Kurikan Jurvassa 1.10.2019 järjestetyn Suometsien käsittelytapojen monipuolistaminen -koulutuksen materiaalia. Maastokohteiden esittely Koulutuksen järjesti yhteistyössä Suomen metsäkeskus, LUKE, Tapio Oy, sekä Suometsien sadonkorjuu- ja Fenix -hankkeet.

1. Suometsän peitteisen kasvatuksen hakkuu, Jurva, Rantaneva Pentti Niemistö 1.10.2019
Metsän omistaja Veli-Matti Niemistö. Leimikko 4,35 ha mustikkaturvekangas 2, hakkuu 3/2019
Tavoitteet:
1. Päätehakkuun ja uudistamisen välttäminen (tai siirtäminen 20-40 vuodella)
2. Yläharvennuksen, poimintahakkuun ja pienaukkohakkuun vertailu: a) Hakkuun ajanmenekki ja
kustannukset, b) Hakkuujälki ja vauriot ja c) Pitkäaikaiskoealat kasvun seurantaan
Historia:
Ojittamatonta nevapintaista suota noin vuoteen 1950 saakka, jolloin itäreunalle kaivettiin lapiotyönä
laskuoja ja sen jälkeen muutamia siihen laskevia matalia metsäojia. Alue taimettui nopeasti männyllä
ja hieskoivulla. Vuonna 1962 kaivettiin sarkaojat traktorikaivurilla 50-60 m ojavälein. Voimakkaasti
koivuttuneita alueita harvennettiin 1980-luvun puolivälissä. Ennen kunnostusojitusta v. 2000 alue
harvennettiin hakkuukoneella ojalinjoilta sekä ajourilta sarkojen keskeltä (leveillä saroilla kahdelta
uralta), kuusialikasvosta säästäen. Hakkuussa kertyi koivu- ja mäntykuitupuuta 40-50 kuutiota
hehtaarilta sekä ennakkoraivauksessa energiarankaa 20 m3/ha. Alue on lentolannoitettu 1980-
luvulla ja terveyslannoitettu kalinpuutteen vuoksi rautaPK:lla vuonna 2013, helikopterilevityksenä.
Toteutus:
Puukauppa poimintahakkuusta UPM:n kanssa vuonna 2017 (havutukit 55 €, parrut 22 € ja kuitupuu
17,3 € per kuutiometri). 2019 sovittiin, että hakkuu videoidaan Luken toimesta poimintahakkuuna ja
yläharvennuksena. Hakkuu toteutui 6-11.3.2019. Tutkija Pentti Niemistö ohjasi hakkuut neljällä
poiminta-lohkolla, kahdella yläharvennuslohkolla ja sopi 30*50 m:n pienaukosta. AMK-opiskelija
Jyrki Repon kanssa he huolehtivat hakkuun videoinnista kameralla, joka asennettiin kuljettajan
otsalle. Lohkojen hakkuumäärät puutavaralajeittain saatiin hakkuukoneelta. Länsireunalle taimikon
reunaan jätettiin 10-20 m levyinen vyöhyke koskematta suojaamaan käsiteltyä puustoa tuulituhoilta.
Hakkuukone oli vuoden käytetty Ponsse Beaver ja kuljettaja Jukka Koistisella oli vankka kokemus ko.
koneesta niin harvennushakkuilla kuin myös poiminta- ja avohakkuilla. Jyrki Repo ”kellotti” hakkuut
työvaiheittain ja tekee hakkuutapojen ajankäytöstä opinnäytteen Joensuun ammattikorkeakoulussa.
Elokuun alussa 2019 hakkuualalle perustettiin Luken toimesta kahdeksan pitkäaikaista 500 m2:n
ympyräkoealaa, joista mitattiin tarkasti sekä kasvamaan jäänyt pystypuusto että kannoista mitattu
hakkuupoistuma ja niiden summana puuston määrä ja rakenne ennen hakkuuta.
