2. Ay-liike on ihme
•Alkulähteille, miksi, koska ay-liike on vanhempaa perua kuin
työväenliike
•E. K. Louhikko, merkittävä suomalainen ay-vaikuttaja, kuvasi
ammattiyhdistysliikkeen olemusta oppaassaan metallityöläisille:
•”Ammattiyhdistysliike perustaa toimintansa työläisten vapaaseen
tahtoon, sillä se liittää heidät solidaarisina jäseninä yhteen
jokapäiväisen elämänsä parantamiseksi. Se asettaa itsekkyyden ja
yksilöhyödyn sijaan keskinäisen yhteenkuuluvaisuuden, mielettömän
työnsaantikilpailun sijaan toveruuden ja taloudellisten vallanpitäjien
mielivaltaisten työehtojen sijaan järjestyksen ja oikeuden.” (Louhikko
1937, 8)
•Eihän elämä tällaista ole, eikä voi toteutua missään työpaikalla, mihin
erilaisista taustoista tulevat yksilöt sattumanvaraisesti osuvat – ja silti
ay-liike elää ja syntyy uudelleen ja uudelleen vainoista ja typeryydestä
huolimatta vuosikymmenestä toiseen - Ihme.
•Mutta ei ole helppoa, eli ei mikään automaatti eikä yksimielinen
rakennus Hakaniemessä:
•Uskalletaanko, halutaanko, jokaisella vain yksi elämä, ratkaisut ovat
vaikeita ja herättävät ristiriitoja. Tärkeintä on pohtia kartellin voimaa,
joka riippuu yhteiskunnallisesta tilanteesta, voimasuhteista,
kansainvälisestä tilanteesta jne. Niin monta, niin monta…
3. Jäätynyt kapina
•Ongelmat tuntuvat aina uusilta, mutta useimmat jutut
ovat tympäisevän tuttuja jostain historian vaiheesta.
•Siksi pyrin tuomaan esille muutamien keskeisten
ratkaisujen historiaa, vaikkakaan historia ei toista itseään
koskaan samanlaisena, eikä valmiita ratkaisuja ole.
•Immanuel Wallerstein kuvaa työväenliikettä nerokkaaksi
vaihtoehdoksi vuosituhansien kestäneeseen rahvaan
kapinointiin. Mutta hän myös toteaa, että
institutionalisoitu kapina on mahdottomuus.
4. 1.
Elinkeinovapaus,
palvelupakko
kumotaan,
Ammattikuntalaitos
kielletään 1860
2. Ammattiosastoja
Sekä HTY
perustetaan 1888
Wrightiläinen ay-liike
3. Työväenpuolue
perustetaan,
Forssan ohjelma 1899-1905
7. Lapuan liike
Ay-hajotus
1929-1930
8.
II
Maailman-
sota 1938-1944
9. Sosiaali-
Vakuutus
Ay-liike
hajoaa
jälleen
1956-1968
11. Yleis-
sitova
Tes 1970
Valtavat
Lakkoliikkeet,
maaltamuutto
Ruotsiin,
10. Ay-liike
eheytyy,
palkka
pankkiin,
jäsenmaksut
tilistä 1968
14.NL hajoaa,
EU, lama
1990-luvun
alku
4. Suurlakko, äänioikeus 1905
Euro
13. 1985-1986
Lakkosakot,
ansiosidonnaiset
edut ja niiden
verollepano,
pekkaset
12.Kansanterveysla
ki, peruskoulu,
lasten päivähoito-
oikeus 1970
alkuvuosina
5. 1917-18
8-tunnin
työpäivä,
torppari-
vapautus
kunnallislait
Kansalais-
sota
6. Budjettiuudistus,
progressiivinen verotus,
kansakoulu 1920-22
5. Ay- ja kansalaistoimintaa erilaisissa vaiheissa
Oma markkina-arvo on takaraivossa / kartellin voima riippuu
mahdollisuuksista / Beverly Silver puhuu luottamuksesta omiin
voimiin ja merkitykseen, samoin 1960- 1970 luvun ay-aktiivit
Tuotantoteknologian kehitys ja tuotannollisten syklien, sekä poliittiset
trendit ja muutokset vaikuttavat työväestön liikehdintään ja
saavutuksiin.
Lakkotaistelujen tuloksellisuus on parempaa tuotantosyklien
alkuvaiheissa ja vastaavasti halvan työvoiman perässä muuttanut
pitkälle kilpailtu ala ei useinkaan mahdollista työntekijöille hyviä
tuloksia vaan täyttämättömien tarpeiden kriisi jää yhteisöön.
Englannin 1800-luvun tekstiiliteollisuus kehittyi, mutta kilpailun
lisääntyessä tuotanto siirtyy aina köyhempään maahan ja
huolimatta työntekijöiden hyvinkin aktiivisesta taistelu ala on
jäänyt matalien palkkojen alaksi.
Pääoma etsiytyy myös aina uusille paremmin voittoa tuottaville
kasvualoille, ja uudesta teknologiasta ja hyvästä kannattavuudesta
haluavat myös työntekijät osansa. Työväen liikehdintä lisääntyy
uusilla kasvualoilla
Uusina taistelujen kasvualueina on todettu mm. kasvatusteollisuuden,
eli opettajien liikehdintää.
8. Filosofointia hyvinvointivaltion olemuksesta
Vanhusten ja lasten hoito, perhekäsitys ja suhtautuminen valtioon ovat
vaihdelleet ja vaihtelevat yhteiskunnasta toiseen. Tuhansien vuosien ajan
perhe- ja sukuyhteisö sekä kylät ovat huolehtineet itse itsestään. Lapset on
koulutettu työskentelemään vanhempien rinnalla. Ajatus siitä, että valtio
huolehtii ilmaisesta koulutuksesta, tarjoaa terveydenhuollon jne. on nuori ja
utopiaa edelleen maailman kansojen enemmistölle.
Engels pohtii perheen olemusta erilaisissa yhteiskunnissa ja voidaan ajatella,
että myös sosiaalisen turvajärjestelmän luonne on yhteydessä tuotannollisen
mallin, urbanisoitumisen ym. tekijöiden kanssa.
