2. Tutkimuksen taustaa
Oma henkilöhistoria, nuorisoliittoa,
ammattiyhdistysliikettä, opiskelua
Arvostetut aiemmat näkemykset: Pekka Kuusi,
Neuvostoliiton pelote tai ”asevelihenki”
Uudemmat tulkinnat. Kangas, Bergholm Juho Saari etc.
Johtolankakysymys
Omat lähteet:
850 elintarvike- ja rakennuseläkeläisen kyselytutkimus
Noin 50 ay-aktiivin haastattelu
HS, KU, Demari TTK, Pelto- ja Koti, Pienviljelijä,
eduskunta, mietinnöt, tieteellinen kirjallisuus jne.
3. • Vanhusten ja lasten hoito, perhekäsitys ja suhtautuminen valtioon ovat
vaihdelleet ja vaihtelevat yhteiskunnasta toiseen. Tuhansien vuosien ajan
perhe- ja sukuyhteisö sekä kylät ovat huolehtineet itse itsestään. Lapset on
koulutettu työskentelemään vanhempien rinnalla. Ajatus siitä, että valtio
huolehtii ilmaisesta koulutuksesta, tarjoaa terveydenhuollon jne. on nuori ja
utopiaa edelleen maailman kansojen enemmistölle.
• Engels pohtii perheen olemusta erilaisissa yhteiskunnissa ja voidaan ajatella,
että myös sosiaalisen turvajärjestelmän luonne on yhteydessä tuotannollisen
mallin, urbanisoitumisen ym. tekijöiden kanssa.
• Yhteiskunnalla voi myös olla joko hyvä, vanhanaikainen tai toimimaton
systeemi, koska myös uskonto, asenteet ja kamppailu määrittävät sitä. Olli
Kankaalla aiheesta hienoa vertailevaa aineistoa. Braudelin mentaalivankilan
käsite
• Immanuel Wallerstein Puoliproletaaristen yhteisöjen kilpailuetu mahdollistaa
työskentelyn pienemmillä palkoilla. Pienviljely-yhteisön sosiaaliturva suvun ja
aputalouden varassa, kansalaismielipiteet ja uskonnolliset arvot tukena.
• Silverin ja Arrighin analyysien mukaan valtioiden hegemonian nousun tai
laskun taustana ovat muun muassa kulloinkin hegemonisen valtion
tuotannollisen mallin vanheneminen, siitä seuraava tuloerojen kasvu ja siitä
puolestaan aiheutuvat sosiaaliset ongelmat ja konfliktit, jotka nousevan valtion
systeemi kykenee ratkaisemaan aiempaa systeemiä paremmin.
Sosiaalisen turvajärjestelmän suhde yhteiskunnan
tuotannolliseen malliin
5. Tutkimuskysymys
Suomalaisen yhteiskuntatutkimuksen ehkä
laajimmin käsitellyt kysymykset, eli poliittisen
historian tutkimat yöpakkashallitus ja
Honkaliitto ja muut kuohunnat,
pientilatuotannon rapautuminen, suuri
maaltamuutto ja hyvinvointivaltion synty
olivat yhtäaikaisia historiallisia prosesseja;
kohtasivatko ne toisensa ihmisten arjen ja
poliittisen päätöksenteon tasoilla?
6. Mikä muuttui?
”Jollemme pysty esittämään itsellemme ja lukijoillemme
historiallisen jakson elämänmuotoa, jollemme kykene
kuvaamaan systemaattisesti niitä sen keskinäisten
suhteiden merkityksiä ja käytäntöjä, jotka määrittelevät
kyseistä aikakautta, kuinka voimme selittää yhteiskunnan
muutoksen – tai edes havaitsemaan milloin ja kuinka
muutos tapahtui” kysyy William H. Sewell jr.
Miten ihmiset elivät ennen hyvinvointivaltiota?
Pyrin kaivamaan esiin pienviljely-yhteisön kaikkein arkisimman
arjen, arjen ilman sisävessoja ja keskuslämmitystä ja sen
avulla selvittämään, mitä vanhan maailman arki merkitsi
perheenjäsenten keskinäisille suhteille, työnteolle ja
rahataloudelle – minkälainen valtiokäsitys kuului tähän
vanhaan maailmaan.
8. Kun punaiset hävisivät sodan 1918, niin voittivatko
valkoiset takaisin vanhan maailman? Suomessa ei
siirrytty kapitalismista sosialismiin, mutta
jonkinlainen tasoittava korjausliike tapahtui.
Prosessia voi tarkastella osana maailmanlaajuista
kriisivaiheen mullistusta. Vapaakaupan halpa vilja
käynnisti talonpoikien liikehdinnän Algeriasta
Vietnamiin ja myös Suomeen.
Suomalainen liikehdintä tuotti maatalousvaltaiseen
tuotantomalliinsa pohjautuvan uudenlaisen
yhteiskunnallisen sovelluksen torpparien
vaatimusten pohjalta.
9. Vanha hegemonia – pakotus ja suostumus
Venäjän viljasta viljatulleihin, maannälän
osittainen tyydyttäminen torpparivapautuksella
Pienviljelykseen perustuva ruokaomavaraisuus
Puunjalostusteollisuuden kilpailukykyä palveleva
aputaloudella varustettu alipalkattu työvoima
Kahdeksantuntinen työpäivä
Progressiivinen verotus ja budjettilait
Koululait
Kunnallinen äänioikeus
Lapuanliike, vasemmistolait ja ay-liikkeen
diskriminointi
10. Pienviljelyvaltion ”sosiaalipoliittinen linjaus”
Asustuskomiteoiden mietinnössä 1943 todettiin, että sotaleskelle ja orvoille
lapsineen pitää antaa maata raivattavaksi.:
”Monet ovat sodassa menettäneet perheen huoltajan, työkykynsä, jopa jotkut
lapset vanhempansakin. Näidenkin henkilöiden tulevaisuus on
turvattava”
Komiteamietinnössä arvioitiin, ettei yhteiskunta ei koskaan pysty antamaan
rahallisesti niin paljon avustusta, että se turvaisi mainitulle henkilölle
kohtuullisen toimeentulon. ja todettiin myös ettei ”tällainen avustamisen
muoto sitä paitsi yhteiskunnallisista syistä ole soveliaskaan”.
