Hannu L. T. Heikkinen eAMK-työpäivä 14.9.2017

1. OPPIMISEN
UUSI EKOSYSTEEMI
HannuL.T.HeikkinenJyväskylänyliopistoKoulutuksentutkimuslaitos
eAMK-seminaari Haaga-Helia Helsinki 14.9.2017

2. •Mitä se on?
•Mistä se on kotoisin?
•Mitä virkaa sillä on?

4. • eAMK projektin tarkoituksena on
kehittää korkeakouluoppimisen
ekosysteemejä, jotka perustuvat
• yhteiseen digitaaliseen
opintotarjontaan
• työelämälähtöiseen pedagogiikkaan
• opiskelijan työelämävalmiuksia ja
hyvinvointia tukevaan ohjaukseen

5. Miksi ekosysteemin metafora kiinnostaa?
• Keskitetyistä systeemeistä hajautettuihin tuotannossa ja
koulutuksessa (Heikkinen 2016)
• Disipliinisestä oppimisesta yleisiin työelämätaitoihin
(generic skills); erityisesti vuorovaikutuksen, tiedonhankinnan ja
oppimaan oppimisen taitoihin
• Oppimisen kaikkiallistuminen:
• Formaalin, nonformaalin ja informaalin oppimisen rajojen
sumeneminen
• Oppimisen informalisaatio ja formalisaatio (Heikkinen, Tynjälä
& Jokinen 2012)

6. Ubiikki oppiminen (ubiquitous learning)
• perustuu sulautettuun, kaikkialla läsnä olevaan
oppimiseen
• joka puolestaan perustuu huomaamattomalla
tavalla toimivaan tietotekniikkaan (ubiquitous
computing)
• henkilökohtaiset tavoitteet ja oma arki
lähtökohtina
• mikä tahansa ympäristö on oppimisympäristö
– oppiminen tapahtuu kaikkialla
(Cope & Kalantzis 2009; Yahya, Ahmad & Jalil 2010)

7. • Oppimisen ekosysteemit ovat toimijoiden ja
välineiden dynaamisia ja kehittyviä kokonaisuuksia,
jotka edistävät oppijan osaamisen ja työelämän
käytänteiden kehittymistä.
• eAMK-hankkeessa rakennetaan uudenlaisia
oppimisen polkuja ja ubiikkeja oppimisympäristöjä
työelämän ja koulutuksen yhteistyössä.
• Oppimisen ekosysteemit perustuvat työelämäläheisen
pedagogiikan, digitaalisen oppimisen
mahdollisuuksien sekä ohjauksen soveltamiseen ja
kehittämiseen.
Oppimisen ekosysteemin käsite eAMK-hankkeessa

9. ”Ekosysteemiajattelu juontaa juurensa James F.
Mooren luomaan käsitteeseen Business Ecosystems. ”

10. Mistä se on kotoisin?
• Liiketaloustiede? (Moore 1993)
• Psykologia? (Bronfenbrenner 1979)
• Käytänteiden teoriat (practice theories)?
(Kemmis 2008)
• Biologia – ekologia?

11. • οἶκος (oîkos, “talo” => “talonpito” => “ympäristö”) + -λογία (-logía,
“tutkiminen”) (Harper 2017)
• eliöiden ja ympäristön suhteita tutkiva tiede, joka tutkii eliöiden ja
eliölajien vuorovaikutusta toistensa sekä niitä ympäröivän ympäristön
kanssa (Wikipedia)

12. • Organismien ja niiden ympäristön
muodostama toiminnallinen
kokonaisuus
• ekosysteemiin kuuluvat elottomat ja
elolliset oliot tietyllä rajatulla alueella -
esimerkiksi aavikko, metsä tai lampi
• rajat eivät ole tarkkoja => maapallo
voidaan käsittää yhdeksi ekosysteemiksi,
joka muodostuu alasysteemeistä
• ihmisellä on ekosysteemissä
erityislaatuinen asema

