Oppimisen kokeilukulttuuri

1. Oppimisen kokeilukulttuuri Askolankoulu 2017-2018 Sanna Wedman Ruotsin ja saksan kielen lehtori

2. 2 Sisällysluettelo Sivu 1. Johdanto 3 2. Miten koulun yhteistä pedagogiikkaa voidaan edistää ja löytää? 5 3. Tulevaisuuden koulussa kiinnitetään huomiota vuorovaikutustaitoihin 7 4. Miten tukea koulun kokeilukulttuuria ja muutosta? 10 5. Ilmiöoppiminen oppivassa yhteisössä 12 6. Tutkiva oppiminen Italian kieli ja kulttuuri-kurssilla 16 7. Samanaikaisopetus mallintaa koulun toimintaa oppivana yhteisönä 19 8. Arviointi on hämmentävä aihe 21 9. Opettaja kipuilee ja kyseenalaistaa uuden äärellä – Arviointi ja laaja-alainen osaaminen vaativat opettajalta uusiutumiskykyä 23 10. Mikä arvioinnissa lopulta muuttui? 25 11. Entä jos ajatteluamme ohjaakin yhteiset taitotavoitteet ja oppiaineet toimivat välineinä niiden harjoittelussa? 27 12. Kansainvälisyys- ja monikulttuurisuustiimin toiminta Askolan koulussa 2017-2018 30

3. 3 1. Johdanto Tämän lukuvuoden opetussuunnitelmatyön punaisena lankana on ollut laaja-alainen osaaminen, tutkiva oppiminen, yhteisopettajuus ja arviointi. Näistä neljästä eniten on puhututtanut arviointi, viimeksi sunnuntaina 27.5.2018 Helsingin Sanomissa: Suomen peruskouluissa tapahtuu tuhansia pieniä oikeusmurhia – Miten on mahdollista, että samalla osaamisella arvosana voi olla seiska, kasi tai ysi? Tähän vihkoseen olen nostanut esille kolme tämän lukuvuoden aikana kirjoittamaani blogitekstiä arvioinnista, ts. arvioinnin hämmentävyydestä, miten opettaja kipuilee ja kyseenalaistaa uuden äärellä sekä mikä arvioinnissa lopulta on muuttunut. Arviointi on valtavan mielenkiintoinen aihe. Mitä enemmän siitä puhutaan, sen parempi. Opettajilla on tarve tulla kuulluksi. Toivottavasti tämä puhe jatkuu myös ensi lukuvuonna, opettajien kesken, kouluja kuntatasolla ja valtakunnallisesti. Lukuvuoden aikana on keskusteltu myös paljon monialaisista oppimiskokonaisuuksista, jotka tänä lukuvuonna kulkivat Suomi100-otsikon alla. Olemme pohtineet mm. missä onnistuttiin, mitä opittiin, millä tavoin voitaisiin toimia paremmin seuraavalla kerralla, oliko monialainen oppimiskokonaisuus hyödyllinen/tarpeellinen ja oliko monialainen oppimiskokonaisuus sellainen, että laaja-alainen osaaminen mahdollistettiin ja sitä tuettiin? Keskusteluissa on noussut esille myös tutkiva oppiminen. Jotta monialaisia oppimiskokonaisuuksia voidaan rakentaa ilmiöiden pohjalle ja tukea oppilaiden oppimista, opettajilla täytyy olla yhteinen ymmärrys tutkivan oppimisen prosessista. Tätä keskustelua on tarkoitus jatkaa ensi lukuvuonna. Tästä vihkosesta löytyy kaksi esimerkkiä tutkivasta oppimisesta. Toinen on toteutettu samanaikaisopettajuutena, toisen olen suunnitellut, toteuttanut ja arvioinut yksin Italian kieli ja kulttuuri-kurssilla. Samanaikaisopettajuus mainitaan koulun yhteistyötapana ja sen on tarkoitus mallintaa koulun toimintaa oppivana yhteisönä myös oppilaille. Miten yläkouluun luodaan rakenteita, jotka mahdollistavat samanaikaisopettajuuden. Eri teemojen alle mutta miten luoda rakenteita, jotka mahdollistavat useamman opettajan yhteisen suunnittelun, toteutuksen ja arviointityön, kun on pitkään totuttu aineenopettajatyössä puurtamaan aika yksin. Tätä kehitystä on myös mielenkiintoista seurata ja olla mukana kehitysprosessissa. Uusi opetussuunnitelmatyö on innostavaa ja koulun kehittäminen voi tarjota upeita haasteita. Opettajissa on valtavasti osaamista, lahjakkuutta ja ammatillinen dialogi on hallussa. Toivon, että tätä opettajien osaamista ja lahjakkuutta osataan johtaa kouluja kuntatasolla. Haluaisinkin haastaa jokaisen esimiehen ja työkollegan jatkossa palautteen antamiseen ja tukemaan jokaisen vahvuuksien käyttöä työssä. Riittävät haasteet, palautteen saaminen ja palveleva johtaminen tukevat työhyvinvointia ja innostumista työhön.

4. 4 Askolassa 30.5.2018 Sanna Wedman

5. 5 Blogikirjoitus 16.7.2017 2. Miten koulun yhteistä pedagogiikkaavoidaanedistää ja löytää? Olen työskennellyt yläkoulun aineenopettajana lukuvuoden 2004 alusta alkaen. Viimeiset kolme lukuvuotta olen toiminut myös aktiivisesti uuden opetussuunnitelmatyön parissa. Yläkoulu on kehittynyt monenlaisella otteella vuosien varrella, esimerkiksi oppilashuollollisilla ja kolmiportaisen tuen asiakokonaisuuksilla. Koulun arkea ohjaavat myös erilaiset tiimit ja ryhmät, joilla kullakin on oma vastuualueensa. Aineenopettajatyössä puurretaan aika usein yksin ja tiimi- ja ryhmätyöskentely on ollut enemmän tai vähemmän ylhäältä alaspäin ohjattua ja pitkäjänteinen toiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi ovat alkuinnostuksen jälkeen monesti sammuneet liekkeihinsä. Koulun kehittymisestä huolimatta koulujen uudistumis- ja uudistamispaine on kova. Onko lopultakin kyse siitä, että koulun kehittämisessä koulun yhteinen pedagoginen kehittämisote on jäänyt muiden toiminta-alueiden varjoon. Miten koulun yhteistä pedagogiikkaa voidaan edistää ja löytää? Oppivassa yhteisössä oppiminen tulisi nähdä ennen kaikkea vuoropuheluna ja yhdessä oppimisena. Oppivassa yhteisössä minua kiinnostaa, miten voimme työssä ja työyhteisönä toteuttaa opetussuunnitelman mukaista oppimista, toimimmeko työyhteisönä uudenlaisen oppimisen mahdollistajina, mitkä asiat tukevat jo valmiiksi tätä ja miten mahdollistaa niitä asioita, jotka vaativat kehittämistä. Uudenlaisen oppimisen mahdollistaminen edellyttää sekä rakenteellisia että varmasti ajattelun tasolla olevia muutoksia koulun toimintakulttuurissa. Ajattelun tasolla olisi ennen kaikkea uskallettava kyseenalaistaa voimassa oleva tapa toimia. Oppivassa yhteisössä myös aikuiset miettivät yhdessä, mikä on oppimisen tavoite, mitä halutaan oppia ja mitä halutaan saada aikaan. Olisi myös hyvä miettiä, millaisia tavoitteita voidaan asettaa ja millaisissa oppimisympäristöissä työskennellään, esimerkiksi miten hyvin koulun oppimisympäristöt ja käytänteet edistävät yhdessä oppimista, vuorovaikutuksen syntymistä ja yhteisöllistä tiedon rakentamista. Pohdittava olisi myös, miten oppimista arvioidaan ja mihin arviointi perustuu sekä mitä prosessin osaa arvioidaan, mitä opittiin, mitä uutta luotiin ja miten prosessi eteni. Miten varmistetaan aikuisen aito toimijuus ja aktiivinen rooli ja onko aikuisella mahdollisuus osallistua, vaikuttaa ja kokea omistajuutta oppimiseensa. Aikuisten tapa toimia mallintuu lopulta myös lapsille ja nuorille. Yläkoulussamme monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelu, toteutus ja arviointi ei ole ollut normi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Peruskoulukohtainen ops-työryhmä keskustelee ja päättää yleisistä linjauksista mutta konkreettinen opetussuunnitelmatyö tapahtuu koulukohtaisesti. Kun uusi lukuvuosi 2017-2018 alkaa, päätettävänä on esimerkiksi, toteutetaanko monialaisia oppimiskokonaisuuksia ilmiölähtöisesti vai tiedealalähtöisesti. Toivottavaa olisi, että monialaisia

6. 6 oppimiskokonaisuuksia mietittäisiin myös oppivan yhteisön näkökulmasta. Käykö lopulta niin, että me aikuiset olemme edistäneet koulun yhteistä pedagogiikkaa ja löytäneet itsemme uuden oppimisen ääreltä.

