Kainuu - kohti maakunnallista sotea ja vammaispalvelua
•Download as PPTX, PDF•
0 likes•165 views
Puheenvuoro PS-AVI:n työkokouksessa 2.10.2018 Oulussa. Esityksen muistiinpanoissa kerrottu tarkemmin perusteluja.
Recommended
Recommended
More Related Content
What's hot
What's hot (20)
Similar to Kainuu - kohti maakunnallista sotea ja vammaispalvelua
Similar to Kainuu - kohti maakunnallista sotea ja vammaispalvelua (20)
More from Matti Heikkinen
More from Matti Heikkinen (12)
Kainuu - kohti maakunnallista sotea ja vammaispalvelua
- 1. Kainuu - kohti maakunnallista sotea ja vammaispalvelua Vammaispalvelujen työkokous 2.10.2018 Oulu, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Matti Heikkinen, vastuuvalmistelija Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä
- 2. Aluksi pieni ajatusleikki… • Sote- ja maakuntauudistus on vielä osin ajatusleikkiä: • ei voimassa olevaa lainsäädäntöä, lainsäädäntö muuttuu ja jotakin korjataan myöhemmin • lainsäädäntö on osittain hyvin tulkinnanvarainen, osin taustalla esimerkiksi sosiaalihuolto- ja muun lainsäädännön väljyys sekä käsitteiden epäselvyys • maakuntakohtainen valmistelu on eri vaiheissa (kunnat - kuntayhtymät - maakunnat) • lainsäädäntö luo reunaehdot ja käytännön toimeenpano ratkaisee (?) • toteutuksessa tulee olemaan maakuntakohtaisia eroja sekä todennäköisesti paljon tulkintaerimielisyyksiä • Pohdi mielessäsi kaksipyöräinen polkupyörä, joka on asetuksen (1257/1992, 42§) mukainen: • ei saa kuljettaa useampaa henkilöä kuin mille se on rakennettu • polkupyörän, kuljettajan, matkustajan ja tavaran massa ei saa ylittää 250 kg • 15 vuotta täyttänyt saa kuljettaa enintään yhtä enintään 10 vuotiasta lasta ja 18 vuotta täyttänyt saa kuljettaa kahta enintään 6 vuotiasta lasta • lapsen kuljettaminen on sallittua vain jos pyörässä on lasta varten sopiva istuin ja tarkoituksenmukaiset jalkojen suojukset • kahta lasta kuljetettaessa tulee olla kaksi erillistä jarrulaitetta.
- 3. …ajatusleikki • Hollantilainen ratkaisu ja suomalainen toimeenpano: - kyytiin mahtuu jopa kolme tai neljä lasta - kypärät puuttuvat, yhdellä turhaan • Olennaista ei ole pelkästään pyörä, vaan pyöräily ekosysteemin osana ja liikkuminen palveluna (MaaS)? - ”Multimodaalisen liikkumisen kannalta tarve on kehittää pyöräilyverkon kytkeytyminen joukkoliikenneverkkoon ja saumattomuus siirtyä kulkumuodosta toiseen”* - Miten sote- ja maakuntauudistuksessa tunnistetaan hyvinvointia ja terveyttä tuottavat tekijät ja niiden keskinäiset yhteydet ekosysteemissä?*Salermo ym. 2016. Pyöräily palveluistuvassa liikennejärjestelmässä.
