Metsälain 10§:n kohteiden huomioiminen. Monimetsä -hankkeen Mikkelissä 15.8.2018 järjestämän tilaisuuden luentomateriaalia.

1. Mikko Kallioinen
15.8.2018
Metsälain 10 §:n kohteiden
huomioiminen
Monimetsä - Luonnonhoidon toimintamallit talousmetsissä

2. • Harvinaisia ja uhanalaisia eliölajeja on vaikea tunnistaa
• Elinympäristöjen tunnistaminen on helpompaa
• Ominaisuuksiltaan ääreviä, esimerkiksi karuja, reheviä, kosteita tai
kuivia
• Elinympäristöjen turvaaminen on hyvä keino lahopuun lisäämiseen
• Lahopuun määrä elinympäristöissä lisääntyy elinympäristöjen
merkitys monimuotoisuudelle kasvaa
Luontokohteiden säilyttämisen merkitys

3. • Suositeltavaa on tunnistaa ja ottaa huomioon kaikki luontokohteet
• Luontokohteeseen rajoittuvassa hakkuussa tavanomaista
runsaampi säästöpuusto tarkoituksenmukainen, säästöpuut paras
keskittää luontokohteen yhteyteen
• Luonnonhoitokeinoista sopimisen kannalta on tärkeää, että
ammattilaiset tuntevat luontokohteisiin liittyvät säädökset ja
tarvittaessa osaavat kertoa, missä kulkee lain vaatimusten ja
omaehtoisen panostuksen raja
Luontokohteiden säilyttämisen merkitys

4. • Lampien välittömät lähiympäristöt
› erityisen tärkeitä elinympäristöjä voivat olla ainoastaan
enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät
lähiympäristöt
• Vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot
› uudessa säännöksessä ominaispiirteenä mainitaan ainoastaan
luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous
• Rehevät lehtolaikut
› lehtolaikun ominaispiirteisiin kuuluvat aiempien vaatimusten
lisäksi lehtomulta ja luonnontilaisen kaltainen puusto ja
pensaskasvillisuus
Muutokset erityisen tärkeiden elinympäristöjen
määritelmissä ja ominaispiirteitä koskevissa
säännöksissä (2014)
4

5. • Rotkot ja kurut
› kohteiden on oltava pääosiltaan vähintään 10 metriä syviä
• Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
› voimassa olevissa säännöksissä ei enää mainita varjostusta eikä
rapautumistuotteiden seurauksena syntynyttä rehevää kasvillisuutta
› jyrkänteissä alusmetsä on kuitenkin yleensä ympäröivää rehevämpää
ja nimenomaan kalliosta rapautuvien ravinteiden takia
› erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat pääosiltaan vähintään 10 metriä
korkeat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
› säännöksen sanamuodon perusteella myös paistesuuntaan avautuvat
jyrkänteet voivat siis olla erityisen tärkeitä elinympäristöjä
Muutokset erityisen tärkeiden elinympäristöjen
määritelmissä ja ominaispiirteitä koskevissa
säännöksissä
5

6. Metsälain 10 § tulkintasuositus

7. • Luonnontilaisen kaltaisuuden ilmentäjiä ovat mm. puuston ikä-,
läpimitta- ja pituusvaihtelu sekä lahopuuston esiintyminen
• Jos puustoa on käsitelty metsälain 10 a §:n varovaisilla
poimintaluonteisilla hakkuilla puusto on toimenpiteistä huolimatta
luonnontilaisen kaltaista
• Viljelymetsä tai tavanomaisin kasvatushakkuin käsitelty metsä
voi aikaa myöten kehittyä luonnontilaisen kaltaiseksi.
• Luonnontilaisen kaltaiseksi katsottava metsä on
havupuumetsissä vähintään varttunutta kasvatusmetsää. Seka-
ja lehtipuumetsissä luonnontilaisen kaltainen puusto voi olla
kehitysvaiheeltaan nuorempaa
• Sukkession loppuvaiheen kuusikko, jossa ei ole puuston ikä-,
läpimitta tai pituusvaihtelua, voidaan katsoa luonnontilaisen
kaltaiseksi, jos viimeisestä hakkuusta on kulunut Etelä- ja Keski-
Suomessa vähintään 30—40 vuotta
Luonnontilaisen kaltaisuuden tulkinta

