2. LAPPEENRANNAN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKYANALYYSI
Sisällysluettelo
1. Selvityksen tausta ja analyysin viitekehys
1.1 Tutkimusaineisto
1.2 Analyysin tavoitteet
1.3 Analyysin kohde
1.4 Analyysin käsitteet
2. Muuttoliikkeen erityispiirteet 2000-luvulla
2.1 Keskittymiskehitys muutosvoimana
2.2 Valikoiva muuttoliike
2.3 Maahanmuuton kasvava merkitys
3. Lappeenrannan yleinen kilpailukyky
3.1 Työllisyysaste
3.2 Kouluttaneisuus
3.3 Teollisuusvaltaisuus
3.4 Työn tuottavuus
3.5 Yritysdynamiikka
3.6 Muuttovetovoima
3.7 Kokonaiskilpailukyky
3.8 Taloudellinen kilpailukyky
4. Lappeenrannan määrällinen muuttoliikeanalyysi
4.1 Lappeenrannan demografinen kilpailukyky
4.2 Lappeenrannan muuttojen suuntautuminen
5. Lappeenrannan rakenteellinen muuttoliikeanalyysi
5.1 Muuttajien pääasiallinen toiminta / työmarkkina-asema)
5.2 Muuttajien ikärakenne
5.3 Muuttajien koulutusrakenne
5.4 Muuttajien tulorakenne ja tulokertymä
5.5 Työllisten muuttajien työnantaja- ja toimialasektori
6. Johtopäätökset ja tulkinta
3. 1. SELVITYKSEN TAUSTA JA ANALYYSIN VIITEKEHYS
Alueiden menestyminen, elinvoima, vetovoima
ja houkuttelevuus perustuvat usean tekijän yh-
teisvaikutukseen: työpaikkakehitykseen, koulu-
tustarjontaan, saavutettavuuteen, sijaintiedun
hyödyntämiseen, yritysten uusiutumiseen ja yri-
tysdynamiikkaan, taloudelliseen liikkumavaraan,
osaavaan työvoimaan, tutkimus-, kehitys- ja in-
novaatiopotentiaaliin, imagoon ja mainekuvaan,
tulevaisuuden potentiaaliin jne.
Muuttoliike on yksi tulokulma alueiden menes-
ja
siihen liittyvien syy- ja seuraussuhteiden ym-
a
vipuvartena, jonka reaaliset vaikutukset heijastu-
vat alueiden elinvoimaan eri tavoin lyhyel s-
Alueellinen kilpai-
lukyky kytkeytyy tiiviisti muuttoliikkeen määrään
ja rakenteeseen.
Kuntien demografiseen kilpailukykyyn eli väestöl-
liseen kehitykseen liittyvät asiat jäävät usein kui-
tenkin sellaista kuntataloutta hallitsevien käsit-
teiden kuin vuosikatteiden, käyttötalouden, in-
vestointien, poistojen jne. varjoon. Demografiset
tekijät vaikuttavat kuitenkin usein hiljaa taustalla
ja pulpahtavat ajan mittaan esiin rakenteellisina
haasteina.
Muuttoliike on hyvä esimerkki ”pirullisesta on-
gelmasta”, jonka laaja-alaisiin kerrannaisvaiku-
tuksiin reagoidaan usein viiveellä ja vasta ”tilan-
teen ollessa päällä”. Tämä koskee yhtä hyvin
perinteisiä muuttotappioalueita kuin tämän
selvityksen kohteena olevaa Lappeenrannan
kaupunkia.
Alueen tulo- ja lähtömuuton taloudellisia, sosi-
aalisia, demografisia ja yksilöllisiä vaikutuksia
voidaan tutkia niin määrällisestä kuin laadulli-
sesta näkökulmasta. Määrälliset tarkastelut liit-
tyvät usein alueen tulo-, lähtö- ja nettomuuttojen
määrään kuukausitasolla, neljännesvuosittain tai
vuosittain.
Määrälliset poikkileikkausluvut ovat kuitenkin
vain jäävuoren huippu, jonka perusteella ei voi
tehdä kuin karkeita johtopäätöksiä alueen muut-
tovetovoimasta. Jos halutaan päästä numeroiden
taakse, on pureuduttava muuttajien yksilöllisiin
laadullisiin ominaisuuksiin, kuten esimerkiksi
ikään, työmarkkina-asemaan, tulo- ja koulutus-
tasoon jne. Muuttovoittoisuus kertoo pinnallisesti
ja nopeasti tulkittuna alueen elinvoimaisuudesta,
houkuttelevuudesta ja vetovoimasta, mutta luo-
tettavien tulkintojen tekeminen edellyttää muut-
tajien määrän lisäksi pureutumista a) väestökehi-
tyksen kaikkiin osatekijöihin (luonnollinen väes-
tönlisäys, maan sisäinen muuttoliike ja siirtolai-
suus) ja b) tulo- ja lähtömuuttajien profiiliin (omi-
naisuuksiin).
Muuttajien profiilin perusteella voidaan taas teh-
dä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä muutto-
liikkeen vaikutuksista esimerkiksi alueen yleiseen
kehitykseen lyhyellä, keskipitkällä tai pitkällä ai-
kavälillä. Lisäksi on otettava huomioon Lappeen-
rannan kaltaisilla kaupunkiseuduilla keskuskau-
pungin ja sen vaikutusalueella olevien kehyskun-
tien väliset ja sisäiset muuttovirrat ja muuttovir-
tojen rakenne.
Lappeenrannan kaltaiset keskisuuret kaupungit ja
kaupunkiseudut saavat pääsääntöisesti määrällis-
tä muuttovoittoa. Muuttovoiton määrä ja raken-
ne vaihtelevat merkittävästi kaupunkien välillä.
Tämän analyysin viitekehyksenä käytetään niin
sanottua positiivisen kasvun kehää, jossa muut-
toliikettä ja muuttoja analysoidaan viiden alu-
eelle kasvuetua tuottavan uusiutumis- ja kilpai-
lukykytekijän kautta. Mitä useampi kasvuetua
tuottava asia toteutuu alueella, sitä vahvemmat
edellytykset alueella on kasvaa. Alueen kilpailu-
kyvyn kannalta merkitykselliset kasvuedut voi-
daan luokitella viiteen toisiaan täydentävään
ryhmään:
1. Alkuetu: Alue saa puolelleen alkuedun historiallisen kehityksen, tapahtumien tai sattuman an-
siosta. Alkuetu syntyy aluksi erinomaiseen luonnonmaantieteelliseen sijainnin ansiosta. Alkue-
tua vahvistaa keskittymiskehitys. Alueen kasvukehä laajenee ja lukkiutuu niin sanotuksi positii-
visen kasvun kehäksi, jolloin kasvu ruokkii kasvua. Hyviä esimerkkejä alkuedun kaupungeista
ovat esimerkiksi Helsinki, Turku, Tampere, Pori ja Oulu.
4. 2. Sijaintietu: Alueen sijaintietu perustuu alueen optimaaliseen sijaintiin suhteessa muihin keskit-
tymiin, verkostoihin tai logistisiin solmupisteisiin. Sijaintietua tukee saavutettavuus eli hyvät
maantie-, rautatie-, lento-, satama- ja muut väylä- ja liikennekäytäväyhteydet.
3. Demografinen etu: Alueen demografinen etu perustuu alueen positiiviseen väestönkehityk-
seen, joka pitää sisällään luonnollisen väestönlisäyksen ja muuttoliikkeen (maassamuutto ja
siirtolaisuus).
4. Rakennettu eli strateginen etu: Alueen rakennettu tai strateginen perustuu alueen tietoisiin
strategisiin valintoihin ja pitkäjännitteiseen kehittämiseen, jolloin alue panostaa järjestelmälli-
sesti valittuihin painopisteisiin tulevaisuuslähtöisesti alueen yhteisen edun näkökulmasta. Posi-
tiivinen uusiutuminen käynnistyy usein sisäisen tai ulkoisen shokin seurauksena. Ennakointi-
herkkyys korostuu. Saavutettavuus korostuu rakennetun edun kohdalla, mikä tänä päivänä
tarkoittaa erityisesti nopea rauta- ja maantieverkostoa.
5. Mentaalinen etu: Alueen mentaalinen etu perustuu alueen tahtotilaan. Positiivisten mielikuvi-
en luominen korostuu. Onnellisilla sattumilla, tapahtumilla ja ulkopuolisilla päätöksillä on iso
merkitys. Pienestä tai vähäpätöisestä voi kasvaa vähitellen isoa ja merkittävää jne.
Positiivisen kasvun kehässä on kyse eräänlaisista
kerrannaisvaikutusten ketjusta, jossa yksi positii-
vinen muutostekijä johtaa toiseen, joka johtaa
taas kolmanteen ja niin edespäin kehämäisesti.
Positiivisten vaikutusten kehä lukkiutuu ja kasvu
ruokkii uutta kasvua.
Alue voi joutua vastaavasti myös negatiivisen
kasvun kehälle, jolloin samat vaiheet etenevät
päinvastaiseen suuntaan eli työpaikkojen vähe-
neminen johtaa aktiivi-ikäisten poismuuttoon,
markkinoiden supistumiseen, vetovoiman laske-
miseen, edelleen lisääntyviin poismuuttoihin ja
niin edespäin vahvistaen alueen negatiivista ko-
konaiskehitystä.
Positiivisen kasvun kehälle pääseminen edellyt-
tää yhden tai useamman kasvuedun toteutumis-
ta. Kasvuedut eivät toteudu vahingossa tai sat-
tumalta alkuetua lukuun ottamatta, vaan alueen
omilla tavoitteilla, valinnoilla ja päätöksillä on
keskeinen merkitys.
Positiivisen kasvun kehän vaiheet voidaan jakaa
edelleen kuuteen eri vaiheeseen, jotka täydentä-
vät toisiaan ja ovat sidoksissa toisiinsa:
POSITIIVISEN KASVUN KEHÄN KUUSI VAIHETTA:
1. Uudet työpaikat syntyvät sinne, missä on osaavaa työvoimaa, vetovoimainen toimintaympäris-
tö ja hyvät tulevaisuuden toimintaedellytykset.
2. Uudet työpaikat lisäävät aktiivi-ikäisten eli osaavan ja ammattitaitoisen työvoiman muuttoa
alueelle.
3. Alueen markkinat kasvavat ja laajenevat: toisin sanoen mitä enemmän alueelle muutetaan, sitä
enemmän alueen markkinat kasvavat.
4. Alueen vetovoima lisää edelleen muuttoliikettä. Ihmiset muuttavat sinne missä on työpaikkoja
tai missä koetaan olevan tulevaisuudessa työmahdollisuuksia.
5. Alueen markkinat kasvavat ja laajenevat jälleen kasvavan vetovoiman ja mahdollisuuksien
vuoksi.
6. Alueelle syntyy uusia työpaikkoja alkuperäisen päätoimialan ympärille
5. 1.1 Tutkimusaineisto
Analyysin tutkimusaineiston muodostavat Tilas-
tokeskuksen avoimet tilastot ja maksulliset tilas-
totietokannat ja – rekisterit.
Kaupunkien taloudelliseen perustaan liittyvä ver-
tailu perustuu Kuntaliiton ja Tilastokeskuksen
kuntien tilinpäätöstietoihin.
Kaupunkiseutujen yleiseen kilpailukykyyn liittyvät
tiedot perustuvat Turun yliopiston kauppakor-
keakoulun Porin yksikön koostamaan dataan,
jonka yhteyteen lisättiin yksi uusi mittari.
Muuttoliikettä koskevat määrälliset tiedot perus-
tuvat Tilastokeskuksen StatFin – tietokannan vuo-
sitaulukoihin vuosien 2000–2012 välisenä aikana.
Muuttoliikkeen rakennetta koskevat tiedot perus-
tuvat Tilastokeskuksen Muuttajien taustatiedot
tietokannan vuositaulukoihin vuosien 2000–2010
välisenä aikana. Vuosi 2010 on viimeisin käytettä-
vissä oleva tilastovuosi.
Lisäksi analyysin yhteydessä hyödynnetään muita
Tilastokeskuksen väestökehitykseen ja muutto-
liikkeeseen liittyviä tilastotietoja sekä muita käy-
tettävissä olevia kirjoittajan omia ja muiden te-
kemiä muuttoliikkeeseen liittyviä tutkimuksia,
selvityksiä, kartoituksia ja analyysejä.
1.2 Analyysin tavoitteet
Analyysin keskeisenä tavoitteena oli yhdistää
toisiinsa määrällistä ja rakenteellista muuttolii-
kettä koskevaa tilastotietoa.
Määrällisiin aineistoihin tukeutuminen johtaa
usein pinnallisiin ja tulkinnanvaraisiin tuloksiin
varsinkin silloin jos analyysin aikajänne käsittää
lyhyen ajanjakson tai analyysin kohteena oleva
alue on väestömäärältään pieni. Määrällisiä ai-
neistoja käyttämällä ei voida myöskään tehdä
luotettavia johtopäätöksiä etenkään kuntatalou-
den, sosiaalisen ja demografisen kehityksen nä-
kökulmasta.
Alueiden kannalta kriittinen kysymys on, keitä
ovat tulo- ja lähtömuuttajat taloudellisilta, sosi-
aalisilta ja demografisilta ominaisuuksiltaan ja
mitä seurausvaikutuksia muuttajien rakenteesta
on kuntatalouteen ja väestörakenteeseen lyhy-
ellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.
Alueiden demografiseen kehitykseen liittyviä
luotettavia johtopäätöksiä voidaan tehdä, jos
analyysin aikajänne on vähintään viisi vuotta.
Tämän analyysin aikajänteenä on määrällisten
aineistojen osalta vuodet 2000–2012 ja raken-
teellisten ominaisuuksien osalta 2000–2010.
1.3 Analyysin kohde
Analyysin kohteena oli ensisijaisesti Lappeenran-
nan kaupunki ja välillisesti Lappeenrannan kau-
pungin vaikutusalue (seutukunta).
Lappeenrannan määrälliseen ja rakenteellisen
muuttoliikkeen tilastotietojen syventämiseksi ja
mittakaavan saamiseksi analyysiin otettiin vertai-
lukaupungeiksi Pori, Lahti ja Kuopio. Vertailukau-
pungit ovat väestöpohjaltaan 10 000-25 000 asu-
kasta suurempia kuin Lappeenranta, jonka vuoksi
ne muodostavat tutkimuksellisesti hyvän vertai-
lupohjan niin koon kuin keskeisten kehityspiir-
teidensä puolesta.
Lappeenrannan demografista kilpailukykyä analy-
soitiin erikseen sekä määrällisten että rakenteel-
listen indikaattorien perusteella. Jokaisen muut-
tujan kohdalla verrattiin taustoittamiseksi tilan-
netta verrokkikaupunkeihin.
Tulokset esitetään koostetaulukoissa niin abso-
luuttisina kuin suhteellisinakin lukuina. Jälkim-
mäiset esitetään aidon vertailun mahdollistami-
seksi pääsääntöisesti promilleina keskiväkiluvun
tuhatta asukasta kohden väestötieteen tutkimus-
perinteen mukaisesti.
Selvityksessä käytetty alueluokittelu perustuu
vuoden 2011 aluejakoon.
6. 1.4 Analyysin käsitteet
Alueella tarkoitetaan Tilastokeskuksen virallisen
alueluokituksen mukaista kuntaa tai seutukuntaa.
Keskuskaupunki tarkoittaa alueen suurinta kau-
punkia ja kehyskunnat keskuskaupungin ympäris-
tö- tai kehyskuntia, jotka ovat kiinteässä toimin-
nallisessa yhteydessä keskuskaupunkiin mm.
pendelöinnin, asioinnin ja muuttoliikkeen näkö-
kulmasta.
Nettomuutto tarkoittaa tulo- ja lähtömuuton
välistä erotusta. Nettosiirtolaisuus kuvaa maa-
han- ja maastamuuton välistä erotusta. Maassa-
muutto tarkoittaa kuntien välistä muuttoliikettä
maan rajojen sisäpuolella, siirtolaisuus taas maan
rajat ylittävää muuttoliikettä. Muuttojen määräl-
linen kehitys ilmaistaan absoluuttisina lukuina ja
suhteellinen kehitys joko prosentteina tai promil-
leina suhteessa keskiväkilukuun. Keskiväkiluku on
erikseen määritellyn alueen väkiluvun keskiarvo
erikseen määriteltynä aikana.