- 4. Keskeisiä muutoksia MEGATRENDIT* työn ja toimeentulon muutos edustuksellinen demokratia talous tienhaarassa väestö vanhenee kaupungistuminen verkon joukkovoima ekologiset kysymykset eriarvoisuus teknologia, tekoäly VAPAUS VALITA itsemääräämisoikeus asiakassetelit henkilökohtainen budjetti asiakaskeskeisyys tasavertaisuus palveluiden saatavuus integraatio hyvinvointi- ja terveyserot RAKENTEET organisaatiorakenteet ja -kulttuuri järjestäminen/tuottaminen monituottajamalli liikelaitos / sote-keskus kunta/maakunta markkinoiden avaaminen ja kasvu keskittäminen VALTA valtionohjaus lainsäädäntö rahoitus valvonta kustannusten hillintä tieto ja tiedolla johtaminen Kuvat: https://stocksnap.io/ *Sitra (2017): Megatrendit 2017. ”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin.” (Milton Friedman)
- 5. VAPAUSVALITA • itsemääräämisoikeus • asiakassetelit • henkilökohtainen budjetti • asiakaskeskeisyys • tasavertaisuus • palveluiden saatavuus • integraatio • hyvinvointi- ja terveyserot
- 6. RAKENTEET • organisaatiorakenteet ja -kulttuuri • järjestäminen/tuottaminen • monituottajamalli • liikelaitos / sote-keskus • kunta/maakunta • markkinoiden avaaminen ja kasvu • keskittäminen
- 7. VALTA • valtionohjaus • lainsäädäntö • rahoitus • valvonta • kustannusten hillintä • tieto ja tiedolla johtaminen
- 8. Kainuun soten vammaispalvelut ekosysteeminä Kainuussa (THL 2018; vrt. koko maa): • on eniten Kelan vammaisetuuden saajia koko maahan nähden 65 / 1000 asukasta (+ 30 %) • on vammaisetuuksien piirissä enemmän asiakkaita 78/1000 asukasta (+ 20 %) • henkilökohtainen apu on yleistä 545 / 100 000 asukasta (n. + 40 %) • VPL mukaiset taloudelliset tukitoimet asukasta kohden n. 142 € (+21 %) Palvelut järjestää Kainuun sote- kuntayhtymä. Kainuun soten vammaispalveluiden toimintakate on v. 2017 n. 29,6 M€. • ostopalveluja n. 43 % (14,1 M€) toimintakuluista (THL 2018. Sosiaali- ja terveyspalvelut. Kainuu. Asiantuntija-arvio.) Kuviossa on suurin osa asiakaspalveluiden palveluntuottajista ja yhteistyökumppaneista.
- 9. Alueelliset erot vammaispalveluissa myös suuria Useimmiten ns. säästöpotentiaalia lasketaan suhteessa koko maahan tai alueisiin, joissa kustannukset ovat matalimmat (ks. NHG 2016). Kainuussa kustannukset n. + 36 % suuremmat kuin koko maassa ja erot maakunnassa ovat suuria, esim. Puolanka + 250 % koko maahan nähden. (Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005-2018.)
- 10. Hyötyjä ja haittoja • maakunnan lakisääteiset suunnitelmat samoissa käsissä (n. 17 erilaista suunnitelmavelvoitetta) • toiminnan maakunnallistuminen (yhteiset kriteerit, ohjeistukset, vanhus- ja vammaisneuvostot, osallisuus) • järjestämisen ja tuottamisen erottaminen • tulevien maakuntien rahoitus (mm. Kainuussa yleiskatteellinen rahoitus n. -10 M€) – keskeinen painopiste tulevaisuudessa ympärivuorokautisen palvelutarpeen ehkäisy ja laitoshoidon purkaminen • kilpailu/kilpailutus myös sosiaalihuollon palveluissa laajenee ja muuttuu merkittävästi (vrt. Ei myytävänä! -kansalaisaloite 12.6.2017) • palvelutuotannon integraatio purkautuu ja hallinto monimutkaistuu • teknologian hyödyntäminen (”digiloikka”)? • sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta muuttuu (mm. omavalvonta, rekisteröinti, uusi valtion lupa- ja valvontavirasto Luova) • päätöksenteko ja muutoksenhaku muuttuvat merkittävästi (mm. erityishuolto-ohjelmat ja yksilöhuoltojaosto poistuvat)
