2014 Opiskelijajärjestötoiminnan ulkopuolelle jättäytymisen syitä. Helsingin yliopiston opiskelijoiden keväällä 2013 kerätyt mielipiteet. Otus työpapereita 1/2014.

  • 1,540 views
Uploaded on

 

More in: Education
  • Full Name Full Name Comment goes here.
    Are you sure you want to
    Your message goes here
    Be the first to comment
No Downloads

Views

Total Views
1,540
On Slideshare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
1

Actions

Shares
Downloads
6
Comments
0
Likes
1

Embeds 0

No embeds

Report content

Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
    No notes for slide

Transcript

  • 1. OPISKELIJAJÄRJESTÖTOIMINNAN ULKOPUOLELLE JÄTTÄYTYMISEN SYITÄ Helsingin yliopiston opiskelijoiden keväällä 2013 kerätyt mielipiteet Juhani Saari Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Otus – työpapereita 1/2014
  • 2. Copyright: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Lapinrinne 2 00180 HELSINKI www.otus.fi Taitto: Jussi Junni Oikoluku: Jussi Junni Julkaisija: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Lapinrinne 2 00180 HELSINKI www.otus.fi Otus – työpapereita 1/2014 ISSN: 2341–7323
  • 3. 1. Johdanto Tässä työpaperissa analysoidaan syksyn 2012 Opiskelijabarometrin yhteydessä rinnakkain toteutetun HYY:n jäsenille suunnatun järjestötoimintaan osallistumisen sekä osallistumattomuuden syitä kartoittavan erilliskyselyn aineistoa. Otus on aikaisemmin toteuttanut HYY:lle selvityksen järjestöihin osallistumisen sekä osallistumisen astetta koskevan tutkimusraportin (Otus 42/2013), jolle tämän työpaperin tarkastelut tuovat sisällöllistä lisäsyvyyttä. Aikaisemmassa tutkimuksessa fokus on ollut järjestöihin osallistumisen ja osallistumattomuuden taustatekijöissä sekä osallisuuden mahdollisten vaikutusten opiskeluun ja hyvinvointiin kartoittamista. Järjestötoiminnan ulkopuolelle jättäytymisen sisällölliset syyt jäivät kuitenkin vaille tarkempaa analyysiä, mihin tämä työraportti toivottavasti pystyy vastaamaan. Erilliskyselyn kysymysmoduulissa on ensimmäistä kertaa kartoitettu osallistumattomuuden syitä kysymyspatterilta, jonka suunnittelussa keskeisessä roolissa ovat olleet ylioppilaskunnan järjestöasiantuntijat. Teemallisesti työpaperi etenee siten, että ensimmäiseksi pureudutaan alkoholinkäytön rooliin järjestötoiminnan ulkopuolelle jättäytymisen selittäjänä. Kuva opiskelijajärjestötoiminasta on monelle opiskelijalle varsin alkoholikeskeinen, mitä pidetään yhtenä merkittävimmistä järjestötoiminnan saavutettavuusongelmista erityisesti niille opiskelijoille, jotka vieroksuvat liiallista alkoholikeskeisyyttä. Työpaperin toisessa osuudessa paneudutaan opiskelijoiden kiusaamis- ja syrjityksi tulemisen kokemusten vaikutuksia järjestötoimintaan hakeutumiseen. Erityisenä kysymyksenä on tutkia sitä, onko mahdollista identifioida sellaisia järjestötyyppejä, joihin kiusaamista tai syrjityksi tulemista kokeneet kuitenkin hakeutuvat ja joissa nämä kokevat olevansa tervetulleita. Tarkastelua jatketaan vielä yleisemmällä tasolla erityisellä eksploratiivisella tarkastelulla, jossa järjestöjen saavutettavuutta tarkastellaan juuri järjestöihin ”tervetulleeksi” kokemisen suhteen. Työpaperissa toteutettavissa tarkasteluissa keskeinen lähtökohta järjestötoimintaan hakeutumisen ja hakeutumattomuuden tarkastelussa on pyrkimys ottaa