Muuttoliikkeen valikoivuudella tarkoitetaan tulo-
ja lähtömuuttajien ominaisuuksien tai profiilien
välillä olevia eroja. Muuttajien omaisuuksien välil-
lä olevia eroja voidaan tutkia muun muassa työ-
markkina-aseman, muuttojen suuntautumisen,
ikä-, koulutus- ja tulorakenteen osalta. Työmark-
kina-asema tai pääasiallinen toiminta ilmaisee
henkilön työmarkkina-aseman muuttoajankohta-
na. Työmarkkina-asema voi olla työllinen (työssä
oleva), työtön tai työvoiman ulkopuolinen (lapsi,
eläkeläinen, opiskelija, varusmies, muu työvoi-
maan kuulumaton tai tuntematon). Koulutusaste
perustuu Tilastokeskuksen yleiseen luokitukseen,
jossa erotetaan toisistaan perusasteen, keskias-
teen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneet.
Muuttojen tulo- ja menovaikutuksilla tarkoitetaan
sitä, että jokainen muuttaja aiheuttaa sekä tulo-
ja menovaikutuksia niin luovuttavalle kuin vas-
taanottavalle kunnalle. Tulovaikutukset liittyvät
verotuloihin, verotulotasaukseen ja valtionosuuk-
siin ja menovaikutukset julkisten palveluiden ky-
syntään, palvelutuotantoon, infrastruktuuriin,
asuin- ja tonttitilan tarpeeseen jne. Kaikki keskei-
simmät tulo- ja menovaikutukset liittyvät kytkey-
tyvät muuttajan työmarkkina-asemaan.
Tulokertymä tarkoittaa jonkun alueen kaikkien
tulo- ja lähtömuuttajien kalenterivuoden aikana
kertyneitä kaikkia tuloja (valtionveronalaiset tu-
lot, kunnallisveronalaiset tulot, yrittäjätulot ja
muut tulot). Alueen tulokertymä saadaan vähen-
tämällä kaikkien tulomuuttajien kaikki tulot kaik-
kien lähtömuuttajien kaikista tuloista. Tulokerty-
mä voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Kyse
on laskennallisesta luvusta, joka ei toteudu sellai-
senaan kunnan tilinpäätöksessä. Keskimääräiset
tulot ilmaisevat alueen kaikkien tulo- tai lähtö-
muuttajien keskimääräiset tulot kalenterivuoden
aikana.
Muuttojen suuntautumisella tai muuttojen suun-
nilla tarkoitetaan kunnittain tai seutukunnittain
muuttajien lähtö- ja tuloalueita.
7. 2. MUUTTOLIIKKEEN ERITYISPIIRTEET 2000-LUVULLA
2000-luvun muuttoliikkeen kolme keskeistä eri-
tyispiirrettä liittyivät keskittymiskehityksen ko-
rostumiseen, valikoivan muuttoliikkeen vahvis-
tumiseen ja maahanmuuton kasvavaan merki-
tykseen. Muuttoliikkeen kehityspiirteet ovat vä-
littömässä ja välillisessä yhteydessä alue- ja kau-
punkikehitykseen. Keskittymiskehitys ilmenee
muun muassa suurten kaupunkien ja kaupunki-
seutujen roolin ja merkityksen vahvistumisena
alueellisessa työnjaossa.
Muuttajat ja muutot muovaavat aluerakennetta
muuttopäätöksiin liittyvillä valinnoillaan. Nuorten
aikuisten ja koulutettujen muuttajien asettumi-
nen paikkaan a tai b paikan c tai d asemasta vai-
kuttaa näiden alueiden asemaan sekä lyhyellä
että keskipitkällä aikavälillä. Osaavat ihmiset ja
osaaminen ovat jatkossa entistäkin tärkeämpi
alueen elinvoiman lähde. Kaupunkien on kyettä-
vä vetämään puoleensa yrityksiä ja inhimillistä
pääomaa.
Muuttoliikkeen aikaviive ja perusmekanismi tar-
koittaa sitä, että se mikä tapahtui muuttoliikkees-
sä maan eri osien ja kaupunkiseutujen sisällä
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä,
heijastuu ja vaikuttaa viiveellä alue- ja yhdyskun-
tarakenteeseen 2010-luvun jälkipuoliskolla ja
2020-luvulla.
2.1 Keskittymiskehitys muutosvoimana
Suomen aluerakenne repeytyi demografisesta
eli väestöllisestä näkökulmasta 2000-luvulla
kasvaviin, supistuviin ja kriisiytyviin kuntiin.
2010-luvun taitteessa jo yhdeksän kymmenestä
suomalaisesta asui taajamissa, jotka peittivät vain
alle kolme prosenttia Suomen maapinta-alasta.
Kolme viidestä suomalaisesta asui 10 suurim-
malla kaupunkiseudulla ja neljä viidestä 20 suu-
rimmalla kaupunkiseudulla.
Kaupungistumiskehitys jatkuu oletettavasti sa-
mankaltaisesti edelleen 2010- ja 2020-luvuilla. 12
suurinta kaupunkiseutua kasvoivat noin 318 000
henkilöllä vuosina 2000–2012. Väestönlisäys
jakautui tasaisesti kolmeen kolmannekseen:
luonnollisen väestönlisäykseen, kuntien väliseen
muuttoliikkeeseen ja maahanmuuttoon.
Suomen kaupungistumisaste on laskentatavasta
riippuen noin 70 %:in tasolla. Kaupungistumisaste
on noin 10–15 prosenttia jäljessä esimerkiksi
Ruotsia. Jos Suomen kehitys noudattaa Ruotsin ja
muiden länsimaiden kehityspiirteitä, muuttoliike
jatkuu vilkkaana oletettavasti siihen saakka kun-
nes kaupungistumisaste nousee noin 85 %:iin.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että noin
700 000 ihmistä tullee muuttamaan kaupunkei-
hin tai kaupunkiseuduille tulevien vuosikymme-
nien aikana.
Suurten ja keskisuurten kaupunkien rooli koros-
tuu kansantalouden hyvinvoinnissa ja kasvussa.
12 suurinta kaupunkiseutua tuottivat 67,9 %
Suomen bruttokansantuotteesta, niiden alueella
asui 61,8 % koko maan väestöstä ja niissä sijaitsi
66,4 % koko maan työpaikoista vuonna 2010.
Väestönkasvu, muuttovoitot, talouskasvu, tutki-
mus-, kehitys- ja innovaatio-osaaminen ja eri
toimialojen arvonlisäys keskittyvät suuriin kau-
punkeihin ja kaupunkiseuduille.
Lappeenrannan kaltaisten keskuskaupunkien ja
kaupunkiseutujen merkitys korostuu käynnissä
olevassa muutoksessa.
Maan sisäisen muuttoliikkeen ja lisääntyvän
maahanmuuton seurauksena uudet työpaikka-
avaukset, osaaminen ja inhimillinen pääoma ka-
sautuvat ja keskittyvät alueellisesti. Kaupungit ja
niiden vaikutusalueet ovat jatkossa entistäkin
enemmän oman alueensa talousmaantieteellisiä
kokonaisuuksia, jotka muodostavat itsenäiset ja
kasvavat työ-, asunto- ja palvelumarkkinat. Kehi-
tys on päinvastainen pienillä kaupunkiseuduilla ja
maaseudulla, varsinkin negatiivisen luonnollisen
väestönkehityksen ja muuttotappioiden seurauk-
sena
Kasvavat alueet sijaitsevat maantieteellisesti yhä
pienemmällä alueella. Väkiluku kasvaa enää joka
kolmannessa kunnassa ja seutukunnassa. Muut-
tovoittoa saa vähemmän kuin joka kolmas kau-
punkiseutu. Kahdestakymmenestä muuttovoit-
toisesta seudusta 16 sijaitsi Helsingin-Turun-
Tampereen-Lahden ja Loviisan muodostaman
8. alueen sisäpuolella. Muuttovoittoisen ”taikapii-
rin” ulkopuolelle jäivät vain Oulun, Jyväskylän,
Kuopion ja Seinäjoen seudut.
20 suurinta kaupunkiseutua saivat yhteensä
noin 200 000 henkilöä muuttovoittoa vuosina
2000–2012.
Muuttovoittoa saivat eniten suuret kasvukeskuk-
set ja niiden kehyskunnat, Helsingin ja Tampe-
reen laajenevan vaikutusalueen kunnat ja piste-
mäisesti yksittäiset paikkakunnat. Merkittävää
määrällistä muuttovoittoa saaneet kunnat sijait-
sivat Seinäjoen, Jyväskylän ja Kuopion seutuja
lukuun ottamatta Helsingin, Tampereen, Turun
tai Oulun vaikutusalueella. Sijainti ja saavutetta-
vuus korostuivat kaikessa.
Kaikki nopeimmin kasvaneet kunnat sijaitsivat
joko maantie- ja rautatieverkoston varrella,
solmupisteissä tai niiden välittömällä vaikutus-
alueella.
Kunnittain tarkasteltuna eniten määrällistä muut-
tovoittoa saivat maan sisäisestä muuttoliikkeestä
Tampere (9836), Oulu (7341), Espoo (7245) ja
Seinäjoki (4189). Neljän muuttovoittoisimman
kaupungin väestöpohjaan suhteutettuna Seinäjo-
en muuttovetovoima oli ylivertainen: Seinäjoki sai
väkilukuun suhteutettuna 3,6 kertaa enemmän
muuttovoittoa kuin Tampere ja 2,4 kertaa
enemmän kuin Oulu. Jos Tampere olisi saanut
samassa suhteessa muuttovoittoa kuin Seinäjoki,
niin muuttotase olisi noussut peräti 35 000 henki-
löön.
2.2 Valikoiva muuttoliike
Suomessa tehtiin keskimäärin noin 850 000
muuttoa vuodessa vuosina 2000–2011. Neljä
viidestä muutosta on niin sanottuja lähimuutto-
ja eli muutot tapahtuivat joko oman kunnan
sisällä tai saman kaupunkiseudun sisällä. Vain
yksi viidestä muutosta on niin sanottu kauko-
muutto, jolloin ylitetään maakuntien välinen
raja. Kaukomuutot ovat luonteeltaan niin sanot-
tuja aitoja muuttoja, jonka seurauksena vaihtuvat
muuttajan asuin- tai työpaikka tai päivittäinen
elinpiiri. Asumis- ja ympäristöperustaiset lähi-
muutot ovat kasvaneet yhtäjaksoisesti 1970-
luvun puolivälistä alkaen.
Kuvio 1. Kuntien välinen muuttoliike ikäryhmittäin vuosina 1986–2011 (promillea tuhatta asukasta kohden
9. Kaksi kolmesta muuttajista on nuoria ja nuoria
aikuisia (alle 35-vuotiaita). Muuttomotiivit liitty-
vät ensisijaisesti asumisperusteisiin syihin (asu-
minen, asuin- ja elinympäristön viihtyvyys jne.) ja
toissijaisesti työhön tai opiskeluun.
Muutot kytkeytyvät pääsääntöisesti elinvaiheis-
sa tapahtuviin muutoksiin.
Muuttoliikkeen kasvu tulee esiin kaikissa ikäryh-
missä. Kun verrataan toisiinsa ikäryhmien muut-
toalttiutta eli tietyn ikäluokan muuttojen määrää
suhteessa saman ikäluokan kokoon vuosina
1970–2010, havaitaan muuttoalttiuden kasva-
neen erityisesti nuorissa ikäryhmissä. Nuorempi-
en ikäryhmien (15–19, 20–24) muutot suhteessa
ikäryhmän kokoon kaksinkertaistuivat 1980-luvun
puoliväliin verrattuna.
Kaikkien ikäryhmien muuttoalttius on kasvanut
yhtäjaksoisesti vuoden 1995 jälkeen.
2.3 Maahanmuuton kasvava merkitys
Maahanmuuton osuus on koko maan väestön-
lisäyksessä noussut jo suuremmaksi tekijäksi kuin
luonnollinen väestönlisäys. Esimerkiksi vuonna
2012 muuttovoitto ulkomailta oli jo kaksi kertaa
suurempi tekijä väestön määrän kasvussa kuin
syntyneiden enemmyys.
Maahanmuutto on jo dynaamisempi kasvutekijä
kuin maan sisäinen muuttoliike niin Lappeenran-
nassa kuin useassa muussa keskisuuressa tai suu-
ressa kaupungissa. Maahanmuutosta saavat
muuttovoittoa käytännössä kaikki kunnat (pois
lukien noin 10 kuntaa, jotka saivat marginaalisen
muuttotappion siirtolaisuudesta).
Vuosina 2011 rikottiin kaksi aikaisempaa muut-
toennätystä: kuntien välinen muuttoliike oli mää-
rällisesti suurempaa kuin kertaakaan vuoden
1974 jälkeen ja maahanmuuton muuttovoitto oli
korkeampi kuin koskaan aikaisemmin. Taulukossa
1. on kuvattu muuttoliikkeen tilastollisia kehitys-
piirteitä 2000-luvun aikana. Huomionarvoista on
se, että kuntien välinen muuttoliike oli viisivuo-
tisjaksoittain tarkasteltuna vuosina 2005–2009
niin määrällisesti kuin suhteellisesti vilkkaampaa
kuin koskaan aikaisemmin.
Lappeenranta on, kuten edellä todettiin, yksi
niistä suomalaisista kaupungeista 2000-luvulla,
jossa maahanmuutto on noussut väestönkehityk-
sen dynaamisimmaksi osatekijäksi. Lappeenran-
nan väestönlisäys oli yhteensä 2 149 henkilöä
vuosina 2000–2012, josta luonnollisen väestön-
lisäyksen määrä oli -145 henkilöä, maan sisäisen
muuttoliikkeen -391 henkilöä ja maahanmuuton
2 685 henkilöä. Toisin sanoen Lappeenrannan
väestönlisäys perustui täysin lisääntyneeseen
maahanmuuttoon.
Taulukko 1. Maan sisäinen muuttoliike ja siirtolaisuus vuosina 2000–2012
Vuosi Kuntien välinen
muutto
Kuntien sisäinen
muutto
Maahanmuutto Maastamuutto Nettosiirtolaisuus
2000 243 034 544 690 16 895 14 311 2 584
2001 263 989 594 609 18 955 13 153 5 802
2002 256 382 577 888 18 113 12 891 5 222
2003 255 502 593 589 17 838 12 083 5 755
2004 265 157 599 494 20 333 13 656 6 677
2005 274 672 617 327 21 355 12 369 8 986
2006 272 280 593 286 22 451 12 107 10 344
2007 278 907 589 363 26 029 12 443 13 586
2008 268 524 561 549 29 114 13 657 15 457
2009 263 646 571 617 26 699 12 151 14 548
2010 270 688 568 997 25 636 11 905 13 731
2011 281 537 594 140 29 481 12 660 16 821
2012 279 176 - 30 420 13 622 16 798
10. 3. LAPPEENRANNAN YLEINEN KILPAILUKYKY
Alueellisella kilpailukyvyllä tarkoitetaan alueiden
kykyä synnyttää, houkutella ja ylläpitää toimin-
taa, joka lisää alueen taloudellista ja sitä kautta
syntyvää ja lisääntyvää alueellista kokonaishy-
vienvointia.
Kilpailukykyisellä alueella on ominaisuuksia, joi-
den avulla se voi osallistua kilpailuun muiden
alueiden kanssa. Kilpailuetua muihin alueisiin
nähden saavutetaan, jos alue pystyy tuottamaan
jonkin sellaisen ominaisuuden, jonka avulla se
erottuu edukseen muista alueista.
Alueellista kilpailukykyä voidaan tarkastella myös
esimerkiksi yritysten sijaintipaikka- ja investointi-
päätösten näkökulmasta tai kuinka vetovoimai-
nen alue on osaavan työvoiman liikkuvuuden
näkökulmasta. Aluetta voidaan pitää kilpailuky-
kyisenä, mikäli sillä on ominaisuuksia, joita yrityk-
set tai avainmuuttajaryhmät pitävät tärkeinä
sijoittumispäätöstä tehtäessä. Kilpailukyky kuvaa
tällöin yritysten, alueen ja työvoiman toimin-
taympäristöä, kykyä ylläpitää alueella jo sijaitse-
vien yritysten toimintaedellytyksiä ja houkutella
alueelle uusia asukkaita, yrityksiä ja investointeja.