- 11. Erityishuoltopiirien tulevaisuuteen liittyvät selvityshenkilöiden ehdotukset • Vammaisuuskysymyksiä koskevan tilastoinnin ja tiedonkeruun kehittäminen • Vaativimmissa palveluissa maakuntien rajat ylittävää yhteistyötä • Palveluresurssit on turvattava • Pilottihankkeita lisää (henkilökohtainen budjetti, asiakassetelit) • Ensisijaisesti kaikkien ihmisten palvelut toteutetaan yleisiä ja yhteisiä ratkaisuja hyödyntäen • Harkittava, kuinka paljon ja millaisiin osaamis- tai resurssikeskuksiin ja muihin keskitettäviin erityispalveluihin on syytä panostaa • Tuki ja palvelut ensisijassa (vahvistettuna) lähipalveluna • Yhteistoiminta-alueille osaamis- tai resurssikeskus • Kårkullan ja Vaalijalan huomiointi • Perusopetus lähikouluperiaatteena (Hakoma Riitta & Niemelä Markku. 2018 Erityishuoltopiirit poistuvat, työ ja palvelu jatkuvat. Selvityshenkilöraportti erityishuoltopiirien asemasta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa)
- 12. Kiitos! Lisätiedot Sote- ja maakuntauudistus: http://alueuudistus.fi http://www.kainuu2021.fi/ https://www.kainuunliitto.fi/alueuudistus Matti Heikkinen soten järjestämisen vastuuvalmistelija Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä Kainuun maakunta- ja sote-uudistus Puh. 044 054 2250 Sähköposti: matti.heikkinen@kainuu.fi Postiosoite: PL 400, 87070 KAINUU Käyntiosoite: Kauppakatu 1, 3. krs, 87100 Kajaani
Editor's Notes
- Salermo ym. 2016. Pyöräily palveluistuvassa liikennejärjestelmässä. https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/lts_2016-29_pyoraily_palveluistuvassa_web.pdf
- “Only a crisis - actual or perceived - produces real change. When that crisis occurs, the actions that are taken depend on the ideas that are lying around. That, I believe, is our basic function: to develop alternatives to existing policies, to keep them alive and available until the politically impossible becomes the politically inevitable.” (Milton Friedman)
- VAPAUS VALITA Asiakkaan itsemääräämisoikeus ja vapaus valita tai jättää valitsematta tulee korostumaan. Uudella asiakas- ja potilaslailla vahvistetaan itsemääräämisoikeutta (mm. hoitotahto, toiveet, erityinen suojelu: ennen rajoittamistoimenpiteitä laadittava itsemääräämisoikeutta turvaava suunnitelma). Rajoittavien toimenpiteiden käytön tulee olla poikkeuksellista ja käytössä vain silloin kun lievemmät keinot eivät ole käytettävissä. Valinnanvapauden mekanismit muuttavat merkittävällä tavalla sote-palveluiden toimintalogiikkaa: suoran valinnan palvelut, asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti muuttavat palvelujärjestelmän toimintalogiikkaa perusteellisesti. Asiakas voi saada palvelutarpeensa perusteella asiakassetelin ja/tai henkilökohtaisen budjetin lainsäädännön ja maakunnan asettamien reunaehtojen mukaisesti. Asiakassetelit laajenevat merkittävästi, koska maakunnilla on velvoite ottaa käyttöön asiakasseteleitä sekä henkilökohtainen budjetti tietyillä asiakasryhmillä (vanhukset, vammaiset henkilöt). Asiakassetelin käytön rajoituksista voi syntyä oikeudellisia ongelmia. Maakunnan olisi kyettävä sääntelemään satoja syntyviä markkinoita, jotka ovat osin paikallisia, alueellisia ja kansallisia siten, että (ks. Lehto 2017; Sote-markkinat julkisen sääntelyn haasteena 2) Huomion arvoista on, että sosiaali- ja terveydenhuollossa markkinat eivät voi toimia täydellisesti talousteorian näkökulmasta: mikään täydellisten markkinoiden oletuksista ei päde terveydenhuoltoon ja terveydenhuollossa markkinat epäonnistuvat useammin kuin muilla talouden osa-alueilla ja sama pätee suureen osaan sosiaalihuoltoa (Pusa ym. 2005). Toimivat markkinat talousteorian mukaan edellyttää reunaehtojen täyttyä: 1) kuluttajalla tulee olla varmuus tarpeesta, jotta kuluttajat pystyvät suunnittelemaan kulutustaan, 2) kuluttajalla tulee olla täydellinen tietämys hyödykkeestä, 3) kuluttajan suvereenisuuden (valinnanvapauden) on oltava täydellinen, 4) markkinoilla tulee olla useita keskenään kilpailevia tuottajia, 5) hyödykkeellä ei tule olla ulkoisvaikutuksia. (Pusa ym. 2005, 30–33) Pusan mukaan jotta markkinat toimisivat tehokkaasti, tiettyjen ehtojen on kuitenkin täytyttävä. 