2. 2
ESITYKSEN RAKENNE
Yleistä ajankohtaisesta tilanteesta
Kunnallinen sosiaalipolitiikka: keskeiset käsitteet
Kunnallisen sosiaalipolitiikan sisällöstä
Sote-lakiehdotus ja kunnan rooli
Kunnallinen sosiaalipolitiikka sote-rakenteissa
Miksi sosiaalipalvelut jäivät varjoon?
Kunnallisen sosiaalipolitiikan mahdollisuudet ja haasteet
Koontia ja pohdintaa
3. 3
YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA (1)
Kunnallinen sosiaalipolitiikka Valtava-
lainsäädännön jälkeen suurimman muutoksen
edessä
Sote on liian pitkälle hajautetun järjestämis- ja
rahoitusvastuun korjausliike?
Palvelutason kirjavuus edellyttää väestön
yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon parantamista
Kunta-organisaatio on tulevaisuudessakin
keskeisessä asemassa sekä päätöksenteossa
että toiminnan toteuttamisessa
4. 4
YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA (2)
Monia taustatekijöitä:
Kuntarakenteen ja talouden kestävyyden ristiriita
Eriarvoistumiskehitys: alueellinen, taloudellinen, sosiaalinen
Ehkäisevän työn niukkuus ja vaikutusten puute
Palvelujen painottuminen erikoistasolle ja perustason
heikentyminen (etenkin terveydenhuollossa)
Kokonaisuuden liika sektoroituminen; prosessien eheyden
ongelmat
Talouden globalisoituminen ja muutosten
ennakoimattomuus
6. 6
KUNTA
Kunta on
Paikallisen väestön itsehallinnon toteuttamisen
muoto, paikallisdemokratian toteuttaja
Paikkakunta - ihmisten elämisen, asumisen ja
toiminnan ympäristö
Palvelujen järjestäjä (nykytilanne) ja suurelta osin
niiden tuottaja
Viranomainen
Kunta ei ole pieni valtio eikä vain valtion
sektorihallinnon toteuttaja
7. 7
SOSIAALIPOLITIIKKA
Monta tapaa määritellä sosiaalipolitiikkaa:
Tavoitteista lähtien (esim. Armas Nieminen)
Järjestelmästä lähtien (Heikki Waris)
Yhteiskunnan kokonaisedusta lähtien (Pekka Kuusi)
Toteutuksen ”regiimeistä” lähtien ( esim. Esping-Andersen)
Rakenteista lähtien ( esim. Juho Saari)
Taloudesta lähtien (ajankohtainen keskustelu)
Käsitteestä (sosiaalinen) lähtien (Kotiranta ym.)
Väestöstä/ihmisistä lähtien (mm. Kunnallinen sosiaalipolitiikka)
Esping-Andersen on myöhemmin (2002) omaksunut
väestöstä/ikäryhmistä lähtevän tarkastelutavan ja korostaa
yhteiskunnan kestävyyden näkökulmasta erityisesti
panostamista lapsiin
8. 8
KUNNALLISEN SOSIAALIPOLITIIKAN
SISÄLLÖSTÄ (1)
Kunnallinen sosiaalipolitiikka -teoksessa (2008)
jäsennetään kunnallisen sosiaalipolitiikan sisältöä
kolmeen kokonaisuuteen.
Laaja-alainen yhteistoiminta (mm. edistävä ja
ehkäisevä työ)
Palvelut
Kansalaisyhteiskunta ja asukkaiden osallisuus
Kunnallinen sosiaalipolitiikka kattaa kunnan koko
väestön kaikkine elämäntilanteineen – ei vain valtion
sektorihallinnon viipaloima osa ihmisten elämästä.