8. • Metsätaloudellisesti vähämerkityksellisinä voidaan pitää kohteita, joiden
markkinakelpoisen puuston arvo on alle 3000 euroa
• Jos metsätaloudellisesti vähämerkityksellisen kohteen pinta-ala on yli 5 hehtaaria, sitä
ei pääsääntöisesti voida pitää ympäröivästä metsäluonnosta selvästi erottuvana
erityisen tärkeänä elinympäristönä, vaikka muut laissa säädetyt erityisen tärkeän
elinympäristön edellytykset täyttyisivätkin
• Pienialaisina voidaan pääsääntöisesti pitää kohteita, joiden pinta-ala on enintään 2
hehtaaria
• Samaa pinta-alarajaa sovelletaan myös ojittamattomilla ja muuten vesitaloudeltaan
pääosin muuttumattomilla soilla sijaitseviin kangasmetsäsaarekkeisiin
• Pienialaisten kohteidenkin on oltava ympäröivästä metsäluonnosta selvästi erottuvia,
että kohde ylipäätään on metsälain mukaiseksi erityisen tärkeäksi elinympäristöksi
tulkittava kohde
• Kohteiden pienialaisuutta ja metsätaloudellisesti vähämerkityksellisyyttä arvioidaan
metsäkiinteistöittäin ja elinympäristötyypeittäin
Erityisen tärkeiden elinympäristöjen selvästi erottuvuus sekä
pienialaisuus tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisyys

9. • Ympäröivästä metsäluonnosta erottuvuudella tarkoitetaan
kohteesta riippuen mm. kasvillisuuden, vesitalouden, puuston ja
maastopiirteiden erottuvuutta ympäristöstään
• Metsälaissa säädetyn ympäristöstään selvästi erottuvuuden
edellytyksen on katsottava tarkoittavan erityisen tärkeää
elinympäristöä sinänsä. Kohteen rajojen ei sitä vastoin tarvitse
olla selvästi maastossa havaittavissa (KHO ennakkopäätös)
› esim. pienvesikohteen välittömän lähiympäristön ulkorajojen ei
tarvitse erottua selvästi ympäröivästä metsästä -> uoman
kylläkin
Kohteiden erottuvuus ja rajaaminen

10. • Välittömän lähiympäristön leveys voi vaihdella kasvupaikasta,
ilmansuunnasta, maastonpiirteistä ja puustosta riippuen
• Rajaus perustuu pääsääntöisesti siihen, miten puusto ja
pensaskerros ylläpitävät varjostuksellaan kosteaa pienilmastoa
ja kasvillisuutta
• Rajauksessa huolehditaan, että pienilmasto säilyy
luontaisesti varjoisissa ja kosteissa kohteissa
• Välittömältä lähiympäristöltä edellytetään vähintään
luonnontilaisuuden kaltaisuutta
Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman
muodostavien norojen sekä pienten lampien
välittömät lähiympäristöt

11. • Rajataan riittävän levyinen välitön lähiympäristö valon (etelä-,
lounas- ja länsi-) puolelle
• Valon puolelle rajattava välitön lähiympäristö on vähintään
puuston keskipituuden levyinen
• Pienvesielinympäristön varjon (luode-, pohjois-, koillis-, itä- ja
kaakkois-) puolella välitön lähiympäristö voi olla kapeampi kuin
valon puolella riittävän varjostuksen ja kostean pienilmaston
säilyttämiseksi
• Puuston rakenne ja kerroksellisuus huomioidaan välitöntä
lähiympäristöä rajattaessa. Välittömän lähiympäristön leveys
ratkaistaan tapauskohtaisesti
Pienvesikohteiden rajaaminen: Kyse on tasaisessa
maastossa tai valon puoleisella rinteellä sijaitsevasta
pienvesielinympäristöstä