1) Kuluttajilla pitää olla varmuus tarpeesta, tarkka tieto siitä, mitä he tulevat tarvitsemaan, milloin ja mistä tuote/palvelu on saatavilla. Toisin sanoen kuluttajat pystyvät suunnittelemaan kulutuksensa. Jos kysyntä on epävarmaa, ei edellytyksiä markkinoiden syntymiselle muodostu. Toisaalta yllättäen syntyvä tarve (esim. vammautumisen takia) voi myös olla niin suuri, että kuluttajan resurssit eivät riitä tarvittavan hyödykkeen hankkimiseen. 2) Kuluttaja pitää olla täydellinen tietämys hyödykkeestä eli kyky itse arvioida hyödykkeeseen liittyvä arvo ja hyöty. Jos kuluttajalta puuttuu valinnan tekemiseen tarvittava tieto, ei hän kykene tekemään aitoja omaa hyötyään maksimoivia päätöksiä. 3) Kuluttajan valinnanvapauden, suvereenisuuden on myös oltava täydellinen. Kuluttaja tekee itse päätöksen hyödykkeen tai palvelun hankkimisesta. 4) Lisäksi, jotta edellinen olisi mahdollista, markkinoilla pitää olla useita tuottajia, jotka kilpailevat keskenään. Tuottajilla pitäisi olla vapaa pääsy markkinoille ja kilpailun tulee tapahtua hinnan perusteella, jolloin tavoitteena on tuotanto mahdollisimman pienillä kustannuksilla. 5) Hyödykkeeseen ei saa liittyä sen enempää positiivisia kuin negatiivisiakaan ulkoisvaikutuksia eli palvelun tai hyödykkeen käyttämisen tai käyttämättä jättämisen pitäisi olla samantekevää muiden näkökulmasta. Siitä ei saisi olla sen enempää konkreettista haittaa kuin hyötyäkään (itsekästä toimintaa synnyttäviä ulkoisvaikutuksia) eikä se saisi aiheuttaa abstraktiakaan huolta tai mielihyvää (välittämiseen perustuvia ulkoisvaikutuksia). Jos edellä luetellut ehdot eivät täyty, markkinamekanismi ei johda yhteiskunnan rajallisten voimavarojen kohdistumiseen hyvinvoinnin kannalta tehokkaimmalla tavalla. (Pusa ym. 2005. Johdatus sosiaalitaloustieteeseen ja sosiaalipalvelujen talouteen. Pieksämäki: sosiaalitalouden tutkimuskeskus. http://libguides.diak.fi/ld.php?content_id=31554833) Henkilökohtainen budjetti soveltuu parhaiten henkilöille, jotka pystyvät toimimaan aktiivisesti ja tekemään itsenäisesti päätöksiä ja hankkimaan palveluita eri toimijoilta sekä ottavat osaltaan vastuun omista palveluista (Sola ym. 2015, 37) kansallisia henkilökohtaisen budjetin kokeiluja ja toimeenpanoa Suomessa on osaltaan hidastanut lainsäädännön muutostarpeet. Kansainvälisinä kokemuksina huomionarvoista on se, että esimerkiksi Hollannissa henkilökohtaisen budjetin käyttöönotto ei mahdollistanut suunniteltuja palvelutarjoajamarkkinoita ja iso osa budjetin käyttäneistä oli työllistänyt läheisiään ulkopuolista palveluntarjoajaa useammin, jolloin läheisten henkilöiden vapaaehtoistyö oli muuttunut vastikkeelliseksi toiminnaksi (Mosca ym. 2017 Leskelän ym. 2018, 52 mukaan) Valinnanvapaus voi olla monimutkainen ja vaikeasti hahmotettava kokonaisuus – onko vapautta olla myös valitsematta? Valinnanvapaudessa on myös rajoituksia: esimerkiksi kaikki asiakkaat eivät ole yhtä kykeneviä tekemään valintoja, minkä lisäksi esimerkiksi laitoshoito on rajattu valinnanvapauden ulkopuolelle. Valinnanvapauslailla ohjataan palvelujärjestelmän toimintaa vain osittain ja rinnalla on hyvä huomata muut keskeiset palvelujärjestelmän toimivuuteen vaikuttavat tekijät, kuten hoito- ja palvelutakuun määräaikojen sääntely, asiakasmaksulainsäädännön uudistukset, sosiaaliturvan uudistukset sekä terveyden ja sosiaalihuollon keskittäminen (asetuksilla paljon säädeltävissä).
