HYYn oikeusturvakysely 2011

1
HYYn oikeusturvakysely 2011
Teemu Kemppainen
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs.

2
1 Johdanto
Opiskelijan oikeusturva viittaa opiskelun kannalta keskeisten oikeuksien toteutumiseen. Oikeuden
käsitteellä on kääntöpuolenaan velvollisuus: esimerkiksi opiskelijan oikeus laadukkaaseen
opinnäytetyön ohjaukseen edellyttää, että jollakulla on velvollisuus antaa tällaista ohjausta (ks.
Feinberg 1973, 59–60). Velvollisuutta taas ei voi käytännössä toteuttaa, ellei siihen ole
mahdollisuutta, esimerkiksi riittäviä opetushenkilöstöresursseja. Keskustelu oikeusturvasta onkin
samalla keskustelua velvollisuuksista ja mahdollisuudesta niiden noudattamiseen.
Oikeusturva liittyy myös opiskelijaan itseensä kohdistuviin velvollisuuksiin. Systemaattisen
huomion kiinnittäminen opiskelijan oikeusturvaan edesauttaa opinnoissa etenemistä.
Tasapuolinen ja asiallinen kohtelu sekä johdonmukainen opintosuoritusten arvostelu pitävät yllä
hyvää tekemisen henkeä ja opiskelumotivaatiota. Riittävä tieto opintojen vaatimasta työmäärästä
tehostaa opintojen suunnittelua. Tarpeeksi ripeä opintosuoritusten arvostelu ja rekisteröinti
säästää opintotukeen liittyviltä ongelmilta ja auttaa mm. kesätöiden haussa, jossa ajantasainen
opintosuoritusote on eduksi. Tavoiteaikojen mukainen opiskelu edellyttääkin, että koulutus ja
opetuksen tukipalvelut on järjestetty laadukkaasti. Opiskelijan oikeusturva määrittää tässä
suhteessa eräänlaisen laadun minimitason: oikeuksien toteutuminen ei vielä takaa korkeaa laatua,
mutta on sen välttämätön ehto.
Käsillä oleva selvitys on tulosta HYY:n päätöksestä kartoittaa Helsingin yliopiston opiskelijoiden
oikeusturvan nykytilannetta opiskelijoille suunnatun kyselytutkimuksen avulla. Opiskelijan
oikeusturvan kannalta relevanteissa tilanteissa on useimmiten ainakin kaksi osapuolta, ja
esimerkiksi opettajan ja opiskelijan tulkinnat jostakin tietystä tilanteesta saattavat olla joissakin
tapauksissa varsin erilaisia. Ei ole aina yksiselitteistä, onko vaikkapa opiskelijan saama tentin
arvosteluperusteita koskeva vastaus epäasiallinen vai ei. Selvitys pyrkii valottamaan asiaa
nimenomaan opiskelijoiden kokemusten pohjalta.
Kyselytutkimuksessa on olennaista, että vastaaja tuntee käsiteltävää aihepiiriä tarpeeksi, jotta hän
voi halutessaan antaa kysymyksiin päteviä vastauksia. Tämän vuoksi oikeusturvakyselyn aihepiiriä
esiteltiin kyselyn alussa vastaajille luonnehtimalla oikeusturvan juridista kehystä ja sen keskeisiä
sisältöalueita:

3
Opiskelijan oikeusturvalla tarkoitetaan niitä oikeudellisia keinoja, joiden avulla
henkilön oikeudet toteutuvat. Yliopiston toimintaa säädellään lailla, sen omilla
johtosäännöillä ja sen tulee julkista valtaa käyttäessään noudattaa hallintolakia.
Heikko oikeusturva voi liittyä laissa taattujen oikeuksien vähäisyyteen, keinojen
huonouteen tai keinojen tehottomuuteen. Opiskelijoiden kohdalla oikeusturva liittyy
esimerkiksi laadukkaaseen tarkoituksenmukaiseen koulutukseen, tehokkaisiin
opiskelun tukipalveluihin, opiskelijoiden yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen
kohteluun.
Raportti pohjautuu kerätyn kyselyaineiston vertailevaan analyysiin. Vertaileva näkökulma on
oikeusturvan tapauksessa tärkeä: onko oikeusturvassa systemaattisia eroja eri opiskelijaryhmien
suhteen? Onko naisten ja miesten oikeusturvassa eroa? Entä miten tiedekunta, opintojen vaihe tai
kieli vaikuttaa asiaan? On syytä korostaa, että esimerkiksi tiedekuntavertailun tarkoituksena ei ole
paremmuusjärjestykseen asettaminen, vaan mahdollisuuksien luominen hyvien käytäntöjen
leviämiseen johtavalle keskustelulle.
Raportin luvussa kaksi käsitellään kyselyn teknisiä ominaisuuksia sekä luodaan vertaileva katsaus
aineiston ja perusjoukon taustamuuttujiin. Selvityksen loppuosa noudattelee kyselyn järjestystä.
Varsinaiseen oikeusturvaan päästään luvussa kolme, jossa asiaa lähestytään opiskelijoiden
oikeusturvatietämyksen näkökulmasta. Tämän jälkeen otetaan tarkasteluun opiskelun
oikeusturva, minkä yhteydessä perehdytään mm. opintojen suunnitteluun, suorittamiseen ja
arvosteluun liittyviin kokemuksiin (luku neljä). Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat teemoina luvussa
viisi ja lopuksi kootaan yhteen keskeisimpiä havaintoja (luku kuusi)

4
2 Aineisto ja menetelmät
Oikeusturvakyselyä varten poimittiin opiskelijarekisteristä ositettu satunnaisotos
tasavälipoiminnalla niistä Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelijoista, joihin pätivät seuraavat
ehdot:
a) ovat tulleet kirjoille Helsingin yliopistoon 2003–2010,
b) ovat läsnäolevia 25.1.2011,
c) joilla on ainakin yksi opintosuoritus viimeisen kolmen vuoden ajalta,
d) joilta on tiedossa mailiosoite,
e) ovat antaneet suostumuksen kyselytutkimuksiin,
f) eivät tulleet valituiksi samoihin aikoihin toteutettuun työssäkäyntitutkimuksen brutto-otokseen.
Tällä tavalla rajattu perusjoukko oli kooltaan 10242 opiskelijaa. Kun raportissa puhutaan
opiskelijoista, viitataan juuri tähän perusjoukkoon. On huomattava, että ehto e rajaa pois ne
opiskelijat, jotka eivät ole antaneet suostumusta kyselytutkimuksiin. Mikään ei takaa sitä, että
suostumuksen antaneet olisivat kyselyn aihepiirin osalta täsmälleen samankaltainen ryhmä niiden
kanssa, jotka eivät ole antaneet suostumusta. Tämä on otettava päätelmien teossa huomioon.
Ehdon f motivaationa oli varmistaa, ettei kukaan joutuisi vastaamaan kahteen kyselyyn reilun
kuukauden aikavälillä.
Brutto-otoksen koko oli 3620. Koko määritettiin siten, että pienimmistäkin tiedekunnista saataisiin
yli 30 vastaajaa (tilastotieteellisessä keskustelussa usein esiintyvä epävirallinen ohjeluku). Otanta
tehtiin kieliryhmän mukaan ositetusti, koska haluttiin taata kaikista kieliryhmistä riittävä
vastaajamäärä. Suomenkielisistä em. tavalla rajatun kehikkoperusjoukon opiskelijoista poimittiin
tasaväliotannalla joka kolmas vastaaja. Ruotsinkielisistä ja vieraskielisistä poimittiin joka toinen
opiskelija.
Kyselylomakkeen laati HYY:n hallituksen jäsenenä toiminut Markku Hakala yhdessä HYY:n
koulutuspoliittisen sihteerin Anne Rautasen ja Otuksen kanssa. Selvityksen käytännön
toteutuksesta vastasi aineistonkeruun ja raportin laatimisen osalta Otus. Kysely toteutettiin
itsetäytettävänä internet-kyselynä välillä 11.3.2011–1.4.2011. Otokseen poimituille lähetettiin
sähköpostilla personoitu linkki, joka varmisti, että kutakin poimittua sähköpostiosoitetta kohti
tulee korkeintaan yksi vastaus. Lisäksi personoitu linkki mahdollisti vastauskadon vaikutusten
oikaisun edempänä selitetyllä menetelmällä. Aineiston käsittely oli koko prosessin osalta
luottamuksellista ja kyselyn varsinaisen analyysin ja raportoinnin kohdalla myös anonyymiä.

5
Ensimmäinen muistutus lähetettiin vastaamattomille viikon päästä kyselyn avautumisesta ja
toinen muistutus kahden viikon päästä. Vastaajia saatiin lopulta 1007 (vastausosuus 28 %).
Raportoinnin strategiana on kuvailla jokaisen kysymyksen perusjakauman lisäksi keskeisimpiä
eroja iän, opintojen vaiheen, sukupuolen, tiedekunnan ja kieliryhmän mukaan. Ellei toisin mainita,
raportissa esitettävät vertailutulokset ovat tilastollisesti merkitseviä Khiin neliö -testillä arvioiden
(rajana p-arvo 0,05). Pienen vastausprosentin mahdollista vinouttavaa vaikutusta on oikaistu
mallittamalla vastaustodennäköisyys brutto-otostasolla tiedettyjen opiskelijarekisteristä saatujen
taustamuuttujien suhteen (ikä, sukupuoli, tiedekunta, kieliryhmä). Vastaajille määritetään
arvioidun vastaustodennäköisyyden avulla sopiva painokerroin, jonka tarkoitus on oikaista kadon
mahdollista vinouttavaa vaikutusta. (Vastaustodennäköisyysmallista, ks. Laaksonen 2010, 113–
114.) Raportoinnissa käytetyn analyysipainon vaihteluväli on 0,035–2,05. Analyysipainon
määritelmän mukaisesti painomuuttujan summa on vastaajamäärä (1007) ja keskiarvo on 1;
painokertoimen keskihajonta on 0,253. Painokertoimia on käytetty kaikissa raportin analyyseissä
ja liitetaulukoissa, ellei toisin mainita.
Otantasattuman ja vastauskadon lisäksi tulee pitää mielessä itse tiedonkeruu. Ei ole itsestään
selvää, että kyselytutkimuksen vastaukset kertovat täsmälleen sen informaation, jota kyselyn
laatijat ovat lähteneet hakemaan. On paradigmakysymys, puhutaanko tässä yhteydessä
mittausvirheestä vai sosiaalisen todellisuuden monitulkintaisesta luonteesta. Joka tapauksessa
tarjolla on erilaisten tulkintojen mahdollisuuksia niin vastaajille, analyysin tekijälle kuin lukijallekin.
Erityisesti silloin, kun on kyse kartoittavasta kyselystä, joka koostuu uusista, varta vasten
laadituista osioista, on muistettava, että kaikki ei ole aina sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää.
Kyselyn analyysivaiheessa kävikin ilmi, että joitakin väittämiä ja vastausvaihtoehtoja olisi ollut
tarpeen muotoilla hieman toisin. Nämä kokemukset ovat hyvää oppia jatkoselvitysten
laatimisessa.
Raportissa esitetyt prosenttiosuudet ovat prosentteja niistä, jotka ovat antaneet käyvän
vastauksen kysymykseen. ”En osaa sanoa / kysymys ei koske minua” -vastaukset on käsitelty
puuttuvina, joten ne eivät ole mukana prosenttiosuuksien laskennassa. Jokaisessa kysymyksessä
on näin ollen kyse siitä vastaajien joukosta, jota kysymys koskee ja jotka ovat vastaamalla
ilmaisseet mielipiteensä asiaan. Puuttuvuudesta raportoidaan erikseen alaviitteissä, kun em.