Alueen pitkäjänteinen menestyminen on kui-
tenkin hyvin monesta asiasta kiinni. Siihen vai-
kuttavat kaikki alueen toimijat; sen asukkaat,
yritykset, yhteisöt ja julkinen valta. Myös alueen
sijainnilla, sen liikenneyhteyksillä ja -verkostoilla
on suuri merkitys.
Alueet eivät toimi eristyksissä, vaan kunkin alu-
een menestymiseen vaikuttavat suuressa määrin
maan muiden alueiden ja ulkomaiden vaikutus.
Alueiden taloudet ovat osa kansainvälistä talout-
ta, jossa kaikkien toimijoiden päätöksillä ja toi-
minnalla on vaikutusta toisiinsa. Menestymisen
edellytykset muuttuvat ajan kuluessa ja osa
kilpailukykyyn vaikuttavista tekijöistä voi muut-
tua hyvinkin nopeasti.
Seuraavassa osiossa tarkastellaan 12 suurimman
kaupunkiseudun kilpailukykyä kuuden kilpailuky-
kymuuttujan valossa. Lappeenrannan seudun tai
välittömän vaikutusalueen kilpailukykyä verra-
taan 11 muuhun yli 100 000 asukkaan kaupunki-
seutuun.
Analyysi perustuu Turun yliopiston kauppakor-
keakoulun Porin yksikön (Saku Vähä-Santanen ja
Ari Karppinen) kehittämään ’Seutukuntien kilpai-
lukykymittaristoon’, jossa voidaan vuosittain ver-
ratta seutujen kilpailukykyä ja sijoitusta suhteessa
toisiinsa valituilla muuttujilla. Analyysissä jokai-
selle seutukunnalle lasketaan muuttujakohtai-
nen indeksiarvo, jonka jälkeen jokaisen seudun
indeksilukua verrataan kaikkien seutukuntien
keskimmäiseen arvoon eli mediaaniin. Mediaa-
nia käyttämällä voidaan poistaa suurimmat poik-
keamat seutujen välillä toisin kuin esimerkiksi
keskiarvoa käyttämällä.
Analyysiin valitut kilpailukykymuuttujat ovat
työllisyysaste, korkea-asteen koulutettujen
osuus väestöstä, teollisuusvaltaisuus, työn tuot-
tavuus, yritysdynamiikka sekä muuttovetovoi-
ma. Lopuksi analysoidaan eri alueiden kilpailuky-
kyä kokonaisuuksina eli kokonaiskilpailukykynä
näiden kuuden osatekijän valossa.
3.1 Työllisyysaste
Työllisyysaste tarkoittaa työllisten eli työssä käy-
vien prosenttiosuutta kokonaisväestöstä. Viralli-
nen työllisyysaste lasketaan 15–64-vuotiaiden
työllisten prosenttiosuutena samanikäisestä
väestöstä.
Työllisyysaste kuvastaa toisin sanoen sitä, missä
määrin alueen työikäinen väestö osallistuu alu-
eellisen tuotannon aikaansaamiseen. Korkea työl-
lisyysaste heijastaa suurta osallistumista, jolloin
työpanoksen määrä suhteessa alueen työikäisiin
on suuri ja korkeampaa alueellisen kokonaistuo-
tannon määrää eli talouskasvua.
11. Taulukko 2. Työssäkäyvien osuus koko väestöstä koko maan ja 12 suurimman seutukunnan alueella sekä
työllisyysindeksi vuonna 2010
Lähde: Tilastokeskus; Seutukuntien kilpailukykymittaristo www.satamittari.fi
Taulukossa 2. esitetään 12 seutukunnan koko
työikäisen väestön lukumäärä, työssäkäyvän vä-
estön lukumäärä ja seutujen työllisyysaste pro-
sentuaalisesti sekä näistä laskettu työllisyysindek-
si.
Lappeenrannan seudun työllisyysaste oli kol-
manneksi alhaisin suurimpien seutukuntien jou-
kossa. Erot kaupunkiseutujen välillä eivät olleet
kuitenkin suuria lukuun ottamatta Joensuun seu-
tua. Helsingin seutukunta (111,62) ylitti, kuten
olettaa saattaa pääkaupunkiseudun ollessa ky-
seessä, työllisyysasteen osalta selkeästi mediaa-
nin. Taulukossa yli 110 indeksiin ylsivät työlli-
syysasteiltaan myös Vaasan seutukunta (111,46).
100 ja 110 indeksin välille sijoittuivat Seinäjoki,
Turku, Tampere, Kuopio, Pori, Jyväskylä sekä Ou-
lu.
Työllisyysasteeltaan mediaanin alle jäivät Lap-
peenranta, Lahti ja Joensuu.
Viisi taulukossa ylimpänä olevaa seutukuntaa
ylittivät koko maan prosentuaalisen keskiarvon
(65 %), ja seitsemän seutukuntaa jäi keskiarvon
alapuolelle.
3.2 Kouluttautuneisuus
Koulutustaso eli tässä tapauksessa korkea-asteen
tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaista
kuvaa sekä alueen koulutustarjonnan laaja-
alaisuutta että alueen panostamista osaamiseen.
Korkeaa osaamistasoa pidetään yleisesti keskei-
senä edellytyksenä sille, että alue menestyy niin
kansallisessa kuin globaalissa kilpailussa. Osaavan
työvoiman saatavuus alueella sitoo olemassa
olevaa yritystoimintaa alueeseen ja houkuttaa
alueelle uutta yritystoimintaa.
Koulutustasoa mittaava kilpailukykymuuttuja
pitää sisällään alemman, ylemmän ja tutkijakou-
lutusasteiden tutkinnon suorittaneiden osuuden
15 vuotta täyttäneestä väestöstä. Alempi korkea-
koulututkinto sisältää AMK-tutkinnot (pl. ylempi
AMK), yliopiston kandidaatin tutkinnot sekä en-
nen vuotta 1989 suoritetut insinöörin tutkinnot.
Ylempi korkeakoulututkinto sisältää maisterita-
son tutkinnon suorittaneet (myös ylempi AMK).
Tutkijakoulutukseen kuuluvat ovat suorittaneet
joko lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon.
TYÖLLISYYSASTE
Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 - 2010
Työikäinen väestö Työssäkäyvä väestö Työllisyysaste% Indeksi
Koko maa 3546558 2306273 65.0 %
Helsingin seutukunta 980246 685030 69.9 % 111.62
Vaasan seutukunta 60641 42317 69.8 % 111.46
Seinäjoen seutukunta 79736 53055 66.5 % 106.28
Turun seutukunta 207952 135432 65.1 % 104.02
Tampereen seutukunta 252567 163373 64.7 % 103.32
Kuopion seutukunta 82322 51919 63.1 % 100.73
Porin seutukunta 87552 54976 62.8 % 100.29
Jyväskylän seutukunta 117556 73757 62.7 % 100.21
Oulun seutukunta 151661 94958 62.6 % 100.00
Lappeenrannan seutukunta 58591 36593 62.5 % 99.75
Lahden seutukunta 130814 81655 62.4 % 99.70
Joensuun seutukunta 81386 48039 59.0 % 94.28
12. Taulukko 3. Korkeasti koulutettujen osuus työikäisestä väestöstä koko maan ja 12 seutukunnan alueella
sekä kouluttautuneisuusindeksi vuonna 2010
Lähde: Tilastokeskus; Seutukuntien kilpailukykymittaristo www.satamittari.fi
Taulukossa 3. esitetään vuoden 2010 tilastoihin
perustuen koko maan ja 12 suurimman seutu-
kunnan työikäisen väestön lukumäärä, korkeasti
koulutetun työvoiman prosentuaalinen osuus
koko työväestöstä sekä näiden perusteella lasket-
tu kouluttautuneisuus -indeksi.
Lappeenrannan indeksiluku oli suurimpien seu-
tukuntien keskiarvon alapuolella, mutta vastaa-
vasti selvästi edellä niin sanottuja yliopistokes-
kusseutuja eli Porin, Lahden ja Seinäjoen seutu-
ja.
Helsinki erottui kouluttautuneisuudenkin osalta
selkeänä ykkösenä. Helsingin seudun korkea-
asteen koulutettujen indeksi (240,4) erottui sel-
keästi maan muista alueista. Hyvänä kakkosena
tuli Oulu (216,8).
Helsingin ja Oulun jälkeen tulevat seutukunnat
voidaan jakaa viiteen kategoriaan; Tampere
(197,1) ja Jyväskylä (195,6) lähes yhtä suuria kol-
mannessa ryhmässä, Vaasa ja Turku (>180) nel-
jännessä, Kuopio (>170), Joensuu ja Lappeenran-
ta (>140) viidentenä ja viimeisenä kuudentena
ryhmänä ilman emoyliopistoa (<130) olevat seu-
dut (Seinäjoki, Lahti ja Pori).
Kaikki suuret kaupunkiseudut ylittivät kuitenkin
selkeästi koko maan kaikkien seutujen mediaa-
nin. Kouluttautuneisuudessa oli siis melko suuria
eroja eri alueiden välillä, mikä vaikuttaa merkittä-
västi alueiden kilpailukykyyn joko sitä nostavasti
tai laskevasti ylimmän paremmuutta korostaen ja
alimpia huonontaen.
3.3 Teollisuusvaltaisuus
Toimialarakennetta ja alueellista erikoistumista
kuvaavaksi muuttujaksi valittiin teollisuusvaltai-
suus, joka kuvaa teollisuuden osuutta alueen
liikevaihdosta. Teollisuuden menestyminen ku-
vaa alueen pärjäämistä globaalissa kilpailussa.
Teollisuus vastaa merkittävästä osasta alueen
investoinneista, koska työn tuottavuus on palve-
lualoja korkeampaa (Suomessa vuodesta 1995
lähtien noin 2,5-kertainen verrattuna kaikkiin
toimialoihin ja palvelualoihin). Teollisuuden alu-
eellisen keskittymisen ansiosta voidaan saavuttaa
merkittäviä toimialan sisäisiä ja ulkoisia skaala-
etuja.
KORKEA-ASTEEN KOULUTETTUJEN OSUUS 15 VUOTTA TÄYTTÄNEESTÄ VÄESTÖSTÄ VUONNA 2010
15 vuotta täyttänyt väestö yhteensä Korkeasti koulutettujen osuus % Indeksi
(molemmat sukupuolet) 15 vuotta täyttäneistä
Koko maa 4487599 17.3 %
Helsingin seutukunta 1172178 24.9 % 240.35
Oulun seutukunta 178666 22.5 % 216.79
Tampereen seutukunta 312257 20.4 % 197.06
Jyväskylän seutukunta 143398 20.3 % 195.63
Vaasan seutukunta 77428 19.5 % 188.27
Turun seutukunta 261165 19.2 % 185.48
Kuopion seutukunta 101725 18.3 % 176.19
Joensuun seutukunta 103502 15.2 % 146.20
Lappeenrannan seutukunta 76345 14.9 % 143.21
Seinäjoen seutukunta 102295 13.2 % 127.55
Lahden seutukunta 170511 13.1 % 126.46
Porin seutukunta 116706 12.8 % 122.94
13. Teollisuuden keskimääräinen palkkataso on pal-
velualoja korkeampi ja teollisuuden henkilöstön
alueellinen ostovoima on korkeampi verrattuna
palvelualaan. Tämä kokonaisuudessaan vaikuttaa
kerrannaisvaikutuksineen positiivisesti alueen
kokonaistuotannon määrään. Jos alueen teollinen
rakenne on monipuolinen, niin sillä on suhteelli-
sesti hyvä aluetalouden vakaus ja ennustetta-
vuus, erityisesti toimialakohtaisia kysynnän vaih-
teluita vastaan.
Teollisuusvaltaisuus (teollisuuden osuus alueen
arvonlisäyksestä tai liikevaihdosta) kuvattiin liike-
vaihdon osuudella alueen liikevaihdosta, mikä
mahdollisti aineiston hyödyntämisessä lyhyen
tilastoviiveen (n. yksi vuosi). Teollisuusvaltaisuus-
muuttuja kuvasi siis teollisuuden osuuden seu-
tukunnan kaikkien toimialojen ja -sektorien ar-
vonlisäyksestä. Jos seutukunnan teollisuuden
arvonlisäys muuttuu mediaanin kanssa samaa
vauhtia, ei alueen teollisuuden kilpailukyvyn kat-
sota muuttuneen. Jos seutukunnan muutosvauhti
poikkeaa maan kaikkien seutukuntien mediaanis-
ta, silloin alueen teollisuuden kilpailukyky joko
paranee tai heikkenee riippuen muutoksen suun-
nasta ja voimakkuudesta. Teollisuusvaltaisuuden
vaikutusmekanismit alueen talouskasvuun ovat
moninaiset.
Taulukko 4. Koko maan ja 12 suurimman seutukunnan teollisuuden liikevaihdon osuus koko alueen liike-
vaihdosta sekä teollisuusindeksi vuonna 2010
Lähde: Tilastokeskus; Seutukuntien kilpailukykymittaristo www.satamittari.fi
Taulukossa 4. esitetään koko maan sekä 12 suu-
rimman seutukunnan teollisuusvaltaisuuteen
liittyvät numeeriset kilpailukykytekijät; teollisuu-
den osuus muusta alueen liikevaihdosta.
Lappeenrannan seudun indeksi oli kolmanneksi
korkeain suurten kaupunkiseutujen joukossa.
Vaasa erottui selkeästi teollisuusvaltaisimpana ja
siltä osin tämän osatekijän kannalta kilpailukykyi-
sempänä alueena (149,4). Porin seutu sijoittui
indeksillään yhtä selvästi toiseksi (119,9) teolli-
suusvaltaisimpana alueena.
Lappeenranta, Seinäjoki ja Oulu olivat alueina
melko tasaisia indeksien ollessa välillä 105–110.
Loput seutukunnat sijoittuvat alle mediaanin.
Selkeästi joukosta erottui Helsinki (57,8) ja Kuo-
pio (45,5), joiden indeksit jäivät selvästi alle me-
diaanin.
TEOLLISUUSVALTAISUUS VUONNA 2010
Toimialat yhteensä Toimialana teollisuus Teollisuuden osuus % Indeksi
Liikevaihto (1000 euroa)
Koko maa 356969639 118551836 33.2 %
Vaasa 7265761 4104989 56.5 % 149.40
Pori 7520585 3409286 45.3 % 119.88
Lappeenranta 4360213 1812704 41.6 % 109.94
Seinäjoki 6320078 2543877 40.3 % 106.44
Oulu 11719395 4697334 40.1 % 105.99
Tampere 22342085 7860186 35.2 % 93.03
Joensuu 4476166 1549673 34.6 % 91.55
Lahti 8873757 3068822 34.6 % 91.45
Turku 17265792 5297767 30.7 % 81.14
Jyväskylä 7317816 2056529 28.1 % 74.31
Helsinki 159767573 34937869 21.9 % 57.83
Kuopio 4534313 779399 17.2 % 45.45
14. 3.4 Työn tuottavuus
Työn tuottavuusindeksi laskettiin yritysten liike-
vaihdolla henkilötyövuotta kohti. Työn tuotta-
vuutta tarkasteltiin edelleen arvonlisäyksen
suhteella tehtyihin työtunteihin vuositasolla.
Tarkastelun kohteena olivat kaikki toimialat ja
sektorit, yksityinen ja julkinen yhteensä.
Työn tuottavuus (arvonlisäys/tehdyt työtunnit)
osoittavat alueen ja sen yritysten työllisten työ-
panoksen ”laadun” parantumista ja siten myös
sen vaikutusta alueensa talouskasvuun. Käytän-
nössä Suomen talouskasvu (BKT/asukas-kasvu) on
viimeisen sadan vuoden aikana perustunut tutki-
musten mukaan lähes yksinomaan työn tuotta-
vuuden kasvulle, ei työpanoksen määrälliseen
kasvuun.
Työn tuottavuutta käytetään perustellusti usein
suoraan toteutuneen aluetaloudellisen kilpailu-
kyvyn mittarina. Aluetasolla maatasoa helpompi
työvoiman liikkuvuus merkitsee kuitenkin sitä,
että alueelliset kasvuerot (BKT/asukas) voivat
tasoittua muuttoliikkeen seurauksena.
Taulukko 5. Työn tuottavuus ja tuottavuusindeksi 12 suurimmassa seutukunnassa vuonna 2010
Lähde: Tilastokeskus; Seutukuntien kilpailukykymittaristo www.satamittari.fi
Taulukossa 5. esitetään työn tuottavuutta ku-
vaamaan laskettu indeksi koko maan ja 12 suu-
rimman seutukunnan alueella.
