Naisjaostosta edunvalvonnan ytimeen Esite ay-liikkeen tasa-arvotyöstä. Mitä on saatu aikaan sadassa vuodessa? Tapio Bergholm

1. Tasa-arvoa tosissaan
– Naisjaostosta edunvalvonnan ytimeen
Tapio Bergholm

2. Sisältö
Tasa-arvoa tosissaan���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������3
Köyhyydestä kumppanuutta�����������������������������������������������������������������������������������������������������������4
Naiset varhain liikkeell��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������4
Suuria uudistuksia�������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������5
Naisten järjestötyö������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������6
Hitaasti kapeneva palkkaero������������������������������������������������������������������������������������������������������������9
Miesten ja naisten palkkojen suhde 1970 – 2000������������������������������������������������������������������ 10
Suuret uudistukset niin miehille kuin naisille�������������������������������������������������������������������������� 13
Äitiyslomasta perhevapaisiin�������������������������������������������������������������������������������������������������������� 14
Naiset mukaan – SAK vahvaksi����������������������������������������������������������������������������������������������������� 15
TUPO:lla tasa-arvoa ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 16
Tasa-arvolaki ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 16
Ensimmäinen naispresidentti ������������������������������������������������������������������������������������������������������ 18
Tasa-arvotyön uudet haasteet����������������������������������������������������������������������������������������������������� 18
�
Ulkoasu: Tommi Luhtanen, Vihreä Peto Oy
Paino: Valkealan Painokarelia 2007
ISBN 978-951-714-255-7
2 Ta s a - a r v o a to s i s s a a n

3. Tasa-arvoa tosissaan
SAK pyrkii oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan. Siksi ammattiyh-
distysliikkeen tärkeimpiä tavoitteita on ollut ja on yhä tasa-arvon to-
teuttaminen yhteiskunnassa ja työelämässä. Miesten ja naisten välisen
tasa-arvon parantaminen on pitkäjänteistä työtä, johon SAK ja sen
jäsenliitot ovat sitoutuneet.
Vuosi 2008 on ammattiyhdistysliikkeen sukupuolten välisen tasa-
arvotyön juhlavuosi, sillä SAK:n naisjaosto aloitti toimintansa vuonna
1938. SAK oli Suomessa ja pohjoismaissa naistyön uranuurtaja ja voi
juhlia jo tasa-arvotyönsä 70-vuotispäivää. Nämä vuodet sisältävät saa-
vutuksia ja pettymyksiä. Muutokset parempaan ovat tapahtuneet joko
suurina kertarysäyksinä tai hitaasti hivuttamalla.
Tasa-arvotyö on 1980-luvulta alkaen muuttunut nopeasti. Naisten
erillistoimintana SAK:ssa alkanut vaikuttaminen on muuttunut su-
kupuolten väliseksi yhteistyöksi ja vuoropuheluksi. Naisten alistetun
aseman ja alemman palkkatason rinnalle ovat keskusteluun tulleet
miesten alhaisempi keksimääräinen elinikä ja suuremmat työtapatur-
maluvut. Tasa-arvotyön haasteena onkin miesten ja naisten yhteistyöllä
parantaa molempien sukupuolien elämänlaatua.
Tänään on tavoitteena ottaa huomioon yhteiskunnallisten uudis-
tusten ja työmarkkinaratkaisujen vaikutus kummankin sukupuolen
asemaan. Siksi SAK:n tasa-arvotyö on keskusjärjestössä siirtynyt sopi-
mustoiminnasta, työelämän kehittämisestä ja työsuojelusta vastaaville
valiokunnille. Tasa-arvotyö on SAK:n edunvalvonnan ytimessä.
Ta s a - a r v o a to s i s s a a n 3

4. Köyhyydestä kumppanuutta
Suomi oli 1800-luvun loppuun saakka köyhä ke-
hitysmaa. Maatalous oli pääelinkeino, syntyvyys
ja kuolleisuus olivat korkeita, pääomia oli niukasti,
työn tuottavuus alhainen ja liikenneyhteydet
olivat huonot. Sääolot ja vuodenaikojen vaihtelu
vaikuttivat ratkaisevasti ihmisten elämään. Suoma-
laiset kärsivät Euroopan viimeisen suuren nälkäkata-
strofin, kun kuivuuden ja syksyjen pakkasten vuoksi
sadot vuosina 1867-1869 olivat poikkeuksellisen
huonot.
Maatalousyhteiskunnassa pihapiirin työt, kuten
lasten kaitseminen, karjanhoito, ruuanlaitto, säilömi-
nen, vaatteiden teko ja korjaaminen, olivat naisten
töitä. Toisaalta hevosen ajo, peltotyöt, metsästys ja
kalastus olivat miesten vastuulla. Näin tiukaksi ei sukupuolten välinen työnjako voi-
nut Suomessa muodostua, koska lyhyen kesän aikana kaikkien työpanosta tarvittiin.
Myös köyhyys sai niin miehet kuin naiset tarvittaessa tarttumaan kaikkiin töihin.
Töiden valikoimiseen ei pienten tilojen asukkailla eikä varsinkaan tilattomilla maa- ja
sekatyöläisillä ollut varaa. Naisten vahva ja itsenäinen asema perustuikin Pohjois-
maissa ankarien sääolojen ja puutteen oloissa syntyneeseen raatajakumppanuu-
teen miesten kanssa.
Naiset varhain liikkeellä
Ammattiyhdistystoiminnan käynnistymisessä miehet ja naiset lähtivät Suomessa
melkein samaan aikaan liikkeelle. Helsingin kirjanpainoalan miehet perustivat vuon-
na 1885 yhdistyksen. Maalarit, räätälit, peltisepät, puusepät, muurarit ja suutarit
saivat omat ammattiosastonsa, joissa useissa oli mukana myös työnantajia. Ensim-
mäiset naisammattiosastot perustettiin pian tämän jälkeen jo ennen vuosisadan
vaihtumista. Ompelijat, kauppa-apulaiset ja palvelijattaret olivat uranuurtajia nais-
ten järjestäytymisessä.
4 Ta s a - a r v o a to s i s s a a n

