Step up -seminaari Imatralla 29.10.2013

1. Miten oppia tulevaisuudesta
tulevaisuutta varten?
Anita Rubin
29.10.2013

2. SINNE
Halu tietää tulevasta on itsessään
väistämätön inhimillinen tarve.
Ihmiskunnan historia on täynnä yrityksiä muuttaa maailmaa
ennustettavammaksi ja sitä kautta paremmaksi.
Toisaalta ainoastaan tulevaisuus – asioiden tuleva tila – voi
kertoa, ovatko nykyhetken toimemme ja valintamme olleet
oikeita ja hyviä.
Siitä, mitä on, ei voi vetää suoria johtopäätöksiä kuvaamaan
sitä, miten pitäisi olla.

3. Kaikki mitä
voimme kuvitella
(science fiction,
myytit, sadut,
tarinat, unet, jne.)
Kaikki mikä
on
mahdollista
Kaikki mikä on
todennäköistä
(rajoina mm.
luonnonlait
jne.)
NYKYHETKI
Neutraalit
asiat
18.11.2013
Vältettävät
asiat
Toivottavat
asiat
3

4. Duy Huynh:
Time flies

5. Tulevaisuuksientutkimuksen tarkoitus on löytää tai
keksiä, tutkia ja arvottaa sekä ehdottaa mahdollisia,
todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuuksia.
Tulevaisuuksientutkijat pyrkivät saamaan tietoa siitä,
• mitä voi tai saattaa olla (mahdollinen);
• mitä luultavasti on (todennäköinen), ja
• mitä pitäisi olla (toivottava).
Wendell Bell 1997

6. Tulevaisuuden pohtiminen, ennustaminen ja ennakointi
• antaa merkityksen menneelle;
• auttaa jäsentämään nykyhetkeä;
• auttaa tekemään parempia päätöksiä;
• tekee valintaprosessin mielekkääksi ja vähentää
mielivaltaisuutta, tahattomia seuraamuksia ja riippuvuutta
sattumasta;
• perustelee valintoja ja niiden taustalla olevia arvoja;
• rakentaa valtaa/valtasuhteita/demokratiaa;
• auttaa arvottamaan todennäköisyyksiä, ja
• auttaa jäsentämään kokonaisuuksia.

7. Rob Gonsalves:
The Chess Master

8. Arjen ja todellisuuden lisääntyvä abstraktisuus ja kompleksisuus
ja määrittelyjen vaikeus: monimutkaistuvat keskinäissuhteet
 Yllättävät ja ei-odotetut seuraukset;
 Todellisuuden ja mahdollisen rajojen jatkuva
uudelleenmäärittyminen, ennakoimattomuus
Teknologiset innovaatiot, erityisesti tietoteknologia, määrittävät
arkea yhä enemmän
Kumpi on olennaista: oppia jatkuvasti uutta vai poisoppia
vanhaa?
➔ mikä vanhassa on säilytettävää?
8

9. Mitä koulussa pitäisi opettaa?
 Kenen arvoja koulu ja oppiminen edustaa / ajaa?
Miten koulua arvioidaan tulevaisuudessa?
 Mitä pitäisi arvioida?
 Miten oppimista arvioidaan? Mikä on tulevaisuuden PISA?
Pitäisikö koulua kehittää korkean keskiarvon vai huippujen
perusteella ja suuntaan?
 Lisääntyykö tulevaisuuden koulussa eriarvoisuus?
Onko koulun ongelma edelleen viihtymättömyys?
 Opetetaanko oppilaat hakemaan viihdyttävyyttä kaikesta?
 Entä sisu, kärsivällisyys, arvioida kyky asioiden pitkäaikaisia
tulevaisuusvaikutuksia, syyn ja seurauksen looginen suhde?
9

10. Rob Gonsalves:
18.11.2013
High Park Pickets
10

11. • teknologinen (tietoverkot, Internet yms., myös bio- ja
nanoteknologia ym.)
• sosiaalinen (globalisaatio, uudet toimintaympäristöt)
• ekologinen (ilmastonmuutos, ympäristöongelmat ja uhat)
• bio-fysiologinen (bioteknologian nopea
kehitys, Kurzweilin Ihminen 2.0)
• kulttuurinen (heimot, verkostot, globalisaatio)
• taloudellinen (globaalitalous:
lamat, taantumat, ympäristökatastrofien seuraamukset
jne.)
11