7. 7 Blogikirjoitus 24.9.2017 3. Tulevaisuuden koulussa kiinnitetäänhuomiota vuorovaikutustaitoihin "Vuorovaikutustaidot lisääntyvät, jos niitä kehitetään tavoitteellisesti työpaikalla", kirjoittaa työyhteisökouluttaja ja -valmentaja Seija Milicevic blogissaan. Vuorovaikutustaidot on myös mainittu yhtenä tärkeimmistä tulevaisuuden taidoista monissa työelämää koskevissa tutkimuksissa. Vuorovaikutustaidot ovat edelleen aivan keskeinen ja opettajan työn yksi tärkeimmistä taidoista, esimerkiksi suuri osa arvioinnista pitäisi olla opettajien ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta (OPS 2014, 47). Vuorovaikutuksen -samoin kuin yhteistyön ja monipuolisen työskentelyn- tulisi olla yhteisön kaikkien jäsenten oppimista ja hyvinvointia edistäviä tekijöitä (OPS 2014, 27). Koulun arjessa moni opetuksellinen ja kasvatuksellinen tilanne kiteytyy vuorovaikutukseen, ts. mitä me aikuiset haluamme välittää vuorovaikutustaidoista oppilaille: Miten kuuntelin, mitä sanoin, vahvistiko se oppilasta, vallitsiko tilanteessa luottamus ja molemminpuolinen kunnioitus jne. On hämmentävää, miten vähän vuorovaikutustaidoista lopulta yhteisesti keskustellaan ja miten helposti se voidaan lisätä toimintasuunnitelmiin ilman konkreettista ja tavoitteellista kehittämistä. Koulun arki on ihmisten välistä vuorovaikutusta pullollaan mutta vuorovaikutuksen onnistumiseen tarvitaan erilaisia taitoja. Vuorovaikutustaitoja ovat mm. kuuntelemisen ja havainnoinnin taidot, argumentointitaidot, taitoa osoittaa tukea, taitoa ottaa ja pitää puheenvuoroja, taitoa ylläpitää keskustelua, taitoa asettua toisen asemaan, kunnioitusta ja luottamusta, taitoa antaa ja vastaanottaa palautetta jne. Toimintasuunnitelmissa voi lukea tavoitteena "ammatillisen vuorovaikutuksen kehittäminen". Tulevaisuuden koulussa sanaa 'vuorovaikutus' ja 'vuorovaikutustaidot' pitäisi avata yhteisesti, mitä ne ovat, miten niitä parannetaan, miten arvioidaan, mitkä ovat niiden tavoitteet ja päämäärä: -Miten edistää arvostavaa vuorovaikutusta? -Miten oppijan ja ympäristön välinen vuorovaikutus toimii? -Miten vuorovaikutus ylipäänsä ymmärretään työyhteisössä? -Mitkä asiat edistävät vuorovaikutuksen syntymistä? -Millaiset oppimisympäristöt edistävät vuorovaikutusta? -Millaisia vuorovaikutusmalleja me aikuiset mallinnamme lapsille ja nuorille? -Millaiset keskusteluelementit vievät oppimista eteenpäin? -Miten aktivoida oppilaita ja aikuisia keskustelun aloitukseen ja ylläpitämiseen? -Millaiset tieto- ja viestintäteknologiset välineet edistävät aikuisten välistä vuorovaikutusta ja oppimista työyhteisössä?

8. 8 "Koulutyö järjestetään siten, että sen perustana on oppilaiden osallisuus ja kuulluksi tuleminen." (OPS 2014, 35) Oppilaiden osallisuutta koulun hyvinvoinnin ja vuorovaikutustaitojen kehittämisessä voidaan lisätä käymällä keskustelua hyvästä vuorovaikutuksesta tai kysymällä esimerkiksi, millainen on hyvä kaveri. Tässä yhden 7. luokan vastauksia kysymyksiin, millainen on hyvä kaveri ja mitä oppilas odottaa opettajalta. Ensimmäinen koulupäivä 1. Millainen on hyvä kaveri? 2. Mitä odotat opettajalta? "Huoltajienosallisuus sekä mahdollisuus olla mukanakoulutyössäja sen kehittämisessä on keskeinen osa koulun toimintakulttuuria." (OPS 2014, 35) Tässä huoltajien vastauksia kysymykseen: Millainen on hyvä yhteistyö huoltajan ja opettajan välillä? - Hyvä yhteistyö on avointa, luottamuksellista ja nopeaa. - Pidetään tilanteen tasalla ja viestitään tarvittaessa. - Keskustelevaa ja avointa, ongelmista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

9. 9 - Hyvä yhteistyö on avointa ja välitöntä. Asiat ja ajatukset voidaan tuoda ja tuodaan esiin sellaisena kuin ne nähdään ja koetaan. Kynnys yhteistyöhön on matala ja välitön. - Hyvä yhteistyö on avointa ja reilua, kaikki osapuolet huomioonottavaa. Kuunnellaan molempien (tai kaikkien) osapuolten näkemys asioihin. Helppo ottaa yhteyttä. Tulevaisuuden koulua rakennetaan yhdessä vuorovaikutustaidot keskiössä.

10. 10 Blogikirjoitus 4.11.2017 4. Miten tukea koulun kokeilukulttuuria ja muutosta? Eräs tuttavani työskentelee menestyvässä firmassa. Kun kysyin häneltä, mihin firman menestys perustuu, hän mainitsi kolme asiaa. Työyhteisössä vallitsee matala hierarkia, työntekijöillä on lupa kokeilla ja epäonnistua. Jäin pohtimaan asiaa. Kouluja kehitetään erilaisilla kehittämisotteilla ja hankkeilla mutta kuinka monissa työyhteisöissä on lupa kokeilla ja epäonnistua. Jos joku onnistuu tai epäonnistuu, elääkö työyhteisö onnistumisen mukana ja kannatteleeko epäonnistumisen hetkinä. Miten koulun muutosta voidaan tukea? Minulla oli ilo osallistua Kokeilukulttuuri koulun kehittäjä-koulutukseen 1.11.2017. Koulutuspäivänä tarkasteltiin kokeilukulttuurin merkitystä oppivan kouluyhteisön kehittämisessä. Tavoitteena oli/on tukea koulujen kehittämisorientoitunutta asennetta ja toimintaa. Koulutuspäivän olivat järjestäneet kouluttajat Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen. Päivän aikana kuultiin innostavia puheenvuoroja opetusneuvos Elisa Heliniltä, Sitran asiantuntija Kalle Niemiseltä, innovaattori Saku Tuomiselta sekä Opetushallituksen kokeilukeskukselta. Koulutuspäivän anti osui ja upposi. "Tsemppiä." Näillä sanoilla minua on henkilökohtaisesti kannustettu syksyllä 2015, kun koulussamme oltiin aloittamassa kokeilu opetuskäytänteiden kehittämisen ja monipuolistamisen vaihemallista tukemaan koulun opetussuunnitelmatyötä. Vähänpä lopulta tiesin, mihin olin ryhtymässä, mutta innostus koulun kehittämiseen on ajanut eteenpäin. Mikä saa innostuksen säilymään haasteista huolimatta? Tätäkin kysymystä joutuu väistämättä pohtimaan kehittämistyön äärellä. Innostus ja sisäinen motivaatio oman työn ja työyhteisön kehittämiselle voi syntyä niinkin pieneltä tuntuvista seikoista kuin mahdollisuudesta tai kannustavasta palautteesta. Riittävät haasteet ja niistä selviytymiset ruokkivat innostusta. Kannustavat sanat motivoivat yrittämään ja antamaan itsestä entistä enemmän. Luottavassa ja kannustavassa ilmapiirissä on hyvä työskennellä. Usein kannustava palaute voi myös tulla työyhteisön ulkopuolelta ja dialogissa koulun ulkopuolisessa verkostossa. Myös itselle annettava myönteinen palaute motivoi, ohjaa ja auttaa työssä. Aina ei voi nojautua esimiehen ja työyhteisön palautteeseen. Verkosto ja itselle annettava myönteinen palaute kannattelevat muutostyössä eteenpäin.

