Analyysi suurimpien kasvukeskusten ja niiden kehyskuntien muuttovetovoimasta maan sisäisestä muuttoliikkeestä vuosina 2000-2017. Analyysin kohteena on seitsemän suurinta kaupunkia ja niiden 45 kehyskuntaa.
Esitys työvoiman alueellisesta liikkuvuudesta eli muuttoliikkeestä ja pendelöinnistä 2010-luvulla. Esityksessä läpikäyty alueiden välistä muuttoliikettä työllisten ja työttömien muuttajien näkökulmasta. Esitys liittyy VM:n kannustinloukkutyöryhmän kuulemiseen työvoiman liikkuvuuteen liittyvistä esteistä.
Alue- ja väestörakenteen muutos kaupungistumisen näkökulmasta 28.9.2017TimoAro
Esitys alue- ja väestörakenteen muutoksesta kaupungistumisen näkökulmasta Maarakennuspäivillä 2017. Esitys keskittyy kahteen ydinkysymykseen:
1. Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys
2. Kaupungistumiset alue- ja väestörakenteen muutosvoimana.
Esityksen pääsisältö liittyy samanaikaisesti käynnissä olevaan aluerakenteen keskittymis-, harvenemis- ja autioitumiskehitykseen sekä siitä aiheutuvaan polarisaatioon kaikilla aluetasoilla.
Demografinen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessaTimoAro
Esitys väestöllisen eli demografisen kehityksen haasteista 2010-luvulta 2030-luvulle. Esityksessä käydään läpi väestö- ja ikärakenteen muutoksen sekä väestökehityksen eri osatekijöiden vaikutusta alueelliseen kehitykseen ja liikkuvuuteen. Esitys liittyy Liikenteen ja viestinnän tavoitetilaa vuosille 2030 ja 2050 selvittävien selvitysmiesten kuulemistilaisuuteen liikenne- ja viestintäministeriössä 19.12.2016
Muuttoliikkeen voittajat, väliinputoajat ja häviäjätTimoAro
Esitys Asuntomarkkinat 2016 -seminaarissa Helsingissä. Esitys keskittyy muuttoliikkeen voittaja-, vällinputoaja- ja häviäjäseutuihin 2010-luvulla. Esityksessä käydään läpi muuttoliikettä neljän teesin kautta ja niihin liittyvien perustelujen kautta.
Elinvoimaiset ja vetovoimaiset kunnat nyt ja lähitulevaisuudessa!TimoAro
Esitys jakautuu kolmeen toisiaan täydentävään osaan. Ensimmäisessä osassa viitekehyksenä alue- ja väestörakenteen muutoksen kuvausta ilman hallinnollisia rajoja. Toisessa osassa alueiden muuttovetovoimaa määrällisestä ja laadullisesta näkökulmasta. Kolmannessa osassa yhteenvetoa vetovoimaisimmista kunnista eri muuttujille ja vetovoimaisen alueen tunnusmerkkejä. Esitys pidetty Hypoteekkiyhdityksen hallituksessa ja hallintoneuvostossa 30-31.8.2016
Esitys työvoiman alueellisesta liikkuvuudesta eli muuttoliikkeestä ja pendelöinnistä 2010-luvulla. Esityksessä läpikäyty alueiden välistä muuttoliikettä työllisten ja työttömien muuttajien näkökulmasta. Esitys liittyy VM:n kannustinloukkutyöryhmän kuulemiseen työvoiman liikkuvuuteen liittyvistä esteistä.
Alue- ja väestörakenteen muutos kaupungistumisen näkökulmasta 28.9.2017TimoAro
Esitys alue- ja väestörakenteen muutoksesta kaupungistumisen näkökulmasta Maarakennuspäivillä 2017. Esitys keskittyy kahteen ydinkysymykseen:
1. Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys
2. Kaupungistumiset alue- ja väestörakenteen muutosvoimana.
Esityksen pääsisältö liittyy samanaikaisesti käynnissä olevaan aluerakenteen keskittymis-, harvenemis- ja autioitumiskehitykseen sekä siitä aiheutuvaan polarisaatioon kaikilla aluetasoilla.
Demografinen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessaTimoAro
Esitys väestöllisen eli demografisen kehityksen haasteista 2010-luvulta 2030-luvulle. Esityksessä käydään läpi väestö- ja ikärakenteen muutoksen sekä väestökehityksen eri osatekijöiden vaikutusta alueelliseen kehitykseen ja liikkuvuuteen. Esitys liittyy Liikenteen ja viestinnän tavoitetilaa vuosille 2030 ja 2050 selvittävien selvitysmiesten kuulemistilaisuuteen liikenne- ja viestintäministeriössä 19.12.2016
Muuttoliikkeen voittajat, väliinputoajat ja häviäjätTimoAro
Esitys Asuntomarkkinat 2016 -seminaarissa Helsingissä. Esitys keskittyy muuttoliikkeen voittaja-, vällinputoaja- ja häviäjäseutuihin 2010-luvulla. Esityksessä käydään läpi muuttoliikettä neljän teesin kautta ja niihin liittyvien perustelujen kautta.
Elinvoimaiset ja vetovoimaiset kunnat nyt ja lähitulevaisuudessa!TimoAro
Esitys jakautuu kolmeen toisiaan täydentävään osaan. Ensimmäisessä osassa viitekehyksenä alue- ja väestörakenteen muutoksen kuvausta ilman hallinnollisia rajoja. Toisessa osassa alueiden muuttovetovoimaa määrällisestä ja laadullisesta näkökulmasta. Kolmannessa osassa yhteenvetoa vetovoimaisimmista kunnista eri muuttujille ja vetovoimaisen alueen tunnusmerkkejä. Esitys pidetty Hypoteekkiyhdityksen hallituksessa ja hallintoneuvostossa 30-31.8.2016
Suomen vetovoimaisimmat kunnat 2010 luvullaTimoAro
Analyysi Suomen vetovoimaisimmista kunnista 2010-luvulla. Kuntien (313) muuttovetovoimaa analysoitiin 11 muuttujan avulla, jotka liittyivät muuttoliikkeen määrään, muuttajien rakenteeseen sekä nykyiseen ja tulevaan väestökehitykseen. Kunnat luokiteltiin 11 muuttujan keskiarvon perusteella viiteen viidennekseen ja muuttujakohtaisten sijoitusten perusteella järjestykseen (1-313). Lisäksi jokaisen kunnan kohdalla laskettiin, kuinka monta positiivista arvoa ne saivat 11 muuttujasta. Tavoitteena oli tunnistaa ne kunnat, joihin kasautuvat muuttoliikkeen positiiviset vetovoimatekijät. Kuntien data kerättii absoluuttisessa ja suhteellisessa muodossa. Kuntien luokittelu perustui suhteellisiin arvoihin. Alueluokittelu perustui 1.1.2016 luokitukseen
10 karttaa kuntien kantokyky ja olosuhde-eroistaTimoAro
Kartastoon on kerätty 10 karttaa kuntien välisistä kantokyky- ja olosuhde-eroista maakunta- ja sote -uudistusten pohjaksi. Kartaston muuttujat liittyvät aluetalouteen, väestörakenteeseen, työllisyyteen ja hyvinvoinnin edistämiseen
Muuttoliike ja kaupungistuminen aluekehityksen muutosvoiminaTimoAro
Esitys muuttoliikkeen ja kaupungistumisen välisestä yhteydestä. Esityksessä käydään läpi suurten ja keskisuurten kaupunkiseutujen kehityskuvaa 2010-luvulla ja muuttoliikettä aluekehityksen yhtenä muutosvoimana seitsemän erityispiirteen kautta.
