Alueellinen kilpailukyky nousuun - millä tiedolla eteenpäin?

1,197 views

Published on

Alkukesästä 2009 Demos Helsingiltä pyydettiin alustukset kahteen Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaostossa pidettyyn keskustelutilaisuuteen. Alustusten tarkoituksena oli hahmottaa, kuinka alueellista kilpailukykyä voitaisiin parantaa Suomessa. Tämä dokumentti kokoaa yhteen Demos Helsingin näkökulman ja tilaisuuksissa käydyn keskustelun.

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
1,197
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
2
Actions
Shares
0
Downloads
10
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Alueellinen kilpailukyky nousuun - millä tiedolla eteenpäin?

  1. 1. 1234 Main Street Anytown, State 54321 T 123.456.7890 Alueellinen kilpailukyky nousuun F 123.456.7891 no_reply@apple.com www.apple.com/iwork - millä tiedolla eteenpäin? Sektoritutkimuksen neuvottelukunta, Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaosto Yhteenveto selvityksistä, alustuksista ja keskusteluista 3.6. ja 12.6.2009 Demos Helsinki | 31.8.2009 ALEKSI NEUVONEN MIKKO RISSANEN PIRKKA ÅMAN 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi
  2. 2. Alkukesästä 2009 ajatushautomo Demos Helsingiltä pyydettiin alustukset kahteen pyöreän pöydän keskusteluun, joiden tarkoituksena oli hahmottaa, kuinka alueellista kilpailukykyä voitaisiin parantaa Suomessa.  Keskustelutilaisuuksien järjestämisen taustalla oli Alueiden toimivuus ja kilpailukyky -foorumien perustaminen, joita on tarkoitus järjestää kuluvalla hallituskaudella kolme. Foorumien pyrkimyksenä on selvittää, minkälaisella tiedolla alueellista kilpailukykyä saadaan parannettua. Toinen pääkysymys on se, mihin teemoihin tulisi keskittyä. Demos Helsinki työsti alustukset keskustelutilaisuuksiin. Alustuksemme ja työmme pohjana olivat seuraavat Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaoston selvitykset: - Alueet ja verkot – alueiden kilpailukyky ja toimivuus (12-2009) - Verkottuneen aluerakenteen ominaisuudet – esiselvitysraportti (13-2009) - Verkottuneen aluerakenteen ominaisuudet – analyysikatsausraportti Osa I (14-2009) - Verkottuneen aluerakenteen ominaisuudet – analyysikatsausraportti Osa II (15-2009) - Helsingin metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn määrittely ja mittaaminen – esiselvitys (16-2009) - Kuinka alueellista muutosta hallitaan – parhaat keinot ja käytännöt Demoksen työryhmässä alueellista kilpailukykyä miettivät Aleksi Aaltonen, Antti Hautamäki, Marja Jallinoja, Tommi Laitio, Aleksi Neuvonen, Mikko Rissanen ja Pirkka Åman. Paneuduimme julkaisuihin, analysoimme niissä esitettyjä teemoja ja nostimme esiin muita aiheita oman asiantuntemuksemme perusteella. Lisäksi tutustuimme aiheeseen liittyviin muihin selvityksiin ja kirjallisuuteen. Tämän työn pohjalta Demos Helsingin tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen alusti mainitut keskustelutilaisuudet. Niissä osallistujille annettiin tehtävä, jossa pyydettiin nimeämään ne alueellisen kilpailukyvyn tekijät, jotka ovat 15 vuoden perspektiivillä tärkeimmät yhtäältä julkisen ohjauksen piirissä olevista ja toisaalta julkisen hallinnon heikommin hallittavissa olevista alueista. Tämän prosessin tulokset voit nyt lukea käsilläsi olevasta yhteenvedosta. 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 2
  3. 3. Yritysten kilpailukyvystä alueelliseen kilpailukykyyn Aiemmin kilpailukyky miellettiin lähinnä yritysten ominaisuudeksi, mutta kilpailukyvyn mittaaminen on tullut yhä tärkeämmäksi myös alueiden, seutujen ja maiden yhteydessä. Kansallisen kilpailun, muuttoliikkeiden ja talouden rakennemuutoksen ohella taustalla vaikuttaa muun muassa Euroopan unionin politiikka, joka nostaa vahvasti esille kilpailukyky-käsitteen. Lissabonin strategian mukaisesti EU:n tavoitteena on tulla maailman kilpailukykyisimmäksi tietoon perustuvaksi taloudeksi. EU:n alue- ja rakennepolitiikassa tavoite kertautuu, siinä keskitytään: 1) kilpailukykyyn ja 2) kestävää kehitystä edistäviin toimenpiteisiin sekä  3) taloudellisten ja 4) sosiaalisten rakenteiden uudistamiseen. Alueellista kilpailukykyä pyritään yleensä mittaamaan erilaisilla indekseillä. Näitä indeksejä on lukuisia, ne on rakennettu hyvin erilaisista