Lappeenrannan seutu sijoittuu keskitasolle työn
tuottavuusindeksissä.
Tuottavuudeltaan paras seutukunta oli Helsingin
seutu (197), joka erottui selkeästi toiseksi sijoit-
tuneesta Vaasan seudusta (151,7).
Tasavertaisena toisena ryhmänä tulivat Porin,
Tampereen ja Oulun seudut.
Työn tuottavuudella mitattuna neljänä alimpana
seutukuntana esiin nousivat Lahden, Jyväskylän ja
Joensuun seudut (kaikkien indeksi 102) sekä näis-
tä heikoimpana erottui varsinkin Kuopion seutu
(95,1), joka jäi ainoana vertailussa olevista kau-
pungeista alle kaikkien seutukuntien mediaanin.
TYÖN TUOTTAVUUS VUONNA 2010
Toimialat yhteensä Toimialana teollisuus Indeksi
Liikevaihto/henkilöstö (1000 euroa)
Helsinki 345.3 592.9 197.0
Vaasa 265.8 425.5 151.7
Pori 224.4 329.9 128.1
Tampere 221.2 289.9 126.3
Oulu 218.2 417.3 124.5
Turku 205.7 296.7 117.4
Lappeenranta 199.0 376.4 113.6
Seinäjoki 199.0 272.9 113.6
Lahti 179.1 202.0 102.2
Jyväskylä 179.0 222.7 102.2
Joensuu 178.7 235.8 102.0
Kuopio 166.6 195.7 95.1
15. 3.5 Yritysdynamiikka
Yrittäjyyttä kuvaavaksi osaindeksiksi valittiin yri-
tysdynamiikka-indeksi, joka muodostui aloitta-
neista ja lopettaneista yrityksistä suhteessa ko-
ko alueen yrityskantaan. Indeksi kuvaa siis yri-
tysrakenteen uudistumista.
Yritysdynamiikka-indeksi laskettiin suhteuttamal-
la vuoden aikana alueella aloittaneiden ja lopet-
taneiden yritysten summa alueen yrityskantaan.
Yritysdynamiikan kasvu kuvaa alueen yrityskan-
nan uusiutumista kilpailukykyisemmäksi, sillä
tällöin uusia yrityksiä perustetaan ja elinkelvot-
tomia lopetetaan. Mitä korkeampi yritysdyna-
miikka-indeksi oli, sitä enemmän uusiutumista
tapahtui vuoden aikana.
Yritysdynamiikka osoittaa osaltaan onnistuneen
aluetalouden rakennemuutoksen vaikutusta alu-
eelliseen kilpailukykyyn. Alueen, jolla on suuri
yrityskannan uudistumiskyky eli syntyy paljon
uusia yrityksiä ja samanaikaisesti heikompia
yrityksiä poistuu markkinoilta, kykenee vastaa-
maan toimintaympäristön muutoksen aiheut-
tamiin sopeutuspaineisiin.
Toisaalta korkea yritysdynamiikka voi heijastaa
myös alueen sisäistä, olemassa olevien yritysten
ja uusien innovatiiviseen yritystoimintaan kyke-
nevien yritysten vuorovaikutusta, jossa uutta
yritystoimintaa syntyy olemassa olevien yritysten
tietoperusteisten toiminnan ympärille ja toisaalta
valtaosa yrityspoistumista ovat tietoisia ja halut-
tuja markkinoilta vetäytymisiä. Ensin mainitun
yritysdynamiikkamekanismin ajatellaan heijasta-
van alueellista ”luovaan tuhoon” (Schumpeteri-
lainen kasvu) perustuvaa talouskasvua ja perus-
tuvaa talouskasvua. jälkimmäisen ”luovaan ra-
kennemuutokseen”
Taulukko 6. Koko maan ja 12 suurimman seutukunnan aloittaneet ja lopettaneet yritykset sekä yritysdyna-
miikka vuonna 2010
Lähde: Tilastokeskus; Seutukuntien kilpailukykymittaristo www.satamittari.fi
Taulukossa 6. esitetään vuoden aikana koko
maassa ja 12 suurimmalla seutukunnalla aloitta-
neiden ja lopettaneiden yritysten summa suh-
teutettuna alueen koko yrityskantaan. Laskettu
yritysdynamiikka-indeksi kuvasi alueen yritysdy-
namiikkaa ja uusiutumista.
YRISTYSDYNAMIIKKA VUONNA 2010
Aloittaneita Lopettaneita Aloittaneiden ja lopettaneiden Indeksi
yrityksiä yrityksiä yritysten osuus % yrityskannasta
Koko maa 33162 21299 16.1 %
Oulun seutukunta 1194 771 18.6 % 132.04
Helsingin seutukunta 11036 6820 17.9 % 127.15
Kuopion seutukunta 589 420 17.3 % 123.07
Tampereen seutukunta 2454 1547 17.2 % 122.14
Jyväskylän seutukunta 911 612 16.9 % 119.96
Turun seutukunta 2083 1323 16.7 % 118.59
Lahden seutukunta 1112 871 16.3 % 115.90
Joensuun seutukunta 585 402 15.8 % 112.56
Lappeenrannan seutukunta 441 276 15.0 % 106.26
Porin seutukunta 715 482 14.4 % 102.35
Vaasan seutukunta 465 306 14.3 % 101.42
Seinäjoen seutukunta 696 439 13.6 % 96.27
16. Lappeenrannan seudun indeksi jäi hieman suur-
ten kaupunkiseutujen keskiarvon alapuolelle.
Oulun seutu oli yritysdynamiikassa ykkönen
(132,04). Seuraavat kolme seutukuntaa sijoittu-
vat indeksien mukaan tasaisesti. Näistä kolmesta
kaupungista, Helsingin, Kuopion ja Tampereen
saavat indeksiarvot väliltä 120–130.
Yritysdynamiikaltaan heikoimpina erottuivat Lap-
peenranta, Pori, Vaasa (>100) sekä kaikkein alim-
pana ehkä hieman yllättäen Seinäjoen seutu
(96,3). Seinäjoen seutu oli yritysdynamiikaltaan
ainoa koko maan mediaanin alle jäävä suuri kau-
punkiseutu.
3.6 Muuttovetovoima
Muuttovetovoima kuvaa alueen houkuttele-
vuutta muuttajien näkökulmasta. Alue voi olla
vetovoimainen muuttajien näkökulmasta useasta
eri syystä, kuten työpaikkakehityksen, potentiaa-
lisen työpaikkakehityksen, koulutustarjonnan
laajuuden, sijainnin, mieli- tai mainekuvan ansios-
ta jne.
Muuttovetovoima laskettiin kokonaisnettomuu-
ton perusteella eli lukuihin laskettiin niin kunti-
en välinen muuttoliike (maassamuutto) kuin
maahanmuutto (siirtolaisuus). Muuttovetovoima
saatiin laskemalla tulo- ja lähtömuuton erotus ja
suhteuttamalla se seudun keskiväkilukuun. Muut-
tovetovoima ilmaistiin promilleina tuhatta asu-
kasta kohden.
Muuttovetovoima on toimiva mittari kuvaa-
maan alueen olemassa olevaa ja varsinkin tule-
. Esim
t-
e-
noihin ja heikentää niin väestöllistä kuin taloudel-
lista huoltosuhdetta. Muuttoliikkeen ja muuttaji-
en suhteellinen merkitys aluedynamiikassa kas-
vaa.
Muuttajissa ovat yliedustettuja nuoret, koulute-
sijoittuvat
pailussa
Taulukko 7. 12 suurimman seutukunnan muuttovetovoimaisuus vuonna 2011
Lähde: Tilastokeskus
MUUTTOVETOVOIMA VUONNA 2011
Kokonaisnettomuutto Nettomuutto % keskiväkiluvusta Indeksi
Vaasan seutukunta 836 0.89 108.4
Helsingin seutukunta 9654 0.68 106.4
Tampereen seutukunta 2399 0.63 106.0
Turun seutukunta 1749 0.56 105.3
Oulun seutukunta 1179 0.51 104.9
Jyväskylän seutukunta 878 0.50 104.8
Kuopion seutukunta 599 0.49 104.6
Seinäjoen seutukunta 587 0.47 104.4
Lahden seutukunta 684 0.34 103.2
Joensuun seutukunta 322 0.26 102.5
Lappeenrannan seutukunta 81 0.09 100.8
Porin seutukunta 94 0.07 100.7
17. Taulukossa 7. esitetään 12 suurimman seutukun-
nan kokonaisnettomuutto, nettomuutto promil-
leina keskiväkiluvusta sekä näiden pohjalta las-
kettu muuttovetovoimaindeksi.
Lappeenrannan seudun indeksi jäi toiseksi alhai-
simmaksi muuttovetovoiman osalta. Lappeen-
rannan muuttovoittoisuus perustuu maahan-
muuttoon, mutta maan sisäisestä muuttoliik-
keestä seutu saa muuttotappiota.
Vaasan seutukunnan indeksiarvo kohosi kor-
keimmaksi ennen muuta korkean maahanmuuton
ansiosta (108,4). Vaasan seudun arvoon sisältyy
kuitenkin tilastoharha siltä osin, että alueella
oleva vastaanottokeskus vääristää lukuja erityi-
sesti niihin alueisiin joissa ei ole pakolaisten tai
turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta.
Muuttovetovoimaltaan seuraavaksi sijoittuivat
Helsingin (106,4) ja Tampereen (106,0) seudut.
Kaikkien analyysiin osallistuneiden suurten kau-
punkiseutujen indeksiarvot olivat koko maan
mediaanin yläpuolella.
Analyysissä mukana olevista seuduista Porin
(100,7) ja Lappeenranta (100,8) sijoittuivat alhai-
simmiksi indeksin mukaan, kuitenkin ollen hie-
man mediaanin yläpuolella.
3.7 Kokonaiskilpailukyky
Aiemmin esiteltyjen kuuden muuttujan perusteel-
la laskettiin kokonaiskilpailukykyindeksi, joka oli
kuuden muuttujan painottamaton keskiarvo.
Indeksien keskiarvot kuvaavat kunkin alueen ko-
konaiskilpailukykyä. Muuttovetovoiman tilasto-
tiedot ovat vuodelta 2011, muiden muuttujien
indeksiarvot ovat vuodelta 2010.
Taulukko 8. 12 seutukunnan sijoittuminen kilpailukykyindeksien keskiarvojen mukaan vuonna 2010
Lähde: Tilastokeskus; Seutukuntien kilpailukykymittaristo www.satamittari.fi (pl. muuttovetovoima)
Lappeenrannan seutu sijoittuu suurten kaupun-
kiseutujen vertailussa hieman keskitason ala-
puolelle. Tulos on kuitenkin hyvä vertailujoukko
huomioiden. Lappeenrannan seudun asema suh-
teessa muihin suuriin kaupunkiseutuihin oli vah-
vin teollisuusvaltaisuudessa, jossa seutu oli 12
suurimman joukossa kolmanneksi teollisuusval-
taisin. Työn tuottavuudessa Lappeenrannan seutu
sijoittui 7:nneksi, kouluttautuneisuudessa ja yri-
tysdynamiikassa 9:nneksi, työllisyysasteessa
10:nneksi ja muuttovetovoimassa 11:nneksi.
Kokonaiskilpailukyvyltään kärkeen sijoittui Hel-
singin seutu (140,1). Helsingin seudun sijoitusta
nostivat erityisesti korkeasti koulutettujen osuus,
työn tuottavuus ja muuttovetovoima. Helsingin
seutu saa pääkaupunkialueena ja kansallisena
18. keskittymänä lähtökohtaisesti merkittävän edun
muihin suuriin kaupunkiseutuihin.
Vaasan sijoitusta toiseksi (135,1) voidaan pitää
hienoisena yllätyksenä. Vaasan seudun positiota
suhteessa muihin nosti teollisuusvaltaisuus, työn
tuottavuus sekä muuttovetovoima. Oulun seutu
oli jokaisen kuuden muuttujan osalta mediaanin
yläpuolella, mutta erityisesti korkeakoulutettujen
(216,8) sekä yritysdynamiikan (132) osuudet oli-
vat poikkeuksellisen vahvoja.
Tampereen seudun vahvuutena oli tasaisuus
kaikkien kilpailukykymuuttujien kohdalla. Tampe-
reen seutu ei ollut yhdenkään muuttujan osalta
kärjessä, mutta jokaisen kohdalla kärkijoukossa.
Jyväskylässä, Vaasassa sekä Turussa korkeakoulu-
tettujen osuus oli selkeästi mediaanin yläpuolella.
Porin sijoitusta seitsemänneksi (112,38) nosti
korkeakoulutettujen osuus, teollisuusvaltaisuus
sekä työn tuottavuus.
Kuopion ja Lahden muuttujista esille nousivat
korkeasti koulutetut sekä yritysdynamiikka.
Kuopio jäi teollisuusvaltaisuuden (45,5) osalta
selkeästi alle mediaanin, myös työn tuottavuus
(95,1) jäi mediaanin alapuolella.
3.8 Taloudellinen kilpailukyky
Yleisen kilpailukyvyn rinnalla analysoitiin koko-
naiskuvan saamiseksi Lappeenrannan kaupungin
kuntataloudellista kilpailukykyä suhteessa vertai-
lukaupunkeihin. Analyysissä käytettiin kuntien
tilinpäätöksistä poimittuja yleisiä kuntataloudel-
lisia tunnuslukuja.
Taloudellista liikkumavaraa verrattiin kahdeksan
yleisellä tasolla olevan erilaisen tunnusluvun avul-
la, joiden tarkoitus on antaa yleiskuva Lappeen-
rannan positiosta suhteessa muihin suuriin tai
keskisuuriin kaupunkeihin. Tunnusluvut liittyvät
verotettaviin tuloihin, reaaliseen ja laskennalli-
seen tuloveroprosenttiin, lainakantaan, vuosikat-
teeseen, taseen yli- tai alijäämään ja valtion-
osuuksien määrään.
Suurin osa luvuista perustuu vuoden 2011 tilin-
päätöstietoihin. Luvut ilmaistaan pääsääntöisesti
asukasta kohden laskettuna vertailun mahdollis-
tamiseksi. Lappeenrannan lukuja on verrattu
muihin kaupunkeihin vihreällä (arvo parempi kuin
L-rannan) tai punaisella (arvo huonompi kuin L-
rannan).
Taulukko 9. Lappeenrannan yleinen taloudellinen kilpailukyky suhteessa verrokkikaupunkeihin
Lähde Kuntaliitto, Tilastokeskus (*Ilman valtionosuuksia ja verotulon tasausta** Ilman konsernilainoja)
Kunta Verotettavat
tulot € per
asukas 2010
Verotulot
€ per
asukas
2011
Tulovero-
prosentti
2013
Laskennallinen
tuloveroprosentti
2012*
Vuosikate
€ per
asukas
2011
Kertynyt
yli- tai
alijäämä €
per asu-
kas
2011
Lainakanta
€ per
asukas
2011**
Valtionosuus
€ per asukas
2011
Lappeenranta 14 638 3 339 19,50 28,2 247 728 2 785 1 316
Jyväskylä 14 631 3 237 20,00 26,7 113 1 078 2 364 996
Kuopio 14 833 3 299 19,50 28,9 428 209 1 765 1 331
Lahti 14 613 3 341 19,50 28,6 362 1 228 3 713 1 374
Pori 14 587 3 167 19,25 32,8 307 578 2 132 2 053
Seinäjoki 14 790 3 419 19,75 27,9 193 1 080 2 168 1 220
Vaasa 16 003 3 996 19,50 28,3 435 490 1 796 1 549
KOKO MAA 15 415 3 530 19,38 28,3 384 1 398 2 037 1 418
19. Lappeenrannan verotettavat tulot ja verotulot
asukasta kohden olivat keskimääräistä tasoa
verrokkikaupunkeihin verrattuna ja hieman al-
haisemmat kuin koko maan keskiarvo.
Tuloveroprosentti on vuonna 2013 sama kuin
Kuopiossa, Lahdessa ja Vaasassa. Ainoastaan
Porin tuloveroprosentti oli Lappeenrantaa alhai-
sempi, mutta Porin laskennallinen tuloveropro-
sentti oli taas ilman valtionosuuksia ja verotulo-
tasausta korkeampi kuin Lappeenrannassa tai
muissa vertailukaupungeissa. Lappeenrannan
laskennallinen tuloveroprosentti oli vähän alhai-
sempi kuin koko maan keskiarvo.