Analyysi Suomen kasvukolmioalueen eli Helsingin, Tampeeen ja Turun kolmion sisällä olevan alueen kansallisesta merkityksestä ja elinvoimasta keskeisten tunnuslukukujen avulla. Kasvukolmion alueen osuus on väestöstä, BKT:sta, työpaikoista, tutkimus- ja kehitysmenoista ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneista 50-70 prosenttia muuttujasta riippuen. Elinvoima-analyysissa käyty läpi kasvukolmion 11 seudun elinvoimaa neljästä eri teemasta ja useiden muuttujien avulla.
Esitys on pidetty Asuntosijoittaja 2016 -seminaarissa Clarion -hotellissa Helsingissä. Esitys keskittyy alueiden vetovoimatekijöihin ja tulevaisuuden muuttajiin. Muuttajat on profiloitu neljään luokkaan: nuoret ja nuoret aikuiset, osaajat, maahanmuuttajat ja seniorit
Onko Pohjois-Pohjanmaalla PAPUA menestyä alueiden välisessä kilpailussa?TimoAro
Viisi alueen ulkopuolisen nimeämää roustauskohdetta, jotka liittyvät Pohjois-Pohjanmaan kehittämisen kipupisteisiin ja menestymiseen alueiden välisessä kilpailussa
Kahdeksan perustetta kaupungistumisesta, kaupunkiseuduista ja kaupunkialueiden merkityksestä osana alue- ja väestörakenteen muutosta nyt ja lähitulevaisuudessa
Suomi kaupungistumisen näkökulmasta 2030?TimoAro
Alustus keskittyy kaupungistumisen kuvaamiseen tällä hetkellä ja seuraavan 15 vuoden ajanjakson aikana. Näkökulma painottuu väestödynamiikkaan. Alustuksen avainkysymykse ovat, miltä Suomi näyttää kaupungistumisen näkökulmasta ja erityisesti missä suomalaiset asuvat vuonna 2030?
Esitys Kunnallisjohdon seminaarissa muuttoliikkeestä ja muuttoliikkeen pirullisuudesta tasapainoisen alue- ja väestörakenteen näkökulmasta. Esityksessä runsaasti kuntakarttoja ja TOP 20 -taulukoita muuttoliikkeen määrään ja rakenteeseen liittyvistä muuttujista. Lisäksi lyhyt yhteenveto tulevasta analyysistä 'Suomen vetovoimaisimmista kunnista 2010-luvulla'.
7 kartogrammia suuren kaupunkiseutujen merkityksestäTimoAro
Esityksessä kuvataan suurten kaupunkiseutujen (13) merkitystä aluekehityksessä keskeisten aluetalouteen, työllisyyteen, osaamiseen ja väestöön liittyvien tunnuslukujen avulla. Kaupunkiseutuja (70) tarkastellaan muuttujakohtaisesti perinteisellä tavalla ja kartogrammina.
Mitkä alueet ovat kehityksen dynamoja ja missä moottori yskii? Muuttoliikekarttoja maakunnittain (18), seutukunnittain (70) ja kunnittain (317). Analyysin aineistona kuntien väliset muutot vuosina 2010-2014.
Aluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendejäTimoAro
Esityksessä kuvataan kahdeksan aluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendiä. Jokaista muutostrendiä avataan karttojen, graafien ja muun taustatiedon perusteella.
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013TimoAro
Analyysin kohteena oli 26 väestöllisesti suurinta kaupunkia. Kaupunkien elinvoimaa analysoitiin viiden eri teeman avulla: aluetalous, työllisyys, innovatiivisuus, vetovoima ja sosiaalinen tasa-arvo. Jokaisessa teemassa oli neljä absoluuttista ja suhteellista muuttujaa.
Kaikki kaupungit jaettiin viiteen viidennekseen absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. Absoluuttista elinvoimaa analysoitiin korkeimpien tai parhaiden arvojen perusteella, mikä nostaa esiin rakenteellisesti vahvimmat ja kilpailukykyisimmät kaupungit. Suhteellista elinvoimaa taas analysoitiin muutos- ja kasvuprosenttien perusteella, mikä tuo näkyviin nosteessa olevat, muutosherkimmät ja ketterimmät kaupungit. Jokaisen kaupungin sijoitusta verrattiin muuttujittain toisiinsa absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. Muuttujien summapisteet laskettiin yhteen. Tämän jälkeen kaupungit jaettiin sijoitusten keskiarvon perusteella viiteen viidennekseen.
Analyysin aineistona käytettiin Tilastokeskuksen ja Kuntaliiton tilastoja vuosilta 2005–2013.
Analyysin kohdekaupungit olivat Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Kouvola, Pori, Joensuu, Lappeenranta, Hämeenlinna, Vaasa, Rovaniemi, Seinäjoki, Kotka, Mikkeli, Salo, Porvoo, Lohja, Kokkola, Hyvinkää, Rauma ja Kajaani.
Esityksessä kuvataan kuutta aluerakenteen isoa muutosvoimaa: kaupungistumista, keskittymistä, vyöhykkeisyyttä, liikkuvuutta, demografista muutospainetta ja pirstoutumista (polarisaatio). Jokaisesta muutostekijöstä on erillisiä graafeja, karttoja ja taulukoita. Jokainen muutostekijä on kiinteässä yhteydessä toisiinsa, jolloin tekijät joko vahvistavat tai heikentävät alueen kehitystä
Kuntien väestöllistä kilpailukykyä tarkastellaan väestökehityksen kolmen osatekijän näkökulmasta: luonnollisen väestönlisäyksen, kuntien välisen muuttoliikkeen ja siirtolaisuuden. Analyysin kohteena ovat kaikki Suomen kunnat (320) vuosina 2010-2014. Alueluokitus perustuu 1.1.2014 alueluokitukseen. Analyysissä tarkastellaan kuntien väestöllistä kilpailukykyä määrällisestä ja suhteellisesta näkökulmasta.
Timo Aron ja Eero Holstilan kuvaus Suomen aluerakenteesta nyt ja lähitulevaisuudessa. Esityksessä käydään läpi kaupunkiseutujen kehityskuvaa tällä hetkellä ja keskeisiä kaupungistumiseen, työn luonteeseen, asumiseen ja liikkumiseen liittyviä muutostrendejä. Lisäksi esityksessä ennuste suurten kaupunkiseutujen kehityksestä vuosille 2040-2050.
Esitys keskittyy Tampereen vetovoimaan muuttovirtojen näkökulmasta. Tampereen vetovoimalla on kaksi puolta: vetovoima on määrällisesti maan kärkiluokkaa, mutta laadullisesti tilanne ei ole yhtä kilpailukykyinen ja jää jälkeen muun muassa pääkaupunkiseudusta. Esityksessä taulukoita ja graafeja Tampereen ja Tampereen seudun vetovoimasta.
Analyysi perustuu viiden suurimman kaupunkiseudun keskuskaupungin (5) ja niiden kehyskuntien (44) väliseen nettomuuttoon vuosina 2000-2014. Analyysin kohteena ovat Metropolialue, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seudut. Nurmijärvi -ilmiöllä tarkoitetaan ex-pääministeri Matti Vanhasen vuonna 2008 esittämää ajatusta puutarhakaupungeista, jossa ihmiset haluavat asua omakotitalovaltaisessa, rauhallisessa ja yhteisöllisyyttä korostavassa ympäristössä. Kehyskunnat muodostavat vision mukaan kaupunkiseutujen sisällä elinvoimaisten puutarhakaupunkien verkoston vastapainona kaupunkien ”hälylle ja humulle”. Helsinki -ilmiöllä tarkoitetaan päinvastaista kehitystä, jossa muuttovirrat suuntauvat kaupunkiseutujen keskuskaupunkeihin ja muuttovalinnoissa korostuvat ns. urbaanit arvot varsinkin nuorten ikäryhmien arvoissa, asenteissa, asumis- ja kulttuuripreferensseissä.
