eNorssin kevätpäivillä2012 pitämäni luento. Kevätpäivien teema oli "Oppiminen ja opettajuus – rajana horisontti?". Luentoni aihe oli puiseva mutta sisältöä kiiteltiin kovasti.

1. Opetuksen kehittämishaasteet
Kajaanissa
eNorssin kevätpäivät 2012, Kajaani
Oppiminen ja opettajuus – rajana horisontti?
Mikko Saari (2012)
Sivistysjohtaja, KT
Kajaanin kaupunki

2. Esityksen sisältö
1. Yhteiskunnan muutos
2. Koulutyön pedagoginen eetos ja
muutostarpeet kasvun olosuhteiden
parantamiseksi
3. Pyrkimys hyvään kouluun ja
koulupäivään
4. Kajaanilainen perusopetuksen
kehittämistoiminta

3. Peruskoulun haasteet
• Fyysiset haasteet – yleismaailmallisia ja paikallisia
– Koulujen heikko sisäilma
– Koulutilat ovat suunniteltu peruskoululle, joka luotiin 70- ja 80-
lukujen aikana – kasarmeista, tehdaskäytäviin ja käytävistä
markkinapaikoiksi
– Talouden niukkuus ja strategiaan kirjatut arvovalinnat ovat
näkyneet aina 2000-luvun loppupuolelle
peruskoulun ”mopenasemana”
• Henkiset haasteet
– Korvienvälin haasteet niin arvoissa kuin asenteissa
– Jälkimmäinen on korjattavissa hyvällä johtamisella, henkilöstön
ja oppilaiden osallistamisella sekä vaikutusmahdollisuuksien
parantamisella
– Ensimmäinen strategisen ajattelutavan kautta mutta silti
katvealueelle jää paljon

4. Henkisen ympäristön muutos on haaste, jota
pitää kuunnella ja johon pitää osata reagoida
– Yhteiskunnan muutos kuuliaisuuskulttuurista, keskustelevaan / neuvottelevaan
kulttuuriin, vastaanottavasta kulttuurista kyseenalaistavaan, selkeäarvoisesta
moniarvoiseen, itse tehdystä valmiiseen maailmaan…
– Ajankäyttö perheissä on muuttunut; koulunkäyntiin, lukemiseen ja perheen /
tuttavien kanssa seurusteluun käytettävä aika vähentynyt (1979 – 2009 yht. 48
min/vrk): ruutuaika ja vapaa-ajan (harrastukset, ulkoilu) osuus kasvanut (1979-2009)
yht. 1h 36min  päivärytmi siirtynyt myöhemmäksi, tietokoneen kanssa käytettävä
aika kasvanut, sosiaalisten kontaktien laatu (ja määrä) muuttunut
– Jos koulun arvoja ovat yhteistyö, työrauha, perustaitojen oppiminen, ne eivät
välttämättä ole perheitten arvoja – meidän poika pärjää jääkiekossa tai musiikissa tai
yleensä lapsen odotetaan tavalla tai toisella olevan menestyjä
– Erityisopetuksen tarpeen kasvu
– Opetuksen sisällöt ovat vaativat ja niiden omaksuminen edellyttää lapselta tai
nuorelta suurta kypsyyttä – onko sitä riittävästi ja missä vaiheessa? Olemmeko
unohtaneet lapsen psykologiset edellytykset oppia ja käsitellä tietoa?
– Lapset elävät tietotulvassa mutta lapsella ja nuorella ei ole valmiuksia käsitellä
psyykkisesti kaikkea käsillä olevaa tietoa
– Koulutyön mielekkyyden problematiikkaa, jaksamisen ja motivaation ongelmat

5. Koulutyön eetos
• Konstruktivismin – sen psykologisen teorian – myötä
oppiminen ja oppimisen yksilölliset tavoitteet ovat
korostuneet
• Vastakohtana edelliselle opetusta on ohjannut vahvasti
nk. Koulutuksen rokotusteoria, jonka
mukaan: ӊidinkieli ei ole samaa kuin historia ja historia
ei ole luonnontiedettä, joka puolestaan ei ole esimerkiksi
kuvataidetta. Kuvataide, musiikki ja liikunta ovat
toisarvoisia aineita ja kielet, historia sekä matematiikka
ja luonnontiede ovat pääaineita. Oppiaine on siten jotain,
jonka ottaa ja kun sen on ottanut, sitä on ollut. Ja kun
sitä on ollut, siihen on immuuni, eikä sitä tarvitse enää
ottaa.”

