2. Luonnonhoidosta sopiminen hakkuita ja
hoitotöitä suunniteltaessa
• Metsänomistajilla on erilaisia tavoitteita metsilleen.
• Luonnonhoitotoimenpiteiden keinovalikoima joita puuntuotannon
rinnalla voi käyttää on monipuolinen.
• Miltei jokaisella metsikkökuviolla voidaan soveltaa jotain keinoa.
• Vastuu keinovalikoiman esittelystä on toimijalla.
• Lain ja sertifiointivaatimusten yli menevä vapaaehtoisuus
luonnonhoidossa vaatii toimihenkilön ja metsänomistajan välisen
keskustelun
• Ratkaiseva hetki on silloin, kun sovitaan hakkuista tai
metsänhoitomenetelmistä.
3. Luonnonhoitotoimenpiteiden tarkistuslista
• Monimetsä –hankkeessa on kehitetty toimintatapaa, jossa
talousmetsien luonnonhoidon tärkeimmät keinot otetaan
systemaattisesti metsäammattilaisen toimesta keskusteluun silloin,
kun metsänomistajan kanssa sovitaan hakkuiden tai
metsänhoitopalvelun toteutuksesta.
Toimintatapa ratkaisee ongelman, jossa hakkuun toteuttaja ei voi
sopivalla kohteella metsänhoidon suositusten mukaisesti panostaa
luonnonhoitoon, esimerkiksi jättämällä tavanomaista enemmän
säästöpuita, jos hänellä ei ole tiedossa maanomistajan halukkuutta
asiaan.
Luonnonhoidon tarkistuslistassa maanomistajan tahto tulee
selväksi ja se välittyy hakkuun toteuttajalle.
Annetaan metsänomistajalle aidosti mahdollisuus valita
luonnonhoidon taso.
7. Säästetään riistatiheikköjä
• Suojaa ja ravintoa metsäkanalinnuille
• Riistatiheikköön jätetään vaihtelevan kokoista ja
monilajista puustoa.
› Kuusi on tiheikön tärkein puulaji.
• 4-5 riistatiheikköä hehtaarilla tarjoaa jo suojaa.
• Sijoita tiheiköt runsasvarpuisten paikkojen tai
kosteiden painanteiden lähelle.
• Eivät vaikuta Kemera-tukikelpoisuuteen jos alle 10%
kokonaisalasta.
8.
9. Jätetään soiden reunoille vaihettumisvyöhykkeet
• Vaihettumisvyöhykkeillä säästettäviä/lisättäviä piirteitä
ovat monilajinen ja kerroksellinen puusto,
elinvoimainen mustikkavarvikko, varpukasvillisuus ja
maaperän kosteus -> suojaa kanalintujen poikueille.
• Jätä vaihettumisvyöhykkeeksi vähintään 15 metriä
vaikka muutos olisi jyrkkä ja alue kapea.
• Vältä ennakkoraivausta ja säästä riistatiheikköjä.
• Mitään puulajia ei poisteta vyöhykkeeltä kokonaan.
• Reunimmainen ajoura jätetään kovalle maalle.
• Reunimmainen oja jätetään kunnostamatta tai jos
mahdollista tukitaan
10.
11. Jätetään säästöpuuryhmiä
• Säästöpuilla ylläpidetään talousmetsissä vanhoja eläviä
puita ja metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä puulajeja.
• Säästöpuiden annetaan kasvaa, kuolla ja lahota metsään.
• Säästöpuiden hyöty monimuotoisuudelle kasvaa
suhteessa säästettävän puuston monipuolisuuteen,
järeyteen ja määrään.
• Kun säästöpuuryhmät valitaan jo taimikonhoitovaiheessa
ja kasvatushakkuissa, vältytään isoilta tuotonmenetyksiltä
ja säästetään kustannuksissa.
12.
13. Tehdään tekopökkelöitä
• Tekopökkelöt ovat n. 2-5- metrinkorkeudelta
katkaistavien puiden kantoja.
• Tekopökkelöillä saadaan luotua pystylahopuuta, jota
etenkin nuorissa metsissä on yleensä niukasti.
• Tekopökkelöiden valinnassa suositaan lehtipuita,
jotka lahoavat nopeasti, jolloin tikat ja tiaiset voivat
tehdä niihin pesäkoloja.
• Tuoton menetys metsänomistajalle on pökkelön
puulajista ja koosta riippuen muutamasta
kymmenestä sentistä euroon.
14.
15. Jätetään vesien varsille suojavyöhykkeet
• Suojavyöhyke ylläpitää lajistollista monimuotoisuutta,
sillä ranta poikkeaa usein puulajisuhteiltaan muusta
metsästä.
• Vesien varret ovat metsiköiden tulevissa hakkuissa
todennäköisesti ensisijaisia säästöpuualueita.
• Suojavyöhykkeille jätetään kasvamaan taloudellisesti
vähäarvoisia puita ja pensaita, taloudellisesti arvokkaita
puita voidaan hakata. Puita ei kaadeta vesistöön.
• Koneilla liikkumista suojavyöhykkeellä vältetään.
