19. Vuonna 1928 perustettu metsänparannuslaki aloitti uuden
ennennäkemättömän ojitusaikakauden 1930-luvulla
Parhaimmillaan Suomen soilla ahersi yli 10 000 metsäojuria ja
vuotuiset työsaavutukset ylittivät 50 000 ha.
20. 1960- luvun lopulla
ojitusta tehtiin kaivureilla.
Samalla saavutettiin
ojitushistorian suurimmat
vuositulokset:
300 000 ha/v
Kuvat: Lusto / Markku Eskola
1970- luvun alussa 500
kaivuriyrittäjää ja 700
kaivuria
24. Teollinen turpeenotto ja turpeenpoltto voimistuivat 1970-
luvulla –syynä öljykriisi
Turpeenottoon on käytetty reilu prosentti Suomen
alkuperäisestä suoalasta, reilu 2% Pirkanmaalla,
paikallisesti huomattavasti suurempia määriä
Vaikutukset ulottuvat huomattavasti laajemmalle alalle
Turve on käytännössä uusiutumaton, fossiilisen kaltainen
polttoaine, jonka käyttö kiihdyttää ilmastonmuutosta
25. Vaikutukset niin suoluontoon, ilmastoon kuin
vesistöihinkin ovat merkittäviä
Lentokuva Vallas oy
28. Ekosysteemipalveluilla eli luonnon palveluilla
tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia
aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Luonnon
palvelut ylläpitävät yhteiskuntaamme.
Luonnon palveluja ei kuitenkaan voida käyttää
yli luonnon kestokyvyn.
Kun luonto yksipuolistuu, heikkenee sen kyky
tuottaa luonnon palveluita ja toipua häiriöistä:
haavoittuvuus ilmastonmuutokselle ja
luonnononnettomuuksille kasvaa.
29. SUOT SÄÄTELEVÄT
ilmastoa jopa maailmanlaajuisesti
luonnontilaiset suot hillitsevät ilmastonmuutosta, sillä
hiili varastoituu turpeeseen (ojitetulla suolla turve
alkaa hajota ja vapauttaa hiiltä)
veden virtausta
luonnontilaiset suot pidättävät vettä ja ehkäisevät
tulvia (ojitus vie suon vedenpidätyskyvyn)
samalla suot pitävät purojen ja lampien vesimäärää
tasapainossa ja mahdollistavat monien pienvesien
elämän
30. SUOT YLLÄPITÄVÄT JA SÄILYTTÄVÄT
geneettistä, lajistollista ja elinympäristöllistä
monimuotoisuutta
sitovat ja kierrättävät ravintoa
muodostavat maaperää
osallistuvat veden kiertoon
ylläpitävät vihreiden kasvien yhteyttämistä eli
fotosynteesiä
sitovat hiiltä
31. Suomen soista on tiukasti
suojeltu 8,7 %, mutta tilanne
vaihtelee alueittain
Etelä-Suomessa soita on suojeltu
vähän, pohjoisessa enemmän
Pirkanmaalla luonnontilaista,
ekologisesti häiriintymätöntä
suota on n. 4% suopinta-alasta
Turpeennostoon otetuilla
laajojen yhtenäisten
alueiden käytöllä on ollut
merkittävä vaikutus suoluontoon.
Erityisesti aapasoita, kilpi-ja
viettokeitaita on otettu
turvekäyttöön.