lähtökohdista, eivätkä ne siten ole yhteismitallisia. Indeksejä käytetään usein myös markkinointikeinona: tietty alueellinen taho tai tahot tilaavat indeksiin pohjautuvan selvityksen, johon määritellään sellaiset kriteerit, joilla tilaavat tahot osoittautuvat houkutteleviksi, innovatiivisiksi ja kilpailukykyisiksi alueiksi. Yhtenä kilpailukyvyn mittaajana on usein käytetty tuottavuutta. Yrityksen tai kansantalouden tasolla se on suhteellisen yksiselitteinen kilpailukyvyn mittari. Tuottavuus on parempi, kun samoilla panoksilla tuotetaan enemmän kuin aikaisemmin. Yritysten kohdalla kilpailukyvyllä onkin selkeä merkitys, sillä yritykset kilpailevat markkinoilla, joilla kilpailukykyisimmät pärjäävät ja heikommat kaatuvat. "Alueiden kilpailukyky" on kuitenkin erilainen ilmiö kuin "yrityksen kilpailukyky". 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 3
  4. 4. Mitä on alueellinen kilpailukyky? Aluekehityksestä puhuttaessa kilpailukyky ei ole enää yhtä yksiselitteinen analyysin kohde. Vertailtaessa alueiden elinoloja, kilpailukykyä tai kehitystä, joudutaan väistämättä tekemään valintoja näkökulmien ja mittauskohteiden välillä. Lopputulokset ovat usein hämmentäviä: toisen tutkimuslaitoksen julkaistessa seuraavalla viikolla oman vertailunsa erilaisine tuloksineen, tietomme eri alueiden tilanteista, kehitystrendeistä ja mahdollisuuksista ei välttämättä lisäänny. On selvää, että maat ja alueet eivät ole samanlaisessa kilpailuasemassa kuin yritykset – niiden menestys ei ole mitattavissa markkinaosuuksilla. Valtaosa kuntien, kaupunkien, läänien ja muiden alueellisten yksikköjen tehtävistä perustuu lisäksi lainsäädäntöön, eivätkä ne voi yritysten tapaan keskittyä vain vahvuuksiinsa tai leikata ongelmakohtia pois. Yleensä kilpailukyky on mielletty nollasummapeliksi, jossa toisen voittaessa toinen alue väistämättä häviää. Yhden alueen muuttovoitto on toisen muuttotappio. Tällainen ajattelu on tavallista suomalaisessa aluekehitystä koskevassa keskustelussa. Äärimmilleen politisoituneessa keskustelussa peilataan kaupunkeja ja maaseutua tai pääkaupunkiseutua ja muuta Suomea vastakkain. Uskomme kuitenkin, että näkökulmaa vaihtamalla nollasummapeli on käännettävissä tilanteiksi, joissa suurin osa alueista on voittajia. Alueiden ja valtioiden mieltäminen yksinomaan keskinäisiksi kilpailijoiksi johtaa vastakkainasetteluun ja tuskin hyödylliseen politiikkaan. Nollasummapelin sijaan tavoitteena tulee olla win-win -tilanne: kehityksen läikkyessä alueellisten rajojen yli syntyy mahdollisuuksia myös muille. On totta, että alueet kilpailevat asukkaista, osaavista työntekijöistä, investoinneista ja yrityksistä, mutta alueiden pitkän aikavälin menestys ei voi perustua vain keskinäiseen kilpailuun, vaan myös yhteistyöhön. Keskinäinen kilpailu asukkaista johtaa vain asukkaiden siirtymiseen kuntarajojen yli, ei aitoihin pitkäkestoisiin positiivisiin muutoksiin. Yksioikoinen tulkinta alueiden kilpailukyvystä ja kilpailu samoista resursseista johtaa helposti myös alueiden kokemukselliseen samankaltaistumiseen. Kilpailukyvyn pohjana tulee olla innovaatioiden ekosysteemi, jossa instituutiot ja fyysiset rakenteet muodostavat vain yhden ulottuvuuden. Menestyvät ekosysteemit syntyvät innovoiden, kokeilevasti ja eri alueiden kehitystä eri suuntiin vieden. Alueellisella kilpailukyvyllä voidaankin lopulta tarkoittaa alueiden kykyä synnyttää, houkutella ja ylläpitää monipuolista yksityistä ja julkista toimintaa, joka lisää välillisesti alueen ja koko maankin taloudellista hyvinvointia. Alueen menestykseen vaikuttavat niin sen "annettu" sijainti ja luonnonvarat kuin pitkän kehityksen, historian ja politiikan seurauksena muotoutunut kehys: kaikki alueen toimijat, asukkaat, yritykset, yhteisöt ja julkinen valta. 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 4
