Kokemuksia autobiografisesta (omaelämäkerrallisesta) opettajatutkimuksesta

1. MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA
Maailma muuttuu, oma
kertomus elää
Kokemuksia
autobiografisesta
opettajatutkimuksesta
Esko Johnson &
Liisa Kivioja
Kasvatustieteen päivät,
Oulu 20-21.11.2014

2. ESITYKSEMME SISÄLTÖ
- Keitä olemme tutkijoina ja opettajina
- Väitöstutkimustemme (Johnson 2011, Kivioja 2014) lyhyt
esittely
- Mitä on omaelämänkerrallinen tutkimusote suhteessa
kerronnalliseen tutkimukseen
- Oma muutoskertomuksemme (Johnson 2011, Kivioja
2014)
- Miten on mahdollista argumentoida kertovan tutkijan
tulkinta paikkansa pitäväksi omaelämänkerrallisessa
tutkimuksessa?
- Riittääkö kertomuksen todentuntuisuus
omaelämäkerrallisen tutkimuksen laadun kriteeriksi?
- Koonti (yhteenveto)
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 1

3. MITÄ ON OMAELÄMÄKERRALLINEN
TUTKIMUS ELI AUTOBIOGRAFIA
- Itseymmärrystä, tapa tulkita itseä; jäljestäpäin kerrottu
kertomus
-Tarjoaa mahdollisuuden tulkita elettyä elämää;
-antaa merkityksen itselle, tapahtumille ja teoille (Bruner 1990;
2004)
- Elämän kuvaaminen on mahdollista ainoastaan kerrottuna
- Omaelämäkerta ei ole kuitenkaan yksi yhteen sama kuin itse
elämä
-kerrottu tarina valikoi, oikoo ja tekee aasinsiltoja
-voi rönsyillä, pirstoutua tai kokonaan pysähtyä (elämä on
monimutkaisempi kuin siitä jälkeenpäin tulkittu kertomus)
-tarina ei ole lähtökohtaisesti pysyvä vaan tulkittuu yhä
uudelleen.
- Kertoja voi tuottaa reflektoidun konstruktin, jonka
prosessoinnissa kertomisen haasteita on tiedostettu ja
ratkaistu
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 2

4. OMAELÄMÄKERRALLISUUS
TUTKIMUKSISSAMME
Esko: noin kymmenen vuoden tarkastelujakso
- tutkin ammattikorkeakoulun kielenopettajana
kokemiani työn haasteita ja ammatillista kasvuani
noin 10 vuoden aikana
Liisa: yli 30 vuoden tarkastelujakso
- tutkin suhdettani luokanopettajan uudistuneisiin
opetussuunnitelmiin ammatillisen kasvun
näkökulmasta yli 30-vuotisen työurani ajalta
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 3

5. MITEN KOIMME MUUTOKSEN
OMAELÄMÄKERRALLISESSA TUTKIMUKSESSAMME?
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 4
Opetuksen
kehittäminen
(haasteet)
Ammatillinen
oppiminen
ja kasvu
Muutos

6. MITEN KOIN MUUTOKSEN? (ESKO)
”Avoimuutta, nöyryyttä ja sinnikkyyttä on opettajaksi tuleminen,
ei hattutemppuja vaan pienten asioiden avautumista suurten
läpi, suurten näkemistä pienten kautta, tarinasta tuttu
karvalakki kallellaan päässä. Muutosmaiseman säätila, siinä jo
on kertomisen päätila.” Johnson (2011, 1)
”Opettajatutkijana olen itsessäni tunnistanut (…) kehittämisen
aukkoja ja nöyryyden puutetta, ajattelun keskeneräisyyttä ja
asioiden epäjatkuvuudesta tai suunnittelemattomuudesta
johtuvaa etsiskelyä. Mutta on hyvä, jos tämän hapuilun ja
hakemisen voin tulkita tutkivan opettajan oppimiseksi tämän
käsitteen laajimmassa merkityksessä.” Johnson (2005)
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 5