- RAKENTEET: Nykyisten organisaatio- ja toimintakulttuurien yhteensovittaminen tulee olemaan vaativa tehtävä. Rakenteiden osalta päätösvalta, valta- ja vastuusuhteet tulevat merkittävästi muuttumaan. Kansallisesti kehityssuunta on aivan viime vuosina ollut kuntakohtaisesta järjestämistavasta siirtyminen kuntayhtymätasoiseen järjestämiseen ja osin maakunnalliseen järjestämiseen Lisäksi yksittäiset kunnat ovat tehneet kokonaisulkoistuksia tai palveluiden yksityistämiseen liittyviä järjestelyjä usein palvelutason turvaamiseksi (esim. Puolanka, Mehiläinen Länsi-Pohja Oy). Rakenteissa voidaan nähdä myös arvoihin liittyviä ongelmia: kunnissa, kuntayhtymissä voi olla palveluiden järjestämistavoissa rakenteellisia ja/tai periaatteellisia ongelmia, esimerkiksi kuljetuspalvelujen järjestämistapa ei saa kaventaa vammaisen henkilön oikeuksia (ks. eoak 1478/2018) – vammaisen henkilön ei tulisi maksaa kuljetuspalvelua etukäteen, koska se voi vaikeuttaa tai estää palveluiden käyttöä. Vastaavalla tavalla Kainuun alueella on yhdenmukaistettu palveluiden järjestämiskriteerejä, tuottamistapoja ja asiakasmaksuja kuntayhtymän ja aikaisemman hallintokokeilun käynnistyessä. Toisaalta esimerkiksi yksittäisen vammaisen henkilön näkökulmasta myös viime vuosiin saakka on ollut eroja kuntakohtaisessa palveluiden saatavuudessa ja tarjolla olleissa palveluissa (esim. välitystilipalvelun laajeneminen). Vastaavasti Kainuussa yksittäisen asumispalveluyksikön kilpailuttaminen nosti esille hankintaprosessiin liittyviä ongelmia (ks. eoak 4238/2017): oikeusasiamiehen mukaan viranomainen on vastuussa siitä, että sille kuuluva informointi- ja tiedottamisvelvollisuus toteutuu eikä viranomainen voi siirtää vastuutaan tiedottamisesta muille toimijoille. Oikeusasiamiehen mukaan Kainuun soten olisi tullut tiedottaa järjestetystä keskustelutilaisuudesta palvelunkäyttäjille ja heidän omaisilleen, jotta kuuleminen ennen hankintakilpailua olisi toteutunut tapahtunutta paremmin. On tärkeää, että kuntapäättäjät kuuntelevat palvelunkäyttäjien ja omaisten keskustelua jo ennen hankintakilpailun aloittamista. Korostan, että palvelunkäyttäjille on tärkeää kertoa aikaisessa vaiheessa, miten kilpailutus vaikuttaa heidän asemaansa. Riittävä ja ajoissa toteutettu tiedotus ja vuorovaikutus ehkäisevät ennalta tulevasta kilpailutuksesta syntynyttä epätietoisuutta ja mahdollista tyytymättömyyttä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa siirrytään kuntaperustaisesta järjestämisestä maakunnalliseen sekä osin ylimaakunnalliseen tapaan järjestää ja tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Jatkossa on sovittava maakunnallisesta sekä ylimaakunnallisesta yhteistyöstä. Tällaisia ovat erikoissairaanhoidon lisäksi muun muassa erityis- ja vaativan tason osaamis- ja tukikeskuksien toiminta (OT-keskus) ja mahdollisuus