11. 11 "Kokeilu ei toimi." toimii kokeilukulttuurissa paremmin kuin "epäonnistuin", oli Saku Tuomisen yksi viesteistä. Kokeilukulttuurin ei tarvitse henkilöityä. Yhtä tärkeää on hahmottaa oma roolinsa osana koulun kehittämistyötä. Kuka minä olen osana työyhteisöä ja mitä kokonaisuutta työni palvelee? Koulun muutostyö on alkanut mutta minne se päättyy. Onko kokeiluilla ja hankkeilla draaman kaari? Tarvitaan konkreettisia toimia kokeilujen ja hankkeiden toteuttamiseen ja onnistumiseen mutta yhtä tärkeää olisi pohtia, mitä niistä opimme. Tähän lopuksi olen koonnut listauksen koulutuspäivän annista koulun kokeilukulttuurin ja muutoksen tukemiseksi. Listaus on koonti koulutuspäivän puhujien puheenvuoroista: - Mietitään, miten hankkeisiin lähdetään. Onko hankkeessa kyse unelmasta vai pelkästä toivomuksesta. - Mitkä ovat konkreettiset toimet hankkeiden toteuttamiseen ja onnistumiseen? - Mitä ongelmaa hanke yrittää ratkaista? - Mikä paranee hankkeen avulla? - Miten käsitellä sitä inhimillistä toimintaa, joka syö resursseja tuomatta lisäarvoa. - Onko tavoite selkeä? - Millä tavalla saataisiin innostunut halu kehittää ja kokeilla? - Miten tuetaan elinikäistä oppimista? - Kuinka jokaisen osaaminen saadaan käyttöön? - Miten hyödynnetään tutkintojen ulkopuolista osaamista? - Miten luoda koulumaailma, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua. - Mitä lisäarvoa kokeilukulttuuri tuo koulun muutokseen? - Jotta kouluni kokeiluista saataisiin mahdollisimman paljon oppia ja kehitystä, millainen ajattelu ja asenteet, rutiinit ja toimintatavat yms. meidän tulisi lopettaa, jatkaa edelleen ja kehittää sekä aloittaa kokonaan uutena. Kokeilukulttuurissa ja muutoksessa tarvitaan luovuutta. Saku Tuomisen sanoihin päättäen: "Luovuus on halua tehdä eri tavalla paremmin."

12. 12 Blogikirjoitus 19.11.2017 5. Ilmiöoppiminen oppivassa yhteisössä Askolan koulussa on tänä syksynä järjestetty ensimmäistä kertaa 9.-luokkalaisille suunnattu lyhyt valinnaisainekurssi Kielet ja kulttuurit (KieKu). Kurssi on suunniteltu ja toteutettu ilmiöpedagogiikan pohjalta. Arviointi on toteutettu uuden opetussuunnitelman mukaisesti. Taitotavoitteita on liitetty kurssiin koulun yhteisistä laaja-alaisen osaamisen tavoitteista. Koska kurssi arvioidaan numeroarvosanalla, arvosana tulee oppilaiden työskentelytaidoista ja sanallinen palaute laaja-alaisen osaamisen taidoista sekä oppimisesta. Lisäksi 9.-luokkalaiset saavat diplomin osallistumisesta 7.- luokkalaisille järjestettävään Matkalla maailmalla-teemapäivään. Teemapäivä toteutetaan koulussamme 20.11.2017 ja se kestää koko koulupäivän. Uutta kurssilla on ollut myös se, että se on toteutettu samanaikaisopetuksena. Vastuu kurssin suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista on ollut minulla ja koulumme englannin ja ranskan kielen lehtori Hanna Tiitisellä. Samanaikaisopetus on aiheena toinen, josta kirjoitan myöhemmin oman blogitekstin. Tähän blogitekstiin haluan nostaa meidän opettajien kokemuksia kurssin toteutuksesta. Opettajana ja oman oppimisen kannalta koen keskeisenä asiana kuvata oppimisen polkua ja ilmiöprosessin etenemistä kurssin alusta teemapäivään saakka. Oppilaiden kokemus ja heiltä saatu palaute kurssista taas antavat arvokasta palautetta koulun ja kurssin kehittämistyölle. Tässä linkki KieKu-kurssilaisten palautelomakkeeseen: KieKu-kurssipalautelomake. Palaute kurssista on tarkoitus kerätä teemapäivän jälkeen. Miten saamme oppilaissa herätettyä aidon innostuksen kieliä ja kulttuureja kohtaan? Koska KieKu-kurssi toteutettiin ensimmäistä kertaa ilmiöpedagogiikan pohjalta, emme opettajina halunneet lähteä tarkasti rajaamaan kurssin tarkempaa teemaa. Yhtenä tavoitteenamme oli myös osallistaa oppilaita oman oppimisensa suunnitteluun ja toteutukseen. Kysymykseksi jäi, miten saisimme oppilaissa herätettyä aidon innostuksen kieliä ja kulttuureita kohtaan. Löytäisimmekö oppilaiden elämän ja kurssin välisiä yhtymäkohtia? Miten tuemme oppilasta asettamaan oppimistavoitteita itselleen ja löytämään itselle merkityksellisen tutkimuskohteen? Löytäisimmekö oppilaiden oppimiselle jonkin suuremman merkityksen, esimerkiksi jakamalla heidän oppimaansa ja osaamistaan muille koulun oppilaille ja opettajille.

13. 13 Näiden kysymysten pohjalta suunnittelimme KieKu-kurssilaisille virittelytunnin, jossa oppilaat kieltelivät luokassa eri mantereiden välillä ajatuksella Matkalla maailmalla. Mantereille oli kerätty niihin liittyvää esineistöä ja materiaalia. Oppilaiden tehtäväksi jäi kierrellä kolmen hengen ryhmissä mantereelta toiselle, hypistellä, tunnustella ja kokeilla esineistöä, ihmetellä sekä esittää kysymyksiä. Kysymykset oppilaat kirjoittivat muistiin paperille. Paperille oppilaat saivat kirjoittaa myös muita mietintöjä, esimerkiksi mitä he tiesivät mantereista ja maista jo etukäteen. Virittelytunnin jälkeen ryhmät saivat tehtäväksi miettiä, löytyykö ryhmästä kaikkia jäseniä kiinnostava tutkimuskohde. Piti myös miettiä perusteluja valitun tutkimusaiheen valinnalle. Opettajina huomasimme kurssin aikana, että "vain joku tutkimuskohde" tai yhden ryhmänjäsenen valitsema aihe ei ollut kovin motivoivaa ryhmän muille jäsenille. Uteliasta ja innostavaa oppimista olisi voinut lähestyä myös etsimällä ratkaisuja itse esitettyihin kysymyksiin ja ongelmiin. Miten valittua aihetta voitaisiin tutkia? Kun KieKu-laiset olivat päättäneet tutkimuskohteensa, jäi tehtäväksi miettiä, miten valittua kohdetta voitaisiin tutkia. Mistä tietoa voisi hankkia? Mikä on tutkimusta ohjaava kysymys? Tämän kohdan huomasimme opettajina olevan erityisen haastava. Oppilaat ajautuivat helposti tutkimaan kohdetta perinteisin menetelmin, etsimällä vain tietoa internetistä ja valmistelemalla esitelmää. Tämän vuoksi käytimme Hannan kanssa vielä yhden oppitunnin tarkentamalla, mitä on tarkoitus tehdä ja miten. Esimerkiksi jos tutkimuskohteena on Italian ruoka, tarkoitus ei ole tehdä esitelmää vaan miettiä, mikä aiheessa oppilasta kiinnostaa, esim. Miksi Italiassa on niin paljon erilaisia pastoja? Millä eri nimillä pastalajeja kutsutaan? Miten niitä käytetään? Onko joku pastalaji tyypillisempi eri maakunnassa kuin toisessa jne. Näytimme myös yhden esimerkkivideon oppilaille, jossa konkretisoituu hyvin ilmiöoppimisen tarkoitus: Kuinka syvällä kalat uivat talvella? Oivalsimme myös melko pian, että ilmiöoppiminen vaatii opettajaltakin syvällisempää ymmärrystä oppimisesta ja sen prosesseista. Miten motivoida heitä, jotka eivät saa otetta oppimiseen, miten ohjaamme niitä oppilaita, jotka ovat selkeästi valinneet väärän aiheen ja mukailevat muun ryhmän mukana tai miten saada kaikki ryhmän jäsenet mukaan yhteiseen tekemiseen. Yksi tärkeä juttu motivaation syntymiseen voisi olla joku täydentävä ja riittävän pieni ja helposti hahmoteltava tehtävä aiheeseen liittyen.