Vuosikatteen tarkastelu yhden vuoden aikajaksol-
la ei mahdollista luotettavien johtopäätösten
tekemistä, mutta Lappeenrannan vuosikate oli
selvästi alhaisempi kuin koko maassa vuonna
2011. Kertyneen ylijäämän määrä oli keskimää-
räisellä tasolla verrokkeihin nähden.
Lainakanta asukasta kohden ylitti vertailukau-
punkien määrän Lahtea lukuun ottamatta ja oli
koko maan keskiarvoa korkeampi.
Valtionosuuden määrä asukasta kohden lasket-
tuna oli Jyväskylän jälkeen toiseksi alhaisin ja
koko maan keskiarvoa alhaisempi.
Lappeenrannan kilpailukyky kuntataloudellisten
muuttujien suhteessa verrokkikaupunkien oli
keskimääräinen. Lappeenrannan asema oli hei-
koin suhteessa Seinäjokeen ja Vaasaan, mutta
parempi suhteessa Poriin, Kuopioon ja Lahteen.
Jyväskylän suhteen Lappeenrannan asema oli
tasapainoinen eli neljän muuttuja arvo oli kilpai-
lukykyisempi kuin Jyväskylän ja neljän heikompi.
:
20. 4. LAPPEENRANNAN MÄÄRÄLLINEN MUUTTOLIIKEANALYYSI
Lappeenrannan määrällisessä muuttoliikeanalyy-
sissä läpikäytiin demografinen kehitys kaikkien
väestönkehityksen osatekijöiden osalta vuosina
2000–2012. Väestönkehityksen osatekijöitä ana-
lysoitiin absoluuttisina ja suhteellisina lukuina.
Määrällisen analyysin yhteydessä tarkasteltiin
lappeenrantalaisten tulo- ja lähtömuuttajien
muuttojen suuntautumisen lähtö- ja tuloalueita.
Kuviossa 2. tarkastellaan Lappeenrannan väes-
tönkehitystä osatekijöittäin vuosina 1980–2012.
Keskipitkän aikavälin analyysi tuo hyvin esiin kes-
keisen väestönkehityksen trendin niin Lappeen-
rannassa kuin muissa keskisuurissa ja suurissa
kaupungeissa.
Lähde: Tilastokeskus
Kuvio 2. Lappeenrannan väestönkehitys osatekijöittäin vuosina 1980–2012
Luonnollinen väestönlisäys oli dynaamisin väes-
tönkehityksen osatekijä eli keskeisin kasvun
lähde useissa kaupungeissa vielä 1980-luvulla.
Näin oli myös Lappeenrannassa, jonka väestö
kylläkin vähentyi – 114 henkilöllä, mutta luonnol-
linen väestönlisäys oli + 1 672 henkilöä eli noin
167 henkilöä vuodessa.
Lappeenrannan ja muiden keskuskaupunkien
ominaispiirteenä olivat suuret lähtömuuttotap-
piot varsinkin niiden kehyskuntiin suuntautunei-
den muuttojen vuoksi 1980-luvun vaihteesta
alkaen. Suurten ikäluokkien edustajat lapsi-
neen muuttivat erityisesti 1970-luvun puolivälis-
tä lähtien keskuskaupungeista kehyskuntiin nii-
den ”puoli-ilmaisen” tonttitarjonnan ja asumis-
ja ympäristöperustaisten syiden ohjaamina.
Huokeat asuntoneliöt ohjasivat seudun sisäistä
liikkuvuutta. Lappeenrannan muuttotappiot
maan sisäisestä muuttoliikkeestä olivat yhdessä
vuosikymmenessä noin – 2000 asukasta eli noin
200 henkilöä vuodessa. Siirtolaisuuden osuus oli
-450
-400
-350
-300
-250
-200
-150
-100
-50
0
50
100
150
200
250
300
350
400
450
500
550
1980
1981
1982
1983
1984
1985
1986
1987
1988
1989
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus
21. vielä tuolloin marginaalinen. Lappeenranta sai
vuosikymmenessä muuttovoittoa siirtolaisuudes-
ta 159 henkilöä, joista pääosa oli suomalaisia
paluumuuttajia Ruotsista.
Luonnollisen väestönlisäyksen merkitys vähentyi
1990-luvulle tultaessa. Maan sisäinen muuttolii-
ke ja maahanmuutto nousivat väestönkehityksen
keskeisimmäksi tekijäksi 1990-luvulla. Lappeen-
rannan väestö lisääntyi vuosikymmenen aikana
noin 1 700 henkilöllä. Siirtolaisuus nousi ensim-
mäisen kerran väestönlisäyksen tärkeimmäksi
tekijäksi 1990-luvulla. Lappeenranta sai muut-
tovoittoa siirtolaisuudesta noin 1 500 henkilöä
ja noin 400 henkilöä muuttotappiota maan si-
säisestä muuttoliikkeestä. Luonnollinen väes-
tönlisäys oli positiivinen vuoteen 1997 saakka.
1990-luvun kehityksen kohdalla on huomioitava
varsinkin suurissa opiskelijakaupungeissa tekni-
nen tilastoharha. Vuoden 1994 kotikuntalaki salli
opiskelijoiden ja muiden tilapäisten asukkaiden
kirjautua opiskelupaikkakuntien asukkaiksi toisin
kuin aikaisemmin. Kotikuntalain aikaansaama
muuttopiikki oli suurimmillaan useissa opiskelu-
kaupungeissa vuosina 1994–1996. Samankaltai-
nen kehitys tulee esiin Lappeenrannankin luvuis-
sa, joka sai muuttovoittoa maassamuutosta 287
henkilöä vuonna 1994.
2000-luvun kehityksessä oli samankaltaisia piir-
teitä kuin 1990-luvulla. Lappeenrannan väestön-
lisäys oli 1 545 henkilöä vuosina 2000–2009.
Keskeinen muutos aikaisempien vuosikymmen-
ten kehitykseen oli siinä, että maahanmuutto
oli enää ainoa väestönkehityksen positiivinen
osatekijä. Kuolleisuus ylitti ensimmäisen kerran
syntyvyyden ja luonnollinen väestönlisäys kään-
tyi negatiiviselle uralle. Maan sisäisen muutto-
liikkeen tilanne tasapainottui vuosikymmenen
aikana ja muuttotappiot jäivät keskimäärin alle
10 henkilöön vuodessa. Lappeenranta sai pientä
muuttovoittoa kuntien välisestä muuttoliik-
keestä Suomen sisältä vuosina 2000–2005.
2010-luvun kolmen ensimmäinen vuoden kehi-
tys on jossain määrin erikoinen, mutta tärkeä
tulevan väestönkehityksen arvioinnin kannalta.
Lappeenrannan luonnollinen väestönlisäys on
kääntynyt uudelleen maltilliseen kasvuun. Kyse
on varsin poikkeuksellisesta asiasta suomalaisten
kaupunkien joukossa. Keskeisin selittäjä lienee
1990-luvun alusta asti vahvistunut nettosiirtolai-
suus. Muuttovoittoisuus vaikuttaa viiveellä luon-
nolliseen väestönlisäyksen. Lappeenranta sai
muuttovoittoa nettosiirtolaisuudesta peräti 865
henkilöä vuosina 2010–2012. Jos tilanne jatkuu
keskimäärin samalla tasolla koko vuosikymme-
nen ajan, niin nettosiirtolaisuuden muuttovoitto
nousee jopa noin 2 900 henkilöön.
4.1 Lappeenrannan demografinen kilpailukyky
Taulukossa 10 verrataan Lappeenrannan väes-
tönkehityksen määrällisestä kehitystä kolmeen
vertailukaupunkiin. Lappeenrannan väestönlisäys
perustuu muista verrokkikaupungeista poiketen
vahvasti maahanmuuttoon. Lappeenrannan
luonnollinen väestönlisäys on lähes tasapainos-
sa.
Kuopion ja Lahden kaupungit saavat väestönlisä-
ystä kaikkien väestönkehityksen osatekijöiden
osalta. Kuopiossa luonnollisen väestönlisäyksen
ja muuttoliikkeen osuus on lähes yhtä suuri.
Kuopion muuttovoitot maan sisältä ovat kasva-
neet vahvasti vuodesta 2008 alkaen.
Lahden kehitys muista suurista kaupungeista
siinä, että väestönlisäys perustuu erittäin vahvas-
ti muuttovetovoimaan niin maan sisältä kuin
ulkomailta. Porin väestönlisäys perustuu Lap-
peenrannan tavoin ensisijaisesti nettosiirtolai-
suuteen, mutta Pori on saanut lisäksi muutto-
voittoa maan sisäisestä muuttoliikkeestä varsin-
kin vuoden 2007 jälkeen. Porin haasteena on
muista vertailukaupungeista poiketen väestön
ikärakenne ja negatiivinen luonnollinen väestön-
lisäys.
22. Taulukko 10. Lappeenrannan ja vertailukaupunkien määrällinen väestönkehitys vuosina 2000–2012
Kaupunki Luonnollinen
väestönlisäys
abs. vuosina 2000–
2012
Maassamuutto
abs. vuosina 2000–
2012
Siirtolaisuus abs.
vuosina 2000–2012
Yhteensä
abs. vuosina 2000–
2012
Lappeenranta – 145 – 391 2 685 2 149
Kuopio 3 172 1 579 1 543 6 294
Lahti 551 3 124 2 726 6 401
Pori – 725 411 1 240 926
Lähde: Tilastokeskus
Taulukossa 11. verrataan Lappeenrannan väes-
tönlisäystä kolmeen vertailukaupunkiin suhtees-
sa väkilukuun eli keskiväkiluvun tuhatta asukasta
kohden. Taulukon tulokset osoittavat, että siirto-
laisuuden merkitys väestönlisäykseen on Lap-
peenrannassa suurempi kuin vertailukaupungeis-
sa tai muissa suurissa kaupungeissa (Tampere,
Turku, Oulu, Jyväskylä). Siirtolaisuus vaikuttaa
Lappeenrantaa enemmän väestönlisäykseen vain
Helsingissä (3,7 promillea tuhatta asukasta koh-
den). Lappeenranta oli ainoa vertailukaupungeis-
ta, joka sai muuttotappiota maan sisäisestä
muuttoliikkeestä. Kuopiossa luonnollisen väes-
tönlisäyksen merkitys on keskeinen väestönlisä-
yksessä.
Taulukko 11. Lappeenrannan ja vertailukaupunkien suhteellinen (promilleina tuhatta asukasta kohden)
väestönkehitys vuosina 2000–2012
Kaupunki Luonnollinen
väestönlisäys
promillea keskivä-
kiluvusta per vuosi
vuosina 2000–2012
Maassamuutto
promillea keskivä-
kiluvusta per vuosi
vuosina 2000–2012
Siirtolaisuus
promillea keskivä-
kiluvusta per vuosi
2000-2012
Yhteensä
promillea keskiväki-
luvusta per vuosi
vuosina 2000–2012
Lappeenranta -0,2 – 0,4 2,9 2,3
Kuopio 2,6 0,8 1,1 4,5
Lahti 0,4 2,3 2,1 4,8
Pori – 0,7 0,4 1,2 0,9
Lähde: Tilastokeskus
4.2 Lappeenrannan muuttojen suuntautuminen
Lappeenrannan seutukuntaan kuuluvat Lemi,
Luumäki, Savitaipale ja Taipalsaari vuoden
2013 alussa.
Kuten aikaisemmin todettiin, neljä viidestä
muutosta tehdään joko oman kunnan tai sa-
man seutukunnan kuntien välillä. Kuntien
rajat ylittävistä tulo- ja lähtömuutoista suurin
osa tapahtuu naapurikuntien välillä. Suurin
osa lähimuutoista on asumis- ja ympäristöpe-
rustaisia. Asumiseen ja ympäristöön liittyvät
muuttomotiivit ovat korostuneessa roolissa
kaupunkiseutujen sisäisessä muuttoliikkees-
sä.
Saman logiikan perusteella voidaan olettaa,
että Lappeenrannan tulo- ja lähtömuutoista
suurin osa kohdentuu omaan seutukuntaan
tai naapuriseutukuntien välillä.
23. 4.2.1 Lappeenrannan suuntautuneet tulomuutot maakunnittain, seutukun-
nittain ja kunnittain vuosina 2000–2011
Lappeenrantaan suuntautui yhteensä 34 651
tulomuuttoa vuosina 2000–2011 eli keskimää-
rin 2 887 muuttoa vuodessa. Maakunnittain
tarkasteltuna keskeisin lähtöalue oli oma
maakunta: joka neljäs (27,8 %) tulomuuttaja
tuli Lappeenrantaan Etelä-Karjalan alueelta.
Toiseksi suurin lähtöalue oli Uusimaa, josta
tuli keskimäärin joka viides (20,9 %) tulo-
muuttaja. Kolmanneksi suurin lähtöalue oli
Kymenlaakso (11,5 %). Muiden naapurimaa-
kuntien osuus jäi hieman alle viidennekseen
kaikista tulijoista: Etelä-Savo 6,5 %, Pohjois-
Karjala 6,1 %, Päijät-Häme 4,2 %.
Taulukossa 12. esitetään Lappeenrannan tu-
lomuuton suurimmat lähtöalueet seutukun-
nittain.
Taulukko 12. Lappeenrannan tulomuuttajien lähtöalueet seutukunnittain vuosina 2000-2011
Lähde: Tilastokeskus
Lappeenrantaan muutettiin seuduittain tar-
kasteltuna eniten Helsingin, Lappeenrannan
ja Imatran seutukunnista. Joka viidennen
tulomuuttajan lähtöalue oli Helsingin seutu-
kunta. Joka neljäs tulomuuttaja tuli Lappeen-
rantaan sen omalta vaikutusalueelta eli Lap-
peenrannan ja Imatran seuduilta. Naapuri-
maakuntien keskusseutujen Kouvolan, Kot-
kan-Haminan, Joensuun, Lahden ja Savonlin-
nan osuus oli samaa luokkaa. Kunnittain tar-
kasteltuna Lappeenrantaan muutettiin sel-
västi eniten Imatralta ja Helsingistä. Taipal-
saaren, Lemin, Luumäen ja Savitaipaleen yh-
teenlaskettu tulomuuttajien osuus oli yhteen-
laskettuna vielä korkeampi eli 14,4 %. Pää-
kaupunkiseudulta tulijoiden (Helsinki, Espoo,
Vantaa ja Kauniainen) yhteenlaskettu osuus
oli 15,4 %. Muiden kuin 15 suurimman kunnan
osuus oli yli kolmannes (37,9 %). Koko maassa
oli 32 sellaista kuntaa, joista ei tullut yhtäkään
tulomuuttajaa Lappeenrantaan.
Seutukunta Tulomuuttojen
määrä abs.
Osuus % kaikista
tulomuutoista
Helsingin 6 856 19,8
Lappeenrannan 4 934 14,2
Imatran 4 690 13,5
Kouvolan 2 051 5,9
Kotkan-Haminan 1 935 5,6
Joensuun 1 565 4,5
Lahden 1 462 4,2
Savonlinnan 1 395 4,0
Mikkelin 1 272 3,7
Tampereen 1 020 2,9
Muut seutukunnat 7474 21,6
24. Taulukko 13. Lappeenrannan tulomuuttajien 15 suurinta lähtökuntaa
Lähde: Tilastokeskus
4.2.2 Lappeenrannan suuntautuneet lähtömuutot maakunnittain, seutukun-
nittain ja kunnittain vuosina 2000–2011
Lappeenrannasta tehtiin yhteensä 34 999
lähtömuuttoa vuosina 2000–2011 eli keski-
määrin 2 916 muuttoa vuodessa. Yli puolet
kaikista lähtömuutoista suuntautui Uudelle-
maalle (28,2 %) ja muualle Etelä-Karjalaan
(25,3 %). Keskimäärin joka kymmenes lähtö-
muutto suuntautui Kymenlaaksoon (9,1 %).
Seuraavaksi suurimmat lähtömuuttojen koh-
dealueet olivat naapurimaakunnat Etelä-Savo,
Päijät-Häme ja Pohjois-Karjala. Lappeenran-
nan lähtömuuttajien kohdealue oli keskimää-
räistä useammin Helsingin seutukunta.