6
tavalla määritettyä puuttuvuutta on vähintään 10 prosenttia vastauksista: kyse on pääasiassa siitä,
että vastaaja on katsonut, ettei jokin tietty kysymys koske häntä. Puuttuvuuden arvioinnissa ja
raportoinnissa käytetään painottamatonta aineistoa.
Laadullista avovastausaineistoa kertyi 120 sivua (fontti 12, riviväli 1,5). Kuten Eskola ja Saaranen
(2006) tuovat esiin, määrällinen luokittelu on eräs keino käsittelyn systematisoimiseen ja aineiston
hallittavuuden parantamiseen. Tätä varten koko aineisto koodattiin aineistolähtöisesti
muodostetulla verrattain suppealla luokituksella yleisimpien teemojen paikantamiseksi.
Analyysiyksiköksi valittiin kokonainen vastaus. Raportissa esitetään yleisimmistä teemoista
erityisen kuvaavina pidettyjä erimerkkejä.
Ennen varsinaisen oikeusturvan pariin siirtymistä luodaan vielä tiivis katsaus aineiston ja
perusjoukon ominaisuuksiin. 17 prosenttia vastaajista on ensimmäisen vuoden opiskelijoita, 33
prosenttia toisen tai kolmannen vuoden opiskelijoita, 29 prosenttia neljännen tai viidennen
vuoden opiskelijoita ja 22 prosenttia tätä pidempään opiskelleita. Perusjoukosta 72 prosenttia ja
vastaajista 76 prosenttia (painottamaton osuus) on naisia. Painotus korjaa aineiston
sukupuolijakauman perusjoukon kanssa samalle tasolle (taulukko 1). Myös kieliryhmän ja
tiedekunnan suhteen tilanne on se, että painotetusta aineistosta lasketut jakaumat ovat hyvin
lähellä perusjoukon jakaumia. Suomenkielisten osuus on 88 prosenttia, ruotsinkielisten 7,3
prosenttia ja vieraskielisten 4,3 prosenttia. Noin puolet vastaajista on alle 25-vuotiaita, reilu
kolmannes 25–29-vuotiaita ja loput tätä vanhempia.

7
Perusjoukko
Vastaajat - ei
painoja
Vastaajat -
painotettu
Naiset 71,7 75,8 71,6
-24 . 56,6 51,8
25 - 29 . 30,8 34,1
30 - 34 . 6,2 7,9
35 - . 6,5 6,2
Yht. 100,0 100,0
Suomi 88,4 85,2 88,4
Ruotsi 7,3 8,6 7,3
Muu 4,3 6,2 4,3
Yht. 100,0 100,0 100,0
BT 4,6 4,8 4,5
EL 2,3 3,5 2,3
FT 3,6 2,9 3,4
HU 17,2 18,0 17,1
KT 13,5 11,6 13,0
LT 5,7 6,1 5,9
ML 12,9 12,5 12,9
MM 9,9 10,4 10,3
OT 8,4 6,5 7,7
SSKH 2,2 2,4 2,4
TT 6,4 8,3 6,5
VT 13,4 13,2 14,1
Yht. 100,0 100,0 100,0
Taulukko 1. Taustatietoja perusjoukosta ja otoksesta, %. Kieliryhmä opintorekisteristä, muut
tiedot kyselystä.

8
3 Tietoisuus opiskelijoiden oikeusturvasta
Tilanteissa, joissa oikeusturvan suhteen koetaan ongelmia, on tärkeä tietää, kenen puoleen voi
kääntyä asian ratkaisemiseksi. Kertoessaan professorinsa kohtuuttoman rankoista vaatimuksista ja
haluttomuudesta reagoida annettuun palautteeseen, eräs vastaaja pohti, miten olisi voinut viedä
asiaa eteenpäin:
”Funderade på att klaga någonstans men visste inte riktigt vart, HUS kanske skulle ha varit ett
alternativ.”
Kyselyllä haluttiin selvittää, miten yleisesti oikeusturvaa käsittelevät tietolähteet ja tukihenkilöt
tunnetaan. Ennen itse kysymyksiä asiaa valaistiin lyhyellä esittelytekstillä. Esittelytekstejä
käytettiin myös kyselyn muissa osissa, jotta voitiin varmistaa, että kaikilla vastaajilla olisi
samansuuntainen käsitys kyselyn aihepiiristä. Tekstit tuodaan myös raportointiin siitä syystä, että
lukija pääsee paremmin perille siitä, millä orientaatiolla vastaajat kysymyksiä tulkitsivat:
Opiskelijoiden oikeusturvaa opintoihin liiByvissä asioissa käsitellään yliopistolaissa
sekä yliopiston omissa johtosäännöissä. Johtosääntö sisältää määräykset mm.
kuulustelujen järjestämisestä ja tulosten julkistamisesta, oikaisumeneBelystä sekä
opintosuoritusrekisterin oikaisemisesta. Yliopistossa ja ylioppilaskunnassa sovelletaan
myös hallintolakia (434/2003) niiden hoitaessa julkista hallintotehtävää.
Kyselyn perusteella reilu viidennes opiskelijoista tietää, mistä saa tietoa oikeusturvaansa liittyvistä
asioista (kuvio 1). 13 prosenttia opiskelijoista on perillä siitä, kenen puoleen voi oikeusturva-
asioissa kääntyä omalla laitoksella tai tiedekunnassa. HYY:n oikeusturvayhdyshenkilön tietää 12
prosenttia opiskelijoista. Lähes joka neljäs tietää, mistä voi hakea oikaisua opinto-oikeutta
koskevissa asioissa.

9
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
11. Tiedän, mistä voin hakea oikaisua opinto-oikeuttani
koskevissa asioissa (n=990)
10. Tiedän, kenen puoleen voin kääntyä HYYssä
oikeusturvaa koskevissa asioissa (n=988)
9. Tiedän, kenen puoleen laitoksella/tiedekunnassa voin
kääntyä oikeusturva-asioissa (n=995)
8. Tiedän, mistä saa tietoa opiskelijan oikeusturvaan
liittyvistä asioista (n=997)
%
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä erimieltä Jokseenkineri mieltä Täysin eri mieltä
Kuvio 1. Tietoisuus opiskelijoiden oikeusturvasta.
Iäkkäimmät opiskelijat ovat muita yleisemmin tietoisia oikeusturvastaan tässä käsiteltyjen
kysymysten valossa. Neljä kymmenestä oikeustieteen opiskelijasta tietää, mistä saa tietoa
opiskelijan oikeusturvaan liittyvistä asioista; vastaava osuus on pienin farmasialla, 12 prosenttia.
Miehet tietävät hieman naisia useammin kenen puoleen kääntyä oikeusturva-asioissa HYY:llä tai
omalla laitoksella / tiedekunnassa.
Vaikuttaa siltä, että oikeusturvaa koskevan tiedotuksen kehittämiselle on sijaa. Huolestuttavan
pieniltä näyttävistä osuuksista ei pidä kuitenkaan tehdä yksioikoisia päätelmiä. Kyselyvastausten ja
tosiasiallisen toiminnan vastaavuutta ei voi ottaa itsestäänselvyytenä (Cicourel 1964). Vastaukset
eivät tässä tapauksessa välttämättä kerrokaan – ainakaan yksinomaan – oikeusturvaa koskevan
tiedotuksen epäonnistumisesta tai siitä, että opiskelijat olisivat tositilanteessa vailla
tiedonhankintavalmiuksia.
”[oikeusturva-]asioita ei ole tuotu esille tiedekunnassani, mutta uskoisin osaavani ottaa niistä itse
selvää tarpeen vaatiessa.”
Tulvivan informaation virrassa tietoa hankitaan tarpeen mukaan. Tällöin olennaista on juuri kyky
tiedon hankkimiseen, eikä niinkään varastoitu tietomäärä. Kun tietoa sitten lähdetään hakemaan
ilmenneeseen tarpeeseen, sen pitää luonnollisesti olla mahdollisimman järkevästi löydettävissä.

10
”Olen joskus yrittänyt etsiä tietoa siitä, miten ja millä perusteella opintoihin haetaan lisäaikaa,
mutta en muista löytäneeni mitään.”

