1. Maa-aineslain toimivuuden
arviointi
 §Maa-aineslainsäädäntö § § § §
 §Arvioinnin tavoitteet ja toteutus
 Muutokset ottamistoiminnassa ja
maa-ainestenoton nykytila §
 Arvioinnin tuloksia
§
Vanhempi tutkija Jari Rintala
§
Suomen ympäristökeskus
14.02.2014 Vantaa/Infra-Akatemia
§
§
§

2. Maa-aineslaki




Voimaan vuoden 1982 alussa
Sovelletaan kaikkien maa- ja kallioperän ainesten
ottamiseen lukuun ottamatta turvetta ja kaivosmineraaleja
Suojelulaki
Maa-aineslain voimaantulon yhteydessä harjuluonnon
monimuotoisuuden säilyttämiseksi laadittiin myös
valtakunnallinen harjujensuojeluohjelma (HSO)
•
•
valtioneuvoston periaatepäätös 3.5.1984
suojeluohjelmaan kuuluu 159 harjualuetta yhteispinta-alaltaan noin
97 000 hehtaaria

3. Maa-aineslaki


Muutettu useaan otteeseen
Merkittävimmät muutokset 1997
•
•


Yleistavoite: aineksia tulee ottaa ympäristön kestävää kehitystä
tukevalla tavalla
ottamista rajoittaviin ympäristöehtoihin maa-aineslain 3§:ään lisättiin
pohjavesi omaksi kohdaksi
Maa-ainesasetus (91/1982) uudistettiin kokonaan vuonna
2005 valtioneuvoston asetuksella (926/2005) maa-ainesten
ottamisesta
Maa-ainesten ottamista säännellään maa-aineslain lisäksi
myös monilla muilla laeilla; kuten YSL, VL, MRL, YVA

4. Maa-aineslain ja muun maa-ainesten
ottamiseen liittyvän lainsäädännön
kehittyminen

5. Maa-aineslain toimivuuden arviointi hankkeen tavoitteet

Liittyy YM:n 30.11.2011 asettamaan ympäristönsuojelulain
ja –asetuksen sekä eräiden muiden ympäristösäädösten
uudistamista valmistelevaan hankkeeseen

Tavoitteena oli
•
tuottaa yleisnäkemys maa-ainesten ottamisen nykytilasta ja
esittää maa-ainesten ottamisen ohjausmekanismit
•
arvioida lupajärjestelmän toimivuutta ja vastaavuutta maaaineslainsäädännölle aikanaan asetettuihin tavoitteisiin
•
esittää maa-ainesten ottamisen sääntelyä koskevat
kehittämistarpeet

6. Arviointihankkeen toteutus


Kirjallisuusselvitys
•
Web‐kysely
•
•



koottu yhteen ja referoitu maa-ainestenottoa ja maa-aineslainsäädäntöä
koskeva kirjallisuus Suomesta
Kysymykset räätälöity eri tahoille. Kysymyksiä 15 – 60 kpl. Paljon tilaa
avoimille kommenteille.
Vastauksia 131 kpl: lupa- ja valvontaviranomaiset 72, ELY‐keskukset 16,
maakunnan liitot 9, toiminnanharjoittajat 34
Ryhmätapaaminen
•
•
4 kpl (Uusimaa, Häme, Kaakkois‐Suomi, Pohjois‐Pohjanmaa), joihin
osallistui yhteensä noin 60 henkilöä
Lakiasiantuntijatapaaminen 6 henkilöä
Erillishaastattelut
•
17 kpl; GTK, MTK, Kuntaliitto, Kiviteollisuusliitto ry, SLU, PK ELY, UUS
ELY, HÄM ELY, Infra ry, Rudus Oy, Morenia Oy, Hämeen HAO, KHO,
Aalto‐yliopisto, Oulun yliopisto,YM
Loppuraportti Suomen Ympäristö 12/2013
•
Laajahkolle kohderyhmälle lausuntopyyntö raportista

