Palaute oppimisessa ja ohjaamisessa

1. Palaute oppimisessa ja
ohjaamisessa
Kirsi Viitanen
24.11.2015

2. Myönteinen palautekulttuuri
(Burley-Allen 1995)
• turvallinen, tyytyväinen, arvostettu ja
hyväksytty olo
• myönteinen ajattelu itsestä ja muista
• Työnteko kitkatonta ja suorituksen paranevat
• Yhteenkuuluvuuden tunne vahvistuu
• Itsetunto vahvistuu
• tuntuu vaivattomalta käyttäytyä vakuuttavasti
ja tuntea, että itsellä muilla menee hyvin

3. Myönteinen palautekulttuuri
(Burley-Allen 1995)
• Vastuunotto kasvaa ja työmotivaatio vahvistuu
• työskentely tuntuu entistä kiinnostavammalta
• Keskinäinen kunnioitus ja yhteistyön tunne lisääntyvät
• luottamus lisääntyy, mikä näkyy parempina
suorituksina
• tiimityöskentely tehostuu
• vaihtuvuus, toistuvat poissaolot ja sairaudet vähenevät
• tuottavuus lisääntyy

4. Palautteen merkitys oppijalle
• Oppimisen edistäminen
• Osaamisen tunnistaminen
• Ongelmanratkaisun kehittäminen
• Ryhmässä toimiminen –
vuorovaikutustaidot
• Itsetuntemuksen lisääminen
• Työelämään valmistautuminen, työssä
oppiminen ja uralla eteneminen

5. Palautteen merkitys ohjaajalle
1. Arviointitehtävä
– Informaation saaminen
opiskelijoiden tiedoista ja taidoista
1. Motivointitehtävä
– Opiskelijoiden aktivointi ja
motivointi oppimiseen ja
itsekehitykseen
1. Ohjaustehtävä
– Opiskelijoiden auttaminen mm. opiskeluun liittyvien
ratkaisujen tekemiseen

6. Palautteen merkitys
suunnittelijalle/
toiminnan kehittäjälle
• Koulutuksen tai toiminnan kehittäminen
• Oman työn kehittäminen
• Oman organisaation kehittäminen
• Koulutus- ja ohjaustarpeiden kartoittaminen
• Asiakastyytyväisyys
• Osallistujien ja kouluttajien/ohjaajien
rekrytointi

7. Palautteen antamisen periaatteita
• Palaute on tärkeä osa oppimis- ja ohjausprosessia
• Yksinkertaisten havaintojen tekeminen
• Tulkintojen ja palautteen välinen suhde
• Oma arvio itsestään palautteen vastaanottajana
• Mikä on palautteen antamisen tavoite?
• Mihin palaute perustuu?
• Palautteen säilöminen
• Tunteiden läsnäolon huomioiminen
• Oppimisryhmän yhteinen tehtävä

8. Opettajat/ohjaajat palautteenantajina
• Mistä annat opiskelijalle/asiakkaille/työtoverille
palautetta?
• Mistä haluaisit antaa palautetta (mitä et tee)?
• Mistä et haluaisi antaa palautetta? Perustelut?
• Mikä palautteen antamisessa on vaikeinta?
• Millaista ja mistä asioista haluat itsellesi
palautetta?

9. KORJAAVAN PALAUTTEEN ANTAMINEN
Hyvät periaatteet I
• Kohdista palaute aina arvioitavaan suoritukseen
 ei henkilöön, ei toisen identiteettiin
tai persoonaan
• Anna palautetta aitojen havaintojesi
tai lukemasi pohjalta  ei vain
muodon vuoksi
• Anna palaute mahdollisimman yksityiskohtaisesti
ja yksilöitynä
• Kysele, mutta älä tyrkytä neuvoja ja ohjeita
• Älä panttaa tietoa

10. KORJAAVAN PALAUTTEEN ANTAMINEN
Hyvät periaatteet II
• Mieti etukäteen, mitä hyötyä antamallasi
palautteella on
• Harkitse tarkkaan aika ja paikka, jossa
palautetta annat
– positiivista palautetta voit antaa missä vaan, mutta
korjaavan palautteen antaminen kannattaa antaa
kahdenkeskisessä keskustelussa
• Anna palautetta ymmärrettävästi
– Älä koristele palautettasi
– Älä vihjaile
• Huomioi tunteiden läsnäolo

