Esitelmä viestinnän tutkija Osmo A. Wiion informaatioteoriasta ja viestintänäkemyksestä.

1. Petro Poutanen
VTM, apurahatutkija
Helsingin yliopisto
Sosiaalitieteiden laitos
www.organisaatioviestinta.fi
OSMO A. WIION
INFORMAATIOTEORIA
Informaatiosta viestintään:

2. Premissi 1:
Inhimillisen käyttäytymisen
monimutkaisuus

3. Premissi 1: Inhimillisen käyttäytymisen monimutkaisuus
• Ihmiset avoimia järjestelmiä, vuorovaikutuksessa
ympäristön kanssa
• Lähes rajaton määrä mahdollisia toimintatapoja
• Inhimillinen toiminta on useiden eri tekijöiden tulos:
esim. älykkyys (perimä, ravinto, harjoittelu, sosiaaliset
mahdollisuudet, kulttuuri…?)

4. X Y
?
Onko ”musta laatikko” -malli ainoa (järkevä) tapa kuvata
inhimillistä viestintää?"

5. Premissi 1: Inhimillisen käyttäytymisen monimutkaisuus
• Järjestelmän rajojen (system constraints) tunteminen auttaa
luomaan kontingentteja selityksiä (contingency, situational models):
– Syöte: mahdolliset aistihavainnot…
– Työprosessit (throughput): työmuisti…
– Tuloste: ilmaisu, kanavat, häiriöt, palaute…
• Rajoihin vaikuttavat perinnölliset, fyysiset ja ympäristöön liittyvät
tekijät
• Rajojen olemassaolo tekee elämästä mahdollista (suhde
ympäristöön ei ole täysin satunnaista; syöte prosessoidaan tietyllä
tavalla)

6. X Y
Mustan laatikon sijaan voimme yrittää hahmottaa karkeasti,
mitkä tekijät rajoittavat ja ohjaavat järjestelmän toimintaa"

7. Premissi 2:
Informaation prosessointi

8. Premissi 2: Informaation prosessointi
• Informaation ”tavallinen” määritelmä: jotakin mikä vähentää
epävarmuutta (”reduces uncertainty”) (Shannon & Weaver, 1949)
• morphe = muoto; eidos = idea
• Wiion mukaan ihmisen kieli on avoin järjestelmä, jonka merkityksiä
on hankala selittää (absoluuttisesti) todennäköisyyksien avulla, sillä
emmehän voi tietää sanojen kaikkia mahdollisia merkityksiä ja niihin
liittyviä todennäköisyyksiä (Wiio, 1996, 25)
• Wiio ehdottaa suhteellista määritelmää, jonka mukaan informaatio
on vastaanottajan kokeman epävarmuuden vähentymistä, eli
tarvitaan aina vastaanottaja – viestin tulkitsija – sekä jonkinlainen
muutos vastaanottajan tiedollisessa prosessoinnissa (Wiio, 1996)

9. Premissi 2: Informaation prosessointi
• Wiio (esim. 1971, 1975, 1996): Mitä tapahtuu
systeemissä, kun se prosessoi informaatiota? Aina täytyy
päteä:
1. On vastaanottaja, joka tulkitsee sanoman
2. Informaatio merkitsee muutosta vastaanottajassa
3. Myös satunnainen kohina voi olla informaatiota
4. Vastaanottajan tulee käsittelemään informaatio dekoodausalgoritmin
avulla
5. Myös sisäiset muutokset ”ohjausjärjestelmässä” luovat informaatiota
6. Prosessoitu informaatio on ”arvotettua”, joka säilötään myöhempää
käyttöä varten

10. A model of the human information processing and the control
system (Wiio, 1996, p. 34).

11. Premissi 2: Informaation prosessointi
• Ihmisen ohjausjärjestelmä (control system) säätelee informaation
prosessointia dekoodausalgoritmien avulla
“The control system is a subsystem or a system that regulates and controls the
processes of a system or another system” (Wiio, 1996, p. 18). Esim. aivot,
hermojärjestelmä, aistit…
• Tämä ”ohjelmointi” on geneettistä ja päätöksentekoon ja
oppimiseen perustuvaa
– Suljettu ohjelmointi: determinoitua
– Avoin ohjelmointi: mahdollistaa palautteen ja uudelleenohjelmoinnin
– Ihmiset ainutlaatuisen taitavia ”avoimin ohjelmoinnin” järjestelmiä
– Esiohjelmoitu tietojenkäsittely (DNA)
– Omat ohjelmat (luonnollinen kieli)