Enemmän kuin joka neljäs muutti Helsingin
seudulle. Lappeenrannan ja Imatran seudun
muut kunnat olivat yhteenlaskettuna lähes
yhtä suuri lähtömuuttojen kohdealue kuin
pääkaupunkiseutu.
Taulukko 14. Lappeenrannan lähtömuuttajien kohdealueet seutukunnittain vuosina 2000–2011
Kunta Tulomuuttojen määrä abs. Osuus % kaikista tulomuutoista
Imatra 3550 10,2
Helsinki 3160 9,1
Taipalsaari 2185 6,3
Kouvola 1974 5,7
Lemi 1213 3,5
Espoo 1178 3,4
Joensuu 1145 3,3
Kotka 1010 2,9
Vantaa 969 2,8
Savonlinna 949 2,7
Lahti 891 2,6
Mikkeli 888 2,6
Luumäki 820 2,4
Jyväskylä 793 2,3
Tampere 790 2,3
Muut kunnat 13136 37,9
Seutukunta Lähtömuuttojen määrä abs. Osuus % kaikista lähtömuutoista
Helsingin 9 459 27,0
Lappeenrannan 5 026 14,4
Imatran 3 837 11,0
Tampereen 1 865 5,3
Lahden 1 644 4,7
Kouvolan 1 643 4,7
Kotkan-Haminan 1 542 4,4
Joensuun 1 236 3,5
Jyväskylän 1 155 3,3
Mikkelin 933 2,7
Muut seutukunnat 6 664 19,0
25. Lähes joka neljännen (23 %) lappeenrantalai-
sen lähtömuuttajan muutto suuntautui pää-
kaupunkiseudulle. Helsinki oli ylivoimaisesti
suosituin lähtömuuttojen kohde. Seuraavaksi
eniten muutettiin Imatralle ja Taipalsaarelle.
Lappeenrannan kehyskuntiin suuntautui yhtä
paljon lähtömuuttoja kuin Helsinkiin. Keski-
määrin joka kolmas lähtömuutto suuntautui
15 suurimman lähtökunnan ulkopuolelle. Ko-
ko maassa oli 39 sellaista kuntaa, jonne ei
yksikään lappeenrantalainen muuttanut vuo-
sien 2000–2011 välisenä aikana.
Taulukko 15. Lappeenrannan lähtömuuton 15 suurinta kohdekuntaa
Lähde: Tilastokeskus
Lappeenranta sai maakunnittain tarkasteltu-
na muuttotappiota eteläisiltä maakunnilta ja
Pirkanmaalta. Lappeenranta kärsi eniten
muuttotappiota Uudeltamaalle (- 2642 hlöä),
Pirkanmaalle (-797 hlöä) ja Päijät-Hämeelle (-
182 hlöä).
Lappeenranta keräsi muuttovoittoa naapu-
rimaakunnista: Kymenlaaksosta (+801 hlöä),
Pohjois-Karjalasta (+635 hlöä) ja Etelä-Savosta
(+300 hlöä). Omasta maakunnasta Etelä-
Karjalasta sai muuttovoittoa +761 henkilöä.
Seutukunnittain tarkasteltuna Lappeenranta
sai suurimmat muuttovoitot Imatran seutu-
kunnasta (+ 853 hlöä). Imatran seutu menetti
Lappeenrannalle keskimäärin 71 henkilöä
vuodessa. Toiseksi eniten Lappeenranta sai
muuttovoittoa Savonlinnan seudulta (+ 550
hlöä). Lappeenrannan näkökulmasta kolman-
neksi merkittävimmät muuttovoittoalueet
olivat Kotkan-Haminan (+ 393 hlöä), Mikkelin
(+340 hlöä) ja Joensuun seudut (+ 329 hlöä).
Kunnittain tarkasteltuna Lappeenranta sai
selvästi eniten muuttovoittoa
naapurikaupungista Imatralta vuosina 2000-
2011. Muuttovirrat kahden naapurikaupungin
välillä kuvaavat hyvin alueen
keskinäisriippuvutta ja vuorovaikutusta sekä
toiminnallisen alueen yhtenäisyyttä niin
yhdyskuntarakenteen kuin asioinnin
näkökulmasta.
Lappeeranta sai lisäksi merkittävää
muuttovoittoa Kouvolasta ja Savonlinnasta.
Lappeeranta oli muuttovetovoimainen
Mikkelin, Rautjärven, Joensuun ja
Savitaipaleen suhteen. Yli 100 henkilön
muuttovoittoa tuli em. lisäksi Haminasta,
Kiteeltä ja Kotkasta.
Kunta Lähtömuuttojen määrä abs. Osuus % kaikista lähtömuu-
toista
Helsinki 5022 14,3
Imatra 3030 8,7
Taipalsaari 2372 6,8
Espoo 1730 4,9
Tampere 1595 4,6
Kouvola 1591 4,6
Vantaa 1282 3,7
Lemi 1220 3,5
Lahti 1189 3,4
Jyväskylä 1081 3,1
Joensuu 993 2,8
Kotka 907 2,6
Luumäki 863 2,5
Mikkeli 688 2,0
Turku 638 1,8
Muut kunnat 10798 30,9
26. Lappeerannan muuttotase oli negatiivisin
pääkaupunkiseudun suhteen. Lappeenrannan
muuttotappiot kolmelle pääkaupunkiseudun
kaupungille olivat yhteensä noin 2 700
henkilöä eli 227 henkilöä vuodessa.
Lappeenranta kärsi noin 1 900 henkilön
muuttotappiot pelkästään Helsingille ja 865
henkilöä Espoolle ja Vantaalle.
Lappeenrannan muuttotappiot olivat
merkittävät lisäksi Tampereen suhteen (-805
hlöä). Lappeenranta sai muuttotappiota
lähinnä muista suurista opiskelijakaupungeista
ja omista kehyskunnistaan.
Taulukko 16. Lappeenrannan nettomuutto kunnittain vuosina 2000-2011
Lähde: Tilastokeskus
10 muuttovoit-
toisinta kuntaa
vuosina 2000–2011
Muuttovoitto 10 muuttotappiol-
lisinta kuntaa vuo-
sina 2000–2011
Muuttotappio
Imatra 520 Helsinki – 1862
Kouvola 383 Tampere – 805
Savonlinna 301 Espoo – 552
Mikkeli 200 Vantaa – 313
Rautjärvi 175 Lahti – 298
Joensuu 175 Jyväskylä – 288
Savitaipale 142 Taipalsaari – 187
Hamina 132 Turku – 179
Kitee 103 Hämeenlinna – 101
Kotka 103 Porvoo – 76
27. 5. LAPPEENRANNAN RAKENTEELLINEN MUUTTOLIIKEANA-
LYYSI
Lappeenrannan rakenteellisessa (laadullisessa)
muuttoliikeanalyysissä yhdistetään ensimmäises-
sä luvussa kuvatulla tavalla määrällisiä ja laadulli-
sia muuttoliikeaineistoja eli määrällisen kehityk-
sen rinnalla avataan muuttajien yksilöllisiä, de-
mografisia, sosiaalisia ja taloudellisia ominaisuuk-
sia.
Käsillä olevassa luvussa pureudutaan muuttajien
pääasialliseen toimintaan muuttohetkellä tai
työmarkkina-asemaan (työlliset, työttömät työn-
hakijat ja työvoiman ulkopuoliset), ikärakentee-
seen (pääsääntöisesti ikäryhmittäin), koulutus-
tasoon (perus-, keski- ja korkea-aste), tuloraken-
teeseen (tulot tuloryhmittäin ja keskimääräiset
tulot), laskennalliseen tulokertymään ja työllisten
muuttajien työnantaja- ja toimialasektoriin (Tilas-
tokeskuksen toimialaluokitus 2008).
Painopiste on erityisesti sekä muuttajien työ-
markkina-asemassa että muuttajien tuloraken-
teessa, keskimääräisessä tulotasossa ja muutta-
jien tulokertymässä.
Luvuissa ovat kaikki Lappeenrannan tulo- ja läh-
tömuuttajat vuosina 2000–2010 niin maan sisäi-
sen muuttoliikkeen kuin maahanmuuton.
5.1 Muuttajien pääasiasiallinen toiminta / työmarkkina-asema
Tulo- ja lähtömuuttajat voidaan jakaa pääasialli-
sen toiminnan tai työmarkkina-aseman perusteel-
la työllisiin, työttömiin ja työvoiman ulkopuolella
oleviin (opiskelijat, lapset, eläkeläiset, varusmie-
het muut työvoimaan kuulumattomat).
Työllisten tulo- ja lähtömuutot ovat tuloraken-
teen ja -kertymän ohella ehkä merkittävin
muuttoliikkeen seurantaindikaattori, koska sen
heijastusvaikutukset indikoivat alueen työmark-
kinoiden dynamiikkaa, työpaikkalisäystä ja ole-
tettua työmarkkinapotentiaalia muuttajien nä-
kökulmasta. Työllisten nettomuuttolukujen pe-
rusteella voidaan tehdä perusteltuja tulkintoja
muuttoliikkeen vaikutuksista kunnan kehityk-
seen. Työllisten muuttotase on lisäksi tärkeä
alueen vetovoimaa ja potentiaalia muiden sil-
missä kuvaava mittari.
Kuntien kannalta ”optimaalisia muuttajia” ovat
sekä kuntataloudellisesta että myönteisten ker-
rannaisvaikutusten näkökulmasta työssä olevat
(työlliset). Syy on yksinkertainen: yhden työllisen
keskimääräiset tulot ovat noin neljä kertaa suu-
remmat kuin työvoiman ulkopuolella tai työt-
tömän työnhakijan. Työllisten muuttajien keski-
määräiset vuositulot olivat 26 600 euroa vuonna
2008), kun työvoiman ulkopuolella olevien ja
työttömien muuttajien tulot jäivät keskimäärin
6 800 euroon. Ero on merkittävä, koska se hei-
jastuu ja kumuloituu muuhun kehitykseen ajan
kanssa.
Yksittäisen kunnan kannalta ideaalitilanne on se,
että työlliset ovat yliedustettuja tulomuuttajissa
sekä työvoiman ulkopuolella olevat ja työttömät
työnhakijat taas lähtömuuttajissa. Se, mikä on
yksittäisen kunnan kannalta ihannetilanne, on
yleisesti ottaen vahingollinen kaupunkiseudun
kokonaisedun kannalta, koska kehitys vauhdit-
taa seudun sisäistä eriytymistä. Kehitys johtaa
pidemmällä aikavälillä mosaiikkimaiseen kehityk-
seen yhden ja saman toiminnallisen alueen sisäl-
lä.
Lappeenrannan tilanne on samalla tavoin haasta-
va muuttajien rakenteen näkökulmasta kuin
muissa suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa,
jotka ovat samalla sekä oman vaikutusalueensa
keskuskaupunkeja että laajan koulutustarjonnan
opiskelukaupunkeja. Kuntataloudellisesta näkö-
kulmasta muuttajien rakenne on pääasiallisen
toiminnan mukaan vahingollinen Lappeenran-
nan kannalta: Lappeenranta saa samanaikaisesti
muuttovoittoa työttömistä ja työvoiman ulko-
puolisesta väestöstä sekä muuttotappiota työlli-
sistä. Lappeenranta kantaa toisin sanoen alueen
keskuskaupunkina laajemman kollektiivisen vas-
tuun muuttajien rakenteesta kuin esimerkiksi sen
vaikutusalueella olevat kehyskunnat.
Kuviossa 3. kuvataan Lappeenrannan työllisten ja
työttömien nettomuuttoa vuosien 2000–2010
välisenä aikana. Lappeenranta sai työllisistä
muuttotappiota noin 1 100 henkilöä. Onko kes-
28. kimäärin noin sadan työllisen muuttotappio vuo-
dessa vähän vai paljon? Yksi näkökulma on suh-
teuttaa työllisten vuosittaiset muuttotappiot
työllisten keskimääräisiin vuosituloihin (26 600 €).
Näin mekaanisesti laskettuna työllisten muutto-
tappion laskennallinen hintalappu on keskimäärin
-2,7 miljoonaa euroa vuodessa. Suorien ja epä-
suorien taloudellisten menetysten vuoksi varoit-
tavana piirteenä voidaan pitää työllisten muutto-
taseen kehitystä vuosien 2000–2010 välisenä
aikana. Vuosina 2000–2005 työllisten muuttotap-
piot olivat vuodessa keskimäärin 41 henkilöä,
mutta sen jälkeen työllisten muuttotappiot ovat
nousseet vuositasolla keskimäärin 177 henkilöön.
Työllisten muuttotappiot nelinkertaistuivat
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälki-
puoliskolla. Vuonna 2010 työllisten muuttotappi-
ot nousivat jo – 226 henkilöön, joka oli suurin
vuosittainen työllisten muuttotappio 2000-
luvulla.
Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
Kuvio 3. Lappeenrannan työllisten ja työttömien nettomuutto vuosina 2000–2010
Lappeenranta sai samanaikaisesti muuttovoittoa
työttömistä 585 henkilöä ja työvoiman ulkopuo-
lisesta väestöstä noin 1 800 henkilöä. Lappeen-
ranta saa muiden suurten kaupunkiseutujen ta-
voin huomattavan paljon muuttovoittoa työttö-
mistä työnhakijoista. Suurten ja keskisuurten
kaupunkiseutujen keskuskaupunkeihin kohdis-
tuu suuri osa työttömien muuttovirroista. Työt-
tömien muuttovirrat ovat marginaalisia koko-
naismuuttovirroissa, mutta tilanteen tekee raken-
teellisesti haastavaksi se, että vähäisistäkin muut-
tovirroista pääosa suuntautuu suurimpiin keskus-
kaupunkeihin tai maakuntien keskuskaupunkei-
hin.
Keskuskaupungit koetaan todennäköisesti työt-
tömien muuttajien näkökulmasta houkuttelevana
ja parempien tulevaisuuden mahdollisuuksien
paikkana, joihin kannattaa hakeutua työllistymis-
ja muiden mahdollisuuksien vuoksi. Lappeenran-
nan työmarkkinoiden dynamiikan ja toimialara-
kenteen muutoksesta 2000-luvun aikana indikoi
ehkä jotain se, että työttömien muuttovoitot
vähentyivät 2000-luvun ensimmäisen vuosi-
kymmenen loppupuolella samanaikaisesti kun
työllisten muuttotappiot kasvoivat. Toisin sano-
en Lappeenrannan työmarkkinaimu heikentyi.
Lappeenranta sai merkittävää muuttovoittoa
työvoiman ulkopuolisesta väestöstä erityisesti
opiskelijamuuttojen ansiosta. Opiskelijoiden
muuttovoitot olivat keskimäärin 165 henkilöä
vuodessa vuosien 2000–2010 välisenä aikana.
Lisäksi Lappeenranta sai pientä muuttovoittoa
-47
1
-20 -24
-91
-67
-212
-74
-155
-217 -226
65
77 69 69
48 52
77
57
26 34
11
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Työllisten nettomuutto Työttömien nettomuutto
29. eläkeläisistä, lapsista, varusmiehistä ja muista työvoimaan kuulumattomista.
Taulukko 17. Lappeenrannan tulo-, lähtö- ja nettomuutto muuttajien pääasiallisen toiminnan mukaan vuo-
sina 2000–2010
Työmarkkina-asema
(pääsiallinen toiminta)
Lappeenrannan tulo-
muuttajat vuosina
2000–2010
Lappeenrannan lähtö-
muuttajat vuosina
2000–2010
Lappeenrannan netto-
muutto muuttajien
työmarkkina-aseman
mukaan vuosina 2000–
2010
Työllinen 13 600 14 372 – 1 132
Työtön 1 394 2 609 585
Lapsi (0-14 vuotta) 3 520 3 423 97
Opiskelija 8 376 6 561 1 815
Varusmies 194 172 22
Eläkeläinen (+65 vuotta) 1 630 1 449 181
Muu työvoimaan kuu-
lumaton
1 421 1 253 168
Tuntematon 281 710 – 429
Yhteensä 32 216 30 909 1 307
Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
5.2 Muuttajien ikärakenne
Muuttoliike on valikoivaa iän suhteen. Muutta-
jat ovat iältään nuorempia kuin ”paikallaanpysy-
vät”. Kaksi kolmesta muuttajasta on alle 35-
vuotias. Muutot keskittyvät 15–24-vuotiaiden ja
25–29-vuotiaiden ikäryhmiin. Vilkkaimmin muut-
tavat nuoret aikuiset.