11. KORJAAVAN PALAUTTEEN ANTAMINEN
Hyvät periaatteet III
Palaute on vain sinun mielipiteesi
tapahtuneesta, ei koko totuus (kerro se)
•Anna palaute aina minä-sinä -muodossa, älä vetoa
muihin, äläkä puhu kolmannessa persoonassa
•Älä anna palautteena perusteetonta kiitosta
•Älä käytä sanoja AINA, EI KOSKAAN, JOKA
ASIASSA…
•Anna opiskelijan ensin itse arvioida, miten
työtä/opiskelua voisi parantaa ja löytää uusia
ratkaisuja (kysymykset)

12. KORJAAVAN PALAUTTEEN ANTAMINEN
Hyvät periaatteet IV
• Anna palaute mahdollisimman pian työ- tai
opintosuorituksen jälkeen
• Varmista, että palautteen vastaanottaja
ymmärtää palautteen oikein
• Anna palaute neutraalisti, älä syyllistä,
tuomitse tai aliarvioi
• Ole kiinnostunut opiskelijastasi ja osoita se
• Oppimisryhmän/työyhteisön yhteinen tehtävä

13. Korjaavan palautteen antamisessa
muistettavaa (Aalto 2002)
• Korjaavaan palautteeseen reagoidaan
usein voimakkaasti.
• Annettuun korjaavaan palautteeseen voi
aina tulla vastareaktio.
• Miksi annettu palaute ei mene perille?
• Oma arvio itsestä palautteen
vastaanottajana

14. Palautteesta oppiminen (Pirnes 1995)
Taistelija
Tunnekuohu voimakas,
usein lyhytaikainen
Suuttuu, kapinoi
Kieltää, kostaa
Ei ota opikseen
Vastuuottaja
Säilyttää mielenrauhan
Palautuu pian
On kiitollinen
Luottaa, on optimisti
Uskoo itseensä
Ottaa opikseen
Taistelija
Tunnekuohu voimakas ja
pysyväisluonteinen
Masentuu, luovuttaa
Selittää
Ei ota opikseen
Tuenpyytäjä
Reagoi avuttomuuden tuntein –
tunnekuohu pysyväisluonteinen
Kritisoi itseään
Hyväksyy
Epävarma, kaipaa tukea
Haluaa ottaa opikseen
Kielteinen PALAUTTEESEEN SUHTAUTUMINEN myönteinen
huono ARVOSTELUN SIETO hyvä

15. Palautteen vaikutuksen portaat
(Kupias, Peltola&Saloranta 2011)

16. Palautteen suuntaaminen (Kupias, Peltola&Saloranta 2011)
(Kupias, Peltola&Saloranta 2011)
Turvallinen
palautealue
Pysy valppaana
Vaarallinen palautealue

17. Hampurilaispalaute
Lähde aina palautteen antamisessa
positiivisista asioista ja esitä kehittämis- tai
korjaamisehdotukset vasta sen jälkeen.
• Kerro ensin, mikä työssä tai toiminnassa on hyvää
• Kerro sen jälkeen perustellen, miten työstä tai
toiminnasta saisi vielä paremman eli esitä
kehittämisehdotukset
• Lopuksi mainitse, mitä kehittämisehdotusten
huomioon ottaminen saa aikaan; mitä hyvää seuraa?

18. Esim. palautteesta
Olette HOPS-pohdinnassanne nostaneet esiin
mielenkiintoisesti poliisin kulttuurin vaikutuksen
oppilaitoksemme käytäntöihin ja uskomuksiin. Lisäksi olette
kirjoittaneet kollegiaalisesta työkulttuurista ja pohtineet sen ja
konservatismin vaikutuksia HOPS-työskentelyyn. Tämä tekee
hyvin näkyväksi dualistisen todellisuuden, jossa teemme
työtämme. Keskiössä teillä on HOPS:n prosessimaisuus ja
valmistumisen ajatus. Ehdotatte Polamkin HOPS-prosessin
perustaksi Johanna Annalan kuvaaman mallin, joka
mielestäni luo mahdollisuuden opiskelijan elämän
kokonaisvaltaiseen tarkasteluun, vaikka sen perustan luo
ammatillinen kehittyminen.

19. Esim. palautteesta
Tehtävässänne olette laatineet sisällysluettelon
portfoliotyöskentelyn perustaksi. Mielenkiintoisinta
listauksessanne ovat kohdat 1. Mistä lähden liikkeelle, 3.
Miksi olen koulutuksessa ja 13. Tulevaisuuden näkymät
valmistautuessa, varsinkin, kun sitä arvioitaisiin koko
opintojen ajan, ei vain sen loppupuolella. Erityisen
kiinnostavaa olisi saada lisätietoa Onnistumisen SWOTista.
Milloin se tehdään ja mitä siinä arvioidaan? Lopputehtävän
pohdinnassa hyviä havaintoja ovat pofon aloittaminen heti
opiskelun alusta, sen säännöllinen rakentaminen sekä
asioiden dokumentointi yleisesti.