Lähtöpuusto:
Leimikon paksuturpeisempiin osiin (itäpuolisko ja reunasarat) oli kehittynyt erirakenteinen puusto,
jota vallitsivat isot männyt ja hieskoivut. Niiden alla kasvoi elinvoimainen, kooltaan hyvin vaihteleva
kuusikko. Näillä alueilla tehtiin poimintahakkuu, jossa poistettiin kaikki koivut ja valtaosa männyistä
kuusia varoen ja tarvittaessa harventaen. Leimikon länsipuoliskon keskiosista pienet kuuset
puuttuivat tai olivat huonokuntoisia, joten hakkuutapa oli yläharvennus, jossa ohjeena oli poistaa
suuret päävaltapuut ja jättää kasvamaan harvennusmallien mukainen määrä niitä pienempiä
elinvoimaisia havupuita. Tälle alueelle tehtiin myös harvennusten ympäröimä pienaukko.

2. Koko leimikossa ainespuutilavuus oli ennen hakkuuta keskimäärin 236 m3/ha, josta mäntyä 116,
kuusta 87 ja koivua 32 m3/ha. Mäntyä oli siis lähes puolet, kuusta 38 % ja koivua 14 %.
Yläharvennuslohkoilla ja etenkin pienaukkohakkuussa kuusen osuus oli keskimääräistä suurempi .
Taulukko: Rantanevan tutkimusmetsikön alkupuusto, hakkuukertymä ja kasvatettava puusto
(kuutiometriä/ha ainespuuta) kahden yläharvennetun ja neljän poimintahakatun lohkon keskiarvona
sekä pienaukolla. Jäävän puuston tukki-% on arvioitu tekemällä tukin mitat täyttäville puille
hakkuussa toteutunutta lievempi laatuvähennys, koska parhaita puita jätettiin kasvamaan.
Alkupuusto Tukki-% Hakkuukertymä Tukki-% Jäävä puusto Tukki-%
Yläharvennus 236 55 % 121 40 % 115 66 %
Mänty 116 69 % 61 53 % 55 80 %
Kuusi 97 51 % 39 39 % 58 55 %
Koivu 23 4 % 21 3 % 2 10 %
Poiminta 235 49 % 154 45 % 81 51 %
Mänty 118 64 % 101 58 % 17 80 %
Kuusi 81 46 % 18 49 % 63 45 %
Koivu 37 7 % 35 6 % 2 10 %
Pienaukko 253 47 % 253 47 % 0 -
Mänty 88 69 % 88 69 % 0 -
Kuusi 134 44 % 134 44 % 0 -
Koivu 31 0 % 31 0 % 0 -
Koko Leimikko 236 51 % 147 44 % 89 57 %
Mänty 116 66 % 89 57 % 27 80 %
Kuusi 87 48 % 28 44 % 59 48 %
Koivu 32 6 % 31 5 % 1 10 %
Hakkuukertymä:
Yläharvennuksessa kertyi ainespuuta 121 m3/ha, josta puolet mäntyä, kolmannes kuusta ja 17 %
koivua. Männystä tukkia oli 53 %, kuusesta 39 % ja hieskoivusta 3 %. Hakatun rungon keskitilavuus
oli yläharvennuksessa 300 litraa, poiminta- ja pienaukkohakkuussa 350 litraa.
Poimintahakkuussa ainespuuta kertyi 154 m3/ha, josta peräti 66 % mäntyä ja 23 % koivua, kuusta
vain 12 %. Yläharvennukseen verrattuna kertymä oli 27 % suurempi. Männystä tukkia oli 58 % ja
hieskoivusta 6 %. Kuusen tukkiosuus oli 49 %, joten myös poistetut kuuset olivat melko kookkaita.
Kasvatettava puusto:
Yläharvennuksessa jäävän puuston runkoluku oli 750 kpl/ha ja pohjapinta-ala 15 m2/ha.
Poiminnassa jäi puita enemmän, 1000 kpl/ha, mutta pohjapinta-ala oli pienempi, 12 m2/ha. Puuston
tilavuus oli yläharvennuksen jälkeen 115 m3/ha ja poimintahakkuun jälkeen 81 m3/ha. Jäävien
puiden keskikoko oli yläharvennuksen jälkeen 153 litraa ja poiminnan jälkeen vain 81 litraa.

3. Hakkuutulot:
Hehtaarikohtainen kantorahatulo oli yläharvennuksessa 4000 €, poimintahakkuussa 5300 € ja
pienaukkohakkuussa 9000 €/ha, yläharvennuksessa siis neljännestä pienempi kuin poiminnassa.