Muuttoalttius alenee nopeasti iän karttuessa.
Aivan pienten lasten muuttoalttius on suuri, mut-
ta alenee lapsen iän myötä ja kasvaa taas aikui-
suuden kynnyksellä ja alenee siitä eläkeiän lähes-
tyessä. Biologisella iällä ei sinänsä ole vaikutusta
henkilön muuttoalttiuteen, vaan ikä on ennem-
minkin eri elinvaiheisiin (perheeseen, opiskeluun,
uraan jne.) liittyvä tekijä.
Keskuskaupunkien tulomuutot kohdistuvat ensi-
sijaisesti yleensä 15–24-vuotiaiden ikäryhmiin
elinvaiheelle ominaisten syiden vuoksi kuten
vanhempien luota pois muuttamiseen, opiske-
luun, ensimmäiseen työpaikkaan jne.
Keskuskaupunkien lähtömuutot taas painottu-
vat 25–44-vuotiaiden ikäryhmiin ja lapsiin. Läh-
tömuutot liittyvät elinvaiheelle ominaiseen per-
heen laajenemisen, opinnoista valmistumiseen,
työuralla etenemiseen jne.
Kehyskuntien tulo- ja lähtömuutot noudattavat
yleisesti päinvastaista muuttokehää.
30. Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
Kuvio 4. Lappeenrannan tulo- ja lähtömuutto ikäryhmittäin vuosina 2000–2010
Muuttoliikkeen valikoivuus iän suhteen tulee
Lappeenrannan tulo- ja lähtömuutossa vielä
selkeämmin esiin kuin koko maan muuttoluvuis-
sa. Lappeenrannan kaikista muuttajista neljä
viidestä oli alle 35-vuotiaita: tulomuuttajista 78
% ja lähtömuuttajista 79,4 %.
Seniorimuuttajien osuus oli marginaalinen Lap-
peenrannan muuttovirroissa niin kuin koko maas-
sa. Yli 65-vuotiaita muuttajia oli keskimäärin
vain kaksi henkilöä sadasta vuosina 2000–2010.
Lappeenrannan tulomuutot painottuivat nuoriin
ja nuoriin aikuisiin, sillä kaikista tulijoista nuoria
15–24-vuotiaita oli 43,6 % ja nuoria aikuisia 25–
34-vuotiaita 23,7 %. Lähtömuuttajissa nuorten
osuus kaikista muuttajista oli 38,7 % ja nuorten
aikuisten 29 %. Toisin sanoen kaksi kolmesta
muuttajista oli iältään 15–34-vuotiaita.
Lappeenranta saa monipuolisen koulutustarjon-
nan opiskelukaupunkina eniten muuttovoittoa
15–24-vuotiaista ja vähäistä muuttovoittoa yli 35-
vuotiaista. Lappeenrannan muuttotappiot kohdis-
tuivat vain yhteen ikäryhmään eli 25–34-
vuotiaisiin, mikä heijastui samalla vähäiseen
muuttotappioon lapsista.
Taulukko 18. Lappeenrannan tulo-, lähtö- ja nettomuutto muuttajien ikärakenteen mukaan vuosina 2000–
2010
Ikäryhmä Tulomuutto abs. 2000–
2010
Lähtömuutto abs. 2000–
2010
Nettomuutto abs.
2000–2010
0-14 3594 3606 – 12
15–24 14060 11970 2 090
25–34 7637 8981 – 1344
35–44 2979 2798 181
45–54 1926 1775 151
55–64 1241 1173 68
65- 779 606 173
Yhteensä 32216 30909 1307
Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
17654
10616
3167
779
15576
11779
2948
606
2078
-1163
219 173
-2000
3000
8000
13000
18000
Alle 25 25-44 45-64 Yli 65
Tulomuutto Lähtömuutto Nettomuutto
31. Lappeenrannan muuttotase oli yhdenmukainen
ikärakenteen osalta verrokkikaupunkien kanssa
siinä, että kaikki saivat merkittävää muuttovoit-
toa nuorista 15–24-vuotiaista ja yli 65-vuotiaista
sekä muuttotappiota nuorista aikuisista 25–34-
vuotiaista sekä alle 15-vuotiaista lapsista. Lap-
peenrannan, Lahden ja Porin yhteisenä piirteenä
oli muuttovoittoisuus yli 35 vuotta täyttäneiden
ikäryhmistä. Kuopio poikkesi vertailukaupungeis-
ta merkittävänä yliopistokaupunkina siinä, että
sen muuttovoitot painottuivat erittäin vahvasti
nuoriin 15–24-vuotiaisiin.
Taulukko 19. Muuttajien ikärakenne vertailukaupungeissa vuosina 2000–2010
Ikäryhmä Lappeenrannan
nettomuutto
ikäryhmittäin
vuosina 2000–
2010
Kuopion netto-
muutto ikäryhmit-
täin vuosina 2000–
2010
Lahden netto-
muutto ikäryhmit-
täin vuosina 2000–
2010
Porin nettomuutto
ikäryhmittäin vuosina
2000–2010
0-14 – 12 – 1160 – 375 – 96
15–24 2090 6026 4142 1183
25–34 – 1344 – 2676 – 1508 – 844
35–44 181 – 343 232 175
45–54 151 – 205 387 347
55–64 68 – 235 646 202
65- 173 145 285 151
Yhteensä 1307 1552 3818 1118
Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
5.3 Muuttajien koulutusrakenne
Koulutustaso vaikuttaa muuttoalttiuteen: mitä
korkeampi koulutus on muuttajalla, sitä toden-
näköisemmin ja useammin muutetaan. Yksilön
kannalta investoiminen koulutuksen kaltaiseen
inhimilliseen pääomaan parantaa mahdollisuuk-
sia työmarkkinoilla ja kasvattaa tuloja tulevaisuu-
dessa. Koulutettujen muutot alueelta toiselle
ovat toisin sanoen investointeja tulevaisuuteen,
tulevaisuusvalintoja.
Muuttopäätökseen vaikuttavat inhimillisten teki-
jöiden lisäksi esimerkiksi alueen työmarkkinat,
taloudelliset tekijät, asuin- ja elinympäristöön
viihtyvyyteen liittyvät tekijät, palvelutarjonta,
alueen mainekuva jne. Esimerkiksi korkeakoulu-
tetut ovat alueiden kannalta keskeistä osaamis-
pääomaa.
Koulutettujen liikkuvuudella on olennainen
merkitys alueiden nykyisen ja varsinkin tulevan
kilpailukyvyn näkökulmasta. Alueiden talouskas-
vu perustuu tuottavuuden kasvuun ja arvonlisä-
ykseen, jossa taas inhimillisen pääoman kerryt-
tämisellä ja hyödyntämisellä on keskeinen merki-
tys. Yksilötasolla taas ihmiset investoivat tulevai-
suuteensa muuttaessaan ja muuttopäätös itses-
sään on yksilön investointi tulevaisuuteen.
Inhimillisen pääoman jakautumista voidaan tutkia
niin alue- kuin yksilötasolla.
Tässä selvityksessä keskitytään aluetasoon ana-
lysoimalla Lappeenrannan ja sen verrokkikaupun-
kien muuttovirtoja koulutusasteen mukaan. Ana-
lyysin painopiste on vahvasti korkea-asteen tut-
kinnon suorittaneiden muutoissa, koska koulutet-
tujen muutot ovat inhimillisen pääoman näkö-
kulmasta eräänlainen keihäänkärki, joka heijastuu
vahvasti vastaanottavien ja luovuttavien alueiden
tulevaan kehitykseen ja potentiaaliin. Koulutettu-
jen tulo- ja lähtömuuttovirrat kohdistuivat muun
väestön muuttovirtojen tavoin epätasaisesti
maan eri osien ja seutujen välillä. Korkeakoulute-
tut työntekijät hakeutuivat keskimääräistä use-
ammin määrätyille alueille Suomessa.
Inhimillisestä pääomasta eniten hyötyvät alueet
sijaitsevat ensisijaisesti Helsingin ja toissijaisesti
Tampereen ja Oulun vaikutusalueilla. Korkean
koulutusvarannon alueet houkuttelevat korkeasti
koulutettuja muuttajia. Peruskaava vaikuttaa
32. olevan se, että mitä suuremmasta ja monipuoli-
semmasta koulutuskaupungista on kyse, sitä
enemmän hyvin koulutettuja muuttaa kaupunki-
seudulle.
Koulutettujen muuttovirroista hyötyivät 2000-
luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vain joka
neljäs maakunta ja joka kolmas seutukunta.
Muuttoliikkeen valikoivuus tuli esiin mm. siinä,
että koko väestön osalta muuttovoittoa sai yh-
deksän maakuntaa, mutta korkea-asteen tutkin-
non suorittaneista vain neljä maakuntaa (Uusi-
maa, Pirkanmaa, Kanta-Häme ja Päijät-Häme).
Sama ilmenee päinvastoin: yhdeksän maakuntaa
kärsi muuttotappioista koko väestön osalta, mut-
ta korkeakoulutetuista tuli muuttotappiota 14
maakuntaan. Seutukunnittain tarkasteltuna
muuttovoittoa sai koko väestön osalta 20 seutu-
kuntaa (71) ja korkeakoulututkinnon suorittaneis-
ta vain 24 seutua.
Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
Kuvio 5. Lappeenrannan nettomuutto koulutusasteen mukaan vuosina 2000–2010
Kuviossa 5 kuvataan Lappeenrannan nettomuut-
toa koulutusasteen mukaan. Lappeenranta sai
muuttovoittoa perus- ja keskiasteen tutkinnon
suorittaneista noin 2 000 henkilöä vuosina
2000–2010. Perusasteen suorittaneista kaupunki
sai muuttovoittoa keskimäärin 81 henkilöä vuo-
dessa.
Lappeenranta sai keskiasteen tutkinnon suorit-
taneista muuttovoittoa joka vuosi 2000-luvulla.
Keskiasteen tutkinnon suorittaneista kaupunki sai
muuttovoittoa keskimäärin 96 henkilöä vuodessa.
Lappeenranta sai korkea-asteen tutkinnon suo-
rittaneista muuttotappiota yhteensä 650 henki-
löä vuosina 2000–2010 eli keskimäärin 59 henki-
löä vuodessa. Lappeenranta sai korkea-asteen
suorittaneista muuttovoittoa ainoastaan vuonna
2007 (+15 hölöä).
Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden muut-
totappiot ovat tyypillisiä keskisuurille ja suurille
korkeakoulukaupungeille. Varsinkin tiedekorkea-
koulujen opiskelijoiden rekrytointialueet käsittä-
vät koko maan, jonka vuoksi myös opiskelijat
hajautuvat valmistumisen jälkeen opiskelupaik-
kakunnan ulkopuolelle. Lappeenrannan muutto-
tappiot koulutetuista olivat maltilliset verrattu-
na muihin suuriin tai keskisuuriin korkeakoulu-
kaupunkeihin. Lappeenrannan vuosittaiselle 59
henkilön muuttotappiolle korkea-asteen tutkin-
non suorittaneista antaa hyvän vertailevan mitta-
kaavan se, että esimerkiksi Turku sai korkea-
asteen tutkinnon suorittaneista muuttotappiota
keskimäärin 788 henkilöä vuodessa, Tampere 530
161
99
59
115
168
84 59
252
-74
-3 -24
225
190
189
134
-29
36
125
19
55 50 60
-42
-4 -27
-55
-32
-45
-86
15
-63
-129
-175
-200
-150
-100
-50
0
50
100
150
200
250
300
Perusaste Keskiaste Korkea-aste
33. henkilöä, Jyväskylä 429 henkilöä, Oulussa 338
henkilöä ja Kuopio 223 henkilöä.
Taulukossa 20 verrataan Lappeenrannan muutta-
jien koulutusrakennetta suhteessa vertailukau-
punkeihin. Kaikki vertailukaupungit saivat keskus-
kaupunkeina ja monipuolisen kaikkien koulu-
tusasteiden koulutustarjonnan ansiosta muutto-
voittoa sekä perus- että keskiasteen tutkinnon
suorittaneista. Lahti poikkeaa muista vertailukau-
pungeista siinä, että se sai yhtäältä muuttovoit-
toa korkea-asteen tutkinnon suorittaneista ja
toisaalta merkittävää muuttovoittoa vain perus-
asteen varassa olevista muuttajista. Kuopion
muuttajien koulutusrakenne oli tyypillinen suurel-
le korkeakoulukaupungille, jossa tulomuutto pai-
nottuu toisen asteen tai korkea-asteen opiskeli-
joihin ja lähtömuutto tutkinnon suorittaneisiin.
Porin tilanne on osittain samankaltainen kuin
Lahden ja Lappeenrannan. Pori sai merkittävää
muuttovoittoa perusasteen varassa olevista
muuttajista ja vain pientä muuttotappiota kor-
kea-asteen tutkinnon suorittaneista. Pori on saa-
nut korkea-asteen muuttajista muuttovoittoa
vuoden 2006 jälkeen.
Taulukko 20. Muuttajien koulutusrakenne Lappeenrannassa ja vertailukaupungeissa vuosina 2000–2010
Kaupunki Perusasteen suo-
rittaneiden net-
tomuutto abs.
vuosina 2000–
2010
Keski-asteen suo-
rittaneiden net-
tomuutto abs.
vuosina 2000–
2010
Korkea-asteen
suorittaneiden
nettomuutto abs.
vuosina 2000–
2010
Yhteensä kaikkien
koulutusasteiden
nettomuutto abs.
vuosina 2000–
2010
Lappeenranta 896 1054 – 643 1307
Kuopio 1441 2564 – 2455 1650
Lahti 2529 932 357 3818
Pori 1070 237 – 189 1118
Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
5.4 Muuttajien tulorakenne ja tulokertymä
Muuttoliikkeen vaikutus kuntatalouteen on peri-
aatteessa yksinkertainen: jokainen muuttaja
aiheuttaa kunnalle sekä tulo- että menovaiku-
tuksia niin luovuttavassa kuin vastaanottavassa
kunnassa. Tulokunta saa muuttajien mukana
verotuloja ja lähtökunnassa ne vähenevät.
Muuttajien tulovaikutukset liittyvät ensisijaisesti
verotuloihin, verotulotasaukseen ja valtionosuuk-
siin. Muuttajien ikä ja työmarkkina-asema ovat
keskeisiä avaintekijöitä.
Muuttojen suorat menovaikutukset liittyvät
verotulojen vähenemiseen, julkisten palveluiden
kysyntään, asuin- ja tonttitilan tarpeeseen, inf-
rastruktuuriin liittyviin investointeihin ja palve-
lutuotannon järjestämiseen. Alueen kasvumah-
dollisuudet heikkenevät veropohjan ja inhimilli-
sen pääoman menetyksen seurauksena. Väkilu-
vun väheneminen johtaa ”paperilla” väheneviin
julkisiin kustannuksiin. Käytännössä muuttotap-
piot painottuvat yleensä aktiivi-ikäisiin, jolloin
väestörakenteen vinoutuminen johtaa vähitellen
nouseviin kustannuksiin esimerkiksi sosiaali- ja
terveyspalveluiden järjestämisessä. Palvelura-
kennetta on väestön vähetessä vaikea sopeuttaa
vastaamaan täysin kulloistakin kysyntää.
Muuttojen epäsuorat vaikutukset liittyvät muut-
tajien tulevan potentiaalin menettämiseen:
muuttajien mukana siirtyy sen hetkisten tulojen
lisäksi tulevia potentiaalisia tuloja, jotka lisäänty-
vät tulokunnissa ja vähenevät lähtökunnissa.
Jokainen lähtömuuttaja on periaatteessa luovut-
tavalle kunnalle aina menetetty investointi, jon-
ka tuoton korjaa vastaanottava kunta. Tosin
muuttajat aiheuttavat uudelle kotikunnalle me-
noja, joista osa jää lähtökuntaan. Muuttovoitto-
kunnissa kehä kulkee päinvastaiseen suuntaan.
Muuttoliikkeen ja kuntatalouden välisen riippu-
vuuden selvittämisessä on otettava huomioon
kolme avaintekijää: a) kunnassa asuvan kantavä-
34. estön tulotaso ja sen kehittyminen, b) tulo- ja
lähtömuuttajien määrälliset ja laadulliset ominai-
suudet ja c) kunnan tulo- ja lähtömuuttajien väli-
sen tulokertymän erotus. Muuttoliikkeen kunnal-
listaloudelliset vaikutukset ovat toisin sanoen
riippuvaisia muuttoliikeprosessin ajallisesta tar-
kastelutilanteesta, muuttajien määrästä ja omi-
naisuuksista ja muuttokunnan olosuhteista.