6. Mitä tästä on seurannut opetukselle ja
koulujen pedagogiselle ajattelulle?
• Oppiminen on noussut opetuksen edelle, yksilöllisyyttä on vaikea asettaa
osaksi sosiaalista kontekstia, oppimisen korostaminen on irrottanut kasvun
ja kasvatuksen erilliseksi tapahtumaksi koulutoiminnasta
• Opetussuunnitelman yleinen osa ja sisältö osa ovat muodostuneet toisilleen
erillisiksi, koulun kehittämistyössä kompuroidaan oppiaineiden ja niiden
opetustuntien minimi- ja maksimituntimäärissä
• Koulutieto on vahvasti:
– ennalta määrättyä – vaikka lapselle on oleellisempaa osata toimia eteen
tulevien ongelmien kanssa
– Säännönmukaista – vaikka tieto on suhteellista
– vastaan otettavaa – vaikka yksilö käsittelee tiedon ”omassa päässään”
– yksilöllisesti rakennettavaa – vaikka omassa päässä käsittely kytkeytyy
kulttuuriseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen
– tietämistä arvioidaan muistiin perustuvin menetelmin – vaikka oppiminen
itsetietoisuuden kehittymistä ja tieto on väline tässä kehityksessä
• Didaktinen ajattelutapa teknistyy, koulutyöstä muodostuu opettajalle ja
oppilaalle raskasta  mietitään tasokurssien pätevyyttä, paluuta
perustaitoihin, ymmärtämättä millaisia seurauksia näillä on lasten kasvulle

7. Sen sijaan kouluissa on keskityttävä:
• Oppimisympäristöjen kehittämiseen – hyvä oppimisympäristö
sallii monenlaiset reitit hyviin oppimistuloksiin
– Kun oppiminen tapahtuu kulttuurin osallistumisen kontekstissa,
muuttuvat päähän päntättävät asiat saavutettaviksi taidoiksi (Kai
Hakkarainen 2007)
– Oppimisvaikeuksien voittaminen mahdollistuu usein, kun toiminta
perustuu kulttuuriin osallistumiseen
• toiminnalla on todellinen tarkoitus ja merkitys,
• toiminta on aidosti sosiaalista ja
• toimija tunnistaa oman merkityksensä ja roolinsa kokonaisuudessa tai
suhteessa yhteiseen tavoitteeseen
• Tehtävän kokeminen vaikeana vähenee ryhmässä yhteisesti jaetun
metakognition avulla (Hurme 2010)
• Joustavuuteen – Joustavista ryhmittelyistä hyötyvät kaikentasoiset
oppilaat, mutta pysyvistä tasoryhmityksistä kärsivät heikot oppilaat
(Lou ym. 2000)
• Yhteistoimintaan – yllä esitetty suuntaa koulutyötä opettajien sekä
oppilaiden keskinäisen yhteistoiminnan kehittämiseen sekä
projektityyppisten tuotosten toteuttamiseen

8. …koska oppiminen on:
• Oppiminen on tietoisuuden asteittaista kehittymistä subjektiivisesta
käsityskyvystä, objektiiviseen käsitykseen ja aina parhaimmillaan
persoonalliseen käsitykseen, jossa tapahtuu uuden luominen
– Tietoisuuden kasvuun tarvitaan perustaitojen osaamista (lukeminen,
kirjoittaminen, laskeminen, kielet), hiljaisuutta, aikaa, esteettisiä ja
fyysisiä kokemuksia. Perustaidot ovat lopulta oppijan kehittyvä työkalu
todellisessa oppimisessa ja näkemyksen kehittymisessä
• Tiedonluominen eli oman ajattelun kehittyminen tapahtuu pitkinä
projekteina pikemmin kuin minuutteja tai tunteja kestävinä
ponnisteluina
• Kai Hakkarainen (2007): ”lahjakkuus on enemmän yksilön
kehityshistoriasta nousevaa, kuin jotain valmiiksi annettua. Myös
älykkyys on myötäsyntyisyyden sijasta yhteisöllisen työskentelyn
tulosta: se kasvaa rohkeiden ja luovien hankkeiden toteuttamiseen
liittyvien vaikeuksien voittamisen kautta. Se on kirkas tuli, jonka
vasta vuorovaikutus sosiaaliseen verkkoon osallistuvien yksilöiden
ja heidän työtään tukevien kulttuuriesineiden välillä saa syttymään ja
kasvamaan.”