  5. 5. Alueellinen kilpailukyky korreloi vahvasti ansiotulojen kasvun, työllisyyden kasvun, nettomuuton ja taloudellisen kehityksen kanssa. Inhimillinen pääoma sekä innovatiivisuus sekä sen osana tutkimus- ja kehityspanostukset selittävät suuren osan kilpailukyvystä. Yksinomaan talouteen keskittynyt näkökulma on onneksi monipuolistumassa: alueellista kehitystä kuvattaessa taloudellisten indikaattoreiden (BKT/asukas, työmarkkinatilastot, väestörakenne) rinnalle ovat astumassa sekä kestävän kehityksen indikaattorit että koettua elämänlaatua mittaavat "perception survey" -tutkimukset. Kaikki nämä mittarit kuvaavat kuitenkin vain osaa tutkittavasta ilmiöstä ja täydentävät siksi toisiaan. Alueellinen kilpailukyky onkin nähtävä kehityslinjana, prosessina, joka sisältää helpommin ja vaikeammin hallittavissa olevia tekijöitä. Kilpailukyvyn mittaukset kohdistuvat useisiin eri tekijöihin prosessin eri vaiheissa: 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 5
  6. 6. Meidän alueidemme kilpailukyky Demos Helsingin alustusten lähtökohtana oli huomio siitä, että Suomen alueiden kilpailukyvyn perinteiset perusasiat ovat pitkälti kunnossa. Suomalaiset ovat koulutettuja ja osaavia, eikä infrastruktuurissamme ole vakavia puutteita. Väestön ikääntyminen, maaseudun näivettyminen, talouden rakennemuutos, liian suuret opetusryhmät, yhdyskuntien hajautuminen ja heikko energiatehokkuus – päivittäin keskustelemme silti aiheista, jotka osoittavat monenlaisten kehitystarpeiden olemassaolon. Pituushypystä lainattua vertausta käyttäen: olemme nyt kansallisella tasolla, jossa hypätään tasaisesti 750 senttimetrin tuloksia – mutta kuinka keräämme muutamat kymmenet lisäsentit, joilla päästään kansainväliselle huipputasolle ja rikomme kahdeksan metrin rajan? "Lisäsentit" tulevat eri tavalla kuin jo saavuttamamme metrit. Kuten hyvinvointivaltion rakentamisen pitkä kertomus osoittaa, on alueelliseen kilpailukykyyn vaikuttaminen hidasta. Kaavoitus, väyläinvestoinnit, koulutusohjelmat - julkisten kehitystoimien vaikutukset näkyvät usein vasta 10-15 vuoden kuluttua. Siksi suunnittelun horisontin on oltava pitkä. Suomalainen hyvinvointivaltiomme rakennettiin juuri vahvalla poliittisella ohjauksella ja julkisella tuotannolla: julkisilla investoinneilla ja suljetuilla markkinoilla, joissa toimi rajallinen joukko kyvykkäitä toimijoita. Tämän mahdollisti kansallisen projektin tuoma legitimiteetti päätöksille. Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa alueita ei ole enää mahdollista kehittää vain ylhäältä alas suuntautuvalla ohjauksella. Tulevaisuuden Suomi rakennetaan toisella tavalla. Verkottuneesta aluerakenteesta ohjauskeinojen pluralismiin Alueet voidaan nähdä toimijoiden verkostoina sekä alueiden välillä että niiden sisällä. Aluerakenteen verkottuneisuutta voidaan hahmottaa verkostojen kolmen perusulottuvuuden kautta: fyysinen ulottuvuus kattaa asumisen, palvelujen, liikenne- ja kommunikaatioväylien muodostamat verkostot; taloudellinen ulottuvuus tuotannon ja talouden organisaatioiden verkostot; sosiaalinen ulottuvuus taas sisältää erilaiset yksilöiden väliset verkostot. Verkottuneen yhteiskunnan ymmärtämisessä oleellista on kehitykseen vaikuttavien tekijöiden moninkertaistuminen ja vaikutussuuntien ennakoimisen vaikeus. Globalisaation, markkinoiden avautumisen ja ihmisten suuremman liikkuvuuden myötä yhteiskuntamme 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 6
  7. 7. verkottuneisuus on kiihtynyt. Kun sekä yksilöiden että instituutioiden väliset yhteydet moninkertaistuvat ja monipuolistuvat, ovat julkisten toimijoiden mahdollisuudet uudessa tilanteessa entistä rajatummat. Tänään alueiden kilpailukykyyn vaikuttavat useat makro- ja mikrotason toimijat, sekä meillä että muualla. Verkottunut aluerakenne edellyttää eri tasoille vaikuttavia toimenpiteitä ja ohjauskeinoja. Alueiden menestys ja kilpailukyky on nyt laajemman joukon käsissä kuin aiemmin. Julkisten toimijoiden rooli on rajallisempi, sillä toimijoita on enemmän, tuotantoketjut ja investoinnit ovat globaaleja ja ihmiset liikkuvat yhä enemmän eri alueiden välillä. Kaikkien Suomen alueiden tulevaisuus ei kuitenkaan tule rakentumaan globaalien investointien, innovaatioiden ja uusien tuotannonalojen varaan. On realistista todeta vientivetoisen tuotannon vähentyvän Suomesta, jolloin paikallisen tuotannon rooli korostuu maassamme monin paikoin. Paikallistalouksien ja ihmisten noustessa keskiöön kysymys omavaraisuudesta muodostuu tärkeäksi: tuontia alueiden ulkopuolelta voidaan korvata yhä enemmän alueiden sisäisen (palvelu)tuotannon avulla. Alueiden elinvoimaisuudessa ja sisäisessä toimintakyvyssä tullee tässä suhteessa olemaan