7. TUTKIJANÄKÖKULMANI OPETTAJUUTEEN
(ESKO)
- Kohdeilmiö: kielenopettajan ammatillinen oppiminen ja
kasvu itse koettuna ja kerrottuna
- Tutkimustehtävä: opettajan oppimisen ja kasvun
tapahtumisen autobiografinen kuvaaminen
- Aineisto: tutkivan opettajan havainnot, päiväkirjamerkin-
nät, dokumentit, kollegojen, opiskelijoiden ja työelämän
edustajien kanssa käymäni keskustelut/ haastattelut (nämä
kaikki uudelleen luettuina)
- Aineiston analyysi ja tulkinta: soveltaen Clandinin &
Connelly (2000) narrative inquiry –lähestymistapaa
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 6

8. MITEN KOIN MUUTOKSEN TYÖYMPÄRISTÖS-
SÄNI? (ESKO)
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 7
- Korthagenin (2004) holistinen teoriamalli opettajuuden
kehityksestä

9. MINÄKÖ PROSESSISSA,
- MITEN KOIN MUUTOKSEN? (LIISA)
• ”En ole ollut valmis luokanopettaja, vaan olen ollut
jatkuvassa ammatillisen kasvun prosessissa.” (Kivioja
2014, 194)
• Lähtökohtaoletukseni: Muutosta itsessä on vaikea
havaita.
• Tiedon ja taidon lisääntyessä jokin itsessä on toisin kuin
aikaisemmin.
• toiminta automatisoitui, valikoitui, kriittistyi
• tiedostavuuden laajentuminen, eri tavalla ymmärtäminen
• Ajattelun rationaalistuminen, hyvä / huono asia
• Muutos on jatkuva prosessi.

10. OPETTAJUUDEN TUTKIJANÄKÖKULMANI
(LIISA)
• Opettajuus rakentuu koko työuran ajan.
• Opettajuus?
Opettajuus prosessina:
Luokanopettajaksi tuleminen
- itsen löytämisen ja itsetuntemuksen kasvuprosessi
- oppiminen, kokonaisvaltainen prosessi, jossa ilmentyy
käyttäytymisen muutos
• Suhde opetussuunnitelmaan on riippuvainen opettajuuteni,
ammatillisen kehityksen tasosta.
- valmius vastata ulkoapäin tulleisiin haasteisiin
- omien toimintojeni vaikuttavuuden havainnointi uudistui
- oikeuteni? velvollisuuteni?
• Asioiden moniulotteisuus, -tasoisuus ja -puolisuus

11. MITEN KOEN MUUTOKSEN
TYÖYMPÄRISTÖSSÄNI? (LIISA)
• Yhteiskunnallinen tilanne luo edellytykset työympäristön
muutokselle ja opettajalle
- koulun kehittäminen (eettisyys, aktiivisuus)
-> Tulevaisuuteen suuntautuva toiminta luo opettajalle
autonomisuutta
• Fyysisen ympäristön rajoitukset ja myönteiset vaikutukset
opettajuuteeni, sen tiedostaminen
• Yhteistyön merkitys (sosiaalinen työympäristö)
- Henkilökunnan vaihtuvuus, uudet kollegat / itsessäni tapahtuvat
ja tapahtuneet muutokset
• Haasteellisuuden lisääntyminen (psyykkinen työympäristö)
Kuka olenkaan opetussuunnitelman tulkitsijana ja toteuttajana?
- Huom! Ops sinänsä ei tue opettajan identiteettityötä, mutta
käytän sitä työni kehittämiseen.