Sen sijaan mietinnössä todettiin että: ”monta kertaa on jouduttu
havaitsemaan, ettei maaseudulla perheen huoltajan kuolema ole niin
ratkaiseva kuin muissa yhteiskuntaluokissa, koska maata viljelevällä
perheellä on toimeentulonsa perustana viljelmä. Perhe voi jatkaa työtänsä
vaikkakin perheen pää on poistunut elävien joukosta…Mainittakoon
ainoastaan, että leski ja lapset voivat kykyjensä mukaan osallistua vaikkapa
pienenkin tilan hoitoon siitä puhumattakaan, että lapsien varttuessa
heidän työkykynsä kasvaa.”[
11. Sodan jälkeinen pienviljelyshegemonia
• Yhteiskunnallinen voimasuhde muuttui, kun NL
voitti sodan, ja SKDL ja SKP nousivat
maanalaisuudesta
• Mutta sekä vanhat ideologiat, että tosiasiallinen
tilanne muokkautui vanhalta pohjalta, jossa
pienviljely oli ihanne
• Asutustoiminta, lapsilisät, useimmat maataloustuet,
työllisyystyöt, ruokasubventiot
• Eläkeläisten toimeentulo
12. Tunsitteko velvollisuutta
• Ajattelitteko itse nuorena, että teidän
velvollisuutenne oli tukea vanhempianne ja
sisaruksianne taloudellisesti
Kyllä 182 22,0 %
Tarvittaessa 345 41,6 %
En ajatellut 302 36,4 %
HUOM! Ammattiyhdistysaktiivisuus korreloi
melko suoraan auttamisvelvollisuuteen.
13. Risuindeksi
Lämmitys, ruoanlaitto , hygienia ja karjanhoito perustuivat lähinnä
polttopuuhun. Miten lapsuudenkotinne talouteen tarvittavat polttopuut
lämmitykseen, ym. hankittiin:
Polttopuut
Prosenttia
Ostettiin 16,3
Vaihdettiin työhön 4,5
Kerättiin jätepuuna 12,7
Yhdistelmä 30,4
Omasta metsästä 31,4
Ei tarvittu puuta 3,5
14. 3 %
15 %
18 %
34 %
30 %
Kaikki ostettiin
Mökkiläisyys ilman eläimiä
Mökkiläisyys eläimillä
Omavarainen
Puoliproletaarisen elämänmuodon
kartta
15. Virallisen talouden lisäksi maassa oli laaja puoliharmaan talouden alue. Se
sisälsi omavaraistuotantoa ja monenlaista vaihtoa. Kansalaiset tekivät
toisilleen isoja ja pieniä työsuorituksia rahaa vastaa, mökin vuokraa vastaan,
eläimiä ja eläinten rehua vastaan, polttopuita ja ruokaa vastaan ja myös
vanhat vaatteet olivat sodan jälkeisinä vuosina haluttua vaihtotavaraa.
Lisäksi maatalouden kaikki suuret sesonkityöt tehtiin joko köyhimpien työtä
vastaan tai vastavuoroisesti talkoilla, samoin kattotalkoot, valut ym.
rakennusprojektit. Työn ostajalle ratkaisu oli sen tähden edullinen, että hänen
ei tarvinnut maksaa palkkoja, ei veroja eikä sosiaalimaksuja. Käytäntö tarjosi
perheille vaihtelevan tasoisen minimiturvan: asumisen, energiansaannin ja
tietyn perusravinnon, vaikkei säännöllisiä ja kunnollisia palkkatuloja
ollutkaan.
Verojen maksua ei katseltu suopeasti, koska valtiolta saatavat edut
olivat vähäisiä ja kansalaisten käytössä oleva raha samaten; suppealla
yövartijavaltiolla oli ilmeisesti hyvinkin laaja ja kyseenalaistamaton
legaliteetti myös tavallisen kansan keskuudessa.
16. Vanha systeemi rapautui 1950 luvun alkuvuosina
Pienviljelytilojen kannattavuus jäi heikoksi, eivätkä ne kyenneet rationalisoimaan ja
koneistamaan toimintaansa varakkaampien tilojen vauhdissa.
Pienten tilojen viljelijöille välttämättömät sivuansiot heikkenivät sekä asutustoiminnan
hiipumisen myötä että puun korjuun rationalisoinnin vuoksi. Kun
asutustoiminnan uudet kylät, tiet, koulut, postit, navetat ja talot oli rakennettu,
ei kirvesmiehille ja muurareille ollut enää paljonkaan töitä etenkään maan
itäisillä ja pohjoisilla alueilla. Metsäteollisuus ei enää myöskään tarvinnut
entisessä määrin pientilojen työpanosta. Työttömyys lisääntyi.
Elintarvikkeiden omavaraisuus oli saavutettu, ja karjatalouden tuotannossa oli jo
ylijäämää.
Pienviljelyksen hegemoniaa alettiin kyseenalaistaa sekä tutkijoiden että poliitikkojen
piirissä ja tilanne synnytti kaikkien puolueiden sisällä ristiriitoja.