7. Ottamistoiminta nykyisin verrattuna maaaineslain voimaantuloon

Ottamistoiminta kohdistuu huomattavasti enemmän
kalliokiviainekseen ja myös merenalaisiin hiekkavaroihin

Ottamiseen sovelletaan maa-aineslain lisäksi myös muita
lakeja mm. YSL, YVA
•
•

Maa-aineslain ja muiden ottamistoimintaan sovellettavien lakien väillä
on osin päällekkäisyyksiä ja ristiriitaisuuksia
Usean luvan tarve on lisännyt sekä luvan haltijan että viranomaisten
työmäärää sekä hidastanut lupien voimaantuloa
Ympäristöluvan tarve maa-ainesten ottamishankkeissa
arviolta
•
•
200 kallion ottamisluvassa vuosittain
50 -100 soran ottamisluvassa vuosittain

8. Ottamistoiminta nykyisin verrattuna maaaineslain voimaantuloon

Tausta-aineistoa lupapäätöksien tueksi on paljon mm:
•
•




Pohjavedensuojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisselvitykset
(POSKI)
Merkittävimmät valtakunnallisesti arvokkaat geologiset muodostumat
on inventoitu ja arvotettu
Tausta-aineistot on huomioitu maakunta- ja yleiskaavoissa
melko kattavasti
Aineksien kierrätys, erityisesti asfaltin ja betonin kierrätys,
on lisääntynyt merkittävästi
Korvaavien materiaalien käyttö on edelleen melko vähäistä,
vaikka niiden käyttömahdollisuuksia on selvitetty laajasti
Lupakohtaisesti isommat ottomäärät, alueelliset erot suuria

9. Voimassa olevat maa-ainesluvat ja niiden
mahdollistamat ottomäärät v.1990-2012

10. Keskimääräisen ottamisluvan (myönnetty 20062011) mahdollistama ottomäärä (1000 k-m3).
Sora ja hiekka
Kallioaines

11. Maa-ainesten ottomäärät v.1999-2012
(MAL-mukaiset lupa-alueet sekä kiviainesten arvioitu kok.käyttö)

12. Lupa- ja ottomääräjakauma otetun
ainesmäärän perusteella
Sora
Kallio

13. Asiantuntijakyselyiden ja haastatteluiden tuloksia

14. Maa-aineslain soveltamisalan (MAL 1§) laajennustarve
-kunnat; turpeennosto, toiminnanharjoittajat merihiekan nosto, ELY-keskukset ei laajennustarvetta
-turpeennoston sisällyttämistä maa-aineslakiin selvitetty useaan otteeseen, tarkastellaan YSL:n
kokonaisuudistuksen yhteydessä
-merihiekan nosto: tehty erillisselvitys. Vesilain uudistamisen yhteydessä 2012 ei nähty tarvetta
muuttaa lupamenettelyä.
-kuntan nosto: käyttö lisääntynyt. Alustavan tulkinnan mukaan ei kuulu maa-aineslain piiriin, vaatii
lisäohjeistusta.

15. Maa-aineslain mukaiseksi lupaviranomaiseksi (MAL 7 §)
soveltuvin



Kuntaa pidettiin soveltuvimpana lupaviranomaisena
Ottomäärältään isoja lupia tai lupia, jotka edellyttävät myös vesilain mukaisen
luvan ehdotettiin joissakin näkemyksissä käsiteltäväksi keskitetysti esim.
AVI:ssa
Useissa kunnissa lupia myönnetään vähän  ei synny rutiinia
luvanmyöntämiseen ja lain tulkintaan

16. Myönnetyt luvat (kpl/v) eri kunnissa
Korkeintaan
1 lupa/vuosi
myönnetään
yli100 kunnassa

17. Maa-aineslupien voimassaolo





Yli 11 vuoden myönnetyt kallion
ottamisluvat Lähde:Notto-tj
Keskimäärin luvat voimassa 10
vuotta, alueellisia eroja
Vuodesta 2005 lähtien kalliokiven
louhintaan on voitu erityisistä
syistä myöntää lupa enintään 20
vuodeksi ja muille maa-aineksille
15 vuodeksi
Lakimuutoksesta huolimatta yli
kymmenen vuoden ottamislupia
on myönnetty melko vähän
Toiminnanharjoittajista 60 % piti
nykyisiä lupa-aikoja liian lyhyinä
Vesilain ja ympäristönsuojelulain
mukaisen luvan voimassaolo voi
olla eri