32. Etelä-Suomessa suoluonnon tila on
synkkä: suojelua ja ennallistamista
tarvitaan runsaasti lisää
Uusia soita pitää saada suojeluun
Turpeenotto uhkaa tällä hetkellä monia
arvokkaita soita
Ennallistamista tarvitaan jatkossa myös
suojelualueiden ulkopuolella
Ojittamattomia soita on Etelä-Suomessa
liian vähän suoluonnon
monimuotoisuuden ja soilla virkistyvien
ihmisten tarpeiden turvaamiseksi
36. Siirtomaavaltaa?
Turveraaka-aine ajetaan Pohjoiselta Pirkanmaalta
TAMPEREELLE
Jotta Tampereen energia- ja sähkölaitos voi jatkaa
edullisen kaukolämmön ja sähköntuotantoa,
KAIKKI varaukset vanhat ja uudet täysimittaisina
Tampereen käyttöön
KULUTTAJAN mahdollisuudet vaikuttaa
ostokäyttäytymisellään olemattomat, vihreää
kaukolampöä ei ole tarjolla, vihreä sähkö
virtuaalista
37. Peruuttamaton tuhoaminen jatkuu
Tyypillisestä luonnosta on jo nyt tullut HARVINAISTA
VESISTÖJEN TILA HEIKENTYY EDELLEEN
VEDENKORKEUDEN ONGELMAT, KALLIIT
KUNNOSTUKSET PÄÄASIASSA YKSITYISILLE
HARTEILLE
38. HUMUSKUORMITUS KASVAA
SUURTA JO NYT
ILMASTONMUUTOSTRENDIT SUURENTAVAT EDELLEEN
VESIENSUOJELURAKENTEET PÄÄSTÄVÄT LÄPI
HUMUSTA, KUORMITUSPIIKKIEN AIKANA MYÖS
KIINTOAINETTA
OJITETUILLE TURVEMAILLE RAKENNETTAVIEN
KOSTEIKKOJEN TOIMINNASSA SUURTA
EPÄVARMUUTTA
HAPPAMUUS, LIETTYMINEN, RAVINTEIKKUUS,
LEVÄHAITAT, HAITALLISET METALLIT
HUMUSVIRRAT ETENEVÄT KOHTI SUUREMPIA
REITTIVESISTÖJÄ
39. ILMASTONMUUTOS
LISÄÄ VALUMAA LISÄÄ KUORMITUSTA
LISÄÄ RANKKASATEITA LISÄÄ
KUORMITUSPIIKKEJÄ
LISÄÄ HUMUSKUORMITUSTA VÄRJÄÄ VESIÄ
LISÄÄ HAPENKULUTUSTA, LISÄÄ BAKTEEREILLE JA
LEVILLE OTOLLISTA ELINYMPÄRISTÖÄ
LISÄÄ HAPPAMUUTTA HÄVITTÄÄ ELIÖITÄ
AIHEUTTAA ÄÄREVÖITYMISTÄ, VEDEN VÄHÄISYYTTÄ
KUIVINA KAUSINA, TULVARISKIT SATEISINA KAUSINA
40. YMPÄRISTÖLUPAKETJU
EI KYKENE RIITTÄVÄSTI ENNAKOIMAAN
AIHEUTUVIA YMPÄRISTÖHAITTOJA (TuKos)
VALVONTA JA TARKKAILU TEHOTONTA, EI
PALJASTA LIETTYMÄHAITTOJA, KANSALAISTEN
HÄTÄ (Saarijärvi, TASO- HANKE)
TUOTANNON OMATARKKAILU KEINONA
RIITTÄMÄTÖNTÄ
EI OLE TOISTAISEKSI YHDENNETTY VPD:N
VAATIMUSTASON KANSSA
EI HUOMIO RANTOJEN EKOLOGIAA
41. MONIHAITALLISUUS
SUOLUONNON HÄVIÄMINEN
HIIPUVIEN LAJIEN ELINYMPÄRISTÖJEN
NIUKENTUMINEN
ILMASTOHAITAT
PITKÄAIKAISET VESISTÖHAITAT
SÄÄTELYHAITAT
KULJETUKSIIN LIITTYVÄT LOGISTISET HAITAT
POLTTOON LIITTYVÄT HIUKKASPÄÄSTÖT
EDULLISUUS PERUSTUU TUOTANTOTUKIIN JA
LÖYSÄÄN VEROKOHTELUUN
42. KIPUPISTEET PARKANOLAISITTAIN
Turpeennosto on luoteisella Pirkanmaalla ollut massiivista jo 1970-
luvulta lähtien, samoin siitä aiheutuneet ongelmat ja haitat.
Turpeennosto on hävittänyt suuren osan ojitukselta säästyneistä
luonnontilaisista soista,
aiheuttanut (yhdessä metsäojitusten kanssa) jatkuvaa ja pysyvää
vahinkoa latvavesistöille, tuottanut mittavia pöly-, melu-,
roskaantumis- ja liikenneongelmia
ja pilannut laajalti maisemia.
Kaikki ongelmat ja haitat ovat jääneet ja jäävät paikallisten
asukkaiden arjen harmeiksi.
Turpeenoton vaihemaakuntakaavan myötä elinympäristö uhkaa
muuttua entistäkin laajemmin mustiksi turvekentiksi.
43. TURVEVAIHEKAAVA- PAINAJAINEN
Vyöhykkeillä olevilla soilla (111 kpl) on suopinta-alaa
yhteensä noin 10 000 hehtaaria.
Turve on luonnonvara, joka yhden hyödyntämisen
jälkeen on käytetty.
Turpeennoston moninaiset haitat kuormittavat
maakunnan yhtä kolkkaa muutaman vuosikymmenen
hyödyn tähden
Luoteis-Pirkanmaan ja Ylä-Satakunnan alueella oli
suota ennen kaksi kolmannesta pinta-alasta, mutta
nykyisin suo on kulkijalle harvinainen näky; tyypillinen
maisema on muuttunut epätyypilliseksi.
44. Paikalliset hyödyt?
Ei juuri työllistä paikallista väestöä , ensisijaisena hyödynsaajana ovat
turveyhtiöt.
Uusien vakituisten ja kesäasukkaiden saamiseksi sekä yritystoiminnan (mm.
matkailu) virittämiseksi kylien vetovoimaisuuteen kiinnitetään paljon
huomiota kyläyhdistyksissä, elinkeinoyhtiöissä ja monissa EU-hankkeissa.
Projekteilla ei kuitenkaan ole vaikutusta kylien merkittävimpään
ympäristöhaittaan, turpeenottoon.
Turveyhtiöt eivät joudu vastuuseen siitä, että ne huonontavat kylien
viihtyisyyttä monin tavoin (vesistöjen tilan ja maiseman huononeminen, melu,
pöly, liikenne, vaikutukset pohjavesiin ja pienilmastoon).
Kiinteistöjen arvo vesistöjen äärellä on alentunut ja alenee
Turpeenoton kaavoituksen pitäisi omalta osaltaan lieventää, ei lisätä, haja-
asutusalueen ahdinkoa.
45. KEINOT?
ASENNEMUUTOS
UUSIUTUVA PAIKALLINEN ENERGIA
ENERGIAN SÄÄSTÖ
UUDET INNOVAATIOT
KUN POHJOINEN PIRKANMAA on kaavittu,
turpeenottoalueet väistämättä lähenevät
kaupunkia, sekö vasta auttaa?
