Monimetsä - Luonnonhoidon toimintamallit talousmetsissä, Hyvinkää 12.4.2018

1. Mikko Kallioinen
12.4.2018 Hyvinkää
Metsälain 10 §:n kohteiden
huomioiminen
Monimetsä - Luonnonhoidon toimintamallit talousmetsissä

2. • Harvinaisia ja uhanalaisia eliölajeja on vaikea tunnistaa
• Elinympäristöjen tunnistaminen on helpompaa
• Ominaisuuksiltaan ääreviä, esimerkiksi karuja, reheviä, kosteita tai
kuivia
• Elinympäristöjen turvaaminen on hyvä keino lahopuun lisäämiseen
• Lahopuun määrä elinympäristöissä lisääntyy elinympäristöjen
merkitys monimuotoisuudelle kasvaa
• Suositeltavaa on tunnistaa ja ottaa huomioon kaikki luontokohteet
Luontokohteiden säilyttämisen merkitys

3. • Käsittelymahdollisuudet melko vähäisiä, ominaispiirteet säilytetään tai niitä
vahvistetaan
• Yksinkertaisinta on 10 § erityisen tärkeiden elinympäristöjen rajaaminen
toimenpiteiden ulkopuolelle
Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely

4. ” Metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että turvataan yleiset
edellytykset metsien biologisen monimuotoisuuden kannalta
tärkeiden elinympäristöjen säilymiselle.”
” Monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat
luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka
erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi.”
’’ Erityisen tärkeät elinympäristöt ovat pienialaisia tai
metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä.’’
’’ Erityisen tärkeissä elinympäristöissä voidaan tehdä varovaisia
hoito- ja käyttötoimenpiteitä, joissa elinympäristöjen
ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan.’’
Metsälaki 10 §/10a §

5. Metsälain 10 §:ssä määritellään metsien monimuotoisuuden kannalta
erityisen tärkeät elinympäristöt, joita on 7 ryhmää:
1. lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien
norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt;
2. lehto- ja ruohokorvet, yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, letot,
vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot sekä luhdat;
3. rehevät lehtolaikut;
4. kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla;
5. rotkot ja kurut;
6. jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; sekä
7. karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot,
kivikot ja louhikot.
Metsälain 10 §:n mukaiset erityisen tärkeät
elinympäristöt

6. • Lampien välittömät lähiympäristöt
› erityisen tärkeitä elinympäristöjä voivat olla ainoastaan
enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät
lähiympäristöt
• Vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot
› uudessa säännöksessä ominaispiirteenä mainitaan ainoastaan
luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous
• Rehevät lehtolaikut
› lehtolaikun ominaispiirteisiin kuuluvat aiempien vaatimusten
lisäksi lehtomulta ja luonnontilaisen kaltainen puusto ja
pensaskasvillisuus
Muutokset erityisen tärkeiden elinympäristöjen
määritelmissä ja ominaispiirteitä koskevissa
säännöksissä (2014)
6

7. • Rotkot ja kurut
› kohteiden on oltava pääosiltaan vähintään 10 metriä syviä
• Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
› voimassa olevissa säännöksissä ei enää mainita varjostusta eikä
rapautumistuotteiden seurauksena syntynyttä rehevää kasvillisuutta
› jyrkänteissä alusmetsä on kuitenkin yleensä ympäröivää rehevämpää
ja nimenomaan kalliosta rapautuvien ravinteiden takia
› erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat pääosiltaan vähintään 10 metriä
korkeat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
› säännöksen sanamuodon perusteella myös paistesuuntaan avautuvat
jyrkänteet voivat siis olla erityisen tärkeitä elinympäristöjä
Muutokset erityisen tärkeiden elinympäristöjen
määritelmissä ja ominaispiirteitä koskevissa
säännöksissä
7

8. Suoelinympäristöt
luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous
a) lehto- ja ruohokorvet, rehevä ja vaatelias kasvillisuus,
erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus
lehto-, saniais-, ruoho- ja heinäkorvet, lähdekorvet
b) yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet
erirakenteinen puusto, vallitsevana yhtenäinen metsäkorte- tai
muurainkasvillisuus
c) letot (myös Lapissa) maaperän runsasravinteisuus,
puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus
d) vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot
e) luhdat, erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus
sekä pintavesien pysyvä vaikutus
Elinympäristöt (uudet) ja niiden ominaispiirteet
8