Yhteiskunnalla voi myös olla joko hyvä, vanhanaikainen tai toimimaton
systeemi, koska myös uskonto, asenteet ja kamppailu määrittävät sitä. Olli
Kankaalla aiheesta hienoa vertailevaa aineistoa. Braudelin mentaalivankilan
käsite
Immanuel Wallerstein Puoliproletaaristen yhteisöjen kilpailuetu mahdollistaa
työskentelyn pienemmillä palkoilla. Pienviljely-yhteisön sosiaaliturva suvun
ja aputalouden varassa, kansalaismielipiteet ja uskonnolliset arvot tukena.
Silverin ja Arrighin analyysien mukaan valtioiden hegemonian nousun tai
laskun taustana ovat muun muassa kulloinkin hegemonisen valtion
tuotannollisen mallin vanheneminen, siitä seuraava tuloerojen kasvu ja siitä
puolestaan aiheutuvat sosiaaliset ongelmat ja konfliktit, jotka nousevan
valtion systeemi kykenee ratkaisemaan aiempaa systeemiä paremmin.
9. Vanha hegemonia 1920-1960
Suostumus ja pakotus vanhassa systeemissä
Torpparien liikehdintä: Vapaakauppa, halpa vilja käänne
karjatalouteen ja torpparihäädöt
Torpparien ja työväenliikkeen missioiden ero
Ei vuoden 1918 jälkeen sosialismia, mutta kylläkin iso korjausliike
Maannälän osittainen tyydyttäminen torpparivapautuksella
Pienviljelykseen perustuva ruokaomavaraisuus
Lasten ja suvun rooli, energiaomavaraisuus, peruna ja sika
Puunjalostusteollisuuden kilpailukykyä palveleva aputaloudella
varustettu alipalkattu työvoima
•Kahdeksantuntinen työpäivä
•Progressiivinen verotus ja budjettilait
•Koululait
•Kunnallinen äänioikeus
Lapuanliike, vasemmistolait ja ay-liikkeen diskriminointi
10. 3 %
15 %
18 %
34 %
30 %
Kaikki ostettiin
Mökkiläisyys ilman eläimiä
Mökkiläisyys eläimillä
Omavarainen
Puoliproletaarisen elämänmuodon
kartta
Kyselytutkimus 850
pääkaupunkiseudun
rakennus- ja
elintarvikealan
eläkeläisen lapsuuden
oloista. (2007-2008)
11. Risuindeksi
Lämmitys, ruoanlaitto , hygienia ja karjanhoito perustuivat lähinnä
polttopuuhun. Miten lapsuudenkotinne talouteen tarvittavat polttopuut
lämmitykseen, ym. hankittiin:
Polttopuut
Prosenttia
Ostettiin 16,3
Vaihdettiin työhön 4,5
Kerättiin jätepuuna 12,7
Yhdistelmä 30,4
Omasta metsästä 31,4
Ei tarvittu puuta 3,5
12. Pienviljelyvaltion sosiaalipoliittinen linjaus
Asustuskomiteoiden mietinnössä 1943 todettiin, että sotaleskelle ja orvoille
lapsineen pitää antaa maata raivattavaksi:
”Monet ovat sodassa menettäneet perheen huoltajan, työkykynsä, jopa
jotkut lapset vanhempansakin. Näidenkin henkilöiden tulevaisuus on
turvattava”
Yhteiskunta ei koskaan pysty antamaan rahallisesti niin paljon avustusta,
että se turvaisi kohtuullisen toimeentulon eikä ”tällainen avustamisen
muoto sitä paitsi yhteiskunnallisista syistä ole soveliaskaan”.
”…monta kertaa on jouduttu havaitsemaan, ettei maaseudulla perheen
huoltajan kuolema ole niin ratkaiseva kuin muissa yhteiskuntaluokissa,
koska maata viljelevällä perheellä on toimeentulonsa perustana
viljelmä. Perhe voi jatkaa työtänsä vaikkakin perheen pää on poistunut
elävien joukosta…Mainittakoon ainoastaan, että leski ja lapset voivat
kykyjensä mukaan osallistua vaikkapa pienenkin tilan hoitoon siitä
puhumattakaan, että lapsien varttuessa heidän työkykynsä kasvaa.”
13. Vanha systeemi rapautui 1950 luvun
alkuvuosina
Pienviljelytilojen kannattavuus jäi heikoksi, eivätkä ne kyenneet rationalisoimaan ja
koneistamaan toimintaansa varakkaampien tilojen vauhdissa.
Pienten tilojen viljelijöille välttämättömät sivuansiot heikkenivät sekä
asutustoiminnan hiipumisen myötä että puun korjuun rationalisoinnin
vuoksi. Kun asutustoiminnan uudet kylät, tiet, koulut, postit, navetat ja talot
oli rakennettu, ei kirvesmiehille ja muurareille ollut enää paljonkaan töitä
etenkään maan itäisillä ja pohjoisilla alueilla.
Metsäteollisuus ei enää myöskään tarvinnut entisessä määrin pientilojen
työpanosta. Työttömyys lisääntyi.
Elintarvikkeiden omavaraisuus oli saavutettu, ja karjatalouden tuotannossa oli jo
ylijäämää.
Pienviljelyksen järkevyyttä alettiin kyseenalaistaa sekä tutkijoiden että poliitikkojen
piirissä ja tilanne synnytti kaikkien puolueiden sisällä ristiriitoja.
Maatalouskomitean mietintö vuodelta 1962 raportoi, että vuosina 1945–1961 oli
raivattu 313 000 hehtaaria uutta peltoalaa. Vuoden 1970 kulutustarve
voitaisiin tyydyttää noin 350 000 hehtaaria nykyistä pienemmällä
peltoalalla.” Koko sodanjälkeinen valtaisa pellonraivaus oli osoittautumassa
turhaksi.
14. Vanha sosiaalipolitiikka ei näyttäytynyt oikeudenmukaiselta
kaupunkityöläisten mielestä.
Heidän lapsilukunsa oli vähäisempi kuin maaseudulla ja lapsilisien merkitys
oli pienempi.
Subventiot, joilla ruoan hintaa alennettiin, estivät indeksin laukeamisen ja
palkankorotukset.
Subventiot rahoitettiin verovaroilla, jotka kohdistuivat paremmin palkattuun
työväkeen, koska maaseudun mökkiläisiltä tai uusilta rintamamiestiloilta
oli vaikea nyhtää yhtään mitään.
Heidän oli edelleen palkastaan säästettävä mahdollisen sairauden ja pahan
päivän varalle, koska myöhemmin säädettävästä työttömyysvakuutuksesta,
sairausvakuutuksesta tai työeläkkeestä ei vielä ollut tietoa.