12. Premissi 3:
Viestintä on informaation prosessoinnin
erityistapaus

13. Premissi 3: Viestintä on informaation prosessoinnin erityistapaus (Wiio, 1996)
• Viestintä (communication) koostuu neljästä osajärjestelmästä, jotka ovat
hierarkkisessa suhteessa toisiinsa (S = systeemi; L = taso; Q = kontrollisysteemi)
S1 (Q) (L0, L1): abstrakti
kontrollisysteemi (hyvin lyhyt
aikajänne)
S2 (Q1) (L1): Viestin lähettäjä
ilman vastaanottajaa
S3 (Q) (L2): Vastaanottajan
ohjausjärjestelmä havaitsee
ympäristön välityksellä
ärsykkeen
S4 (Q1) (L1): Avoin
kontrollisysteemi
S4 (Q) (L2): Avoin
kontrollisysteemi

14. • Systeemi 1: Abstrakti ja suljettu lähettäjäsysteemi
• Systeemi 2: Viestin lähettäjä ilman vastaanottajaa
• Systeemi 3: Viestin vastaanottaja
• Systeemi 4: Lähettäjä–vastaanottaja
• Systeemi 5 (S2 + S3): Lähettäjä–vastaanottaja-systeemi
ilman mahdollisuutta palautteeseen
• Systeemi 6 (S4 + S4): Keskinäisviestinnän tilanne, jossa
on kaksi lähettäjä–vastaanottajaa vuorovaikutuksessa
Kaikki käytännön viestintätilanteet voidaan selittää systeemien 1–4
avulla tai sitten ne ovat systeemien 2, 3 ja 4 yhdistelmiä (Wiio, 1996).

15. Yhteenveto
• Viestintä on kahden tai useamman informaatiojärjestelmän
yhdistelmä (Wiio 1971, 1975, 1977)
• “Communication is an interchange of information between systems
or parts of a system where output information from one or several
control systems causes work processes in one or several other
control systems” (Wiio, 1996)
• Viestinnän tapahtuma voidaan hahmottaa kolmella eri tasolla:
sisäisviestintä, keskinäisviestintä ja joukkoviestintä
! Viestintää ei voi määritellä ilman informaation käsitettä
! Viestinnän tapahtumassa tapahtuu ”työtä”, informaationkäsittelyä
! Viestintä on informaationprosessoinnin erityistapaus

16. Laajennuksia?
• Ihmiset ovat mestareita informaatio prosessoinnissa ja
yhdistelyssä
! Intuitiivinen tiedon prosessointi vs. tietoinen/rationaalinen
ajattelu? (dual processing theory)
• Ihminen on keskusjohtoinen järjestelmä (vrt
ohjausjärjestelmä)
! Ihmiset kykenevät hyödyntämään tehokkaasti teknologiaa
informaation siirtämiseksi (distributen cognition)
! Laajennetun mielen hypoteesi? (extended mind)
! Peilineuronit: (neural coupling)

17. Lähteet
Shannon, C. E. & Weaver, W. 1949. The Mathematical Theory of Communication.
University of Illinois Press, Urbana.
Wiio, O. A. 1975. System models of information, communication and organization;
Helsinki Institute for Business Econmics, 1975.
Wiio, 0. A. 1977. Organizational Communication: Interfacing Systems. Finnish J. of
Business Economics, 2, 259-285.
Wiio, O. A. 1992. Viestinnãn tutkimussuuntia. Yliopistopaino, Helsinki. Wiio, O. A. 1971.
Yleisö ja yleisradio. W+G, Helsinki.
Wiio, O. A. 1996. Information and Communication. A Conceptual Analysis. Helsingin
yliopisto, Viestinnän laitos, julkaisuja sarja 1C/1/1996.