9. Tavoitteena hyvä koulu
• Opetuksen laatu on oppilaan persoonallisuuden eheytymiseen
tähtäävää tavoitteellista mutta kiireetöntä opetustoimintaa
– Tässä kyse ei ole tuntikehyksen riittävyydestä vaan hyvästä opetuksesta ja
opettajuudesta – vuorovaikutustaidoista sekä taidosta lukea
opetussuunnitelmaa ”konstruktivistisesti”
• Resurssit ovat riittävät ja oikein kohdennetut (vastakohtana
resurssiongelmat – epäterveet koulut, epätarkoituksenmukainen
kouluympäristö)
– Opetus- ja kasvatustyötä arvostetaan organisaation johdossa
– Työvälineet ja olosuhteet ovat kunnossa
– Täydennyskoulutus on toimivaa
• Ympäristö ja yhteiskunta ymmärretään kiinteäksi osaksi koulua
(vastakohtana sisäänpäin käpertymisen ongelmat, näköalattomuus)
– Koulut ovat verkottuneet sisäisesti ja ulkoisesti
– Tiedämme keskeisen alueellisen ja yhteiskunnallisen merkityksemme ja teemme
tämän merkityksen esilletuomiseksi töitä – ammatillisuus, osaamisen ja
toiminnan kehittäminen
– Koululla on tukijoita sekä aktiivisia yhteistyökumppaneita yhteiskunnan eri
toiminta-alueilta ja koulu tekee aktiivista työtä näiden kumppaneiden saamiseksi
(yrittäjyyskasvatus, työelämään tutustuminen, jopo -toiminta, autenttiset
oppimisympäristöt…)

10. Tavoitteena hyvä koulu
• Toiminta on oppilaslähtöistä ja mielekästä (vastakohtana
motivaation ja käytöksen ongelmat, oppimisen ongelmat,
opettajilla työuupumus)
– Koulussa ajatellaan ensisijaisesti oppilaan parasta – toiminta, kehittämistyö,
materiaalit ja resurssit ovat ensisijaisesti valjastettu oppilaan parhaaksi
– Toiminta on luonteeltaan trialogista, ei vain dialogista, eikä ainakaan
yksistään monologista
• tieto on kohteen sijasta oppilaalle väline, jonka käsittelyn kautta
mahdollistetaan itsetietoisuuden kasvu ja maailmankuvan kehittyminen
– Tilan, alkeellisenkin, on oltava jäsennetty, selkeä ja sen on houkuteltava
oppilaita yhteistyöhön ja tiedon käsittelyyn ja tuottamiseen
• Lukeminen, kirjoittaminen, leikki, laskeminen, vieraat kielet
• tietotekniikan asema, koulukirjaston ja kirjojen sijoittuminen,
• luokkatilojen ulkopuolella olevien tilojen valjastaminen opetuskäyttöön, jolloin
näille tiloille luodaan aivan uusi toiminnallinen merkitys

11. Tavoitteena hyvä koulu
– Toiminnassa painotetaan prosessia – asioiden tekemistä alusta
loppuun ja omalla tasollaan onnistumista tässä  oppilailla on oltava
tietoisuus alusta alkaen lopputuloksesta ja lopputuloksen tulee olla
konkreettisesti todennettava
– Toiminnassa painotetaan yhteistä tavoitetta ja yhteistä tekemistä –
hyvää opettajien ja oppilaitten välistä vuorovaikutusta
• Projektiopiskelu on oikeastaan ainoa tapa saavuttaa tämä
• vain näin mahdollistuu aito sosiaalinen toiminta ja todellinen yksilöllisyys
• Asiat ja ilmiöt eivät ole tavoitteita sinänsä vaan kasvun ja tietoisuuden
kehittämisen välineitä (kieli on väline, ei tavoite; kirjat ovat välineitä, eivät
tavoitteita; tietotekniikka on väline, ei tavoite…)
– Opettajat jakavat osaamista ja tietoa keskenään, yhteistyötä
arvostetaan ja sen mahdollisuuksia hyödynnetään (myös koulu–koti -
akselilla)
– Kaikessa toiminnassa on lupa ja mahdollisuus epäonnistua – tämä
ei kuitenkaan tarkoita kaiken sallimista ja kaiken hyväksymistä –
vapauden voi ansaita vain olemalla arvokas olemassaoloon

12. Millaisella kehittämistoiminnalla
Kajaanissa on vastattu opetuksen
haasteisiin ja lähdetty
muodostamaan hyvää koulua ja
koulupäivää lapselle?