Esitys kuvaa muuttoliikkeen yhteyttä paikalliseen elinvoimaan. Esityksen punaisena lankana muuttoliikkeen vaikutus alueiden suoraan ja epäsuoraan kehitykseen ja alueiden arvonmuodostukseen. Tavoitteena tunnistaa aikaisemman kehityksen perusteella tulevaisuuden muuttoliikkeen voittaja- ja häviäjäseudut.
Suomen vetovoimaisimmat kunnat 2010 luvullaTimoAro
Analyysi Suomen vetovoimaisimmista kunnista 2010-luvulla. Kuntien (313) muuttovetovoimaa analysoitiin 11 muuttujan avulla, jotka liittyivät muuttoliikkeen määrään, muuttajien rakenteeseen sekä nykyiseen ja tulevaan väestökehitykseen. Kunnat luokiteltiin 11 muuttujan keskiarvon perusteella viiteen viidennekseen ja muuttujakohtaisten sijoitusten perusteella järjestykseen (1-313). Lisäksi jokaisen kunnan kohdalla laskettiin, kuinka monta positiivista arvoa ne saivat 11 muuttujasta. Tavoitteena oli tunnistaa ne kunnat, joihin kasautuvat muuttoliikkeen positiiviset vetovoimatekijät. Kuntien data kerättii absoluuttisessa ja suhteellisessa muodossa. Kuntien luokittelu perustui suhteellisiin arvoihin. Alueluokittelu perustui 1.1.2016 luokitukseen
10 karttaa kuntien kantokyky ja olosuhde-eroistaTimoAro
Kartastoon on kerätty 10 karttaa kuntien välisistä kantokyky- ja olosuhde-eroista maakunta- ja sote -uudistusten pohjaksi. Kartaston muuttujat liittyvät aluetalouteen, väestörakenteeseen, työllisyyteen ja hyvinvoinnin edistämiseen
Muuttoliike ja kaupungistuminen aluekehityksen muutosvoiminaTimoAro
Esitys muuttoliikkeen ja kaupungistumisen välisestä yhteydestä. Esityksessä käydään läpi suurten ja keskisuurten kaupunkiseutujen kehityskuvaa 2010-luvulla ja muuttoliikettä aluekehityksen yhtenä muutosvoimana seitsemän erityispiirteen kautta.
Analyysi Suomen kasvukolmioalueen eli Helsingin, Tampeeen ja Turun kolmion sisällä olevan alueen kansallisesta merkityksestä ja elinvoimasta keskeisten tunnuslukukujen avulla. Kasvukolmion alueen osuus on väestöstä, BKT:sta, työpaikoista, tutkimus- ja kehitysmenoista ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneista 50-70 prosenttia muuttujasta riippuen. Elinvoima-analyysissa käyty läpi kasvukolmion 11 seudun elinvoimaa neljästä eri teemasta ja useiden muuttujien avulla.
Esitys on pidetty Asuntosijoittaja 2016 -seminaarissa Clarion -hotellissa Helsingissä. Esitys keskittyy alueiden vetovoimatekijöihin ja tulevaisuuden muuttajiin. Muuttajat on profiloitu neljään luokkaan: nuoret ja nuoret aikuiset, osaajat, maahanmuuttajat ja seniorit
Onko Pohjois-Pohjanmaalla PAPUA menestyä alueiden välisessä kilpailussa?TimoAro
Viisi alueen ulkopuolisen nimeämää roustauskohdetta, jotka liittyvät Pohjois-Pohjanmaan kehittämisen kipupisteisiin ja menestymiseen alueiden välisessä kilpailussa
Kahdeksan perustetta kaupungistumisesta, kaupunkiseuduista ja kaupunkialueiden merkityksestä osana alue- ja väestörakenteen muutosta nyt ja lähitulevaisuudessa
Suomi kaupungistumisen näkökulmasta 2030?TimoAro
Alustus keskittyy kaupungistumisen kuvaamiseen tällä hetkellä ja seuraavan 15 vuoden ajanjakson aikana. Näkökulma painottuu väestödynamiikkaan. Alustuksen avainkysymykse ovat, miltä Suomi näyttää kaupungistumisen näkökulmasta ja erityisesti missä suomalaiset asuvat vuonna 2030?
Esitys Kunnallisjohdon seminaarissa muuttoliikkeestä ja muuttoliikkeen pirullisuudesta tasapainoisen alue- ja väestörakenteen näkökulmasta. Esityksessä runsaasti kuntakarttoja ja TOP 20 -taulukoita muuttoliikkeen määrään ja rakenteeseen liittyvistä muuttujista. Lisäksi lyhyt yhteenveto tulevasta analyysistä 'Suomen vetovoimaisimmista kunnista 2010-luvulla'.
7 kartogrammia suuren kaupunkiseutujen merkityksestäTimoAro
Esityksessä kuvataan suurten kaupunkiseutujen (13) merkitystä aluekehityksessä keskeisten aluetalouteen, työllisyyteen, osaamiseen ja väestöön liittyvien tunnuslukujen avulla. Kaupunkiseutuja (70) tarkastellaan muuttujakohtaisesti perinteisellä tavalla ja kartogrammina.
Mitkä alueet ovat kehityksen dynamoja ja missä moottori yskii? Muuttoliikekarttoja maakunnittain (18), seutukunnittain (70) ja kunnittain (317). Analyysin aineistona kuntien väliset muutot vuosina 2010-2014.
Aluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendejäTimoAro
Esityksessä kuvataan kahdeksan aluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendiä. Jokaista muutostrendiä avataan karttojen, graafien ja muun taustatiedon perusteella.
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013TimoAro
Analyysin kohteena oli 26 väestöllisesti suurinta kaupunkia. Kaupunkien elinvoimaa analysoitiin viiden eri teeman avulla: aluetalous, työllisyys, innovatiivisuus, vetovoima ja sosiaalinen tasa-arvo. Jokaisessa teemassa oli neljä absoluuttista ja suhteellista muuttujaa.
Kaikki kaupungit jaettiin viiteen viidennekseen absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. Absoluuttista elinvoimaa analysoitiin korkeimpien tai parhaiden arvojen perusteella, mikä nostaa esiin rakenteellisesti vahvimmat ja kilpailukykyisimmät kaupungit. Suhteellista elinvoimaa taas analysoitiin muutos- ja kasvuprosenttien perusteella, mikä tuo näkyviin nosteessa olevat, muutosherkimmät ja ketterimmät kaupungit. Jokaisen kaupungin sijoitusta verrattiin muuttujittain toisiinsa absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. Muuttujien summapisteet laskettiin yhteen. Tämän jälkeen kaupungit jaettiin sijoitusten keskiarvon perusteella viiteen viidennekseen.
Analyysin aineistona käytettiin Tilastokeskuksen ja Kuntaliiton tilastoja vuosilta 2005–2013.
Analyysin kohdekaupungit olivat Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Kouvola, Pori, Joensuu, Lappeenranta, Hämeenlinna, Vaasa, Rovaniemi, Seinäjoki, Kotka, Mikkeli, Salo, Porvoo, Lohja, Kokkola, Hyvinkää, Rauma ja Kajaani.