keskittää palveluja (erikoissairaanhoidossa jo pitkällä toimenpiteiden lukumäärien näkökulmasta, sosiaalihuollon osalta kehittämissuunta on samanlainen). Tuottamisen ja järjestämisen erottaminen. Järjestäjän tulisi huolehtia asukkaiden ja asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta, lakisääteisten palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta, palvelujen tarpeen, määrän ja laadun sekä tuottamistavan määrittely lain reunaehdot huomioiden, palvelujen tuottamisen ohjaus ja valvonta, viranomaistoimivallan käyttö, pl. liikelaitokselle säädettyä tai delegoitua päätösvalta (hallintosääntö), palvelujen yhteensovittaminen (palveluketjut, palvelukokonaisuudet) sekä toiminnan yhteensovittaminen kuntien, valtion ja maakunnan muiden palvelujen kanssa. Järjestämisen (ml. poliittinen johtaminen) erottaminen tuottamisesta (ammatillinen johtaminen) tulee olemaan eräs keskeisiä kipupisteitä tulevassa maakuntaorganisaatiossa. Lainsäädännössä on esimerkiksi rajoituksia luottamushenkilöiden osallistumisesta liikelaitoksen johtokuntaan. Muutoksenhaun osalta on hyvä huomata, että nykyiset yksilöasioita käsittelevät jaostot katoavat, jolloin yhteys myös poliittisen päätöksenteon ja virkamiesjohdon voi heiketä. Kansallisesti yhteisesti kehitettäviä asioita ovat laki valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä näihin liittyvät asiakirjamallit (mm. asiakassetelit, henkilökohtainen budjetti). Maakuntien ei ole pakko noudattaa kansallisia asiakirjamalleja, mutta eriarvoisuuden välttämiseksi olisi hienoa jos olisi kansallisesti sovittuja toimintamalleja ja yhtenäisiä sopimusmalleja (vrt. julkisten hankintojen yleiset sopimusehdot JYSE 2014 palvelut). Mielenkiintoista on, että esimerkiksi tietojärjestelmiin on tulossa käyttövelvoitteita, mutta palveluiden kannalta tällaista kansallista ohjausmekanismia ei ole vielä olemassa, vaikka maakunnat valmistelevat yhteistoiminnassa valtion kanssa kansallisia asiakirjamalleja ilman velvoittavuuden elementtiä. Monituottajamalli: valinnanvapauden piirissä olevien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajaksi voivat ilmoittautua kaikki toimijat, jotka täyttävät lainsäädännön ja maakunnan asettamat ehdot ja ovat rekisteröityneitä palveluntuottajarekisteriin, pieneltä osalta toimijoita ei edellytetä rekisteröitymistä. Maakunnan itse tuottamat palvelut on erotettava maakunnan liikelaitokseen. Maakunta voi myös perustaa yhtiön, joka tuottaa valinnanvapauden piirissä olevia sosiaali- ja terveyspalveluja. Maakunnan liikelaitos voi kilpailuttaa ja ostaa yksityisiltä toimijoilta, järjestöiltä tai muilta maakunnilta niitä sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka eivät ole markkinoilla valinnanvapauden piirissä. Selkeä rajanveto on, että julkisen vallan käyttö tulee olla tulevassa liikelaitoksessa.