samanaikaisesti vaikuttavat taustatekijät huomioon: Ei ole mieltä tutkia alkoholin- tai kiusaamiskokemusten vaikutuksia järjestöaktiivisuuteen ottamatta huomioon sitä tosiseikkaa, että suuri osa järjestöihin hakeutumisen motiiveista selittyy varmastikin opiskelijan elämäntilanteella, joka täytyy ottaa tarkasteluissa huomioon. Muuten vaarana on tilastollisten virhepäätelmien tekeminen, sillä työpaperin kannalta kiinnostavat ilmiöt (alkoholinkäyttö, saavutettavuuden kokemus) ovat ilmiselvästi myös yhteydessä sellaisiin taustatekijöihin kuin opiskelijan ikä1 tai elämäntilanne, jotka täytyy kovarianssin2 vuoksi ottaa mukaan tilastollisiin tarkasteluihin. 1. Opiskelijoiden iän ja alkoholinkäytön välisestä yhteydestä esimerkiksi Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa (Kunttu & Pesonen 2012). 2. Koska alkoholinkäyttö lisääntyy iän mukana, on myös mahdollista, että havaittu yhteys alkoholinkäytön ja järjestötoiminnan välillä selittyykin ensisijaisesti opiskelijan iällä, jos sitä ei oteta tarkasteluissa huomioon. 3
  • 4. 2. Erilliskyselyn sisältö 4 Kyselyn tiedonkeruu toteutettiin Opiskelijabarometri 2012 -aineistonkeruun jälkimainingeissa niin, että kysymyslomakkeen runko muodostui sellaisenaan valtakunnallisesti toteutetun kyselyn sisällöstä. Tämän lisäksi HYY sai laatia itse haluamansa laajuisen noin kymmenen kysymyksen lisämoduulin, jolla kartoitettiin järjestötoimintaan osallistumisen teemojen lisäksi opiskelijamentoroinnin kysyntää ja tarvetta HYY:n jäsenistön keskuudessa. Tämä jälkimmäinen osio on analysoitu Otuksen HYY:lle aikaisemmin laatimassa työpaperissa, jossa on myös kuvattu tiedonkeruuta tarkemmin. Kyselyssä järjestötoimintaan osallistumista kartoitettiin kahdella väittämäpatterilla, jotka kuvaavat opiskelijan syitä osallistua tai olla osallistumatta opiskelijajärjestöjen toimintaan. Vastaaja sai valita näistä niin monta vaihtoehtoa kuin koki tilanteensa kuvaamisen vaativan. Valtaosa tämän työpaperin tilastollisista tarkasteluista perustuvat näiden väittämiin perustuviin tuloksiin. Järjestötoimintaan osallistumista/osallistumattomuutta kartoittavat väittämät (mainittu/ei mainittu) olivat: Miksi osallistuu Olen kiinnostunut järjestön järjestämästä toiminnasta Ystävänikin toimivat samassa järjestössä Haluan tutustua uusiin ihmisiin Haluan vaikuttaa järjestön kautta yhteiskuntaan tai yliopistoon Haluan järjestötoiminnasta työnantajaa kiinnostavan cv-merkinnän Miksi ei osallistu Mikään järjestö ei tarjoa minua kiinnostavaa toimintaa Minulla ei ole aikaa opiskelijajärjestötoiminnalle En koe olevani tervetullut mukaan järjestöjen toimintaan Järjestöjen järjestämissä tilaisuuksissa juodaan liikaa alkoholia Järjestöt eivät järjestä esteetöntä tai saavutettavaa toimintaa Minua on syrjitty tai kiusattu järjestöissä En ole saanut riittävästi tietoa järjestötoiminnasta Alkoholinkäyttö ja järjestöihin hakeutuminen kestosuosikkiteema Alkoholinkäyttö jakaa opiskelijoita. Alkoholinkäyttöön liittyviä opiskelijakulttuurin sosiaalisia normeja koskevissa tarkasteluissa on havaittu, että opiskelijat arvioivat usein vertaistensa alkoholinkulutusta yläkanttiin, mikä itsessään johtaa tiettyyn ryhmään itsensä samaistavien kokonaiskulutuksen kasvuun (Perkins 2003; tässä Mikkonen & Ruokonen 2007). On siten luontevaa ajatella, että järjestöihin hakeutumattomuuden