Maatalouskomitean mietintö vuodelta 1962 raportoi, että vuosien 1945–1961 välisenä
aikana oli raivattu 313 000 hehtaaria uutta peltoalaa. Komitea totesi tylysti
yhteenvedossaan, että vuoden 1970 kulutustarve voitaisiin tyydyttää noin 350
000 hehtaaria nykyistä pienemmällä peltoalalla.” Koko sodanjälkeinen valtaisa
pellonraivaus oli osoittautumassa turhaksi.
.
17. Vanha sosiaalipolitiikka ei ehkä näyttäytynyt oikeudenmukaiselta kaupunkityöläisten
mielestä.
Heidän lapsilukunsa oli vähäisempi kuin maaseudulla ja lapsilisien merkitys oli
pienempi. Subventiot, joilla ruoan hintaa alennettiin, estivät indeksin laukeamisen
ja palkankorotukset.
- Subventiot rahoitettiin verovaroilla, jotka kohdistuivat paremmin palkattuun
työväkeen, koska maaseudun mökkiläisiltä tai uusilta rintamamiestiloilta oli
vaikea nyhtää yhtään mitään.
- Heidän oli edelleen palkastaan säästettävä mahdollisen sairauden ja pahan päivän
varalle, koska myöhemmin säädettävästä työttömyysvakuutuksesta, sairausvakuutuksesta
tai työeläkkeestä ei vielä ollut tietoa.
- Osa joutui edelleen elättämään myös omia vanhempiaan.
- Heidän oli maksettava vuokraa tai ainakin isompia asumiskuluja, osa pyrki jo
kouluttamaan lapsiaan oppikouluissa ja niiden lukukausimaksut olivat korkeita.
Yhteiskuntarakenteen muuttuessa vanha lähinnä mökkiläiselämälle suunnattu
tukipolitiikka ei auttanut sitä kasvavaa väestöosaa, joka eli pelkästään palkkatyönsä
varassa.
19. Sosiologit tunnistavat käsitteen ”epävarmuuden aika”, jonka
kuluessa yhteiskunnan tulevaisuutta koskevat vaihtoehtoiset
visiot asettuvat yhteiskunnallisten toimijoiden punnittavaksi.
Aristide R. Zollberg on puhunut hulluista vuosista, joiden
jälkeen mikään ei enää ole entisensä.
Gramscin mukaan tällaisessa tilassa vanha järjestys on
kuolemassa, mutta uusi ei pysty vielä syntymään, ja
hallinnollinen välitila muodostuu vallitsevan järjestyksen
auktoriteettikriisin kautta. Tällöin ne sosiaaliset voimat, jotka
voisivat johtaa hegemonisen myöntymisen turvin, eivät pysty
niin tekemään. Gramscilainen termi interregnum
Hienostuneiden sävyerojen sijasta törmäsin kovaan
nyrkkitappeluun.
Tämän päivän ymmärrystä parantanut – pitää yrittää
katsoa väliverhon taakse…vaikkapa Hautala case, Kanerva
Case
20. Austerity Suomessa 1950-luvulla
• Täällä kaukana Pohjolassa toteutettiin vuosina 1956–
1959 vimmainen kokeilu palata takaisin
yövartijavaltion talouspolitiikkaan. Kirjasin
pelkästään Helsingin Sanomista vuodelta 1956 yli sata
ja vuodelta 1957 yli sataviisikymmentä artikkelia,
joissa vaadittiin paluuta sotaa edeltävään
talouspolitiikkaan sekä sosiaalimenojen ja
valtiontalouden supistamista. Kirjoituksissa
valitettiin etenkin julkisen sektorin liian suurta
osuutta.
21. Yövartijavaltion verolinjaus vuodelta 1956
Vuoden 1956 Helsingin Sanomat esitteli hyvinvointiajattelun
antiteesin ja yövartijavaltion verotusihanteen valittaessaan,
että:
”…pyritään eräiden ryhmien kannettavaksi sälyttämään menoja,
jotka aiheutuvat toisten ryhmien suosimisesta. Tähän sisältyy
selvästi pyrkimys eri yhteiskuntaryhmien tulojen ja
varallisuuden tasaamiseen verotuksen avulla.
Sillä tavoin on loitonnuttu verotuksen alkuperäisestä
tarkoituksesta, joka oli valtionhallinnon välittömien
kustannusten peittämiseen tarvittavien varojen hankinta.”
22. Tavoitteena paluu vanhaan -kuripykälä
Suomen Pankin asemaan tehdyt muutokset vuonna 1953
mahdollistivat vanhan linjan talousmiehille valtiontalouden
supistamisohjelman toteuttamisen.
Yleislakon päättymissopimukseen sisältyneet valtion tulojen
heikennykset pakottivat hallituksen poistamaan esimerkiksi
ruoalta sen hintoja alentavia subventioita, koska Suomen
Pankki ei enää lainannut valtiolle tilapäisestikään rahaa.
Prosessista seurasi absurdi tapahtumasarja, kun Suomen valtio
julistautui keväällä 1957 maksukyvyttömäksi, vaikka valtion
talouden tulos oli kyseisen vuoden aikana ylijäämäinen.
23. Välitön syy ja rakenteellinen tausta
Näimme, kuinka sokerin hinnankorotukset käynnistivät
kansalaisliikehdinnän Tunisian syrjäseuduilla ja laittoivat
liikkeelle massiivisen ilmiön, jota nyt kutsutaan arabikevääksi.
Oma hyvinvointivaltiokehityksemme alkoi hiukan
vastaavanlaisesta tilanteesta, sokerin, kahvin, vehnäjauhojen
ja bensiinin toistuvista korotuksista vuosina 1956 ja 1957.