14. 14 Miten tutkimuskohdetta dokumentoidaan? Ohjeistimme oppilaita kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa PedaNet:iin, johon kirjattiin jokaisen työskentelyjakson päätteeksi, mitä kukin oli sinä päivänä tehnyt ja mitä oppinut. Päiväkirjaan sai liittää myös kuvia, videoita, piirustuksia, haastatteluja ja lähteitä löytämistään tietolähteistä tms. Osa oppilaista keräsi tietoa myös erilliseen PowerPoint-esitykseen. Mitä kootusta aineistosta valitaan lopulliseen esitykseen, miten ne yhdistellään ja kootaan yhteen? Lopullinen työvaihe koitti reilu viikko ennen teemapäivää. Millainen on lopullinen esitysmuoto ryhmän tutkimuskohteesta 7.-luokkalaisille, mitkä ovat tutkimuksen avainsanat, mitä on tutkittu ja miten opettaa oppimansa 7.-luokkaisille. Lisäksi tuli miettiä, miten osallistaa 7.-luokkalaiset jokaisessa työpajassa. Kenraaliharjoitus pidettiin teemapäivää edeltävällä viikolla. Harjoituksissa oli mahdollista tehdä viime hetken viilaukset omaa työpajaa varten. Keskustelimme myös esiintymisestä, äänenkäytöstä ja oppilailla oli mahdollisuus saada palautetta. Työpajaansa varten KieKu-laiset miettivät seuraavia asioita: - Mikä on työpajan aihe? - Mihin kysymyksiin halusitte työssänne saada vastauksen? - Mitkä ovat tärkeimmät asiat, jotka saitte työssänne selville? - Mitä työpajassa tapahtuu?  Mitä 7.-luokkalaisten on tarkoitus tehdä?  Selkeä ohjeistus  Miten osallistutte itse työpajan toimintaan?  Miten lopetatte työpajan? Teemapäivään muodostui lopulta kuusi erilaista työpajaa:  Amerikan juhlapäivät  Australian kansallispäivä  Espanjan ja Italian ruoka  Stereotypiat

15. 15  Lontoon nähtävyydet  QR - Aarteenetsintä KieKu-kurssia on tavoitteena arvioida ja kehittää jatkoa varten. Yhtenä kehiteltävä asiana on ainakin kurssin teeman sitominen tarkemmin kurssin otsikkoon Kielet ja kulttuurit. Myös tutkijanäkökulmaa olisi varmasti hyvä painottaa jatkossa enemmän. Voisiko se olla kieli- ja kulttuuritutkija?

16. 16 Blogikirjoitus 3.2.2018 6. Tutkiva oppiminen Italian kieli ja kulttuuri-kurssilla Askolan koulussa on jo usean vuoden ajan järjestetty valinnainen lyhytkurssi Italian kielestä ja kulttuurista 8.-luokkalaisille. Lukujärjestykseen tunnit on perinteisesti palkitettu kaksois- tai kolmoistunneiksi kahden jakson ajalle. Erityisesti tuon kolmoistunnin oppilaat ovat kokeneet perinteisin oppimis- ja opetusmenetelmin raskaana. Oppilaiden palautteen perusteella aloin pohtia, miten kolmoistunnista saisi oppilaiden näkökulmasta mielekkäämmän ja vaihtelevamman perinteisen "Tehdään kirjan tehtäviä" tai "Tunti pidetään opettajajohtoisesti" sijaan. Lainaukset ovat oppilaiden. Uusi opetussuunnitelma ohjaa yhdessä oppimiseen ja yhteisölliseen tiedon rakentamiseen. Oppilaan tulisi olla aktiivinen toimija ja hänen tulisi oppia asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan ongelmia sekä itsenäisesti että yhdessä muiden kanssa. (OPH 2014, 17) Tällaista oppimiskäsitystä tukee ainakin tutkiva oppiminen. Tutkivassa oppimisessa tietoa ei omaksuta valmiina opettajalta tai oppikirjasta vaan oppilas ohjaa omaa oppimistaan asettamalla ongelmia ja rakentamalla näin syntyneestä tiedosta laajempia kokonaisuuksia. (Tieto- ja viestintätekniikka tutkivan oppimisen välineenä 1999, 7) Näistä alkuasetelmista lähdin suunnittelemaan kolmoistunteja uudelleen. Aluksi kaikki kolme tuntia varattiin tutkivalle oppimiselle mutta oppilaat kaipasivat myös italian kielen oppimista, joten tutkivaan oppimiseen käytettiin lopulta 14 oppituntia. Jakson viimeiset kolme tuntia varattiin tutkimustulosten raportointiin ja ne myös esiteltiin kurssin kaikille oppilaille. Tähän blogitekstiin olen halunnut nostaa kokemuksia tutkivan oppimisen toteutuksesta sekä sen arvioinnista. Miten saada oppilaissa herätettyä aitoa innostusta tutkia Italiaan liittyviä ilmiöitä? Tutkivaa oppimista lähestyttiin työpistetyöskentelyn avulla. Luokassa oli kuusi työpistettä ja jokaisessa oma teemansa. Työpisteille oli kerätty teemaan liittyvää esineistöä ja materiaalia. Oppilaiden tehtävänä oli kierrellä kolmen hengen ryhmissä työpisteeltä toiselle, tutkiskella, kosketella, ihmetellä ja esittää kysymyksiä. Kysymykset oppilaat kirjoittivat muistiin paperille. (Oppilaiden kysymyksiä)

17. 17 Työpistetyöskentelyn jälkeen oppilaat saivat tehtäväksi miettiä, mitä tutkimuskysymystä he haluaisivat lähteä tutkimaan ja kenen kanssa. Toisille tutkimuskysymyksen ja aiheen valinta onnistui helposti, toiset tarvitsivat sekä enemmän aikaa että opettajan ohjaamista. Miten valittua tutkimuskysymystä voisi tutkia? Kun oppilaat olivat päättäneet tutkimuskysymyksen, seuraava tehtävä oli miettiä, miten valittua kysymystä voisi tutkia. Mistä tietoa voisi hankkia? Suurin osa oppilasta etsi tietoa internetistä mutta osa lähetti myös haastattelukysymyksiä sähköpostilla. Valokuvat ja videot toimivat myös oppimisen tukena. Informaatiotulvan äärellä sekä opettaja että oppilaat joutuvat haastamaan tiedonhankintataitojaan: Millä hakusanoilla tietoa pitäisi etsiä? Miten toimia, jos tietoa ei heti löydy. Voiko löydettyyn tietoon luottaa? Miten omaa kielitaitoa voi hyödyntää tiedon etsimiseen? Löydetty tieto saattoi myös herättää uusia kysymyksiä. Huomasin myös, että ryhmiä olisi voinut vielä enemmän ohjata keskustelemaan samasta aiheesta toisten ryhmien kanssa, esimerkiksi mafiasta. Miten tutkimuskohdetta dokumentoidaan? Oppilailla oli käytössä paperinen työsuunnitelma ja aikataulu, johon he vastasivat jokaisen tuntijakson päätteeksi, mitä olivat sinä päivänä tehneet ja mitä he olivat oppineet asiasta sekä työskentelystä toisten kanssa. Keräämäänsä tietoa oppilaat dokumentoivat sekä pilvipalveluun että PowerPoint-esitykseen.