5. Suomessa naiset ja miehet järjestäytyivät samoi-
hin ammattiosastoihin tai ammattiliittoihin, vaikka
tämä ei aluksi ollut itsestään selvää. Muissa maissa oli
myös sukupuolen mukaan rajattuja ammattiliittoja.
Erillisiä naisten ammattiosastoja syntyi meilläkin om-
pelijattarille, palvelijattarille ja satamatyöntekijöille.
Veturimiehet ja muurarit kuuluivat osastoihin, joissa oli
vain miehiä. Miesten ja naisten yhteiset ammattiosastot
olivat kuitenkin yleisin järjestäytymistapa.
Suuria uudistuksia
Vuoden 1905 suurlakon jälkeen työväen- ja naisjärjes-
töjen mielenosoitukset painostivat säätyvaltiopäivät
hyväksymään uuden yksikamarisen eduskunnan sekä yleisen ja yhtäläisen ääni-
oikeuden vuonna 1906. Äänioikeutettujen määrä lähes kymmenkertaistui noin
125 000:sta noin 1 125 000:een. Useat miehet ja kaikki naiset pääsivät näin ensim-
mäistä kertaa mukaan kansanvaltaiseen päätöksentekoon. Suomen naiset saivat
ensimmäisinä Euroopassa äänioikeuden ja koko maailmassa ensimmäisinä oikeuden
olla ehdokkaina parlamenttivaaleissa.
Naisten asema toisen luokan kansalaisina muuttui vähitellen holhouksenalaisuu-
desta tasavertaiseksi kansalaiseksi. Naiset saivat vuonna 1901 oikeuden suorittaa yli-
oppilastutkinnon. Tie valtion virkoihin aukesi vasta vuonna 1924. Aviovaimot muut-
tuivat miestensä holhokeista itsenäisiksi ihmisiksi vuonna 1929. Avioerotilanteissa
miesten omistusoikeus lapsiin muuttui äitien etulyöntiasemaan huoltajuuskiistoissa
samoihin aikoihin.
Kunnat, valtio, tehtaat, yhdistykset ja yksityiset panostivat Suomessa uusien kou-
lujen rakentamiseen 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Sijoitukset tulevai-
suuteen johtuivat vahvasta sivistystahdosta ja suomen- ja ruotsinkielisten välisestä
kieliriidasta. Oppivelvollisuus 1920-luvulta alkaen ja peruskoulu 1970-luvulta alkaen
ovat luoneet edellytyksiä yhteiskuntaluokkien ja sukupuolten väliselle tasa-arvolle.
Naisten koulunkäynti ja sivistystason nousu ovat 2000-luvun alussa saaneet suku-
puolten tasa-arvon tosissaan ottavat päättäjät pohtimaan sitä, tarvitaanko kouluissa
ja yliopistoissa poika- tai mieskiintiöitä.
Ta s a - a r v o a to s i s s a a n 5

6. Naisten järjestötyö
Ammattiyhdistysliike tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden vaikuttaa omiin asioi-
hinsa työehtoja ja yhteiskuntapolitiikkaa muovattaessa. Yhteistyö on antanut ja
antaa tänä päivänä yksittäisille työntekijöille ammattiliittojen ja keskusjärjestöjen
kautta voimaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Työntekijäin järjestäytyminen on pa-
rantanut ihmisoikeuksia niin työpaikalla kuin koko yhteiskunnassa. Tämä kuva
muuttuu ongelmalliseksi, kun tarkastellaan naisten osallistumista ja vaikutusvaltaa
ammattiyhdistysliikkeessä.
Suomessa naiset olivat pientilojen emäntiä ja palkkatyöläisiä eivätkä kotirouvia.
Naisten osuus työvoimasta oli Suomessa kansainvälisesti korkea maailmansotien
välisinä vuosina. Koko työvoimasta se oli yli 40 prosenttia jo vuonna 1930 ja teolli-
suudessakin korkea. Kutomo-, vaatetus-, elintarvike-, jalkine-, paperi-, puu-, metalli-
ja muussakin teollisuudessa oli naisia töissä.
Naisten osuus palkkatyöväestä oli Suomessa muihin Pohjoismaihin verrattuna
suuri. Näin raatajakumppanuus jatkui maassamme yhteiskunnan teollistuessa ja
palkkatyön yleistyessä. Tämä kertoi myös suomalaisten miesten köyhyydestä. He
eivät pystyneet elättämään kotirouvia ja lapsia pienillä palkoillaan.
Suomen Ammattijärjestössä vuosina 1907-1929 naisten osuus jäsen-
kunnassa oli parhaimmillaan noin 22 prosenttia ja SAK:ssa naisia oli aina
vuoteen 1969 saakka alle 30 prosenttia. Toisaalta hajaannuksen aikana
SAK:n ulkopuolelle siirtyneissä julkisten ja yksityisten palvelujen työntekijäin
ammattiliitoissa naisten jäsenosuus lähti jo 1960-luvulla kasvuun.
SAK:n eheytyminen ja tulopoliittiset ratkaisut loivat järjestäytymiselle pa-
remmat edellytykset. Yhä useammat naiset liittyivät ammattiliittoihin. SAK:n
jäsenmäärä kasvoi 1970-luvun alussa nopeasti, mutta naisten jäsenmäärä kasvoi
suhteellisesti vielä nopeammin. SAK:n jäsenistä oli jo vuonna 1975 yli 40 prosent-
tia naisia.
Tänä päivänä jäsenliittojen riveissä on lähes yhtä paljon miehiä ja naisia. Myös
AKAVA:ssa ja STTK:ssa naisten osuus jäsenistöstä on kasvanut. Tämä tarkoittaa sitä,
että naisten järjestäytymisaste on Suomessa lähes maailman parasta.
6 Ta s a - a r v o a to s i s s a a n