- VALTA: Valtionohjaus korostuu aiempaa enemmän ja ministeriöt käyvät vuosittain neuvotteluja maakuntien kanssa (esim. THL:n arviointiraportit antavat kokonaiskäsityksen maakunnan sote-palveluiden tilasta). Neuvottelujen lisäksi valtionohjaus korostuu aikaisempaa enemmän ja valtiolla on enemmän valtaa (mm. investoinnit, yhteistyöalueiden sopimukset). Vammaislainsäädäntöuudistus on tulossa voimaan yhtä aikaa sote- ja maakuntauudistuksen kanssa (v. 2021). Tähän liittyy monia uhkia ja mahdollisuuksia: kuinka muuttuvan erityislainsäädännön toimeenpano käytännössä onnistuu, muun toimeenpanon ohella. On hyvä huomioida myös muiden lakihankkeiden riippuvuus sote- ja maku-uudistuksesta – monen lain voimaantulo on sidoksissa sote- ja maku-uudistukseen (mm. asiakasmaksulainsäädäntö). Vireillä on myös useita muita lakiuudistuksia, jotka osaltaan vaikuttavat vammaispalveluihin: mm. laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista, asiakas- ja potilaslaki (itsemääräämisoikeuden sääntely IMO), työelämäosallisuuslainsäädäntö. Rahoitusmalli muuttuu ja jatkossa yleiskatteellinen rahoitus (sote+non-sote+hyte), jonka on tarkoitus turvata lakisääteisten tehtävien hoitaminen. Valtio ohjaa rahoitusta julkisten talouden suunnitelmalla, valtion talousarviolla ja maakuntia koskevalla lainsäädännöllä. Vuotuisilla neuvotteluilla arvioidaan mm. mahdollisia sopeuttamistarpeita sekä investointeja. Maakunta voi joutua myös arviointimenettelyyn, mikäli maakunnan kyky huolehtia tehtävistään vaarantuu. Kustannusten hillinnän tavoite asettaa tulevat maakunnat monien haasteiden eteen; Maakuntien rahoitukseen vaikuttaa sote-tehtävien osalta mm. asukasmäärä, ikärakenne, palvelutarpeet, asukastiheys, saaristoisuus, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin, vieraskielisten määrä. Kustannusten hillinnän näkökulmasta esimerkiksi Kainuun maakunnan osalta on arvioitu, että sote-rahoituksen osuus ei merkittävästi muutu lähivuosina, koko maakunnan yleiskatteellisen rahoituksen riittävyys aiheuttaa sopeuttamispaineita tulevalle maakunnalle (erit. ns. non-sote rahoituksen lasku). VM:n alustavien rahoituslaskelmien mukaan Kainuun yleiskatteellinen rahoitus laskee merkittävästi, n. -10 M€ lähivuosina (v. 2025 mennessä). Tämän lisäksi rahoituspaineita voi aiheutua muista muutoksista (Maakuntien tilakeskus, asiakasmaksulainsäädäntö, sosiaaliturvan/työnjaon muutokset). Valvonta muuttuu merkittävästi, kun jatkossa on valtakunnallinen Luova-virasto. Kaikkien sote-palveluita tuottavien toimijoiden on rekisteröidyttävä (pl. henkilökohtaisen budjetin yksityiskohdat). Kaikkien strategisten tavoitteiden saavuttaminen ja onnistuminen yhtä aikaa epärealistista (kustannusten hillintä, markkinoiden avaaminen, saatavuuden parantuminen, suuremmat kokonaisuudet, yhdenvertaisuus, integraatio, laadun paraneminen, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen). Tieto ja tiedolla johtaminen tulevat korostumaan tulevan maakunnan toiminnan ja vammaispalveluidenkin osalta. Tällä hetkellä kehitetään kansallisia tietomalleja, tietojärjestelmiä ja tiedolla johtamisen ratkaisuja, jotka tukevat maakuntia. Työ on vasta joiltain osin esiselvitysvaiheessa, mutta eri puolilla Suomea on tehty mielenkiintoisia kehittämistoimenpiteitä, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon toissijaisen tiedon käytön näkökulmasta.
- Tulevassa sote- ja maakuntauudistuksessa monet perinteiset toimintatavat tulevat muuttumaan. Esimerkiksi valinnanvapauslainsäädännön toimeenpano tulee merkittävällä tavalla muuttamaan nykyisiä hankintamenettelyjä, koska rinnalle on tulossa asiakkaan oikeuksia ja päätöksentekoa vahvistavia mekanismeja (erit. asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti).