommaksi. Heidän on
myös vaikea arvioida omaa avuntarvettaan suhteessa masentuneeseen mielialaan.
Lisäksi erot sukupuolten kokemuksessa sosiaalisesta tuesta ja avuntarpeesta ovat
selkeät. Pojat kokivat sosiaalisen tukensa tyttöjä heikommaksi ja masentuneisuut-
ta oirehtivista pojista jopa kaksi viidennestä (40 %) oli sitä mieltä, etteivät he tar-
vitse apua masentuneeseen mielialaan.
4.3 Avun hakeminen pahaan oloon puhumalla
Ongelmista puhuminen voi ehkäistä depression puhkeamista taikka nopeuttaa
paranemista masennuksesta (Karlsson & Marttunen 2007). Oirehtivalle avun ha-
keminen voi kuitenkin olla vaikeaa, vaikka hän itse tiedostaisikin masentuneisuu-
tensa. Masennukseen liittyy häpeää ja masentuneilla on usein tarve pyrkiä pitä-
mään yllä kuvaa siitä, että heillä menee hyvin. (Laine 2006.)

23. 23Suomen Lukiolaisten Liitto
Kouluterveyskyselyn perusteella nuoret hakevat apua masentuneeseen mieli-
alaan useammin ystäviltään tai muilta nuorilta kuin vanhemmiltaan tai muilta ai-
kuisilta. Sekä masentuneisuutta oirehtivista että muista tytöistä noin kolme neljäs-
tä (75 % / 76 %) oli hakenut apua masentuneeseen tai ahdistuneeseen mielialaan
puhumalla siitä ystävilleen tai muille nuorille. Pojat puhuivat ystävilleen tyttöjä
harvemmin. Silti masentuneisuutta oirehtivista pojistakin lähes puolet (47 %) oli
hakenut apua masentuneeseen mielialaan puhumalla siitä ystävilleen. Muista po-
jista vastaava osuus oli 37 %.
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että siinä missä nuoret normaalisti
luottavat suuremmissa huolissaan vanhempiin, opettajiin tai muuhun aikuiseen,
tukeutuvat masentuneesti oirehtivat enemmän ikätovereihinsa (Karlsson & Mart-
tunen 2007, 11). Kouluterveyskyselyn perusteella masentuneisuutta oirehtivat oli-
vat hakeneet muita useammin apua masentuneeseen mielialaan ystäviltään sekä
muilta aikuisilta, mutta muita harvemmin vanhemmiltaan.
37
27
10
75
46
24
47
23
16
76
39
34
0
10
20
30
40
50
60
70
80
Ystäville,
muillenuorille
Vanhemmille
Muille
aikuisille,
sukulaisille
taiystäville
Ystäville,
muillenuorille
Vanhemmille
Muille
aikuisille,
sukulaisille
taiystäville
Poika Tyttö
Muut
Keskivaikeaa tai vaikeaa
masentuneisuutta oirehtivat
Kuvio 9. Hakenut apua masentuneeseen tai ahdistuneeseen mielialaan
puhumalla siitä ystäville, vanhemmille tai muille aikuisille, sukupuolen
ja masentuneisuuden mukaan (%)
Vaikka enemmistö masentuneesti oirehtivista (tytöistä 90 %, pojista 60 %) oli ha-
kenut apua masentuneeseen mielialaan puhumalla siitä jollekin kouluterveysky-
selyssä mainitulle taholle, eivät kaikki nuoret puhu masentuneisuudestaan. Vuo-
sien 2005 ja 2006 aineistoista ilmeni, että masentuneisuutta oirehtivista tytöistä
joka kymmenes (13 %) ja pojista jopa 40 % ei ollut hakenut apua masentuneeseen
mielialaan puhumalla kenellekään Kouluterveyskyselyssä mainitulle taholle.

24. 24
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
Masentuneisuutta oirehtivat nuoret ovat löytäneet Kouluterveyskyselyn pe-
rusteella ammattiavun piiriin hieman aiempaa paremmin. Silti vain viidennes (20
%) masentuneisuutta potevista pojista ja kaksi viidennestä (42 %) masentunei-
suutta potevista tytöistä oli hakenut apua puhumalla ammattilaiselle. Ne nuoret,
jotka kokivat tarvitsevansa apua masentuneen tai ahdistuneen mielialan takia,
olivat turvautuneet ammattilaisten apuun selvästi useammin kuin ne, jotka eivät
kokeneet tarvitsevansa apua. (pojista 42 % / 6 %, tytöistä 59 % / 18 %).
42
59
6
18
0
10
20
30
40
50
60
70
Poika Tyttö
Kokee tarvitsevansa apua
masenuneeseen mielialaan
Ei koe tarvitsevansa apua
masentuneeseen mielialaan
Kuvio 10. Hakenut apua ammattiauttajalta masentuneeseen mielialaan,
masentuneisuutta oirehtivat nuoret sukupuolen ja koetun avuntarpeen
mukaan (%)
Masentuneisuutta oirehtivista nuorista sekä tytöt että pojat olivat turvautuneet
ammattilaisista useimmiten psykologin apuun. Seuraavaksi eniten apua masentu-
neeseen tai ahdistuneeseen mielialaan oli haettu terveydenhoitajalta ja lääkäriltä.
Avun hakeminen opettajalta osoittautui varsin harvinaiseksi – opettajan apuun
oli turvautunut vain 5 % masentuneisuutta oirehtivista pojista ja 6 % masentunei-
suutta oirehtivista tytöistä.

25. 25Suomen Lukiolaisten Liitto
7
9
13
5 4 5 5
13
24
28
10
8
6
8
0
5
10
15
20
25
30
Lääkäri Terveydenhoitaja Psykologi Koulukuraattori Muulta
terveydenhuollon
ammattilainen
Opettaja Muun alan
ammattiauttaja
Poika
Tyttö
Kuvio 11. Avun hakeminen masentuneeseen mielialaan eri ammattilai-
silta, masentuneisuutta oirehtivat nuoret sukupuolen mukaan (%)
Ammattilaiselle puhuminen on masentuneesti oirehtivien nuorten keskuudessa
yhä melko harvinaista, mutta se on myös huono mittari nuorten hyvin- tai pa-
hoinvointiin. Ohimenevät masennuksen tunteet ovat useimmille ihmisille tuttuja
ja niistä puhuminen vanhempien tai ystävien kanssa voi jo helpottaa tilannetta
(Karlsson & Marttunen 2007). Myös Kouluterveyskyselyn perusteella vaikuttaa
siltä, että jos nuori voi puhua läheisilleen, vähentää se nuoren kokemusta avun-
tarpeesta. Masentuneisuutta oirehtivista nuorista ne, jotka olivat hakeneet apua
masentuneeseen mielialaan puhumalla siitä jollekin Kouluterveyskyselyssä mai-
nitulle taholle, arvioivat tarvitsevansa apua masentuneeseen mielialaan selkeästi
harvemmin kuin ne, jotka eivät olleet puhuneet siitä yhdellekään kyselyssä mai-
nitulle taholle.

26. 26
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
8
22
14
29
39
47
45
48
52
32
42
23
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Puhunut jollekin
masennuksesta
Ei puhunut kenellekään
Puhunut jollekin
masennuksesta
Ei puhunut kenellekään
PoikaTyttö
Kyllä
Ei osaa sanoa
Ei
Kuvio 12. Koettu avun tarve masentuneeseen mielialaan, masentunei-
suutta oirehtivat nuoret sukupuolen ja masentuneesta mielialasta puhu-
misen mukaan (%)
Tilannetta on kiinnostava tarkastella myös toisinpäin – eli miten nuoren kokema
avuntarve on yhteydessä siihen hakeeko hän apua masentuneeseen mielialaan.
Kouluterveyskyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että ne nuoret, jotka kokivat tar-
vitsevansa apua masentuneeseen mielialaan, myös hakivat apua useammin kuin
ne, jotka eivät kokeneet apua tarvitsevansa. Huomattavaa silti on, että masentu-
neisuudesta kärsivistä ja pahaan oloonsa avuntarvetta kokevista pojista jopa vii-
dennes ja vastaavista tytöistä 6 % ei ollut puhunut pahasta olostaan kenellekään
tutkimuksessa mainitulle taholle.

27. 27Suomen Lukiolaisten Liitto
80
64
48
93
88
78
0
10
20
30
40
50
60
70
80
90
100
Kokee tarvitsevansa apua
masentuneeseen mielialaan
Ei osaa sanoa Ei koe tarvitsevansa apua
masentuneeseen mielialaan
Poika
Tyttö
Kuvio 13. Hakenut apua masentuneeseen mielialaan puhumalla siitä
jollekin Kouluterveyskyselyssä mainitulle taholle, masentuneisuutta
oirehtivat nuoret sukupuolen ja masentuneeseen mielialaan koetun avun
tarpeen mukaan (%)
Kouluterveyskyselyn perusteella masentuneisuutta oirehtivat nuoret voi jakaa
neljään pääryhmään. Yhtäältä on nuoria, jotka kokevat pärjäävänsä masentuneen
mielialansa kanssa puhumalla pahasta olostaan läheisille. Usein, jos masentunei-
suus ei ole vakavaa, tämä voikin riittää tueksi. Toiseksi on niitä nuoria, jotka ko-
kevat tarvitsevansa apua masentuneeseen mielialaan ja jotka myös hakevat apua
oloonsa puhumalla.
Kolmanneksi on nuoria, jotka eivät puhu pahasta olostaan muille eivätkä
koe myöskään tarvitsevansa apua masentuneeseen mielialaan. Nämä nuoret eivät
ehkä tunnista itse omaa pahaa oloaan tai he saattavat kuvitella, että ongelmien
kanssa pitää jaksaa yksin. Neljännen ryhmän muodostavat ne nuoret, jotka koke-
vat tarvitsevansa apua, mutteivät ole hakeneet keneltäkään Kouluterveyskyselyssä
mainitulta taholta apua masentuneeseen mielialaan.
Oheisessa taulukossa näkyy kunkin ryhmän suhteellinen osuus masentunei-
suutta oirehtivien tyttöjen ja poikien keskuudessa.

28. 28
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
Poika Ei ole puhunut Puhunut jollekin
Kokee avuntarvetta 4 13
Ei osaa sanoa 15 29
Ei koe avuntarvetta 20 19
Tyttö Ei ole puhunut Puhunut jollekin
Kokee avuntarvetta 2 26
Ei osaa sanoa 6 42
Ei koe avuntarvetta 5 19
Taulukko 3. Masentuneisuutta oirehtivien nuorten jakautuminen ma-
sentuneeseen mielialaan koetun avun tarpeen sekä masentuneisuudesta
Kouluterveyskyselyssä mainituille tahoille puhumisen mukaan sukupuo-
littain (%)
Kuvion perusteella poikien keskuudessa näyttää korostuvan enemmän yksin pär-
jääminen ja tyttöjen keskuudessa puhuminen, vaikka myös masentuneisuutta oi-
rehtivista pojista enemmistö (60 %) oli puhunut jollekin Kouluterveyskyselyssä
mainitulle taholle. Masentuneesti oirehtivista pojista kuitenkin jopa viidennes
(20 %) oli sellaisia, jotka eivät kokeneet tarvitsevansa apua eivätkä olleet sitä myös-
kään hakeneet (vrt. tytöistä 5 %). Masentuneisuutta oirehtivista tytöistä sen sijaan
noin neljännes (26 %) koki tarvitsevansa apua masennukseensa ja myös haki sitä
puhumalla. Pojista näin koki 13 %. Kyvyttömyys hakea apua pahaan oloon – vaik-
ka sitä kokisi tarvitsevansa – näyttäytyi molempien sukupuolten ongelmana. Ma-
sentuneisuutta oirehtivista tytöistä 2 % ja pojista 4 % koki tarvitsevansa apua ma-
sentuneisuuteensa, muttei ollut sitä keneltäkään Kouluterveyskyselyssä mainitulta
taholta hakenut.

29. 29Suomen Lukiolaisten Liitto
5 LUKION OPISKELIJAHUOLTO
Lukion opiskelijahuollon keskeisenä tehtävänä on opiskelijan terveyden, hyvin-
voinnin ja opiskelukykyisyyden edistäminen (STM 2006, 21–22). Opiskelijahuol-
lon tavoitteet ja toimintaperiaatteet laaditaan sekä yksilöllisen että yhteisöllisen
tuen näkökulmasta (Peltonen 2003, 64). Terveydenhuollon palvelut ovat keskei-
nen osa lukioiden opiskelijahuoltoa.
Opiskeluterveydenhuollosta säädetään kansanterveyslaissa. Kansanterveys-
lain (66/1972, muut, mm. 928/2005 ja 626/2007) 14 §:n mukaan kunnan tulee yl-
läpitää alueellaan sijaitsevien oppilaitosten opiskelijoille kotipaikasta riippumatta
opiskeluterveydenhuoltoa. Lukiolain säännös puolestaan velvoittaa koulutuksen
järjestäjän on huolehtimaan siitä, että erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle an-
netaan tieto hänen käytettävissään olevista terveydenhuollon ja sosiaalihuollon
palveluista ja hänet ohjataan hakeutumaan näihin palveluihin. Lukiolaki ei kui-
tenkaan velvoita koulutuksen järjestäjää järjestämään itse kyseisiä palveluita.
Lukioiden terveydenhuollon lainsäädännöllinen asema muuttui 1.7.2007, kun
lukiolaisten terveydenhuolto siirtyi kouluterveydenhuollon piiristä opiskeluter-
veydenhuollon piiriin. Lukiolaisia koskevat nyt samat säädökset kuin ammattiin
opiskelevia ja korkeakouluopiskelijoita. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä,
että lukiolaisten kouluissa toimineet terveydenhuollon palvelut – kuten tervey-
denhoitajan ja lääkärin vastaanotto – voidaan siirtää kouluista terveyskeskuksiin
muiden opiskeluterveydenhuollon palveluiden yhteyteen.
5.1 Lukiolaisten arvio terveydenhuollosta
Opiskelijoiden lähin terveydenhuollon edustaja on terveydenhoitaja. Terveyden-
hoitajan tehtävänä on paitsi terveystarkastusten tekeminen myös toimia henki-
lönä, johon opiskelijat voivat ottaa yhteyttä heitä askarruttavissa asioissa. Tarvit-
taessa terveydenhoitaja opastaa opiskelijoita eteenpäin lääkärin tai psykologin
vastaanotolle. Laatusuosituksen mukaan kokopäiväistä kouluterveydenhoitajaa
kohden saisi olla enintään 600 ja koululääkäriä kohden 2100 opiskelijaa. Suosituk-
sia ei kuitenkaan noudateta läheskään kaikissa kunnissa (Rimpelä ym. 2005, 41).
Kouluterveyskyselyssä lukiolaisia pyydettiin arvioimaan miten helpoksi he
kokevat pääsyn kouluterveydenhoitajan ja koululääkärin vastaanotolle. Tervey-
denhoitajan vastaanotolle pääsyn koki melko tai erittäin vaikeaksi 17 % ja lääkärin
vastaanotolle pääsyn lähes puolet (46 %) kaikista vastanneista.
Kaikilla lukiolaisilla tuskin on ollut tarvetta opiskeluterveydenhuollon palve-
luihin, joten saadut prosentit mittaavat käsitystä siitä, miten helpoksi lukiolaiset
uskovat palveluiden saatavuuden. Tästä näkökulmasta on huomionarvoista, että

30. 30
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
terveydentilansa heikoksi tai keskinkertaiseksi kokevien – ja siten oletettavasti
palveluita enemmän kaipaavien – arvio lukion terveydenhuollon palveluiden saa-
vutettavuudesta on selvästi muita kriittisempi. Palvelut myös näyttävät tavoittavan
heidät puutteellisesti: terveydentilansa heikoksi tai keskinkertaiseksi arvioivista
tytöistä runsas neljännes (28 %) ja pojista lähes puolet (45 %) ei ollut käynyt kulu-
neen lukuvuoden aikana kertaakaan kouluterveydenhoitajan vastaanotolla.
16
21
44
55
0
10
20
30
40
50
60
Muut Terveydentilansa huonoksi tai
keskinkertaiseksi arvioivat
Kouluterveydenhoitaja
Koululääkäri
Kuvio 14. Kokee kouluterveydenhoitajan/lääkärin vastaanotolle pääsyn
melko tai erittäin vaikeaksi, sukupuolen ja itsearvioidun terveydentilan
mukaan (%)
Saavutettavuuden lisäksi lukiolaisia pyydettiin arvioimaan kuinka hyvin kou-
luterveydenhuolto heidän mielestään toimii, jos opiskelijat haluavat keskustella
henkilökohtaisista asioistaan. Vastausten perusteella toimivuuteen melko tai erit-
täin tyytyväisiä oli noin neljä viidennestä ja melko tai erittäin tyytymättömiä vii-
dennes vastanneista. Kuten kokemukseen opiskelijaterveydenhuollon saatavuu-
desta, myös arvioon sen toimivuudesta vaikuttaa opiskelijan henkilökohtainen
arvio omasta terveydentilastaan: terveydentilansa heikoksi tai keskinkertaiseksi
arvioivista lukiolaisista reilu neljännes (28 %) oli tyytymätön opiskelijaterveyden-
huoltoon mitä tulee mahdollisuuksiin keskustella henkilökohtaisista asioista.

31. 31Suomen Lukiolaisten Liitto
19
13
63
59
14
21
4
7
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Muut
Terveydentilansa huonoksi tai
keskinkertaiseksi arvioivat Erittäin tyytyväinen
Melko tyytyväinen
Melko tyytymätön
Erittäin tyytymätön
Kuvio 15. Tyytyväisyys lukion terveydenhuollon toimivuuteen opiske-
lijoiden halutessa keskustella henkilökohtaisista asioista, itsearvioidun
terveydentilan mukaan, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)
Tyytymättömyys kouluterveydenhuoltoon ja kokemus palvelun vaikeasta saavu-
tettavuudesta ovat yhteydessä toisiinsa. Lukion terveydenhuoltoon erittäin tyy-
tymättömistä opiskelijoista yli 40 % koki terveydenhoitajan vastaanotolle pääsyn
vaikeaksi. Sen sijaan opiskelijat, joilla oli toistuvia käyntejä terveydenhoitajalla
kuluvan lukuvuoden aikana, antoivat muita positiivisemman arvion terveyden-
huollon toimivuudesta. Kriittisyys terveydenhuoltoa kohtaan ei siten ehkä koh-
distu niinkään palvelun laatuun kuin sen saavutettavuuteen.
Kaiken kaikkiaan Kouluterveyskyselyn perusteella lukiolaisten terveyden-
huollossa vaikuttaa olevan puutteita. Kolmannes (33 %) terveydentilansa heikoksi
tai keskinkertaiseksi arvioivista opiskelijoista ei ollut käynyt terveydenhoitajalla
kertaakaan kuluvan lukuvuoden aikana ja lähes puolet kaikista vastanneista koki
koululääkärin vastaanotolle pääsyn vaikeaksi.
Tosin tuloksiin pitää suhtautua kriittisesti: ensinnäkään kyselyssä ei tiedus-
teltu, onko opiskelija yrittänyt päästä terveydenhuoltohenkilön vastaanotolle. Si-
ten tuloksista ei voi päätellä, johtuuko kokemus vastaanotolle pääsyn vaikeudesta
opiskelijoiden kokemasta psykologisesta kynnyksestä vai konkreettisesta resurs-
sipulasta. Tämä olisi keskeinen selvitettävä asia: lukion opiskeluterveydenhuollon
mahdollinen sijoittaminen terveyskeskuksiin tulevaisuudessa saattaa käytännössä
lisätä lääkärin vastaanottotunteja, mutta toisaalta tarve lähteä koulun ulkopuolelle
voi nostaa kynnystä hakea apua.
Toiseksi opiskelijaterveydenhuollon sisältö sekä toteuttamistavat vaihtelevat
kunnittain ja palveluiden saatavuudessa on suuria eroja eri paikkakuntien välillä.
Tässä yhteydessä tuloksista ei ole tehty kuntakohtaista tarkastelua, mutta aiem-
missa tutkimuksissa on havaittu, ettei kunnilla ei näytä olevan yhteistä näkemystä
siitä, mitä opiskelijaterveydenhuollon pitäisi sisältää. (STM 2002, Rimpelä ym.

32. 32
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
2005.) Siten tuloksissa täytyy huomioida, että erot kuntien välillä voivat olla var-
sin huomattavia.
5.2 Opiskeluhuolto psyykkisen hyvinvoinnin tukena
Varhaista puuttumista pidetään tärkeänä masentuneen nuoren paranemisen kan-
nalta. On todettu, että useampia masennusjaksoja sairastaneiden nuorten psyko-
sosiaalinen selviytyminen toipumisen jälkeen on huonompaa kuin vain yhden
masennusjakson sairastaneiden. Varhainen tunnistaminen ja hoito lyhentävät
masennusjakson kestoa ja voivat ehkäistä uusia masennusjaksoja. Nuoren voi itse
olla vaikea tunnistaa masennustaan ja siten mielialahäiriöiden varhaisessa tun-
nistamisessa ja nuorten hoitoon ohjaamisessa perusterveydenhuollon, erityises-
ti kouluterveydenhuollon, sekä opiskelijahuollon ja opetuksen piirissä kouluis-
sa työskentelevien aikuisten kyky tunnistaa masennuksen oireita on keskeinen.
(Karlsson & Marttunen 2007, 5.)
Avun hakeminen voi olla masentuneelle nuorelle vaikeaa, vaikka nuori tun-
nistaisikin oireensa (Laine 2006, Karlsson & Marttunen 2007). Siten olisi tärkeää,
että nuoret kokisivat opiskelijahuollon helposti lähestyttäväksi. Kuitenkin koulu-
lääkärin ja terveydenhoitajan vastaanottojen saavutettavuus sai masentuneisuutta
oirehtivilta melko kriittisen arvion: lääkärille pääsyn arvioi melko tai erittäin vai-
keaksi heistä yli puolet (61 %) ja terveydenhoitajankin vastaanotolle pääsemisen
koki vaikeaksi neljännes (25 %).
16
45
38
46
25
61
54
62
0
10
20
30
40
50
60
70
Terveydenhoitaja Lääkäri Kuraattori Psykologi
Muut
Keskivaikea/vaikea masentuneisuus
Kuvio 16. Kokee terveydenhuoltohenkilökunnan vastaanotolle pääsyn
melko tai erittäin vaikeaksi, masentuneisuuden mukaan (%)

33. 33Suomen Lukiolaisten Liitto
Myös psykologin ja kuraattorin vastaanotolle pääsyn koki melko tai erittäin vai-
keaksi yli puolet masentuneisuutta oirehtivista. Heistä vain noin joka kymmenes
oli käyttänyt koulukuraattorin ja joka neljäs (24 %) psykologin palveluja.
Aineiston perusteella on myös havaittavissa, että masentuneisuutta oirehti-
vien käsitys kouluterveydenhuollon toimivuudesta henkilökohtaisista asioista
puhumisessa on selvästi huonompi kuin opiskelijoilla keskimäärin. Jopa 40 %
masentuneisuutta oirehtivista lukiolaisista, jotka kokivat tarvitsevansa apua ma-
sentuneeseen mielialaan, oli melko tai erittäin tyytymättömiä koulunsa opiskelu-
terveydenhuollon toimivuuteen henkilökohtaisista asioista puhumisessa.
Lähes puolet masentuneisuutta oirehtivista lukiolaisista kokee saavansa kou-
lulääkäriltä tai terveydenhoitajalta melko tai erittäin huonosti apua muihin kuin
koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa. Kuraattorin ja psykologien kohdalla avun
saantiin tyytymättömien osuus nousi lähes kahteen kolmasosaan. Myös muista
kuin masentuneisuutta oirehtivista 40 % koki saavansa kuraattorilta tai psykolo-
gilta melko tai erittäin huonosti apua muihin kuin koulunkäyntiin liittyviin on-
gelmiin.
31
24
27
40 40
59
45
48
65
63
0
10
20
30
40
50
60
70
Opettaja Terveydenhoitaja Lääkäri Kuraattori Psykologi
Muut
Keskivaikea/vaikea
masentuneisuus
Kuvio 17. Kokee saavansa seuraavilta ammattilaisilta melko tai erittäin
huonosti apua muihin kuin koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa, ma-
sentuneisuuden mukaan (%)
Varsin kielteinen arvio voi johtua kuraattori- ja psykologipalveluiden puutteelli-
suudesta lukioissa. Aiemmissa selvityksissä on käynyt ilmi, että koulukuraattorin
palvelut ovat keskittyneet yläasteille ja koulupsykologin ala-asteille lukiolaisten
jäädessä lähes kokonaan ilman näitä palveluita (Opetusministeriö 2005).
Vastuu opiskelijoiden hyvinvoinnista kuuluu myös muille koulussa työs-
kenteleville aikuisille, ei vain terveydenhoitajalle (Opetusministeriö 2005, 19).

34. 34
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
Kouluhenkilökunnasta opettaja on lukiolaisen lähin kontakti, mutta aiemmassa
tarkastelussa (ks. kuvio 11) kävi ilmi, että masentuneisuutta oirehtivat lukiolaiset
turvautuvat vain harvoin opettajan apuun.
Havaintoa melko etäisestä opettajasuhteesta vahvistaa se, että jopa kolmannes
kaikista lukiolaisista kokee saavansa opettajilta melko tai erittäin huonosti apua
muihin kuin koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa. Masentuneisuutta oirehtivien
arvio on vielä selkeästi kielteisempi: heistä lähes 60 % koki saavansa opettajilta
huonosti apua muihin kuin koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Masentuneisuutta
oirehtivilla on tosin havaittu pyrkimystä pitää yllä paremmin pärjäävää julkisivua
(esim. Laine 2005). Siten oirehtivat opiskelijat eivät välttämättä myöskään halua
tukeutua opettajiinsa.
Lisäksi ajatus siitä, että koulusta voisi hakea tukea psyykkisiin ongelmiin,
saattaa ylipäänsä olla monelle opiskelijalle vieras. Haastattelemani lukiolaiset
mielsivät terveydenhoitajan ensisijaisesti henkilöksi, jonka luona käydään pyytä-
mässä poissaolotodistusta joko oikeaan tai kuviteltuun pääkipuun. Ajatus siitä,
että terveydenhoitaja voisi tarvittaessa ohjata psyykkisten palveluiden pariin, vai-
kutti vieraalta.
”No mun mielipide on, että jotkut käy siellä vähän liiankin usein, että ne
haluaa vaan lintsata, että mulla on pää vähän kipeä, että mä meen terk-
karille. Tai siis mä itse käyn terkkarilla yleensä vaan sillon, jos mulla on
oikeasti paha olo tai kuumetta tai.” (tyttö, 2. vuosikurssi)
”Mä muistan, että yläasteella meillä oli joku koulupsykologi, joku nainen,
mutta lukiossa, mä en ees muista että semmosta olis olemassa.” (poika, 4.
vuosikurssi)
Opettaja koettiin vielä etäisemmäksi. Ensimmäinen aikuinen, jolle ongelmista
puhuisi, oli haastateltaville selkeästi omat vanhemmat. Jos vanhemmille ei haluai-
si puhua, tuumattiin että ehkäpä sopiva aikuinen löytyisi esimerkiksi harrastusten
parista. Jos opettaja katsottiin luottoaikuiseksi, kyseessä oli pikemminkin poik-
keuksellinen tapaus. Tosin huomattavaa on, etteivät haastattelemani opiskelijat
ilmoittaneet heillä olevan ongelmia keskustella vanhempiensa kanssa. Haastatte-
luissa pikemminkin hämmästeltiin, että mikä olisi sellainen asia, josta ei vanhem-
millekaan voisi puhua.
”Jos olis semmosta asiaa, mitä ei haluais vanhempien tietävän, niin kyl
varmaan jokasel meistä on elämässään semmonen aikuinen jostain, jonka
tietää ja ja joka voi auttaa semmoses tilanteessa… … Mut emmä puhu

35. 35Suomen Lukiolaisten Liitto
kenenkään puolesta, mut mulla koulu on ainakin lukioaikana se viimesin
paikka.” (poika, 4. vuosikurssi)
”Mä oon kuullut, et tääl koulussa on yks opettaja. jolle aika moni menee
kertoon kaikkia juttuja. Se on kuulemma auttanut tosi monia. Emmä kyl
itse meni.” (tyttö, 4. vuosikurssi)
Haastatteluista piirtyvän kuvan perusteella lukiota ei koeta paikaksi, josta haettai-
siin tukea oman elämän vaikeuksiin. Samaten masentuneisuutta oirehtivien lukio-
laisten arvio koulun opiskelijahuollosta ei ole mairitteleva. Noin 60 % heistä kokee
saavansa melko tai erittäin huonosti apua muihin kuin koulunkäyntiin liittyvissä
asioissa niin opettajilta, koulupsykologilta kuin koulukuraattoriltakin. Lisäksi nel-
jännes masentuneista kokee kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsyn melko
tai erittäin vaikeaksi ja 40 % heistä on melko tai erittäin tyytymättömiä kouluter-
veydenhuollon toimivuuteen henkilökohtaisista asioista puhumisen suhteen.

36. 36
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
6 LUKIO SOSIAALISENA YMPÄRISTÖNÄ
6.1 Lukion ilmapiiri
Koulussa viihtyminen vaikuttaa nuoren hyvinvointiin. Sirpa Vahtera (2007,
54–55) esittää pitkittäistutkimuksessaan nuorten hyvinvoinnista, että koulus-
sa viihtyvyydellä ensimmäisen lukiovuoden aikana on vaikutusta hyvinvointiin
abivuonna. Kouluviihtyvyys oli hänen mukaansa myös käänteisessä yhteydessä
masentuneisuuteen.
Kouluterveyskyselyyn vastanneista pojista vain 3 % sekä tytöistä 2 % kokee,
ettei pidä koulunkäynnistä lainkaan. Tosin melko vähän koulunkäynnistä pitää
kolmannes lukiolaisista, minkä lisäksi suhtautuminen koulunkäyntiin muuttuu
selvästi kielteisemmäksi lukion toisella luokalla. Suhtautuminen koulunkäyntiin
on kuitenkin kehittynyt hieman positiivisempaan suuntaan 2000-luvulla (ks. lii-
tetaulukko).
Pitää koulunkäynnistä 1.lk Pojat 1.lk Tytöt 2.lk Pojat 2.lk Tytöt Yhteensä
Hyvin paljon 6 8 5 6 6
Melko paljon 58 64 50 58 58
Melko vähän 33 26 41 35 33
Ei lainkaan 3 2 3 2 2
Yhteensä 100 100 100 100 100
N 12247 16038 10656 14266 53207
Taulukko 4. Koulunkäynnistä pitäminen sukupuolen ja vuosikurssin
mukaan (%)
Koulun työilmapiiri vaikuttaa viihtyvyyteen koulussa. Lukiolaisten käsitystä
koulun työilmapiiristä tarkasteltiin opettajasuhteita, työolosuhteita ja vuorovai-
kutusta kuvaavista väittämistä muodostetulla summamuuttujalla (ks. tarkemmin
liite). Näin mitattuna työilmapiiri saa opiskelijoilta melko positiivisen arvion. To-
sin lukion toisella luokalla tyttöjen arvio koulun työilmapiiristä heikkenee ja toi-
sen vuosikurssin tytöistä jopa 16 % kokee koulun työilmapiirissä ongelmia.
1.lk Pojat 1.lk Tytöt 2.lk Pojat 2.lk Tytöt Yhteensä
Kokee työilmapiirissä ongelmia 10 12 11 16 88
Ei koe työilmapiirissä ongelmia 90 88 89 84 12
Yhteensä 100 100 100 100 100
N 12051 15761 10486 14053 52351
Taulukko 5. Ongelmien kokeminen koulun työilmapiirissä sukupuolen
ja vuosikurssin mukaan (%)

37. 37Suomen Lukiolaisten Liitto
Haastatteluissa työilmapiiriin keskeisimmin vaikuttaviksi tekijöiksi mainittiin
ryhmäkoko sekä opettaja. Keskittyminen koettiin helpommaksi, jos ryhmä ei ole
kovin iso. Samaten opettaja, joka kuunteli ja suhtautui kunnioittavasti opiskelijoi-
den kysymyksiin ja kommentteihin koettiin keskeiseksi ilmapiirin kannalta.
”Vähän riippuu.. Mun mielestä sellaset ryhmät on kivoja, joissa on aika
vähän ihmisiä, ehkä joku 15 tyyppiä. Olen käynyt ryhmässä, jossa on joku
30 tyyppiä, niin se on semmosta, ehkä vähän levotonta välillä. Tai siis se
riippuu siitä, opettajan auktoriteetista.” (tyttö, 2. vuosikurssi)
”No se riippuu siitä opettajasta aika paljon, et minkä tyylinen se on. Mutta
että se on kuitenkin jollakin tavalla mukava ja kiinnostava se sen opetus-
tyyli. Vain parilla kurssilla on ollut että jatkuva mölinä häiritsi. Ei se yleen-
sä häiritse, mut muutaman kerran on.” (poika, 4. vuosikurssi)
Ryhmäkoon ja opettajan ohella myös opiskelijoiden välisten sosiaalisten suhtei-
den koettiin vaikuttavan työilmapiiriin. Työskentelyn kannalta parhaaksi koettiin
tunnit, joilla on pari kaveria. Kaverit auttavat jaksamaan ja motivoitumaan kurs-
sista, mutta liian monen kaverin kanssa samalla tunnilla olon koettiin häiritsevän
keskittymistä.
”Et sillon kun on yksin, niin se on sillon ihan ok. mut jos on kauheasti pa-
ritehtäviä ja siellä on ihan tuntemattomia, niin sit se on vähän outoa tehdä
niiden kans. Jos siel on yks kaveri niin kyl se sit, mut jos on monta sit saattaa
mennä se koko kurssi pilalle, kun ei välttämättä keskity ollenkaan. Menee
vaan höpöttelyyn aikaa. Ja sitten ei osaa kokeessa mitään.” (tyttö, 2. vuosi-
kurssi)
Lisäksi nostettiin esille, että harjoitustöiden tekeminen tuntemattomien kanssa
voi olla outoa, vaikka toisaalta myös todettiin, että aina sitä tunnilla vähän tutus-
tuu. Samaten luokka-asteiden väliset erot saattavat vaikuttaa työilmapiiriin – en-
simmäistä vuosikurssia käyvä saattaa arastella joutuessaan abien kanssa samaan
luokkaan, abivuotta oleva puolestaan voi kokea nuorempien seurassa istumisen
turhauttavaksi.
Kokemus koulun työilmapiiristä ja koulunkäynnistä pitäminen ovat abstrak-
teja tapoja arvioida kouluviihtyvyyttä. Tuntemusten ohella viihtymättömyys saat-
taa ilmetä myös konkreettisesti luvattomina poissaoloina. Kouluterveyskyselyn
perusteella lukion ensimmäistä vuosikurssia käyvistä 10 % ja toista vuosikurssia
käyvistä 15 % oli ollut luvattomasti poissa vähintään kaksi päivää viimeisen kuu-

38. 38
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
kauden aikana. Luvattomat poissaolot ovat lievästi vähentyneet 2000-luvulla, eikä
niissä ole eroja sukupuolten välillä.
Lukiolaisten käsitys koulun työilmapiiristä samoin kuin heidän suhtautumi-
sensa koulunkäyntiin on parantunut hieman 2000-luvulla. Silti noin kolmannes
(35 %) lukiolaisista pitää koulunkäynnistä vain vähän tai ei lainkaan ja suunnil-
leen joka kymmenes (12 %) kokee koulunsa työilmapiirissä ongelmia. Tarkastelun
perusteella kouluviihtyvyyden ongelmat vaikuttavat lievästi sukupuolittuneilta:
pojat pitävät koulunkäynnistä tyttöjä vähemmän, mutta tytöt kokevat ilmapiirissä
ongelmia poikia useammin. Sekä kouluviihtyvyys että koulunkäynnistä pitämi-
nen heikkenevät ja luvattomat poissaolot ovat selvästi yleisempiä niin tytöillä kuin
pojilla lukion toisella vuosikurssilla.
6.2 Opiskelijoiden väliset sosiaaliset suhteet lukiossa
Koulua on useissa tutkimuksissa pidetty nuorten yhtenä tärkeänä sosiaalisena elä-
mänsfäärinä perheen, kavereiden ja vapaa-ajan ohella (esim. Kestilä 2003). Tähän
liittyen julkisessa keskustelussa on tuotu esiin luokattoman lukion riskinä se, että
opiskelijaryhmien vaihtuessa lukiolaisten on vaikea muodostaa kestäviä ja myön-
teisiä sosiaalisia suhteita opiskelutovereihinsa ja opettajiinsa. (ks. esim. Klemelä
ym. 2007.)
Opiskelijoiden kokemusta lukion sosiaalisesta ympäristöstä selvitettiin turku-
laisissa lukioissa vuonna 2006 tehdyssä kyselyssä. Kyselyssä lukiolaisia pyydettiin
avovastauksilla kuvaamaan, mitä luokattomuus opiskelijoiden mielestä tarkoittaa.
Mainintoja tuli yhteensä 838. Yleisimmin luokattomuuden koettiin niissä tarkoit-
tavan vaihtuvia ryhmiä (43 %) ja mahdollisuutta hallita omaa opiskelua (28 %).
Viidessä prosentissa vastauksista kuvattiin luokattomuutta sosiaalisten verkosto-
jen laajenemisena. Kahdessa prosentissa luokattomuuden koettiin tarkoittavan
ryhmähengen puuttumista ja yhdessä prosentissa epätietoisuutta, yksinäisyyttä
sekä pohjattomuutta. (Olkinuora ym. 2007, 64–66.)
Samassa Turussa tehdyssä kyselyssä tiedusteltiin luokattomuuden parhaita ja
huonoimpia puolia. Parhaita puolia kuvasi 809 opiskelijaa. Yleisimmin vastauk-
sissa mainittiin vaihtelevuus (49 %) ja toiseksi yleisimmin vapaus valita (33 %).
(Olkinuora ym. 2007, 69.) Yhteensä 598 opiskelijaa toi esille myös huonompia
puolia. Ryhmähengen puute ja sosiaalisten suhteiden vähäisyys sai selvästi eniten
mainintoja luokattomuuden huonona puolena (44 %). Toiseksi yleisimmin luo-
kattomuuden huonona puolena koettiin vaikeudet opinnoissa ja vastuun ottami-
sen vaikeus, mikä mainittiin vain 8 % vastauksista. (mt., 71.)
Turun tutkimuksessa saaduista vastauksista piirtyy siten kahtia jakautunut
kuva: samat asiat nähdään sekä luokattomuuden parhaina että huonompina puo-

39. 39Suomen Lukiolaisten Liitto
lina. Samainen ristiriita oli nähtävissä Opetushallituksen (2006) selvityksessä,
jossa selvitettiin oppilaskuntien ja rehtorien näkemyksiä luokattomasta lukiosta.
Sekä rehtorien että oppilaskuntien näkemyksistä ilmeni samalla sekä positiivinen
kanta sosiaalisuuden laajenemiseen että pelko ryhmähengen puutteesta ja arkojen
oppilaiden syrjäytymisestä. Selvityksessä ilmeni myös, että oppilaskunnat koros-
tavat rehtoreita enemmän luokattomuuden positiivisia puolia, kun taas rehtorit
ovat oppilaskuntia enemmän huolissaan opiskelijoiden syrjäytymisestä ja yksinäi-
syydestä pysyvän ryhmän puuttuessa.
Luokaton lukio näyttäytyy siten sekä sosiaalisena mahdollisuutena että suden-
kuoppana. Huolta ryhmähengen puutteesta kantavat niin rehtorit, oppilaskunnat
kuin ”riviopiskelijatkin”. Kouluterveyskyselyn antama kuva on tähän nähden va-
loisa: sen perusteella 80 % lukiolaisista oli samaa mieltä väittämästä ”luokkani
oppilaat viihtyvät hyvin yhdessä”. Toista vuosikurssia käyvistä tytöistä eri mieltä
väittämästä oli kuitenkin jopa neljännes.
Arvio koulun työilmapiiristä oli positiivisempi kuin arvio oman luokan opis-
kelijoiden viihtymisestä yhdessä. Tämä mahdollisesti viittaa siihen, että osa kiel-
teisistä vastauksista johtuu käsitteen ”luokka” hämärtymisestä. Luokattomuuden
vaikutusta nuorten kokemukseen luokkansa opiskelijoiden viihtymisestä yhdessä
ei kuitenkaan voi tutkia Kouluterveyskyselyllä. Kun Kouluterveyskyselyä alettiin
tehdä vuonna 1995, oli luokattomuuteen jo siirrytty.
Luokkani opiskelijat viihtyvät hyvin yhdessä 1.lk Pojat 1.lk Tytöt 2.lk Pojat 2.lk Tytöt Yhteensä
Täysin samaa mieltä 20 13 20 11 14
Samaa mieltä 69 66 66 63 65
Eri mieltä 10 19 12 23 18
Täysin eri mieltä 1 2 2 3 2
Yhteensä 100 100 100 100 100
(N) 12206 31962 10615 28428 83211
Taulukko 6. Näkemys luokan opiskelijoiden viihtymisestä yhdessä suku-
puolen ja vuosikurssin mukaan (%)
Toinen tapa tutkia opiskelijoiden keskinäisiä välejä on tarkastella kiusaamista
opiskelijoiden huonojen välien konkreettisena ilmentymänä. Kouluterveyskyse-
lyn perusteella vähintään kerran viikossa kiusatuksi joutui kaksi prosenttia lukiota
käyvistä pojista ja prosentti tytöistä. Vaikka arvio opiskelijoiden viihtymisestä yh-
dessä heikkenee hieman toisella luokalla, vähenee kiusaamisen määrä verrattuna
ensimmäiseen luokkaan. Kaiken kaikkiaan kiusaaminen on lukioissa harvinaista,
muttei olematonta.
Haastattelemani lukiolaiset jakoivat kavereitaan selvästi koulukavereihin ja
vapaa-ajan kavereihin, mutta nämä piirit eivät välttämättä olleet täysin erillään
toisistaan. Kaiken kaikkiaan haastattelujen perusteella piirtyi kuva, että lukiossa

40. 40
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
voi syntyä uusia läheisiäkin kaverisuhteita, mutta niitä ei synny väistämättä. Lä-
heisimmät koulukaverit olivat useimmiten olleet kavereita jo ennen lukiota, tosin
joitain uusia henkilöitä kaveriporukoihin oli lukiosta saattanut tulla. Vähiten uu-
sien läheisiä ystäviä kokivat saaneensa ne, joilla ei ollut entuudestaan ollut lukios-
sa ketään tuttua.
”Mulla ei sinänsä oo mitään suurta kaveripiirin vaihdosta ollut, oikeastaan
kaikki hyvät kaverit on joko täällä tai amiksessa. Tos on sellanen kaveripii-
ri, mihin on tullut kolme tai neljä uutta tyyppiä.” (poika, 2. vuosikurssi)
”No on tää sellanen, että vapaa-ajan kaverit, joiden kanssa viettää aikaa
niin ne on ja sitten on tullut semmosia uusia koulukavereita ja niiden kans-
sa on tunnilla.” (tyttö, 2. vuosikurssi)
Haastatteluiden perusteella luokattomuus ei kuitenkaan tarkoita totaalista yksi-
näisyyttä:
päinvastoin, todettiin, että vaihtelevissa ryhmissä tutustuu, kun joutuu välillä
tekemään paritöitä yllättävien ihmisten kanssa. Toisaalta, haastatteluissa ilmeni
myös, että luokattoman lukion kaverisuhteet ovat helposti vain ”koulukavereita”,
vapaa-ajan kaverisuhteiden joko ulottuessa pidemmälle historiaan taikka löytyes-
sä harrastusten parista.
”Sit jos on kaikilla kursseilla tiettyjen kavereiden kanssa, niin sit on tosi pal-
jon vaikeampaa tutustua uusiin, et jos on aina ne samat vanhat ympärillä.
Mut sit jos menee vaikka yksin johonki kurssille niin kyllä siinä yleensä
vieruskaverin kanssa tulee jotain juteltua ainakin.” (tyttö, 4. vuosikurssi)
6.3 Lukiolaisten näkemykset opettajista
Koulun ilmapiiriin ja kouluviihtyvyyteen vaikuttaa opiskelijoiden välisten suhtei-
den lisäksi myös opiskelijan opettajasuhde. Opettajalla on ristiriitainen rooli: yh-
täältä opettajan tulee pitää yllä järjestystä ja toimia auktoriteettina, toisaalta opet-
tajan tulisi olla lähestyttävä aikuinen. Lukioiden siirtyminen luokattomuuteen on
myös muuttanut opettajasuhdetta. Siinä missä ennen sama opettaja opetti opiske-
lijaa usein koko kolmen vuoden ajan, saattaa opettaja vaihtua nyt joka kurssilla.
Tämä on antanut lukiolaisille – tosin lukion koosta riippuen – mahdollisuuksia
valikoida opettajiaan. Samalla se on saattanut heikentää henkilökohtaisen opetta-
jasuhteen syntyä, kun opettajat eivät enää välttämättä tunne jaksosta toiseen vaih-
tuvia opiskelijoitaan.

41. 41Suomen Lukiolaisten Liitto
Opetushallituksen (2006, 37) tekemän selvityksen mukaan lukioiden oppi-
laskunnat suhtautuvat opettajien vaihtumiseen jaksosta toiseen selvästi rehtoreita
positiivisemmin. Oppilaskunnista puolet kokee opettajien vaihtumisen positiivi-
sena ja neljännes negatiivisena asiana, kun taas rehtorien kohdalla osuudet olivat
päinvastaiset. Turun lukio-opiskelijoille tehdyn tutkimuksen mukaan vain 17 %
opiskelijoista koki, että opettajien vaihtuminen häiritsee opiskelua (Olkinuora
ym. 2007, 67). Siten aiempien tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että opetta-
jat kokevat vaihtuvuuden ongelmaksi opiskelijoita useammin. Tosin tässä voi olla
suuriakin eroja opiskelijoiden välillä.
Kouluterveyskyselyn perusteella enemmistö (80 %) lukiolaisista koki opetta-
jien kohtelevan opiskelijoita oikeudenmukaisesti. Runsas neljännes lukiolaisista
(27 %) kuitenkin kokee opettajien odottavan heiltä liikaa koulussa ja miltei kol-
mannes (31 %) kokee, ettei opettaja rohkaise heitä ilmaisemaan omia mielipitei-
tään oppitunneilla. Lisäksi vain kolmannes (34 %) opiskelijoista kokee opettajan
olevan kiinnostunut heidän henkilökohtaisista asioistaan. Myös masentuneisuut-
ta tarkasteltaessa ilmeni, vain 5 % masentuneisuutta oirehtivista opiskelijoista on
hakenut opettajaltaan apua masentuneisuuteen (ks. kuvio 11).
6
2
6
10
62
32
67
70
29
56
24
17
2
10
3
2
0 % 10
%
20
%
30
%
40
%
50
%
60
%
70
%
80
%
90
%
100
%
Opettajat rohkaisevat ilmaisemaan mielipiteitä
Opettajat ovat kiinnostuneita henkilökohtaisista
kuulumisista
Opettajat eivät odota liikaa koulussa
Opettajat kohtelevat opiskelijoita oikeudenmukaisesti
Täysin samaa mieltä
Samaa mieltä
Eri mieltä
Täysin eri mieltä
Kuvio 18. Lukiolaisten näkemykset opettajista, sukupuoli ja luokka-aste
vakioitu (%)
Kouluterveyskyselyn kautta piirtyy kuva opiskelijoiden kokemuksesta opettajista
etäisinä ja melko vaativina, mutta oikeudenmukaisina aikuisina. Tulos kuvastaa
myös aiemmissa tutkimuksissa havaittua suomalaiselle opettajasuhteelle tyypillis-
tä muodollisuutta (ks. Kosonen 1991). Kouluterveyskyselyn avulla ei voi päätellä
onko luokattomuus vaikuttanut opettajasuhteeseen taikka kaipaisivatko opiskeli-
jat läheisempää opettajasuhdetta.

42. 42
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
Haastattelut vahvistivat kuvaa etäisestä ja asiallisesta opettajasuhteesta, mikä
ei näyttäytynyt ongelmana, vaan pikemminkin toivottavana asianlaitana. Hyviksi
koettiin opettajat, jotka valmistelevat tunnit kunnolla ja keskittyvät olennaiseen.
Opettajan kyvyt opettaa sekä suhtautuminen opiskelijoihin ja opettajan vaatimuk-
set vaikuttivat keskeisesti kurssivalintoihin. Opettajaan ei haastateltavien suun-
nasta kohdistettu ”tukiaikuisen” tarvetta, vaan asiallisuus ja opetustaidot nousivat
keskeisiksi ominaisuuksiksi.
”Semmonen on hyvä, joka suunnittelee sen kurssin, silleen että mitä asioita
siellä käydään sillä ja sillä tunnilla. Et mun mielestä tommonen, että onks
sulla takki päällä vai ei, se ei vaikuta siihen menestykseen mitä saat kokees-
ta. Se on oikeasti kiinni ihan susta itsestä.” (tyttö, 2. vuosikurssi)
”Sellasia opettajia, mitkä ei oo kovin tarkkoja, että joustaa palautuspäi-
vämäärissä ja et niillä on pinnaa. Ettei ne räjähdä ihan pienimmästäkin
hommasta. Ja sit sellast joilla on yleensäki rento ote siihen opetukseen, et
ketkä saa tehtyä siitä opetuksesta mielenkiintoista.” (tyttö, 4. vuosikurssi)
Kouluterveyskyselyssä mitattiin opettajasuhdetta koskevista kysymyksistä muo-
katulla mittarilla lukiolaisten kokemusta kuulluksi tulemisesta. Mittari muodos-
tettiin kolmesta kouluissa tapahtuvaa vuorovaikutusta kuvavasta väittämästä (ks.
tarkemmin liite). Muodostetun indikaattorin perusteella viidennes (21 %) lukio-
laisista ei koe tulevansa kuulluksi koulussa. Erot luokka-asteiden ja sukupuolten
välillä ovat pieniä. Tuloksissa ei myöskään ole tapahtunut muutosta 2000-luvulla.
1.lk Pojat 1.lk Tytöt 2.lk Pojat 2.lk Tytöt Yhteensä
Ei koe tulevansa kuulluksi 21 19 22 21 79
Muut 79 81 78 79 21
Yhteensä 100 100 100 100 100
N 85127 127304 95049 142090 449570
Taulukko 7. Kokemus kuulluksi tulemisesta koulussa sukupuolen ja
luokka-asteen mukaan (%)
Kouluterveyskyselyn perusteella vain kolmannes lukiolaisista koki opettajan ole-
van kiinnostunut heidän henkilökohtaisista asioistaan (34 %), mutta silti selvä
enemmistö (79 %) opiskelijoista kokee, että heitä kuullaan koulussa. Verrattaessa
kuulluksi tulemista tuloksiin opettajasuhteesta, vaikuttaa siltä, että lukiolaisten
kokemuksessa opettajasuhteesta korostuu asiallisuus: opiskelijoita kuunnellaan
ja heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti, mutta heidän henkilökohtaiset kuulumi-