12. TODENTUNTU ESKOLLA
- Me elämme, ajattelemme, toimimme ja opimme
kerronnan kautta joten narratiivinen tutkimus ei voi olla
vain metodi minulle
- Miten löydän itselläni tämän: ‘capacity to turn around on
the past and alter the present in its light’ (Bruner 1990:
109).
- En voinut analysoida, tematisoida ja tulkita “työelämän
dataani” perinteisellä tavalla kuten ennen olin tehnyt
samalla jouduin pohtimaan tutkimukseni totuuden ja
validiteetin väittämiä
- Jouduin työstämään refleksiivisesti yhä uudelleen itseäni
tutkijana, tutkivana opettajana ja opettajana (vrt.
wakefullness, Clandinin & Connelly 2000)
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 12

13. TODENTUNTU LIISALLA
• Todentuntuisuutta edistää tarinoiden sijoittaminen
ajallisesti jatkuvana paikalliseen ja historialliseen
kontekstiin. (Clandinin ja Connelly 2000, 184-185)
Kytkin mikrotason tarinat yleisiin ilmiöihin ja kehitykseen.
- ”Tällöin tarinoissa paikalliset ja historialliset kontekstit
on otettava uudelleen tuotettuina, tulkittuina, eikä
olemassa olevina faktoina.” (mm. Clandinin & Murphy
2009, 598-599)
• Todentuntu / uskottavuus
-> ”Uskottavuutta lisäävät muun muassa autenttiset
tekstikatkelmat.” (Kivioja 2014, 200-201)
• esimerkit s. 77, 89, 177-178

14. MITEN ON MAHDOLLISTA ARGUMENTOIDA KERTOVAN
TUTKIJAN TULKINTA PAIKKANSA PITÄVÄKSI
OMAELÄMÄKERRALLISESSA TUTKIMUKSESSA?
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 11

15. RIITTÄÄKÖ KERTOMUKSEN TODENTUNTUISUUS
OMAELÄMÄKERRALLISEN TUTKIMUKSEN
LAADUN KRITEERIKSI? (1)
- Ei riitä sellaisenaan, mutta todentuntuun
(subjektiivisesti ja intersubjektiivisesti ymmärrettynä)
on tukeuduttava yhtenä lähtökohtana
-elämäkerta/kertomus jäljittelee (imitoi) elämää,
-tutkimusta tehdessä ei todellisuutta voi hajottaa ”dataksi”
eikä kirjoitettaessa voi noudattaa perinteistä IMRD-tapaa
(vrt. Bruner 2004, Ricouer 2005; Clandinin & Connelly
2000)
- Inhimillisen kokemuksen tarkasteluun pääsee vain
kertomuksen kautta (Ricouer 2005), kokemusta ei
mitata, pirstota ja kursita kokoon elämäkerrallisessa
tutkimuksessa
-Kertomus ei siis ole pelkästään ”aineistoa”
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 14

16. RIITTÄÄKÖ KERTOMUKSEN TODENTUNTUISUUS
OMAELÄMÄNKERRALLISEN TUTKIMUKSEN
LAADUN KRITEERIKSI? (2)
- Tutkija kokee vääjäämättä epävarmuutta,
asettuu kohtaamaan reduktionistisen ja
formalistisen paradigman ja narratiivisen
tutkimuksen rajankäynnin (Clandinin & Connelly
2000; myös Heikkinen 2002), esim. kausaaliset
selitykset oppimisesta ja kasvusta osoittautuvat
mahdottomiksi
- Yksi ratkaisu olisi, että tutkija päätyisi
riitauttamaan todentunnun kerronnallisen
tutkimuksen keskeisenä elementtinä, mikäli hän ei
voisi sitoutua narratiivisuuteen ja
hermeneutiikkaan
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 15