11
4 Oikeusturva opiskelussa
Opiskeluun liittyvää oikeusturvaa lähestyttiin kyselyssä useasta eri suunnasta. Yleisen oikeusturvan
(tasapuolinen kohtelu, informointi, opiskelu-oikeuteen liittyvät asiat) lisäksi tarkastellaan
opintojen suunnittelua, suorittamista ja arvostelua sekä palautekäytäntöjä oikeusturvan kannalta.
Tämän opiskelun oikeusturvaa käsittelevän osion avasi seuraava esittelyteksti:
Opiskelijalla on oikeus odoBaa yliopistolta puolueetonta, tasa-arvoista, asiallista ja
perusteltua kohtelua sekä johdonmukaista toimintaa.
4.1 Yleinen oikeusturva opiskelussa
Valtaosa opiskelijoista (72 %) katsoo, että kaikkia kohdellaan omalla laitoksella tai tiedekunnassa
tasapuolisesti (kuvio 2). Nuoremmat opiskelijat pitävät kohtelua tasapuolisena vanhempia
useammin. Samaten opintojen alkuvaiheessa kohtelua pidetään yleisemmin tasapuolisena. Eroa
on myös sukupuolen mukaan: miehet pitävät kohtelua tasapuolisena naisia useammin (80 % vs. 69
%). Tiedekuntienkin välillä esiintyy eroja. Oikeus- ja valtiotieteilijät (62 ja 64 %) pitävät kohtelua
muita harvemmin tasapuolisena, kun taas farmasian, teologian sekä bio- ja ympäristötieteiden
opiskelijat (81 % kaikissa) arvioivat kohtelun tasapuoliseksi keskimääräistä yleisemmin.
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
17. Olen opiskelutilanteessa joutunut tapaturman
uhriksi, josta aiheutuneita kustannuksia yliopisto ei ole
korvannut (n=415)
16. Tiedän, minne voin valittaa jos saan kielteisen
päätöksen opiskeluoikeuden jatkamisesta. (n=914)
15. Tiedän millä perusteilla voin hakea opintoihin
lisäaikaa (opintoaikojen rajauslain mukaisen 7
opiskeluvuoden jälkeen (n=915)
14. Minua informoidaan hyvissä ajoin sellaisista
asioista, jotka koskevat minua tai opiskelu-oikeuttani
(n=964)
13. Olen saanut esittämiini kysymyksiin asianmukaisia
vastauksia kohtuullisessa ajassa (n=943)
12. Laitoksellani/tiedekunnassani kaikkia kohdellaan
tasapuolisesti ja johdonmukaisesti samalla tavalla
(n=952)
%
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin erimieltä Täysin eri mieltä
Kuvio 2. Yleinen oikeusturva opiskelussa.

12
Kolme neljästä opiskelijasta (75 %) on saanut esittämiinsä kysymyksiin asianmukaisia vastauksia
kohtuullisessa ajassa. Iän ja opintovuosien myötä arviot muuttuvat näiltä osin jossain määrin
kriittisemmiksi. Tiedekuntien välillä on selviäkin eroja. Oikeustieteellisessä vastaava osuus on
reilusti keskimääräistä pienempi (54 %): vastauksien saantiin ollaan siis yliopiston yleistä tasoa
harvemmin tyytyväisiä. Matemaattis-luonnontieteellisessä (82 %) ja eläinlääketieteellisessä (86 %)
osuudet ovat taas keskitasoa suuremmat, mikä kertoo onnistuneista viestintäkäytännöistä.
Vieraskieliset opiskelijat kokevat hieman muita yleisemmin, etteivät ole saaneet asianmukaisia
vastauksia kohtuullisessa ajassa.
”On yksittäisiä tapauksia, joissa opettajat eivät vastaa tai vastaavat niukan vastahakoisesti, mutta
suurin osa heistä on kuitenkin erittäin avuliaita.”
Vastaajilta kysyttiin myös, kuinka hyvissä ajoin heitä informoidaan asioista, jotka koskevat heitä
itseään tai heidän opiskeluoikeuttaan. 62 prosenttia opiskelijoista arvioi, että heille tiedotetaan
kyseisistä asioista hyvissä ajoin. Bio- ja ympäristötieteellisessä osuus on suhteellisen pieni (43 %).
Maatalous-metsätieteellisen (72 %) ja käyttäytymistieteellisen (71 %) tiedekunnan opiskelijat
arvioivat muita useammin, että heitä informoidaan ajoissa. Aineisto antaa viitettä siihen suuntaan,
että informaatio ei tavoita vieraskielisiä opiskelijoita yhtä hyvin kuin suomen- ja ruotsinkielisiä
opiskelijoita. Tämän ja edellisen kohdan perusteella näyttää siltä, että englanniksi tapahtuvassa
viestinnässä on vielä kehittämisen varaa, jotta yliopistolla pystytään vastaamaan tiedontarpeeseen
siten, ettei kielitaito aseta opiskelijoita eriarvoiseen asemaan.
Joka neljäs (25 %) opiskelija tietää, millä perusteella voi hakea opintoihinsa lisäaikaa opintoaikojen
rajauslain mukaisen seitsemän opiskeluvuoden jälkeen. Iäkkäämmät opiskelijat tuntevat perusteet
muita useammin, mutta opintojen vaiheen mukaan eroa ei kuitenkaan esiinny. Myöskään
tiedekuntien välillä ei ole eroja. Opiskeluoikeuden jatkamiseen liittyen tiedusteltiin lisäksi, kuinka
hyvin tunnetaan se taho, jonne voidaan valittaa kielteisen päätöksen tapauksessa. Seitsemän
prosenttia opiskelijoista tuntee valitustahon. Iäkkäimmät opiskelijat ja miehet tuntevat tahon
keskimääräistä yleisemmin.

13
Yleisen oikeusturvaosion viimeinen kysymys tiedusteli, onko vastaaja joutunut opiskelutilanteessa
tapaturman uhriksi, josta aiheutuneita korvauksia yliopisto ei ole korvannut: kaksi prosenttia
kysymykseen vastanneista opiskelijoista oli joutunut tällaiseen tilanteeseen.1
”Täytin tapaturmasta jonkinlaisen lomakkeen, mutta kukaan ei osannut kertoa minulle, mihin
lomake olisi pitänyt viedä, joten asia jäi sikseen.”
”[Tapaturman vuoksi] esiintyy yhä särkyä, mikä alentaa elämänlaatuani, siis pysyvä haitta, eikä
kukaan ole korvannut.”
4.2 Opintojen suunnittelu
Opiskelijoista 60 prosenttia katsoo saaneensa ohjausta opintosuunnitelman tekemisessä (kuvio 3).
Opintojen vaiheen mukaiset erot ovat varsin selvät: ensimmäisen vuoden opiskelijoista 70
prosenttia kertoo saaneensa ohjausta, kun vastaava osuus 6.–8. vuoden opiskelijoista on 46
prosenttia. Myös tiedekuntien välillä on huomattavia eroja. Oikeustieteellisen tiedekunnan
opiskelijoista vain 37 prosenttia katsoo saaneensa ohjausta opintosuunnitelman tekemisessä ja
valtiotieteellisessäkin osuus on melko pieni, 42 prosenttia. Sen sijaan bio- ja ympäristötieteilijöistä
sekä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijoista hieman yli 70 prosenttia arvioi, että
on saanut suunnitelman tekoon ohjausta.
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
21. Kun suunnittelen opintojani, saan tarpeeksi tietoa
kurssien vaatimasta työmäärästä realistisen
suunnitelman tekemiseksi (n=960)
20. Tiedekunnan ohjeet opintosuunnitelman
tekemiseen ovat helposti saatavilla (n=946)
19. Olensaanut ohjausta opintosuunnitelman
tekemisessä (n=952)
%
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin erimieltä Täysin eri mieltä
Kuvio 3. Opintojen suunnittelu.
1
Kysymys ei koske minua / EOS -vastauksia oli 59 %.

14
Joka toinen opiskelija on sitä mieltä, että tiedekunnan ohjeet opintosuunnitelman tekoon ovat
helposti saatavilla. Opintojensa alkuvaiheessa olevat katsovat muita useammin, että ohjeet on
helppo löytää. Farmasian (80 %) ja eläinlääketieteen (69 %) tiedekunnissa ohjeet ovat kyselyn
mukaan keskimääräistä paremmin saavutettavissa. Humanistisessa tiedekunnassa, Svenska social-
och kommunalhögskolanissa (SSKH) sekä valtiotieteellisessä tiedekunnassa (42 % kussakin) tilanne
on päinvastainen: ohjeet koetaan verrattain harvoin helposti löydettäviksi. Vieraskieliset
opiskelijat katsovat muita useammin, että ohjeet opintosuunnitelman tekoon ovat helposti
saatavilla.
Opintojen suunnittelun osalta tiedusteltiin vielä, saavatko vastaajat tarpeeksi tietoa kurssien
vaatimasta työmäärästä realistisen opintosuunnitelman tekemiseksi. 38 prosenttia opiskelijoista
arvioi, että tietoa saadaan tarpeeksi. Miehet pitävät saamaansa tietomäärää riittävänä naisia
useammin. Vieraskieliset opiskelijat ovat keskimääräistä tyytyväisempiä opintosuunnitelman
tekoon tarvittavan tiedon saantiin.
4.3 Opintojen suorittaminen
Kolme neljästä opiskelijasta pitää laitoksensa tai tiedekuntansa kurssi-ilmoittautumisen käytäntöjä
selkeinä (kuvio 4). Ilmoittautumiskäytäntöjä pidetään yleisimmin selkeinä SSKH:ssa (83 %),
farmasian tiedekunnassa (83 %) sekä matemaattis-luonnontieteellisessä (81 %) ja maatalous-
metsätieteellisessä tiedekunnassa (80 %). Epäselvimmät ilmoittautumiskäytännöt ovat kyselyn
perusteella oikeustieteellisessä, sillä vastaava osuus on vain 48 prosenttia.

15
0 20 40 60 80 100
30. Olen saanut ohjausta opinnäytetyön tekemiseen
(kandidaatintutkielma / pro gradu) (n=694)
29. Tiedekunnassani/laitoksellani huomioidaan
esteettömyys opetus- ja tenttitilanteissa (n=433)
28. Olen voinut asioida yliopistolla omalla
äidinkielelläni (n=966)
27. Luennointikieli on ollut eri kuin
opetusohjelmassa on mainittu (n=931)
26. Korvaavan tehtävän kuormittavuus on
kohtuullinen suhteessa poissaoloon (n=754)
25. Luennolta/pakollisesta opetuksesta poissaolo on
mahdollista korvata korvaavalla tehtävällä (n=896)
24. Laitokseni/tiedekuntani opetuksesta voi olla
poissa perustellusta syystä (sairasloma tai lapsen
sairaus) (n=879)
23. Kurssikirjoja on saatavilla riittävästi (n=981)
22. Kurssi-ilmoittautumisen käytännöistä tiedotetaan
laitoksellani/tiedekunnassani selkeästi (n=995)
%
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä
Kuvio 4. Opintojen suorittaminen.
Kurssikirjoja on tarpeeksi saatavilla vain vajaan kolmanneksen mielestä. Miehet ovat hieman naisia
tyytyväisempiä kurssikirjojen tarjontaan. Tiedekuntien väliset erot ovat huomattavan suuria:
oikeustieteilijöistä vain neljä prosenttia on tyytyväisiä kurssikirjojen saatavuuteen ja farmasian
tiedekunnassakin tyytyväisten osuus on ainoastaan yhdeksän prosenttia. Valtiotietieteilijät (44 %)
ja matemaattis-luonnontieteellisten alojen opiskelijat (43 %) pitävät kurssikirjojen saatavuutta
hyvänä muita useammin. Vieraskieliset opiskelijat ovat keskimääräistä tyytyväisempiä kirjojen
saatavuuteen.