Egyptin jauhokysymys, Intian ja Thaimaan tuki viljelijöille…
Nälkämellakat, Ponticelli &Voth
28. Epävarmuuden kauden keskeisiä poliittisia ilmiöitä olivat
Ensinnäkin valtion talouspolitiikan laajuudesta käyty
arvosisältöinen taistelu, jossa valtion talouden supistamistavoite
pyrittiin osoittamaan kumoamattomien talouspolitiikan lakien
mukaiseksi, vaikka se näyttäisi perustuneen kyseisen
arvomaailman omanneiden päättäjien taitavaan rakennelmaan.
Toisekseen taistelua oikeiston sisällä olevia ”väärinajattelevia”
poliitikkoja kuten mm. Kekkosta ja Korsimoa vastaan käytiin
median törkykampanjana.
Kolmanneksi poliitikkoja vastaan suuntautuneet korruptio-
oikeudenkäynnit näyttivät olleen osa myös kohdennettua
puoluepoliittista peliä, jolla pyrittiin vaikuttamaan sekä talous-
että ulkopoliittiseen päätöksentekoon.
30. Suomen Naisten Demokraattisen Liiton tavoitteet
vuonna 1958
Työttömyysvakuutus tuli toteuttaa työnantajien ja valtion
kustannuksella,
Ratifioida naisten samapalkkaisuussopimus,
Saada yleinen sairausvakuutus ja palkallinen synnytysloma.
Tuli korottaa kansaneläkkeitä, perheavustuksia ja lapsilisiä, lisätä
valtion ja kuntien lisätukea vähävaraisten asuntokysymysten
ratkaisemiseksi.
Tavoitteista vain koulutusjärjestelmän uudistus oli vielä
kokonaan toteutumatta vuonna 1964 – siis vain kuusi vuotta
myöhemmin siitä, kun laaja utopian kaltainen
uudistusohjelma esitettiin.
31. Tavoitteet toteutettu
• Tapio Bergholm arvioi, että SAK:n vuoden 1958
vaaliohjelmaa oli ollut hyvin kunnianhimoinen, kun
siinä oli vaadittu mm. työllisyyden hoidon ottamista
pääasiaksi, 40-tuntista työviikkoa, työttömyys- ja
sairausvakuutusta ja metsä ja uittotöiden saattamista
työaikalain piiriin.
Nämä vaatimukset olivat lähes täysin toteutuneet
vuonna 1964.
32. Syntyneet kompromissit heijastivat sen
aikaista elinkeinorakennetta ja voimasuhdetta
• Työttömyysturva koski vain järjestäytyneitä,
työeläke vain palkkatyöntekijöitä, sairausvakuutus
kaikkia.
• Toisaalta prosessin syntyhetkellä Suomessa eli
vielä valtava määrä ihmisiä puolittaisessa
omavaraistaloudessa, jossa ratkaisuja saattoi pitää
jossain määrin asiallisina.
• Huonoja kompromisseja aikalaismuistoissa
• (”Aina oltiin kadulla eikä mitään saatu aikaan”)
33. Yhteiskunnallinen uudistustyö jatkui
1970-luvulla tuli uusi työsopimuslaki ja
työehtosopimusten yleissitovuus,
peruskoulujärjestelmä, kansanterveyslaki,
lastenpäivähoitojärjestelmä, kovilla
kamppailuilla nekin
1980-luvulla sidottiin työttömyysturva- ja
työeläke-etuudet ansioihin ja pantiin verolle
1990-luvulta alkaen pääasiassa heikennyksiä
34. Progressiivisen veron osuuden kehitys vuosina 1948-2008
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
50
1948
1951
1954
1957
1960
1963
1966
1969
1972
1975
1978
1981
1984
1987
1990
1993
1996
1999
2002
2005
2008
Progressiivisen tuloveron osuus kaikista henkilöveroista
35. Muutoksen agentit
Mielenosoitusten järjestäjinä olivat pääkaupunkiseudun
rakennus- metalli- ja elintarvikealojen ammattiosastojen
yhteiselimet.
Vuosien 1950–1960 välisenä aikana maa- ja metsätaloudesta
sekä maatilataloudesta poistui runsaat 500 000 ihmistä
Suomessa; heistä avustavia perheenjäseniä oli yli 300 000.
Alle viiden hehtaarin tiloilta avustavien perheenjäsenten
määrä väheni yli 40 ja alle kahden hehtaarin tiloilta yli 60
prosenttia.
Pääkaupunkiseudun rakennus- ja elintarvikealan
eläkeläiskyselyyn vastanneista vajaa syntyperäisiä helsinkiläisiä
7-8 prosenttia.
37. Minkälaiset rakenteellisten tekijöiden, subjektiivisten
toimijoiden ja oikullisen sattuman keskinäissuhteet
vaikuttivat liikehdinnän syntyyn?
Aikakauden kansalaistoiminnan väitettiin olevan SKP:n masinoimaa. Voitiinko
puhua pelkästään yhden puolueen onnistuneesta ylhäältä organisoidusta
näytelmästä vai oliko kyseessä monimutkaisempi ja spontaanimpi prosessi,
joka poliittisen kontekstinsa lisäksi antaisi uutta tietoa ajankohdan
rakenteellisesta muutoksesta ja poliittisista tapahtumista.
Puolueorganisaatioiden ja kansalaisliikehdinnän keskinäissuhde on useimmiten
enemmän tai vähemmän hankala ja perustuu niiden erilaiseen
toimintalogiikkaan. Puolueorganisaatiot tarkastelevat asioita puolueen
kannatuksen ja etenemisen, vallan, mahdollisen hallitusvastuun saamisen tai
menettämisen kannalta ja kansalaisliikehdinnän tavoitteet ovat heille vain osa
sitä kompromissien ja kaupankäynnin maailmaa, jossa poliitikot toimivat.