7. Miesten ja naisten osuus SAK:n jäsenkunnasta 1970 – 2000
miehet % naiset % yhteensä
1970 440 234 67,7 209 999 32,3 650 233
1980 590 460 57,3 438 379 42,7 1 028 839
1990 585 050 54,6 486 274 45,4 1 071 324
2000 578 339 54,0 492 482 46,0 1 070 821
Ennen ensimmäistä maailmansotaa vain palvelijattarien ja ompelijain liittojen
puheenjohtajat olivat naisia. Miehet nousivat johtoon, kun nämä liitot yhtyivät
suurempiin liittokokonaisuuksiin. Suomen Ammattijärjestön toimikuntaan valittiin
perustavassa kokouksessa vuonna 1907 kaksi naista, mutta tämän jälkeen valta väis-
ti pitkään naisia. Naiset etsivät ja löysivät omalle toiminnalle ja vaikutukselle uudet
puitteet. He perustivat puolueiden rinnalle naisliitot ja ammattiosasto-
jen sisälle omia naisjaostoja. Tämä aiheutti myös ongel-
mia. Eräät miehet pitivät tällaista erillistoimin-
taa tarpeettomana ja jopa työväenliikkeen
kokonaisedun kannalta vahingollisena.
Naisten järjestäytymisen vahvistami-
seksi Suomen Ammattijärjestö perusti
oman naisjaoston vuonna 1923. Tämän
toiminta tyrehtyi vuoden 1929 lopussa,
kun jaoston puheenjohtaja ja sihteeri
vangittiin poliittisten mielipiteidensä
vuoksi. SAK:n edustajakokous vuonna
1937 velvoitti kipakan keskustelun
jälkeen äänin 38-32 työvaliokunnan
perustamaan SAK:lle viisijäsenisen
naisjaoston ja palkkaamaan va-
kinaisen naistoimitsijan. Uuden
SAK:n naisjaoston toiminta alkoi
16.2.1938. Siiri Saarinen aloitti
naisjärjestäjänä vuonna 1940.
Ta s a - a r v o a to s i s s a a n 7

8. Suomi oli ammattiyhdistysliikkeen naistoiminnassa pohjoismainen uranuurta-
ja. Esimerkiksi Ruotsin keskusjärjestön, LO:n naisjaosto perustettiin vasta vuonna
1947. SAK:n tasa-arvotyö on muuttunut naisasiasta koko keskusjärjestön edunval-
vonnan osaksi. Naisjaosto muuttui vuonna 1970 naisvaliokunnaksi, jonka työtä
jatkoi vuodesta 1986 alkaen SAK:n tasa-arvovaliokunta. Tänä päivänä keskusjär-
jestön tasa-arvotyöstä vastaavat sopimusvaliokunta ja työelämän kehittämis- ja
työsuojeluvaliokunta.
Ammattiliiton johtaminen ja toimitsijatyö olivat sukupuolten välisen työjaon nä-
kökulmasta miesten töitä aina 1970-luvulle saakka, vaikka yksittäiset naiset toimivat
ammattiyhdistysliikkeessä näissä tehtävissä. Esimerkiksi vuonna 1947 Laura Härmä
valittiin SAK:n työvaliokuntaan ja Elina Vuohio Vaatetustyöläisten Liiton puheen-
johtajaksi. Naisten valta-asemat eivät vakiintuneet. SAK:n hallituksessa oli vuosina
1969-1975 vain yksi nainen, naissihteeri Helvi Raatikainen.
Olennainen muutos SAK:n jäsenliitoissa tapahtui vuonna 1986, kun Kumi- ja nah-
katyöväen Liitto valitsi puheenjohtajakseen Hilkka Häkkilän, Tekstiili- ja vaatetus-
työväen Liitto Tuulikki Kanniston ja Liiketyöntekijäin Liitto Maj-Len Remahlin. Naiset
pääsivät vallan ytimeen, mutta olivat jäsenosuuteensa nähden yhä aliedustettuja
sekä SAK:n että sen jäsenliittojen korkeimmissa luottamustehtävissä.
Kehitys ei ole ollut suoraviivaista. Naisten osuus SAK:n hallituksen jäsenistä nousi
vuoteen 1991 saakka mutta on kääntynyt 2000-luvulla laskuun. Tämä johtuu siitä,
että jäsenliitoissa on aiempaa vähemmän naispuheenjohtajia. Vuonna 2007 SAK:n
hallituksessa oli 20 miestä ja kaksi naista. SAK:n vuoden 2006 edustajakokous päätti,
että ellei naisten asema järjestön korkeimmissa päättävissä elimissä muuten lähde
vahvistumaan, voidaan siirtyä tilapäisesti sukupuolikiintiöihin paikkoja jaettaessa.
SAK:n tasa-arvo-ohjelma on paremmin toteutunut edustajakokouksen osanotta-
jien ja SAK:n valtuuston jäsenten sukupuolijakaumassa. SAK:n vuoden 2006 edusta-
jakokouksen edustajista 40 prosenttia oli naisia ja valtuuston jäsenistä 42 prosenttia.
Toisaalta Tuire Santamäki-Vuoren johtama Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (JHL)
ja Ann Selinin johtama Palvelualojen ammattiliitto (PAM) ovat keskusjärjestön kaksi
suurinta ammattiliittoa, joihin kuuluu yli 40 prosenttia SAK:n jäsenistä.
8 Ta s a - a r v o a to s i s s a a n