16
Kolme neljästä opiskelijasta arvioi, että voi olla poissa oman laitoksensa tai tiedekuntansa
opetuksesta perustellusta syystä.2
Lääketieteilijöiden (32 %) ja eläinlääketieteilijöiden (35 %)
joukossa osuus on selvästi pienempi. Toisessa ääripäässä ovat bio- ja ympäristötieteiden (86 %),
matemaattisen ja luonnontieteellisten aineiden (86 %), humanististen alojen (86 %) sekä teologian
(85 %) opiskelijat. Tiedekuntien välisessä vertailussa on huomioitava erilaisten oppiaineiden
vaatimukset: on eri asia olla poissa lääke- tai eläinlääketieteen käytännön opetuksesta kuin
teoreettiselta massaluennolta.
Kolme neljästä opiskelijasta katsoo, että poissaolo voidaan korvata erillisellä tehtävällä.3
SSKH:ssa
opiskelevista peräti 95 prosenttia on tätä mieltä, kun taas farmasialla vastaava osuus on vain 43
prosenttia. Korvaavan tehtävän kuormittavuutta pitää kohtuullisena joka toinen opiskelija.4
Oikeustiedettä (24 %), farmasiaa (24 %) ja lääketiedettä (29 %) opiskelevat pitävät korvaavaa
tehtävää muita harvemmin kohtuullisena. Sen sijaan kaksi kolmesta bio- ja ympäristötieteilijästä
katsoo, että korvaava tehtävä on kuormittavuudeltaan kohtuullinen.
Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoi avovastauksissa poissaolojen korvauskäytäntöihin
liittyvistä kokemuksistaan (489 vastausta). Korvaavasta, useimmiten kirjallisesta tai muusta
tehtävästä kerrottiin 85 prosentissa avovastauksista. 12 prosenttia vastanneista piti korvaavaa
tehtävää kohtuuttomana tai ainakin pelkkää luennolla läsnäoloa vaativampana. Noin joka
kymmenes kertoi, ettei poissaoloa voi korvata.
”Poissaolot korvataan yleensä 2-4 sivun esseellä, joko opettajan erikseen määräämästä aiheesta
tai opetuksessa käsitellystä aiheesta.”
”Poissaolo korvataan usein esseellä, joka saattaa joskus olla kohtuuttomankin työläs verrattuna
siihen, että olisi ollut luennolla läsnä. Joillakin isoilla kursseilla on mahdollista osallistua toisen, eri
aikaan kokoontuvan ryhmän vastaavaan opetustilanteeseen, mikä on mielestäni sopivin ja reiluin
tapa korvata poissaolo. [...] Itse koin hyödylliseksi ja oikeudenmukaiseksi eräällä kurssilla käytetyn
2
3
4

17
korvaustavan: [oltuani poissa] sain opettajalta luentomateriaalit sähköpostilla ja aiheeseen
tutustuttuani kirjoitin liuskan verran ajatuksiani opettajalle.”
”Puolentoista tunnin luennon poissaolon on voinut suorittaa esim. tekemällä 400 sivuisesta kirjasta
referaatin”
”en ole pystynyt korvaamaan, vaikka minulla on ollut tilanteestani usean erikoislääkärin lausunto.
käskettiin tulla ensi vuonna uudelleen, jos silloin kykenen suorittamaan suorituksen vaadittavalla
tavalla”
Korvauskäytännöissä on avovastausten perusteella vaihtelua niin oppiaineen, kurssien kuin
opettajankin mukaan. Joissakin tilanteissa poissaoloja ei käytännössä sallita, kun taas toisissa
läsnäoloa ei pääsääntöisesti vaadita. Toisilla kursseilla sallitaan tietty määrä poissaoloja ilman, että
opiskelija tarvitsee suorittaa korvaavia tehtäviä.
”Ei yleensä tarvitse korvata, jos sallittujen poissaolojen määrä ei ylity paljolla...yleensä sallittuja
poissaoloja on saanut olla kolme per kurssi, ja niitä ei tarvitse selitellä mitenkään.”
”Poissaolokäytännöt vaihtelevat radikaalisti kursseittain ja niistä on vaikea saada tietoa
ennakkoon. Myös poissaolon tapahduttua tilanteita hoidetaan usein tapauskohtaisesti ja
seuraukset riippuvat kyseisen opettajan mielipiteestä/persoonasta.”
”Joitakin pakollisia opetuksia ei tiedekunnassamme pysty korvaamaan ollenkaan, vaan
pahimmassa tapauksessa poissaolosta voi seurata jopa välivuosi. Tiedän tapauksia, joissa
opiskelija on mennyt vatsataudissa opetukseen, sillä poissaolosta seuraisi niin paljon ongelmia.”
”Se riippuu todella paljon kurssista. Osa asioista on sellaisia, että pitkää poissaoloa ei ole
mahdollista korvata, koska harjoitellaan esim. kliinisiä taitoja käytännössä. Muutoin aika hyvin on
saanut korvattu kirjallisilla tehtävillä.”

18
”Usein siis opiskelijat tulevat [potilasopetukseen] flunssaisena ja kuumeisena, koska on vain
helpompaa tulla paikalle buranan voimalla kuin jäädä sairastamaan. Näin tuleville lääkäreille
opetetaan etteivät lääkärit saa sairastaa.”
”Pääaineopinnoissani en ole törmännyt vielä yhteenkään pakolliseen luentoon.”
Luennointikieli on pääsääntöisesti ollut se, mikä on etukäteen ilmoitettu opetusohjelmassa. Vain
seitsemän prosenttia opiskelijoista raportoi, että kieli on poikennut ilmoitetusta. Vieraskielisistä
opiskelijoista vastaava osuus on 17 prosenttia.5
Lääketieteellisessä tiedekunnassa kuitenkin
hieman reilu viidennes opiskelijoista katsoo, että kieli ei ole vastannut opetusohjelmassa
ilmoitettua. Opiskelijoista valtaosa (92 %) katsoo voineensa asioida yliopistolla omalla
äidinkielellään. Iäkkäimpien opiskelijoiden joukossa osuus on hieman pienempi (78 %).
Suomenkielisistä opiskelijoista lähes kaikki (98 %) katsovat, että ovat saaneet asioida omalla
äidinkielellään – sen sijaan ruotsinkielisistä vain 57 prosenttia ja vieraskielisistä ainoastaan 29
prosenttia on tätä mieltä.
Opiskelijoista 71 prosenttia on saanut ohjausta opinnäytetyön tekemiseen.6
Tiedekuntien välillä
on eroja: vain joka toinen bio- ja ympäristötieteilijä (50 %), oikeustieteilijä (51 %) ja lääketieteilijä
(51 %) katsoo saaneensa ohjausta opinnäytetyötä varten. Teologisessa (86 %) ja
eläinlääketieteellisessä (83 %) keskitasoa suuremmat osuudet kertovat toimivista
ohjauskäytännöistä. Ruotsinkieliset opiskelijat ovat kyselyn perusteella saaneet hieman keskitasoa
useammin opinnäytetyöhön ohjausta (78 %), kun taas vieraskielisistä opiskelijoista ohjausta
saaneiden osuus on vain 62 prosenttia.
Kyselyssä käsiteltiin myös esteettömyyttä, mutta vastauksien perusteella kävi ilmi, että
kysymyksen muotoilu ei onnistunut kunnolla tavoittamaan haluttua tematiikkaa. Neljäsosassa
avovastauksista (n=91) ilmeni, ettei kysymyksen muotoilu toiminut luotettavasti:
5
Khiin neliö-testin p-arvo 0,054.
6
Kysymys ei koske minua / EOS -vastauksia oli 32 %. Vastanneet ovat katsoneet, että aihe (opinnäytetyön ohjaus)
koskettaa heitä.

19
”Hyvä kun on mahdollisuus kommentoida tätä kysymystä - en ymmärtänyt kysymyksen perusteella
minkälaista esteettömyyttä tarkoitetaan. Tentinvalvojien jääviyttä vai ihan vain esim. tenttitilan
soveltuvuutta liikuntarajoitteisille, tms.? En siis pysty vastaamaan tähän.”
Esteettömyyttä käsitelleiden avovastausten yleisin teema oli fyysisten tilojen soveltuvuus erilaisille
käyttäjäryhmille: teema esiintyi 40 prosentissa vastauksista. Monet vastaajat toivat esiin, kuinka
hankalaa esteettömyyttä on arvioida, ellei asia ole tullut konkreettisesti omalla kohdalla vastaan:
”Minulla on opiskelutovereita jotka liikkuvat pyörätuolissa, en kuitenkaan osaa arvioida
esteettömyyttä, koska ei sitä tule arvioitua samalla tavalla kun ei ole mitään ongelmia kulkemisen
kanssa. Ymmärtääkseni joskus on hieman hankalaa päästä Päärakennuksessa joihinkin tiloihin
joissa järjestetään tenttejä tai opetusta.”
Osion tilastollinen raportointi päätettiin jättää väliin, koska ei ollut riittävää varmuutta, miten
vastauksia pitäisi tulkita. Vaikuttaa siltä, että esteettömyyden käsite ei ole vielä siinä määrin
vakiintunut, että sitä voisi sellaisenaan käyttää kyselytutkimuksessa. Jatkossa teemaa onkin syytä
käsitellä konkreettisempien esimerkkien valossa.
4.4 Opintosuoritusten arvostelu
Opintosuoritusten arvostelua käsitelleen osan aluksi vastaajalle annettiin seuraavanlainen
luonnehdinta aiheesta:
Kuulustelun tulokset on julkistettava hyvissä ajoin ennen seuraavaa saman
kuulustelun suoritustilaisuutta tai siihen ilmoittautumista, kuitenkin viimeistään
kuukauden kuluttua kuulustelusta. Valintakokeiden sekä kesäkuun 1. päivän ja
elokuun 31. päivän välisenä aikana järjestettävien kuulustelujen tulokset voidaan
kuitenkin julkistaa kuukautta pidemmän ajan kuluttua. Opintosuoritus on
tallennettava opiskelijarekisteriin välittömästi tulosten julkistamisen jälkeen,
kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa tulosten julkistamisesta, ellei erityisestä
syystä muuta johdu.
Tenttitulokset julkistetaan vastaajien laitoksella tai tiedekunnassa pääasiassa (91 %) pelkällä
opiskelijanumerolla. Tulokset julkistetaan harvoin (2 %) pelkällä nimellä. Seitsemän prosenttia
vastaajista kertoi, että julkistamisessa käytetään pääasiallisesti sekä nimeä että opiskelijanumeroa.
6.–8. vuoden opiskelijat arvioivat muita useammin, että nimeä käytetään tenttitulosten