huomattaviakin eroja. Tämänkaltainen keskittyminen alueiden sisäiseen elinvoimaisuuteen haastaa Suomessakin viime vuosikymmeninä vallinneen teollisuus- ja vientifokusoituneen kilpailukykyajattelun. Valtion rooli aluepolitiikassa – ainakin Suomessa – on kuitenkin yhä vahva. Vaikka ei-julkisten tekijöiden rooli on kasvamassa yhä voimakkaammaksi, luo yhä valtiovalta kehityksen edellytyksiä ja raamit, jotka määrittävät muiden toimijoiden rajat. Alueellisen kilpailukyvyn pitkän aikavälin perustekijät - infrastruktuuri, koulutus, kaavoitus - tuotetaan myös tulevaisuudessa julkisesti. Julkisen normiohjauksen kautta kyetään välttämään pitkän aikavälin jäykkyystekijöiksi muodostuvia kehityksen esteitä. Jos kuitenkin haluamme tähdätä tämänhetkisen tasomme yli, edellyttää ihmisten innovatiivisuuteen ja voimaannuttamiseen nojautuva alueellinen kehitys sellaisia julkisia rakenteita, jotka mahdollistavat joustavan, kansalaislähtöisen toiminnan. Governance-ajattelun mukaisesti julkisen vallan rooli muuttuu hallinnosta hallintaan. 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 7
  8. 8. Keskusteluissa esille nousseita sekä selvityksissä vähälle jääneitä näkökulmia Yllä olemme pyrkineet tarkastelemaan kriittisesti alueellinen kilpailukyky -keskustelun valtavirtaa ja nostamaan esiin sellaisia solmukohtia ja osa-alueita, joissa näkökulmaa on mielestämme syytä laajentaa. Seuraavassa pyrimme vielä nostamaan esille sellaisia vielä vähälle huomiolle jääneitä ulottuvuuksia, joiden rooli on oleellinen alueiden nykytilaa ja tulevaisuutta koskevan ymmärryksemme laajentamisessa. Lisäksi, nämä teemat saattavat monipuolisemman tarkastelun ja kehitystyön myötä lopulta kehittyä alueidemme tulevaisuuden menestystekijöiksi. Kilpailukyky-tarkastelun laajentaminen talouskasvun ja huipputeknologian yli: Mittaaminen ja mitattavuus korostuvat, vaikka niiden ongelmallisuus tuodaan esiin esimerkiksi kulttuuristen tekijöiden kohdalla. Ratkaisuksi selvityksissä ehdotetaan lisää pitkittäistä mittausta ja mittareiden kehittämistä edelleen. Vaikka mittareita ja kvantitatiivista mittausta varmasti tarvitaan, kaikkia ongelmia ei ratkaista niillä. Tapaustutkimusten hyödyistä puhutaan paljon, mutta niidenkin maksimaalinen hyödyntäminen edellyttää uudenlaista tulkintaa: tiedon analysoinnin ei tule tapahtua kvantitatiivisen mittaamisen hallitsemasta näkökulmasta. Miten kehittämistyössä voitaisiin hyödyntää toisen tyyppistä tietoa? Kaikkea ei kuitenkaan voida mitata. Tämän lisäksi talouskasvuun ja huipputeknologiaan keskittyvät mittarit eivät tavoita useiden suomalaisten (taantuvien) alueiden arkitodellisuutta, jossa kamppaillaan aivan erilaisten kysymysten kanssa kuin uusia teknologiayrityksiä synnyttävissä kaupungeissa. Informaatiota alueiden nykytilasta on paljon – mutta osataanko sitä hyödyntää: Laaja julkinen data mahdollistaa tehokkaan mallinnuksen. Hyödyntäminen on kuitenkin  vajavaista, koska informaatio jää pahimmillaan vain yhden hallinnonalan käyttöön. Avoin julkinen informaatio voisi kuitenkin luoda pohjan käyttäjälähtöisille ratkaisuille, osallisuudelle ja monitasoiselle yhteistyölle. Eräs mahdollisuus olisi se, että kaikki tilastoitavat tiedot (kuten työllisyys, politiikan rahoitus, verorahojen virrat ja karttatiedot) tulisi tehdä julkisiksi. Näin yhteisöt ja yksilöt voisivat rakentaa nykyisillä suhteellisen helppokäyttöisillä tietoteknisillä välineillä (esim. sosiaalinen media) avoimen tiedon päälle sovelluksia, jotka helpottavat yhteiskunnan seuraamista ja päätöksentekoon osallistumista. Sosiaalinen koheesio: Suomalaisen yhteiskunnan vahvasta tämänhetkisestä koheesiosta huolimatta haaste korostuu tulevaisuudessa yhä enemmän. Tähänastisissa alueellisen kilpailukyvyn selvityksissä sosiaalinen ulottuvuus on saanut vain vähän huomiota: näihin 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 8