9. Hitaasti kapeneva palkkaero
Työväenliike ja ammattiyhdistysliike vaativat alusta alkaen periaatteessa tasa-arvoa,
mutta käytännössä ammattiliitot ylläpitivät ammattitaitoon ja sukupuoleen perus-
tuvia eroja työehdoissa. Tämä saattoi johtaa ristiriitaisilta vaikuttaviin ratkaisuihin.
Maamme ensimmäisessä valtakunnallisessa työehtosopimuksessa nais- ja mieskir-
jaltajien palkka oli sama. Aputyöntekijänaisten palkka taas oli sopimuksen mukaan
puolet miesten palkkaa huonompi. Suomen Satamatyöntekijäin Liitto pyrki yhtä
aikaa estämään naisten tulon lastaus- ja purkaustöihin ja ajamaan miehille ja naisille
samaa palkkaa näissä töissä. Tämä johtui siitä, että satamamiehet uskoivat, että
samapalkkaisuus takaisi miehille etulyöntiaseman työntekijöitä valittaessa.
Myös Suomen Liiketyöntekijäin Liiton johtavat naiset vastustivat 1920-luvulla
eräässä sopimuskiistassa miesten ja naisten palkkaeron selkeää supistamista. He
pelkäsivät naisten joutuvan työttömiksi. Kaupan am-
mattiliitot Suomessa ja Ruotsissa uskoivat, että nopea
siirtyminen samapalkkaisuuteen johtaisi miesten
palkkatason yleiseen alentumiseen ja naisten työttö-
myyden kasvuun.
Sotavuosien palkkalinja oli solidaarinen. Alem-
mat palkat, siis naisten ja sekatyöntekijäin palkat,
nousivat jonkin verran nopeammin kuin palkat
yleensä. Toisen maailmansodan jälkeen SAK ja sen
ammattiliitot vaikuttivat palkkasäännöstelypää-
töksien ja valtakunnallisten työehtosopimuksien
syntyyn. Vuoden 1945 palkkasäännöstelypäätös
nosti naisten palkkoja ja virallisti samalla mies-
ten ja naisten samasta työstä saaman palkan
eron 10-15 prosentin suuruiseksi. Miesten ja
naisten palkkaero yleensä kaventui selvästi,
mutta jäi teollisuudessa kuitenkin noin 30
prosentiksi, sillä naiset ja miehet tekivät har-
voin samoja töitä.
Ta s a - a r v o a to s i s s a a n 9

10. MIESTEN JA NAISTEN PALKKOJEN SUHDE 1970-2000
Rakennusala Teollisuus Kunnat
100
80
60
40
20
0
1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000
Päätökseen vaikutti sitkeä ajattelutapa, että miehet olivat ensisijaisesti vastuussa
perheen elättämisestä. Työehtosopimustoiminnan läpimurto supisti miesten ja nais-
ten palkkaeroja, mutta samalla vakiinnutti tämän eron, koska työehtosopimuksiin
tuli palkkasäännöstelypäätöksen mukaisesti miehille ja naisille omat palkkaluokat.
Palkkaviranomaiset ajoivat tämän palkkaeron esimerkiksi vaatetusalan kappale- eli
urakkapalkoihin, jolloin aivan samasta työstä miehet ja naiset saivat erisuuruisen
korvauksen.
10 Ta s a - a r v o a to s i s s a a n

11. Naiset kokivat erilliset naispalkat epäoikeudenmukaisiksi. SAK oli jo vuonna 1943
vaatinut erillisten palkkataulukoiden poistoa. Naisedustajat aloittivat SAK:n vuoden
1947 edustajakokouksessa räväkän keskustelun samapalkkaisuudesta. Edustajako-
kous kannatti samanarvoisesta työstä samaa palkkaa sukupuoleen tai siviilisäätyyn
katsomatta. Tämä tavoite eteni kuitenkin hitaasti, koska SAK:n johto piti muita
tavoitteita tärkeämpinä ja koska palkkasäännöstely vakiinnutti sukupuolten välistä
palkkaeroa aina vuoteen 1956 saakka. Työnantajat vastustivat palkkaerojen pie-
nentämistä ammattityöntekijöiden ja sekatyöläisten sekä miesten ja naisten välillä,
koska he arvioivat, että korkeampia palkkoja saaneet ammattimiehet vaatisivat joka
tapauksessa palkkaerojen palauttamista.
Työntekijöiden sijoittaminen erillisiin palkkaluokkiin ammattitaidon, työn ras-
kauden, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan aiheutti kiistoja työnantajajärjestöjen
ja ammattiliittojen välille, liittojen sisälle ja niiden välille. Eduskunta purki palkka- ja
hintasäännöstelyn, kun se hylkäsi valtalain vuonna 1955. Maataloustuottajat nostivat
hintasäännöstelyn päätyttyä maitotuotteiden hintoja heti tammikuussa 1956. Myös
vuokrat nousivat. Elinkustannukset olivat nousseet seitsemällä prosentilla jo helmi-
kuussa 1956.
SAK:n 1.3.1956 aloittama yleislakko veti mukaan enemmän miehiä ja naisia kuin
SAK:ssa oli jäseniä. Lakkolaisia oli yli 400 000, kun SAK:ssa oli noin 270 000 jäsentä.
Yleislakko pysäytti koko maan ja kesti 19 päivää. Työtaistelu päättyi 20.3.1956. Sekä
miehet että naiset saivat 12 markan (eli noin 6-10 prosentin) ja nuoret 8 markan
erillisen korotuksen tuntipalkkoihin tai vastaavan korotuksen viikko- ja kuukausi-
palkkoihin. Tämä solidaarinen palkkojen tasokorotus kavensi miesten ja naisten
palkkaeroa.
SAK:n naisjaoston esityksestä SAK:n työvaliokunta esitti Kansainvälisen työjär-
jestön, ILO:n, vuoden 1951 kokoukseen edustajaksi kansanedustaja Tyyne Leivo-
Larssonin, joka oli toiminut pitkään SAK:n naisjaostossa ja vuosina 1948-1950 minis-
terinä. Leivo-Larsson oli hyväksymässä ILO:n sopimusta, joka velvoitti määrittämään
palkkausperusteet ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Sopimuksen keskeinen
sisältö oli, että samanarvoisesta työstä miehille ja naisille on maksettava sama
palkka.
Ta s a - a r v o a to s i s s a a n 11