13. OPPIMISEN EKOSYSTEEMIN ONTOLOGIA:
IHMISEN OLEMASSAOLON TAPA
•Oppiminen on lajityypillinen ominaisuus, joka erottaa
ihmisen muista luonnonolioista
•Eloonjääminen ja menestyminen evoluutiossa perustuu
ajattelukykyihin, oppimiseen ja kekseliäisyyteen
•Ihminen on olemassa ekosysteemeissä (=maailmassa)
oppimisen kautta
=> ontologinen näkökulma oppimisen ekosysteemeihin

15. Tavoitteet
1. Hyödyntämällä olemassa olevaa tutkimusta ja kehittämistyötä
kootaan parhaita työelämäläheisiä oppimisen ekosysteemejä, jotka
hyödyntävät sekä korkeakouluja että työelämää
2. Analysoidaan ekosysteemejä digitalisuuden, työelämän saaman
hyödyn ja uudistuvan työelämän tarpeen ja osaamisen
näkökulmista
Toimenpide 1: Oppimisen ekosysteemien tunnistaminen ja
systematisointi

16. Käytänteiden ekosysteemien teoria
Theory of ecologies of practices (Kemmis et al. 2008)
• Toimijat ovat eläviä (muuttuvia, kehittyviä ja kuolevia)
organismeja
• Organismin vaiheet (Moore 1993)
• Syntymä (birth)
• Kasvaminen, laajeneminen (expansion)
• Johtavaan asemaan pääseminen ekosysteemissä (leadership)
• Kuolema / uudistuminen (death / self-renewal)

17. Ekologiset periaatteet
(Heikkinen & Kemmis 2012; Kemmis & Heikkinen 2012; Kemmis, Heikkinen, Aspfors & Hansén
2011; vrt. Capra 2005; Capra & Jacobsen 2017)
• Verkostot (Networks)
• Sisäkkäiset systeemit (Nested Systems)
• Keskinäinen riippuvuus (Interdependence)
• Diversiteetti (Diversity)
• Kiertokulku (Cycles)
• Energian virtaus (Flows)
• Jatkuva kehittyminen (Development)
• Dynaaminen tasapaino (Dynamic Balance)
• Ekologiset lokerot (Niches)

18. Verkostot (networks)
• Verkosto ja ekosysteemi
tarkoittavat samaa asiaa:
• ”Ekosysteemi on terminä uusi
ja sitä käytetään monissa eri
yhteyksissä puhuttaessa
yritysten välisistä verkostoista
(Hytti & Ruusunen 2016). ”
• Verkosto ja ekosysteemi
tarkoittavat eri asiaa:
• Verkostoituminen on yksi
ekosysteemien
toimintaperiaatteista
• Ekosysteemin metafora antaa
dynaamisen, kehittyvän ja
vuorovaikutteisen kuvan
toimijoiden välisistä suhteista

19. Keskinäinen riippuvuus (interdependence)
•Kun muutetaan ekosysteemin osatekijää, koko
ekosysteemi ja niiden välisiä suhteet muuttuvat
• Työelämän ja koulutuksen keskinäinen riippuvuus
• Koulutuksen järjestäjien keskinäinen riippuvuus

20. Dynaaminen tasapaino (dynamic balance)
• Ekosysteemi on eliöiden jatkuvaa vuorovaikutusta - samaan aikaan kilpailua
ja yhteistyötä
• Toimijat
• yritykset, rahoittajat,
• kouluttajat, konsultit,
• oppilaitokset, ammattikorkeakoulut, yliopistot
ovat samanaikaisesti toisensa kilpailijoita ja yhteistyökumppaneita,
joiden toiminta on dynaamisessa tasapainossa ekosysteemin sisällä
”Yhteistyö on menestyksen avain.” (Hannu Ikonen 14.9.2017)
”Uteliaat valloittavat maailman.” (Minna Scheinin 14.9.2017)