12. • Kurumaisessa laaksossa ja varjorinteen ollessa tasaista
maastoa pienvesien välitön lähiympäristö on yleensä kapeampi
kuin tasaisessa maastossa valon puoleisella rinteellä
• Rajaus tehdään pienveden molemmin puolin (puro ja noro) tai
sen ympäri (lampi ja lähde) riittävän varjostuksen ja kostean
pienilmaston säilyttämiseksi
• Kurumaisissa kohteissa välitön lähiympäristö rajautuu yleensä
kurun / rinteen yläosaan
Pienvesikohteiden rajaaminen: Kyse on kurumaisessa
laaksossa tai varjorinteellä sijaitsevasta
pienvesielinympäristöstä

13. • Jos puron tai noron toinen puoli on peltoa, taimikkoa tai
vastaavaa tai ei muutoin täytä erityisen tärkeän elinympäristön
kriteerejä, ei kyseessä ole yleensä toisenkaan puolen osalta
erityisen tärkeä pienvesielinympäristö
• Muulla perusteella (rehevä korpi, rehevä lehtolaikku, jyrkänteen
alusmetsä) kohde voi luonnollisesti olla erityisen tärkeä
elinympäristö
Pienvesikohteiden rajaaminen: Puron tai noron
toisella puolella oleva puusto ei ole luonnontilaista
tai sen kaltaista

14. • Metsälain mukaan lehtolaikkujen ominaispiirteitä ovat
lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai
luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus.
Kohteiden rajaaminen perustuu näihin ominaispiirteisiin
Rajausohje
• Kyseessä on kostea, tuore tai kuiva rehevä lehtolaikku
• Tärkein ominaispiirre kohteen rajaamiselle on lehtomulta, sekä
vaatelias kasvillisuus. Siksi rajaus on yleensä tehtävä
lumettomana aikana
• Lehtomaiset piirteet kasvillisuudessa eivät riitä, vaan
lehtolajistoa on oltava kohteella kauttaaltaan
• Lajit, niiden määrä ja peittävyys vaihtelevat alueellisesti eri
puolilla maata
Rehevät lehtolaikut

15. • Käsittelymahdollisuudet melko vähäisiä, ominaispiirteet säilytetään tai niitä
vahvistetaan
• Kohteet, joihin kohdistuu lakisääteisiä käytönrajoituksia suositellaan rajaamaan
pääsääntöisesti käsittelyn ulkopuolelle luontaisten rajojensa mukaisesti
Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely

16. Elinympäristöjen käsittelyn yleiset piirteet
• Ominaispiirteitä säilyttäviä toimenpiteitä:
› varovaiset, poimintaluonteiset hakkuut (ei kaikissa kohteissa!)
› yksittäisten kuokkalaikkujen tekeminen
› luontaisten puulajien viljely
• Ominaispiirteitä vahvistavia toimenpiteitä:
› suunnitelmalliset luonnonhoitotoimet
› luonnontilan ennallistamistoimet
• Metsäkuljetus ja puron ylitys sallittua erityistä varovaisuutta
noudattaen, mikäli ei vaaranna ominaispiirteiden säilymistä
• Poimintahakkuussa säilytettävä puuston ikärakenne (rakenne ja
kerroksellisuus), vanhat ylispuut sekä kuolleet ja lahot puut. Ei
raivausta; pensaskerros säilyy elinvoimaisena. (VNA 15 §)
Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely
16

17. Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely
Metsälaki 10 b §
17
Ominaispiirteitä säilyttävät toimenpiteet Ominaispiirteitä
vahvistavat toimenpiteet
Varovaiset
poimintaluonteiset hakkuut
aina puuston rakenne
säilyttäen, ei raivausta
Yksittäiset
kuokka-
laikut
Luontaisten
puulajien
viljely
Suunnitel-
mallinen
luonnonhoito
Luonnon-
tilan ennal-
listaminen
Pienvedet puusto luonnontilaisena tai
luonnontilaisen kaltaisena
säilyttäen,
vesitaloutta muuttamatta
Suoelin-
ympäristöt
puusto luonnontilaisena tai sen
kaltaisena säilyttäen,
vesitaloutta muuttamatta,
vain kun maa jäässä
Rehevät
lehtolaikut
puuston rakenne säilyttäen,
vain kun maa jäässä
Kangasmetsä-
saarekkeet
ei erityisvaatimuksia
Rotkot ja kurut ei erityisvaatimuksia
Jyrkänteet ja
niiden alusmetsät
ei saa tehdä lainkaan
puunkorjuuta
Hietikot, kalliot,
kivikot ja louhikot
säilyttäen vanhimmat ja
kuolleet sekä lahot puut

18. Pienvesien välittömät lähiympäristöt
• Pienvesien välittömissä lähiympäristöissä voidaan varsinkin varjon
puolella tehdä varovaista poimintaluonteista hakkuuta, joka on aina
suositusten mukaista kasvatushakkuuta (tasaikäisharvennusta)
lievempää. Se on tehtävä siten, että puuston kerroksellisuus, varjostus-,
eikä suojavaikutus muutu oleellisesti
• Yleensä puiden poistaminen voi kohdistua vain välittömän
lähiympäristön reunaosiin. Poistettaviksi puiksi valintaan vaikuttaa
varjostuksen säilyttäminen, koska käsittelyssä puuston rakenne pitää
säilyttää, poistettavia puita tulee valita kaikista kokoluokista
alkuperäisen puuston suhteessa
• Isoilla koneilla ei saa mennä välittömälle lähiympäristölle. Mikäli
välittömän lähiympäristön ulkopuolelta käsin ei saada kaikkia korjattavia
puita otettua, mennään välittömälle lähiympäristölle vain kevyillä
korjuuvälineillä, joita varten ei tarvita ajouria
• Jos pienveden välitön lähiympäristö on myös metsälaissa tarkoitettu
suoelinympäristö tai lehtolaikku, toimenpiteet voidaan toteuttaa vain
maan ollessa jäässä
Sallittuja ja kiellettyjä toimenpiteitä koskevia tulkintoja

19. Rehevien lehtolaikkujen käsittely
• Käsittelytoimenpiteet saa toteuttaa vain maan ollessa jäässä
• Kosteiden lehtojen käsittely on rinnastettavissa pienvesi-elinympäristöjen
lähiympäristöjen käsittelyyn
• Tuoreissa lehtolaikuissa voidaan tehdä valikoivaa ja varovaista hakkuuta,
joka edistää lehdon lehtipuuvaltaisuuden säilymistä
• Kuivien lehtolaikkujen vaatelias lehtokasvillisuus vaatii valoa, minkä takia
puustoa voidaan käsitellä riittävän avoimuuden säilyttämiseksi
• Uudistuskypsissä kuivan lehdon kohteissa voidaan tehdä myös männyn
ja rauduskoivun luontaiseen uudistamiseen tähtääviä siemenpuu- tai
suojuspuuhakkuita
Sallittuja ja kiellettyjä toimenpiteitä koskevia tulkintoja

20. Kiitos
• ASIAKKAAT – HENKILÖSTÖ – KUMPPANIT – YHTEISKUNTA
www.metsäkeskus.fi | www.metsään.fi
www.twitter.com/metsakeskus | www.facebook.com/suomenmetsakeskus
Mikko Kallioinen, rahoituksen ja tarkastuksen asiantuntija
mikko.kallioinen(at)metsakeskus.fi, puh. 029 432 4310