  9. 9. ilmiöihin, joista ymmärryksemme tulee lisääntyä, kuuluvat mm. köyhyys, segregaatio, asumisen ongelmat ja sosiaalinen pääoma. Väestönmuutos: Väestönmuutosten vaikutusta on toistaiseksi analysoitu selvityksissä vähän. Vaikka yleisiin demografisiin tekijöihin on kiinnitetty runsaasti huomiota, ei ennen kaikkea väestön ikääntymisen tuomia haasteita ja rakenteellisia muutoksia tunneta vielä kattavasti. Kulttuurin merkitys: Kulttuuri laajassa merkityksessä jää lähes kaikkien alueellista kilpailukykyä mittaavien selvitysten ulkopuolelle ja mittareiden tavoittamattomiin. Kuitenkin alueen kulttuuri voi muodostaa suuren osan kunkin alueen "kokemuksesta" ja identiteetistä. Tämä, erityisesti asukkaiden subjektiivisiin kokemuksiin perustuva ulottuvuus voi muodostua jonkin alueen keskeiseksikin menestystekijäksi ja  yllättäviin poikkeamiin teknis-taloudellisisten mittareiden tuottamista tuloksista. Kansalaisyhteiskunnan rooli: Kansalaisyhteiskunta on toistaiseksi jäänyt sivurooliin kuntien, valtion ja yritysten saadessa keskeisen huomion. Kansalaisosallistuminen on selvityksissä mukana retorisella tasolla. Teema tuntuu olevan vahvasti kehystetty kokonaisvaltaisen hallinnan ja institutionaalisen vaikuttamisen sisään. Jos osallistumisen ehdot annetaan ylhäältä käsin ei ole ihme, että osallistuminen ei kiinnosta tai siitä jää huono maku. Osallistumisen tutkimukseen tarvitaan radikaalimpaa otetta: osallistuminen voi onnistua vain silloin, kun yksilöiden ei anneta ainoastaan osallistua vaan myös tuottaa ja muuttaa osallisuutensa ehtoja (jotka on Suomessa selvitysten perusteella annettu pitkälti ylhäältä). Ennakointitiedon hankinta ja käyttö: Alueellisen kilpailukyvyn selvityksissä ennakkotietoa ei ole juurikaan tuotettu tai käytetty systemaattisesti. Sellaisia suomalaisten alueiden kilpailukyvyn kannalta oleellisia tulevaisuuden trendejä, joiden ennakointi on välttämätöntä tulevaisuuden kehityksen kannalta ovat mm. öljyn tuotantohuippu, Venäjän kehitys, ilmastopolitiikan kehitys ja tietoyhteiskuntakehityksen seuraava vaihe. Tämänkaltaisesta ennakkotiedosta on toistaiseksi pulaa. Ympäristöseikat ja energiatehokkuus: Ympäristöseikkojen merkitys on lisääntynyt viime vuosina, mutta mittareiden puute yhä vaivana. Seuraavia tekijöitä tulisi ottaa enemmän huomioon: 1. Ilmastonmuutoksen hillinnän valtavirtaistaminen, energiankulutuksen ja päästöjen vähentäminen on otettava kaikkeen suunnitteluun yhdeksi ohjaavaksi tekijäksi, eli kuinka (mikä tahansa) alueellinen toimenpide vaikuttaa        1. Energiakulutukseen (välittömästi ja tulevaisuudessa)        2. Khk-päästöihin(välittömästi ja tulevaisuudessa)        3. Vaihtoehtoisten energialähteiden hyödyntämiseen (pidemmällä aikavälillä) 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 9
  10. 10.        4. Energiatehokkuuden parantamisen mahdollisuuksiin (pidemmällä aikavälillä) 2. Asukkaiden mukaan ottaminen kestävän elämäntavan suunnitteluun. Kysytään asukkailta itseltään, kuinka he haluavat liikkua, asua, tehdä työtä ja käyttää palveluita, kun energiaa on käytettävissä puolet nykyistä vähemmän. Esim. haluavatko ihmiset itse investoida energiatehokkaaseen tekniikkaan, vai mieluummin asua paikoissa, jotka on suunniteltu ja toteutettu valmiiksi niin, että niissä asuminen on mahdollista vähällä energialla. Edelliseen ajatukseen kuuluu myös se, että asukkaita sitoutetaan (ja myös houkutellaan) tarjoamalla edellytykset kestävälle elämäntavalle. Esim. kaupunki tai kunta, joka tarjoaa asuinalueita, jotka on suunniteltu niin, että asukkaiden energiankulutus on keskimääräisesti alhaisella tasolla. Ruuan ympärille voisi myös kehittää monenlaisia uusia palveluita, vaikka "kestäviä ruokakoreja", joihin olisi koottu viikon ruoka-aineet niin, että niiden hiilijalanjälki on jollain tavoitellulla tasolla. 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 10
  11. 11. Lopuksi: Alueellisen kilpailukyvyn tulevaisuuden haasteet  Pyöreän pöydän keskusteluissa päädyttiin siihen, että vastaavanlaiset tilaisuudet tai foorumi ovat formaatteina tälle jaostolle oivallisia. Positiivisena nähtiin mm. se, että mukana on monenlaisia toimijoita: päätöksentekijöitä, tutkijoita, tutkimuksen rahoittajia ja virkamiehiä. Näin monen hallinnonalan yhteinen foorumi vaatii kuitenkin ministeriöiden vahvempaa motivoimista. Jotta osanotto ja foorumeista saatava hyöty  maksimoitua, tulee selventää ketkä ovat oikeita henkilöitä osallistumaan niihin. Ehkä keskustelu on vietävä ministeritasolle asti, ei vain heidän avustajilleen? Ongelmana on usein se, kuinka tutkimustieto saadaan toimitettua päättäjille jo asioiden valmisteluvaiheessa. Lisäksi keskusteltiin