20. Esim. palautteesta
Ensinnäkin ryhmän 4 PESTEL-analyysi puuttui arvioitavista suorituksista,
koska sitä ei oltu palautettu Moodleen. Muut ryhmät ovat analysoineet
monipuolisesti PESTEL-analyysin osa-alueita. Olette kuvanneet arvioissanne
sekä laajempia yhteiskunnallisia ilmiöitä sekä erityisesti Polamkiin ja
opiskelijoihin vaikuttavia tekijöitä. Ryhmät 1, 2, 3, ja 7 ovat jatkaneet
pohdintaansa tehtäväksi annon mukaisesti kolmeen osa-alueeseen, joihin
pitäisi ensimmäisenä voida vaikuttaa, jotta Polamkin ohjaustoiminta voisi
kehittyä. Kaikissa neljässä ryhmässä on nostettu esiin sosiaaliset muutokset.
Ryhmissä 1 ja 2 korostetaan teknologisiin muutoksiin vaikuttamista. 3 ja 7
ryhmissä taas taloudelliset muutokset nousevat selkeästi esille. Yksittäisinä
osa-alueina olette maininneet vielä oppimisympäristöön liittyvät muutokset,
ympäristömuutokset, lainsäädännölliset muutokset ja poliittiset muutokset.
Ryhmä 5 tehtävän listauksen merkitystä en tavoittanut. Onko se toimenpide-
ehdotus asian seuraavan vaiheen käsittelylle? Ryhmien 6 ja 8 tehtävissä oli
pohdittu vain muutoksia, mutta niissä ei ollut valittu kolmea asiaa, joihin
pitäisi ensimmäisenä voida vaikuttaa eikä mietitty konkreettiset keinot, joilla
olisi mahdollista ohjata valittuja muutoksia myönteiseen suuntaan.

21. Palautteen saaminen (Vuorinen 1993)
Mikä oli tärkein oppimasi asia tällä viikolla?
•Millainen työskentelyvire sinulla on tällä hetkellä?
•Mikä opiskelussa/työssä tuntuu hyvältä juuri nyt?
•Mitä tekisit nyt, jos olisit opettaja/ohjaaja?
•Mitä pitäisi muuttaa työskentelyssä, jotta se tukisi
paremmin oppimistasi?
•Kerro yksi asia, joka sinua askarruttaa, kun ajattelet
ryhmän/tiimin/työyhteisön työskentelyä tällä hetkellä.

22. Palautetyylit (Kupias, Peltola&Saloranta 2011)

23. Kontrolloiva
palaute
Neuvova
palaute
Oivaltava palaute Dialoginen palaute
Ohjaajan
tehtävä
on…
Sanoa miten asiat
tehdään ja missä on
onnistuttu ja
epäonnistuttu
Neuvoa ja opastaa,
miten asiat
tehdään oikein
Oivalluttaa ohjattavaa
itse oppimaan
saamastaan
palautteesta, sitouttaa
ja vastuuttaa
saavuttamaan
tavoitteita
Yhdessä ohjattavan kanssa
oivaltaa asioita ja kehittää
yhteisiä toimintatapoja sekä
huomata toiminnassa olevia
vahvuuksia ja puutteita
Ohjattava
n tehtävä
on…
Ottaa palaute
vastaan ja saavuttaa
asetetut tavoitteet
Ottaa palaute
vastaan ja toimia
jatkossa ohjeiden
mukaan
Ymmärtää saamansa
palaute sekä käsitellä
sitä aktiivisesti. Miettiä
itse, miten jatkossa
voisi toimia niin, että
tavoitteet saavutetaan
Tuoda aidosti omat
näkemyksensä ja ideat
toiminnan kehittämiseksi,
kuunnella ohjaajan ajatuksia ja
pyrkiä kehittämään toimintaa
molempien näkemysten
pohjalta
Palaut-
teen
suden-
kuopat
Ei tue palautteen
saajan ajattelua,
toimintamalleja
yms.
Ei lisää
palautteensaajan
ymmärrystä, voi
johtaa
uusavuttomuuteen
, kun kaikki
annetaan valmiina
Jotkut oppijat voivat
odottaa ohjaajalta
valmiita malleja,
eivätkä ole valmiita
satsaamaan
oppimiseensa
Aina ei ole tarpeen ja
mahdollistakaan käydä
ohjattavan kanssa keskustelua,
miten asioita kehitetään
yhdessä
Erilaiset palautetyylit käytössä (Kupias, Peltola&Saloranta 2011)