12. Makrotaso (yhteiskunta): muutoksen muutos, instituutioiden
identiteettikriisit
Mediumtaso (organisaatiot, verkostot yms.):
joustavuus, tehokkuus, nopeus, taloudellisuus vs. niiden perimmäinen
tarkoitus ja palvelutehtävä; hierarkisuus vs. vertikaaliset
muutosvaatimukset
Mikrotaso (yksittäiset ihmiset): elinikäinen
oppiminen, luovuus, erityisosaaminen ja erikoistuminen vs.
generalistit, laaja tietämys
 Ristiriitaiset ja toisensa kumoavat haasteet: miten kehittää
itseään, mihin suuntaan rakentaa omaa identiteettiään
 Kuka sitä rakentaa, rakennanko minä itse vai
ympäristö/heimo/netin vertaisryhmä/yhteiskunta
12

13. • Uusliberalismin,
• talouden sääntelyn purkamisen ja
• globalisaation
takia liian vahvaksi noussut egoistinen individualismi on
saamassa vastavoimakseen yhtä lailla eurooppalaiseen
perintöömme pohjautuvan yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun
ihanteen.
Parhaassa tapauksessa yhteisöllisyys kasvaa yksilöllisen
vastuun rajojen laajentumisena.
Pahimmassa tapauksessa…
18.11.2013
13

14. Rob Gonsalves:
The
Phenomenon of
Floating

15. … ero todellisen ja illusorisen välillä menettää
toimivuutensa?
• uudet fiktiiviset todellisuuskuvat muodostuvat
reaalitodellisuuden tilalle;
• viihteellisen, epäolennaisen ja elämyksiä
painottavan tiedon merkitys kasvaa päätöksenteon
perustana  edutainment, infotainment;
• valintoja ja ratkaisuja tehdään yhä useammin
emotionaalisin perustein.
 Haasteena yksilöllisen vastuun kokeminen ja
hyväksyminen.
18.11.2013
15

16. Tulevaisuuteen
vaikuttamisen ongelmasta
Tulevaisuus on se ainoa aika, johon ihminen voi vaikuttaa —
ainakin jossain määrin — omilla päätöksillään ja valinnoillaan.
Menneisyyteen ei voi enää vaikuttaa, vaikka voimme valita, mitä
menneestä haluamme tietää ja miten haluamme tietämämme
tulkita.
 arvokeskustelun tarpeellisuus, jälleen
Toisaalta ainoa hetki konkreettisesti tehdä valintoja on nyt, mutta
milloin on nyt?
Toteutuva tulevaisuus on sidoksissa tämän hetken päätöksiimme
ja valintoihimme, jotka puolestaan ovat sidoksissa niihin
odotuksiin, toiveisiin ja pelkoihin, joita tulevaisuuteen liitämme.

18. Vaihtoehtojen valinnasta
Tulevaisuuden vaihtoehtojen toivottavuus/pelottavuus vs.
todennäköisyys tuottaa tulevaisuuksientutkimukseen sisäisen
jännitteen
 Arvokeskustelun tarpeellisuus (Yhden utopia voi olla toiselle
dystopia, mutta molemmista puuttuu Masinin mukaan
itsekriittinen näkökulma.)
 Delfoin kaksi tavallisinta ulottuvuutta

19. Kenellä on vastuu
tulevaisuudesta?
Välitön suhde luontoon/ympäristöön/todellisuuteen:
Kokemuksellinen intuitiivinen, automaattinen, luonnollinen, eisanallinen ja narratiivinen
 alkuperäiskansat, historia; lapset
Välillinen suhde luontoon/ympäristöön/todellisuuteen:
Analyyttinen, harkitseva, sanallinen ja rationaalinen
 teknologia ja tiede, kulttuuri
Navigointi yhä epävarmemmaksi, kompleksisemmaksi ja
abstraktimmaksi muotoutuvassa aika-avaruudessa edellyttää
molempia.
Persoonallinen vs. kollektiivinen vastuu

20. 20