9. 9
KUNNALLISEN SOSIAALIPOLITIIKAN
SISÄLLÖSTÄ (2)
Kunnallisen sosiaalipolitiikan sisällön aineksia:
Hyvinvointia edistävä ympäristö
Taloudellinen ja sosiaalinen turvallisuus
Hyvät yhteisöt: Sosiaalinen koheesio/yhteisöllisyys ja
sosiaalinen eheys/ eriarvoisuuden vähäisyys
Ihmisten tiedolliset ja toiminnalliset resurssit (terveys,
koulutus, toimintakyky, työ, ihmissuhteet)
Itsensä toteuttamisen mahdollisuudet
Kunnallinen sosiaalipolitiikka ei ole vain yksilöiden
hyvinvointia vaan myös yhteisöjen hyvinvointia,
yhteisen vastuun vahvistamista
10. 10
Sote-lakiehdotus ja kunnan rooli (1)
Keskeinen lähtökohta:
Valtion lähestymistapa – kansallinen
näkökulma – koskee koko valtakuntaa ja
orientoituu ”ylhäältä alas” sektoreittain -
vertikaalinen
Kunnallinen lähestymistapa lähtee väestöstä,
asukkaiden elämäntilanteista ja paikallisista
olosuhteista; välineinä kaikki sektorit ja
niiden toiminnan yhteensovittaminen -
horisontaalinen
Keskeinen kysymys:
Miten Sote-lakiehdotus muuttaa kunnallisen
sosiaalipolitiikan tehtävää, sisältöä ja
toimintatapaa?
11. 11
YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA
Lainsäädäntö antaa rakenteelliset puitteet – käytäntöön
liittyy paljon avoimia kysymyksiä
Spekulaatioissa korostuvat uhkat – vähemmän
paneuduttu mahdollisuuksiin
Paikallinen ja valtakunnallinen näkökulma väistämättä
erilaiset – tämä on lähtökohta
Kokonaisuudessa otettava huomioon kuntalain
uudistus, sosiaalihuoltolaki, lastensuojelulain
muutokset, toimeentulotuen siirto Kelalle, hankintalaki,
rahoituslainsäädännön uudistus
Kokonaisvaikutusten ennakointi on vaativaa
Varauduttava pitkään rakentumisvaiheeseen
12. 12
SOTE-LAKIEHDOTUS JA KUNNAN ROOLI
(2)
Lakiehdotuksen 1 § (lain tarkoitus):
1) Edistää ja ylläpitää väestön hyvinvointia ja terveyttä;
2) Edistää sosiaali- ja terveydenhuollon laatua;
3) Varmistaa asiakkaan ja potilaan oikeus hyvään
sosiaali- ja terveydenhuoltoon;
4) Luoda edellytykset sosiaali- ja terveyspalvelujen
riittävälle ja yhdenvertaiselle saatavuudelle koko
maassa;
5) Varmistaa toimiva ja eheä sekä vaikuttava ja
kustannustehokas sosiaali- ja terveydenhuollon
kustannusrakenne; sekä
6) Toteuttaa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon
integraatio sekä vahvistaa sosiaali- ja
terveydenhuollon peruspalveluja alueellisesti ja
valtakunnallisesti.
13. 13
SOTE-LAKIEHDOTUS JA KUNNAN ROOLI
(3)
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnassa ( 8§):
Asukkaiden elinolojen, hyvinvoinnin ja terveyden ja niihin
vaikuttavien tekijöiden seuranta, alueittain ja
väestöryhmittäin;
Kuntalaisten hyvinvoinnista, terveydestä ja toteutetuista
toimenpiteistä raportoiminen kunnanvaltuustolle
vuosittain; valtuustokausittain hyvinvointikertomus;
Kunnan strategisessa suunnittelussa hyvinvoinnin ja
terveyden edistämiselle tavoitteet ja tavoitteita tukevat
toimenpiteet;
Päätösten hyvinvointi- ja terveysvaikutukset ennakoitava;
Toimialojen tehtävä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin
edistämisessä ja nimettävä vastuutahot; yhteistyötä
tehtävä myös muiden kuin kunnan toimijoiden kanssa.
14. 14
SOTE-LAKIEHDOTUS JA KUNNAN ROOLI
(4)
Sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevien kuntien ja
kuntayhtymien on toimittava yhteistyössä alueen
kuntien kanssa hyvinvoinnin ja terveyden
edistämisessä;
Sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevien kuntien ja
kuntayhtymien on annettava kunnille asiantuntija-
apua hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. ( 9§)
15. 15
SOTE-LAKIEHDOTUS JA KUNNAN ROOLI
(5)
Kunnan tai kuntayhtymän tuottamisvastuu ( 14 §):
Sosiaali- ja terveysalue päättää
tuottamisvastuun antamisesta kunnalle ja
kuntayhtymälle, jolla on sosiaali- ja
terveyspalvelujen tuottamisvastuun
edellyttämä oma henkilöstö ja muut
voimavarat;
Tuottamisvastuuseen on kuuluttava
ehkäisevät, korjaavat ja hoitavat,
kuntouttavat sekä muut sosiaali- ja
terveydenhuollon palvelut yhtenäisenä
kokonaisuutena.