Esityksessä kuvataan kuutta aluerakenteen isoa muutosvoimaa: kaupungistumista, keskittymistä, vyöhykkeisyyttä, liikkuvuutta, demografista muutospainetta ja pirstoutumista (polarisaatio). Jokaisesta muutostekijöstä on erillisiä graafeja, karttoja ja taulukoita. Jokainen muutostekijä on kiinteässä yhteydessä toisiinsa, jolloin tekijät joko vahvistavat tai heikentävät alueen kehitystä
Kuntien väestöllistä kilpailukykyä tarkastellaan väestökehityksen kolmen osatekijän näkökulmasta: luonnollisen väestönlisäyksen, kuntien välisen muuttoliikkeen ja siirtolaisuuden. Analyysin kohteena ovat kaikki Suomen kunnat (320) vuosina 2010-2014. Alueluokitus perustuu 1.1.2014 alueluokitukseen. Analyysissä tarkastellaan kuntien väestöllistä kilpailukykyä määrällisestä ja suhteellisesta näkökulmasta.
Timo Aron ja Eero Holstilan kuvaus Suomen aluerakenteesta nyt ja lähitulevaisuudessa. Esityksessä käydään läpi kaupunkiseutujen kehityskuvaa tällä hetkellä ja keskeisiä kaupungistumiseen, työn luonteeseen, asumiseen ja liikkumiseen liittyviä muutostrendejä. Lisäksi esityksessä ennuste suurten kaupunkiseutujen kehityksestä vuosille 2040-2050.
Esitys keskittyy Tampereen vetovoimaan muuttovirtojen näkökulmasta. Tampereen vetovoimalla on kaksi puolta: vetovoima on määrällisesti maan kärkiluokkaa, mutta laadullisesti tilanne ei ole yhtä kilpailukykyinen ja jää jälkeen muun muassa pääkaupunkiseudusta. Esityksessä taulukoita ja graafeja Tampereen ja Tampereen seudun vetovoimasta.
Analyysi perustuu viiden suurimman kaupunkiseudun keskuskaupungin (5) ja niiden kehyskuntien (44) väliseen nettomuuttoon vuosina 2000-2014. Analyysin kohteena ovat Metropolialue, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seudut. Nurmijärvi -ilmiöllä tarkoitetaan ex-pääministeri Matti Vanhasen vuonna 2008 esittämää ajatusta puutarhakaupungeista, jossa ihmiset haluavat asua omakotitalovaltaisessa, rauhallisessa ja yhteisöllisyyttä korostavassa ympäristössä. Kehyskunnat muodostavat vision mukaan kaupunkiseutujen sisällä elinvoimaisten puutarhakaupunkien verkoston vastapainona kaupunkien ”hälylle ja humulle”. Helsinki -ilmiöllä tarkoitetaan päinvastaista kehitystä, jossa muuttovirrat suuntauvat kaupunkiseutujen keskuskaupunkeihin ja muuttovalinnoissa korostuvat ns. urbaanit arvot varsinkin nuorten ikäryhmien arvoissa, asenteissa, asumis- ja kulttuuripreferensseissä.
Esitys kuvaa muuttoliikkeen yhteyttä paikalliseen elinvoimaan. Esityksen punaisena lankana muuttoliikkeen vaikutus alueiden suoraan ja epäsuoraan kehitykseen ja alueiden arvonmuodostukseen. Tavoitteena tunnistaa aikaisemman kehityksen perusteella tulevaisuuden muuttoliikkeen voittaja- ja häviäjäseudut.
Analyysi käsittelee alueiden muuttovetovoimaa vuosina 2009-2013. Kuntien ja kaupunkiseutujen vetovoimaa tarkastellaan maan sisäisessä muuttoliikkeessä viiden viime vuoden aikana. Alueiden kehitystä tarkastellaan sekä määrällisestä että suhteellisesta näkökulmasta.
Diasarja Metropolialueen 14 kunnan alueellisesta ja väestöllisestä kilpailukyvystä 2000-luvulla. Esitys painottuu määrälliseen ja rakenteelliseen muuttoliikekehitykseen kaupunkiseudun kuntien välillä.
Muuttoliike ja asuntomarkkinoiden ostovoimaTimoAro
Esityksessä kuvataan muuttoliikkeen ja asuntomarkkinoiden välistä yhteyttä. Esityksen tavoitteena osoittaa, miten muuttoliike vaikuttaa suoraan ja epäsuoraan asuntomarkkinoiden tulevaan alueelliseen kysyntään ja tarjontaan.
Esityksessä kuvataan aluerakenteen ja liikennejärjestelmän välistä yhteyttä kolmen keskeisen muutostrendin avulla. Aluerakennetta muovaavat keskeiset muutostrendit ovat piikikkyys (kaupungistuminen ja keskittyminen), vyöhykkeisyys (liikenne ja kasvukäytävät) ja liikkuvuus (muuttoliike ja pendelöinti). Jokaisen muutostrendin kohdalla esitellään tilastollisia faktoja ja asiaa visualisoivia karttoja ja graafeja.
Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussaTimoAro
Esityksessä verrataan Manner-Suomen seutukuntien yritysdynamiikkaa kuuden eri muuttujan kuatta vuosina 2008-2012. Kaikki seudut on jaettu yritysdynamiikan mukaan viiteen viidennekseen. Muuttujien arvot suhteutettu joko seudun keskiväkilukuun tai yrityskantaan (toimivat yritykset). Kuuden muuttujan yhteenvetotulokset esitetään viidenneksittäin. Jokaisesa viidenneksessä on noin 13 seutua. Parhaan viidenneksen seudut sijaitsevat Etelä-Suomen v
Muutoksen suunnat Porissa I neljännes 2015Porin kaupunki
MUUTOKSEN SUUNNAT PORISSA
I neljännes (tammi-maaliskuu) 2015
Työpaikka- ja työllisyyskehitys
Väestökehitys
Alue- ja paikallistalouden kehitys
Eduskuntavaaleihin 2015 liittyviä graafeja
Esitys muuttoliikkeen voittaja- ja häviäjäalueista 2010-luvun Suomessa. Muuttoliike on yksi keskeisistä muutosvoimista, joka muovaa aluerakennetta suoraan ja epäsuoraan. Esityksessä on käyty läpi muuttoliikkeen valikoivuuteen ja polarisoivaan kehitykseen liittyviä piirteitä karttojen, graafien ja taulukoiden avulla.
Pohjois-Pohjanmaan elinvoima alueiden välisessä kilpailussa TimoAro
Esityksessä verrataan Pohjois-Pohjanmaan maakunnan elinvoimaa aluetalouteen ja työllisyyteen liittyvien tunnuslukujen osalta suhteessa muihin maakuntiin. Analyysi käsittää vuosien 2000-2013 välisen kehityksen. Lisäksi analyysissä verrataan em. muuttujien osalta Oulun seutua suhteessa suuriin ja keskisuuriin kaupunkiseutuihin ja vielä erikseen 7 Pohjois-Pohjanmaan seutua keskenään.
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...TimoAro
Esityksessä käydään läpi aluekehitykseen vaikuttavia keskeisiä muutosvoimia ja aluerakenteen muutosta erityisesti toiminnallisten alueiden laajentumisen, kasvukäytävien ja vyöhykkeisyyden näkökulmasta. Esityksen case-esimerkkinä käytetään Kuopion seudun ulkoisen elinvoiman muutosta ja kehitystä suhteessa muihin suuriin tai keskisuuriin kaupunkiseutuihin (12) vuosien 2000-luvun aikana. Muutosta verrataan käyttämällä kuuteen eri teemaan sisältyviä elinvoima- ja kilpailukykymuuttujia.