18. 18 Mitä kootusta aineistosta valitaan lopulliseen esitykseen, miten ne yhdistellään ja kootaan yhteen? Lopullinen työvaihe koitti viikko ennen tutkimustulosten raportointia. Painotin oppilaille, että tavoitteena ei ole tukahduttaa kuulijaa tekstitulvalla vaan tarkkaan pohtia, mitä tutkimastaan aiheesta haluaa valita kerrottavaksi lopulliseen esitykseen. Lopullinen esitys toteutettiin käyttäen osittain mallina tutkimustulosten raportointia, esimerkiksi mitä me tutkimme ja miksi, mitä tiesimme aiheesta ennestään, mitä saimme selville, oliko jokin asia vaikeaa tutkimuksen aikana, minkälaisia uusia ongelmia tai kysymyksiä syntyi, mitä eri tietolähteitä käytitte. Tutkimustulosten raportoinnin malli on löydettävissä linkin Tieto- ja viestintätekniikka tutkivan oppimisen välineenä liitteestä 1. Mallia voidaan käyttää eri oppiaineissa. Miten tutkivaa oppimisprosessia pitäisi arvioida? Eniten hiomista tutkivasta oppimisesta jäi vielä arvioinnin osalta. Tänä lukuvuonna tutkivaa oppimista on arvioitu työskentelyn tavoitteiden kautta ja itsearvioinnilla. Ajattelen, että arvioinnin tulisi kuitenkin olla monitasoisempaa, esimerkiksi arvioimalla opiskelun aktiivisuutta, omatoimisuutta, muiden huomioimista, ryhmässä opiskelemista, tiedon hankkimista sekä työn laatua. Täten myös oppilaille annettava palaute oppimisprosessista olisi monipuolisempaa.

19. 19 Blogikirjoitus 10.12.2017 7. Samanaikaisopetus mallintaa koulun toimintaa oppivana yhteisönä Ajatus samanaikaisopetuksesta syntyi viime talvena, kun koulussamme suunniteltiin ja päivitettiin valinnaisaineita uudistuvan opetussuunnitelman mukaiseksi. Opettajia pyydettiin miettimään valinnaisaineita myös oppiainerajat ylittävästä näkökulmasta. Muutamia tällaisia valinnaisaineita esitettiin mutta muuten listaus näyttää hyvin perinteiseltä. Samanaikaisopetus mainitaan vuoden 2014 opetussuunnitelmassa tukiopetusta, erityisopetusta, tehostettua ja erityistä tukea koskevissa luvuissa. Samanaikaisopettajuus mainitaan koulun yhteistyötapana ja sen on tarkoitus mallintaa koulun toimintaa oppivana yhteisönä myös oppilaille. (OPH 2014, 36) Perusteet samanaikaisopettajuudelle ovat siis löydettävissä valtakunnallisista normeista. Onkin mielenkiintoista seurata, miten samanaikaisopetusta toteutetaan eri kouluissa tai millaisia paikallisia malleja sille luodaan. Samanaikaisopetus, yhteisopetus, tiimiopetus. Yhteisopetusta käytetään samanaikaisopetuksen synonyyminä. (Samanaikaisopetus - Tuntisuunnitelmia ja työtapoja, s.9) Samanaikaisopetusta voidaan toteuttaa usealla tavalla ja eri työtapoja käyttäen, esimerkiksi kuinka monta opettajaa luokassa on, jaetaanko oppilaita ryhmiin, millaisiin ryhmiin, ovatko tavoitteet samoja kaikille oppilaille ja miten opettajat ovat jakaneet vastuun keskenään. (Samanaikaisopetus - Tuntisuunnitelmia ja työtapoja, s.17) Tänä syksynä koulussamme on toteutettu samanaikaisopetuksen mallia tiimiopetuksesta lyhyellä valinnaisainekurssilla 9.-luokkalaisille. Käytännössä tiimiopetus on tarkoittanut yhteistä vastuuta opetuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Minä sekä englannin ja ranskan kielen lehtori Hanna Tiitinen olemme olleet myös samanaikaisesti tunneilla paikalla paria kertaa lukuun ottamatta. Oppituntien pitäminen on ollut parhaimmillaan sujuvaa vuoropuhelua ja vuoronvaihdosta opettajalta toiselle. Kahden opettajan läsnäolo on myös mahdollistanut tiiviimmän ja aktiivisemman oppilaan oppimisen ohjaamisen. Pulmatilanteissa olemme voineet lyödä kaksi päätä yhteen ja miettiä ratkaisuja ja toimintamalleja seuraaville oppitunneille. Valmistelevana työnä tiimiopettajuudelle meidän molempien opettajien tunnit palkitettiin niin, että tiimiopettajuutta on ollut mahdollista toteuttaa. Olemme myös Hannan kanssa käyttäneet aikaa alkukeskustelulle, jossa olemme käyneet läpi arvojamme, opettamista, oppimiskäsitystä, omia vahvuuksia, luokan hallinnan keinoja sekä yhteistyötä huoltajien kanssa. Totesimme myös yhteisesti ääneen, että oppilaat ovat yhteisiä, ja jos joku asia jää mietityttämään tai harmittamaan, siitä voidaan

20. 20 rohkeasti keskustella. Ennen kurssin alkamista opettajat ovat myös tutustuneet aihetta koskevaan kirjallisuuteen ja erilaisiin samanaikaisopettajuutta toteuttaviin työmuotoihin. Samanaikaisopetuksesta jäi meille molemmille opettajille antoisa kokemus. Myös oppilaat pitivät samanaikaisopettajuutta palautteen perusteella hyvänä kokemuksena. Niilo Mäki Instituutti on julkaissut tänä vuonna materiaalipaketin Tavoitteena yhteisopettajuus - näkökulmia ja toimintamalleja onnistuneeseen yhdessä opettamiseen. Materiaalipaketissa on liitteenä esimerkiksi mietittävää yhteisopetusta suunnitteleville opettajille sekä yhteisopettajien tarkistuslista. Nämä täydentävät ja auttavat mainiosti kehittämään jatkossa samanaikaisopetusta kurssillamme.

21. 21 Blogikirjoitus 25.1.2018 8. Arviointi on hämmentävä aihe Arviointi on hämmentävä ja paljon puhuttava aihe. Hämmennystä aiheuttaa oppiaineiden arvioitavien tavoitteiden määrä, miten tavoitteet ja arviointi sovitetaan yhteen, ovatko kaikki tavoitteet yhtä arvokkaita, miten opettaja löytää punaisen langan, miten ottaa huomioon oppilaiden omat tavoitteet ja jatkuvan palautteen antaminen, vertaisarviointi, ennättääkö kaikkia vuosiluokkaistettuja tavoitteita toteuttaa lukuvuoden aikana tai miten todentaa ja käytännössä toteuttaa kaikkia tavoitetta. Kun kysytään, kyseenalaistetaan ja ihmetellään, voi myös helposti provosoitua. Oppiminen on parhaimmillaan silloin, kun voi ihmetellä, kysellä ja oppia yhdessä. Ammattilaisena myös arvioinnista. Kuvittelin jo ymmärtäväni oppimisen arviointia mutta jouduinkin palaamaan peruskysymysten äärelle. Kun oppimisen arviointi sisältää palautteen antamista opinnoissa edistymisestä ja osaamisesta, mietin miten sanoittaa oppilaalle osaamisen tasoa muuten kuin hyvän osaamisen kriteerin pohjalta. Kun osaamisen arviointi on perinteisesti perustunut kielissä kielitaidon eri osa- alueiden testaamiseen, mietin millaisilla oppimiskokonaisuuksilla ja tehtävillä pitäisi todentaa oppilaan osaaminen liittyen esimerkiksi Pohjoismaita yhdistäviin arvoihin. Mitkä ovat Pohjoismaita yhdistävät arvot? Oppimisen arvioinnin tulisi olla läpinäkyvää ja ymmärrettävää sekä oppilaalle että huoltajalle. Oppilaat osaavat kysyä perusteluja omalle arvosanalleen. On iso työ saada myös huoltajat ymmärtämään, että arvosana on myös muuta kuin kielitaidon eri osa-alueiden osaamista. Kannustanko oppilasta huomaamaan mahdollisuuksia käyttää vierasta kieltä omassa elämässään ja