12. Tämän jälkeen SAK alkoi aiempaa päättäväisemmin ajaa samapalkkaisuutta. SAK
hyväksyi vuoden 1956 edustajakokouksessa talous- ja palkkapoliittiseen ohjelmaan
tavoitteen erillisten naispalkkataulukkojen poistamisesta. SAK:n naisjaosto ja SAK:n
työvaliokunta puolsivat vuonna 1959 ILO:n samapalkkaisuussopimuksen vahvistamis-
ta (ratifiointia) Suomessa.
Vuonna 1953 työnsä aloittanut samapalkkaisuuskomitea sai työnsä valmiiksi
vuonna 1960. SDP:n puolueriidan ja ammattiyhdistysliikkeen hajaannuksen vuosina
SAK vaikutti poikkeuksellisen vahvasti myös valtakunnanpolitiikassa. Samapalkkai-
14:10
suus 1tuli vuonna 1962 maalaisliittolaisen Ahti Karjalaisen hallituksen ohjelmaan, kun
Sivu
2.2007
SAK:n edustajat olivat asettaneet sen yhdeksi ehdoksi
1
palkk a 16.
o sama
hallitukseen osallistumiselleen. Ammattiyhdistysnaisten ja
SAK:n ajama tavoite toteutui, kun eduskunta ratifioi ILO:n
n mukaan
samapalkkaisuussopimuksen lokakuussa 1962. Naispalkat
Ansioide elistä?
poistuivat työehtosopimuksista vähitellen vuoteen 1966
mennessä.
ö s t ä va i t i t t
Pa l k k a a t y Tämä ei poistanut naisten ja miesten palkkaeroja,
koska työtehtävät, ammattiala ja koulutus jakoivat mie-
het ja naiset edelleen töiden ja ansioiden suhteen eri
ryhmiin. Sukupuolten välinen tasa-arvo työelämässä
ja palkkauksessa on näihin päiviin saakka säilynyt työ-
markkinoiden kiistakysymyksenä.
Mies- ja naisvaltaisten alojen palkkaeroista käytyä
keskustelua monimutkaistavat kiistat, kuinka työko-
kemus, koulutus, työn raskaus, likaisuus tai vaativuus
ja työnantajan palkanmaksukyky tulisi ottaa huomi-
oon työehtosopimuksia tehtäessä. Peruskysymys
on kuitenkin se, miksi työelämän jatkuvista myller-
ryksistä ja rakennemuutoksista huolimatta nais-
valtaisten alojen arvostus on euroissa mitattuna
heikompaa kuin miesvaltaisten alojen?
12 Ta s a - a r v o a to s i s s a a n

13. Suuret uudistukset niin
miehille kuin naisille
Suomen Työnantajain Keskusliitto
(STK) esitti vuonna 1947 perhe-
palkkaa lapsiperheiden isille, jotta
työnantajat olisivat välttäneet yleisen
palkkojen korotuksen. Moninaisten
hallinnollisten vaikeuksien ja lainsää-
dännön käänteiden jälkeen miehille
tarkoitettu palkanlisä muuttui kaikille
äideille maksetuksi sosiaaliseksi per-
hetueksi, joka paransi olennaisesti
lapsiperheiden taloudellista asemaa
1940-luvun lopussa ja 1950-luvulla.
Uudistus merkitsi tulonsiirtoa teollisuu-
desta maaseudulle. Samalla se vahvisti
naisten asemaa perheissä, koska lapsili-
sät maksettiin äideille.
Eduskunnan vasemmistoenemmis-
tö ajoi yhdessä SAK:n ja ammattiyhdistysaktiivien kanssa vuosina 1960-1962 läpi
joukon merkittäviä sosiaalisia uudistuksia. Ammattiyhdistysliikkeen ajama vuosi-
lomalain selkeä parannus toteutui vuonna 1960. SAK:n ja STK:n yhdessä esittämä
työttömyyskassalain uudistus nosti korvauksia ja pidensi korvausaikaa vuoden 1961
alussa. Eläkelakeja uudistettiin 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa. Eduskunnan
säätämät työeläkelait tulivat voimaan vuonna 1962. Porvarienemmistöiseksi vuoden
1962 eduskuntavaaleissa muuttunut eduskunta hyväksyi vuonna 1963 ammattiyh-
distysliikkeen pitkään ajaman sairasvakuutuslain.
Työajan lyhennys eteni asteittain. Viikkotyöaika oli vuonna 1959 lähes kaikilla
aloilla 45-tuntinen ja keskeytymättömässä kolmivuorotyössä 42-tuntinen. Vuonna
1960 säädetty vuosilomalaki takasi pysyvissä työsuhteissa oleville 18-24 päivän
loman. SAK ja sen jäsenliitot ajoivat näyttävillä kampanjoilla työajan lyhennystä
1960-luvulla. SAK, Toimihenkilöiden ja Virkamiesten Keskusliitto (TVK), SAJ ja STK
sopivat kesäkuussa 1965 siirtymisestä 40-tuntiseen ja 5-päiväiseen työviikkoon vuo-
teen 1970 mennessä.
Ta s a - a r v o a to s i s s a a n 13