Viisi teesiä kaupunkien kukoistavaan tulevaisuuteen. Esitys kaupunkipolitiikan Helsinki-Symposiumissa 21.3.2018. Viisi avaintekijää liittyy elinvoimaisuuteen, vetovoimaisuuteen, pitovoimaisuuteen, valovoimaisuuteen ja ns. TTTT-kykyyn
Erilaistuva Suomi -alueet, talous ja demografiaTimoAro
Esitys Kuntaliiton ja FCG Oy:n rahoitus- ja talousfoorumissa 7.2.2018. Alustus keskittyy demografisen eli väestöllisen käänteen vaikutuksiin alueiden, talouden ja väestökehityksen kannalta
Analyysissä on verrattu nykyistä 18 maakunnan mallia vaihtoehtoisiin malleihin, jossa olisi 12 tai 7 uutta maakuntaa. Vaihtoehtoinen malli on tehty niin sanotusti puhtaalta pöydältä eli se ei perutu nykyiseen hallinnolliseen aluejakoon tai -rakenteeseen eikä poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen, vaan aluerakenteen optimointiin suhteessa väestön sijaintiin ja saavutettavuuteen. Lopputuloksena on 12 ja 7 alueen optimaalinen malli, jossa on jokaisen alueen pääpaikka ja sen ympärille muodostuvat vaikutusalue ("uudet maakuntarajat). Analyysi perustuu paikkatiedon hyödyntämiseen, jonka avulla on muodostettu 5x5 km tilastoruuduilla 10 000 väestön sijaintiin perustuvaa kysyntäpistettä ja 700 saavutettavuuteen perustuvaa sijaintipistettä.
Esitys alueiden vetovoimasta Piiri 2017 -kuntamarkkinointitapahtumassa Kouvolassa. Esitykseen liittyy kaksi ydinkysymystä: 1.) Mistä me puhumme, kun puhumme alueiden elinvoimasta ja vetovoimasta ja 2) Miksi yhdet alueet ovat vetovoimaisimpia kuin toiset. Esityksessä käydään läpi kuusi alueiden vetovoimaaan vaikuttavaa tekijää ja esimerkkejä.
Koulutus ja osaaminen alueellisena vetovoimatekijänäTimoAro
Esitys koulutuksesta ja osaamisesta yhtenä alueellisena vetovoimatekijänä OKM:n 'Koulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvo' -seminaarissa 15.12.2016 Helsingissä. Esitys keskittyy alueelliseen liikkuvuuteen ja paikan valintaan liittyviin tekijöihin
Kolme vaihtoehtoista skenaariota Satakunnasta vuonna 2030. Skenaariot liittyvät satakuntalaiseen asenneilmastoon, ilmapiiriin ja mentaliteettiin. Alustus pidetty Sataedun toimitusjohtajan Matti Isokallion juhlaseminaarissa 25.11.2016
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijätTimoAro
Esitys kaupunkien ja alueiden vetovoimatekijöistä. Mitkä tekijät tekevät alueesta vetovoimaisen muuttajien silmin? Alueiden vetovoimatekijät on luokiteltu kuuteen kategoriaan: kovat vetovoimatekijät, sijaintitekijät, pehmeät vetovoimatekijät, mainetekijät, identiteettitekijät ja villit kortit.
Seutukuntien elinvoimaindeksissä analysoitiin koko maan 70 seutukunnan elinvoimaa kymmenen rakennemuuttujan avulla. Muuttujat liittyivät aluetalouteen, työllisyyteen, vetovoimaan, osaamiseen, taloudelliseen kantokykyyn ja tulokertymään. Seudut jaettiin muuttujien keskiarvon perusteella viiteen viidennekseen ja sijoitettiin peremmuusjärjestykseen arvopisteiden perusteella. Analyysin keskeisin tulos oli se, että elinvoimaisimmat seudut keskittyvät pääasiassa Helsinki-Vaasa -kasvukäytävän varrelle ja Lounais-Suomeen. Elinvoimaltaan seutujen parhaaseen viidennekseen kuuluivat Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun kaltaiset suuret kaupunkiseudut ja keskisuurista Vaasan, Hämeenlinnan, Kuopion ja Seinäjoen seudut. Lisäksi parhaaseen viidennekseen kuuluivat Porvoon, Riihimäen, Maarianhaminan, Pietarsaaren ja Rauman seudut
KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS IH-ALUEITA MUODOSTETTAESSATimoAro
Diasarjassa on tiivistetty 'Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys itsehallintoalueita muodostettaessa' -rapotin keskeiset perustelut, nostot ja ydinviestit. Diasarjassa on runsaasti kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkityksen perustuvaa tilastotietoa ja infografiikkaa.
KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS IH-ALUEITA MUODOSTETTAESSA
Onko Nurmijärvi ilmiöllä paluuta?
1. ONKO NURMIJÄRVI –
ILMIÖLLÄ PALUUTA?
Suurten kasvukeskusten ja niiden kehyskuntien
muuttovetovoima vuosina 2000-2017
VTT Timo Aro
@timoaro
lokakuu 2017
2. ANALYYSIN KOHDE JA TOTEUTTAMINEN
Analyysin kohteena oli seitsemän suurta keskuskaupunkia (Helsinki, Espoo,
Vantaa, Tampere, Turku, Jyväskylä ja Oulu) sekä seitsemän em. keskuskaupungin
kehyskuntaa (45) eli virallisen alueluokituksen mukaan Helsingin, Tampereen,
Turun, Jyväskylän ja Oulun seudun keskuskaupunkien ulkopuoliset kunnat
Analyysin data kerättiin kunnittain kuntien välisestä muuttoliikkeestä vuosien
2000-2017/8 välillä. Vuoden 2017 ensimmäisen kahdeksan kuukauden tiedot
perustuvat ennakkotietoihin.
Alueluokitus perustuu 1.1.2017 tietoihin eli kunta- tai muut alueliitokset on
huomioitu takautuvasti.
Analyysin aikajakso jaettiin viisivuotisjaksoihin vertailtavuuden ja vuosittaisten
poikkeamien eliminoimiseksi. Viimeinen ajanjakso (2015-2017/8) on lyhyempi
kuin muut ajanjaksot.
3. ANALYYSIN
KOHDEKUNNAT
Analyysin kohteena oli seitsemän suurinta kau-
punkia ja niiden 45 kehyskuntaa. Kohdealueella
asui yhteensä noin 2,7 miljoonaa asukasta eli 48,6
% koko maan väestöstä vuoden 2016 lopussa.
Seitsemän suurinta kaupunkia ovat suuruusjärjes-
tyksessä Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu,
Turku ja Jyväskylä
Seitsemän suurimman kaupungin kaupunkiseuduilla
on yhteensä 45 kehyskuntaa
Keskuskaupungit ja kehyskunnat muodostavat
yhdessä Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja
Jyväskylän seudut. Analyysin kohdekunnat on
kuvattu tummansinisellä värillä viereisessä kartassa.
