Riistapäivät 2018 esitys

1. Riistaelinympäristöt valtion
monikäyttömetsissä
Lauri Karvonen, Metsähallitus Metsätalous Oy
18.1.2018
Kuva: Jari Ilmonen

2. Metsätalouden ympäristöopas lähtökohta riistan huomioimiselle
metsien käsittelyssä
Pääpaino ympäristöoppaassa on metsäkanalintujen hoidossa
• metsien käsittely vaikuttaa metsäkanalintujen
elinympäristöihin
• MMM antoi Metsähallituksen tulostavoitteeksi vuosille 2009-
2010 hoitosuunnitelman laatimisen
Myös muiden riistalajien huomioiminen tärkeää
• Metsien käsittelyn lisäksi myös muu maankäyttö voi vaikuttaa
riistalajeihin ja niiden kantoihin (esim. hanhisuot)
• Nykyinen metsien käsittely myös suosii tiettyjä riistalajeja
(esim. hirvi)
Ympäristöopasta ollaan parhaillaan uusimimassa
• Pyritään hyödyntämään uusin tutkimustieto
 esim. peitteisyyttä ylläpitävät 0 - 5 m alikasvos ja tiheiköt parantavat
merkittävästi metsäkanalintujen viihtymistä, pesien säilymistä ja tarjoavat suojaa poikueille
ja aikuisille metsäkanalinnuille.

3. Valtion maiden maankäyttö ja riista
Metsänkäsittely
kohdistuu tuottavalle
metsämaalle ja näillä
alueilla on tärkeää
huomioida riista
Kitu- ja joutomaat ovat
metsänkäsittelyn
ulkopuolella, mutta
näilläkin alueilla on
arvokkaita
riistaelinympäristöjä
Talousmetsien alue-
ekologinen verkosto
kattaa nykyisin noin 10-
15 % metsämaan pinta-
alasta.
Riistaa suosiva metsänkäsittely
Suojelualueet
Metsätalouden erityiskohteet

4. Riistaelinympäristöjen hoidon tarkastelutasot
1) Alueellisella tasolla (maisematasolla)
• Alue-ekologinen suunnittelu. Elinympäristöjen kartoitus ja niiden kytkeytyvyys sekä
metsäpeitteellisyys  lajin säilyminen aluetasolla
• Taimikoiden ja kasvatusmetsien parempi soveltuvuus riistalle
• Varvuston turvaaminen / metsäkanalinnut
2) Elinympäristötaso (soidinpaikat, poikueympäristöt)
• Arvokkaiden elinympäristöjen tunnistaminen ja huomioiminen
sekä ennallistaminen (esim. riekon soidinpaikkojen ennallistaminen ja
metson soidinpaikan käsittely)
 toimivien reviirien ja lisääntymisen turvaaminen
3) Metsikön sisäiset rakennepiirteet
• Puuston kerroksellisuus, pensas- ja varpukerros jne.
 etenkin poikasvaiheessa suojaa ja ravintoa

5. Riistan huomiointi metsikön uudistamisvaiheessa -1
 Kasvatettavan puuston koko-, puulaji- ja tiheysvaihtelusta
huolehtiminen jo uudistusalan suunnittelusta, raivauksesta ja
taimikon varhaishoidosta lähtien.
 Hakkuualalle jätetään säästöpuuryhmiä (esim. 1-5 aarin ryhmiä 1-3
kpl/ha). Ryhmät toimivat riistatiheikköinä, jos niissä on
maanpinnassa varvustoa ja 0-5 m alikasvos- ja pensasuojaa.
Säästöpuusto kannattaa keskittää
 Luontevia säästöpuuston (tiheikön) sijoituspaikkoja ovat pienet
soistumat, kallioiden laiteet, suon ja kankaan
vaihettumisvyöhykkeet ja muut reuna-alueet. Kohteista löytyy
yleensä varvustoa ja alikasvosta
 Hakkuissa säästetään vaihettumisvyöhykkeiden turvemaalla
kasvava puusto.