Osa joutui edelleen elättämään myös omia vanhempiaan.
Heidän oli maksettava vuokraa tai ainakin isompia asumiskuluja, osa pyrki jo
kouluttamaan lapsiaan oppikouluissa ja niiden lukukausimaksut olivat
korkeita.
Yhteiskuntarakenteen muuttuessa vanha lähinnä mökkiläiselämälle suunnattu
tukipolitiikka ei auttanut sitä kasvavaa väestöosaa, joka eli pelkästään
palkkatyönsä varassa.
Sosialidemokraattisen puolueen hajaannus mm. liittyi tämän ongelman
ratkaisemattomuuteen
15. Yövartijavaltion verolinjaus vuodelta 1956
•Vuosina 1953-1959 valtaisa kamppailu veroja ja sosiaaliturvaa
vastaan ja, jossa vaadittiin paluuta 1930-talouspolitiikkaan. Satoja
artikkeleita, tutkimuksia, poliitikkojen puheita ja julkilausumia.
•Vuoden 1956 Helsingin Sanomat esimerkkinä yövartijavaltion
mallista
•”…pyritään eräiden ryhmien kannettavaksi sälyttämään menoja,
jotka aiheutuvat toisten ryhmien suosimisesta. Tähän sisältyy
selvästi pyrkimys eri yhteiskuntaryhmien tulojen ja varallisuuden
tasaamiseen verotuksen avulla.
•Sillä tavoin on loitonnuttu verotuksen alkuperäisestä
tarkoituksesta, joka oli valtionhallinnon välittömien kustannusten
peittämiseen tarvittavien varojen hankinta.”
17. Vuosien 1950–1960 välisenä
aikana maa- ja
metsätaloudesta sekä
maatilataloudesta poistui
runsaat 500 000 ihmistä
Suomessa; heistä avustavia
perheenjäseniä (lähinnä
perheen nuoria) oli yli 300
000.
Alle viiden hehtaarin tiloilta
avustavien perheenjäsenten
määrä väheni yli 40 ja alle
kahden hehtaarin tiloilta yli
60 prosenttia.
Ajattelitteko itse nuorena, että teidän
velvollisuutenne oli tukea vanhempianne ja
sisaruksianne taloudellisesti
63 prosenttia elintarvike- ja rakennusalan
eläkeläisistä vastasi
kyllä (Kyselytutkimus)
18. Mielenosoitusten
järjestäjinä olivat
pääkaupunkiseudun
rakennus- metalli- ja
elintarvikealojen
ammattiosastojen
yhteiselimet sekä muita
aloja, myös kunnalliset
olivat paljon mukana.
Pääkaupunkiseudun
rakennus- ja
elintarvikealan
eläkeläiskyselyyn
vastanneista vajaa
syntyperäisiä
helsinkiläisiä 7-8
prosenttia.
•Oliko lasten tekemä työ
tärkeää perheenne
taloudelle
•Kyllä vastasi 85 prosenttia
elintarvike- ja rakennusalan
eläkeläisistä
Murroksen
uhrit
22. 20
25
30
35
40
45
50
1945
1947
1949
1951
1953
1955
1957
1959
1961
1963
1965
1967
1969
ALKUTUOTANNON TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS
JALOSTUKSEN TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS
PALVELUJEN TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS
Maalaisliitto hajoaa
Kekkosesta presidentti 1956
SDP hajoaa
Honka liitto
Kekkosesta presidentti 1962
Kansanpuolueet hajoavat
Kokoomuksessa hajontaa
Yöpakkashallitus
Valtavien skandaalien, oikeudenkäyntien ja
puoluehajaannusten jälkeen syntyi uusi tasapaino.
Useimpien puolueiden sisällä hyvinvointivaltioiden
kannattajat voittivat noin vuoteen 1966 mennessä,
ja oikeistosiipi kärsi vakavia tappioita.
23. Uudet haasteet
SAK eheytyi 1968, jäsenmaksujen keruu
palkasta, palkka pankkiin järjestelmä.
1970-luvun alussa mm:
Eduskunnassa:
Uusi työehtosopimuslaki
Peruskoulu-uudistus
Kansanterveyslaki
Lasten päivähoitojärjestelmä
24. Yleissitova työehtosopimusjärjestelmä
Vuodesta 1968 ammattiosastojen laajat lähetystöt
kävivät useita kertoja eduskunnassa vaatimassa
uutta työehtosopimuslakia
Tällä hetkellä suomalainen järjestelmä, jossa
yleissitovilla työehtosopimuksilla on lain turva, on
noussut arvoon arvaamattomaan EU:n takia, vrt.
Ruotsi.
Järjestelmän syntyaikoina tilannetta arvioitiin
SAK:ssa toisin. SAK:ssa pelättiin järjestövoiman
murentumista eikä järjestön hallitus ollut lainkaan
yksimielinen asiasta.
SAK:ssa pelättiin, että jos lakiin otettaisiin
yleissitovuutta merkitsevä vähimmäispalkkasäädös,
se takaisi samat edut myös järjestäytymättömille.
Jäsenistö äänestäisi jaloillaan, kun ilman
jäsenmaksujakin olisi vähimmäistaso
saavutettavissa.
25. Työehtosopimuksilla lain turva
Vuoden 1970 työsopimuslakiin kirjattiin, että yleissitovat
työehtosopimukset muodostavat lakisääteisen minimitason, jota
kaikkien - myös järjestäytymättömien - työnantajien tulee
noudattaa. Työehtosopimusta on pidetty kattavana, kun sen
allekirjoittaneiden työnantajien palveluksessa on yli puolet alan
työvoimasta. Tätä rajaa ei ole kirjattu aiemmin lakiin, vaan se
muodostui korkeimman oikeuden vuonna 1974 tekemän päätöksen
perusteella.
Järjestäytyneisyyden astetta on aika ajoin pohdittu ja mm kuorma-
autoalan oikeuskiistassa työnantaja kiisti lomapäiviin liittyvän
maksuvelvollisuutensa vedoten siihen, ettei kuorma-autoalan
sopimus ole yleissitova.
Vuoden 2001 uusi työsopimuslaki selvensi asiaa ja poisti ehdottoman
50%:n kattavuusvaatimuksen. Nykyään työehtosopimuksien
yleissitovuuden vahvistaa työministeriön yhteydessä toimiva
yleissitovuuden vahvistamislautakunta.