17. ESKOLLA LIISALLA
TEMPORAALISUUS ”Uuden” opettajuuden
aikajänne; tietämisen
tutkiminen; metafora-
analyysi
USKOTTAVUUS Todentuntuisuus
Kontekstiin
sijoittaminen
Autenttiset
aineistositaatit
REFLEKSIIVISYYDEN
TAVOITTELU
Esioletukseni; tieto- ja
totuuskäsitysten
pohdinta; narratiivi-
suus, kieli, kulttuuri;
metafora-analyysi
REFLEKSIIVISYYDEN
TAVOITTELU
Kun pyrin
tiedostamaan tutkijan
roolin.
Perustelin, mitä voin
väittää
tutkimusilmiöstä ennen
tulkintaa
DIALEKTISUUDEN
TAVOITTELU
Sosiaalinen todellisuus
rakentuu ihmisten
vuorovaikutuksessa ja
dialogissa; polyfonia
esitetyissä tarinoissa
OMA ÄÄNI JA
DIALOGISUUS
Reflektiot
Autenttisuuden
tavoittelu
Muiden toimijoiden
asema
Tasapaino opettajan
ääni / tutkijan ääni
TOIMIVUUDEN
TAVOITTELU
Vaikutus, vuorovaikutus
– kertomuksen
toiminnan kautta
JATKUVUUS Opettajan
elämänkerta
tarinoissa
Tutkijaidentiteetin
kehittyminen tutkimus-
prosessissa
EETTISTEN KYSYM.
KÄSITTELY
Tutkijan ja toimijoiden
asema; ”hereillä olo” EETTISYYS Tutkijan eettinen
asenne aineiston
suhteen ja
muiden tutkimuksessa
esiintyvien kannalta
HAVAHDUTTAVUUS Ilmaisu, havainnollisuus,
raportin tapa kertoa

18. RIITTÄÄKÖ KERTOMUKSEN TODENTUNTUISUUS
OMAELÄMÄKERRALLISEN TUTKIMUKSEN
LAADUN KRITEERIKSI? (4)
- Validoinnin periaatteet paikantuvat ja tarkentuvat
tutkimusprosessissa, ovat vuorovaikutuksessa
keskenään
Esim havahduttavuuden periaate: tutkija-kirjoittajana olin (Esko) kiinni
vanhoissa, autobiografian kannalta epätarkoituksenmukaisissa retorisissa
käytänteissä (fakta- ja käsitelähtöisyydessä, luettelomaisessa raportin
rakenneratkaisussa), en tiennyt miten purkaa näitä omassa
tutkimustyössäni
Rohkeasti kirjoitettu, vakiintuneita retoriikkakäytänteitä kyseenalaistava
raportointitapa voi olla vahvempi dialektisuuuden, refleksiivisyyden ja
havahduttavuuden näkökulmasta
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 18

19. RIITTÄÄKÖ KERTOMUKSEN
TODENTUNTUISUUS OMAELÄMÄKERRALLISEN
TUTKIMUKSEN LAADUN KRITEERIKSI? (5)
Todentuntu (verisimilitude)
TODENTUNTU MINULLE
(autobiografia)
DIALOGI
Uskottavuus
- tunne totuudesta
- puhuttelevuus
- todellisuus simulaationa
- vakuuttavuus
TODENTUNTU LUKIJALLE
• yleisemmälle tasolle

20. RIITTÄÄKÖ KERTOMUKSEN
TODENTUNTUISUUS OMAELÄMÄKERRALLISEN
TUTKIMUKSEN LAADUN KRITEERIKSI? (6)
”Ajan kultaamat muistot vaikuttavat hyvin haasteellisilta, kun pyrin
tulkitsijana sijoittumaan suhteeseen oman kynän kautta syntyneeseen
tutkimusaineistooni.” (Kivioja 2014, 56)
”Opettajan alkuvuosien epävarmuuteni ja merkittävästi myös
opettamisen intoni näyttävät johtaneen siihen, että tuntisuunnitelmat
olivat yksityiskohtaisia, tarkkoja ja jäsenneltyjä muistiinpanoja.” (Kivioja
2014, 73)
”Välillä hammasta purren sain uudistettua oppimisympäristön
yhteistyössä työparini kanssa sitkeällä, tavoitteellisella toiminnalla kohti
sen aikaista nykyaikaisempaa oppimisympäristöä.” (Kivioja 2014, 86)
”En halua toimia opetussuunnitelman toteuttajana yhteiskunnan
eräänlaisena pelinappulana, ikään kuin välineenä.” (Kivioja 2014, 180)
”Opettaja on keskeinen muutosilmiöiden tuntija ja tulkitsija.” (Kivioja
2014, 211)