13. Pedagoginen kehittämistoiminta ja
täydennyskoulutus
– Perusopetuksen lainsäädännön uudistukseen valmistautuminen
KELPO -kehittämistoiminnan ja siihen saadun rahoituksen avulla
• Oppimisympäristöjen, opetusmateriaalien ja opetuksen
käytänteiden kehittäminen koulukohtaisilla hankkeilla (erilaisten
oppilaiden kohtaaminen, eriyttämisen muodot,
samanaikaisopettajuuden mallit, koulujen tiimityön ja
yhteistoiminnallisen johtamisen käytänteiden kehittäminen)
– Koulujen verkostoitumista ja organisaatiossa olevan osaamisen
jakamista edistävän foorumin muodostaminen – koulujen terve
keskinäinen kilpailu, jokainen koulu on Kajaanin paras koulu
• Tutkiva opettaja -verkoston muodostaminen
• Pedagoginen kehittämisryhmä
• pedagogiset iltapäivät

14. Pedagoginen kehittämistoiminta ja
täydennyskoulutus
• Osaava-hankkeen täydennyskoulutustoiminta
– Kainuun kuntien perusopetuksen, vapaan sivistystyön ja lukiokoulutuksen yhteishanke
yhteistyössä aikuis- ja täydennyskoulutuskeskus AIKOPA:n kanssa
– Mukana noin 800 opettajaa ja 50 oppilaitosta
• Vuoden 2010 - 2011 hankkeessa on ollut kolme projektia
– Voimaa vertaistuesta
• voimaantuminen ja uudistuminen kollegiaalisen tuen avulla
• pari- ja tiimityön käytänteiden kehittäminen
– Laatuverstas
• lukioitten ja vapaan sivistystyön laatutyön kehittäminen
– Vaisuus vai tulevaisuus?
• oppilaitos- ja sivistystoimialojen johto hakee ratkaisuja koulun kehittämiseen liittyviin teemoihin
– 1) onnistunut oppilaitosrakentaminen ja -korjaaminen,
– 2) työhyvinvointi kouluissa,
– 3) monikulttuurisuus oppilaitoksen vahvuutena,
– 4) koulun johtaminen ja
– 5) koulupedagogiikan kehittäminen
• Vuoden 2011 - 2012 hankkeessa on keskitytty perusopetuksen laatutyön
kehittämiseen sekä verkoston toiminnan ja kehityskeskustelukäytänteiden
kehittäminen.
• Kolmannen kierroksen rahoitus on saatu ja hankkeessa keskitytään pedagogisten
verkostojen muodostamiseen sekä tietoyhteiskunnan osaamisen kartoitukseen ja
osaamisen hyödyntämiseen vertaistoimintana

15. Pedagoginen kehittämistoiminta ja
täydennyskoulutus
Muuta lähialueen täydennyskoulutus- ja verkostotoimintaa:
• Opetuksen täydennyskoulutuksen kainuulainen kehittämisverkosto
yhteistyössä AIKOPA:n kanssa
– Opekatti -koulutuspäivät / -viikonloput
– Uutena teatterin kanssa tehtävä täydennyskoulutusyhteistyö
– Nuorisotyöntekijöitten mukanaolo oppilaan arjessa,
nuorisotyöntekijöitten kainuulaisen täydennyskoulutusverkoston
kehittäminen
• Tukeva-hankkeen toiminta yläkoulujen oppilashuollon kehittämiseksi
– poikkihallinnollinen, maakunta-kuntayhtymän koordinoima hanke
• Toimialan sisäinen kulttuuripolkutoiminta varhaiskasvatuksesta
yhdeksännelle luokalle
• Sivistys- ja koulutoimen johtajien tiivisyhteistyö Kainuun kuntien
kesken

16. Pedagogisen kehittämistoiminnan
haasteet
Pedagogista kehittämistoimintaa edistävän ajattelutavan jalkautuminen
opettajien syviin riveihin
– Positiivisia viestejä tulee, missä mm. johtajuutta ja koulujen yhteisen
suunnitteluajan käyttöä on mietitty koulun kehittämisen näkökulmasta –
pedagogiikka nähdään koulun yhteisenä asiana, ei opettajan
henkilökohtaisena kysymyksenä
– Haaste on normaalijakauman mukainen
Miten opettajuus pystyy muuttumaan ajassa?
– Oppimisympäristöt (tablettitietokoneet, pilvipalvelut, oppilaan
ikäkapasiteetin mukainen opetus ja materiaalit, hyvää ihmisten välistä
vuorovaikutusta tukeva ympäristö ja toiminta)
– Teknologisen kehityksen myötä perinteiset oppimisvalmiudet muuttavat
muotoaan – kädentaidot ovat heikot, kielelliset taidot ovat erilaiset kuin
aiemmin jne.
– Uusi opettajasukupolvi ja ihmisten johtamisen sekä itsensä johtamisen
haasteet
– Osaamisen ja pätevän henkilöstön saaminen kainuulaiseen
perusopetukseen