• Suojavyöhykkeet pidättävät ravinteita ja vähentävät
eroosiota.
16.
17. Edistetään luontoarvoja peltojen reunavyöhykkeillä
• Reunavyöhykkeet ja saarekkeet voivat olla avoimen
niittymäisiä, puoliavoimen hakamaisia tai suljettuja ja
monikerroksisia. Usein entisiä laitumia.
• Reunavyöhykkeet ja pellon metsäsaarekkeet tarjoavat
ravintoa, suojaa ja pesimäpaikkoja riistaeläimille,
viljelysten ja niiden reuna-alueiden linnuille, pölyttäville
hyönteisille ja hyötykasvien tuholaisia syöville pedoille.
• Puuston kerroksellisuutta voidaan lisätä suosimalla pellon
reunassa matalakasvuisia lajeja. Puuston ja pensaiston
lajirikkaus, erityisesti jalojen lehtipuiden, haavan, pihlajan,
tuomen, paatsaman sekä muiden marjovien puiden ja
pensaiden esiintyminen lisää reunavyöhykkeen
monimuotoisuutta.
19. Säästetään lahopuut
• Lahopuulla tarkoitetaan kuollutta puunrunkoa tai rungon
osaa, jolla voi elää lahottajaeliöstöä.
• Lahoilla puilla elää tuhansia eliölajeja, jotka turvaavat
metsäluonnon toimintaa osallistumalla hajotukseen ja
ravinteiden kiertoon.
• Harvinaistuneet lajit ovat usein erikoistuneet
hyödyntämään vain tiettyjä puulajeja (usein lehtipuita),
tiettyjä lahoamisvaiheita tai lahopuulaatuja, kuten järeitä
maapuita.
• Lahonneen puun puute on tärkein yksittäinen syy
metsälajien vähentymiseen. Noin 500 uhanalaista tai
silmälläpidettävää lajia on riippuvaisia lahopuusta.
20.
21. Ylläpidetään puulajimäärä
• Metsikön puulajimäärän ylläpitäminen tarkoittaa, että
käsittelyn jälkeen metsikköön jää kasvamaan yhtä monta
puulajia, kuin siellä oli ennen hoidon aloitusta.
• Suomessa kasvaa luontaisesti 31 puulajia. Näistä 4 on
havupuita ja loput 27 lehtipuita. Puulajiston
monimuotoisuuden ylläpitäminen metsässä rikastuttaa
luontoa, sillä jokaisen puulajin mukana tulee suuri joukko
seuralaislajeja. Suomen suurperhosista lähes 190 lajin on
todettu käyttävän raitaa ravinnokseen.
• Tavoitteena on, että metsässä ylläpidetään myös niitä
puulajeja, joita ei aiota hyödyntää taloudellisesti.
22.
23. Lisää haapoja talousmetsiin,
järeät haavat ovat erityisen arvokkaita lajistolle
• Luonnon monimuotoisuutta luovana puuna metsissämme
haapa on yksi tärkeimmistä.
• Haavan seuralaiseliöstön lajirunsaus on lähes uskomaton:
noin tuhat eliölajia, joista noin 120 on haavasta
riippuvaisia.
• Pelkästään uhanalaisia lajeja on Suomessa haavalta
löydetty noin 50.
• Näistä muutamat tulevat toimeen vain haapapuissa.
25. Luonnonhoitotoimien vaikuttavuus
• Metsä monimuotoistuu itsekseen, jos sille annetaan
mahdollisuus eikä kaikkea siivota pois.
• Talousmetsien luonnonhoito on monimuotoisuuden
kehittymisen kannalta kaikkein laajavaikutteisin työkalu.
• Se pitää sisällään vuosittain noin miljoonalla hehtaarilla
käytössä olevia keinoja, joilla huolehditaan
monimuotoisuuteen liittyvistä tavoitteista.
• Mahdollisuudet monimuotoisuuden edistämiseen
metsänomistajien haluamalla tavalla ovat valtavat.
26. • Voimme metsänomistajan haluamalla tavalla
kustannustehokkaasti säilyttää ja lisätä luontoarvoja
talousmetsissä.
› Kun keskustelemme ja sovimme asiasta
metsänomistajan kanssa.
› Annetaan metsänomistajille aidosti
mahdollisuus valita monimuotoista
metsänhoitoa!
Lopuksi
27. Monimetsän koulutuksia hankeyhteistyönä 2018
Teemakoulutukset hankeyhteistyönä :
Riistametsänhoito, Digiriistametsä 14.5. Iittala
Vesistöjen suojavyöhykkeet, Kustannusteh. JYU 30.8. Jämsä
Vesiensuojelu, Freshabit LIFE IP 13.9. Eno
Turvemaiden metsien käsittelyn vaihtoehdot, Luke 25.9. Parkano
Webinaarit
Riistakeskuksen ja metsäkeskuksen yhteistyönä Webinaari riistanhoidosta
7.5.2018.
Pohjois-Savon maakunnan koulutusta edeltävällä viikolla parin tunnin alustava
webinaari.
Tulossa Webinaari Freshabit LIFE IP hankkeen kanssa.