21. LOPUKSI
- Elämäkerrallinen ja muu kerronnallinen tutkimus
on paljon muutakin kuin pelkkää ”tarinan
kertomista” tai ”tarinoiden keräämistä ja
esittelyä” (vrt. Meriläinen & Syrjälä 2002)
- Tutkijan oltava tietoinen vallastaan ja
valintojensa vaikutuksesta
- Autobiografia tulee avuksi silloin kun tutkiva
opettaja ei löydä itseään valtanarratiiveista eli
perinteisistä (opettajan) elämänkulun malleista
- Haluamme innostaa tutkivia opettajia ja muita
toimijoita liittymään elämäkerrallisen
tutkimustavan piiriin!
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 19

22. LÄHTEET
Bruner, J. 2004. Life as Narrative. Social Resaerch 71, 691-710.
Bruner, J. 1991. The Narrative Construction of Reality. Critical Inquiry 18, 1-21.
Bruner, J. 1990. Acts of Meaning. Cambridge, MA: Harvard University Press.
Bruner, J. 1986. Actual Minds, Possible Worlds. Cambridge, MA: Harvard University Press.
Clandinin, D. J. & Connelly, F. M. 2000. Narrative Inquiry. Experience and Story in Qualitative
Research. San Francisco, CA: Jossey-Bass.
Clandinin, D. J. & Murphy, M. S. 2009. Comments on Coulter and Smith: Relational Ontological
Commitments in Narrative Research. Educational Researcher 38 (8), 598-602.
Heikkinen, H.L.T. 2002. Whatever is Narrative Research? Teoksessa Huttunen, R. Heikkinen, H. &
Syrjälä, L. (toim.) Narrative Research. Voices of Teachers and Philosophers. Jyväskylä: SoPhi, 13-28.
Heikkinen, H.L.T. & Syrjälä, L. 2006. Tutkimuksen arviointi. Teoksessa H.L.T Heikkinen, E. Rovio & L.
Syrjälä (toim.) Toiminnasta tietoon. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähe-tysmistavat. Helsinki:
Kansanvalistusseura, 144–162.

23. Johnson, E. 2011. Kielenopettajaksi tuleminen ammattikorkeakoulun muutosmaisemassa A:
Tutkimusraportteja - Forskningsrapporter. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.
Johnson, E. 2005. Virrat, salmet ja sillat – kielenopettajan ammatillista kasvua. Teoksessa I.
Luoto & I. Leppisaari (toim.) Kasvamassa verkko-opettajuuteen. Jyväskylän yliopiston
Chydenius-Instituutti – Kokkolan yliopistokeskus ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu,
113–125.
Kivioja, L. 2014. Opetussuunnitelman opettelijasta pohtivaksi osaajaksi.
Omaelämäkerrallinen opetussuunnitelmatarina. Kasvatustieteen väitöskirja. Jyväskylän
yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.
Korthagen, F. 2004. In search of essence of a good teacher: towards a more holistic approach
in teacher education. Teaching and Teacher Education 20, 77–97.
Meriläinen, H. & Syrjälä, L. 2002. Autobiographical Writing as Self-Construction. Teoksessa
Huttunen, R. Heikkinen, H. & Syrjälä, L. (toim.) Narrative Research. Voices of Teachers and
Philosophers. Jyväskylä: SoPhi, 157-172.
Ricoeur, P. 2005. Mimesis, viittaus ja uudelleenhahmottuminen. Suomennos J. Tontti.
Teoksessa J. Tontti (toim.) Tulkinnasta toiseen. Esseitä hermeneutiikasta. Tampere:
Vastapaino, 164–174.
Ricoeur, P. 1981. Hermeneutics and the human sciences. Toimittanut ja kääntänyt J. Thompson.
Cambridge: Cambridge University Press.
MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA