Pohdintaa työnohjuksen brändittömyydestä ja sen merkityksestä työnohjauspalveluiden hankintaan.

1. BRÄNDITÖN TYÖNOHJAUS KONSULTAATIOTYÖN KENTÄSSÄ
Peter Peitsalo 2015
Työnohjauksella on toimialana pidemmät perinteet kuin esimerkiksi coachingilla, valmen-
nuksella tai konsultoinnilla. Kuitenkin on syytä kysyä, onko työnohjauksesta ajan myötä
muodostunut hidasliikkeinen jättiläinen, jonka lautaselle ainakin mielikuvissa ketterämmät
ja dynaamiset työmuodot tulevat syömään? Kilpailu on tervetullutta, kunhan se palvelee
asiakkaiden tarpeita riittävän korkeita eettisiä periaatteita noudattaen ja mikäli se myös
edistää eri työmuotojen kehittymistä. Riskinä kuitenkin on löyhin perustein ratkaisuja tar-
joavien konsulttien invaasio, jossa johtajuuteen liittyvät hankaluudet vastuineen, velvolli-
suuksineen ja päätöksineen päätyvät tuloksettomasti organisaation ulkopuolisen tahon kä-
siin.
Työnohjaus on valtavirtaistunut erityisesti julkisen ja kolmannen sektorin palveluissa. Sosi-
aali-, terveys-, opetus- ja nuorisotyön aloilla työnohjauksella on vahva asema työn kehittä-
mistä sekä työhyvinvointia ja ammatillisen identiteetin vahvistumista tukevana työmuo-
tona. Näiden toimialojen johtajille tarjotaan nykyään perinteisen työnohjauksen ohella
myös johdolle erikseen suunnattua työnohjausta, mutta yhä enemmän myös coachingia.
Sen sijaan työnohjaus muilla aloilla mielletään vieraaksi. Sen sisältöjä ja hyödyntämisen
mahdollisuuksia tunnetaan usein erittäin rajallisesti. Työnohjaukseen kyteytyvät mielikuvat
liittyvät usein huonoon työsuoritukseen, jonka parantamiseen tarvitaan työnohjausta tai
vaihtoehtoisesti henkilökohtaisten ongelmien käsittelyyn, jolloin työnohjauksen ja terapian
analogia näyttäytyy jo lähtökohtaisesti vääränä.
Toki työnohjaus on myös jossain määrin lyönyt itseään läpi. Erityisesti johdolle suunnattu
työnohjaus on avannut toimialalle uusia mahdollisuuksia liike-elämän puolelta. Ja, voisiko
jopa olla niin, että johdon työnohjaus mielletään ensisijaisesti ylemmän johdon kehittämi-
sen välineeksi keskijohdon saadessa enemmän sparrausta, mentorointia tai coachingia?
Niin tai näin, työnohjauksen käyttöön liittyvän potentiaalin hyödyntäminen yksityisellä sek-
torilla on kuitenkin vielä toistaiseksi melko vähäistä.
Mistä tämä sitten johtuu? Osasyy on taatusti yllämainitut terapiaan ja ohjaukseen liittyvät
mielikuvat. Toimiala, jonka organisaatioiden perustehtävänä on liikevoitto, toimii logiikal-
taan eri tavoin kuin julkisen ja kolmannen sektorin hyvinvointiala. Epämääräinen työn ja

2. tunteiden tutkiminen kerran kolmessa viikossa koko työryhmän voimin ei näyttäydy hou-
kuttelevalta vaihtoehdolta varsinkaan silloin, kun alalla on käytettävissä myös ratkaisuhen-
kisiä konsultteja jotka tarjoavat samassa paketissa sekä liikevoittoa että hyvinvointia. Se,
toimivatko eri konsulttien tarjoamat ratkaisut vai eivät, on työnohjauksen näkökulmasta
tässä kohtaa jopa epäolennaista. Tärkeintä on pysähtyä tarkastelemaan sitä, mitä työnoh-
jaus todella on ja mitä annettavaa sillä on perinteisen toimialueensa ulkopuolisille ihmisille
ja organisaatioille.
BRÄDITTÖMYYDESTÄ SELKEYTEEN
Työnohjauksen vahvuus ja merkitys perustuu syvällisen ammatillisen kehittymisen ja työn
laadun parantumisen mahdollisuudelle. Tämä ei kuitenkaan ole prosessina nopea. Työnoh-
jauksessa ohjattava ei myöskään tule saamaan suoria neuvoja siihen, kuinka hänen tulisi
toimia. Sen sijaan yhteistoiminnallisen työn ja oman ammatillisuuden tarkastelun myötä
ohjattava saa mahdollisuuden hyödyntää omaa osaamistaan, jolloin henkilökohtainen am-
mattitaito ja tähän liittyvä varmuus sekä itsensä ja oman työn johtamiseen liittyvät kyvyt
lisääntyvät. Tämän saavuttaminen asettaa vaatimuksia sekä asiakkaalle että työnohjaajalle.
Rohkenen väittää, että työnohjaus mahdollistaa jotain sellaista, jota muilla työmuodoilla on
vaikea tai jopa mahdotonta saavuttaa. Kiusana kuitenkin on toimialan hajanaisuus ja osin
myös rajattomuus. Kuka tahansa voi toimia työnohjaajana ja tarjota työnohjauspalveluita
ilman kunnollisia koulutuksia. Haasteita on myös viestinnässä ja markkinoinnissa; 2-3 vuo-
den mittaista tiivistä prosessia on huomattavasti vaikeampi myydä kuin kuuden kuukauden
ja viiden tapaamisen sertifioitua valmennuspakettia. Tästä kaikki kunnia coacheille ja val-
mentajille; tuotteistaminen selkeyttää brändiä ja helpottaa myyntiä. Riittävän laaja ja tar-
peeksi yhdenmukainen tuotteistaminen on selkeyttänyt coachingin ja valmennuksen yleistä
luonnetta, tavoitteita ja prosesseja, ja mikä tärkeintä, on tehnyt niistä mielenkiintoisia. Tätä
ei ehkä ole riittävästi oivallettu työnohjauksen kentällä. Haasteena myös on se, soveltuuko
tuotteistus työnohjaukseen kuten niin moneen muuhun konsultaatiotyöhön? Itse en pidä
tätä mahdottomana, vaikkakaan suoria vastauksia minulla ei tähän ole antaa. Joka tapauk-
sessa uskon, että tätä olisi hyvä pohtia vielä lisää; sen työnohjaus mielestäni ansaitsee.
Kirjoittaja on toiminut työnohjaajana vuodesta 2007 lähtien. Peter on koulutukseltaan työn-
ohjaaja (STOry), johdon työnohjaaja (master CSLE) ja viimeistelee työnohjaajien ja coachien
kouluttajakoulutusta (master TSC).