Puolueorganisaatio perustuu aina myös jossain määrin saman mielisten
liittoon.
Ammattiyhdistysliikkeen toimijat ovat jatkuvan napisevan ja kriittisen
”kansankontrollin” alaisina kahdellakin tavalla: jos välittömiä tuloksia ei ala
tulemaan, jäsenistö joko vaihtaa johtajat tai kaikkoaa toiminnallisuudesta
jolloin liike surkastuu.
38. • Kansalaisliikehdintä vaatii syyn tai motiivin,
organisaation ja vision, mutta ne eivät yksin riitä
liikkeen synnyttämiseen. Antonio Gramscin mukaan
historiallis-poliittisten analyysien yleinen virhe on,
ettei kyetä löytämään elimellisten seikkojen ja
tilapäisilmiöiden keskinäisiä suhteita. Vaarana on
joko mekaanisten syiden kuten rakenteiden tai
tahdonvaraisen ja yksilöllisen elementin
ylikorostus.[1]
[1] Gramsci 1982 (suom.), 62
39. Liikehdinnän ajoitus
• 1949 tapahtumat ja pettymys/ suhde lakkoihin
kolmen suuren aikana ja 1959
• Katse siirtyi työpaikoille ja
liukumaliikehdintään, ja into laantui, ay-
jäsenmäärät romahtivat
• Sotakorvaukset maksettu, oikeiston pahimmat
pelot poistuneet ja tavoiteltiin paluuta vanhaan
yövartija valtioon
• Yleislakko
• Yleislakon jälkeinen pettymys ja v. 1956
kunnallisvaalitappio
• Paljastukset Stalinin puhdistuksista
40. SKP:n poliittisen toimikunnan muistio puoluejärjestöjen
toiminnan tehostamiseksi. 16.1.1957
”Pitemmältä ajalta olemme todenneet, että puolueemme
perusosastojen toiminta on huomattavasti heikentynyt.
Jäsenmäärän kasvun pysähtyminen,
Järjestöjen lisääntymisen pysähtyminen uusille alueille,
Erittäin suureksi kohonnut rästiläisyys (yli 50 % jäsenistöstä),
Heikko osallistuminen kokouksiin (n. 15 %),
Suurimpana osoituksena vaikutuksemme heikentymisestä ovat
kuitenkin kahdet tappiolliset vaalit ja viimeaikoina
liikkeeseemme heikentävästi vaikuttaneet kansanväliset
tapahtumat (Puola-Unkari).”
Toki vahva liike, 21-23 % kannatus, kulttuuritalon rakennus
menossa jne.
41. Kaksi liikettä – äitien liike aloitti
0
50
100
150
200
250
300
350
1957
I
1957
II
1958
I
1958
II
1959
I
1959
II
1960
I
1960
II
1961
I
1961
II
1962
I
1962
II
1963
I
0
50
100
150
200
250
Sosiaalivakuutus Ajankohtaiset Kansalaiskirjeet Ay-kirjeet
Lapsilisäkeskustelu kesäkuussa 1957. Merkitys
liikkeelle, yhteiskunnalle ja SKP:n kokous
heinäkuussa.
42. 0
50
100
150
200
250
300
350
1957
I
1957
II
1958
I
1958
II
1959
I
1959
II
1960
I
1960
II
1961
I
1961
II
1962
I
1962
II
1963
I
0
50
100
150
200
250
Sosiaalivakuutus Ajankohtaiset Kansalaiskirjeet Ay-kirjeet
Kone Sillan edustaja, metallimies kuvasi
saman mielenosoituksen tunnelmia omalla
työpaikallaan, kertoen kuinka muuan demari
oli moittinut poliisia ja Kansan Uutisia
mielenosoituksen vähättelystä ja joku
työnjohtaja oli sanonut, että johan te vihdoin
heräsitte.[
Kesän 1960 kunnallisvaaleihin
valmistauduttaessa eräs SKP:n Helsingin ja
Uudenmaan piirikomitean jäsen valitti jo,
kuinka ”porvaristo koettaa tuudittaa meidät
voiton hurmaan
SKDL:n eduskuntaryhmä vastaanotti touko- kesäkuun
aikana yhteensä noin 140 erilaista lapsilisiä,
työttömyyttä ja vakautuksia käsitelleitä lähetystöjä,
kirjeitä ja kortteja muilta kuin omilta
jäsenjärjestöiltään.
SILTI SKP:n Helsingin piirikomitea pohti tilannetta
ja eräs piirikomitean jäsen kysyi 14 päivä kesäkuuta
pidetyssä kokouksessa, että ”kun kommunistien pitäisi
olla se johtava voima, joka saattaa joukot liikkeelle,
niin missä on syy puolueen jäsenten keskuudessa
vallitsevaan lamaannukseen?
SKDL:n
vaalivoitto,
vasemmisto-
enemmistö
eduskuntaan
43. SKDL:n ja SKP:n piirissä tehty itsekritiikki kolmen suuren
hallituskauden ajasta ja uudelleen suuntautuminen heijastui
kaikista järjestöjen pöytäkirjoista ja useissa haastatteluissa.
Yhteistoiminnan huolelliseen rakentamiseen ja
sosialidemokraattisten työntekijöiden mukaan vetämiseen
kiinnitettiin jatkuvasti huomiota. Työväki yhteistoimintaa
vetoomus 1954.
SKDL:n eduskuntaryhmän kyky ottaa oikealla ajoituksella aloite
lapsilisäkysymyksessä, kohdentaa siihen täysvalaistus ja
järjestää asiasta näyttävä poliittinen teatteri osoitti poliittista
silmää ja kykyä tarttua ihmisten kokemaan ongelmaan.