6. Riistan huomiointi metsikön uudistamisvaiheessa - 2
• Raivataan ainoastaan taimettumista, metsänviljelyä
tai puunkorjuuta selvästi haittaava alikasvos
• Säästetään säästöpuuryhmiä ja pienialaisia tiheikköjä
• Maanmuokkaus mahdollisimman keveästi (varvusto)
• Taimikonhoidossa ylläpidetään lehtipuusekoitusta
Riistapainotukset
• Säästöpuustot korpisoistumiin, jossa mustikkaa
• Koivuryhmiä suositaan uudistusalojen ja taimikoiden
sekä luontaisten aukeiden, kuten peltojen ja
vesistöjen, reunoilla. Ryhmät jätetään kumpareille tai
rinteisiin (teeri)
 Säästetään leppä-, koivu- ja kuusiryhmiä (pyy)
Metsän rakennetta pyritään monipuolistamaan säästöpuu- ja
alikasvosryhmillä. Varvustoa pyritään säästämään

7. • Vuosittainen kasvatusmetsien käsittelypinta-ala on suuri  vaikutukset myös suuria
• Yhteinen tavoitekuva metsikön mittakaavassa: rakenteeltaan vaihteleva sekametsä,
alikasvosta ja runsas varvusto
 Kasvatushakkuiden ennakkoraivauksissa raivataan vain hakkuuta haittaava puusto. Kuusi ja
koivu ovat parhaita alikasvospuita.
 Metsikön aiemmissa käsittelyissä säästetyt tiheiköt ja säästöpuuryhmät jätetään
kasvatushakkuussa edelleen käsittelemättä
 Riistatiheikön koko voi vaihdella muutaman alikasvoskuusen puuryhmästä aina 5 aarin
kokoiseen laikkuun. Riistatiheiköiden suositeltava määrä on 3 - 5 kpl /hehtaari.
 Tarvittaessa tehdään uusia tiheikköjä jättämällä sopiviin kohteisiin harventamattomia
laikkuja tai vyöhykkeitä (pienialaiset korvet ja soistumat, kalliokot ja niiden laiteet)
 Hakkuissa säästetään vesistöjen suojakaistat ja vaihettumisvyöhykkeet.
 Erityishakkuiden käyttö (rh-harvennus, mutta myös pienaukkokasvatus ja - uudistaminen)
Metsäkanalintujen huomiointi kasvatushakkuissa

8. Riistanhoidollisten harvennushakkuiden tavoitteet
Riistanhoidollinen harvennushakkuu on eräs keino saavuttaa ympäristöoppaassa tavoitteet
• Monimuotoisuuden lisääminen puustoltaan monotonisissa metsissä
 Turvataan säästöpuuston määrä ja laatu tulevissa uudistushakkuissa
 Lisätään puustollista pienialaista vaihtelua (kasvatusmetsä-avoala/taimikko-
tiheikkö) ja sitä kautta parannetaan metsäkanalintujen ja pienriistan
elinolosuhteita.
• Puuntuotosta ei tarpeettomasti huononneta.
Kasvatusmetsien puustollista vaihtelua mahdollisuus lisätä myös v 2014 metsälain
eri-ikäisrakenteisen metsikön kasvatushakkuita soveltamalla (pienaukko- ja poimintahakkuut)
- Valtion mailla ns. pienaukkokasvatus, jossa tehdään tietty määrä max o,3 ha aukkoja.
- Hakkuuseen voi liittyä myös välialueiden käsittely

9. Sp-
ryhmä
20 m
Avoala
10 m
Riistanhoidollinen harvennushakkuu
ajour
a
ajour
a
ajour
a
20 m 20 m

10. Riistanhoidollisen harvennuksen käyttö
Suunnitteluohje (voidaan soveltaa Lapissa ja PoKa-alueella)
• mäntyvaltaiset monotoniset metsät
• toimenpiteen koko yli 5 ha
• kuiva ja kuivahko kangas, ei turvemaille
• kohteille, jossa ei luontaisia riistatiheikköjä
• ei kohteille, jossa ennakkoraivaustarve
Toteutusohje
• vähintään 1 rinkilä/ 2 ha
• rinkilän koko ja pinta-alavaikutus:
säästöryhmä, jonka säde 10 m ( 3,2 a), avoala ympärillä 10 m leveänä ( avoala 9,4 a)
• koko rinkilän vaikutusala ala 12,6 a. Reunametsää syntyy 188 m.
10