24. Temperamentti ja palaute (Kupias, Peltola&Saloranta 2011)

25. Keskustelutyypit (Kupias, Peltola&Saloranta 2011)
Monologi Debatti Tavanomainen
keskustelu
Dialogi
Monologia voi harjoittaa
joko oppija tai ohjaaja
Toinen puhuu liikaa, kysyy,
kuulustelee, kehottaa tai
käskee
Toisen vastaukset ovat
vahvistusta, toistoa tai
jäljittelyä
Puhujan suhtautuminen on
kriittistä, vaativaa tai ei-
rakentavaa
ei päästä avoimeen tai
läheiseen
vuorovaikutukseen
Tunteita ei paljasteta, ei
puhuta suoraan
Puhutaan tekemisestä ja
muista, mutta ei meistä
Molempien osapuolten
omien ajatusten
puolustamista, oikeassa
olemista
Lukkiudutaan omiin
asemiin ja yritetään tuoda
oma näkökulma esiin
Puolustellaan, vakuutellaan
Oman toiminnan
korostamista ja oikeutusta
Heikko luottamus
osapuolten välillä
Keskustelu pysyy
melko pinnallisena eikä
mennä henkilökohtaiselle
tasolle
Valtarakenteet vaikuttavat
keskusteluun
Käytetään johdattelevia
kysymyksiä
Käydään läpi ohjaajan
ennakko-odotuksia
Keskustelussa ei synny
mitään uutta
Ei puhuta suoraan, vaan
vihjaillaan
Herättää oivalluksia, joiden
pohjalta voidaan luoda
uutta
Yhdessä ajattelua
Molemminpuolista
hyväksymistä ja
arvostamista
Avoimia kysymyksiä, uusia
polkuja mielipiteiden
tarjoamista
Uskalletaan olla eri mieltä.
Yhteiseen ymmärrykseen
pääseminen ja erojen
hyväksyminen osapuolten
toiminnassa
Puhutaan ohjattavan ja
ohjaajan suhteesta ja
rakennetaan sitä

26. Demokraattisen dialogin periaatteet
(Björn Gustavsen)
• Kaikki osallistujat ovat tasavertaisia
• Jokaisen, jota asia koskee, on saatava osallistua keskusteluun.
• Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa ja niistä puhumiseen
• Jokaisella on oikeus ja velvollisuus olla aktiivinen, esittää ajatuksensa ja
auttaa toisia esittämään omansa.
• Kaikki puhuvat minä-muodossa, kukaan ei puhu toisen puolesta
• Mielipiteet esitetään suullisesti ja ne ovat esitettyjä mielipiteitä, harvoin
totuuksia
• Jokainen pyrkii arvostamaan erilaisia mielipiteitä.
• Jokaisen osallistujan työrooli, auktoriteetit yms. Voidaan ottaa
keskusteltavaksi.
• Dialogin tulee tuottaa sopimuksia, jotka voivat johtaa käytännön
toimenpiteisiin.

27. Minä-viesti (Thomas Gordon)
Turvallinen tapa antaa palautetta kipeistäkin
asioista:
1. Havainto käyttäytymisestä
2. Käyttäytymisen konkreettiset
seuraukset
3. Käyttäytymisen aiheuttama
tunnereaktio
Esim: Kun et kuunnellut tehtävänantoa, jouduin
kertomaan samat asiat uudelleen ja se ärsyttää
minua.

28. Selkäydinreaktio (Aalto 2002)
= Yksilölle ominainen tapa reagoida ja ilmaista
itseään samantyyppisissä vuorovaikutus-
tilanteissa.
- Taustalla lapsuuden koti, ympäröivät kulttuurit,
viiteryhmät, muut elämänkokemukset ja perimä.
- Olennainen osa käyttäytymistä.
- Usein reagoidaan tutulla tavalla tai vastakohtana sille,
mutta reagointitapaa voi myös muuttaa!
 Korjaavalla palautteella taipumus herättää
haamutunteita eli nostaa esille vastaanottajassa
tunteita, joita hän aiemmin on kokenut
vastaavanlaisissa tilanteissa.