Jatkuvat lähetystöt ja edellisen kauden virheiden oppimisesta
seurannut vaatimus ”kuunnella joukkoja” auttoivat ilmeisesti
SKDL:n eduskuntaryhmää löytämään tämän politiikan
tekemiselle tärkeän hetkessä elämisen ja sen hyödyntämisen
kyvyn.
44. • Luottamuksen synty, ”voiton näköala”, vaatii yleistäen
kolmea eri asiaa:
Liikkeeseen ja sen johtoon on voitava luottaa,
Riskejä ei saa olla liikaa
Odotettuun tulokseen nähden ja voiton on oltava
realistisesti arvioiden saavutettavissa, eli siihen täytyy
voida uskoa.
Sosiaaliturvaliikehdintä syntyi alussa ilmeisesti suuttumuksesta
hallituksen toimenpiteisiin aikana, jolloin työpaikkaliikehdintä
oli vähentynyt. Liikehdinnän kasvaessa voittoja alkoi tulla ja
ammattiyhdistysväki pystyi osoittamaan työpaikkojen
ihmisille yhteisen toiminnan tuloksellisuuden.
Sekä kamppailu omista torpista ennen vuotta 1918 että
sosiaaliturvasta 1957 eteenpäin olivat ihmisten keskuudessa
syntyneitä omia liikkeitä, ja hyödynsivät poliitikkoja ja
tilannetta, mutta eivät jakaneet täysin yhteistä ideologiaa.
45. Äitien lapsilisäliikehdintä, ammattiosastojen
mielenosoitukset ja lähetystöt sekä SKDL:n
parlamentaarisen kannatuksen kasvu olivat
vanhan systeemin lahoamisen merkittävä oire
ja samanaikaisesti vanhan poliittisen agendan
murtamisen ja uuden agendan rakentamisen
keskeinen tekijä.
46. Johtolankakysymys
Ginzburgin sanoin: ”Jokainen sosiaalinen rakenne on
lukemattomien yksilöllisten strategioiden
yhteisvaikutuksen tulosta - vyyhti, joka voidaan
rekonstruoida ainoastaan pieni mittakaavaisen tarkastelun
avulla.”
Johtolankakysymys ja vastaus omaan
tutkimuskysymykseeni
Maaseudulta muuttaneella nuorten palkat olivat pieniä ja oman
kodin perustaminenkin vaati rahaa. Heillä ei ollut enää suvun
tai omavaraistalouden turvaa työttömyyden, sairauden tai
vanhuuden oloihin enää kaupungeissa. Toisaalta maaseudulle
jääneen köyhän perheen odotuksiin ei voinut suhtautua
kylmäkiskoisesti, jos oli kasvanut yhteisvastuun maailmassa ja
sisäistänyt sen vaatimukset.
47. ”Oman onnensa seppä” – omavaraistalouden ideologia?
Itse jäin pohtimaan valtion merkityksen muuttumista tilanteessa, jossa
entinen puolittainen omavaraiselämä käy mahdottomaksi. Prosessi on
ollut käynnissä maailmanmittaisesti historiallisesti vasta pari sataa vuotta
ja kaikkialla joudutaan ratkomaan samoja ongelmia.
Perheen tarjoama sosiaaliturva ei enää riitä, liikenne, sairaanhoito tai
esimerkiksi tietoyhteiskunta vaativat jatkuvasti monimutkaisempia
järjestelmiä ja yhteiskunnan uuden infrastruktuurin pyörittäminen vaatii
yhä korkeatasoisempaa koulutusta. Systeemi on kalliimpi ja vaikeammin
hoidettava.
Tämän uuden elämänmuodon järjestämisen ja rahoittamisen malleista
väitellään ja taistellaan joka puolella maapalloa. Kansalliset traditiot ja
visiot vaihtelevat ja historiallinen tietoisuus muuttuu hitaasti.
Puoliproletaaristen yhteisöjen matala palkkataso ja nopea kasvu luovat
kilpailutilannetta ja saattavat harhauttaa luulemaan tulevaisuutta
sellaiseksi, mikä oli meidän menneisyyttämme vielä 50-60 vuotta
sitten.
48. Historiallinen voittaja
Julkisten palvelujen ja verojen vastainen ”oman onnensa seppä”
-ajattelu on vanhan puolittaisen omavaraisyhteisön ideologia,
joka ei kerta kaikkiaan enää vastaa nykyisten yhteiskuntien
tarpeisiin.
Modernien yhteisöjen haavoittuvat ja monimutkaiset
keskinäisriippuvuudet vaativat luotettavia järjestelmiä, ja
ainakin nykyisessä historiallisessa tilanteessa pohjoismainen
hyvinvointivaltiomalli näyttäisi tarjonneen joitain toimivia
ratkaisuja, kuten lukuisat kansainväliset vertailut ovat
osoittaneet.
Suomi on erään uusimman tutkimuksen mukaan maailman
vähiten epäonnistunut maa, hyvin kilpailukykyinen jne. paljon
tutkimusta.