1990-luvun alun saatanallisissa säkeissä vaadittiin tämän kumoamista
(maataloustuottajilta vietiin silloin oikeus hintayhteistyöhön).
26. Mutta yleissitovuuskin palautuu työpaikkatasolle
Monella alalla on pitkään tiedetty, ettei yleissitovuuden
määritelmä välttämättä täyty, eikä sitä ole siis
ankkuroitu yksityisellä sektorilla mitenkään lakiin
muutoin kuin yritysten sitoutumisella
työehtosopimuksiin.
Mutta niin kauan kun esimerkiksi leipomoalalla kahden
suurimman konsernin eli Fazerin ja Vaasa &Vaasan
johtajat tietävät, että heidän johtamiensa yritysten
ammattiyhdistysyksiköt kykenevät oman paikallisen
järjestäytymisen ja voimansa avulla pitämään itsellään
työehtosopimustasoisen turvan ja toimimaan sen
parantamisen puolesta, kyseisten kahden suuren
konsernijohdon kannattaa pitää yleissitovuudesta kiinni,
jotta muut alan pienemmät yritykset eivät pääse
kilpailemaan alemmilla palkoilla.
27. Ammattiyhdistysliikkeen ristiriitainen olemus
Lakisääteisen yleissitovuuden ongelmaan sisältyy
suomalaisen ay-liikkeen paradoksi.
Liian helposti oletetaan, että ammattiyhdistysliike on
jonkinlainen lakisääteinen vakuutuslaitos, joka säilyy
valtiovallan avulla ja työnantajien suojeluksessa. Näin ei
ole.
Ammattiyhdistysliikkeen luonne on ristiriitainen. Se
perustuu ”taistelevaan” palkkakartelliin, joka nojaa sekä
työpaikka- että liittotason konflikteihin, tuhansien ellei
kymmenien tuhansien ihmisten aktiiviverkostoon,
voiman käyttöön ja sillä uhkailuun.
Vain tämän kartellin voimaan nojaten ammattiyhdistysliike
on suomalaisen yhteiskunnan lakien turvaama ja laajaa
yhteiskunnallista kannatusta nauttiva valtiollinen
instituutio.
Tämä hämmentävä kansanliikkeen ja instituution sekoitus
on koko työväenliikkeen ongelma ja voima.
28. Työtuottavuuden kasvuun
vastattu lyhentämällä työaikaa
•8-tuntinen työpäivä 1918
•45-tuntinen työviikko 1955-1960
•40-tuntinen työviikko asteittain vuosien 1965-
1970-välillä
•Talviloma ja lomaltapaluurahat 1970-luvulla
•Pekkaset 1980-luvulla
•Sairausajan palkat, oikeus hoitaa sairasta lasta ym
monet merkittävät pykälä…
29.
30. 1980-luvulla suuret rauhanmielenosoitukset, kamppailut työajan
lyhentämisen puolesta, toimintaoikeudet ja lakkosakot. Taustalla
ihmisten halu toimia ja parantaa elinolosuhteita ja luottamus
toiminnan tuloksellisuuteen.
Tutkimus aivan 1980-alkuvaihteesta.
Professori Olavi Borg oli tutkinut ammattiyhdistysvaikuttajien
asenteita lakkoihin ja yllättäen kaikkein myönteisimmin lakon
käyttöön omalla alalla suhtautuivat TVK:n jäsenet, joista peräti 81,2
prosenttia katsoi joko ehdottomasti tai todennäköisesti tarpeelliseksi
käyttää lakkoa nykyistä enemmän vaatimusten ajamiseksi. Ainakin
yleisistä mielikuvista poikkesi artikkelin mukaan se, että
kokoomuslaiset suhtautuivat myönteisemmin lakkojen silloista
laajempaan käyttämiseen omalla alallaan kuin sosialidemokraatit.
Mielipiteet oman järjestön tarpeesta käyttää nykyistä enemmän
lakkoja vaatimusten läpiajamiseksi puoluetaustan mukaan.
SDP SKDL KOK Kesk. Sit
Kaikki
Myönteinen 55.3 91.5 60.0 68.4 59.5 63.0
Kielteinen 43.2 8.5 40.00 31.6 34.1 35.0
Yhdentekevä 1.5 0.0 0.0 0.0 6.4 1.00
32. Eheytyksestä pakkosovintoon.
Kamppailu lakkosakoista
•Ay-liikkeen alkuvaiheista lähtien kamppailua, kuka päättää lakkoon
lähdöstä. 1900-luvun alun väittelyt.
•1930 perustetun hajotusliiton säännöt pakottivat liitot pyytämään
luvan keskusjärjestöltä. Tämä oli suuri ongelma aina eheytykseen
saakka.
•Eheytyssopimus 1968 lisäsi liittojen päätäntävaltaa ja lakosta
päättäminen jäi liitoille.
•Pakkosovintoa haettiin heti 1970-luvulla
•Wärtsilän oikeudenkäynnit sekä Mallasjuoman tapahtumat herättivät
laajan liikehdinnän, kun pääluottamusmiehiä ja ammattiosastojen
puheenjohtajia haettiin oikeuteen henkilökohtaiseen vastuuseen
lakkojen aiheuttamista taloudellisista hävikeistä. Tällöin nostettiin
STK:n kentässä lakkosakot kymmenkertaisiksi.
•Suomessa on säilynyt kaikkien ay-organisaatioiden itsenäisyys, joka
selittänee, että ay-liike on edelleen yhtenäinen, toisin kuin useimmissa
Euroopan maissa.
33. Vuoden 1985 kompromissi – ns
pekkassopimus
Mm:
Lakkosakot kymmenkertaistuivat
Sosiaaliset edut ansiosidonnaisiksi ja verolle
Työttömyyskassojen tulkintaoikeus siirtyi
työvoimatoimistoille
Työajanlyhennys asteittain eteenpäin ns.
pekkaset
34.
35. ”Alhaalta ylös” -pumppu
•Eräs mielenkiintoisimpia ilmiöitä leipomon historiaa
tehtäessä on ollut havaita tämä ilmiön toistuminen
vuosikymmenestä toiseen. Hyvin monet
sopimusmääräykset ovat alkaneet vuosisadan alusta lähtien
ensin Elannon leipätehtaalta, sitten Hki-Tre-Turku-Viipuri
akselilla paikallisesti ja sen jälkeen suosituksena
sopimukseen, ja lopuksi määräyksenä.