14. Äitiyslomasta
perhevapaisiin
Ammattiyhdistysliikkeen
tavoitteena oli jo varhain 12
viikon eli noin kolmen kuu-
kauden palkallinen äitiysloma.
Tämä tavoite eteni hitaasti.
Itsenäisyyden alkuvuosina val-
tioneuvosto antoi asetuksen,
joka kielsi työnantajilta naisten
pitämisen teollisuustöissä neljänä
synnytyksen jälkeisenä viikkona.
Liiketyöntekijäin vastaava synny-
tysloma oli kuusi viikkoa. Tämä
äitiysloma-ajan palkkaus oli riip-
puvainen työnantajan mielivallasta
tai silloin vielä hyvin harvinaisista
työehtosopimuksista.
Vuoden 1964 alussa voimaan
tullut sairausvakuutuslaki toi laki-
sääteisen äitiyspäivärahan, jota aluksi maksettiin 52 päivältä. SAK:n tavoittelema 12
viikon äitiysloma toteutui vuonna 1970. Tämä oikeus piteni vuonna 1974 kuusi kuu-
kautiseksi. Myös eri alojen työehtosopimuksissa on sovittu lakisääteistä äitiyspäivä-
rahaa paremmista äitiysloman ensimmäisten viikkojen tai kuukausien ansioeduista.
Kaupan alan työnantajat taipuivat äitiysloman alun palkallisuuteen vasta vuoden
2007-2010 työehtosopimuksessa, jossa saman tien sovittiin myös isyysloman
palkallisuudesta.
Lastenhoito miellettiin perheissä, lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa
pitkään vain äitien tehtäväksi. Tulopoliittinen kokonaisratkaisu toi vuonna 1976
äideille oikeuden jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta. Ajattelutapa alkoi vähitellen
muuttua. Isien ja äitien mahdollisuus käyttää vanhempainlomaa tuli lainsäädäntöön
1980-luvulla. Oikeus vanhempainrahakauden jälkeiseen hoitovapaaseen ja kotihoi-
dontukeen on sekä miehillä että naisilla. Lainsäädäntöä onkin ehdotettu kehitettä-
väksi niin, että se kannustaisi useampia isiä jäämään pois töistä hoitamaan pieniä
lapsia.
14 Ta s a - a r v o a to s i s s a a n

15. Naiset mukaan – SAK vahvaksi
Nopea rakennemuutos muokkasi suomalaista yhteiskuntaa 1960- ja 1970-luvuilla.
Markkinatalous ryhmitti noina vuosina uudelleen maamme tuotannon keskeiset
voimavarat, työn ja pääoman. Suomen elinkeinorakenteen muutos loi uusia mah-
dollisuuksia ja aiheutti vakavia ongelmia. Suuren murroksen aika on näkökulmasta
riippuen tulkittu joko loistavaksi menestystarinaksi tai suureksi onnettomuudeksi.
Nämä vuosikymmenet olivat parempien asuntojen, kestopäällysteteiden raken-
tamisen, kasvavan teollisuustuotannon, monipuolistuvan palvelutuotannon, lyhene-
vän työajan ja nopeasti nousevan tuottavuuden aikaa. Omavaraistalous ja ajoittaiset
sesonkityöt vaihtuivat pysyviin työsuhteisiin. Suomalainen palkkatyöyhteiskunta
syntyi 1960- ja 1970-luvuilla, sillä vasta tuolloin enemmistö työikäisistä miehistä ja
naisista kytkeytyi kiinteästi palkkatyöhön. Hyvinvointivaltion rakentaminen toi työ-
paikkoja julkisen sektorin palveluammateissa etupäässä naisille.
Samalla useat tuotannonalat supistuivat. Dramaattisinta oli maa- ja metsätalou-
den työvoimatarpeen romahdus, kun traktorit ja moottorisahat korvasivat ihmisten
ja hevosten lihasvoimaa. Seurauksena oli maaseudulla aiemmin yleisen vajaatyöl-
lisyyden muuttuminen jatkuvaksi työttömyydeksi, muuttoliike kaupunkeihin ja
siirtolaisuus Ruotsiin.
Tämän myllerryksen keskellä Suomen työmarkkinat siirtyivät tulopolitiikan
kauteen ja SAK eheytyi. Ammattiyhdistysliike vaikutti ratkaisevasti siihen, ettei yh-
teiskunta jättänyt rakennemuutoksen vuoksi ammattinsa menettäneitä heitteille.
Elinkeinorakenteen muutos ja SAK:n ajama solidaarinen palkkapolitiikka takasivat
sen, että tulonjako tasoittui nopeasti 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa. Suomi
muuttui nopeasti tulonjaoltaan yhdeksi maailman oikeudenmukaisimmaksi ja tasa-
arvoisimmaksi maaksi.
Useissa maissa on ammattiyhdistysliikkeen alamäkeä selitetty miesvaltaisten
alojen työllisyyden supistumisella ja naisvaltaisten toimialojen kasvulla. Tällainen
rakenneselitys ei päde ainakaan Suomessa. Suurten ikäluokkien emansipoituneet
naiset halusivat vaikuttaa omaan asemaansa työelämässä ja yhteiskunnassa. He tu-
livat ammattiliittoihin ajamaan omia tavoitteitaan. Suomen naisten järjestäytymisen
ripeä kasvu liittyi 1970-luvulla eheytymisen ja tulopoliittisten ratkaisujen luomaan
ammattiyhdistystoiminnan kasvukierteeseen.
Ta s a - a r v o a to s i s s a a n 15