Koko leimikon hakkuukertymä oli 640,6 m3 ja kantorahatulo oli 21 666 €, josta 56 % kertyi
mäntytukista, 13,5 % mäntykuidusta ja saman verran kuusitukista, koivun osuus oli 11 %.
Jos koko leimikko olisi hakattu avohakkuuna (kantohinta tukeilla 5 € ja kuitupuulla 1 € toteutunutta
puukauppaa korkeampi), olisi kantorahatulo ollut 40 000 € (säästöpuut 500 €). Verot ja
uudistamiskustannukset huomioiden (kääntömätästys tai ojitusmätästys, 2000 kuusen tainta/ha,
istutustyö, varhaisperkaus ja taimikonhoito) metsänomistajan käteen olisi avohakkuusta jäänyt noin
1200 €/ha enemmän kuin toteutetusta peitteisen metsänkasvatuksen hakkuusta.
Hakkuun ajanmenekki ja todelliset kustannukset:
Yläharvennuksen tuottavuus oli 28 m3 tehotunnissa, poimintahakkuun 34 ja pienaukkohakkuun 46 ,
kaikkiaan siis varsin korkea. Keskeytykset ja koneen siirrot huomioiden hakkuun kustannus olisi
yläharvennuksessa noin 4,6 € kuutiolta, poimintahakkuussa 3,7 ja pienaukkohakkuussa 2,8 €/m3.
Koko leimikon avohakkuussa hakkuukoneen tuottavuus ei olisi noussut pienaukkohakkuuseen
verrattuna (pienaukolla rungon keskikoko oli suuri 350 litraa/puu ja mahdollinen isompi kone olisi
kestävämpi, mutta ei juurikaan tehokkaampi). Puutavaran ajo olisi avohakkuussa halvempaa, mutta
eroa ei tarkasti tutkittu. Leimikolla käytetty ajoaika arvioitiin 40 tunniksi. Tällä perusteella
ajokustannus olisi 5,3 € kuutiolta. Koko leimikon avohakkuussa ajokustannus olisi noin 4 €/m3.
Korjuukustannusten nousulla olisi tässä leimikossa perusteltavissa yläharvennukselle 3,2 €,
poimintahakkuulle 2,3 € ja pienaukkohakkuulle 1,3 € alempi kantohinta verrattuna avohakkuuseen.
Korjuuvauriot:
Poimintahakkuussa vaurioitui 260 puuta hehtaarilla, eli 23 % kasvatettavista puista.
Yläharvennuksessa vaurioita oli vastaavasti 11 %:lla. Poiminnassa jätettiin enemmän puita, joten
vauriopuita oli kolminkertainen määrä yläharvennukseen verrattuna. Vauriopuiden koko oli
poiminnassa keskimääräinen, mutta yläharvennuksessa vaurioitui keskikokoa pienempiä puita.
Runkovaurioita oli eniten, 63% kaikista vaurioista, juurenniskavaurioita 17 % ja latvusvaurioita 10 %.
Latvusvaurioiset olivat pienehköjä puita kuten myös loput 10 %, jotka olivat katkenneita tai
kallistuneita. Poimintahakkuussa vauriot olivat useimmiten kohtalaisia (27%) tai pahoja (40%),
mutta yläharvennuksessa lievien (20%) ja toisaalta kuolettavien (30%) vaurioiden osuus oli suurempi.
Erot poimintahakkuun ja yläharvennuksen aiheuttamien vaurioiden määrässä ja vakavuudessa voivat
johtua siitä, että harvennuslohkot hakattiin pikkupakkasella, mutta ensimmäinen poimintalohko
kireällä pakkasella (alle -8 C), jolloin kuusten latvat ja oksat katkesivat herkästi. Viimeiset kaksi
poimintahakkuulohkoa hakattiin suojakelillä, jolloin kuusten kuori vaurioitui herkästi. Vaurioita
näytti syntyvän vähiten, kun lämpötila oli -1:n ja -7:n asteen välillä.
Tulevaisuus: Metsänomistaja korjaa talteen hakkuutähteitä hakerankana ja Luke seuraa puuston
kasvua ja uusien puiden syntymistä.