•Vaikkapa virkistysloma, työvaatteet, viimeisin on ns.
ikäohjelma, Ensin Vaasan, sitten HK, nyt suosituksena
sopimuksessa. Sama muilla aloilla, tästä aiheesta huonosti
tutkimusta.
•Vasta leipomohistorian kautta olen alkanut ymmärtääm
miten satunnaisten ja subjektiivisten pienten kamppailujen
seurauksen tilkkutäkkimäinen sopimusjärjestelmä on
syntynyt.
36. Ihmisten luottamus toiminnan voimaan ja tuloksiin, uskallus ovat
riippuvaisia yhteiskunnallisesta tilanteesta ja kysynnän ja tarjonnan
laista.
37. Kuvio 1. Palkansaajakorvauksien ja toimintaylijäämän osuus
yritysten arvonlisäyksestä Suomessa vuosina 1975–2010.
Prosenttia.
Funktionaalinen
tulonjako eli
tuotannossa
syntyneen
arvonlisäyksen
jakautuminen
työn ja pääoman
kesken on selvästi
muuttunut
Suomessa
viimeksi kuluneen
35 vuoden aikana.
Voittojen osuus on
kasvanut 1980-
luvun 20–25
prosentista
runsaaseen 30
prosenttiin 2000-
luvulla. Viime
vuonna se oli 28
prosenttia.
Olli Savela
Tilastokeskus
39. Kysynnän ja tarjonnan laki
Työvoiman kysynnän ja tarjonnan laki ja lakkoliikkeet 1970 ja
1980 luvulla, tai leipomon tilanne 1930-luvulla ja 1960-luvulla
Maahanmuuttovastaisuus, closed shop killat, englantilaisten
menetelmiä ja edellisen vapaakauppavaiheen opetuksia.
Vuodet 1870–1913 olivat nopean globalisaation aikaa: pääoma ja
työvoima liikkuivat yli kansallisten rajojen ennätyksellisen
suuressa määrin, ja kauppa kasvoi voimakkaasti nopeasti
laskevien kuljetuskustannusten vuoksi. Maailmansotien
välisenä aikana kansainväliset pääomamarkkinat romahtivat,
ja massamuutto loppui tai ainakin hidastui huomattavasti.
Euroopasta muutti noin 60 miljoonaa ihmistä pois vuoden 1820
jälkeen, heistä kolme viidesosaa Yhdysvaltoihin. Euroopan
työvoima väheni 13 prosenttia, ja työvoimaa vastaanottavien
maiden työvoima lisääntyi 40 prosentilla.
Suurella muuttoaallolla oli ratkaisevaa merkitystä sekä
työvoimaa luovuttavien maiden että vastaanottavien maiden
palkkatasoon. Argentiinassa palkat laskivat 21 prosenttia,
Australiassa 15, Kanadassa 16 ja Yhdysvalloissa 8 prosenttia.
40. Yhdysvalloissa säädettiin vuodesta 1880 lähtien
puolen vuosisadan aikana lukuisa joukko uusia
lakeja ja rajoituksia.
Taloushistorioitsijat Kevin H. O`Rourke ja Jeffrey G.
Williamsson varoittivat jo vuonna 1999
ilmestyneessä tutkimuksessaan The Globalization and
History samoista ongelmista, joita edellisen
vapaakauppavaiheen työvoiman, tavaran ja
pääomien vapaa liikkuvuus aiheutti.
Maahanmuuttoon suuttuneet kansalaiset ja heidän
liikehdintänsä painostivat poliitikot säätämään
esimerkiksi Yhdysvalloissa
maahanmuuttorajoitukset
41. Epätasa-arvoisuus on lisääntynyt OECD-maissa
vuodesta 1970 lähtien, ja erityisesti juopa
koulutetun ja kouluttamattoman työvoiman
palkkatason välillä on kasvanut, juuri kuten
tapahtui työvoimaa vastaanottavissa maissa
aiemman voimakkaan globalisaation vaiheessa.
Kouluttamattoman työvoiman palkkakehitys on
hidastunut jälleen sitten vuoden 1970, ja heidän
reaalitulonsa on jäänyt jälkeen muista.
Vuosituhannen taitteessa julkaistussa kirjassaan
tutkijat ennustivat: ”
Jos historia toistaa itseään,
maahanmuuttovastaisuus lisääntyy
tulevaisuudessa ainakin niin kauan kuin
kouluttamaton työvoima pysyy taloudellisessa
kuopassa.”
42. Suurin globaali tulonjako sitten
teollisen vallankumouksen
Piste A viittaa Aasian
maiden keskiluokkaan.
Kolme neljästä
ihmisestä pisteessä B
on länsimaiden
alempaa keskiluokkaa.
Pisteessä C on
prosentti maailman
suurituloisimmista.
43. Kuviossa työntuottavuuden kasvuprosentti vuosina 1987-1999.
Vuonna 1926 on 100
600
700
800
900
1000
1100
1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000
Ahon hallitus 1991
Työnantajajärjestön mukaan
palkoista ja työajoista
sopiminen tuli siirtää
työpaikkatasolle STK vaati
sopimusta, joilla palkkoja
alennetaan 5 prosenttia,
poistetaan lomarahat ja
pidennetään vuosityöaikaa 50
tunnilla ilman
palkkakompensaatiota.
Ahon hallitus ilmoitti
"säästöjen"
tarkoittavan mm.
työttömyys-, sairaus- ja
toimeentuloturvan
leikkauksia sekä
työttömyyskassajärjes-
telmän heikentämistä.
Keväällä (1992)
leikkauslistalla
lastenhoito,
terveyspalvelut,
vanhushuolto ja
koulutus.
Uusi Lipposen hallitus
esitti keväällä 1996 uusia
heikennyksiä.
SAK järjesti lokakuussa
1991
mielenosoituspäivän
työllisyyden puolesta.
Senaatintorin
joukkokokoukseen
osallistui yli 30 000
henkeä eri puolilta
maata.
SAK:n valtuusto julisti
toimintapäivän.
Mielenosoituslakkoihin
osallistui noin 350 000
työläistä.
Syksyllä 1992 SAK julisti
maan historian
suurimman yleislakon
alkavan 26.11.1992 ellei
hallitus peräänny. Lakko
peruttiin, kun hallitus
perui esityksensä leikata
puoli miljardia markkaa
työttömyysturvasta ja
muutamia muitakin ns.
säästölakeja.