Muuttoliikkeen yhteyttä kuntatalouteen voi-
daan arvioida muuttajien tulorakenteen, keski-
määräisten tulojen ja laskennallisen tulokerty-
män avulla.
Tulo- ja lähtömuuttajien tulorakenteessa verra-
taan tuloryhmittäin tulo- ja lähtömuuttajien kaik-
kia tuloja toisiinsa. Tuloryhmittäisen analyysin
kautta päästään kiinni siihen, ovatko tulo- ja läh-
tömuuttajat tulotasoltaan tulottomia, pieni-, kes-
ki- vai hyvätuloisia. Jos kunnan tulo- ja lähtö-
muutto painottuu rakenteeltaan eri tuloryhmiin,
osoittaa se selkeästi alueen muuttajien profiilissa
olevat erot. Toinen vaihtoehto on verrata toisiin-
sa tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräisten tulo-
jen välistä erotusta: mitä suurempi on erotus, sitä
enemmän muuttajien profiili eroaa toisistaan.
Muuttajien laskennallinen tulokertymä taas tar-
koittaa alueen jokaisen tulo- ja lähtömuuttajan
yhteenlaskettuja tuloja kalenterivuoden aikana.
Tulo- ja lähtömuuttajien tulojen välinen erotus
voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Tuloissa
huomioidaan kaikki verottajan tiedossa olevat
tulot (valtionveron- ja kunnallisveron alaiset tu-
lot, yrittäjätulot, pääomatulot, muut tulot).
Muuttajien tulokertymä on toisin sanoen erään-
lainen raaka- tai pohjaluku ennen valtion suorit-
tamia tasaustoimenpiteitä (valtionosuudet, vero-
tulotasaukset). Tulokertymätiedot eivät ole tilin-
päätökseen tulevia lopullisia lukuja em. syiden
vuoksi, mutta niiden avulla voidaan suuntaa
antavasti osoittaa, hyötyykö alue taloudellisesti
muuttajien rakenteesta (tulolisäys) vai aiheut-
taako se rasitteita (menolisäys).
5.4.1 Lappeenrannan tulo- ja lähtömuutto tuloryhmittäin ja keskimääräiset tu-
lot vuosina 2000–2010
Kuviossa 6. verrataan Lappeenrannan tulo- ja
lähtömuuton rakennetta tuloryhmittäin. Lap-
peenrannan muuttoliikkeen opiskelijapainottei-
suus ilmenee hyvin siinä, että muuttovoitot kes-
kittyvät erityisesti 2-2999 euroa ansaitsevien
tuloryhmään. Lappeenrannan muuttoliikkeen
rakenne on tuloryhmittäin tarkasteltuna varsin
erikoinen siinä mielessä, että kaupunki saa muut-
tovoittoa sekä pienituloisista (2-11 999 € vuodes-
sa) että hyvätuloisista (+ 52 000 € vuodessa).
Lappeenranta sai muuttotappiota tulottomista ja
kaikista 12 000-41 999 euroa vuodessa ansaitse-
vista tuloryhmistä.
Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
35. Kuvio 6. Lappeenrannan tulo- ja lähtömuutto tuloryhmittäin vuosina 2000–2010
Kuviossa 7. verrataan Lappeenrannan tulo- ja
lähtömuuttajien keskimääräisiä tuloja vuosina
2000–2010. Lappeenrannan tulomuuttajien kes-
kimääräiset tulot olivat 15 264 euroa ja lähtö-
muuttajan 16 964 euroa vuosina 2000–2010.
Lähtömuuttajan keskimääräiset tulot olivat kes-
kimäärin 1700 euroa vuodessa suuremmat kuin
tulomuuttajan. Tulomuuttajien keskimääräiset
tulot jäivät joka vuosi alhaisemmaksi kuin lähtö-
muuttajien. Keskimääräisten tulojen erojen vaih-
teluväli vaihteli 581–5795 euron välillä. Jälkim-
mäinen eli vuoden 2004 erotus oli piikki 2000-
luvun tilastoissa.
Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
Kuvio 7. Lappeenrannan tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräiset tulot vuosina 2000–2010
4042 4169 4081 3917
2986
3619
2725
2097
1561 1647
645 727
4647
2652
3421 3517
2832
3830
2986
2331
1661 1706
660 666
0
300
600
900
1200
1500
1800
2100
2400
2700
3000
3300
3600
3900
4200
4500
4800
5100
Tulomuutto Lähtömuutto
12798
13674 13807 13541
14992
15501
15106
17045
17610
16075
17758
14374
14773 14707
15402
20787
16082
17230
18115
18573
17827
18736
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Tulomuuttajat Lähtömuuttajat
36. Kuviossa 8 tarkastellaan Lappeenrannan tulo- ja
lähtömuuttajien keskimääräisiä tuloja verrokki-
kaupunkeihin ja eräisiin muihin suuriin kaupun-
keihin vuosina 2000–2010.
Lappeenrannan tulomuuttajien keskimääräiset
tulot olivat suurten kaupunkien keskitasoa. Tu-
lomuuttajien keskimääräiset tulot olivat kor-
keimmat Lahdessa, Turussa, Tampereella ja Poris-
sa ja Lappeenrantaa alhaisemmat Oulussa, Kuo-
piossa ja Jyväskylässä.
Lähtömuuttajien keskimääräisten tulojen kohdal-
la kaupunkien välinen hajonta oli merkittävästi
suurempi. Lappeenrannan lähtömuuttajien kes-
kimääräiset tulot vertailukaupungeista alhai-
simmat, joka on Lappeenrannan kaupungin nä-
kökulmasta hyvä asia. Lähtömuuttajien keski-
määräiset tulot olivat korkeimmat Tampereelta ja
Turusta poismuuttaneilla.
Lappeenrannan tilanne oli tulo- ja lähtömuuttaji-
en keskimääräisten tulojen erotuksen mukaan
varsin hyvässä tasapainossa alueen keskuskau-
pungiksi. Lappeenrannan tulo- ja lähtömuuttajien
välinen erotus oli toiseksi pienin Lahden jälkeen.
Esimerkiksi tamperelaisen ja turkulaisten lähtö-
muuttajien keskimääräisten tulojen erotus oli
noin kolme kertaa suurempi kuin lappeenranta-
laisen lähtömuuttajan.
Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
Kuvio 8. Lappeenrannan ja verrokkikaupunkien muuttajien keskimääräiset tulot vuosina 2000-2010
5.4.2 Lappeenrannan tulo- ja lähtömuuton tulokertymä vuosina 2000–2010
Lappeenrannan muuttoliikkeen laskennallinen
tulokertymä oli yhteensä -5,1 miljoonaa euroa
vuosina 2000–2010. Toisin sanoen kaikkien Lap-
peenrannan tulomuuttaneiden kaikki tulot olivat -
5,1 miljoonaa euroa alhaisemmat kuin kaikkien
lähtömuuttajien kaikki tulot. Lappeenrannan
laskennallinen tulokertymä oli negatiivinen,
keskimäärin -463 000 euroa vuodessa. Lappeen-
rannan tulokertymä oli asukasta kohden lasket-
tuna vuodessa vain -6,5 euroa negatiivinen. Kuvi-
ossa 9 esitetään Lappeenrannan tulo- ja lähtö-
muuton tulokertymän erotus vuosina 2000–2010.
15264
15925
14695 14695
14043
16947
14627
15697
16964
20666
19626
19026
18272 18366
17111
18279
-1700
-5184 -4714 -4331 -4299
-1419
-2484 -2582
-6000
-4000
-2000
0
2000
4000
6000
8000
10000
12000
14000
16000
18000
20000
22000
Tulomuuttajat Lähtömuuttajat Erotus
37. Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
Kuvio 9. Lappeenrannan tulo- ja lähtömuuton tulokertymän erotus vuosina 2000–2010
Lappeenrannan laskennallinen tulokertymä oli
negatiivinen, mutta kertymä oli varsin kilpailu-
kykyinen ja tasapainoinen verrattuna muihin
keskisuuriin tai suuriin kaupunkeihin. Lappeen-
rannan tulokertymä oli -5,1 miljoonaa euroa ne-
gatiivinen vuosina 2000–2010, mutta esimerkiksi
Turun laskennallinen tulokertymä oli samana
ajankohtana -322,8, Tampereen -125,5, Jyväsky-
län -69,6, Oulun -60,9 ja Kuopion -52,1 miljoonaa
euroa. Porin muuttajien laskennallinen tuloker-
tymä oli -5,7 miljoonaa euroa eli samalla tasolla
Lappeenrannan kanssa. Verrokkikaupungeista ja
kaikista keskuskaupungeista erottuu Lahti, jonka
muuttajien laskennallinen tulokertymä +50 mil-
joonaa euroa vuosina 2000–2010.
Lappeenrannan tulokertymä oli asukasta kohti
laskettuna (euroa per vuosi) vain -6,5 euroa,
joka oli Lahden ja Porin jälkeen verrokkikaupun-
geista alhaisin. Tulokertymä asukasta kohti las-
kettuna oli ylivoimaisesti negatiivisin Turussa (-
168 €/v). Taulukossa 22 esitetään laskennallinen
tulokertymä verrokkikaupungeissa.
Taulukko 21. Muuttajien tulokertymä Lappeenrannassa ja vertailukaupungeissa vuosina 2000–2010
-0,4
1,9
2,0
-1,2
-1
0,2
-4,0
-0,3
0,5
-1,2 -1,4
-5000000
-4000000
-3000000
-2000000
-1000000
0
1000000
2000000
3000000
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Kaupunki Muuttajien laskennal-
linen tulokertymä yh-
teensä vuosina 2000–
2010 (miljoonaa euroa)
Muuttajien laskennal-
linen tulokertymä
keskimäärin vuodessa
(miljoonaa euroa
2000–2010)
Muuttajien laskennalli-
nen tulokertymä euroi-
na asukasta kohden per
vuosi (2000–2010)
Lappeenranta – 5,1 – 0,46 – 6
Tampere – 125,5 – 11,4 – 56
Turku – 322,8 – 29,3 – 168
Oulu – 60,9 – 5,5 – 42
Lahti 50 4,5 46
Jyväskylä – 69,6 – 6,3 – 51
Kuopio – 52,1 – 4,7 – 50
Pori – 5,7 – 0,51 – 6
38. 5.5 Työllisten muuttajien työnantaja- ja toimialasektori
Luvussa 5.1 tarkasteltiin Lappeenrannan tulo- ja
lähtömuuttajien työmarkkina-asemaa eli olivatko
muuttajat työllisiä, työttömiä vai työvoiman ul-
kopuolisia (lapsia, opiskelijoita, eläkeläisiä, muut).
Tässä luvussa analysoidaan yksityiskohtaisemmin
työllisten muuttajien työnantaja- ja toimialasek-
toria muuttohetkellä.
Työnantajasektorit voidaan jakaa palkansaajien
mukaan yksinkertaisesti julkiseen, yksityiseen ja
muuhun sektoriin. Toimialasektorin määrittely
perustuu Tilastokeskuksen viralliseen toimiala-
luokitukseen, mutta analyysin kannalta on haas-
teena se, että virallinen toimialaluokitus vaihtui
vuonna 2008 kesken muuttoliikeanalyysin aika-
jännettä. Tämän vuoksi muuttajien toimialara-
kennetta analysoidaan erikseen vain vuosien
2007–2010 osalta.
Lappeenrannan muuttaneiden palkansaajien
työnantajasektoria on tarkasteltu kuviossa 10.
Lappeenranta sai työllisistä palkansaajista muut-
totappiota 839 henkilöä vuosina 2000–2010 eli
76 henkilöä vuodessa. Muuttotase jakautui epä-
tasaisesti työnantajasektorien välillä. Lappeen-
ranta sai muuttovoittoa julkisen sektorin pal-
kansaajista 245 henkilöä ja muuttotappiota yksi-
tyissektorin palkansaajista vähän yli 1 000 henki-
löä. Lappeenranta sai tasaisesti pientä muutto-
voittoa julkisen sektorin palkansaajista vuosina
2000–2010 lukuun ottamatta vuotta 2006 (-25
hlöä). Yksityisen sektorin palkansaajien muutto-
tappiot kasvoivat 2000-luvun ensimmäisen vuosi-
kymmenen jälkipuoliskolla: muuttotappio oli -265
henkilöä vuosina 2000–2004 ja -654 henkilöä
vuosina 2005–2009. Vuonna 2010 työllisten yksi-
tyisen sektorin palkansaajien muuttotappio oli -
149 henkilöä.
Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
Kuvio 10. Lappeenrannan muuttajien työnantajasektori vuosina 2000–2010
Kuviossa 11 on tarkasteltu muuttajien toimiala-
sektoria uuden toimialaluokituksen mukaan vuo-
sina 2007–2010. Lappeenranta sai työllisten toi-
mialasektorin mukaan tarkasteltuna eniten
muuttovoittoa koulutuksen, julkisen hallinnon ja
maanpuolustuksen ja terveys- ja sosiaalipalve-
luiden toimialoilta. Työllisten muuttotappiot
keskittyivät määrällisesti eniten teollisuuden ja
4070
9444
574
3825
10512
582
245 -1068
-8
-2000
-1000
0
1000
2000
3000
4000
5000
6000
7000
8000
9000
10000
11000
12000
Julkinen sektori Yksityissektori Muut
Työnantajasektori/ammattiasema
Tulomuuttajat 2000-2010 Lähtömuuttajat 2000-2010 Netto 2000-2010
39. ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan
toimialoilla.
Työllisten muuttotappio oli määrällisesti korkea
teollisuuden toimialalla, mutta huomio kiinnit-
tyy siihen, että muuttotappiota tuli erityisesti
osaamisintensiivisiltä asiantuntijatoimialoilta,
kuten esimerkiksi tieteellisestä ja teknisestä toi-
minnasta (toimiala M), informaatiosta ja viestin-
nästä (toimiala J), rahoitus- ja vakuutustoiminnas-
ta (toimiala K) ja hallinto- ja tukipalvelutoimin-
noista (toimiala N). Ammatilliseen tieteelliseen ja
teknilliseen toimialaan kuuluvat ammatit, jotka
vaativat korkeatasoista osaamista (lakimiehet,
liikkeenjohdon konsultit, arkkitehdit, insinöörit,
tutkijat jne.). Informaatio- ja viestinnän toimi-
alaan kuuluvat tiedon tuottamiseen, jakeluun ja
siirtoon kuuluvat ammatit (mm. kustantajat, me-
dia- ja ohjelmatuotanto eri välineissä, viestinnän
siirto, tietoteknisten ohjelmiston suunnittelu).
Yksityisen palvelualan keskeinen merkitys tulee
hyvin esiin siinä, että joka kuudennen työllisen
tulomuuttajan ja seitsemännen lähtömuuttajan
toimialasektori oli tukku- ja vähittäiskauppa.
Joka viides lappeenrantalainen muuttaja työs-
kenteli muuttohetkellä tukku- ja vähittäiskau-
pan, majoitus- ja ravitsemuspalveluiden tai mui-
den palveluiden sektoreilla.
Lähde: Tilastokeskus, muuttajien taustatiedot -tietokanta
Kuvio 11. Lappeenrannan työllisten muuttajien toimialasektori vuosina 2007–2010
6
-9
-205
-39
-10
-5
-15
-30
18
-73
-68
7
-112
-60
59
68
41
18
29
0 50 100 150200 250 300350 400 450 500 550600650 700750 800 850900950
A Maatalous, metsätalous ja kalatalous
B Kaivostoiminta ja louhinta
C Teollisuus
D Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta
E Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu…
F Rakentaminen
G Tukku- ja vähittäiskauppa
H Kuljetus ja varastointi
I Majoitus- ja ravitsemistoiminta
J Informaatio ja viestintä
K Rahoitus- ja vakuutustoiminta
L Kiinteistöalan toiminta
M Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta
N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta
O Julkinen hallinto ja maanpuolustus
P Koulutus
Q Terveys- ja sosiaalipalvelut
R Taiteet, viihde ja virkistys
S Muu palvelutoiminta
Lähtömuuttajat 2007-2010 Tulomuuttajat 2007-2010