osalta kuva järjestötoiminnan alkoholikeskeisyydestä on merkittävä saavutettavuuskysymys opiskelijoille, jotka vieroksuvat alkoholinkäyttöä. Alkoholinkäytön yhteyttä järjestötoimintaan hakeutumisen suhteen tarkastellaan kaksivaiheisesti. Vastaajille annettiin mahdollisuus valita joukosta järjestötoimintaan osallistumisen/osallistumattomuuden syistä sellaiset, joiden vastaaja koki kuvaavan parhaiten omaa kokemusta. Alkoholinkäytön osalta kiinnostava väite oli esitetty muodossa ”Järjestöjen järjestämissä tilaisuuksissa juodaan liikaa alkoholia”. Tämän vastausvaihtoehdon mainitsi noin joka kymmenes kyselyyn vastannut (10,5 %). Ensimmäisessä tilastollisessa tarkastelussa tutkitaan opiskelijan henkilökohtaisen alkoholinkäytön suhdetta järjestötoiminnan vieroksumiseen toiminnan kuvitellun alkoholikeskeisyyden vuoksi
  • 5. niin, että tulee mahdolliseksi selvittää, millainen opiskelijoiden alkoholinkäytön tyypittely selittää tätä asennetta parhaiten. Aivan aluksi testataan henkilökohtaisen alkoholinkäytön yhteyttä järjestötoiminnan liiallista alkoholikeskeisyyttä kuvaavan vastausvaihtoehdon valitsemiseen. Keskenään verrattavia malleja on kolme: (1) Lineaarisen yhteyden malli, jossa alkoholinkulutuksen ja väittämän valitsemisen välille oletetaan suora yhteys; (2) Vähäisen vs. runsaan kulutuksen malli, jossa opiskelijat jaetaan vähän alkoholia kuluttaviin (alle 1 annos viikossa) sekä tätä enemmän kuluttaviin sekä kolmas (3) malli, jossa alkoholia ei lainkaan kuluttavia verrataan kaikkiin muihin. Mallien selitysasteita vertaamalla saadaan vastaus kysymykseen, mikä edellä kuvatuista malleista selittää järjestöjen ulkopuolelle jättäytymistä henkilökoh- taisen alkoholinkäytön suhteen parhaiten. Tuloksilla vastataan ensisijaisesti kysymykseen: Ovatko järjestötoimintaa alkoholin takia vieroksuvat todennäköisimmin itse nollakuluttajia vai kuuluuko tähän joukkoon myös vähän (alle 1 annos viikossa) juovat. Kolmas vaihtoehto on malli, joka ennustaa järjestötoiminnan vieroksumisen suhdetta alkoholinkulutukseen lineaarisesti: Mitä enemmän opiskelija itse juo, sitä harvemmin hän valitsee tämän vaihtoehdon. Opiskelijan henkilökohtaisen alkoholinkäytön suhdetta järjestötoiminnan vieroksumiseen tarkastellaan taulukossa 1 logistisella regressiomallilla, jonka parametriestimaattien sisällölliset tulokset tulkitaan seuraavaksi. Tarkoituksena on selvittää, millä logiikalla henkilökohtainen alkoholinkäyttö/käyttämättömyys on mahdollista selittää järjestöjen saavutettavuutta parhaiten. Taulukossa on esitetty kolme TAULUKKO 1. LOGISTINEN REGRESSIOMALLI VÄITTÄMÄLLE (JÄRJESTÖJEN JÄRJESTÄMISSÄ TILAISUUKSISSA JUODAAN LIIKAA ALKOHOLIA – MAINITTU/EI MAINITTU). ODDS RATIO -ESTIMAATIT JA NIIDEN TILASTOLLINEN MERKITSEVYYS KOLMEN HENKILÖKOHTAISTA ALKOHOLIN KULUTUSMALLIN SUHTEEN. Malli 0 3 Vain taustatekijät Absolutistit 2 1 Vähän käyttävät Alkoholiannosta vs. muut vs. muut viikossa Taustamuuttujat Sukupuoli (0 Nainen; 1 Mies) 0,90 0,75 1,21 1,06 KV-opiskelijat 0,38 0,15 0,21 0,17 Opiskelijat, joilla lapsia 0,65 0,54 0,76 0,63 Opintojen keskivaihe 0,82 0,80 0,86 0,83 Opintojen loppuvaihe 0,68 0,93 0,99 1,01 Absolutistit - 23,40 - - Vähän vs. paljon - - 11,23 - - - - 0,32 0,22 0,05 0,03 0,58 Cox & Snell R² 0,010 0,197 0,112 0,176 Nagelkerken R² 0,019 0,369 0,209 0,328 Opintojen vaihe (alkuvaihe vertailukohtana) Alkoholinkäyttöä kuvaava muuttuja Kokonaiskulutus (annosta / vko) [käänteinen suhde] Vakio Pseudo R²-tunnusluvut Lihavoidut arvot ovat tilastollisesti merkitseviä. 5