9. Elinympäristöjen käsittelyn yleiset piirteet
• Ominaispiirteitä säilyttäviä toimenpiteitä:
› varovaiset, poimintaluonteiset hakkuut (ei kaikissa kohteissa!)
› yksittäisten kuokkalaikkujen tekeminen
› luontaisten puulajien viljely
• Ominaispiirteitä vahvistavia toimenpiteitä:
› suunnitelmalliset luonnonhoitotoimet
› luonnontilan ennallistamistoimet
• Metsäkuljetus ja puron ylitys sallittua erityistä varovaisuutta
noudattaen, mikäli ei vaaranna ominaispiirteiden säilymistä
• Poimintahakkuussa säilytettävä puuston ikärakenne (rakenne ja
kerroksellisuus), vanhat ylispuut sekä kuolleet ja lahot puut. Ei
raivausta; pensaskerros säilyy elinvoimaisena. (VNA 15 §)
Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely
9

10. Metsälain 10 § tulkintasuositus

11. • Luonnontilaisen kaltaisuuden ilmentäjiä ovat mm. puuston ikä-,
läpimitta- ja pituusvaihtelu sekä lahopuuston esiintyminen
• Jos puustoa on käsitelty metsälain 10 a §:n varovaisilla
poimintaluonteisilla hakkuilla puusto on toimenpiteistä huolimatta
luonnontilaisen kaltaista
• Viljelymetsä tai tavanomaisin kasvatushakkuin käsitelty metsä
voi aikaa myöten kehittyä luonnontilaisen kaltaiseksi. (Joensuun
käräjäoikeus R 07/1261 ja Itä-Suomen hovioikeus R 07/986)
• Luonnontilaisen kaltaiseksi katsottava metsä on
havupuumetsissä vähintään varttunutta kasvatusmetsää. Seka-
ja lehtipuumetsissä luonnontilaisen kaltainen puusto voi olla
kehitysvaiheeltaan nuorempaa
• Sukkession loppuvaiheen kuusikko, jossa ei ole puuston ikä-,
läpimitta tai pituusvaihtelua, voidaan katsoa luonnontilaisen
kaltaiseksi, jos viimeisestä hakkuusta on kulunut Etelä- ja Keski-
Suomessa vähintään 30—40 vuotta ja Kainuussa, Pohjois-
Pohjanmaalla ja Lapissa vähintään 50 vuotta
Luonnontilaisen kaltaisuuden tulkinta

12. • Metsätaloudellisesti vähämerkityksellisinä voidaan pitää kohteita, joiden
markkinakelpoisen puuston arvo on alle 3000 euroa
• Jos metsätaloudellisesti vähämerkityksellisen kohteen pinta-ala on yli 5 hehtaaria, sitä
ei pääsääntöisesti voida pitää ympäröivästä metsäluonnosta selvästi erottuvana
erityisen tärkeänä elinympäristönä, vaikka muut laissa säädetyt erityisen tärkeän
elinympäristön edellytykset täyttyisivätkin
• Pienialaisina voidaan pääsääntöisesti pitää kohteita, joiden pinta-ala on enintään 2
hehtaaria
• Samaa pinta-alarajaa sovelletaan myös ojittamattomilla ja muuten vesitaloudeltaan
pääosin muuttumattomilla soilla sijaitseviin kangasmetsäsaarekkeisiin
• Pienialaisten kohteidenkin on oltava ympäröivästä metsäluonnosta selvästi erottuvia,
että kohde ylipäätään on metsälain mukaiseksi erityisen tärkeäksi elinympäristöksi
tulkittava kohde
• Kohteiden pienialaisuutta ja metsätaloudellisesti vähämerkityksellisyyttä arvioidaan
metsäkiinteistöittäin ja elinympäristötyypeittäin
Erityisen tärkeiden elinympäristöjen selvästi erottuvuus sekä
pienialaisuus tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisyys

13. Esimerkki:
• Kolmen hehtaarin kokoinen lehtokohde, joka täyttää koko alaltaan kaikki
metsälakikohteenkriteerit, kohde ei ole pienialaiseksi luettava kohde, eikä siten
metsälakikohde
• Jos ko. kolmen hehtaarin lehtokohteesta hakataan yhden hehtaarin kokoinen osa
ja jäljelle jäävä kahden hehtaarin ala täyttää metsälakikohteen kriteerit, on kohde
muuttunut jäljelle jäävältä osalta pienialaiseksi ja siten metsälakikohteeksi
• Jos kolmen hehtaarin purokohteesta yhden hehtaarin alalta esim. luonnontilaisen
tai luonnontilaisen kaltaisen puuston kriteerit eivät täyty ja kahden hehtaarin
alalta kaikki metsälakikohteen kriteerit täyttyvät, on kohde kahden hehtaarin
kokoisena pienialainen ja siltä osin lakikohteeksi luokiteltavissa
• Samalla kiinteistöllä oleva enintään 2 hehtaarin kokoinen puron välitön
lähiympäristö, johon liittyy enintään kahden hehtaarin kokoinen ruohokorpi, voi
olla molempien elinympäristöjen osalta metsälakikohde, vaikka kokonaisuus
onkin yli 2 hehtaaria

14. • Ympäröivästä metsäluonnosta erottuvuudella tarkoitetaan
kohteesta riippuen mm. kasvillisuuden, vesitalouden, puuston ja
maastopiirteiden erottuvuutta ympäristöstään
• Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen (KHO:2006:37)
mukaan metsälaissa säädetyn ympäristöstään selvästi
erottuvuuden edellytyksen on katsottava tarkoittavan erityisen
tärkeää elinympäristöä sinänsä. Kohteen rajojen ei sitä vastoin
tarvitse olla selvästi maastossa havaittavissa
› esim. pienvesikohteen välittömän lähiympäristön ulkorajojen ei
tarvitse erottua selvästi ympäröivästä metsästä -> uoman
kylläkin
Kohteiden erottuvuus ja rajaaminen

15. • Välittömän lähiympäristön leveys voi vaihdella kasvupaikasta,
ilmansuunnasta, maastonpiirteistä ja puustosta riippuen
• Rajaus perustuu pääsääntöisesti siihen, miten puusto ja
pensaskerros ylläpitävät varjostuksellaan kosteaa pienilmastoa
ja kasvillisuutta
• Rajauksessa huolehditaan, että pienilmasto säilyy
luontaisesti varjoisissa ja kosteissa kohteissa
• Välittömältä lähiympäristöltä edellytetään vähintään
luonnontilaisuuden kaltaisuutta
Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman
muodostavien norojen sekä pienten lampien
välittömät lähiympäristöt

16. • Rajataan riittävän levyinen välitön lähiympäristö valon (etelä-,
lounas- ja länsi-) puolelle
• Valon puolelle rajattava välitön lähiympäristö on vähintään
puuston keskipituuden levyinen
• Pienvesielinympäristön varjon (luode-, pohjois-, koillis-, itä- ja
kaakkois-) puolella välitön lähiympäristö voi olla kapeampi kuin
valon puolella riittävän varjostuksen ja kostean pienilmaston
säilyttämiseksi
• Puuston rakenne ja kerroksellisuus huomioidaan välitöntä
lähiympäristöä rajattaessa. Välittömän lähiympäristön leveys
ratkaistaan tapauskohtaisesti
Pienvesikohteiden rajaaminen: Kyse on tasaisessa
maastossa tai valon puoleisella rinteellä sijaitsevasta
pienvesielinympäristöstä

17. • Kurumaisessa laaksossa ja varjorinteen ollessa tasaista
maastoa pienvesien välitön lähiympäristö on yleensä kapeampi
kuin tasaisessa maastossa valon puoleisella rinteellä
• Rajaus tehdään pienveden molemmin puolin (puro ja noro) tai
sen ympäri (lampi ja lähde) riittävän varjostuksen ja kostean
pienilmaston säilyttämiseksi
• Kurumaisissa kohteissa välitön lähiympäristö rajautuu yleensä
kurun / rinteen yläosaan
Pienvesikohteiden rajaaminen: Kyse on kurumaisessa
laaksossa tai varjorinteellä sijaitsevasta
pienvesielinympäristöstä