11. Alue-ekologinen verkosto ja riistaelinympäristöt
11

12. Riistaelinympäristöt ja niiden huomioonottaminen
12
Riistaelinympäristöinä
voidaan merkitä erikseen
• Metson, teeren ja riekon
soitimet
• Pyy-ympäristöt
• Hanhisuot
• Vesilintukosteikot
• Poikue-elinympäristöt
• jne.
Huomattava, että monet riistalajit hyödyntävät monella tapaa monimuotoisuuden kannalta suojeltuja
kohteita esim. puronvarsimetsiköitä

13. Erityyppisten riistaelinympäristöjen määrä - paikkatietoraportit
Riistakohde E-Suomi Po-Ka Lappi Yhteensä
Teeren soidinalue 3 695 12 466 1 010 17 186
Metson soidinalue 8 592 10 249 14 101 32 941
Riekon soidinalue 53 824 434 1 312
Pyy-ympäristö 2 863 1 876 4 245 8 985
Poikue-elinympäristö 311 250 763 1 324
Yhteensä, ha 15 514 25 666 20 553 61 747
Riistakohde E-Suomi Po-Ka Lappi Yhteensä
Vesilintujärvi 124 150 968 1 242
Hanhisuo 202 7 724 7 845 15 771
Luolasto 190 219 415 824
Majavan elinympäristö 1 808 295 55 2 159
Yhteensä, ha 2 324 8 387 9 283 19 996
Riistakohde E-Suomi Po-Ka Lappi Yhteensä
Muu elinympäristö, ha 4272 4140 12624 21036

14. Metson soidinpaikat ja niiden huomiointi
438
533
727
176
373
174
0
100
200
300
400
500
600
700
800
E-Suomi Po-Ka Lappi
Metsonsoidinpaikatvaltionmailla
Monikäyttömetsät Suojelualueet
Soidinpaikka = 250 m säteellä soidinkeskuksesta (20 ha) –merkitään paikkatietojärjestelmään
Soidinalue = 1 km säteellä soidinkeskuksesta (noin 300 ha)

15. Metson soitimet valtion metsätaloudessa
• Soidinpaikkoja Metsähallituksen
paikkatietojärjestelmässä noin 2400 kpl, joista
noin 70 % (1 700 kpl) monikäyttömetsissä ja loput
suojelualueilla.
• Soidinten toimivuus varmistetaan
soidinpaikkatarkastuksilla. Ennen varmistusta
soidinpaikka luokitellaan ”tarkistettavaksi”.
• Soidin voidaan poistaa, jos se on todettu
toimimattomaksi 3 peräkkäisenä keväänä
• Soidinpaikalla ei saa hakata Etelä-Suomessa 15.3.–
20.5 ja Pohjois-Suomessa 1.4.–20.5.
• Metso-paikkatietotyökalun avulla varmistetaan,
että sekä soidinpaikka että -alue säilyvät riittävän
puustoisina hakkuutoimenpiteissä. Leimikon
suunnittelussa noudatetaan ohjeissa määriteltyjä
raja-arvoja Metson soidinpaikkoja Lapissa

16. Metso-analyysi soidinpaikalla ja – alueella
16
Raja-arvot 50 % ja 30 % soveliasta pinta-alaa
- Analyysi tehdään ennen hakkuuta ja
suunniteltujen toimenpiteiden jälkeen