22. 22 ohjaanko oppilasta käyttämään vierasta kieltä rohkeasti erilaisissa tilanteissa koulussa ja koulun ulkopuolella? Myös tätä tavoitetta pitäisi opettajan pystyä arvioimaan osana arvosanaa. Apuväline osaamisen tason kuvailuun voisi olla Jyväskylän Kratwohl & Andersonin taksonomiseen ajatteluun perustuva taitotasotaulukko. (Oppiaineiden taitotasotaulukot) B1-ruotsin T1:ssa (ohjata oppilasta tutustumaan pohjoismaiseen kieliympäristöön sekä Pohjoismaita yhdistäviin arvoihin) kriteerit kullekin arvosanalle on määritelty seuraavasti: 5 Oppilas tietää, että Suomi kuuluu Pohjoismaihin. 6 Oppilas osaa luetella Pohjoismaat. 7 Oppilas osaa luetella pohjoismaisia kieliä ja nimetä yhden pohjoismaisen arvon. 8 Oppilas osaa kertoa, mitä kieliä Pohjoismaissa puhutaan. Oppilas osaa kuvailla Pohjoismaita yhdistäviä arvoja. 9 Oppilas osaa erottaa pohjoismaiset kielet toisistaan. 10 Oppilas osaa kuvailla pohjoismaisia arvoja suhteessa muuhun maailmaan. Millaisilla oppimiskokonaisuuksilla ja tehtävillä tavoitteen toteutumista arvioidaan? Millaisilla taitotavoitteilla, metodeilla ja työtavoilla tavoitteeseen pyritään? Miten annan palautetta oppilaalle, ohjaan, korjaan ja sanoitan hänelle oppimista? Arviointi tulisi nostaa säännöllisesti keskustelun aiheeksi. Jos uusia metodeja ja työkaluja ei saada käyttöön, voidaan helposti urautua ja tehdä niin kuin aina ennenkin.

23. 23 Blogikirjoitus 19.2.2018 9. Opettaja kipuilee ja kyseenalaistaa uuden äärellä – Arviointi ja laaja- alainen osaaminenvaativat opettajalta uusiutumiskykyä Opettajan arviointikäytänteisiin vaikuttavat monet seikat (kts. Oppimisen ja osaamisen arviointi - Najat Ouakrim-Soivio). Jokaisella meistä on kokemus tai muisto siitä, miten on tullut arvioitua oppilaana. Yksi opettaja kokee saaneensa riittävästi arviointikoulutusta opettajakoulutuksen aikana, toisen mielestä siitä puhuttiin vähän tai se ei konkretisoitunut riittävän hyvin. Nuori vastavalmistunut opettaja astuessaan uuteen työyhteisöön tulee huomaamattakin osalliseksi koulun arviointikulttuuria. Tunnistaako opettaja oman arviointiosaamisen, mitä tiedän ja osaan ja elääkö koulu ajan hermolla. Olenko opettajana tietoinen, miten opetussuunnitelma ja lainsäädäntö normittavat arviointityötä. Kokeneeltakin opettajalta vaaditaan säännöllistä arviointitietojen ja -taitojen päivitystä. Miten työnantaja ja ylempi taho ohjaavat arviointityötä? Uusi opetussuunnitelma, erityisesti arviointi ja laaja-alainen osaamisen taidot vaativat opettajalta uusiutumiskykyä. Tarvitaan uskallusta poisoppia ja luopua vanhasta, jotta saadaan tilalle uutta. Kielten opettajien kesken käydään tällä hetkellä hyvää kriittistä keskustelua, jossa kyseenalaistetaan ja kipuillaan uuden äärellä yhdessä ja yksin. Kielen opettaminen istuu opettajassa lujassa ja syvällä, kielen opettamiseen on koulutettu ja se osataan. Myös oppilaat ja huoltajat mieltävät usein kielen arvosanan perustuvan rakenteiden ja sanaston hallintaan. Nyt uusi opetussuunnitelma edellyttää opettajaa suunnittelemaan opetusta ja arvioimaan oppimista, jossa vain osa opetuksesta ja arvioinnista perustuu enää varsinaiseen kielenopetukseen. On iso työ saada myös oppilaat ja huoltajat ymmärtämään, että arvosana on myös muuta kuin kielitaidon eri osa-alueiden osaamista. Opettajana joudun myös pohtimaan, kuinka paljon aikaa käytän oppitunneista kielen oppimisen sijaan laaja- alaisen osaamisen opettamiseen ja ohjaamiseen. Muutos herättää paljon tunteita. Ärsyttää ja turhauttaa, välillä tulee oivalluksia ja innostutaan. Moni opettaja tekee valtavasti töitä yksin, tutkii arviointitavoitteiden anatomiaa ja yrittää kääntää niitä oppilaalle ymmärrettävään muotoon. Kaikkia oppimisen tavoitteita ei voi mitata testein ja konkreettista tarttumapintaa voi olla vaikea saada siihen, mitä luokassa on tarkoitus tehdä ja miten arvioidaan raamien sisällä. Kannattaisiko vain luovuttaa, sulkea luokkansa ovi ja tehdä sitä mitä ennenkin? Kun on ennen osannut kaiken, uudesta seuraakin epävarmuuden tunteet. Luopuminen voi koskea, mutta ilman sitä ei tapahdu uudistumista. Tarvitaan tukea, säännöllistä keskustelua sekä uudistumista tukevia työvälineitä.

24. 24 Vastuu opetussuunnitelman toteuttamisesta on jätetty opettajan omalle vastuulle. Antoisinta muutosprosessi on silloin, kun asioita mietitään yhdessä. Kun valmiita malleja ei välttämättä ole, edellytetään uudistumisen keskellä myös luovuutta. Kielten opettajat ovat verkostoituneet hyvin eri Facebook-ryhmissä, joissa keskustellaan, pohditaan yhdessä, jaetaan ideoita ja vinkkejä. On hienoa voivansa kokea, että ryhmä kannattelee. Toteutuuko tarvittava muutos silloin, jos se on annettu tehtäväksi vain opettajille. Esimiehillä ja ylemmällä johdolla on tärkeä tehtävä kannustaa, tukea, antaa palautetta ja osoittaa riittävää täydennyskoulutusta opettajille. Palaute on kiva kuulla henkilökohtaisesti ja yksilöidysti: missä olen onnistunut ja mikä on mennyt hyvin. Sitä meiltä opettajiltakin odotetaan, oikea-aikaista ja säännöllistä palautteen antamista oppilaan oppimisesta.

25. 25 Blogikirjoitus 15.4.2018 10. Mikä arvioinnissa lopulta muuttui? Terveiset ITK2018-messuilta Hämeenlinnasta. Ohjelmassa oli mm. mielenkiintoista keskustelua ja asiaa arvioinnista: väittämiä, ihmettelyä ja vahvuuksia. Herättely aiheeseen käytiin väittämillä, joihin sekä panelistit että yleisö ilmaisivat kantansa. Väittämiä oli kolme: Tiedän, mikä ero on tavoitteilla ja sisällöillä. Muutos arviointikulttuurissa ei ole pelkästään opettajan vastuulla ja suurin osa opettajista ei osaa hyödyntää itsearviointia järkevällä tavalla oppimisen tukena. Oletko väittämien kanssa samaa vai eri mieltä ja miten perustelet väittämäsi? Omaa pohdintaani arvioinnin hämmentävyydestä olen kirjoittanut jo aikaisemmin kahdessa aikaisemmassa blogauksessani Opettaja kipuilee ja kyseenalaistaa uuden äärellä ja Arviointi on hämmentävä aihe. Arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Oppilaan oppimista ja työskentelyä tulee arvioida monipuolisesti sekä oppilaan edistymistä ja työskentelyä arvioidaan suhteessa opetussuunnitelman tavoitteisiin ja kuvauksiin oppilaan hyvästä osaamisesta. Tietoa tulee antaa oppilaan edistymisestä, vahvuuksista jne. Arvioinnin tehtävässä ja kuvauksessa on paljon yhtäläisyyksiä sekä vuoden 2004 että 2014 opetussuunnitelman perusteissa. Jos opetussuunnitelman arviointiosuudessa on lopultakin muuttunut hyvin vähän, ja lainsäädäntökin on pysynyt ennallaan, hämmästelen nyt, että asiaan on herätty kunnolla vasta nyt. Toisaalta hämmästelen myös sitä, miten vähän arvioinnista on puhuttu koulun pedagogisen toimintakulttuurin välineenä. Onneksi tähän asiaan on tullut hiljalleen parannusta. Arvioinnista pitäisi aina seurata jotakin. Näin sen pitäisi olla mutta ei käytännössä aina toimi, esim. opettajan antama palaute - konkreettinenkaan- ei aina johda muutokseen. Miten siis lisätä tätä arvioinnin merkittävää tehtävää arvioinnin suorittamisen rinnalla? Varsinkin, jos sen osuutta on lisätty myös opetussuunnitelman paikallisella päätöksellä. Uutena asiana arviointiin on tullut laaja-alaisen osaamisen arviointi. Laaja-alaisesta osaamisesta tulee antaa oppilaalle palautetta osana oppiaineen arviointia. Laaja-alainen osaaminen edustaa tulevaisuuden koulua ja tulisi olla sekä koulun toimintakulttuurin ja opetuksen punainen lanka. Entäpä, jos ajatteluamme ja oppimistamme ohjaavatkin yhteiset taitotavoitteet, ja oppiaineet toimivat välineinä taitojen harjoittelussa: Tunnen vahvuuksiani. Osaan toimia erilaisissa ryhmissä, antaa palautetta, ottaa vastaan palautetta, ymmärrän palautteen merkityksen omassa oppimisessani jne. Jos omistaisin taikasauvan ja sillä voisin muuttaa jotain arvioinnissa, olisi se vahvuusperustainen arviointi. Toivoisin, että myös aikuiset tunnistaisivat omia ja muiden vahvuuksia, antaisivat sekä

26. 26 saisivat niistä palautetta. Lopulta on kuitenkin niin, että meidän aikuisten mallintama todellisuus välittyy myös lapsille ja nuorille.

27. 27 Blogikirjoitus 31.3.2018 11.Entä jos ajatteluamme ohjaakinyhteiset taitotavoitteetja oppiaineet toimivat välineinä niiden harjoittelussa? Monialaiset oppimiskokonaisuudet mallintavat koulun toimintaa oppivana yhteisönä. Onkin mielenkiintoista seurata, miten koulun toimintakulttuuriin luodaan rakenteita, jotka mahdollistavat yhdessä oppimisen. Kannustaako sosiaalinen konteksti kaikkia oppimiseen, uskalletaanko kysyä ja kohdata, mitä toinen tarkoittaa, myötäelääkö yhteisö innostumisia ja onnistumisia, miten opittua ja kunkin osaamista jaetaan yhteisössä, asetetaanko tavoitteita omalle oppimiselle, mitä on tarkoitus oppia, miten opitaan, missä opitaan, miten oppimista arvioidaan ja mihin arviointi perustuu. Usein on niin, että muutos toiminnassa edellyttää muutoksia rakenteiden lisäksi myös ajattelussa sekä uskallusta poisoppia ja luopua vanhasta, jotta saadaan tilalle uutta. Entäpä, jos oppimista lähestyykin tulevaisuuden taitojen kautta. Pidetäänkö tiukasti kiinni opettaja- ja oppiainejakoisesta lukujärjestyksestä vai suuntaako taidot edellä ajattelu meidät yhteisten taitojen opetteluun ja harjoitteluun, jolloin oppiaine toimiikin välineenä taitojen harjoittamisessa. Tämä taas johtaisi ajatuksemme yhteiseen tavoitteeseen eli oppilaiden elämäntaitojen ja opiskelutaitojen vahvistamiseen. Päämäärä olisikin yhteinen eli millaisin valmiuksin oppilaat lähtevät koulusta jatkamaan opintoja ja elämää. Monialaiset oppimiskokonaisuudetkin saavat opettajan kyseenalaistamaan uuden äärellä, etsitään syitä ja seurauksia puolesta ja vastaan sekä haastaa opittuja käytänteitä ja ajatusmalleja. Tässä kuvakollaasi Monialaiset oppimiskokonaisuudet-koulutustilaisuudesta maaliskuussa 2018, jossa pidettiin väittely, miksi ilmiöoppimista pitää olla ja miksi ei pidä olla. Monialaisia oppimiskokonaisuuksia voidaan rakentaa erilaisten teemojen tai ilmiöiden pohjalta (OPH 2014, 31). Kokonaisuuksien taustalla on ajatus oppimisen mielekkyydestä/merkityksestä oman elämän kannalta, laaja-alaisen osaamisen kehittyminen, arvioitavien tavoitteiden taitokeskeisyys, oppiainerajojen ylittäminen, paikallisuus ja ajankohtaisuus, koulun ja muun maailman välinen yhteys, tiedon yhteisöllinen rakentaminen, osaamisen osoittaminen ja soveltaminen, vastuu omasta oppimisesta käytäntöön sekä oppilaiden osallisuuden vahvistaminen. Tämä listaus on laadittu myös koulutuspäivän aikana ja toimii hyvin suunnittelun pohjana monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin. Opettaja - ja oppiainejakoisessa koulupäivässä teemojen rakentaminen eri oppiaineiden tavoitteiden näkökulmasta on ehkäpä luontevin tapa lähestyä teemaa mutta kysymykseksi jää, tarjoaako se

28. 28 oppilaalle eheyttävän mielekkään kokonaisuuden tai hahmottuuko kokonaisuus, jos teemaa lähestytään oppiaineiden tavoitteiden kautta. Jos taas eheyttämisen lähtökohtana on ilmiö ja sitä lähestytään tutkivan oppimisen näkökulmasta, mitkä tavoitteet kustakin oppiaineesta kytketään ilmiöoppimiseen ja sen arviointiin. Tutkivan oppimisen ajattelu- ja lähestymistapaa puoltaa se, että se täyttää monialaisten oppimiskokonaisuuden käsitteen määrittelyä. 1. KONTEKSTIN LUOMINEN Tavoite: Herätellä oppilaiden ajatukset, motivaatio, innostus ilmiöön. 2. IHMETTELY JA KYSYMYSTEN ASETTELU Tavoite: Harjoitellaan tutkimuskysymysten tekoa ja millaisia tutkimuskysymyksiä voidaan asettaa. Tutkimuskysymykset ohjaavat tutkimusta koko prosessin ajan. 3.TYÖSKENTELYTEORIOIDEN (HYPOTEESIEN) LUOMINEN Tavoite: Harjoitellaan oman hypoteesin tekemistä. Hypoteesi on oma ajatus siitä, mikä on vastaus tutkimuskysymykseen, esim. "Uskon, ettei ilmastonmuutos vaikuta mitenkään elämääni." 4. KRIITTINEN ARVIOINTI Tavoite: Oman tutkimuskysymyksen ja hypoteesin arviointi. Onko niiden pohjalta mielekästä aloittaa tutkimustyö? Pitääkö tutkimuskysymyksiä vielä muuttaa? 5. SYVENTÄVÄN TIEDON ETSINTÄ Tavoite: Tehdä suunnitelma, miten tietoa hankitaan tutkimuskysymyksiin: kirjat, videot, havainnointi, haastattelut, kyselyt, kokeilut jne. 6. SELITYSTEN JA PÄÄTELMIEN TEKEMINEN Tavoite: Tarkastella löydettyä tietoa ja kaikkea sitä muuta, mitä on saatu selville tiedon etsinnän aikana. Pitikö hypoteesi paikkaansa kokonaan, osittain vai ei ollenkaan. Mitä uutta olemme oppineet? Mitä johtopäätöksiä voimme tehdä? Mihin voisimme käyttää tutkimuksemme tuloksia? 7. TUTKIMUKSIEN SUUNNITTELEMINEN EDELLEEN Haluaako joku ryhmä jatkaa tutkimusta omatoimisesti?

29. 29 8. JAETTU ASIANTUNTIJUUS Kaikki yllä oleva tapahtuu yhteistyössä oman tutkimusryhmän ja koko luokan kanssa. Tavoite: Luoda yhteistyötiloja, joihin voi tallentaa videoita, linkkejä, äänitteitä, tekstiä jne. Tällä tavoin samaa aihetta tutkivat voivat jakaa asiantuntijuutta ja tietolähteitä keskenään. Lisäksi voi käydä tutkailemassa toisten tutkimusryhmien tutkimuksen etenemistä. Onko jokin muu tapa jakaa asiantuntijuutta? (Tieto- ja viestintätekniikka tutkivan oppimisen välineenä 1999, 13) Esimerkiksi jos ilmiönä on työelämätaidot ja oppilaat työskentelisivät pienryhmissä, joissa jokaisella on oma roolinsa (muutama työntekijä, yrityksen edustaja ja muutama työnhakija), oppilaiden tehtävänä olisi luoda realistinen "unelmien työpaikka" ja etsiä ratkaisuja, millaisilla taidoilla työn voisi saada, mitkä arvioitavat tavoitteet kustakin oppiaineesta kytketään ilmiöoppimiseen. Tai entä jos yhteisenä tavoitteena olisikin taidot ja arvioitaisiin niitä. Päämäärä olisikin yhteinen eli millaisin valmiuksin oppilaat lähtevät jatkamaan opintoja ja elämää.