  • 6. mallia 1–3, joissa alkoholinkäyttö ymmärretään hieman eri tavalla sekä pelkät opiskelijan taustatekijät (sukupuoli, opintojen vaihe, perheellisyys sekä kv-opiskelijuus). Mallit 2 ja 3 ovat luonteeltaan dikotomisia siten, että niissä aineiston vastaajat on jaettu aina kahteen ryhmään henkilökohtaisen alkoholinkäytön suhteen. Malli 4 on niin sanottu lineaarinen malli, jossa oletetaan alkoholinkulutuksen olevan suoraan lineaarisesti yhteydessä järjestötoiminnan ”liian kosteana pitämiseen” (negatiivinen riippuvuus). 6 Logististen mallien tulkinnasta Malli tuottaa tarkasteltavien muuttujien suhteen joukon parametriestimaatteja, joita kutsutaan logistisen regressioanalyysin yhteydessä suomeksi ”ristitulosuhteeksi”. Ne kuvaavat mallin avulla laskettua todennäköisyyttä tutkittavalle ilmiölle (tässä järjestötoimintaa liian alkoholikeskeisenä pitämisen) vedonlyöntisuhteena, jonka tulkinnassa keskeistä on kysyä, ”tuottaako malli riittävästi evidenssiä sille, että selitystekijän luokissa ristitulosuhde on erisuuri kuin nolla?” Ykköstä pienempi tilastollisesti merkitsevä ristitulosuhde tarkoittaa siis, että tarkasteltavassa luokassa ilmiö esiintyy harvemmin ja ykköstä suuremmassa puolestaan vastaavasti useammin. Mitä enemmän ristitulosuhde eroaa ykkösestä, sitä suurempi es- timoitu ero (negatiivisen yhteyden osalta arvo lähestyy nollaa pienillä todennäköisyyksillä). Mallin tulkinta Vain taustamuuttujat sisältävä malli ei tuota tilastollisesti merkitseviä estimaatteja yhdellekään selittävälle muuttujalle, mikä kertoo siitä, että järjestöjen karttaminen niiden toiminnan alkoholikeskeisyyteen perustuen ei selkeästi paikannu mihinkään taustatekijään. Aineistossa kv-opiskelijat mainitsevat järjestöjen tapahtumien alkoholikeskeisyyden muita harvemmin, mutta tulos on tilastollisesti merkitsevä vasta silloin, kun opiskelijan henkilökohtainen alkoholinkäyttö vakioidaan (mallit 1 ja 3). Tulos kertoo kv-opiskelijoiden osalta siitä, että heille järjestötoiminnan alkoholikeskeisyys on suomalaisia harvemmin se syy, miksi järjestötoimintaan ei lähdetä mukaan, eikä se näytä olevan kv-opiskelijoilla riippuvaista henkilökohtaisesta kulutustasosta.3 Selitysasteen4 suhteen parhaiten alkoholikeskeisyyden mainitsemista järjestötoimintaan osallistumattomuuden syynä selittää malli, joka jakaa opiskelijat kahteen ryhmään sen mukaan, kulutetaanko alkoholia lainkaan (nollakulutus vs. muu kulutus). Toisaalta ns. lineaarisen kulutuksen malli pääsee selitysasteen osalta varsin lähelle, joten tulokset ovat tältä osin hieman monitulkintaisia. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että alkoholikeskeisyyttä vieras- KUVIO 1. ALKOHOLIN KESKIKULUTUS AINEISTOSSA (ANNOSTA VIIKOSSA) JÄRJESTÖAKTIIVISUUDEN TASON SUHTEEN. 3. Tulokseen on syytä suhtautua varauksellisesti, sillä kv-vastaajien määrä erilliskyselyssä on noin 20. 4. Selitysaste kuvaa yleistettynä sitä, kuinka ”oikeaan” malli osuu pyrittäessä ennustamaan aineistossa selitettävän muuttujan arvoja. 6