Lähde: Tilastokeskus, väestö
Analyysi, luokittelu ja kartta: Timo Aro 2017
4. KUNTIEN VÄLINEN NETTO-
MUUTTO 2000-2017/8
Seitsemän keskuskaupunkia (Helsinki, Espoo, Van-
taa, Turku, Tampere, Oulu ja Jyväskylä) saivat kuntien
välisestä muuttoliikkeestä muuttovoittoa yhteensä
noin 86 800 henkilöä vuosina 2000-2017/8 eli keski-
määrin 4 822 henkilöä vuodessa
Seitsemän keskuskaupungin muuttovoitot maan
sisältä ovat kasvaneet yhtäjaksoisesti finanssikriisin
(2008) jälkeen. Keskuskaupunkien ja kehyskuntien
leikkauspiste oli vuosi 2010, jonka jälkeen keskus-
kaupunkien muuttovoitot ovat ylittäneet kehys-
kuntien muuttovoiton
Seitsemän keskuskaupungin 45 kehyskuntaa saivat
kuntien välisestä muuttoliikkeestä muuttovoittoa
yhteensä noin 66 000 henkilöä vuosina 2000-2017/8
eli keskimäärin 3 666 henkilöä vuodessa
45 kehyskunnan muuttovoitot maan sisäisestä muut-
toliikkeestä kääntyivät laskuun finanssikriisin (2008)
jälkeen. Lasku taittui vuonna 2015 ja on hitaasti
noussut uudelleen vuosina 2016-2017, mutta muut-
tovoitot ovat vähäisiä verrattuna vuosiin 2000-2007
-2000
-1000
0
1000
2000
3000
4000
5000
6000
7000
8000
9000
10000
11000
12000
7 KESKUSKAUPUNKIA
45 KEHYSKUNTAA YHTEENSÄ
Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
Analyysi, luokittelu ja graafi: Timo Aro 2017
5. Graafissa on verrattu seitsemän keskuskaupungin ja
niiden 45 kehyskunnan kuntien välistä nettomuut-
toa viiden vuoden aikajaksoissa vuosina 2000-
2017/8. Viimeisen ajanjakson tiedot perustuvat
vajaaseen viiden vuoden ajanjaksoon
Seitsemän keskuskaupungin ja 45 kehyskunnan
kuntien välinen nettomuutto oli lähes samalla
tasolla vuosina 2000-2004. Nurmijärvi –ilmiö oli
vahvimmillaan vuosina 2005-2009, jolloin kehys-
kuntien yhteenlaskettu muuttovoitto oli yli viisin-
kertainen niiden keskuskaupunkeihin verrattuna
Tilanne kääntyi täysin päinvastaiseksi vuosina
2010-2014 ja 2015-2017: seitsemän keskuskau-
pungin muuttovoitot olivat nelinkertaiset kehys-
kuntiin verrattuna vuosina 2010-2014 ja yli kahdek-
sankertaiset vuosina 2015-2017.
Kehyskuntien yhteenlasketut muuttovoitot ovat
olleet alhaisimmillaan viimeisen kolmen vuoden
aikana 2000-luvun aikana
KUNTIEN VÄLINEN NETTO-
MUUTTO 2000-2017/8
22178
6044
29321 29217
27939
27345
7337
3359
0
3000
6000
9000
12000
15000
18000
21000
24000
27000
30000
33000
NETTOMUUTTO
2000-2004
NETTOMUUTTO
2005-2009
NETTOMUUTTO
2010-2014
NETTOMUUTTO
2015-2017/8
7 KESKUSKAUPUNKIA 45 KEHYSKUNTAA YHTEENSÄ
Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
Analyysi, luokittelu ja graafi: Timo Aro 2017
6. Graafissa on verrattu seitsemän keskuskaupun-
gin kuntien välistä nettomuuttoa viiden vuoden
ajanjaksoissa vuosina 2000-2017/8
Kaikkien seitsemän keskuskaupungin muutto-
tase oli positiivinen koko ajanjakson 2000-2017
osalta, mutta kaupunkien välillä oli hajontaa
muuttovoittojen ja –tappioiden osalta: esimer-
kiksi Helsinki, Turku ja Vantaa kärsivät myös
muuttotappiota ko. ajanjakson aikana.
Espoo, Tampere, Jyväskylä ja Oulu saivat muut-
tovoittoa koko ajanjakson ajan.
Helsingin muuttovoitot ovat kasvaneet merkittä-
västi 2010-luvulla. Vantaan muuttovoitot ovat
kasvaneet nopeasti vuoden 2015 jälkeen.
Jyväskylän ja Oulun muuttovoitot painottuivat
2000-luvun alkuun
7KESKUSKAUPUNGIN KUN-
TIEN VÄLINEN NETTOMUUTTO
VUOSINA 2000-2017/8
5981
-1652
47
1112
5706
4807
6177
331
540 677
-1541
2861
1471
1705
2598 13623
-750
3601
5416
1246
3587
3859
11549
4576
2614
4861
1430
328
-4000
-2000
0
2000
4000
6000
8000
10000
12000
14000
16000
18000
20000
22000
24000
26000
28000
Espoo Helsinki Vantaa Turku Tampere Jyväskylä Oulu
NETTOMUUTTO 2000-2004 NETTOMUUTTO 2005-2009
NETTOMUUTTO 2010-2014 NETTOMUUTTO 2015-2017/8
Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
Analyysi, luokittelu ja graafi: Timo Aro 2017
7. HELSINGIN SEUDUN KUNTIEN
VÄLINEN NETTOMUUTTO 2000-
2017/8
Helsingin seutu on saanut merkittävää muuttovoittoa
kuntien välisestä muuttoliikkeestä koko 2000-luvun
ajan (+67 677 vuosina 2000-2017/8). Helsingin seudun
muuttovoitot ovat kasvaneet määrällisesti erityisesti
vuosien 2015-2017 aikana
Helsinki kärsi muuttotappiota vielä vuosina 2000-2004,
mutta muuttovoitot ovat kasvaneet sen jälkeen monin-
kertaisesti. Espoo on saanut tasaisesti merkittävää
muuttovoittoa koko ajanjakson ajan lukuun ottamatta
vuosien 2005-2009 notkahdusta. Vantaan muuttovoitot
olivat vähäisiä tai jopa muuttotappiollisia, mutta tilanne
on muuttunut merkittävästi viime vuosina. Vuosina
2015-2017 Vantaan muuttovoitot ovat määrällisesti jo
ylittäneet Espoon muuttovoitot
Helsingin seudun kaikki kehyskunnat saivat Kauniaista
ja Järvenpäätä (2005-2009) lukuun ottamatta muut-
tovoittoa vuosina 2000-2009. Tilanne on muuttunut
2010-luvulla aikaisempaan verrattuna ja kehyskuntien
kohdalla on ollut sen jälkeen merkittävää hajontaa
muuttovoittojen ja –tappioiden välillä
KUNNAT
NETTOMUUTTO
2000-2004
NETTOMUUTTO
2005-2009
NETTOMUUTTO
2010-2014
NETTOMUUTTO
2015-2017/8
Espoo 5981 331 2598 3859
Helsinki -1652 540 13623 11549
Hyvinkää 354 688 304 -17
Järvenpää 493 -120 219 1302
Karkkila 71 126 -208 33
Kauniainen -178 -16 631 37
Kerava 469 1057 -90 -377
Kirkkonummi 1852 1570 -274 194
Lohja 968 1021 -110 -621
Mäntsälä 1002 1173 284 64
Nurmijärvi 2848 1296 380 -65
Pornainen 326 251 -79 -83
Sipoo 798 1074 579 1089
Siuntio 489 447 -110 -144
Tuusula 1996 947 112 27
Vantaa 47 677 -750 4576
Vihti 1240 1166 0 -187
Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
Analyysi, luokittelu ja graafi: Timo Aro 2017
8. HELSINGIN, ESPOON JA VANTAAN YHTEENLASKETTU VÄESTÖ-
LISÄYS OSATEKIJÖITTÄIN VUOSINA 2000-2016
189 393
VÄESTÖ-
LISÄYS
2000-2016
45,3 %
LUONNOLLINEN
VÄESTÖLISÄYS
18,3 %
KUNTIEN
VÄLINEN
NETTOMUUTTO
36,4 %
NETTOMAA-
HANMUUTTO
HELSINGIN, ESPOON JA VANTAAN
VÄESTÖLISÄYS OSATEKIJÖITTÄIN
VUOSINA 2000-2016
Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
Graafit: Timo Aro 2017
-4000
-2000
0
2000
4000
6000
8000
10000
12000
14000
16000
18000
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016
Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen nettomuutto
Nettomaahanmuutto Väestölisäys
9. HELSINGIN ENSIMMÄISEN ASTEEN* KEHYSKUNTIEN
YHTEENLASKETTU VÄESTÖLISÄYS VUOSINA 2000-2016
64 471
VÄESTÖ-
LISÄYS
2000-2016
45,4 %
LUONNOLLINEN
VÄESTÖLISÄYS
39,5 %
KUNTIEN
VÄLINEN
NETTOMUUTTO
15,1 %
NETTOMAA-
HANMUUTTO
HELSINGIN SEUDUN ENSIMMÄISEN
ASTEEN KUNTIEN VÄESTÖLISÄYS
OSATEKIJÖITTÄIN 2000-2016
Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
Graafit: Timo Aro 2017
-500
0
500
1000
1500
2000
2500
3000
3500
4000
4500
5000
5500
6000
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016
Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen nettomuutto
Nettomaahanmuutto Väestölisäys
* Muut Helsingin seudun kunnat kuin Helsinki, Espoo ja Vantaa eli Hyvinkää, Järvenpää, Karkkila, Kauniainen,
Kerava, Kirkkonummi, Lohja, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Siuntio, Tuusula ja Vihti
10. TURUN SEUDUN KUNTIEN
VÄLINEN NETTOMUUTTO 2000-
2017/8
Turun seutu on saanut muuttovoittoa koko 2000-luvun
ajan (+16 113 henkilöä vuosina 2000-2017/8). Turun
seudun saamien muuttovoittojen määrä on ollut
tasais-ta koko 2000-luvun.