SAK ja STTK
uhkasivat
vientiteollisuuden
lakoilla, jotka
laajenisivat
yleislakoksi
24.5.1993.
Hallitus lupasi taas
olla puuttumatta
laeilla
työehtosopimusten
yleissitovuuteen
Työttömien
Murrostorstai
eduskuntatalolla
13.11.1993.
Seurauksena oli
hallituksen
jonkinasteinen
rauhoittuminen
Keväällä 1996. SAK ja
STTK uhkasivat taas
yleislakolla.
Ansiosidonnaisen turvan
taso ja kesto jätettiin
entiselleen, mutta
nuorten, iäkkäiden ja
pitkään työttömäksi
pakotettujen turvaa
heikennettiin.
Suuri Hyökkäys 1990 luvulla
44. Jälkiteollisen yhteiskunnan tai globalisaation ja
vapaakaupan ongelma
Lama ja yritysten lisääntynyt kilpailu on aiheuttanut
perinteisen työpaikkakohtaisen toiminnan
heikkenemistä. Olen kuullut monen 1970-luvuilla ja
1980-luvuilla toimineen ay-aktiivin suorastaan nolona ja
häpeillen puhuvan siitä, ettei enää tapella
työpaikkakohtaisesti.
Beverly Silver on myös kuvannut sitä, miten
tuotantoprosessien kehittyessä ja kilpailun kiristyessä
pelkkä yrityskohtainen palkkaliikehdintä ei välttämättä
tuo enää yhtä hyviä tuloksia kuin ennen.
Hänen mukaansa voitokkaampaa tulosta saadaan, mikäli
kyetään kehittämään laajempia yhteiskunnallisia
liikkeitä tukemaan toimintaa palkkatason ja sosiaalisen
ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden puolesta.
45. Miksi epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet
•Esimerkki erkki, palkka pelkästään tehdyistä tunneista 10,16 mk/
tunnille, vuodessa 14151 mk. Lisillä 17,67 mk/ tunnille vuodessa 24
600 mk. Tämä on vanha laskelma, uusi pitäisi saada...
46. 60
70
80
90
100
110
120
130
prosenttia
vuosi
Peruselintarviketeollisuuden työntekijöiden säännöllisen työajan palkkakehitys suhteessa kaikkien
teollisuudenalojen keskiansioihin 1971-2003, kun teollisuuden vertailuluku on 100
peruselintarviketyöntekijöiden säännöllisen työajan
keskituntiansio ilman lisiä suhteessa teollisuuden
keskiansioihin
kaikki alan maksetut palkat/työtunnit suhteessa
kaikkien teollisuudenalojen keskiansioihin
myllyt ilman lisiä
kovaleipä ym. ilman lisiä
margariini ilman lisiä
sokeri ilman lisiä
makeistehtaat ilman lisiä
säilyke ym. ilman lisiä
kahvinpaahtimo ilman lisiä
tupakka ilman lisiä
47. Kun historiassa usein saatavat muuttuvat
veloiksi
•Ay-liike on taistellut vuosikymmenien ajan
parempia etuja pitkiin työsuhteisiin, sairausaikaan,
lapsenhoitoon, hankaliin työaikoihin jne,
•Työnantajat ovat vastanneet lisäämällä
ulkoistamisia, siirtämällä töitä ulkoistetuille
pienyrittäjille, vuokrafirmoille, kieltä
osaamattomille ulkomaalaisille jne.
Työttömyystilanne auttaa tässäkin työnantajia
•Ay-liikkeen uusi haaste on hoitaa tämä asia
kuntoon, kyseessä ikuinen kilpajuoksu.
48. Automaation merkitys työvoiman ylitarjontaan,
on todennäköisesti maahanmuuttoa suurempi
tekijä monella alalla, esim. leipomo.
Halpatuonti on vienyt työpaikkoja
Oman työlainsäädännön puutteet ja etenkin
1990 alussa ay-liikkeen ja koko työväenliikkeen
(myös kv. Esim. Blair) sisäistämä kansainvälinen
kilpailukykyideologia, jossa hyväksytään että
tiettyjä töitä saakin tehdä halvemmalla:
Ulkoistukset
Vuokratyövoiman vapauttaminen ja heikko
lainsäädäntö
Työpaikkasopimisen vääränlainen lisääminen.
49. Palkkapolitiikan suuri kysymys
•Kartelli laajenee – mitä vaikutuksia
Vanha militanttien työpaikkayksiköiden oma palkkakartellijärjestelmä
alkoi todella murtua vasta 1990-luvun puolivälin aikoihin. Toki
nämä yksiköt olivat aiemminkin toimillaan ja puheillaan pyrkineet
parantamaan liittojensa sopimuksia, mutta todellinen taistelu
vahvoissa lihatehtaissa, metalliyrityksissä ja monilla muilla aloilla
käytiin vielä 1980-luvulla talon sisäisissä neuvotteluissa.
Onko vanhoilla perinteisen ammattiyhdistystoiminnan aloilla kyseessä
useita vuosikymmeniä kestänyt henkinen murros, jossa vasta nyt
aletaan kokea palkkakartelliksi koko maan kattava sopimus.
Uuteen todellisuuteen viittaisi myös liittomme teettämä
palkkatutkimus, jossa aiemmin hyvin erisuuruista palkkaa saavien
työntekijäryhmien keskiansiotasot ovat viime vuosina
hätkähdyttävästi lähentyneet toisiaan
Vai onko kyse siitä, että kun työttömyyden ahdistama
paikallistaso ei enää hae liukumaa, ei alhaalta ylös
pumppu toimi enää ja se selittäisi muutokset tulonjaossa.
50. Onko Funktionaalinen tulonjako tärkeä?
Hyvinvointivaltion rahoitus – Veronkeruu
Työntuottavuus kasvaa, mutta sitä ei saada yhteisön hyväksi
Kulutuskysyntä
Mutta myös se kelle jää enemmän katetta, - päättää enemmän
kansantulon käytöstä
- urheilun sponsaus vai julkiset
- kultturin sponsaus vai julkiset
Mainostus vai pienlehtien tuet – vaikuttaa koko yhteiskunnan
rakenteisiin
Parlamentaarisesti valittu lautakunta vai yrityksen
viestintäjohto?