20
julkistamisessa. Pelkällä opiskelijanumerolla tapahtuva tenttitulosten julkistaminen on
keskimääräistä harvinaisempaa SSKH:ssa (78 %) ja oikeustieteellisessä (81 %). Suomenkieliset
opiskelijat katsovat muita useammin, että julkistaminen tapahtuu pelkällä opiskelijanumerolla.
Suurin osa opiskelijoista (63 %) arvioi, että tenttitulosten julkistaminen kestää yleensä 3–4 viikkoa
(kuvio 5). Viidennes (21 %) katsoo, että saa tulokset tavallisesti tietoonsa 1–2 viikossa ja 16
prosenttia näkee julkistamisen kestävän tyypillisesti yli neljä viikkoa. Julkistaminen kestää kyselyn
perusteella keskimääräistä pidempään oikeustieteellisessä, jossa jopa kolmannes katsoo tulosten
julkistamisen kestävän yleensä yli neljä viikkoa. Lääketieteellisessä vastaava osuus on 31
prosenttia, käyttäytymistieteellisessä 27 prosenttia ja bio- ja ympäristötieteellisessä 26 prosenttia.
Keskitasoa nopeammin tulokset saadaan tietoon humanistisessa (vastaava osuus 8 %),
valtiotieteellisessä (9 %), teologisessa (9 %) ja maatalous-metsätieteellisessä (10 %).
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
35. Opintosuorituksien kirjaaminen rekisteriin
kestää laitoksellani/tiedekunnassani
keskimäärin (n=997)
34. Tenttituloksien julkistaminen kestää
yleensä (n=999)
%
1-2 viikkoa 3-4 viikkoa yli4 viikkoa yli 8 viikkoa
Kuvio 5. Tenttituloksien julkistaminen ja opintosuorituksien kirjaaminen.
Tenttitulosten julkistamistahdin lisäksi tiedusteltiin sitä aikaa, mikä vastaajan laitoksella tai
tiedekunnassa kestää keskimäärin opintosuoritusten rekisteriin kirjaamisessa. Joka toinen
opiskelija katsoo, että rekisteriin vienti vie aikaa tyypillisesti 3–4 viikkoa ja neljännes (25 %) arvioi,
että aikaa menee yleensä vain 1–2 viikkoa. Joka neljäs katsoo, että rekisteriin vienti vie aikaa
keskimäärin yli 4 viikkoa. Eläinlääketieteellisessä peräti 38 prosenttia opiskelijoista arvioi, että
rekisteröinti kestää tyypillisesti yli neljä viikkoa; bio- ja ympäristötieteellisessä,
käyttäytymistieteellisessä, oikeustieteellisessä ja lääketieteellisessä osuudet ovat muutamaa
prosenttiyksikköä pienempiä. Kyselyn tulosten perusteella rekisteröinti on keskimääräistä

21
ripeämpää SSKH:ssa (vastaava osuus 13 %), valtiotieteellisessä (16 %) sekä maatalous-
metsätieteellisessä (18 %). Vieraskieliset opiskelijat arvioivat sekä tenttitulosten julkistamis- että
rekisteröintitahdin nopeampitahtiseksi kuin muut.
Vastaajilla oli mahdollisuus kertoa vapaamuotoisesti tenttimiseen ja opintosuoritusten
kirjaamiseen liittyvän oikeusturvan laiminlyönneistä (vastauksia annettiin 241 kappaletta). Yleisin
avovastauksissa esiintynyt aihe oli tenttitulosten saamisen ja suoritusten rekisteröinnin kesto
(lähes joka toisessa vastauksessa):
“Flera gånger har det tagit så länge för tentresultaten att komma så folk inte har kunnat anmäla
sig till omtentamen I tid.“
”Ajoittain opintosuorituksen rekisteröiminen kestää liian kauan. Tästä on haittaa esimerkiksi työtä
haettaessa, sillä tulevalle työnantajalle joutuu antamaan opintosuoritusotteen, josta saattaa
puuttua runsaastikin opintosuoritusmerkintöjä.”
“There has been a couple of cases when a course is registered long after it was due, which leads to
all sorts of complications with KELA and study points.”
”Opintosuoristusten kirjaamiseen saattaa mennä 4-6kk. Nämä tapaukset ovat olleet
poikkeuksellisia, mutta niitä on esiintynyt. Kelan kannalta tällainen toiminta on hankalaa, kun
nämä kurssit ovat opintopisteiltään laajoja, 6-7op. Pisteet siis tulevat eri lukukaudelle, milloin ne
on suoritettu (kevätopinnot seuraavan vuoden syksylle jne.)”
”Eräällä luennoitsijalla kestää opintosuoritusten arvostelu ja kirjaaminen useita kuukausia,
toisaalta eräältä toiselta se käy sitten parissa päivässä, joten keskimäärin suoritukset kirjautuvat
kyllä ajallaan...”
Joka neljännessä avovastauksessa todettiin, että ongelmia ei ole esiintynyt:
”Tenttien tarkastus ja opintosuoritusten kirjaaminen on toiminut hyvin ja ajallaan.”

22
Vajaa kolmannes opiskelijoista tietää, mistä saa kuulustelukohtaiset arvosteluperusteet ja
mallivastaukset (kuvio 6). Miehistä 37 prosenttia kertoo tietävänsä, mistä saa arvostelukriteerit ja
mallivastaukset – naisten joukossa vastaava osuus on matalampi, 27 prosenttia. Tiedekuntien
välillä on selviä eroja. Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden (56 %), oikeustieteen (55 %) sekä
farmasian (53 %) opiskelijat ovat tavallista paremmin tietoisia arvosteluperusteiden ja
mallivastausten saamisesta. Päinvastainen tilanne on SSKH:ssa (8 %), teologisessa (14 %) ja
valtiotieteellisessä tiedekunnassa (15 %).
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
42. Kun olen tiedustellut opintosuorituksen
arvosteluperusteita, olen saanut epäasiallisen
vastauksen (n=411)
41. Kun olen tiedustellut opintosuorituksen
arvosteluperusteita, en ole saanut lainkaan vastausta
(n=403)
40. Vastauskieli on vaikuttanut arvostelua huonontavasti
(n=632)
39. Tentti on toimitettu eri kielellä kuin mitä olen
ilmoittanut (n=870)
38. Tiedän, mistä voin hakea oikaisua opintosuoritusten
arviointiin liittyvissä asioissa (n=985)
37. Saan halutessani tietooni, miten arvosteluperusteita
on sovellettu omalla kohdallani (n=912)
36. Tiedän mistä saan kuulustelukohtaiset
arvosteluperusteet ja mallivastaukset (n=991)
%
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä erimieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä
Kuvio 6. Opintosuoritusten arvostelu.
44 prosenttia opiskelijoista arvioi saavansa halutessaan tietoonsa, millä tavoin arvosteluperusteita
on sovellettu hänen kohdallaan. Ensimmäisen vuoden ja myös 6.–8. vuoden opiskelijoiden
joukossa osuus on keskimääräistä pienempi. Farmasian opiskelijoista 59 prosenttia,
lääketieteilijöistä 56 prosenttia ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opiskelijoista 55
prosenttia arvioi, että saa tarvittaessa tietoa arvostelusta. Eläinlääketieteellisessä (32 %) ja

23
SSKH:ssa (35 %) osuudet ovat puolestaan keskimääräistä pienemmät. Vieraskielisistä opiskelijoista
joka toinen arvioi saavansa halutessaan tietoonsa arvosteluperusteiden soveltamisesta.
Noin joka kymmenes opiskelija, joka on tiedustellut opintosuorituksen arvosteluperusteita, kertoo,
ettei ole saanut vastausta.7
Naisopiskelijat ovat jääneet vastausta vaille miehiä useammin (14 % vs.
6,5 %) ja iäkkäämmät opiskelijat hieman nuorempia useammin. Arvosteluperusteita tiedustelleista
12 prosenttia katsoo saaneensa epäasiallisen vastauksen.
Noin joka neljäs opiskelija tietää, mistä voi hakea oikaisua opintosuoritusten arviointiin liittyvissä
asioissa. Opintojen keskivaiheilla oikaisukäytäntö tunnetaan hieman keskimääräistä paremmin.
Lääketieteellisessä (42 %) ja oikeustieteellisessä (37 %) tiedekunnassa oikaisumenettely tunnetaan
paremmin kuin muissa tiedekunnissa, käyttäytymistieteellisessä (13 %) puolestaan heikoiten.
Arvosteluperusteita ja mallivastauksia pohdittiin myös avovastauksissa (14 % annetuista
vastauksista). Mallivastauksien puutteeseen on nähtävästi ainakin osittain totuttu:
”nyt vasta tajusin, että eihän ns. "oikeita" vastauksia koskaan ole saanut tietää minkään tentin
jälkeen...”
Kehittämisen varaa käytännöissä selvästikin on:
”Tiedekunnassamme ei julkaista mallivastauksia ollenkaan. Mielestäni opiskelijoiden kuuluisi
nähdä tenttien mallivastukset, jotta tietäisi tenttien arvosteluperusteet.”
”pääaineopinnoissani en ole saanut perusteluita arvosanoista, vaikka niin on etukäteen luvattu ja
olen asiaa kysynyt/pyytänyt.”
”Arvosteluperusteet ei aina ole helposti saatavilla - niiden selvittämisen kynnys on tällöin korkea,
vaikka kyseessä olisikin tapaus, jossa on kokenut hallinneensa kurssisisällön hyvin, vastanneensa
tentissä oikein ja saanut arvosanaksi 1 tai 2”
7