  • 7. tavat selkeästi eniten ne opiskelijat, jotka eivät itse kuluta lainkaan alkoholia. Lisäksi näyttää myös melko hyvin pitävän paikkansa se, että selkeästi enemmän alkoholia kuluttavat vierastavat alkoholikeskeisyyttä vähemmän kuin vähemmän kuluttavat. Yllättävää kyllä alkoholikeskeisyyden vierastaminen ei tulosten mukaan näyttäisi paikantuvan erityisesti mihinkään opiskelun vaiheeseen tai elämäntilanteeseen. Tulosten perusteella ei myöskään voida sanoa, että alkoholia käyttämättömien opiskelijoiden kokemus järjestötoiminnan saavutettavuudesta toiminnan alkoholikeskeisyyttä koskevien mielikuvien suhteen ratkaisevasti muuttuisi opintojen vaiheen (opintojen edetessä) tai minkään taustamuuttujan suhteen. Joissain määrin tosin näyttää siltä, että kv-opiskelijoiille alkoholikeskeisyyden vierastaminen ei ole keskeinen syy toiminnan ulkopuolelle jättäytymiselle (vastaajamäärä jää tosin pieneksi). Voidaksemme perusteellisemmin vastata kysymykseen, onko opiskelijan suhteessa alkoholinkäyttöön vaikutusta itse järjestöaktiivisuuden tasoon (asteikolla ei lainkaan, harvoin, silloin tällöin, aktiivisesti, hyvin aktiivisesti), ja vaihteleeko henkilökohtaisen suhtautumisen sekä osallistumisen välinen dynamiikka joidenkin taustatekijöiden suhteen (esimerkiksi kv-opiskelijoilla, miehillä/naisilla jne.), on turvauduttava monimuuttujamenetelmiin. Kuviossa 1 on esitetty järjestöaktiivisuuden tasoa kuvaavan kysymyksen jakauma alkoholia ei lainkaan käyttävien sekä muiden vastaajien osalta. Kuviosta havaitaan selvästi, että alkoho- lia ei lainkaan käyttävien opiskelijoiden aktiivisuus järjestöissä on selvästi muita matalampaa. Suorilla jakaumilla ei kuitenkaan voida vastata siihen kysymykseen, millaisia opiskelijaryhmiä alkoholikeskeinen toiminta (tai näin värittynyt kuva) karkottaa enemmän ja keitä vähemmän. Aineistolla on myös mahdollista tarkastella kiusaamis- tai syrjimiskokemusten yleisyyttä suhteessa alkoholinkulutukseen. Taulukossa 2 on tarkasteltu häirinnän kokemista kokonaisaineistossa (N=563) niiden vastaajien osalta, joilta on tieto alkoholinkulutuksesta sekä syrjityksi tai kiusatuksi tulemisen kokemuksesta. Alkoholia ei lainkaan käyttävistä syrjimistä tai kiusaamista ainakin joskus ilmoittaa kokeneensa noin 12 ja muista opiskelijoista (alkoholin käyttäjät) vain 6,6 prosenttia. Taulukolle laskettu χ²-testisuure antaa merkitsevän tuloksen, joten voidaan sanoa olevan näyttöä sille, että alkoholinkäyttöön (tai käyttämättömyyteen) liittyy varmuudella jokin sosiaalisen poissulkemisen tai kiusaamisen mekanismi, sillä tämä kokemus on aineistossa noin kaksi kertaa yleisempi alkoholia käyttämättömien opiskelijoiden kohdalla. Vastaavasti on myös luultavaa (vaikka tätä ei aineiston puitteissa voida aukottomasti osoittaa), että sama mekanismi vaikuttaa siihen, kuinka alkoholia käyttämättömien opiskelijoiden järjestöaktiivisuuden taso on kauttaaltaan alhaisempaa Helsingin yliopistn opiskelijoiden keskuudessa, kuten kuviosta 2 on helposti nähtävissä. Mielenkiintoista kyllä näyttää siltä, että itse syrjityksi tai kiusatuksi tulemisen kokemus ei selitä järjestöihin hakeutumattomuutta, vaikka se onkin yhteydes- TAULUKKO 2. RISTIINTAULUKOINTI VASTAAJAN SYRJINTÄ/KIUSAAMISKOKEMUKSEN JA ALKOHOLINKÄYTÖN (KYLLÄ/EI) SUHTEEN. Alkoholin käyttö Muut Yhteensä χ ²=4,06; df = 1; p < 0,05 Ei käytä Kaikki Ei lainkaan / ei juurikaan 93,4% 88,2% 92,0% Joskus tai useammin Häirinnän tai syrjinnän kokemus Käyttää 6,6% 11,8% 8,0% 100,0% 100,0% 100,0% 7