51. Suomalaista rakennehistoriaa
•Katse rakennepolitiikkaan: Sosiaalipolitiikka, tukipolitiikka, palkkapolitiikka
– kaikki suuret rakenneuudistukset tehokkuuden, ja pääomavaltaisen
vientiteollisuuden hyväksi 1960-luvusta eteenpäin.
Kansallisen rakennehistorian vaikutukset kansantulon uusjakoon – veron
kerääminen ym. Leipomo ja paperitehdas maksavat yhtä paljon veroja.
Investointituet, poistot, TÄRKEÄ JULKISELLE SEKTORILLE
Työaikaratkaisut: yötyön lisääminen tappaa pieniä, samoin kauppojen
työaikavapauttaminen edistää kaupan keskittymistä.
Ay-ratkaisut muuttavat myös yhteiskuntaa. Esimerkiksi ay-jäsenmaksujen
perintäsopimus ja ”palkka pankkiin järjestelmä” moninkertaistivat
pankkien käytössä olevan pääoman, sosiaaliturva rakensi vakuutus- ja
eläkeyhtiöt jne.
Nykyinen rakennemuutos haastaa koko yhteiskunnan uusiin ratkaisuihin.
Infrastruktuuri on kalliimpaa ja haavoittuvampaa kuin koskaan, mutta sen
rahoitusmalli eli palkkojen määrään sidottu veronkeruu supistuu ja
lisääntyvä automaatio tuottaa jättivoitot, joita yhteiskunta ei saa käyttöönsä
ja jotka veroparatiisien avulla katoavat kansantaloudesta.
52. Ei palata menneisyyteen
Suomalaisen maatalousvaltaisen vanhan maailman oikeiston talous- ja
sosiaalipoliittinen ohjelma:
Valtiontaloutta on supistettava omaiset hoitakoot toisensa. Sosiaaliturva
rapauttaa kansan moraalisesti. Työnantajat ja työntekijät sopikoot
palkat keskenään, liittoja ei tarvita. (1920-2015).
Tämä linja on monesti johtanut taloudellisiin katastrofeihin ja mitä
monimutkaisemmaksi yhteiskunta käy, sitä tuhoisampaa tämä on.
Koska:
Paluuta romantiikkojen kyläyhteisölliseen ”idylliin” ei ole, vaan
valitsemme tulevaisuutta pikemminkin sellaisista vaihtoehdoista,
että valvooko turvallisuutta verovaroilla palkattu poliisi,vai
turvabisnes ja aseistetut suojelurahaa keräävät rikollis- ja
huumekauppiaiden moottoripyöräjengit.
Modernin yhteiskunnan tulevaisuuden tärkein kysymys on,
saadaanko moninkertaistuneesta kansantulosta riittävä osuus
käytettäväksi koulutuksen, sosiaaliturvan ja infrastruktuurin
hyödyksi, koska muutoin nykyaikainen yhteiskunta ja sen
rakenteet rapautuvat.
53. Hyvinvointivaltion säilymisen puolesta puhuvat monet seikat
EVA:n tutkimukset: vuoden 2013 tutkimuksen mukaan 80 prosenttia suomalaisista
katsoi, että hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen ja toisaalta vain 20 prosenttia
arvioi, että markkinatalous toimii Suomessa hyvin ja kaikkien parhaaksi. ”Reilut
kaksi kolmasosaa vastaajista (68 %) on sitä mieltä, että taloudellinen ja sosiaalinen
epätasa-arvo maassamme on kasvanut liian suureksi. Vain kuudesosa (17 %) on
asiasta eri mieltä. Suomalaisten toleranssi tuloeroille onkin ilmeisen alhainen”,
todetaan EVA:n vuoden 2014 tutkimuksessa.
Uusliberalismin huonot kokemukset USA:sta, Silicon Valley:n kustannustaso ja
suomalaisten tietämys, kun matkustavat ja lukevat kirjallisuutta. Riku Rantalan ym.
valistus hyvin modernia agitaatiota.
Vastarinnan ja kansalaisliikkeiden luvattu maa, kymmeniä tuhansia ay-aktiiveja,
kunnallisaktiiveja, lasten vanhempia, urheiluseurojen toimijoita, liikenne- ja
ympäristöaktiiveja, ihmisiä, jotka puolustavat kouluja, tarhoja, vanhusten hoitoa,
vammaisia, käyttävät mediaa hyväkseen, soittavat ja postaavat vastalauseita.
Radikalismi on palaamassa takaisin talouskysymysten ymmärtämiseen ja
tulonjakokysymyksiin kadottuaan joskus hyvinvointivaltion kulta-aikana enemmän
muihin asioihin.
Kansainväliset esimerkit ja tutkimukset osoittavat yhä selkeämmin uusliberalismin
talousmallin epäonnistumista ja tieteellisen näytön puutetta.
Oman tutkimukseni mukaan, on tärkeätä kysyä, mitä ihmiset haluavat, mihin he uskovat
ja minkä puolesta he ovat valmiit toimimaan. Ennustaminen on vaikeata.
54. Tulevaisuus on avoin
•Aiempia käänteitä 1960 tai 1990 ei juuri osattu
ennakoida
•Vielä 1957 koko taloudellinen ja poliittinen eliitti
kannatti sosiaaliturvan ja valtiontalouden
supistamista
•Euron, kansainvälisen tilanteen, ilmastokriisin
jne. seurauksina tulevaisuus on muuttunut
entistäkin ennakoimattomaksi: mutta esitän pari
skenaariota/poliittista visiota
55. Politiikan ja poliittisen kannatuksen keskinäissuhde,
eli vastaliikkeiden logiikkaa
•Jos vasemmisto haluaa edistää sosiaalista turvallisuutta lisäämällä
sosiaalikuluja, mutta sallii ylimmän prosentin rohmuamisen, se lisää
oikeiston kannatusta, koska laskut joutuu silloin maksamaan
keskituloisten työssäkäyvien ryhmä. Taloudellisen turvattomuuden
kasvaessa ihmiset alkavat kerätä omaisuutta eivätkä luota enää
hyvinvointipalvelujen saatavuuteen eivätkä halua maksaa niitä.
Tuhansien yksittäisten ratkaisujen tuloksena yhteiskunta muuttuu.
•Jos työttömyyden ja laman aikana vasemmisto ja ay-liike eivät
kykene tai halua puolusta omiaan, ihmisille syntyy turvattomuuden
tunne, joka purkautuu maahanmuuttovastaisuutena ja
äärioikeistolaisuutena.