16. TUPO:lla tasa-arvoa
SAK:n on sopimustoiminnassa ajanut tasa-arvotavoitteita. Ensimmäinen tulopo-
liittinen ratkaisu, jossa sovittiin vuoden 1969 palkankorotukset, oli maltillinen.
Tasasuuruiset tunti- ja kuukausipalkkojen korotukset suosivat pienipalkkaisia naisia.
Solidaarinen pennilinja oli vallitseva myös seuraavissa tulopoliittisissa ratkaisuissa.
Päivähoitopalvelujen laajentamisesta on sovittu useissa tulopoliittisissa ratkaisuissa.
Solidaarinen palkkapolitiikka on ollut osa SAK:n sopimuspolitiikka. Tulopoliit-
tisten sopimuksien tasa-arvoerät ovat olennaisesti vaikuttaneet naisten ansiokehi-
tykseen 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. SAK:n jäsenkunnassa miesten ja naisten
välinen palkkaero on kapeampi kuin STTK:ssa tai AKAVA:ssa.
SAK:ssa ammattiliittojen solidaarinen yhteistyö ja avoin palkkakilpailu ovat
vaihdelleet. Myös työnantajien rivit olivat toisinaan sekaisin, koska vero-, eläke- ja
sosiaaliturvaratkaisuissa pääoma- ja miesvaltaista teollisuutta edustaneen STK:n
edut menivät ristiin työvoima- ja naisvaltaista yksityistä palvelusektoria edustavan
Liiketyönantajain Keskusliiton (LTK) kanssa.
Hallitus ja työmarkkinajärjestöt käynnistivät samapalkkaohjelman vuonna
2005. Tämä ohjelma velvoittaa kaventamaan sukupuolten välistä 20 prosent-
tiyksikön palkkaeroa viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä. Ohjelman
tavoitteena on, että vuoteen 2015 mennessä kolme neljäsosaa palkansaajista on
oikeudenmukaisten ja sukupuolineutraalien, työn vaativuuteen perustuvien palk-
kausjärjestelmien piirissä. Nähtäväksi jää, miten vuoden 2007 liittokierros vaikuttaa
samapalkkaohjelman toteutumiseen.
Tasa-arvolaki
Suomalainen tasa-arvopolitiikka on saanut kansainvälisestä yhteistyöstä ja järjestöis-
tä vahvoja virikkeitä. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1951 hyväksymä sa-
mapalkkaisuus sopimus hyväksyttiin Suomessa vuonna 1962. Työelämän syrjinnän
kieltävä ILO:n sopimus syntyi vuonna 1958. Tämä sopimus hyväksyttiin Suomessa
vuonna 1970. Tämä johti työehtosopimuslain muutoksen, joka velvoitti työnantajat
kohtelemaan työntekijöitä tasapuolisesti. Tämä lakimuutos koski kuitenkin vain
voimassa olevaa työsuhdetta eikä lainkaan työhönottotilannetta. Säädös oli niin
epämääräinen, ettei se juuri tarjonnut mahdollisuuksia haastaa työnantajia suku-
puolisyrjinnästä oikeuteen.
16 Ta s a - a r v o a to s i s s a a n

17. Yhdistyneet Kansakunnat (YK)
julisti vuodet 1975-1985 naisten
vuosikymmeneksi. YK:n yleiskoko-
us hyväksyi yksimielisesti naisten
syrjinnän kieltävän yleissopimuksen
vuonna 1979. Hallitus antoi vuonna
1980 tasa-arvoasiain neuvottelu-
kunnalle tehtäväksi tämän sopimuk-
sen velvoitteiden toteuttamisesta
Suomessa. Tästä alkoi tasa-arvolain
valmistelu Suomessa. Kaikki muut
Pohjoismaat olivat jo säätäneet omat
tasa-arvolakinsa.
Tasa-arvolain valmistelu kesti viisi
vuotta. Työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt
suhtautuivat kielteisesti tasa-arvolain
säätämiseen, koska ne pitivät lakia täysin
tarpeettomana. Ne väittivät, että tuleva
tasa-arvolaki asettaisi kohtuuttomia vaike-
uksia ja kustannuksia työnantajille. Palkansaajajärjestöt, varsinkin SAK ja Toimihenki-
löiden ja Virkamiesten Keskusliitto (TVK) ja naisjärjestöt kannattivat lain säätämistä.
Työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt pyrkivät vielä eduskuntakäsittelyn aikana vesittämään
lain, mutta eduskunta hyväksyi lain vain vähäisin teknisin muutoksin.
Suomen liittyminen Euroopan unioniin ja saadut kokemukset johtivat paineisiin
kehittää lainsäädäntöä. Tasa-arvoa ja syrjintää koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin
voimakkaasti 2000-luvun alussa. Uusi yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan helmikuussa
2004 ja tasa-arvolain uudistus kesäkuussa 2005.
SAK ajoi tasa-arvolakiin sellaista palkkakartoitusta, joiden perusteella voisi
päätellä, maksetaanko samasta ja samanarvoisesta työstä saman työnantajan pal-
veluksessa samaa tehtäväkohtaista palkkaa. Tämä olisi edellyttänyt tehtävien vaati-
vuuksien vertaamista yli työehtosopimusrajojen. SAK vaati myös luottamusmiesten
tiedonsaantioikeuksien laajentamista. Nämä tavoitteet eivät täysin toteutuneet
syntyneessä kompromissiratkaisussa.
Ta s a - a r v o a to s i s s a a n 17