49. Ketkä vastustavat hyvinvointivaltiota? EVA:n tutkimukset
vastaavat - ei juuri kukaan. Palkkatyöläisyhteiskunnan arvot
yhdistävät lähes koko yhteiskuntaa
0
10
20
30
40
50
60
70
80
90
100
Alkutuotannon työllisyysosuus prosenttia Muu kuin alkutuotanto
50. Yhteinen selittäjä ongelmiin?
Kuuluisan yhden prosentin
omaisuuden kasvu ja
veroparatiiseihin viedyt miljardit
Köyhyyden ja syrjäytymisen
lisääntyminen ja pitkät leipäjonot
Äärioikeistolaisuuden ja
muukalaisvihan kasvu ja jytkyt
51. 25-vuotta hivutustaistelua kaikilla
tulonjaon tasoilla
Tulonjako tapahtuu kaikilla yhteiskunnan tasoilla,
eduskunnassa, valtionyhtiöissä, ay-liikkeen ja työnantajien
neuvotteluissa, kunnissa, kaikkialla hallintoelimissä. 1990-
luvun alun suuri hyökkäys saatiin osittain lyötyä takaisin ja sen
jälkeen tulonjakotaistelua on käyty monilla tasoilla paljon
taitavammin, pieninä, lähes käsittämättöminä muutoksina
kaikilla tasoilla
● Osinkoverotuksen muutos 1993
● Eläkemaksuista enenevä osa työntekijöiden maksettavaksi
● Mitättömät palkankorotukset, tinkimisen hyväksyminen,
työntuottavuuden nousu jäänyt suurelta osin työnantajille
52. ● Työttömyysturvan ja työllistämissysteemien asteittainen
tuhoaminen, ilmaistyö, työharjoittelu palkatta
● Tehtävien siirto kunnille
● Kuntien säästöbudjetit ja heikentyvät palvelut
● Verouudistukset ja verojen painopisteen siirto
kulutusveroihin
● Valtionyhtiöiden myynti ja kunnallisten palvelujen
yhtiöittäminen tai siirto yksityisille
● Valtionyhtiöiden hallintopalkkioiden ja johtajien palkkojen
järjettömät korotukset
● Yritysten saamat verohelpotukset
● Mm. näillä toimenpiteillä ylimmän prosentin tulot ovat
nousseet täysin suhteettomasti muihin ja köyhimmät ovat
köyhtyneet
● Rahat on kyörätty veroparatiiseihin, jotta rikkaimmat
säästyvät lopuiltakin veroilta
53. Teillä ei ole vaihtoehtoa, Te ette voi voittaa
● Tämä oli kreikkalaisten saama opetus, joka on suunnattu kaikille
tyytymättömille
● Suomessa se on toteutunut siten, että kaikki poliittiset puolueet vuorotellen
ovat olleet toteuttamassa (vähän eri tasoisesti tosin) leikkauspolitiikkaa
monella eri hallintotasolla, hallituksessa, valtuustoissa jne. Hegemonisen
vallankäytön monet menetelmät huonosti tutkittuja – vaarallinen aihe.
● Kansalaisten tyytymättömyys politiikan sisältöön ja puolueisiin tuottaa
uusia nimiä, ja uusia toiveita, mutta toteuttavan politiikan linja vain pahenee.
Nyt miljonäärit puikoissa tehtävänään, vaarana on todella suuri keikaus,
koska heillä ei ole väliä oman suosion menettämisestä.
● Evan tutkimusten mukaan suomalaisten enemmistö uskoo, että on pakko
leikata.
● Miksi he eivät uskoisi, kun jopa ay-liikkeen johto tekee itse leikkauslistan
yhteiskuntasopimukseen ja vaikkapa kuntien epämääräiset yhteiset
leikkaussopimukset.
● Ideologinen viesti kansalaisille on selkeä – ei ole vaihtoehtoa, ei ole rahaa.
54. Ja on syntynyt itseään toteuttava noidankehä
● Kun luottamus vasemmistoon ja yhteiseen toimintaan hupenee
● Kun työttömyys ja köyhyys kasvavat
● Luottamus hyvinvointivaltioon heikkenee
● Oman onnensa seppä -ajattelu lisääntyy, aletaan säästää
tulevaisuuden varalle, pakko varautua
● Ei haluta enää osallistua yhteisen hyvän kustantamiseen
● Äänestetään oikeistoa
Muukalaisviha kasvaa, syntyy sosiaalitoimisto ilmiö, jossa
köyhät käyvät toistensa kurkulle.
● Äärioikeistolaiset liikkeet ovat eräänlainen negaatio
vasemmiston tekemille virheille. Eli olemmeko osanneet koota
tulonjaossa uhreiksi jätetyt yhteiseen toimintaan vai onko
katseemme kapea. Ketä puolustamme?
55. Ja kuitenkin
● Koko oikeiston ideologinen arsenaali,
suppea valtio, matalat palkat,
bulkkituotanto, oman onnensa seppä -
meininki ovat vanhanaikaista puppua, joka
tuhoaa yhteiskunnan. Kyseessä on
rikkaiden luokkataistelu, jonka useimmat
viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet
yhteiskunnille haitalliseksi.
56. Skenaario I The Failed state
Osana atlanttista kauppa- ym sotaa ajaudutaan
stagnaatioon ja/tai maailmankaupan säännöt ajavat
kansallisen päätöksenteon yli, tai oikeistohegemonia
niitä hyödyntäen ajaa alas julkisen sektorin.
Tulonjako vääristyy entisestään, eikä kansantuloa pystytä
ulosmittaamaan tarpeeksi yhteisön hyväksi
Kun julkiset palvelut yksityistetään, niiden hinta nousee ja
yhä harvemmat pääsevät niiden pariin, voitot valuvat
ulkomaille ja palvelujen taso laskee väestön valtaosalle
Jokainen yrittää hankkia itselleen yksityisvakuutukset
eläkkeen ja sairauden varalle
Veronkeruu epäonnistuu, koska julkisella sektorilla ei
kansalaisten luottamusta, rahat menevät
yksityisvakuutuksiin ja infrastruktuuri ja koulutus sekä
sosiaalihuolto rapautuvat
Hyvän kehä kääntyy pahan kehäksi tuottamaan
epäonnistumisia, rikollisuus ja epäluottamus
lisääntyvät
57. Onko toivoa?
EVA:n tutkimukset: vuoden 2013 tutkimuksen mukaan 80 prosenttia suomalaisista
katsoi, että hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen ja toisaalta vain 20
prosenttia arvioi, että markkinatalous toimii Suomessa hyvin ja kaikkien
parhaaksi. ”Reilut kaksi kolmasosaa vastaajista (68 %) on sitä mieltä, että
taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo maassamme on kasvanut liian suureksi.