mahdollisuudesta järjestää keskustelufoorumeita tulisi myös alueellisesti. Alueellisen kilpailukyvyn aihealue on niin laaja, että vastaisuudessa on valittava huolella teemat joihin keskusteluissa keskitytään. Globalisaatio, ilmastonmuutos ja väestön ikääntyminen ovat esimerkkejä maailmanlaajuisista megatrendeistä ja tärkeistä teemoista, joihin on osattava reagoida. Yhdessä foorumissa voitaisiin keskittyä aina yhteen isompaan teemaan. Keskusteluissa nousi esiin alueisiin ja verkostoihin liittyvä tärkeä tutkimuskysymys: mikä on julkisen sektorin ja toisaalta muiden toimijoiden rooli verkostoitumisessa? Keskeistä tässä ovat itseohjautuvat toimijat: ihmiset ja yritykset, joita ei saisi ohjata tai hallinnoida liikaa. Eri hallinnon sektorit vetävät usein eri suuntiin, ja siksi sektoreita tulisi integroida. Tästä syystä ministeriöiden tiivis yhteistyö, tutkimustiedon liikkuminen ja sektorirajat ylittävät käsitteet ovat välttämättömyyksiä pureuduttaessa alueellisen kilpailukyvyn kaltaiseen ilmiöön. Alueiden saavutettavuus on yksi tällainen käsite. Edellä mainituista megatrendeistä ilmastonmuutos on ilmiö, joka koskee lähes kaikkea päätöksentekoa, ja jossa siksi sektorienvälisyys korostuu. Toinen tällainen ilmiö on globalisaatio. Suomen eri alueiden taloudet ovat hyvin erilaisia ja erilaistuminen voimistuu yhä. Esimerkiksi Lapin kehittämisohjelman pääpaino on luonnonvaroissa, matkailussa ja ympäristönsuojelussa. Käsitys, että alueita olisi myös tarkasteltava eri tavoin, eri mittarein, niiden erilaisuuden vuoksi, voimistui pyöreän pöydän keskusteluissa. Suomessakin kehityksen suunta on yhä omaleimaisempiin alueisiin. Tätä kehitystä tulisi tukea. Taloudellisiin indikaattoreihin keskityttäessä jäävät monet alueiden elinvoimaisuuteen vaikuttavat tärkeät tekijät huomiotta. Kun omaksumme innovatiiviset ja osaavat ihmiset tärkeäksi osaksi alueen kilpailukykyä, tulee meidän nostaa erilaiset viihtyvyyteen ja elämänlaatuun vaikuttavat tekijät analyysimme kohteiksi. Alueiden menestys on nykyisin yhä laajemman toimijajoukon käsissä. Ihmisten rooli alueilla on suuri. On tärkeää, että eri alueilla syntyy erilaisia innovaatioita ja on erilaisia vahvuuksia, jotka vievät eteenpäin. Kaikista alueista ei kannata kehittää samanlaisia 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 11
  12. 12. samanlaisilla keinoilla: hyödyntämällä nykyaikaisilla tavoilla alueiden vanhojakin omaperäisiä piirteitä voimme valjastaa alueiden ominaisuudet kehityksen vetureiksi. BKT-lukujen ja patenttihakemusten määrän ohella siirrymme näin tarkastelemaan koettua hyvinvointia ja onnellisuutta. Keskittyminen kilpailukyvyn taloudelliseen puoleen yhdenmukaistaa kehityksen tavoitteet ja keinot – päädymme kehittämään samanlaisia, toisiltaan resursseja syöviä alueita. Näin on Suomessa valitettavasti viime vuosikymmeninä tapahtunut. Kaupungit, taajamat ja asuinalueet ovat hukanneet vanhat ominaispiirteensä houkutellessaan kuviteltua keskivertoista ihanneasukasta ja -yritystä samoilla keinoin kuin kaikki muutkin. On keskeistä, että kansalaisten rooli voidaan nyt ymmärtää laajemmin. Kansalaiset  – me – emme ole enää vain hallinnan kohteita. Alueellisen kilpailukyvyn ytimessä on ihmisten toimijuus, kykyjen ja motivaation hyödyntäminen. Verkottuneen yhteiskunnan kehittäminen edellyttää erilaisten, yhteiskunnan eri tasoille vaikuttavien ohjauskeinojen käyttöönottoa. Julkisen tuotannon rinnalle nousee kansalaisten voimauttaminen, Me pystymme -politiikka ja uusia vertaistuotannon muotoja. Alueet, jotka kykenevät ruokkimaan asukkaidensa kansalaistoimintaa ja omavaraista paikallistuotantoaan, tulevat kukoistamaan siinä missä vientiperusteisen teollisuuden ympärille rakentuneet paikkakunnat eilen. Ihmislähtöinen, alueiden ja sen asukkaiden erityisiä taitoja ja osaamisalueita ruokkimaan ja hyödyntämään pyrkivä politiikka sen sijaan sallii monimuotoisuuden. Parhaassa tapauksessa modernit toimintatavat yhdistyvät vuosisataiseen alueen henkeen. Omaksuessamme ensisijaiseksi tavoitteeksi ihmisten sitouttamisen alueelle ja heidän hyvinvointinsa, päädymmekin alueellisen kilpailukyvyn kohdalla keskustelemaan siitä, millainen on hyvä alue tai kaupunki. Taloudelliset perustekijät, energiatehokkuus, kestävät liikenneratkaisut ja eri sukupolvien viihtyvyys ovat saman kokonaispaketin osia, eivät irrallisia politiikkalohkoja. Alueiden kehittäminen ei enää ole hallinnon yksinoikeus, vaan kansalaisvelvollisuus, joka politiikan tulee mahdollistaa. 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 12