43. 43Suomen Lukiolaisten Liitto
sensa eivät kuulu koulun sfääriin. Haastattelujen perusteella etäinen asiallisuus on
myös se, mitä lukiolaiset opettajasuhteeltaan kaipaavat.
6.4 Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet lukion yhteisiin asioi-
hin
Konun (2002) ja Allardtin (1998) hyvinvointikäsityksen mukaan kokemus omis-
ta vaikutusmahdollisuuksista vaikuttaa yksilön hyvinvointiin. Lukioissa pyrittiin
lisäämään opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia siirtymällä luokattomaan opis-
keluun 1990-luvun puolivälissä. Opiskelijat voivat – koulun tarjonnan puitteissa
– valita itse kurssejaan sekä rytmittää opintojaan. Luokattomuuden myötä yhte-
näisestä lukion oppisisällöstä on siirrytty kohti yksilöllisempiä tutkintoja (Järvi-
nen 2003, 20).
Sekä rehtorit että oppilaskunnat kokevat lukio-opiskelijoiden voivan vaikuttaa
omiin opintoihinsa (Opetushallitus 2006, 37). Myös Turussa tehdyssä tutkimuk-
sessa luokattoman lukion positiivisia puolia kysyttäessä vapaus valita kurssejaan
mainittiin kolmanneksessa (33 %) luokattoman lukion hyviä puolia kuvaavista
avovastauksista. Luokattomuus näyttäytyy siten yksilön kasvaneina mahdolli-
suuksina vaikuttaa omiin opintoihinsa.
Vaikutusmahdollisuudet voi toisaalta ymmärtää myös laajemmin opiskeli-
joiden mahdollisuuksina vaikuttaa koulunsa asioihin ja opetustapahtumien kul-
kuun. Kouluterveyskyselyssä käytetty kuulluksi tulemista arvioiva mittari (ks.
liite) edustaa tätä kokonaisvaltaista näkemystä vaikutusmahdollisuuksista. Tässä
suhteessa Suomi ei ole ollut edelläkävijä: suomalaiset opiskelijat ovat kansainvä-
lisissä vertailuissa arvioineet mahdollisuutensa mielipiteidensä ilmaisuun sekä
koulun päätöksen tekoon osallistumiseen keskimääräistä heikommiksi (Opetus-
ministeriö 2005, 35).
Lukiouudistuksen myötä lukioissa on paitsi kasvatettu opiskelijoiden mah-
dollisuuksia muovata omaa tutkintoaan, myös pyritty vahvistamaan lukioiden
oppilaskuntien asemaa. Lukiolain (629/1998) 31 §:n mukaan kaikissa lukioissa
on oltava opiskelijoista muodostuva oppilaskunta, jonka tehtävä on edistää opis-
kelijoiden yhteistoimintaa ja koulutyötä. Oppilaskuntaa tulee lukiolain mukaan
kuulla koulun asioita koskevassa päätöksenteossa.
Tavoite on toteutunut ainakin muodollisesti, sillä Opetushallituksen (2007)
selvityksen mukaan lähes kaikissa lukioissa (94 %) on nykyään lukion oman il-
moituksen mukaisesti aktiivisesti toimiva oppilaskunta. Opetushallituksen selvi-
tyksen mukaan enemmistö oppilaskunnista kokee voivansa vaikuttaa oppilaitok-
sen ympäristöön sekä tapahtumien järjestämiseen. Lisäksi puolet oppilaskunnista
kokee myös voivansa vaikuttaa oppilaitoksen järjestyssääntöihin sekä lukion

44. 44
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
markkinointiin ja esittelyyn. Selvityksessä tosin todetaan myös, että opetussuun-
nitelman laadinnassa oppilaskuntia voisi kuulla nykyistä enemmän. Yleiskuva
oppilaskuntien näkemyksestä omista vaikutusmahdollisuuksista on selvityksen
perusteella silti melko positiivinen. (Opetushallitus 2007.) Tulosten yleistäminen
opiskelijoita laajemmin koskevaksi on kuitenkin ongelmallista, eikä selvitys kerro
miten oppilaskunta-aktiiveihin lukeutumattomat opiskelijat asian kokevat.
Kouluterveyskyselyssä ei ole yhtään kysymystä, joka suoraan käsittelisi oppi-
laskuntien asemaa. Sen sijaan kyselyssä tiedustellaan opiskelijoiden mielipidettä
väittämään ”oppilaiden mielipiteet otetaan huomioon koulutyön kehittämisessä”.
Kouluterveyskyselyyn vastanneista lukiolaisista 39 % oli eri mieltä kyseisestä väit-
tämästä. Eri mieltä oleminen oli hieman yleisempää poikien ja toista vuosikurssia
käyvien keskuudessa. Näkemys opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksista koulun
yleisiin asioihin on selvästi kriittisempi kuin opiskelijoiden henkilökohtainen ko-
kemus kuulluksi tulemisesta lukiossa (ks. taulukko 7).
5
6
4
5
55
60
53
55
33
31
36
36
7
3
7
5
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
1.lk Pojat
1.lk Tytöt
2.lk Pojat
2.lk Tytöt
Täysin samaa mieltä
Samaa mieltä
Eri mieltä
Täysin eri mieltä
Kuvio 19. Suhtautuminen väittämään ”opiskelijoiden mielipiteet ote-
taan huomioon koulutyön kehittämisessä” sukupuolen ja luokka-asteen
mukaan (%)
Aiempien tutkimusten perusteella opiskelijat kokevat voivansa vaikuttaa omaan
opiskeluunsa luokattomassa lukiossa. Kouluterveyskyselyn perusteella enemmis-
tö (80 %) opiskelijoista myös kokee tulevansa kuulluksi lukiossa. Silti opiskeli-
joiden näkemys lukiolaisten vaikutusmahdollisuuksista koulutyön kehittämisessä
on varsin heikko.
Kouluterveyskyselyn perusteella yli kolmannes (36 %) lukiolaisista ei tiennyt
miten voi vaikuttaa koulunsa asioihin. Käsitys opiskelijoiden vaikutusmahdolli-
suuksista on ymmärrettävästi heikompaa sellaisilla opiskelijoilla, jotka eivät tiedä,
miten voisivat vaikuttaa koulun asioihin, kuin niillä, joille vaikutuskanavat ovat
tuttuja.

45. 45Suomen Lukiolaisten Liitto
Tosin se, ettei opiskelija tiedä, miten voisi vaikuttaa koulunsa asioihin, voi
johtua joko siitä, ettei opiskelijoiden mielipiteitä kuunnella tai siitä, ettei opiskelija
tunne mahdollisia vaikutuskanavia. Se, että oppilaskunnat arvioivat vaikutusmah-
dollisuudet selvästi keskiverto-opiskelijoita positiivisemmin, viittaisi siihen, että
kyse on osittain jälkimmäisestä (vrt. Opetushallitus 2007).
10
11
10
10
50
55
51
56
33
31
33
30
7
3
6
4
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
1.lk Pojat
1.lk Tytöt
2.lk Pojat
2.lk Tytöt
Täysin samaa mieltä
Samaa mieltä
Eri mieltä
Täysin eri mieltä
Kuvio 20. Suhtautuminen väittämään ”tiedän, miten koulussani voin
vaikuttaa asioihin”, sukupuolen ja luokka-asteen mukaa (%)
On myös mahdollista, ettei koulun asioihin vaikuttaminen kiinnosta kaikkia lu-
kiolaisia. Haastatteluihini valittiin tietoisesti sellaisia lukiolaisia, jotka eivät olleet
oppilaskunta-aktiiveja. Opiskelijoiden kuva oppilaskunnan toiminnasta oli hämä-
rä ja poissaolokäytäntöjä lukuun ottamatta heidän oli myös vaikea keksiä koulusta
yhteisiä asioita joihin he olisivat halunneet vaikuttaa.
”No lähinnä se, et mistä kuulee aina, et oppilaskunta voi vaikuttaa, oppilas-
kunta on saanut meille nämä sohvat ja automaatit ja tämmöset, mut ei se
näy juurikaan.” (poika, 4. vuosikurssi)
”Emmä oo huomannu. Mutta kyllä ne vissiin tekee, oli meillä jotkut oppi-
laskunnan järjestämät bileet.” (tyttö, 2. vuosikurssi)
Koetuilla vaikutusmahdollisuuksilla on nykyisen käsityksen mukaan keskeinen
merkitys yksilön hyvinvointiin (ks. esim. Konu 2002). Kouluterveyskyselynkin
valossa hyvinvointinsa heikoksi kokevat ja masentuneisuutta oirehtivat arvioivat
vaikutusmahdollisuutensa muita huonommiksi. Samoin koulunkäynnistä vä-
hemmän pitävät ja kouluilmapiirissä ongelmia kokevat arvioivat vaikutusmah-
dollisuudet muita kielteisemmin.