18. Kuitenkin sukupuoleen perustuvan syrjinnän kieltävä tasa-arvolaki tiukentui niin,
että tasa-arvosuunnitelmat ja palkkakartoitukset tulivat pakollisiksi. Yhdenvertai-
suuslaki teki rangaistavaksi syrjinnän iän, etnisen, kansallisen alkuperän, kansalai-
suuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuu-
den, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvään syyn perusteella.
Ensimmäinen naispresidentti
Ulkoministeri Tarja Halonen (sd.) ja keskustapuolueen puheenjohtaja Esko Aho olivat
vastakkain presidentinvaalin toisella kierroksella helmikuussa 2000. SAK:n keskeiset
vaikuttajat antoivat jo ensimmäisellä äänestyskierroksella tukensa keskusjärjestön
entiselle juristille ja toisella äänestyskierroksella myös toimihenkilökeskusjärjestöjen
vaikuttajat asettuivat näyttävästi Halosen puolelle.
Ammattiyhdistysvaikuttajat kokivat, että presidentinvaalissa olivat vastakkain
Tarja Halosen puolustama suomalainen hyvinvointivaltio ja Esko Ahon ajama Suo-
men työmarkkinamallin murentaminen. Tarja Halonen valittiin ensimmäisenä naise-
na Suomen presidentiksi.
Tasa-arvotyön uudet haasteet
Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ajaminen maailmassa, Suomessa ja suomalai-
sessa työelämässä on muuttunut vuosikymmenien kuluessa. Vanhojen ongelmien
tilalle on tullut uusia, kun vuosipalvelukseen sidottujen piikojen ja palvelijattarien
ajasta on siirrytty globaalitalouden rytmittämään silppu- ja pätkätyön vuosiin. Useat
ammattiyhdistysliikkeen kamppailemat perusoikeudet ja -edut eivät ole satunnai-
sesti työelämään pääsevien ja kytkeytyvien ihmisten saavutettavissa. Nyt tarvitaan
uusia ratkaisuja.
Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen oli pitkään alistetussa asemassa ol-
leiden naisten oikeuksien, aseman ja palkkauksen parantamista. Myös vanhemmuu-
teen liittyneet lait ja työehtosopimusmääräykset koskivat aluksi vain naisia. Naiset
kokevat yhä enemmän syrjintää työhön otossa ja sukupuolista häirintää työpaikoilla.
Epätasa-arvo palkkauksessa ja urakehityksessä on suurempi ongelma naisilla
kuin miehillä. Kun samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan pienempää palk-
kaa, on niukemman tilipussin saaja useimmiten nainen. Tasa-arvon toteuttamiseksi
tarvitaan naisverkostoja ja -koulutusta. Myös naisten asemia järjestöjen johtopaikoil-
la on vahvistettava.
18 Ta s a - a r v o a to s i s s a a n

19. Tasa-arvotyö ei ole vain naisasiaa. Miehet ovat tulleet yhä vahvemmin mukaan
tasa-arvotyöhön, koska pitkään miesten oikeutta vanhemmuuteen ja isyyteen ei
otettu huomioon laeissa ja sopimuksissa. Miesten lyhyempi elinajanodote on yhteis-
kunnallinen kysymys, joka vaatii muutoksia niin lainsäädännössä, terveyspalveluissa,
elintavoissa kuin työelämässä. Tasa-arvoinen yhteiskunta onkin saatava molempien
sukupuolten tavoitteeksi.
Sukupuolivaikutusten arviointi (suvaus) ja tasa-arvon valtavirtaistaminen ovat-
kin työkaluja, joilla tasa-arvotyö tuodaan osaksi valtiovallan, kuntien, yritysten ja
järjestöjen jokapäiväistä muutosten hallintaa. Suvaus ohjaa miettimään jo etukä-
teen, ovatko tulevat päätökset ja ratkaisut jommankumman sukupuolen kannalta
epäreiluja.
Sukupuoleen perustuva syrjintä on kielletty tasa-arvolailla ja muilla perusteilla
tapahtuva syrjintä yhdenvertaisuuslailla. Myös muissa laeissa on syrjintäkieltoja.
Valtiovalta ja työmarkkinajärjestöt ovat pohtimassa sitä, palveleeko nykyinen use-
amman lain kokonaisuus parhaiten tasa-arvotyötä ja syrjinnän estämistä. Lakien
yhdistäminen saattaisi tuoda selkeyttä, mutta samalla tasa-arvolain yhdistäminen
yhdenvertaisuuslakiin voisi viedä terän sukupuolten välisestä tasa-arvotyöstä.
SAK ajaa sukupuolten tasa-arvoa tosissaan. Siksi tasa-arvon eteen tehdään työtä
komiteoissa, työryhmissä ja ammattiliitoissa. Miesten ja naisten tasapuolinen kohte-
lu on työpaikoilla osa jokapäiväistä edunvalvontaa. Luottamusmiehet ja työsuojelu-
valtuutetut toimivat sen puolesta, että työntekijöitä kohdellaan oikeudenmukaisesti
sukupuoleen, rotuun, uskontoon tai sukupuoliseen suuntaukseen katsomatta. Työ-
paikoilla ja ammattiosastoissa tehdään vaativin työ tasa-arvon parantamiseksi. n
Ta s a - a r v o a to s i s s a a n 19