21. Ekologinen lokero (niche)
• Tietty laji (oppimisen käytänne, toimintatapa) elää oma ekologisessa
lokerossaan, jossa on sille suotuisat olosuhteet
• Niche voi olla pieni:
• ”laji” on erikoistunut juuri tietynlaiseen ympäristöön ja menestyy tarkkaan rajatussa
tilassa, mutta ei muualla
• niche market: pienillekin toimijoille tarjoutuu mahdollisuus menestykselliselle
liiketoiminnalle, joka hyödyntää erikoisosaamista ja pienten kuluttajaryhmien
tarpeita
• Jos samassa nichessä kilpailee kaksi samalla tavalla erikoistunutta lajia,
toinen (heikompi) väistyy => evoluutio

22. Kirjallisuutta:
Bronfenbrenner, U. 1979. The ecology of human development: Experiments by nature and design. Cambridge, MA: Harvard University Press.
Capra, F. (2005) “Speaking Nature's Language: Principles for Sustainability”. In M. K. Stone and Z. Barlow. (Eds.) Ecological Literacy: Educating
Our Children for a Sustainable World (pp. 18–29). San Francisco, CA:Sierra Club Books.
Capra, F. & Jakobsen, 2017. A Conceptual Framework for Ecological Economics Based on Systemic Principles of Life. International Journal of
Social Economics, Vol. 44, No. 6, pp. 831-844. http://www.fritjofcapra.net/a-conceptual-framework-for-ecological-economics-based-on-
systemic-principles-of-life/
Cope, B., & Kalantzis, M. (2009). Ubiquitous learning: An agenda for educational transformation. Ubiquitous learning, 3-14.
Yahya, S., Ahmad, E. A., & Jalil, K. A. (2010). The definition and characteristics of ubiquitous learning: A discussion. International Journal of
Education and Development using Information and Communication Technology, 6(1), 1.
Heikkinen, H. 2016. Koulutus, työ ja elämä. Nuorisotutkimus 2, 61–66.
Heikkinen, H., Jokinen, H. & Tynjälä, P. 2012. Teacher education and development as lifelong and lifewide learning. In: H. Heikkinen, H. Jokinen
& P. Tynjälä (Eds.) Peer-Group Mentoring for Teacher Development. Milton Park: Routledge, 3-30.
Heikkinen, H. & Kemmis, S. 2012. Vermen arkkitehtuuria ja ekologiaa. In: H. Heikkinen, H. Jokinen, I. Markkanen & P. Tynjälä: Osaaminen jakoon.
Heikkinen, H., Tynjälä, P. & Jokinen, H. 2012. Vermen teoreettiset perusteet ja toimintaperiaatteet. In: H. Heikkinen, H. Jokinen, I. Markkanen &
P. Tynjälä: Osaaminen jakoon. Vertaisryhmämentorointi opetusalalla. Jyväskylä: PS-Kustannus, 45-86.
Hytti, S. & Ruusunen, S. 2016. Ekosysteemit yritysmaailmassa. Lappeenrannan teknillinen yliopisto.
Kemmis, S. & Heikkinen, H. 2012. Future perspectives: Peer-Group Mentoring and international practices for teacher development. In: H.
Heikkinen, H. Jokinen & P. Tynjälä (Eds.) Peer-Group Mentoring for Teacher Development. Milton Park: Routledge, 144-170.
Kemmis, S., Heikkinen, H., Aspfors, J. & Hansén, S.-E. 2011. Gruppmentorskapets arkitektur och ekologi. In: J. Aspfors & S.-E. Hansén (Eds.)
Gruppmentorskap stöd för lärares professionella utveckling. Helsinki: Söderströms, 54-78.
Kemmis, S., & Smith, T. 2008. Praxis and praxis development. Teoksessa S. Kemmis & T. Smith (toim.) Enabling praxis. Challenges for education.
Rotterdam: Sense, 3–13.
Moore, J. 1993. Predators and prey: A new ecology of competition. Harward Business Review, May-June 1993, 75 - 86.