  13. 13. Liite: Alueellisen kilpailukyvyn kehittäminen: pyöreän pöydän keskustelujen tehtävien yhteenveto Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaosto järjesti kesäkuun alussa (3.6. ja 12.6. 2009) kaksi keskustelutilaisuutta alueellisen kilpailukyvyn tulevaisuuden haasteiden tiimoilta. Aleksi Neuvonen alusti molemmissa tilaisuuksissa aiheesta ”Alueellisen kilpailukyvyn tila nousuun – millä tiedolla eteenpäin”. Esityksiin sisältyi työpaja-tyyppinen tehtävä, jossa keskustelutilaisuuksien osallistujat haastettiin miettimään ja nimeämään seuraavaan 15 vuoden aikana painottuvia alueellisen kilpailukyvyn osa-alueita – sekä julkisen ohjauksen piirissä olevia, että heikosti tai epäsuorasti julkisen ohjauksen piirissä olevia tekijöitä: Keskustelutilaisuuksien tehtävä: 1) Mitkä julkisen ohjauksen piirissä olevat alueellisen kilpailukyvyn tekijät painottuvat seuraavan 15 vuoden aikana nykyiseen nähden? Listaa kolme. 2) Mitkä heikosti tai epäsuorasti julkisen ohjauksen piirissä olevat alueellisen kilpailukyvyn tekijät painottuvat seuraavan 15 vuoden aikana nykyiseen nähden? Listaa kolme. Keskustelijoiden vastaukset klusteroitiin teemoittain. Vastaukset ja muodostetut klusterit ovat tarkasteltavissa alla. Ensimmäisen työpajatehtävän vastauksissa vahvimmin esiin nousseita teemoja ovat kaavoitus, infrastruktuuri, tutkimus ja kehitys, koulutus, liikenne, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja energiatehokkuus. Ensimmäisessä keskustelutilaisuudessa sivuttiin myös yksilön viihtyvyyteen liittyviä seikkoja, jotka toisella kerralla jäivät pois. Julkisten palvelujen järjestäminen, joka ensimmäisessä tilaisuudessa ei kerännyt mainintoja, nousi puolestaan varsin vahvaksi klusteriksi toisessa työpajassa. Jälkimmäisen kysymyksen vastauksiin sisältyvät toisaalta yksilöiden suuret, perustavaa laatua olevat valinnat – kuten asuinpaikan ja elinympäristön valinta, muuttoliike – sekä näiden yksityisten valintojen julkiset seuraukset, erityisesti yhteiskunnan erilaisten verkostojen moninaistuminen. Kansallisesti ratkaistavien teemojen ohella kysymykseen yhdistettiin myös kansainvälisiä epävarmuustekijöitä, kuten globaalien markkinoiden, EU:n tai Venäjän kehitys. Ensimmäisen kysymyksen vastauksissa esiin nousevat teemat edustavat pitkälti alueellisen kehittämisen perinteistä valtavirtaa ja sellaisia politiikkalohkoja, jotka melko helposti sijoittuvat jonkun tietyn hallinnonalan alle, vaikka ne toki linkittyvätkin keskenään. Jälkimmäisen kysymyksen vastauksissa mainitut tekijät sen sijaan korostavat alueellisen kilpailukyvyn tarkastelussa välttämätöntä sektorit ja hallinnonalat ylittävää ajattelua. Tämä 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 13
  14. 14. vahvistaa Demos Helsingin – ja myös prosessin pohjana olleisiin esiselvityksiin sisällytettyä – käsitystä siitä, että alueellisen kehityksen huipputasolle nousemiseksi vaaditaan erilaisia ohjauskeinoja ja verkottuneisuuden kehittämisen tutkimista. 1) Mitkä julkisen ohjauksen piirissä olevat alueellisen kilpailukyvyn tekijät painottuvat seuraavan 15 vuoden aikana nykyiseen nähden?   Tutkimus ja kehitys, innovaatiot, koulutus (12 mainintaa):       "Osaamisen kehittäminen koulutuksella (4 mainintaa) "Koulutusjärjestelyjen laajuuden ja kattavuuden ylläpito"       "Koulutuksen osuvuus suhteessa työvoiman tarpeeseen"       "Toimiva koulutusjärjestelmä, erityisesti ammatillinen ja korkeakoulutus"       "Koulutus-tutkimus-innovaatiotoiminta-elinkeinoelämä -klusteroimisen fasilitointi"       “Innovaatiojärjestelmä" (2 mainintaa)       "Työvoiman saatavuus"       "Tutkimuksen rahoitus" Alueellinen ja globaali talous (9 mainintaa):       "Tukipolitiikka – kunnille, maataloudelle, ihmisille"       "Paikallistalouden vahvistaminen osana globalisaatiota”       "Ohjaaminen verotuksella"       ”Paikallisen kysynnän tyydyttäminen paikallisella tuotannolla”       "Yritysten kilpailukykytekijöiden edistäminen"       "Yritys-Suomi ja