17. Metson soidinpaikan ja –alueen hoito-ohjeet
Soidinpaikka = 250 metrin säteellä soidinkeskuksesta
• Soidinkeskus jätetään pääsääntöisesti
käsittelemättä
• Uudistusalan koko enintään 1,0 ha ja keskileveys enintään 50 m
• Keskipituudeltaan yli 6 m yli 50 %
• Tavoitenäkyvyys maan pinnan lähellä 20-70 m
• Osa ensiharvennuksista aikaisemmin
• Tavoiterunkoluku viimeisen harvennushakkuun jälkeen 400 – 800
runkoa/ha
• Mäntyä suositaan, myös kuusi ja haapa eduksi
Soidinalue = 1 km säteellä soidinkeskuksesta
• Metsäpeitteisyys (keskipituudeltaan yli 6 m kasvatusmetsät ja yli 25 m3/ha
kitumaat) yli 30 %, mieluiten yli puolet kokonaispinta-alasta
• Uudistusala alle 8 ha, ja lähempänä kuin 500 m soidinpaikasta alle 4 ha, suurin
leveys 300 m, aukkojen etäisyys vähintään 100 m, välialue uudistetaan kun
uudistusalan puusto yli 6 m
• Osalla käsittelyaloista ensiharvennuksia voi tehdä normaalia aikaisemmin
• Osalla käsittelyaloista voidaan taimikonhoidossa jättää normaalia harvempi puusto

18. Riistaelinympäristöjen ennallistaminen monikäyttömetsissä
18
Monikäyttömetissä on riistan elinympäristöinä ennallistettu metsätalouden ja
Eräpalvelujen yhteistyönä v 2008 lähtien. Ennallistamiskohteina ovat olleet etenkin
• Riekon soidinalueet
• Hanhisuot
• Pienialaiset metsäkanalintujen poikue-elinympäristöt (puronvarret ym.)
• Soiden ennallistaminen palvelee myös teeren soitimia
Alue Riekko- ja hanhisuot, ha Korvet, ha Avovesikosteikot, ha
Etelä-Suomi 1 167 7 95
Po-Ka 2 145 225 123
Lappi 1 283 0 23
Yhteensä 4 594 232 240
35 kpl

19. Riekon elinympäristöjen ennallistaminen
Kokemukset riekkosoiden ennallistamisesta metsätalouden
alueilla ovat olleet hyviä
Riekkosoiden suunnittelu ja toteutus tehdään
metsätalouden toimenpidesuunnittelun sekä niitä
seuraavien kunnostusojituksen sekä puunkorjuun
yhteydessä
• Puuston poisto ja ojien täyttäminen tarvittavilta osin
• Ennallistamiskohteiden hyödyntäminen
kunnostusojitusalueen valumavesien
pintavalutuskenttänä
• Kankaiden laidassa olevat niskaojat pyritään myös
täyttämään
• Soiden reunametsiin luontaisille
vaihettumisvyöhykkeille jätetään kuusialikasvosta ja
kuusisekoitusta suojapuustoksi riekolle
19
V 2016 ennallistettuja kohteita Rovaniemellä

20. Hanhisuot
• Metsähanhien ja muiden soilla pesivien vesilintujen
elinympäristöjä voidaan kunnostaa ennallistamalla
ojitettuja, metsänkasvatukseen kelpaamattomia
avosoita ja niiden reuna-alueita.
• Tiedossa olevien metsähanhen pesimäsuot
huomioidaan moottorikelkka-, retkeily- ja
polkureittien suunnittelussa siten, ettei kevään ja
kesän aikana häiriötä aiheuttavaa toimintaa alueilla
lisätä.
• Kesäajokelpoiset tiet linjataan riittävän etäälle
hanhien pesimäsoiden metsäisistä reuna-alueista. Jos
pesimäsuohon sisältyy metsäisiä laajempia
suosaarekkaita, niiden korjuu hoidetaan talvitiestön
avulla
Hanhen pesimäsuo kaukana pohjoisessa

21. Vesilintujen uusien elinympäristöjen luominen
• Uusia vesilintukosteikoita voidaan
perustaa mm. jälkikäyttönä turvesoille,
luonnonravintolammikoille,
majavatulvikoille sekä metsätalouden
toiminnan seurauksena kuivaneille
kosteikoille.
• Kunnostusojituksen suunnittelun
yhteydessä selvitetään mahdollisuudet
rakentaa valumavesien laskeutusaltaita
tai pintavalutuskenttiä, jotka voivat
toimia samalla vesilintukosteikkoina.
• Altaiden rantojen ja pohjan muotoilu
toteutetaan vesilintuja ja luonnon muuta
monimuotoisuutta hyödyttävällä tavalla.

22. www.facebook.com/metsahallitus
www.twitter.com/metsahallitus
www.metsa.fi
22