18. Lupien voimassaoloajat ELY-keskuksittain
Soraluvat
Kallioluvat

19. Onko maa-aineshankkeeseenne liittynyt myös muiden
lakien mukaisia lupia tai muuta käsittelyä?
(vastaajina: toiminnanharjoittajat)

20. Onko maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain
erillisistä lupamenettelyistä ollut haittaa ja
mitkä ovat keskeiset haitat?

21. Milloin vesilupa maa-aineshankkeissa?
Maa-ainestenoton vesiluvat
aluehallintovirastoittain
(LSY=Etelä- ja Länsi-Suomen AVI,
ISY=Itä-Suomen AVI ja PSY=PohjoisSuomen AVI)

22. Lupaharkinta
-
Toiminnanharjoittajista lähes 60 % näki, että luvanhakijoita ei kohdella tasapuolisesti
lupaharkinnassa. Erityisesti Etelä-Suomessa esiintyi tyytymättömyyttä.
Lisäksi eri kuntien välillä oli merkittäviä eroja luvan myöntökriteereissä ja
lupamääräyksissä
Toisaalta viranomaiset pitivät ottamissuunnitelmia ja niihin liittyviä selvityksiä
tasoltaan korkeintaan tyydyttävinä

23. Keskeisimmät syyt lupahakemuksen
hylkäämiseen/tarkistamiseen (vast. kunta)

24. Maa-aineslupavalitusten määrä ja valitusten
aiheellisuus






5-10 % maa-ainesluvista valitetaan hallinto-oikeuksiin ; esim. v.2008-2009 yht.160
luvasta
Keskeisiä valittajia lupa-alueiden naapurit (40-50 %), luvan hakijat (30 %) ja ELY:t (2030 %)
Pääasialliset valitussyyt liittyivät pohjaveteen, kauniiseen maisemakuvaan sekä
luonnon kauneusarvoihin
Pohjavettä koskevat valitukset menestyneet parhaiten hallintotuomioistuimissa
Viime vuosina maa-ainestenottoon liittyvistä ympäristöluvista n. 30-40 valitusta/vuosi
Eri valitusreitit; joissakin tapauksissa vaikka MAL-lupa hylätty KHO:ssa, niin sen
jälkeen YSL:n mukainen lupa on pysynyt voimassa VaHAO:ssa

25. Hallinto-oikeuksiin vuosina 2001-2002 ja 20082009 tehdyt maa-aineslupavalitukset




Kallionottoluvista valitettiin suhteellisesti
eniten
Osaan lupia kohdistui useita, jopa
kymmeniä valituksia
Alueelliset erot valitusmäärissä suuria
Valitussyyt usein moninaiset

26. Ottamisalueiden jälkihoito ja
jälkikäyttö






Kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota, etenkin
soranottoalueilla
Edelleen paljon jälkihoitamattomia alueita
Vaiheittainen jälkihoito yhä melko vähäistä
Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat
uusioympäristöt huomioitu harvoin
Yleisin jälkikäyttö metsätalous, kallion ottamisalueilla
laajempi vaihtelu
Ylijäämämaiden sijoituspaineet

27. Vakuudet

Eri osapuolten mielestä pääosin oikean suruisia

Merkittävää vaihtelua eri kunnissa

Jouduttu käyttämään harvoin jälkihoitoon

Ei yleensä oltu palautettu vaiheittain jälkihoitotöiden
edetessä
--------------------------------------------- Lisäksi valvonta- ja tarkastusmaksuja pidettiin osin liian
suurina