18. • Rajauksissa noudatetaan edellä mainittuja periaatteita, jos
kohteeseen rajoittuvat erityisen tärkeät elinympäristöt jäävät
rajauksen sisälle
• Mikäli pienvesikohteeseen rajoittuvan muun erityisen tärkeän
elinympäristön rajaus yltää kauemmas pienvesielinympäristöstä,
kulkee rajaus sen ulkoreunalla
Pienvesikohteiden rajaaminen: Pienvesielinympäristöön
rajoittuu ja liittyy joku muu erityisen tärkeä elinympäristö
tai muita erityisen tärkeitä elinympäristöjä

19. • Jos puron tai noron toinen puoli on peltoa, taimikkoa tai
vastaavaa tai ei muutoin täytä erityisen tärkeän elinympäristön
kriteerejä, ei kyseessä ole yleensä toisenkaan puolen osalta
erityisen tärkeä pienvesielinympäristö
• Muulla perusteella (rehevä korpi, rehevä lehtolaikku, jyrkänteen
alusmetsä) kohde voi luonnollisesti olla erityisen tärkeä
elinympäristö
Pienvesikohteiden rajaaminen: Puron tai noron
toisella puolella oleva puusto ei ole luonnontilaista
tai sen kaltaista

20. • Metsälaissa tarkoitetuille reheville korpityypeille sekä letoille
yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen
kaltainen vesitalous. Kasvillisuus on vaateliasta ja rehevää
• Korpien puuston on erirakenteista, letoille on tyypillistä puuston
vähäinen määrä
Rajausohjeita
a) Rehevä korpi tai letto liittyy erityisen tärkeäksi luokiteltavaan pienvesielinympäristöön
• Mikäli pienvesielinympäristön rajaus yltää kauemmas kuin rehevän korven tai lettosuon ja
kivennäismaan raja, jää korpi- / lettoelinympäristön ulkopuolelle vielä pienvesielinympäristön
välitöntä lähiympäristöä
• Korpi- / lettoelinympäristön yltäessä pienvesielinympäristön rajausta kauemmas, on rajaus
korpi / lettoelinympäristön ja kivennäismaan vaihtumiskohdassa ja turvemaalla suotyypin tai
muun tekijän (luonnontilaisuus) vaihtumiskohdassa
b) Rehevä korpi tai letto rajoittuvat kivennäismaahan ja/tai muihin turvemaa-alueisiin.
• Yleensä rajaus on korpi / lettoelinympäristön ja kivennäismaan rajakohdassa tai turvemaalla
suotyypin tai muun muutoksen (luonnontilaisuus) rajakohdassa
Rehevät korvet sekä letot

21. • Metsälain mukaan lehtolaikkujen ominaispiirteitä ovat
lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai
luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus.
Kohteiden rajaaminen perustuu näihin ominaispiirteisiin
Rajausohje
• Kyseessä on kostea, tuore tai kuiva rehevä lehtolaikku
• Tärkein ominaispiirre kohteen rajaamiselle on lehtomulta, sekä
vaatelias kasvillisuus. Siksi rajaus on yleensä tehtävä
lumettomana aikana
• Lehtomaiset piirteet kasvillisuudessa eivät riitä, vaan
lehtolajistoa on oltava kohteella kauttaaltaan
• Lajit, niiden määrä ja peittävyys vaihtelevat alueellisesti eri
puolilla maata
Rehevät lehtolaikut

22. • Metsälaissa näillä elinympäristöillä tarkoitetaan pääosiltaan
vähintään kymmenen metriä korkeita kalliojyrkänteitä ja niiden
välittömiä alusmetsiä, joihin esim. jyrkänteen rapautumistuotteet,
jyrkänteeltä valuva vesi tai varjostus vaikuttaa ja jotka erottuvat
ympäröivästä metsäluonnosta selvästi esimerkiksi maaperän
ominaisuuksien, kasvillisuuden tai puuston perusteella
Jyrkänne voi avautua mihin ilmansuuntaan tahansa
Rajausohje
• Jyrkänteen välitön alusmetsä on kaistale, joka erottuu
ympäröivästä alueesta jonkin edellä mainitun piirteen
perusteella. Rajaus tehdään tämän perusteella
Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät

23. Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely
Metsälaki 10 b §
23
Ominaispiirteitä säilyttävät toimenpiteet Ominaispiirteitä
vahvistavat toimenpiteet
Varovaiset
poimintaluonteiset hakkuut
aina puuston rakenne
säilyttäen, ei raivausta
Yksittäiset
kuokka-
laikut
Luontaisten
puulajien
viljely
Suunnitel-
mallinen
luonnonhoito
Luonnon-
tilan ennal-
listaminen
Pienvedet puusto luonnontilaisena tai
luonnontilaisen kaltaisena
säilyttäen,
vesitaloutta muuttamatta
Suoelin-
ympäristöt
puusto luonnontilaisena tai sen
kaltaisena säilyttäen,
vesitaloutta muuttamatta,
vain kun maa jäässä
Rehevät
lehtolaikut
puuston rakenne säilyttäen,
vain kun maa jäässä
Kangasmetsä-
saarekkeet
ei erityisvaatimuksia
Rotkot ja kurut ei erityisvaatimuksia
Jyrkänteet ja
niiden alusmetsät
ei saa tehdä lainkaan
puunkorjuuta
Hietikot, kalliot,
kivikot ja louhikot
säilyttäen vanhimmat ja
kuolleet sekä lahot puut

24. Pienvesien välittömät lähiympäristöt
• Pienvesien välittömissä lähiympäristöissä voidaan varsinkin varjon
puolella tehdä varovaista poimintaluonteista hakkuuta, joka on aina
suositusten mukaista kasvatushakkuuta (tasaikäisharvennusta)
lievempää. Se on tehtävä siten, että puuston kerroksellisuus, varjostus-,
eikä suojavaikutus muutu oleellisesti
• Yleensä puiden poistaminen voi kohdistua vain välittömän
lähiympäristön reunaosiin. Poistettaviksi puiksi valintaan vaikuttaa
varjostuksen säilyttäminen, koska käsittelyssä puuston rakenne pitää
säilyttää, poistettavia puita tulee valita kaikista kokoluokista
alkuperäisen puuston suhteessa
• Isoilla koneilla ei saa mennä välittömälle lähiympäristölle. Mikäli
välittömän lähiympäristön ulkopuolelta käsin ei saada kaikkia korjattavia
puita otettua, mennään välittömälle lähiympäristölle vain kevyillä
korjuuvälineillä, joita varten ei tarvita ajouria
• Jos pienveden välitön lähiympäristö on myös metsälaissa tarkoitettu
suoelinympäristö tai lehtolaikku, toimenpiteet voidaan toteuttaa vain
maan ollessa jäässä
Sallittuja ja kiellettyjä toimenpiteitä koskevia tulkintoja

25. Rehevien lehtolaikkujen käsittely
• Käsittelytoimenpiteet saa toteuttaa vain maan ollessa jäässä
• Kosteiden lehtojen käsittely on rinnastettavissa pienvesi-elinympäristöjen
lähiympäristöjen käsittelyyn
• Tuoreissa lehtolaikuissa voidaan tehdä valikoivaa ja varovaista hakkuuta,
joka edistää lehdon lehtipuuvaltaisuuden säilymistä
• Kuivien lehtolaikkujen vaatelias lehtokasvillisuus vaatii valoa, minkä takia
puustoa voidaan käsitellä riittävän avoimuuden säilyttämiseksi
• Uudistuskypsissä kuivan lehdon kohteissa voidaan tehdä myös männyn
ja rauduskoivun luontaiseen uudistamiseen tähtääviä siemenpuu- tai
suojuspuuhakkuita
Sallittuja ja kiellettyjä toimenpiteitä koskevia tulkintoja

26. • Harvinaisia ja uhanalaisia eliölajeja on vaikea tunnistaa
• Elinympäristöjen tunnistaminen on helpompaa
• Ominaisuuksiltaan ääreviä, esimerkiksi karuja, reheviä, kosteita tai
kuivia
• Elinympäristöjen turvaaminen on hyvä keino lahopuun lisäämiseen
• Lahopuun määrä elinympäristöissä lisääntyy elinympäristöjen
merkitys monimuotoisuudelle kasvaa
• Suositeltavaa on tunnistaa ja ottaa huomioon kaikki luontokohteet
Luontokohteiden säilyttämisen merkitys

27. Kiitos
• ASIAKKAAT – HENKILÖSTÖ – KUMPPANIT – YHTEISKUNTA
www.metsäkeskus.fi | www.metsään.fi
www.twitter.com/metsakeskus | www.facebook.com/suomenmetsakeskus
Mikko Kallioinen, rahoituksen ja tarkastuksen asiantuntija
mikko.kallioinen(at)metsakeskus.fi, puh. 029 432 4310