Turku kärsi muuttotappiota kuntien välisestä muutto-
liikkeestä vuosina 2005-2009, mutta on saanut 2010-
luvulla muuttovoittoa
Turun seudun kaikki kehyskunnat saivat muuttovoittoa
vuosina 2000-2009 lukuun ottamatta Paimion vähäistä
muuttotappiota (-36).
Turun seudun kehyskuntien muuttotaseessa on ollut
hajontaa 2010-luvun aikana. Kaarina, Lieto ja Rusko
ovat saaneet muuttovoittoa koko ajanjakson vuosina
2010-2017/8. Mynämäki, Nousiainen ja Raisio ovat
vastaavasti kärsineet muuttotappiota vuosina 2010-
2017. Maskun muuttotase kääntyi ensimmäisen kerran
negatiiviseksi vuosina 2015-2017.
KUNNAT
NETTOMUUTTO2000-
2004
NETTOMUUTTO2005-
2009
NETTOMUUTTO2010-
2014
NETTOMUUTTO2015-
2017/8
Kaarina 1218 1348 496 554
Lieto 742 572 724 143
Masku 576 816 157 -159
Mynämäki 217 25 -120 -18
Naantali 736 699 81 302
Nousiainen 162 241 -79 -85
Paimio -36 361 49 53
Raisio 100 85 -432 -88
Rusko 389 109 88 71
Sauvo 72 163 -27 22
Turku 1112 -1541 3601 2614
Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
Analyysi, luokittelu ja graafi: Timo Aro 2017
11. KUNNAT
NETTOMUUTTO
2000-2004
NETTOMUUTTO
2005-2009
NETTOMUUTTO
2010-2014
NETTOMUUTTO
2015-2017/8
Hämeenkyrö 136 346 155 -1
Kangasala 1475 1178 199 604
Lempäälä 1261 1532 1088 326
Nokia 1352 1640 624 287
Orivesi 138 211 27 -115
Pirkkala 1653 1160 1251 153
Pälkäne 192 307 -122 -34
Tampere 5706 2861 5416 4861
Vesilahti 251 584 67 -42
Ylöjärvi 1226 1675 851 154
Tampereen seutu on saanut muuttovoittoa
yhtäjaksoisesti koko 2000-luvun ajan: seudun
muuttovoitto on yhteensä +40 633 henkilöä vuosina
2000-2017
Tampere on saanut tasaisen suurta määrällistä
muuttovoittoa vuosittain 2000-luvulla: keskimäärin
yli 1000 henkilöä vuodessa. Tampere on ollut 2000-
luvulla yksi muuttovetovoimaisimmista kaupun-
geista sekä määrällisesti että suhteellisesti.
Tampereen seudun kaikki kehyskunnat saivat
muuttovoittoa vuosina 2000-2009. Tampereen
ydinkaupunkiseudun kunnat ovat saaneet edelleen
muuttovoittoa myös vuosina 2010-2017, mutta
Pälkäneen muuttotase on kääntynyt negatiiviseksi.
Lisäksi Vesilahti on kärsinyt pientä muuttotappiota
vuosina 2015-2017
TAMPEREEN SEUDUN KUNTIEN
VÄLINEN NETTOMUUTTO 2000-
2017/8
Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
Analyysi, luokittelu ja graafi: Timo Aro 2017
12. Jyväskylän seutu on saanut muuttovoittoa
koko 2000-luvun ajan: seudun yhteenlaskettu
muuttovoitto on noin +11 600 henkilöä vuosina
2010-2017
Jyväskylä on saanut muuttovoittoa noin 9 000
henkilöä vuosina 2000-2017. Jyväskylän muut-
tovoitot olivat suurimmillaan vuosina 2000-
2004, mutta laskivat sen jälkeen. Jyväskylän
muuttovoitot ovat olleet tasaisella tasolla
vuosina 2005-2017.
Jyväskylän seudun kuntien välillä on ollut ha-
jontaa muuttotaseessa 2000-luvulla. Laukaa ja
Muurame ovat saaneet muuttovoittoa koko
ajanjakson vuosina 2000-2017. Muiden seudun
kuntien tilanne on vaihdellut 2000-luvun
aikana.
KUNNAT
NETTOMUUTTO
2000-2004
NETTOMUUTTO
2005-2009
NETTOMUUTTO
2010-2014
NETTOMUUTTO
2015-2017/8
Hankasalmi -110 23 -100 -117
Jyväskylä 4807 1471 1246 1430
Laukaa 390 513 164 125
Muurame 402 255 218 229
Petäjävesi -15 314 79 -114
Toivakka 34 7 77 -48
Uurainen -19 197 121 47
JYVÄSKYLÄN SEUDUN
KUNTIEN VÄLINEN
NETTOMUUTTO 2000-2017/8
Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
Analyysi, luokittelu ja graafi: Timo Aro 2017
13. KUNNAT
NETTOMUUTTO2000-2004
NETTOMUUTTO2005-2009
NETTOMUUTTO2010-2014
NETTOMUUTTO2015-
2017/8
Hailuoto 35 53 7 -5
Kempele 1009 603 212 189
Liminka 957 1021 127 28
Lumijoki 42 89 0 -23
Muhos 196 327 -211 -136
Oulu 6177 1705 3587 328
Tyrnävä 430 211 -72 -195
Oulun seutu on saanut muuttovoittoa koko
2000-luvun ajan: seutu on saanut muuttovoittoa
yhteensä noin 16 700 henkilöä vuosina 2000-
2017. Seudun muuttovoitot olivat suurimmillaan
2000-luvun alussa, jonka jälkeen muuttovoitot
ovat vähentyneet. Vuosina 2015-2017 seutu sai
muuttovoittoa enää +186 hlöä
Oulun kaupunki sai muuttovoittoa yhteensä noin
11 800 henkilöä vuosina 2000-2017: Oulun
muuttovoitot olivat melko suuret vuosina 2000-
2014, mutta ovat sen jälkeen pienentyneet
Kaikki Oulun seudun kehyskunnat saivat muut-
tovoittoa vuosina 2000-2009. Sen jälkeen
kehyskuntien muuttotaseessa on ollut hajontaa:
Kempele ja Liminka ovat saaneet jatkuvaa
muuttovoittoa, mutta Muhoksen ja Tyrnävän
tilanne on kääntynyt 2010-luvulla
OULUN SEUDUN KUNTIEN
VÄLINEN NETTOMUUTTO
2000-2017/8
Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
Analyysi, luokittelu ja graafi: Timo Aro 2017
14. 45 KEHYSKUNNAN KUNTIEN
VÄLINEN NETTOMUUTTO
VUOSINA 2015-2017/8
Graafissa on tarkasteltu 45 kehyskunnan kuntien välistä
nettomuuttoa vuosina 2015-2017/8.