28. Maa-ainestenoton seurannan ja
tietojärjestelmien toimivuus



Ympäristöhallinnon maa-aineslupa ja ottamismäärä (NOTTO) –
tietojärjestelmässä sekä GTK:n Kiviainesten tilinpitojärjestelmässä (KITTI)
ja niiden hyödyntämismahdollisuuksissa merkittäviä puutteita
Sähköistä lupa- ja ilmoitusjärjestelmä tulee kehittää
Myös ottamiseen liittyvien seurantatulosten esimerkiksi pohjavesitietojen
toimittamisessa ja hyödyntämisessä on tehostettavaa

29. Arviointi-hankkeessa esiin tulleita
kehittämistarpeita

Pääpiirteissään nykyinen maa-aineslaki on toiminut puutteistaan
huolimatta varsin hyvin ja maa-aineslain muuttamiselle ei ole
merkittävää tarvetta

Raportissa on esitetty 27 kehittämisehdotusta, joista
-24 toiminnallista
-3 lainsäädännöllistä
Esimerkkejä:
 Maa-aineslain ja muun maa-ainesten ottamista koskevan lainsäädännön
lupamenettelyt yhteensovitetaan sekä selkeytetään. Samaa ottamishanketta
koskevien eri lupien (MAL, YSL, VL) voimassaoloaikaa ja lupamääräyksiä koskeva
säännöstö yhdistetään soveltuvin osin. Eri muutoksenhakuprosessit eivät saa
merkittävästi lyhentää ottamisluvan voimassaoloaikaa.

Ottamisen seurantaa ja valvontaa sekä luparikkomuksiin puuttumista tehostetaan ja
kehitetään maa-ainestenottamisen tietojärjestelmiä

Huomioidaan kaavoituksessa maa-ainestenottoon soveltuvat alueet ja kehitetään
kiviaineshuollossa ylijäämämateriaalien sekä uusiomateriaalien hyödyntämistä

30. Tulevaisuuden näkymiä

MAL lupakoko kasvaa, lupien määrä vähenee

Kalliolupien määrä kasvaa, soralupien vähenee  Maa-ainestenoton
ympäristöluvat lisääntyvät

Maa-ainestenottoon liittyvien valitusten suhteellinen määrä kasvaa
•
•
•




Ottamispaineet ympäristövaikutusten kannalta aremmilla alueilla sekä
asutuksen läheisyydessä
Muut maankäyttötarpeet kasvavat
Kansalaisten ympäristötietoisuus lisääntyy sekä toisaalta valituskynnys alenee
Valvonta ja seuranta
•
•
Usean kunnan valvontayksiköt ; ristiriitaisia kokemuksia
Kaukokartoitusaineistot yleistyy; niiden hyödyntäminen valvonnassa ja
seurannassa
Kiviainesten kokonaiskäytössä ei merkittäviä muutoksia –suhdanteet
vaikuttavat
Korvaavien materiaalien käyttö lisääntyy
Monet tekijät, kuten mahdolliset taloudelliset ohjauskeinot, vaikuttavat
muutoksen nopeuteen

31. Kiitos
Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:
•
Vihervuori, P. 1989. Maa-ainesten ottaminen ja suojelu
•
Alapassi, M., Rintala, J., Kinnunen, T., Valpasvuo, V., Britschgi, R.,
Savola, A., Ryttäri, T., Tiainen, M. ja Lavia, M. 2009. Maa-ainesten
kestävä käyttö. Ympäristöhallinnon ohjeita 1.
•
Hollo, E. 2010. Selvitys maa-aineslupajärjestelmän yhdistämisestä
ympäristölupamenettelyyn. Ympäristöministeriön raportteja
15/2010.
•
Rintala, J. 2006. Soranoton ja suojelun tila harjujensuojelualueilla
– aluekohtainen tarkastelu. SYKE raportteja 1/2006
•
Rintala, J. ja Haavanlammi, E. 2011. Muutoksenhaun vaikutus
maa-ainesluvan voimassaoloon. SYKE raportteja 19/2011
•
Rintala, J. ja Lonka, H. 2013 Maa-aineslain toimivuuden arviointi.
Suomen ympäristö 12/2013