palvelut       "Yhdyskuntarakenteen taloudellisuus"       "Aluetalouksien epävarmuuksien (heilahteluiden) tasoittaminen"       "Tuotantotoiminnan sijaintitekijät ja globalisaatio" Infrastruktuuri: liikenne ja väyläinfra, tietoverkot (9 mainintaa):       "Infrayhteydet"       "Isot infrainvestoinnit"       "Tietoliikenneverkot" (2 mainintaa)       "Joukkoliikenteen kehittäminen"       "Raideinfraa koskevat ratkaisut"       "Kestävä & toimiva liikennejärjestelmä"       "Julkinen liikenneinfra"       "Kulkumuotojakauma" Ilmastonmuutos, kestävä kehitys, energiatehokkuus (9 mainintaa):       “Ilmastonmuutoksen hillintä" (2 mainintaa)       “Luonnonvarapolitiikka"       "Ekologisesti ja taloudellisesti kestävät asumis- ja elinympäristöt"       “Ekologisesti ja taloudellisesti kestävä energiantuotanto" (2 mainintaa)       "Ekologisesti ja taloudellisesti kestävä liikenne ja liikkuminen"       "Energiatehokkuus – normit ja ohjaus"       "Ympäristöasiat" Kaavoitus (4 mainintaa):       "Kaavoituksen valtakunnallinen ohjaus"       "Uudisrakennusten ekotehokkuus" 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 14
  15. 15.       "Maapolitiikka / kaavoitus"       "Valtion osallistuminen kaavoitukseen" Alueellinen viihtyvyys & imago (4 mainintaa):       "Julkiset palvelut kattavat laajempia alueita"       "Alueellisen omaehtoisuuden tukeminen"       “Asukkaan ja asiakkaan huomioiminen"       "Elämän laatu ja virkistys" Julkinen palvelutuotanto (4 mainintaa):       "Perusoikeudet"       "Hyvinvointipalvelut"       "Palvelujen järjestäminen"       "Palveluinfra ja kansalaisten tasavertaisuus" Maahanmuutto (1 maininta):       "Maahanmuuton salliminen" 2) Mitkä heikosti tai epäsuorasti julkisen ohjauksen piirissä olevat alueellisen kilpailukyvyn tekijät painottuvat seuraavan 15 vuoden aikana nykyiseen nähden?   Ohjauskeinojen, hallinnon ja kansalaisten ajattelutapojen muutokset (6 mainintaa):       "Mahdollisuuksien huomaaminen sen sijaan, että odotetaan valtiota apuun"       "Something in the air – luovat yhteisöt"       "Arvomaailman kehittyminen"       "Itseohjautuvuus ohjauskeinona"       "Monenkeskinen neuvotteluohjaus ohjauskeinona"       "Tahtotilan syntyminen alueilla” Yksilöiden valintojen julkiset seuraukset (5 mainintaa ):       "Asuntotarjonta"       "Työpaikkojen sijainti"       "Osaavan henkilöstön saaminen"       "Monikulttuuristuminen"       "Segregaation hallinta" Verkostojen monimutkaistuminen (5 mainintaa ):       "Kansalaisten kansainvälisyys"       "Ihmisten sosiaaliset verkostot" (2 mainintaa)       "Vapaa-ajan merkitys kasvaa ja liikkuvuus lisääntyy"       "Tapa kuulua yhteisöön / yhteisöllisyys" Maailmanlaajuiset tekijät ja Suomi (5 mainintaa ):       "Globaalit markkinat ja Suomen asema niillä"       "Globaalien markkinoiden vaikutus alueiden eriarvoistumiselle"       "Globalisaatio"       "Venäjä epävarmuustekijänä"       "(Kaakkois-)EU epävarmuustekijänä"          Väestörakenteelliset tekijät (5 mainintaa ):       "Väestörakenteelliset muutokset (mm. ikääntyminen)"       "Väestökehitys"       "Väestö ja työvoimaresurssit"       "Ammatinvalinta/koulutus" 2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 15
  16. 16.       "Elintavat" Asuminen ja liikkuminen (5 mainintaa):       "Ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti toimivat asuinympäristöt"       "Asuinpaikan valinta" (2 mainintaa)       "Liikkuminen"       "Muuttoliike" Yksilöiden perustavaa laatua olevat elämänvalinnat (4 mainintaa):       "Ammatin valinta"       "Ihmisten liikkuminen ja maahanmuutto"       "Asuinpaikan valinta" Yritystoiminta ja innovaatiot (3 mainintaa):       "Yritystoiminnan uudistuminen"       "Yritysten kilpailukyky"       "Pk-yritysten innovatiivisuus ja verkostoituminen" Verkostojen hallinta ja niiden hyödyntäminen (3 mainintaa):       "Verkostoitumisen edistäminen, yrittäjien verkostot, eri osaajien yhdistäminen"       "PK-yritysten verkostomainen toiminta"       "Inspiroivat yksilöt & heidän verkostonsa"                            Tieto- ja viestintäteknologiat (1 maininta):       "ICT" Ilmastonmuutos, kestävä kehitys, energiatehokkuus (1 maininta):       "Ilmastonmuutoksen haaste"     2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 16

×