Vain kuudesosa (17 %) on asiasta eri mieltä. Suomalaisten toleranssi tuloeroille
onkin ilmeisen alhainen”, todetaan EVA:n vuoden 2014 tutkimuksessa.
Uusliberalismin huonot kokemukset, USA:ssa enemmän vankeja kuin koululaisia,
Silicon Valley:n kustannustaso ja suomalaisten tietämys, kun matkustavat ja
lukevat kirjallisuutta. Riku Rantalan ym. valistus hyvin modernia agitaatiota.
Vastarinnan ja kansalaisliikkeiden luvattu maa, kymmeniä tuhansia ay-aktiiveja,
kunnallisaktiiveja, lasten vanhempia, urheiluseurojen toimijoita, liikenne- ja
ympäristöaktiiveja, ihmisiä, jotka puolustavat kouluja, tarhoja, vanhusten hoitoa,
vammaisia, käyttävät mediaa hyväkseen, soittavat ja postaavat vastalauseita.
Radikalismi on palaamassa takaisin talouskysymysten ymmärtämiseen ja
tulonjakokysymyksiin kadottuaan joskus hyvinvointivaltion kulta-aikana
enemmän muihin asioihin. Corbyn, Sanders uusi megatrendi.
Kansainväliset esimerkit ja tutkimukset osoittavat yhä selkeämmin uusliberalismin
talousmallin epäonnistumista ja tieteellisen näytön puutetta.
58. Skenaario II
Olemme kahdeksan kertaa rikkaampia kuin silloin, kun
hyvinvointivaltiokehitys lähti liikkeelle. Onnistumme ratkaisemaan
nykyistä paremmin kansantulon keruun yhteisön hyväksi.
Työntuottavuus on jatkuvasti moninkertaistunut ja tilanne jatkuu:
näemme että meillä on varaa elättää vanhuusväestö ja työllistää
työttömät
Hyvinvoinnin supistuksiin ei enää suostuta, koska kansalaisten
enemmistö on niitä vastaan ja koska ne tuottavat epätasa-arvoa, ja
muita kielteisiä asioita, jotka tuhoavat yhteiskunnan
Ymmärrämme että vasta noin 50 vuotta vanha utopia ei ole hetkessä
eikä koskaan valmis, byrokratian ja plutokratian vaarat vaanivat
aina, kaikki rakenteet ja ratkaisut eivät ole hyviä. Löydämme uusia
demokraattisia ja tehokkaita tapoja organisoida yhteisöä.
New Deal / reduktio /suuri käänne tai hitaita pieniä parannuksia
Säilytämme asemamme the Failed state indeksissä, ja olemme
edelleen maailman kansoille utopia ja todiste siitä, että tasa-
arvoinen yhteiskunta on myös toimivin ja tehokkain.
59. Sananen tähän hetkeen
• Elämme syvenevän murroksen aikaa
– Maailman hegemonian murros USA < Kiina
– Tuotannollinen murros
– Ilmastokriisi
– Vapaakaupan kriisi Trump, Brexit,
– Voiko elellä kuvattu prosessi antaa mitään
eväitä, huomioiden erilaisten tilanteiden
erilaiset ongelmat
60. • Liennytys ja kauppa sekä lännen että idän kanssa
ajankohtaisempaa kuin koskaan
• Koko kansan liike
• Työajan lyhentäminen
• Eriytyneen sosiaaliturvan historia syntyi
erilaisessa tilanteessa, enää ei sikoja.
• Hyvinvointi rakennettiin edistämällä julkisen
sektorin toimintaa ja taloudellista tasa-arvoa
• Vasemmistolainen aloite pakotti muut
muuttumaan, kaikki tuli pieninä paloina kovan
tappelun seurauksena
• Katse kansalaisten elämään ja toiveisiin
61. PELKO JA ERIARVOISUUS
Maiden välisissä
eroissa tärkein
yksittäinen selittäjä on
tulonjaon epätasaisuus
Myös rikoksen uhriksi
joutuminen lisää pelkoa
Muilla tekijöillä ei
vaikutusta
62. ”… Tuskinpa
me kykenemme mitään tuottamisen ihmekonstia
keksimään joten jäljelle jäänee
ainoana mahdollisuutena että joudumme
tekemään entistä enemmän työtä
säilyttääksemme nykyisen elintasomme.”
…”Puheet lamasta ovat johtaneet suuren
yleisön ajatukset jossakin edessäpäin
odottavaan suureen suhdannenousuun joka 60-
luvun lihavien vuosien tapaan jakaisi
ympärilleen vaurautta ja hyvinvointia. On
kuitenkin välttämätöntä todeta ettei edessä ole
mitään suhdannenousua: siitä puhuvat tiedossa
olevat tosiasiat omaa kylmää kieltään.” (vuosi
1977)… on syytä muistaa, että
meillä ei ole nyt eikä
tulevaisuudessakaan
kansantaloudellisia
mahdollisuuksia lisätä
sosiaalimenojen osuutta
kansantulosta vaan
pikemminkin päinvastoin.”
(1957)
63. The Economist Sep 8th 2012 | from the print
edition
• Rethinking the
welfarestates
• Asian next revolutions
• Countries across the
continent are building
welfare states—with a
chance to learn from the
West’s mistakes
Educate, agitate, organize!