46. 46
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
Lukioissa nuorten vaikutusmahdollisuuksia on pyritty lisäämään ja lukiolais-
ten mahdollisuudet vaikuttaa oman tutkintonsa sisältöön ovat kasvaneet huomat-
tavasti luokattoman lukion myötä (ks. esim. Järvinen 2003, Olkinuora ym. 2007).
Haastatteluissa tämä korostuikin opiskelijoille keskeisempänä vaikuttamisen
areenana kuin koulun yhteiset asiat. Omaan tutkintoon vaikuttaminen kiinnos-
ti ja mahdollisuuksiin säädellä sitä itselle kiinnostavammaksi oltiin myös melko
tyytyväisiä.
”No oli aika selkeetä, et miten valitaan. Että mahdollisimman paljon pakol-
lisia alkuun, että sit sai nyt käytyä tän tokan vuoden aikana kaikki. Mutta
kyllä niitä olisi voinut ehkä enemmän silleen opastaa siinä, että saa kaikki
valittua, että mitkä on just niitä kaikkein tärkeimpiä.” (tyttö, 2. vuosikurs-
si)
”Se on kyl hyvä sit kun saa ite rakentaa noita, niin oppii vähän et mitkä yh-
distelmät sopii itselleen paremmin, miten se toimii hyvin… Mut sit musta
ei oo ihan tarpeeks tiedotettu siitä, et pystyy valitsemaan ihan mitä haluaa
kunhan vaan suorittaa ne pakolliset kurssit. Et mullakin oli vähän epäsel-
vyyttä, piti käydä kyselemässä, että voinko ottaa uskonnon ja et:n kursseja
molempia. Niin tulihan se sit selville, et sitä voi ottaa mitä haluaa.” (poika,
4. vuosikurssi)
Kouluterveyskysely jättää avoimeksi johtuvatko puutteet koetuissa vaikutusmah-
dollisuuksissa siitä, että lukiolaisille luodut vaikutuskanavat eivät toimi vai siitä,
että vaikutuskanavia ei tunneta vai siitä, etteivät ne kiinnosta. Haastattelemani
lukiolaiset vaikuttivat melko tyytyväisiltä mahdollisuuksiinsa vaikuttaa asioihin
koulussa, mutta he ymmärsivät vaikuttamisen lähinnä omiin kurssivalintoihin
liittyvänä. Tilastollisen tarkastelun luoman kuvan perusteella puolestaan lukio-
laisten kokemus vaikuttamisesta koulutyön kehittämiseen on heikohko. Tosin
haastateltavilla ei vaikuttanut olevan myöskään kovin suurta kiinnostusta vaikut-
taa yleisiin asioihin.

47. 47Suomen Lukiolaisten Liitto
7 OPISKELU LUKIOSSA
7.1 Lukio-opiskelun vaikeudet ja niihin saatu tuki
Lukioiden siirtyminen luokattomaan opetukseen 1990-luvulla lisäsi lukiolaisten
vapautta päättää itse omista opinnoistaan, mutta toi samalla nuorille myös lisää
vastuuta. Vastuun opinnoista siirtyessä kasvavassa määrin opiskelijan omille har-
tioille on heikompien opiskelijoiden pelätty putoavan tahdista. Tämä on herättä-
nyt huolta eriarvoistumisen kasvusta lukiossa ja lukiokoulutuksen muutoksia on
ajoittain kritisoitu siirtymisestä menestyjäpolitiikkaan. (Järvinen 2003.)
Toinen opetusjärjestelmän muutos on oppimaan oppimisen käsitteen ilmaan-
tuminen suomalaiseen koulutuspolitiikkaan 1990-luvun lopulla. Suomalainen
koulujärjestelmä ja sen arviointi on perinteisesti korostanut sitä, kuinka hyvin
opiskelijat hallitsevat oppiaineiden oppisisällöt. Oppimaan oppimista korosta-
malla on haluttu siirtää opiskelun painopiste konkreettisista sisällöistä opiskeli-
jan oppimista ohjaaviin yleisempiin osaamis- ja uskomustekijöihin. Oppimaan
oppimisen painottaminen tarkoittaa sitä, että opetuksessa pyritään opettamaan
valmiuksia soveltaa jo opittua uusiin tehtäviin ja uuden oppimiseen. (Hautamäki
ym. 2005, 8–9.)
Turussa tehdyn tutkimuksen perusteella lähes kolme neljännestä (73 %) lukio-
laisista vastustaa ja vain 7 % kannattaa luokattomuudesta luopumista. (Olkinuora
yms. 2007, 66–68.) Kuitenkin tiedusteltaessa lukiolaisten mielipidettä väittämään
”luokattomuus sopii vain hyvin menestyville opiskelijoille” oli siitä samaa mieltä
8 % vastanneista ja kolmannes (33 %) ei osannut ilmaista kantaansa. Koulume-
nestys vaikutti opiskelijan suhtautumiseen luokattomuuteen: hyvin menestyvistä
opiskelijoista 67 % koki luokattomuudessa olevan enemmän hyötyjä kuin haittoja,
kun taas heikosti menestyvistä tätä mieltä oli 43 %. Eri mieltä väittämästä ”luokat-
tomuudesta on enemmän hyötyä kuin haittoja” oli 12 % kaikista opiskelijoista ja
30 % ei osannut ilmaista kantaansa. (mt.)
Turun tutkimuksen perusteella lukiolaiset pitävät luokattomuutta positiivise-
na, mutta suhtautuvat hieman kriittisesti luokattoman lukion kykyyn tukea opin-
noissaan heikommin menestyviä opiskelijoita. Yksi selitys tälle voi olla se, ettei
opiskelija saa tarpeeksi tukea kokemiinsa vaikeuksiin luokattomassa lukiossa.
Kouluterveyskyselyssä lukio-opiskelun haasteita lähestyttiin pyytämällä lu-
kiolaisia arvioimaan kymmenestä eri opiskeluihin liittyvästä osa-alueesta, koke-
vatko he niissä vaikeuksia. Tulokset kertovat vain siitä, missä asioissa opiskelijat
kokevat tällä hetkellä vaikeuksia, eivätkä siitä, onko luokattomuus muuttanut sitä
mikä koetaan vaikeaksi.
Kouluterveyskyselyn tarjoamien vaihtoehtojen valossa lukiolaisten opiske-
luissa kokemissa vaikeuksissa ei ole tapahtunut muutoksia 2000-luvulla. Ero su-

48. 48
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
kupuolten kokemuksessa opiskeluun liittyvistä vaikeuksista näkyi lähinnä koke-
muksessa läksyihin sekä kirjoitus- ja lukutehtäviin liittyvistä vaikeuksissa, joita
pojat kokivat selvästi tyttöjä useammin. Pojista melko tai erittäin paljon vaike-
uksia koki läksyissä 40 % (tytöt 30 %), kirjoitustehtävissä 25 % (tytöt 19 %) ja
lukutehtävissä 24 % (tytöt 19 %). Sen sijaan esimerkiksi kokeet ja omatoimisuutta
edellyttävät tehtävät vaikeiksi kokevia oli kummassakin sukupuolessa suunnilleen
yhtä paljon.
Huolimatta siitä, että koulutuspoliittisessa keskustelussa korostetaan oppi-
maan oppimista, koki Kouluterveyskyselyn perusteella noin kolmannes lukiolai-
sista vaikeuksia itsenäistä työskentelyä vaativissa asioissa kuten läksyissä, kokeissa
ja itselle sopivan opiskelutavan löytämisessä. Tämä vahvistaa aiempia tutkimustu-
loksia, joiden mukaan lukiosta saadaan vain heikosti itsenäisen opiskelun taitoja
(Numminen ym. 2002). Tämä tulos oli havaittavissa myös edeltävässä lukiolaisten
hyvinvointitutkimuksessa (ks. Ojajärvi 2003).
Vaikeuksia opiskelukavereiden ja opettajien kanssa toimeen tulemisessa tai
ryhmissä työskentelemisessä kokee sen sijaan vain harva (3 %). Siten luokatto-
muus ei vaikuta heijastuvan opiskelijoiden huonoina väleinä tai vaikeutena ryh-
mätyöskentelyssä.
30 28 27 26
18 17
12
6 4 2
6 7
5 7
3 4
1
1
1 1
0
5
10
15
20
25
30
35
40
Kokeet
Omatoimisuutta
vaativattehtävät
Sopivan
opiskelutavan
löytäminen
Läksyt
Kirjoittamistehtävät
Lukemistehtävät
Opetuksen
seuraaminen
Ryhmätyöskentely
Opettajienkanssa
toimeentuleminen
Koulukavereiden
kanssa
toimeentuleminenKokee erittäin paljon vaikeuksia
Kokee melko paljon vaikeuksia
Kuvio 21. Vaikeuksin kokeminen opiskelun eri osa-alueissa, sukupuoli ja
luokka-astevakioitu (%)
Haastatteluissa opiskelijat mielsivät kysymyksen vaikeista asioista eri tavalla: opis-
keluihin liittyvät vaikeudet yhdistyvät ensisijaisesti vaikeaksi tai työläiksi koettui-
hin aineisiin sekä huonoiksi koettuihin opettajiin. Työskentelytavoista esseetehtä-
vät mainittiin erikseen vaikeina ja työläinä. Samaten hankaluuksia koettiin itsensä
kurissapitämisessä, etenkin jos henkilökohtainen mielenkiinto aihetta kohtaan
puuttui.

49. 49Suomen Lukiolaisten Liitto
”Siinäkin on vähän silleen, että jättääkö kurssin kesken ja käy sen sit jol-
lakin muulla opettajalla. Kun vaikeakin kurssi, tai vaikeana pidetty kurssi,
pystyy olemaan mielenkiintoinen tai ainakin jonkun verran helpompi jos
on hyvä opettaja. Ja sit kans semmonen vähän helpompi kurssi pystyy ole-
maan mahdoton, jos on sellanen opettaja, joka ei kerta kaikkiaan pysty
selittämään niitä asioita mielenkiintoisella tavalla.” (tyttö, 4. vuosikurssi)
”Mun mielestä yhdessä jaksossa on liikaa opittavia asioita, etten mä aina-
kaan.. on aika kova työ pysyä perässä.” (poika, 2. vuosikurssi)
Samaten itsensä motivoiminen etenkin koulutuntien ulkopuolella koettiin haasta-
vaksi. Siten opiskeluihin liittyvät vaikeudet vaikuttivat myös haastatteluissa liitty-
vän eniten itsenäiseen työskentelyyn ja oman kiinnostuksen löytämiseen. Vaikka
opettajan opetustaidot vaikuttivatkin selvästi siihen, mitkä kurssit koettiin vai-
keiksi, mielsivät opiskelijat vastuun opinnoista ja niiden sujumisesta silti vahvasti
itselleen kuuluvaksi, ja vaikeudet enemmän omasta saamattomuudesta johtuvik-
si.
”Se riippuu aika paljon itsestään, että kuinka paljon on valmis uhraamaan
vapaa-aikaa siihen. Ainakin äidinkielen kursseilla on tosi paljon liikaa
kaikkea, mikä pitäisi tehdä itse. Monta kirjaa pitäisi lukea ja sitten kaiken
maailman esseitä ja tämmösiä. Se aina vähän riippuu.” (tyttö, 4. vuosikurs-
si)
”Yhdessä kurssissa on aika paljon opittavaa, että saa tehdä töitä, että oppii
kaikki. Että siinä on aika vähän aikaa ja sitten kaikki läksyt päälle.” (tyttö,
2. vuosikurssi)
Se, että opiskelija kokee melko paljon ongelmia yksittäisessä opiskelun osa-aluees-
sa, ei todennäköisesti muodostu pullonkaulaksi opiskelulle. Tämän vuoksi tässä
tutkimuksessa on tarkasteltu erikseen sitä, moniko opiskelija kokee joko erittäin
paljon ongelmia vähintään yhdessä tai melko paljon ongelmia vähintään kolmes-
sa opiskelun osa-alueessa. Nämä opiskelijat on tässä tutkimuksessa luokiteltu vai-
keuksia opiskeluissa kokeviksi opiskelijoiksi.
Kolmannes tytöistä ja noin 40 % pojista kokee joko erittäin paljon vaikeuksia
vähintään yhdessä tai melko paljon vähintään kolmessa opiskelun osa-alueessa.
Vaikka tytöt ja pojat kokevat vaikeuksia samoissa asioissa, on vaikeuksien koke-
minen pojilla yleisempää. Opiskelun ongelmat vaikuttavat siten jossain määrin

50. 50
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
sukupuolittuneilta, vaikkakin ero vaikeuksien kokemisessa opiskeluissa on hie-
man kaventunut 2000-luvulla.
39 40 39
42 41 41
31
33 33
36
35 36
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
2001 2003 2005 2002 2004 2006
Poika
Tyttö
Kuvio 22. Vaikeuksia opiskeluissa kokevat opiskelijat sukupuolen mu-
kaan (%)
Kuvion tulkinnassa on tosin huomioitava, että on opiskelijakohtaista, minkä asian
luokittelee vaikeudeksi. Edeltävä lukiolaisten hyvinvointitutkimus osoitti, että hy-
vin menestyvät opiskelijat kokevat lähes yhtä paljon vaikeuksia opiskelussa kuin
huonosti menestyvät (Ojajärvi 2003). Siten vaikeuksien kokeminen opiskelussa
ei suoraan tarkoita sitä, ettei opiskelija pärjää opiskelussa, vaan opiskelijan koke-
musta siitä, ettei pärjää omien tavoitteidensa edellyttämällä tavalla.
Vaikka opiskeluvaikeuksien kokeminen on subjektiivista, lukioissa on myös
opiskelijoita, jotka eivät selviydy opinnoistaan ilman erityistä tukea ja ovat sen
vuoksi vaarassa keskeyttää opintonsa (STM 2006). Myös niille, jotka pärjäävät,
tunne siitä, että saa tarvittaessa apua on tärkeää jaksamisen kannalta. Apua voivat
lukiolaisille antaa niin kaverit, vanhemmat kuin opettajakin. Kouluterveyskyselyn
perusteella apua niin kotoa kuin koulusta arvioi saavansa noin neljä viidestä (78
%) opiskelijasta.

51. 51Suomen Lukiolaisten Liitto
30
46
23
41
49
33
54
35
16
13
18
16
5
8
5
8
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Kokee saavansa apua
opiskeluun koulusta
Kokee saavansa apua
opiskeluun kotoa
Kokee saavansa apua
opiskeluun koulusta
Kokee saavansa apua
opiskeluun koulusta
PoikaTyttö
Aina
Usein
Harvoin
Ei Koskaan
Kuvio 23. Kokemus avun saannista opiskeluissa sukupuolen mukaan (%)
Enemmistö opiskelijoista kokee tarvittaessa saavansa tukea opiskelussa kokemiin-
sa vaikeuksiin. Silti noin joka kymmenes (10 %) lukiolainen koki jäävänsä vaille
kodin ja koulun tukea. Huomattavaa on, että opiskeluissa vaikeuksia kokevat arvi-
oivat jäävänsä ilman apua selkeästi muita useammin. He arvioivat sekä kotoa että
koulusta opiskeluun saadun tuen muita heikommaksi.
13
15 14
17
5 6
33
38
31
36
17
19
0
5
10
15
20
25
30
35
40
Poika Tyttö Poika Tyttö Poika Tyttö
Saa apua koulusta harvoin tai ei
lainkaan
Saa apua kotoa harvoin tai ei
lainkaan
Ei saa apua koulusta eikä kotoa
Muut
Vaikeuksia
opiskelussa
kokevat
Kuvio 24. Kokee saavansa vain harvoin tai ei lainkaan apua opiskeluihin
koulusta taikka kotoa, sukupuolen ja opiskeluissa koettujen vaikeuksien
mukaan (%)
Haastattelujen perustella se, kysytäänkö opettajalta apua vaikeisiin asioihin, riip-
puu keskeisesti opettajan asenteesta. Opiskelijoiden kokemuksen perusteella on

52. 52
Lukiolaisten
hyvinvointitutkimus 2007
niitä opettajia, jotka auttavat ja vastaavat että niitä, jotka pitävät kyselijöitä tyh-
minä. Opiskelijat kertoivat toisinaan keskustelevansa opinnoistaan kavereidensa
kanssa, mutta tilannetta pidettiin hieman ei-toivottavana – opiskelijat haluaisivat
pitää koulun kouluna ja vapaa-ajan vapaa-aikana.
”Jotkut maikat on vähän silleen, että ne vähän niinku suuttuu, jos ei oo ym-
märtänyt ja sit ne selittää uudestaan nopeesti, ja jos ei vieläkään tajuu, niin
sit ne vähän suuttuu eikä niiltä uskalla kysyä.” (tyttö, 4. vuosikurssi)
”Joskus välil vapaa-ajallakin, viikonloppuisin aletaan puhuun jostain kou-
lusta. Sit se on vähän, että onks täs ollenkaan mitään elämää, muut ku
koulu.” (tyttö, 2. vuosikurssi)
Opiskeluvaikeuksien ja opiskeluissa saadun tuen tarkastelun perusteella vaikuttaa
siltä, että vaikka koulutuskeskustelussa puhutaan keskittymisestä oppimaan oppi-
miseen, ovat vaikeudet itsenäistä työskentelyä vaativissa tehtävissä melko yleisiä
lukiolaisten keskuudessa. Lisäksi vaikeuksia opiskeluissaan kokevat opiskelijat pi-
tävät myös saamaansa tukea puutteellisena. Myös haastattelujen perusteella itsen-
sä kurissa pitäminen ja kotona tehtävät esseet koettiin haastaviksi, vaikka muuten
vaikeudet yhdistettiin pikemminkin vaikeisiin aineisiin taikka huonoihin opetta-
jiin kuin opiskelujen osa-alueisiin. Haastattelujen perusteella tukea ja apua opin-
toihin haetaan vanhemmilta ja kavereilta, mikäli jaksetaan. Lisäksi tukea kysytään
niiltä opettajilta, jotka suhtautuvat kysymyksiin ymmärtävästi.
7.2 Jaksaminen koulutyössä
Luokattomalla lukiolla pyrittiin lisäämään opiskelijoiden mahdollisuuksia säädel-
lä oman työnsä määrää ja rytmittää opintojaan itselleen sopivaan tahtiin (Klemelä
ym. 2007). Tavoite on mielekäs, sillä koulutyön määrän liian suureksi kokeminen
on kouluilmapiirin ja koulusta pitämisen ohella yksi keskeisistä nuorten hyvin-
vointia selittävistä tekijöistä (Savolainen 2001). Koulutyön määrällä ja kouluil-
mapiirillä on havaittu olevan suurempi vaikutus opiskelijan hyvinvointiin kuin
koulun fyysisillä olosuhteilla (Konu 1999, Savolainen 2001).
Kouluterveyskyselyssä lukiolaisilta tiedusteltiin heidän kokemustaan kiireestä
ja koulutyön määrästä. Edeltävinä vuosina koulutyön määrän liian suureksi ar-
vioivien määrä on ollut kasvussa. Kasvu vaikuttaa kuitenkin 2000-luvulla tait-
tuneen. Silti edelleen lähes puolet (49 %) lukiolaisista kokee koulutyön määrän
melko usein tai jatkuvasti liian suureksi. Koulutyön määrän liian suureksi kokevi-
en osuus on korkeampi tyttöjen kuin poikien joukossa. Lisäksi kokemus liian suu-

53. 53Suomen Lukiolaisten Liitto
resta työnmäärästä on yleisempi toista vuosikurssia käyvien keskuudessa. Toisella
luokalla olevista tytöistä jopa 60 % koki koulutyön määrän liian suureksi, kun
ensimmäistä vuosikurssia käyvistä tytöistä näin koki 52 %.
45 46
42
48 48
44
5 6
4
7 6
5
0
10
20
30
40
50
60
2001 2003 2005 2002 2004 2006
Jatkuvasti liian suuri
Melko usein liian suuri
Kuvio 25. Koulutyön määrän melko usein tai jatkuvasti liian suureksi
kokevat vuosina 2001–2006, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)
Haastattelemani opiskelijat kokivat lukion yläastetta työläämmäksi, mutteivät
kuitenkaan liian työlääksi. Etenkin neljättä vuotta käyvät korostivat, että vaikka
ero yläasteeseen vaatimustasoon olikin selkeä, ei työn määrä lukiossa ollut koh-
tuuton, kunhan siihen ensin vain tottui. Lisäksi tavoitetason asettaminen itselleen
sopivaksi koettiin helpottavan opiskelun raskautta.
”No kyl se ekana vuonna tuntu paljonkin, et tää on nyt ihan erilaista (kuin
yläaste). mut sit se on lopultm, suurennellaan ihan liikaa. Nyt sitä alkaa
pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei täällä varsinaisesti täydy kauheesti lukea
mutta täytyy vaan kirjoitella muutamia esseitä.” (poika, 4. vuosikurssi)
”Se on tääl vaan silleen et pitää hoitaa itse omat asiansa. Oppii silleen vä-
hän vastuullisuutta kun omat teot vaikuttaa.” (tyttö, 4. vuosikurssi)
”Yläasteella ei tarvinnu lukea periaatteessa melkein yhtään, että pääsi ko-
keesta läpi, mutta niinhän se on vähän täälläkin. Mut jos haluaa hyvän
numeron, niin sit pitää lukea tosi paljon enemmän kun yläasteella.” (poika,
2. vuosikurssi)