•Niinpä katse on suunnattava omaan toimintaan.
56. Ennusteet ovat myös politiikkaa;
koska kuolleet eivät herää henkiin,
mutta osa sairauksista voidaan parantaa
Yhteiskunnan tulonjako on alituisessa
liikkeessä, ei ole olemassa täsmällistä
pistettä, milloin ollaan saavutettu
hyvinvointivaltio ja missä se kuolee.
Luottamuksen menettäminen yhteiskunnan
turvaan tuottaa yksilötasolla ratkaisuja,
jotka edistävät prosessin rapautumista.
57. Skenaario I The Failed State
Osana atlanttista kauppa- ym sotaa ajaudutaan
stagnaatioon ja/tai maailmankaupan säännöt ajavat
kansallisen päätöksenteon yli, tai oikeistohegemonia niitä
hyödyntäen ajaa alas julkisen sektorin.
Tulonjako vääristyy entisestään, eikä kansantuloa pystytä
ulosmittaamaan tarpeeksi yhteisön hyväksi.
Kun julkiset palvelut yksityistetään, niiden hinta nousee ja
yhä harvemmat pääsevät niiden pariin, voitot valuvat
ulkomaille ja palvelujen taso laskee väestön valtaosalle
Jokainen yrittää hankkia itselleen yksityisvakuutukset
eläkkeen ja sairauden varalle. Ihmiset alkavat äänestää
oikeistoa, koska se lupaa veronalennuksia.
Veronkeruu epäonnistuu, koska julkisella sektorilla ei
kansalaisten luottamusta, rahat menevät
yksityisvakuutuksiin ja infrastruktuuri ja koulutus sekä
sosiaalihuolto rapautuvat. Hyvän kehä kääntyy pahan
kehäksi tuottamaan epäonnistumisia, rikollisuus ja
epäluottamus lisääntyvät
58. Skenaario II Meillä on varaa hyvinvointivaltioon
Olemme kahdeksan kertaa rikkaampia kuin silloin, kun
hyvinvointivaltiokehitys lähti liikkeelle. Onnistumme ratkaisemaan
nykyistä paremmin kansantulon keruun yhteisön hyväksi.
Työntuottavuus on jatkuvasti moninkertaistunut ja teknologia edistyy
edelleen: näemme että meillä on varaa elättää vanhuusväestö ja
työllistää työttömät
Hyvinvoinnin supistuksiin ei enää suostuta, koska kansalaisten
enemmistö on niitä vastaan ja koska ne tuottavat epätasa-arvoa, ja
muita kielteisiä asioita, jotka tuhoavat yhteiskunnan
Ymmärrämme että vasta noin 50 vuotta vanha utopia ei ole hetkessä
eikä koskaan valmis, byrokratian ja plutokratian vaarat vaanivat
aina, kaikki rakenteet ja ratkaisut eivät ole hyviä. Löydämme uusia
demokraattisia ja tehokkaita tapoja organisoida yhteisöä.
New Deal / reduktio /suuri käänne tai hitaita pieniä parannuksia
Säilytämme asemamme the Failed state indeksissä, ja olemme
edelleen maailman kansoille utopia ja todiste siitä, että tasa-
arvoinen yhteiskunta on myös toimivin ja tehokkain.
59. Olli Kangas
PELKO JA ERIARVOISUUS
Maiden välisissä
eroissa tärkein
yksittäinen selittäjä on
tulonjaon epätasaisuus
Myös rikoksen uhriksi
joutuminen lisää pelkoa
Muilla tekijöillä ei
vaikutusta
60. Konfliktit ay-liikkeessä
Jatkuva huoli ja stressi, vaaralliset polut, käsi muiden taskussa,
jäsenistö kuuluu kirkkoon ja ay-liikkeeseen, työttömyys luo
pelkoa. Taustalla kysymys: tapella vai taipua...
Webb ja Wallerstein institutionalisoitu kapina – ilmiönä
mahdottomuus – tätäkin päivää – työväen liikkeen perisynti.
Eletään ryhmäkonfliktien keskellä. Luokkaedut on ongelmallinen
juttu.
Puolueissa ja etujärjestöissä käydään armotonta viidakkosotaa
luokan sisällä elävien eri eturyhmien välillä ja voittajaksi
päätyneet esiintyvät kaikkien nimissä ja onnistuvat
formuloimaan omat lyhyen tähtäimen etunsa koko ryhmän
eduiksi. Leipomot tai julkisen työntekijät/vientiteollisuus, kuka
maksaa, kuka saa…
Luokan sisällä on lisäksi naisia ja miehiä ja koostuu eri-ikäisistä
ihmisistä, eivätkä heidän etunsa suhteessa tavoitteisiin ja
tapahtuneisiin ratkaisuihin ole aina samanlaisia.
Kyse on miljardeista – muistetaan kiky -
61. ”… Tuskinpa
me kykenemme mitään tuottamisen ihmekonstia
keksimään joten jäljelle jäänee
ainoana mahdollisuutena että joudumme tekemään
entistä enemmän työtä
säilyttääksemme nykyisen elintasomme.” …”Puheet
lamasta ovat johtaneet suuren yleisön ajatukset jossakin
edessäpäin odottavaan suureen suhdannenousuun joka
60-luvun lihavien vuosien tapaan jakaisi ympärilleen
vaurautta ja hyvinvointia. On kuitenkin välttämätöntä
todeta ettei edessä ole mitään suhdannenousua: siitä
puhuvat tiedossa olevat tosiasiat omaa kylmää kieltään.”
(vuosi 1977)
… on syytä muistaa, että
meillä ei ole nyt eikä
tulevaisuudessakaan
kansantaloudellisia
mahdollisuuksia lisätä
sosiaalimenojen osuutta
kansantulosta vaan
pikemminkin päinvastoin.”
(1957)
62. Tulevaisuus on avoin
Ennakoimattomat ja ennakoitavissa olevat
vastaliikkeet – eli vastaus leikkauksiin joko tai /
sekä että:
•Voimistuva talouskritiikki ja kansalaistoiminta
•Maahanmuuttovastaisuus ja äärioikeistolaisten
ilmiöiden nousu
•Kummallakin pitkä historia tämän kaltaisissa
tilanteissa
•Ihmiset tekevät tulevaisuuden- avaimet tämänkin
seminaarin yleisöllä.