Kehyskuntien asema on muuttunut merkittävästi
ajanjakson 2000-2017 aikana. Vuosina 2000-2004
muuttotappiota sai vain viisi kehyskuntaa, kaksi
kehyskuntaa vuosina 2005-2009 ja 14 kehyskuntaa
vuosina 2010-2014. Vuosina 2015-2017 kuntien välinen
nettomuutto oli positiivinen 23 kehyskunnassa ja
negatiivinen 22 kehyskunnassa
Viime vuosina kehyskunnista on eniten saanut mää-
rällistä muuttovoittoa Järvenpää, Sipoo, Kangasala,
Kaarina, Lempäälä, Naantali ja Nokia.
Kasvukuntien yhteisenä piirteenä ovat hyvät liikenne-
yhteydet keskuskaupunkiin, kuntien keskusta- ja/tai
asema-alueiden vahvistaminen ja kaupunkimaisten
piirteiden korostaminen asuinalueiden suunnittelussa
ja asuntotuotannossa
-1000 -500 0 500 1000 1500
Järvenpää
Sipoo
Kangasala
Kaarina
Lempäälä
Naantali
Nokia
Muurame
Kirkkonummi
Kempele
Ylöjärvi
Pirkkala
Lieto
Laukaa
Rusko
Mäntsälä
Paimio
Uurainen
Kauniainen
Karkkila
Liminka
Tuusula
Sauvo
Hämeenkyrö
Hailuoto
Hyvinkää
Mynämäki
Lumijoki
Pälkäne
Vesilahti
Toivakka
Nurmijärvi
Pornainen
Nousiainen
Raisio
Petäjävesi
Orivesi
Hankasalmi
Muhos
Siuntio
Masku
Vihti
Tyrnävä
Kerava
Lohja
Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
Analyysi, luokittelu ja graafi: Timo Aro 2017
15. YHTEENVETO
1. ANALYYSIN KOHDE: Analyysin kohteena oli seitsemän keskuskau-
punkia (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku, Jyväskylä ja Oulu) sekä
seitsemän keskuskaupungin 45 kehyskuntaa. Data perustui kuntien
väliseen muuttoliikkeeseen vuosien 2000-2017/8 välillä (vuoden 2017
tiedot perustuivat ennakkotietoihin). Alueluokitus perustuu 1.1.2017
tietoihin eli kunta- tai muut alueliitokset on huomioitu takautuvasti.
Analyysin aikajakso jaettiin viisi-vuotisjaksoihin vertailtavuuden ja
vuosittaisten poikkeamien eliminoimiseksi.
2. KESKUSKAUPUNKIEN MUUTTOVETOVOIMA ON KASVANUT:
Seitsemän keskuskaupunkia (Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere,
Oulu ja Jyväskylä) saivat kuntien välisestä muuttoliikkeestä muutto-
voittoa yhteensä noin 86 800 henkilöä vuosina 2000-2017/8 eli keski-
määrin 4 822 henkilöä vuodessa. Keskuskaupunkien muuttovoitot maan
sisältä ovat kasvaneet yhtäjaksoisesti finanssikriisin (2008) jälkeen.
Keskuskaupunkien ja kehyskuntien nettomuuton leikkauspiste oli vuosi
2010, jonka jälkeen keskuskaupunkien muuttovoitot ovat ylittäneet joka
vuosi kehyskuntien muuttovoiton
3. KEHYSKUNTIEN MUUTTOVETOVOIMA ON HEIKENTYNYT:
Seitsemän keskuskaupungin 45 kehyskuntaa saivat kuntien välisestä
muutto-liikkeestä muuttovoittoa yhteensä noin 66 000 henkilöä vuosina
2000-2017/8 eli keskimäärin 3 666 henkilöä vuodessa. 45 kehyskunnan
muuttovoitot maan sisäisestä muuttoliikkeestä kääntyivät laskuun
finanssikriisin (2008) jälkeen. Lasku taittui vuonna 2015 ja on hitaasti
noussut uudelleen vuosina 2016-2017, mutta muutto-voitot ovat
edelleen vähäisiä verrattuna vuosiin 2000-2007
4. NURMIJÄRVI –ILMIÖ ENNEN JA NYT: Seitsemän keskuskaupungin
ja 45 kehyskunnan kuntien välinen nettomuutto oli lähes samalla tasolla
vuosina 2000-2004. Nurmijärvi –ilmiö oli vahvimmillaan vuosina 2005-
2009, jolloin kehyskuntien yhteenlaskettu muuttovoitto oli yli viisin-
kertainen niiden keskuskaupunkeihin verrattuna. Tilanne kääntyi täysin
päinvastaiseksi vuosina 2010-2014 ja 2015-2017: seitsemän
keskuskaupungin muuttovoitot olivat nelinkertaiset kehyskuntiin
verrattuna vuosina 2010-2014 ja yli kahdeksankertaiset vuosina 2015-
2017. Kehyskuntien yhteenlasketut muuttovoitot ovat olleet
alhaisimmillaan viimeisen kolmen vuoden aikana 2000-luvun aikana.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kaltainen Nurmijärvi-ilmiö ei
ole palaamassa, mutta yksittäiset suurten keskuskaupunkien kehys-
kunnat ovat päässeet nousevalla kasvu-uralle ja joiden muuttovetovoima
saattaa edelleen kasvaa talous- ja työllisyystilanteen parantuessa.
5. KEHYSKUNTIEN ASEMA VUOSINA 2015-2017: Kuntien välinen
nettomuutto oli positiivinen 23 kehyskunnassa ja negatiivinen 22
kehyskunnassa vuoden 2015 jälkeen. Kehyskuntien asema on muuttunut
merkittävästi aikaisempaan kehitykseen verrattuna ajanjakson 2000-
2017 aikana: esimerkiksi vuosina 2000-2004 muuttotappiota sai vain viisi
kehyskuntaa, kaksi kehyskuntaa vuosina 2005-2009 ja jo 14 kehyskuntaa
vuosina 2010-2014. Viime vuosina kehyskunnista on eniten saanut mää-
rällistä muuttovoittoa Järvenpää, Sipoo, Kangasala, Kaarina, Lempäälä,
Naantali ja Nokia. Kasvavien kuntien yhteisenä piirteenä ovat hyvät lii-
kenneyhteydet suhteessa keskuskaupunkiin, kuntien keskusta- ja/tai
asema-alueiden merkityksen vahvistuminen ja kaupunkimaisten piir-
teiden korostaminen asuinalueiden suunnittelussa ja asuntotuotannossa