Keskeinen asiakirja sote-alueen ja
tuottamisvastuussa olevan kunnan ja
kuntayhtymän välinen järjestämissopimus.
16. 16
SOTE-LAKIEHDOTUS JA KUNNAN ROOLI
(6)
Asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet
(30 §)
Sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevan kunnan ja
kuntasyhtymän kerättävä asukkaiden näkemyksiä
väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilasta sekä
sosiaali- ja terveyspalvelujen laadusta ja
toimivuudesta
Asukkaiden näkemykset huomioon
järjestämispäätöksessä sekä kuntien ja kuntayhtymien
toiminta suunnitelmissa
Menetelmiä mm. keskustelu- ja kuulemistilaisuudet,
kansalaisraadit, hankkimalla palautetta ennen
päätöksentekoa, valitsemalla palvelujen käyttäjiä
toimielimiin, suunnittelemalla ja kehittämällä palveluja
yhdessä käyttäjien kanssa, tukemalla asukkaiden,
järjestöjen ym. oma-alotteista suunnittelua ja
valmistelua.
17. 17
KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA
SOTE-RAKENTEISSA (1)
Tavoitteista:
Eriarvoisuutta vähentävä, yhdenvertaisuutta
lisäävä ja taloudelliseen kestävyyteen pyrkivä
rakenne on sopusoinnussa myös kunnallisen
sosiaalipolitiikan kanssa
Sote-lakiehdotuksen tarkoituspykälä sopii
myös kunnallisen sosiaalipoliitikan
tarkoitukseksi
Olennaista orientoituuko toiminta väestöstä
vai järjestelmästä; tarkoituspykälän kärki on
väestössä, mutta koskee pääosin rakenteita
Tavoitteiden toteutuminen edellyttää
rakennemuutoksen lisäksi toiminnan ja työn
sisällön muutoksia
18. 18
KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA
SOTE-RAKENTEISSA (2)
Kuntien näkökulmasta suurimmat muutokset
nykytilantanteeseen ovat:
järjestämisvastuun siirtyminen sote-alueelle,
paikallisen demokratian kaventuminen ja
edustajien välityksellä tapahtuvan
päätöksenteon vahvistuminen
kuntien rahojen ja muiden voimavarojen
uudelleenjako alueella,
järjestämissopimuksen keskeinen rooli sote-
alueen ja kunnan välisessä yhteistyössä.
Kiinteistökysymykset ovat oma
kokonaisuutensa, jota ei tässä käsitellä.
19. 19
KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA
SOTE-RAKENTEISSA (3)
Uusia ja vanhoja jännitteitä:
Sote-alueen ja kuntien/kuntayhtymien välinen
jännite
Peruskuntien ja tuotantokuntayhtymien
välinen jännite
Perustason toiminnan ja erikoistason
toiminnan välinen jännite
Sosiaalihuollon ja terveyden huollon välinen
jännite – toiminnassa ja johtamisessa
Olennaista miten jännitteitä käsitellään
Kysymys on kuntaorganisaation sisäisistä
jännitteistä, joten ratkaisut kuntien käsissä
20. 20
KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA
SOTE-RAKENTEISSA (4)
Toiminnallisia muutoksia tarvitaan:
Suurempi yhdenmukaisuus edellyttää
horisontaalista oppimista – toisilta kunnilta,
toisilta kuntayhtymiltä, toisilta sote-alueilta
Syntyykö kahden tai useamman sektorin
tahto ja kyky sovittaa yhteen erilaista
osaamista?
Miten rakennetaan edistävän ja ehkäisevän
työn osaamista – puhuminen ei enää riitä!
Miten vakavasti asukkaiden ja asiakkaiden
osallisuus otetaan – syntyykö uusia
toimintamuotoja ja aitoja
vaikutusmahdollisuuksia?
21. 21
MIKSI SOSIAALIHUOLTO JÄI
KATVEESEEN? (1)
Uudistuksen tärkeä motiivi on perustason toiminnan
vahvistaminen (etenkin terveydenhuollossa) ja
erikoistason palvelutarpeen ja kustannusten kasvun
hillitseminen – pyramidin kääntäminen ”oikeaan”
asentoon
Sosiaalihuolto on ollut pääasiassa perustason
toimintaa – jäsentynyt porrastus puuttuu
Erityistason palveluja tuottavat suurelta osin
kolmannen sektorin toimijat, enevästi myös
yksityiset
Ostajia on ”satoja”, samoin myyjiä – eikä
erityisosaamiselle ole kuntien tehtävärakenteissa
paikkaa
22. 22
MIKSI SOSIAALIHUOLTO JÄI
KATVEESEEN ? (2)
Sosiaalihuollon intressit, tietopohja ja
asiantuntemus, toimintaympäristöt (erikokoiset
kunnat) ja toimintalogiikat eivät kumuloidu
kansallisella tasolla yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja
yhtenäisiksi tavoitteiksi
Nykyrakenteissa ei synny sosiaalihuoltoa
koordinoidusti esillä pitävää ja sen kehitystä ajavaa
ryhmää (vrt. terveydenhuollon johtajat)
Kun rakenteelliset lähtökohdat ovat erilaiset ja kun
tulevaisuuteen mennään ilman yhteistä voimaa,
ollaan terveydenhuoltoon nähden epätasaisessa
asemassa
23. 23
KUNNALLISEN SOSIAALIPOLITIIKAN
MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET
Kunnallisen sosiaalipolitiikan mahdollisuudet
nousevat muusta kuin palvelutuotannosta:
Virallisen ja pitkälle säädellyn
palvelujärjestelmän vaihtoehtoisesta
lähestymistavasta
Ihmisten elämisen, asumisen ja toiminnan
ympäristön nostamisesta hyvinvointityön
keskeiseksi areenaksi
Edistävän, ehkäisevän ja osallisuutta
vahvistavan työn nostamisesta koko kunnan
elinvoimaa vahvistavaksi tehtäväksi
Työn vaikutusten jatkuvasta kriittisestä
tarkastelusta
24. 24
KUNNALLISEN SOSIAALIPOLITIIKAN
MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET (2)
* Kunnallisen sosiaalipolitiikan vahvaa roolia
tarvitaan ylisektorisessa yhteistyössä ja
kumppanuudessa muidenkin kuin kunnallisten
toimijoiden kanssa
* Kunnallisen sosiaalipolitiikan tärkeä sisältö
nousee osallisuutta vahvistavasta vuoropuhelusta
asukkaiden kanssa
* Kunnallisen sosiaalipolitiikan ”peruskerrostuma”
on matalan kerroksen sektoroimaton yhteys
asukkaisiin
25. 25
KOONTIA JA POHDINTAA
* Yhteiskunnallisten uudistusten paradoksi: mitä enemmän
keskitetään, sitä vahvempi pitää olla vastavoiman –
paikallisen toiminnan merkitys kasvaa
* Edessä monivuotinen prosessi, jonka käytäntö rakentuu
vähitellen
* Tärkeä keskittyä nyt niihin uudistuksen osiin, joissa
muutosta tarvitaan sotesta riippumatta; näitä ovat mm.
- hyvien käytäntöjen oppiminen muilta kunnilta
- sosiaali- ja terveydenhuollon osaamisten
yhteensovittaminen keskeisillä yhteistyöalueilla
- vaikuttavuuden seurannan ja arvioinnin välineiden
kehittäminen
- uusien asukas- ja asiakasyhteistyön muotojen
rakentaminen.
27. 27
Kirjallisuutta
Esping-Andersen, Gösta & Gallie, Duncan & Hemerijck, Anton & Myles,
John (2002) Why we need a New Welfare State. Oxford University
Press.
Kananoja, Aulikki & Niiranen, Vuokko & Jokiranta, Harri (2008) Kunnallinen
sosiaalipolitiikka – Osallisuutta ja yhteistä vastuuta. PS-Kustannus.
Kotiranta, Tuija & Niemi, Petteri & Haaki, Raili (2011) Sosiaalisen toiminnan
perusta. Gaudeamus.
Kuusi, Pekka (1961) 60-luvun sosiaalipolitiikka. WSOY.
Nieminen, Armas (1955) Mitä on sosiaalipolitiikka? WSOY.
Saari, Juho (toim.) (2011) Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta.
Gaudeamus.
Waris, Heikki (1966) Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalipolitiikka. WSOY.