30. 30 Blogikirjoitus 22.4.2018 12.Kansainvälisyys- ja monikulttuurisuustiimin toiminta Askolan koulussa 2017-2018 Minulla on ollut ilo toimia tänä lukuvuonna kansainvälisyys- ja monikulttuurisuustiimin vetäjänä. Lähdin tehtävään innostuneena, koska koen tiimimme vastuualueen tärkeänä ja ensimmäistä kertaa minulla oli selkeä kuva siitä, mitkä ovat tiimin vetäjän tehtävät sekä miten tiimin toiminta tulisi rakentaa yhteistoiminnallisiin metodeihin nojautuen. Koen tärkeänä, että tiimillä on itsenäisiä vastuualueitaan, mutta se kantaa myös vastuuta koko yhteisön kehittämisestä sekä toimii itseohjautuvasti huomioiden koulun vuosisuunnitelmaan kirjattuja opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita. Koska tiimimme on perustettu vasta tänä lukuvuonna, tavoitteet lukuvuodelle ovat olleet hyvin konkreettisia koulupäivän päälle rakennettuja tavoitteita. Tiimimme on syntynyt tarkoitukseen lisätä kansainvälisyys- ja monikulttuurisuuskasvatusta Askolan koulun nuorille. Lukuvuoden alussa asetimme syyslukukauden tavoitteeksi tehdä Euroopan kielten päivää näkyväksi, Matkalla maailmalla-teemapäivän järjestäminen 7.-luokkalaisille sekä palautteen kerääminen 7.- luokkalaisilta teemapäivästä. Kevätlukukauden tavoitteena ovat olleet eTwinning-koulutuksen järjestäminen opettajille ja kansainvälisen ruokaviikon järjestäminen Askolan koulussa. Tiimin toimintaa ja tavoitteiden toteutumista on arvioitu lukuvuoden viimeisessä tiimipalaverissa keväällä 2018. Euroopan kielten päivä Euroopan kielten päivää olemme viettäneet syyskuussa järjestämällä monikielisen aamunavauksen. Askolassa opiskellaan vieraina kielinä A1-englantia, B1-ruotsia ja B2-kielenä sekä ranskaa että saksaa. Lisäksi oppilaat voivat valita lyhytkurssina Italian kieli ja kulttuuri-kurssin 8.-luokalla. Joka lukuvuoden alussa olemme saman haasteen edessä; saammeko riittävästi oppilaita B2-kielten ryhmiin? Euroopan kielten päivä on yksi mahdollisuus tehdä näkyväksi kielitaidon ja monikielisyyden merkitystä tänä päivänä ja tulevaisuudessa. Aamunavauksen lisäksi jokainen opettaja on voinut oman valintansa mukaan sisällyttää koulupäivään aineksia kielipäivästä, esim. kielisuihkutusta.

31. 31 Matkalla maailmalla-teemapäivä Marraskuussa 7.-luokkalaiset osallistuivat Matkalla maailmalla-teemapäivään, jonka sisällöstä ja toteutuksesta vastasivat koulumme 9.-luokkalaiset KieKu-kurssilaiset, Ilmiöoppiminen oppivassa yhteisössä. Teemapäivä kesti koko koulupäivän, jonka aikana 7.-luokkalaiset kiertelivät luokittain kuudessa eri työpajassa: qr-koodi aarteenetsintä, Australian kansallispäivä, stereotypiat, Espanjan ja Italian ruokakulttuuri, Yhdysvaltojen juhlapyhät sekä Lontoon nähtävyydet. Palaute 7.-luokkalaisilta kerättiin sähköisellä palautekyselyllä luokanvalvojatuokiolla. Palautteen keräämiseen jäi parannettavaa, sillä vastauksia saimme kerättyä lopulta vain 30 oppilaalta. Ne, jotka vastasivat, pitivät teemapäivän onnistumista seuraavanlaisena: Matkalla maailmalla-teemapäivässä oli kivaa: - Uusi tieto - Sai kulkea vapaasti ryhmissä ympäri koulua - Kahootit - Ei ollut normitunteja - Oppi paljon uutta ja oli järjestetty kivoja kilpailuja - Sai tehdä asioita kavereiden kanssa - Yhdysvaltojen juhlapyhät - Qr-koodien aarteenetsintä - Ryhmätyöskentely - Stereotypiat - Kaikki

32. 32 - Leikit ja pelit - En tiedä - Piirustuskisa eTwinning-koulutus Hankekoordinaattori Tiina Sarisalmi vieraili koulussamme tammikuussa 2018 ja koulutti opettajia eTwinning-onlinealustan käyttöönotossa. Koska Askolan koululla ei ole juurikaan ollut kansainvälisiä kontakteja viime vuosien aikana, katsoimme eTwinning-onlinealustan olevan ensimmäinen helppo väline verkostoitua ja löytää kumppaneita kansainväliseen yhteistyöhön. Lisäksi koulumme englannin ja ranskan kielen lehtori Hanna Tiitinen pääsi osallistumaan eTwinning- koulutusmatkalle Ranskaan, jossa hän mm. tapasi kollegoja ympäri Eurooppaa, verkostoitui ranskan kielellä ja löysi projektikumppaneita yhteisiin eTwinning-projekteihin. B2-ranskassa eTwinning- yhteistyö alkaa jo tänä keväänä, B2-saksan tunneilla alusta on tavoitteena ottaa käyttöön heti ensi syksynä. Kansainvälinen ruokaviikko Kansainvälinen ruokaviikko on suunniteltu ja toteutettu yhteistyössä oppilaskunnan hallituksen, kouluruokatyöryhmän ja ruokalan henkilökunnan kanssa. Käytännössä ruokaviikon aikana oli tavoitteena tarjota hyvää, kansainvälistä ja ravitsemussuositusten mukaista ruokaa. Ruokaviikon aikana kansainvälisyys ja monikulttuurisuus kuului myös aamunavauksissa ja näkyi ruokalassa erikielisinä teksteinä. Tiimimme on lukuvuoden aikana pohtinut paljon sitä, miten kansainvälisyys- ja monikulttuurisuuskasvatus saadaan osaksi koko koulun toimintakulttuuria sen sijaan, että se olisi vain koulupäivän päälle rakennettua toimintaa. Opetussuunnitelma ohjaa koulujen kansainvälisyys- ja monikulttuurisuuskasvatusta arvoperustan, toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavan periaatteen ja laaja-alaisen osaamisen taidon pohjalta. Perusopetuksen arvoperustassa suomalainen kulttuuriperintö on muodostunut ja muodostuu eri kulttuurien vuorovaikutuksessa. Täten opetuksen tulisi tukea oppilaiden kiinnostusta muita kulttuureita kohtaan, kulttuurisen moninaisuuden kunnioitusta, edistää vuorovaikutusta kulttuurien sisällä ja niiden välillä. Koska ympäristömme on moninainen ja monikielinen, oppivassa yhteisössä arvostetaan ja hyödynnetään kulttuuriperintöä, monikielisyyttä sekä kulttuurista moninaisuutta. Maailma on myös kulttuurisesti, kielellisesti, uskonnollisesti ja katsomuksellisesti moninainen, joten tänä päivänä ja tulevaisuudessa tarvitaan kulttuurista osaamista,

33. 33 arvostavan vuorovaikutuksen taitoja ja luovuutta. (OPH 2014, 16, 21 ja 28) Olemme tiiminä asettaneet ensi lukuvuoden tavoitteeksi laatia Askolan kouluun kansainvälisyys- ja monikulttuurisuussuunnitelma. Suunnitelmaa on pohjustettu aineryhmittäin pohtimalla, miten monikielisyys, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys näkyvät jo nyt eri oppiaineissa ja koulun toiminnassa, mitä vahvuuksia löytyy, mitä olisi parannettava ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat.

Oppimisen kokeilukulttuuri

Oppimisen kokeilukulttuuri

Oppimisen kokeilukulttuuri

Recommended

More Related Content

Similar to Oppimisen kokeilukulttuuri

Similar to Oppimisen kokeilukulttuuri(20)

Oppimisen kokeilukulttuuri