24
Tenttien arvostelussa on nähty asiattomia ja jopa mielivaltaisiakin piirteitä:
”Opettaja halusi näpäyttää poissaolijoita, ja tehdä kurssin suorittamisen lähes mahdottomaksi
heille. Minusta tilanne tuntui kuitenkin hyvin epäoikeudenmukaiselta. Olin ollut kaksi kertaa poissa
sairauden vuoksi. […] Opettaja halusi lukea tenttivastauksesta tietyt nippelitiedot, joilla hän saattoi
varmistaa, että opiskelija on osallistunut opetukseen. Onko tämä oikea työkalu siihen?”
”On aina ollut täysi mysteeri, millä perusteella kukakin opettaja sattuu tentit ym. suoritukset
arvostelemaan!”
”arvostelut tuntuvat mielivaltaisilta. Olen saanut hyviä arvosanoja tenteistä, joissa olen arvannut
ja huonoja silloinkin, kun olen huolella valmistautunut. Tämä kaikki koskee yhtä professoria.”
Toisinaan opintosuorituksia koskeviin tiedusteluihin on saanut epäasialliseksi koettuja vastauksia:
”kyselyihini vastattiin ylimielisesti, paneutumatta ja piikittelyllä höystettynä. Mietin, onko tämä
yleinen käytäntö, kun opiskelija tiedustelee omiin opintoihin liittyviä asioita.”
”Kerran arvostelusta tiedusteltuani sain epäasiallisen vastauksen kysymyksiini. Opettaja suhtautui
minuun väheksyvästi ja osoitti vastauksessaan, että minun ei olisi pitänyt ollenkaan lähestyä häntä
kysymykselläni. Hän kertoi, että en ollut ainut samaa asiaa kysynyt eikä hän enää jaksaisi vastata
tämäntyyppisiin tiedusteluihin.”
Kyselyn perusteella näyttää siltä, että tentit toimitetaan lähes aina sillä kielellä, minkä opiskelija on
ilmoittanut. Ainoastaan kolme prosenttia vastaajista kertoo, että tentti on toimitettu eri kielellä.8
Näyttää kuitenkin siltä, että eri kieliryhmät ovat näiltä osin hieman eri asemassa: ruotsinkielisistä
opiskelijoista 17 prosenttia ja vieraskielisistä 14 prosenttia raportoi, että tentin kieli on poikennut
ilmoitetusta. 6 prosenttia opiskelijoista on kokenut vastauskielen vaikuttaneen heikentävästi
tenttiarvosteluun.9
Osuus on suurempi ruotsinkielisten (16 %) ja vieraskielisten (18 %)
opiskelijoiden joukossa. Joissakin tiedekunnissa koetaan keskimääräistä yleisemmin, että
8
9

25
vastauskieli on heikentänyt arvostelua: bio- ja ympäristötieteilijöistä 18 prosenttia, SSKH:n ja
maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijoista 15 prosenttia ja oikeustieteilijöistä 14
prosenttia katsoo vastauskielen vaikuttaneen huonontavasti kuulustelun arvosteluun.
Tiedekuntaeroissa näyttää olevan osittain kysymys erilaisista kieliryhmäkoostumuksista: aineiston
perusteella bio- ja ympäristötieteellisessä on keskimääräistä enemmän vieraskielisiä opiskelijoita,
kun taas SSKH:n opiskelijoista valtaosa on ruotsinkielisiä. Oikeustieteellisessä opiskelee
keskimääräistä enemmän ruotsinkielisiä opiskelijoita.
4.5 Palaute
Kursseilla kerätään hyvin yleisesti palautetta opiskelijoilta: 85 prosenttia opiskelijoista arvioi, että
palautetta kerätään (kuvio 7). Opintojen loppuvaiheessa olevat opiskelijat katsovat hieman muita
useammin, että palautetta ei kerätä. Oikeustieteellinen tiedekunta näyttää erottuvan näiltä osin
muista varsin selvästi: vain 57 prosenttia tiedekunnan opiskelijoista katsoo, että kursseilla
kerätään opiskelijapalautetta.
37 prosenttia opiskelijoista arvioi, että heidän tiedekunnassaan tai laitoksellaan kerätään
palautetta yliopiston yleisestä opetuksen tasosta. Opintojensa alkuvaiheessa olevat, vieraskieliset
opiskelijat ja miehet katsovat keskimääräistä useammin, että tällaista yleisemmän tason
palautetta kerätään. Kyselyn perusteella bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa kerätään
keskimääräistä harvemmin yleistä opetuksen tasoa koskevaa palautetta (vastaava osuus 18 %).
Eläinlääketieteen (63 %) ja farmasian (59 %) opiskelijat puolestaan arvioivat keskimääräistä
useammin, että tällaista palautetta kerätään.
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
45. Yliopiston yleisestä opetuksen tasosta kerätään
tiedekunnassa/laitoksella palautetta (n=916)
44. Kursseilla kerätään opiskelijapalautetta (n=996)
%
Kuvio 7. Palaute.

26
5 Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo
Kyselyn viimeisen osa aiheena oli yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Aihepiiriä pohjustettiin seuraavalla
tekstillä:
Yhdenvertaisuutta on noudatettava muun muassa opiskelijavalintaan,
valintamenettelyihin ja opintosuoritusten arviointiin liittyvissä tilanteissa sekä
opintotuen ja opiskelija-alennusten myöntämisessä. Syrjintää on henkilön muita
epäsuotuisampi kohtelu vertailukelpoisessa tilanteessa, mikä aiheuttaa syrjinnän
kohteeksi joutuneelle henkilölle haittaa, esimerkiksi saamatta jääneitä etuisuuksia tai
valinnanmahdollisuuksien vähenemistä.
Joka kymmenes vastaaja (11 %) kertoi, että omalla laitoksella tai tiedekunnassa esiintyy syrjintää.
13 prosenttia vastaajista – eli hieman suurempi osuus – vastasi kysymyksiin, joissa tiedusteltiin
havaitun syrjinnän perustetta. Alle 25-vuotiaat opiskelijat raportoivat syrjinnästä muita
harvemmin (7 %). 6.–8. vuoden opiskelijoista keskimääräistä suurempi osa (18 %) on havainnut
syrjintää. Naiset ovat havainneet syrjintää miehiä useammin (12 % vs. 6 %). Valtiotieteilijöistä 19 %
katsoo, että omalla laitoksella tai tiedekunnassa esiintyy syrjintää – farmasialla taas yksikään
vastaaja ei raportoi havainneensa syrjintää, ja osuus on suhteellisen pieni myös
eläinlääketieteellisessä (4 %) ja matemaattis-luonnontieteellisessä (5 %) tiedekunnassa.
Sukupuoli on yleisin havaittu syrjintäperuste: viisi prosenttia kaikista vastaajista (39 % syrjintää
havainneista) kertoi havainneensa sukupuolen mukaan tapahtuvaa syrjintää (kuvio 8). Kielen,
mielipiteen, mielenkiinnon ja opiskelualan mukaan tapahtuvaa syrjintää on havainnut vajaat
kolme prosenttia vastaajista (noin viidennes syrjintää havainneista).

27
0 % 1 % 2 % 3 % 4 % 5 % 6 %
Muun, minkä? (n=28)
Vammaisuus (n=2)
Hallinnon opiskelijaedustajuus (n=2)
Kansalaisuus (n=4)
Sukupuolinen suuntautuminen (n=6)
Etninen tai kansallinen alkuperä (=7)
Uskonto (n=7)
Terveydentila(n=7)
Vakaumus (n=8)
Ikä (n=17)
Opiskeluala (n=25)
Mielenkiinto (n=28)
Mielipide (n=29)
Kieli (n=30)
Sukupuoli (n=52)
Kuvio 8. Jos olet havainnut syrjintää tiedekunnassasi / laitoksellasi: minkä perusteella syrjintä
on tapahtunut? (n=1007)
28 vastaajaa mainitsi syrjintäperusteita listan ulkopuolelta. Syrjintää oli esiintynyt henkilöön tai
persoonaan liittyvien syiden (”henkilökemia”, ”pärstäkerroin”) perusteella (kuusi mainintaa).
Perheellisyys tuotiin esiin muutamassa kommentissa: perheellisiä opiskelijoita koetaan
suosittavan, mutta toisaalta katsotaan, että perheellisiä – ja työssä käyviä – syrjitään, koska
opetusta ei ole tarpeeksi tarjolla iltaisin. Myös opiskelijan taustalla nähtiin olevan merkitystä:
yhteiskuntaluokka, poliittinen mielipide, ”väärä ikä”, sotilasarvo, sukulaisuus professoriin nähden
ja ”hyvä veli” -kontaktit nimettiin syrjintäperusteiksi. Itse opiskeluunkin nähtiin liittyvän syrjintää
tuottavia piirteitä:
”Oppiaineen sisäisten suuntautumisvaihtoehtojen kohtelu ei ole samanarvoista, vaan syrjivää.
Professorin suuntautumisalaa suositaan muiden kustannuksella opetustarjonnassa ja
suhtautumisessa, erityisesti opinnäytteiden tekemisen vaikeuttamisena.”
Sukupuoleen perustuvan kohtelun tasa-arvoisuutta sekä sukupuoleen perustuvaa ja seksuaalista
häirintää käsiteltiin kyselyn viimeisessä osiossa. Aihepiiriä alustettiin taas lyhyellä
johdantotekstillä:

28
Lain mukaan naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja
ammatilliseen kehitykseen. Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan
henkilön sukupuoleen liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan
seksuaalista ja jolla tarkoituksellisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä
koskemattomuutta. Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai
fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai
tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti
luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.
Lähes yhdeksän opiskelijaa kymmenestä on sitä mieltä, että opiskelijoita kohdellaan heidän
laitoksellaan sukupuolen osalta tasa-arvoisesti (kuvio 9). Miehistä 93 prosenttia ja naisista 85
prosenttia katsoo kohtelun olevan tasa-arvoista. 30–34-vuotiaat kokevat hieman muita useammin,
että kohtelu on ollut epätasa-arvoista. Joka kahdeskymmenes opiskelija (5 %) arvioi, että
sukupuolesta on ollut opiskelun kannalta etua. Miehistä lähes joka kymmenes (9 %) ja naisista
neljä prosenttia kertoi sukupuolesta olleen etua opiskelussa. Sukupuolesta on ollut opiskelussa
haittaa noin viidellä prosentilla opiskelijoista, ja näyttää siltä, että haitan kokeminen hieman
yleistyy opintojen edetessä. Naiset ovat kokeneet haittaa jonkin verran miehiä useammin. 30–34-
vuotiaista joka kymmenes katsoo sukupuolesta olleen haittaa opiskeluissa. Kolme opiskelijaa
sadasta kertoo kokeneensa sukupuoleen perustuvaa tai seksuaalista häirintää
opiskeluympäristössään. Naisista häirintää on kyselyn perusteella kokenut 4,4 prosenttia, kun
vastaava osuus miesten joukossa on 1,6 prosenttia. Ero ei kuitenkaan aivan ole tilastollisesti
merkitsevä.10
10
Khiin neliö -testin p-arvo = 0,07.

29
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
51. Olen kokenut sukupuoleeni perustuvaa tai
seksuaalista häirintää opiskeluympäristössäni (n=937)
50. Sukupuolestani on ollut opiskeluni kannalta haittaa
(n=867)
49. Sukupuolestani on ollut opiskeluni kannalta etua
(n=851)
48. Opiskelijoita kohdellaan laitoksellani sukupuolen
osalta tasa-arvoisesti (n=948)
%
Kuvio 9. Sukupuolten tasa-arvo.
Tilastollista tarkastelua on hyödyllistä täydentää opiskelijoiden omalla kerronnalla. Tasa-arvon
puutteelliseen toteutumiseen liittyvistä kokemuksista oli mahdollista kertoa avovastauksella
(vastauksia kertyi 129 kappaletta). Sukupuoli, kieli ja ikä olivat yleisimmät vastauksissa pohditut
aiheet. Näiden lisäksi kerrottiin mm. perheen ja elämäntilanteen vaikutuksesta,
suosikkijärjestelmistä ja ”pärstäkertoimesta” sekä terveydestä ja toimintakyvystä. Seuraavassa
esitellään yleisimpien teemojen vastauskirjoa.
Lähes joka toinen annettu vastaus käsitteli tavalla tai toisella sukupuolen merkitystä epätasa-arvon
tekijänä. Sukupuolen epätasa-arvoistavaa vaikutusta koetaan opintoihin suoraan liittyvissä
asioissa, kuten kommunikaatiossa opettajien kanssa, arvostelussa ja oppimateriaaleissa.
Useimmissa tapauksissa tilanne nähtiin miehille edulliseksi, mutta myös vastakkaisia kantoja
tuotiin esiin. Sukupuoleen koetaan liittyvän asenteita ja arvostuksia, jotka asettavat opiskelijoita
epätasa-arvoiseen asemaan:
”Useilla miespuolisilla luennoitsijoilla (suurin osa tiedekuntamme henkilöstöstä) on ongelmallinen
asennoituminen naisopiskelijoihin. Heiltä ei voi mennä kysymään tenttivastauksista ilman, että
saisi "irtopisteiden kalastelijan" maineen.”

30
”Suurin osa professoreista on miehiä ja he puhuvat alentuvasti naisopiskelijoista luennoidessaan.”
”Alamme sukupuolijakauma on […] 9 naista per 1 mies, mikä on sikäli etu, että miehenä jään
varmasti paremmin kaikkien mieleen, kun helposti olen opetusryhmän ainoa poika.”
”Tiedekunnassa jossa sukupuolijakauma on hieman vinoutunut, saavat miespuoliset henkilöt
joidenkin opettajien toimesta erityiskohtelua. Erityiskohtelu toki haittaa myös miehiä: luennolla
miehiä saatetaan pojitella peruskoulusta tutuilla keinoilla esim. toteamalla että "olkaas nyt pojat
rauhassa siellä" tai "oottakaas pojat mä tuun kohta neuvomaan teitä, ootte te nyt taas semmosia
velikultia".”
”Toisinaan naisille annetaan samanarvoisesta suorituksesta enemmän pisteitä.”
Oppimateriaalien ja opetuksen sisältö voi olla sukupuolen näkökulmasta ongelmallista:
”Joillakin oppialoilla voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota siihen, että kursseilla esitetään myös
naisteoreetikkojen/-tutkijoiden näkemyksiä käsiteltävistä asioista.”
”Mielestäni naistutkimuksen (nykyisin sukupuolentutkimuksen) oppiaineen asenteissa miehiä
kohtaan olisi varaa muutokseen (olen itse nainen). Jotkut oppimateriaalit, esimerkiksi opintoihin
pakollisena kuuluvat artikkelit ja tekstit, ovat miesvihamielisiä, eivätkä mielestäni sovi neutraaliin
ja asialliseen akateemiseen koulutukseen.”
Opiskelijat toivat esiin myös henkilökunnan tilanteessa havaitsemiaan sukupuoleen liittyviä
epäkohtia. Pääpaino oli huomioissa, joiden mukaan miehet ovat akateemisessa ympäristössä
edullisemmassa asemassa virkojen saamisen osalta:
”Laitoksemme sisällä voi selkeästi huomata, että lahjakkaan naistutkijan on huomattavasti
vaikeampi saada vakituista virkaa, kuin lahjakkaan miestutkijan.”
”Palkkauksissa varmaan eniten tulee ongelmia tasa-arvon kanssa. Professoreiksi/lehtoreiksi
palkataan ennemmin miehiä kuin naisia.”

31
”[…]olen huomannut naistyöntekijöiden tyytymättömyyden miesten hyvä veli-kerhoihin ja siihen,
että mieshakijat saavat pääsääntöisesti parempia työpaikkoja. Toisaalta tästä on tietysti vaikea
saada todisteita ja osaltaan kyseessä on myös ollut selvästi pätevämpi hakija. Asiaan pitäisi
mielestäni kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.”
Myös muussa yliopistoelämässä havaittiin sukupuolen näkökulmasta ei-toivottuja piirteitä.
Esimerkiksi yliopistokahvilan ilmapiiri voi olla häiritsevä:
”Kan ibland även uppleva en konstig manlig atmosfär i skolcafeterian. Om man som ung kvinna
äter där ensam, kan man känna äldre mäns blickar i ryggen. Som om de i grupp skulle ha rätt att
stirra. Dessa män hör ofta till eliten inom universitet (forskare, lärare, lektorer, professorer).”
Vaikka suurin osa annetuista vastauksista toi sukupuolen esiin kriittisessä valossa – kysyttiinhän
nimenomaan kokemuksia tasa-arvon puutteellisesta toteutumisesta – eivät kaikki maininnat
kuitenkaan olleet negatiivisia:
”Sukupuolten väliseen tasa-arvoon kiinnitetään opetustilanteissa ja muussa kanssakäymisessä
tiedekunnassamme usein erityistä huomiota.”
Toiseksi yleisin avovastauksissa esiintynyt aihe oli kieli (vajaa viidennes vastauksista). Eräs
opiskelija kertoi kuinka, että opiskelijat jätettiin hänen laitoksellaan ulkopuolisiksi kielen
perusteella:
”suomenkielisiä opiskelijoita kohdeltiin toisen luokan kansalaisina”
Kieli voi asettaa opiskelijoita epätasa-arvoiseen asemaan esimerkiksi tenttimisen osalta:
”Det kan vara svårt att få tent/ förhörsfrågor på svenska.”
”[X] ger regelbundet sämre poäng åt svenskspråkiga samt undviker att göra/ge ut tentfrågor på
svenska. Som råd till dem som deltar på hans kurser bör därför sägas att skriva på finska.”

32
Tiedottaminen ei ole yhtä tehokasta kaikilla kielillä:
“Institutionens svenska hemsidor är väldigt bristfälliga!”
”There is not enough English language information on basic issues.”
“The university promotes itself as a university for foreign students, however, if you are an
individual foreign student (ie. not part of the Erasmus program) then I find that the information
about courses and other study assistance is definitely not equally provided in English.”
Ikä mainittiin kahdeksassa prosentissa vastauksista ja oli kolmanneksi usein esiintynyt teema:
”Vääränikäisiä ja väärässä elämäntilanteessa opiskelevia ihmisiä ei haluta tehokkuuden nimeen
vannovaan yliopistomaailmaan”
”Miehiä, kaksikielisiä sekä iäkkäämpiä ihmisiä suositaan luennoilla […] kiinnitetään enemmän
huomiota heidän oppimiseensa sekä annetaan heille herkemmin palautetta.”
”En usko, että vanhemmilla opiskelijoilla on samanlaisia mahdollisuuksia tehdä perustutkinnon
jälkeen jatkotutkimusta kuin nuorilla.”

33
6 Päälinjoja, kehitettävää ja hyviä käytäntöjä
Kootaan lopuksi raportin päähuomioita yhteen tarkastelemalla kyselystä nousevia kehityskohteita
ja hyviä käytäntöjä sekä oikeusturvan vaihtelua sukupuolen, kieliryhmän ja tiedekunnan suhteen.
Opiskelijoiden kokemuksista kertovan kyselyn perusteella näyttää siltä, että opiskelijoiden
oikeusturvassa on tiettyjen asioiden kohdalla kehittämismahdollisuuksia. Oikeusturvan
tietolähteet ja tukihenkilöt tunnetaan heikosti. Sama koskee opinto-oikeuteen ja opintojen
lisäajan hakemiseen liittyviä käytäntöjä. Opintojen suunnittelua vaikeuttaa se, ettei opintojen
vaatimasta työmäärästä saada tarpeeksi tietoa. Kurssikirjojen saatavuutta pidetään
riittämättömänä. Kuulustelujen arvostelukäytäntöjä olisi mahdollista kehittää
arvosteluperusteiden ja mallivastausten näkyvyyttä sekä oikaisumenettelyn tuntemusta
parantamalla.
Monin paikoin taas kyselyn tulokset kertovat yleisesti ottaen toimivista käytännöistä. Kohtelu
omalla laitoksella tai tiedekunnassa pääsääntöisesti koetaan tasapuoliseksi ja tasa-arvoiseksi.
Opiskelijat saavat useimmiten asianmukaisia vastauksia esittämiinsä kysymyksiin. Kurssi-
ilmoittautumiskäytännöistä tiedotetaan selkeästi. Opetuksesta voi olla poissa perustellusta syystä,
ja korvaavaan tehtävään annetaan mahdollisuus. Tenttitulokset ja rekisterimerkinnät ilmestyvät
yleisesti ottaen ajallaan. Opiskelijoilta kerätään tyypillisesti palautetta kursseista. Tilanne kuitenkin
vaihtelee tiedekunnittain, joten kehittämistyön painopisteitä arvioitaessa on tarkasteltava kunkin
tiedekunnan tilannetta erikseen.
Oikeustieteellinen tiedekunta eroaa monessa suhteessa muista. Opiskelijat tietävät
keskimääräistä useammin, mistä he saavat oikeusturvaan liittyvää tietoa, kuulustelujen
arvosteluperusteet ja mallivastaukset. Myös opintosuoritusten arvioinnin oikaisumenettely
tunnetaan tavallista paremmin. Toisaalta oikeusturvatilanne on yliopiston yleistä tasoa heikompi
seuraavilta osin: kohtelun tasapuolisuus, asianmukaisten vastausten saaminen esitettyihin
kysymyksiin, ohjaus opintosuunnitelman tekoon, kurssi-ilmoittautumiskäytännöistä
tiedottaminen, kurssikirjojen saatavuus, korvaavien tehtävien kohtuullisuus, opinnäytetyön
ohjaus, tenttitulosten julkistaminen, opintosuoritusten rekisteröinti, vastauskielen vaikutus
arviointiin sekä palautteen keruu niin yksittäisten kurssien kuin yliopiston yleisen opetuksen
tasonkin osalta.

34
Lääketieteellisessä tiedekunnassa oikeusturvatilanne on kyselyn valossa osittain samansuuntainen
kuin oikeustieteellisessä. Opintosuoritusten arvioinnin oikaisumenettely tunnetaan keskitasoa
paremmin. Myös arvosteluperusteita, niiden soveltamista sekä mallivastauksia koskevan tiedon
taso on keskimääräistä korkeampi. Tiettyjen teemojen osalta oikeusturvatilanne on heikompi kuin
yliopistossa yleisesti. Näitä ovat mahdollisuus perustellusta syystä poissaoloon opetuksesta,
luennointikielen vastaavuus opinto-ohjelmassa ilmoitettuun, opinnäytetyön ohjaus, tenttitulosten
julkistaminen sekä opintosuoritusten rekisteröinti.
Myös eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa mahdollisuus olla perustellusta syystä poissa
opetuksesta on tavallista vähäisempi. Opintosuoritusten kirjaaminen kestää keskimääräistä
pidempään, ja verrattain harva opiskelija kokee saavansa halutessaan tietoonsa, miten tenttien
arvosteluperusteita on sovellettu. Seuraavien asioiden suhteen oikeusturvatilanne on yliopiston
yleistä tasoa parempi: asianmukaisten vastausten saaminen esitettyihin kysymyksiin,
opintosuunnitelmaohjeiden saatavuus, opinnäytetyön ohjaus, arvosteluperusteita ja
mallivastausten saantia koskeva tieto, palautteen keruu niin yksittäisten kurssien osalta kuin
yliopiston yleisestä opetuksen tasosta sekä havaittu syrjintä.
Farmasialla oikeusturva on seuraavien asioiden suhteen keskitasoa paremmassa kunnossa:
kohtelun tasapuolisuus, opintosuunnitelmaohjeiden saatavuus, kurssi-ilmoittautumiskäytännöistä
tiedottaminen, arvosteluperusteita, niiden soveltamista ja mallivastausten saantia koskeva tieto,
palautteen keruu sekä yksittäisten kurssien osalta että yliopiston yleisestä opetuksen tasosta sekä
havaittu syrjintä. Kehityskohteita on kurssikirjojen saatavuudessa, mahdollisuudessa olla
perustellusta syystä poissa opetuksesta, korvaavien tehtävien käytössä ja niiden kohtuullisuudessa
sekä tenttitulosten julkistamisessa.
Bio- ja ympäristötieteiden tiedekunnassa on oikeusturva-asioiden osalta sekä useita
kehityskohteita että hyviä käytäntöjä. Keskitasoa heikompi tilanne on seuraavien asioiden
kohdalla: opiskelijoiden informointi heitä koskevissa asioissa, opintosuunnitelmaohjeiden
saatavuus, kurssi-ilmoittautumiskäytännöistä tiedottaminen, opinnäytetyöohjaus, tenttitulosten
julkistaminen, opintosuoritusten rekisteröinti, vastauskielen vaikutus arvosteluun sekä opetuksen
tasoa koskevan palautteen kerääminen. Toimivista käytännöistä kertovat kohtelun tasapuolisuus,

35
opintosuunnitelman teon ohjaus, mahdollisuus olla perustellusta syystä poissa opetuksesta sekä
korvaavien tehtävien kohtuullinen kuormittavuus.
Maatalous-metsätieteellisessä opiskelijan oikeusturva on monessa suhteessa yliopiston
keskitasoa paremmassa kunnossa: opiskelijoita informoidaan hyvissä ajoin heitä koskevissa
ajoissa, opintosuunnitelman tekoa ohjataan ja kurssi-ilmoittautumiskäytännöistä tiedotetaan
selkeästi. Lisäksi tenttitulosten julkistaminen sekä opintosuoritusten rekisteröinti tapahtuu
ripeästi. Toisaalta vastauskieli vaikuttaa arviointeihin heikentävästi useammin kuin yliopistolla
keskimäärin.
Myös matemaattis-luonnontieteellinen erottautuu edukseen useiden tekijöiden suhteen. Näitä
ovat asianmukaisten vastausten saaminen esitettyihin kysymyksiin, kurssi-
ilmoittautumiskäytännöistä tiedottaminen, kurssikirjojen saatavuus, mahdollisuus perustellusta
syystä poissaoloon opetuksesta, arvosteluperusteita, niiden soveltamista ja mallivastausten
saantia koskeva tieto sekä havaittu syrjintä.
Teologinen tiedekuntakin on monessa suhteessa oikeusturvan kärkipäässä: kohtelun
tasapuolisuus, mahdollisuus perustellusta syystä poissaoloon opetuksesta, korvaavan tehtävän
mahdollisuus, opinnäytetyön ohjaus sekä tenttitulosten julkistaminen – kaikissa näissä
oikeusturvan tilanne on yliopiston tyypillistä tasoa parempi. Sen sijaan arvosteluperusteita ja
mallivastausten saantia koskeva tietämys on keskimääräistä heikompaa.
Kyselyn perusteella humanistisessa tiedekunnassa tenttitulokset julkistetaan hyvissä ajoin ja
opetuksesta voi olla perustellusta syystä poissa. Opintosuunnitelmaohjeiden saatavuudessa ja
yliopiston yleistä opetuksen tasoa koskevan palautteen keruussa on yliopiston yleiseen tasoon
verrattuna kehittämisen varaa.
Käyttäytymistieteellisessä opiskelevia informoidaan keskitasoa paremmin asioista, jotka koskevat
opiskelijoita. Sen sijaan tenttitulosten julkistaminen ja opintosuoritusten rekisteröinti kestää
tavallista pidempään. Lisäksi opintosuoritusten oikaisumenettely tunnetaan huonosti.

36
Svenska social- och kommunalhögskolanissa opiskelevien osalta ensisijaiset oikeusturvaa
koskevat kehityskohteet ovat opintosuunnitelmaohjeiden saatavuus, arvosteluperusteita, niiden
soveltamista ja mallivastausten saantia koskeva tieto sekä vastauskielen vaikutus
tenttiarvosteluun. Vahvuusalueita ovat kurssi-ilmoittautumiskäytännöistä tiedottaminen,
korvaavien tehtävien mahdollisuus sekä opintosuoritusten kirjaaminen rekisteriin.
Valtiotieteellisessä on tehdyn kyselyn perusteella kehitettävää erityisesti seuraavissa asioissa:
kohtelun tasapuolisuus, opintosuunnitelman teon ohjaus, opintosuunnitelmaohjeiden saatavuus,
arvosteluperusteita ja mallivastausten saantia koskeva tieto, yliopiston yleistä opetuksen tasoa
koskevan palautteen keruu ja syrjintä. Keskitasoa parempi tilanne on kurssikirjojen saatavuudessa,
tenttitulosten julkistamisessa sekä opintosuoritusten kirjaamisessa.
Kokemukset oikeusturvasta eroavat jossain määrin sukupuolen mukaan. Miehet kokevat kohtelun
tasapuoliseksi ja tasa-arvoiseksi naisia useammin. Naiset jäävät useammin vaille vastausta
tiedustellessaan opintosuoritusten arvosteluperusteita, ja he ovat havainneet syrjintää useammin
kuin miehet. Miehet ovat kokeneet useammin hyötyä sukupuolestaan, kun taas naiset ovat
kokeneet sukupuolesta hieman miehiä useammin haittaa.
Myös kieliryhmällä on merkitystä. Vieraskieliset opiskelijat ovat keskimääräistä tyytyväisempiä
opintosuunnitelman tekemiseksi tarvittavan tiedon ja ohjeistuksen saantiin, kirjojen saatavuuteen
sekä tenttitulosten julkistamiseen ja opintosuoritusten rekisteröintiin. Toisaalta he kokevat muita
useammin, että he eivät ole saaneet kysymyksiinsä asianmukaisia vastauksia kohtuullisessa ajassa
ja että heitä ei ole informoitu heitä koskevissa asioissa. Ruotsinkielisistä opiskelijoista vain hieman
yli puolet on sitä mieltä, että on pystynyt asioimaan yliopistolla omalla äidinkielellään.
Vieraskieliset ja ruotsinkieliset opiskelijat katsovat suomenkielisiä useammin, että vastauskieli
vaikuttaa tenttiarvosteluun heikentävästi.

37
Kirjallisuutta
Cicourel A (1964): Method and Measurement in Sociology. New York, The Free Press.
Feinberg J (1973): Social Philosophy. New Jersey, Prentice-Hall.
Eskola J & Saaranen A (2006): “Laskemisen vaikeudesta – kannattaako kvalitatiivista aineistoa
kvantifioida?” Teoksessa Julkunen M-L (toim.): Tutkimuksia yhtenäistyvistä ja erilaistuvista
oppimisen ja koulutuksen poluista. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 98. Joensuun
yliopisto.
Laaksonen S (2010): Surveymetodiikka. Ventus.

HYYn oikeusturvakysely 2011

More Related Content

What's hot

Similar to HYYn oikeusturvakysely 2011

More from Research Foundation for Studies and Education Otus

HYYn oikeusturvakysely 2011