  • 8. sä alkoholinkulutukseen. Tähän kysymykseen palataan vielä tarkemmin työpaperin seuraavassa osiossa. Kuvaa tarkentaa vielä joissain määrin kuvio 3, jossa opiskelijoiden preferoimia järjestötyyppejä on tarkasteltu alkoholinkäytön suhteen. Jakaumasta nousee esiin kaksi keskeistä havaintoa: 1) alkoholia käyttämättömät opiskelijat tuntuvat välttävän erityisesti aine- tai tiedekuntajärjestötoimintaa, jossa toimitaan lähes puolet harvemmin. Toinen havainto käytännössä vahvistaa edellisen kuvion havaintoa siitä, että alkoholia ei lainkaan käyttävät opiskelijat jättävät järjestötoiminnan selvästi useammin kokonaan väliin. Tulosten mukaan näyttää tosin joissain määrin siltä, että aine- ja tiedekuntajärjestöihin osallistumattomat toimivat pienissä määrin muita useammin muissa harrastejärjestöissä, joiden toiminta kenties on näitä järjestöjä vähemmän alkoholikeskeistä. Yksittäisten järjestöjen osalta tulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä, mutta kokonaisuudessaan tulos puhuu selvää kieltä. KUVIO 2. JÄRJESTÖAKTIIVISUUDEN TASO HYY:N JÄSENISTÖN KESKUUDESSA ALKOHOLINKULUTUKSEN SUHTEEN. YHDISTETTY AINEISTO (ERILLISKYSELY + OPISKELIJABAROMETRIN HY-VASTAAJAT). 8 KUVIO 3. OPISKELIJOIDEN ENSISIJAINEN JÄRJESTÖTYYPPI ALKOHOLINKÄYTÖN MUKAAN.
  • 9. Syitä osallistua ja olla osallistumatta järjestötoimintaan opintojen eri vaiheissa Tarkastellaan seuraavaksi eri opintojen vaiheessa olevien opiskelijoiden kokemuksia järjestötoimintaan osallistumisen kannalta tärkeäksi koettuja motiiveja. Kuviossa 3 on tarkasteltu vastaajien mainitsemia järjestöjen toimintaan osallistumista selittävien tekijöiden mainitsemisen yleisyyttä suhteessa opintojen vaiheeseen. Yleinen kiinnostuneisuus järjestöjen toimintaa kohtaan koskettaa opintojen alku- ja keskivaiheessa noin kolmannesta vastaajista. Opintojen loppuvaiheessa tämä kiinnostus notkahtaa hieman niin, että valmistumisen lähestyessä enää noin joka viides vastaaja ilmoittaa olevansa kiinnostunut järjestöjen järjestämästä toiminnasta. Sosiaaliset syyt (ystävät ja halu tutustua uusiin ihmisiin) eivät tilastollisten testien mukaan vaihtele merkitsevästi opintojen eri vaiheissa. Niiden relevanssi vastaajajoukolle näyttää pysyvän kutakuinkin yhtä yleisenä riippumatta siitä, missä opintojen vaiheessa vastaaja on. Kuviossa neljäntenä järjestöihin osallistumista selittävänä tekijänä on esitetty opiskelijan halu vaikuttaa järjestöjen kautta yhteiskuntaan tai yliopistoon. Tätä motiivia ei maininnut opintojen alkuvaiheessa olevista vastaajista juuri kukaan, mutta opintojen keski- ja loppuvaiheessa noin joka kymmenes vastaaja piti kysymystä itselleen relevanttina. Järjestöistä cv-merkintää tavoittelevien vastausten yleisyys oli aineistossa marginaalinen eikä näiden osalta tilastollisia päätelmiä voida juuri tehdä. Opintojen vaiheen suhteen tarkasteltuna mallin estimaatit ovat sen suuntaisia, että vastaajista opinnoissaan keski- tai loppuvaiheessa olevista harvempi on ilmoittanut toiminnan alkoholikeskeisyyden. Erot alkoholikeskeisyyden mainitsemisen osalta ovat pieniä ja selittyvät myös varmasti osaltaan sillä, että vanhemmat opiskelijat nauttivat tutkimustulosten mukaan nuorempia useammin alkoholia (opintojen loppuvaiheessa olevat ovat luonnollisesti keskimäärin vanhempia kuin alkuvaiheessa) (Kunttu & Pesonen 2012). 9 KUVIO 3. VASTAAJIEN SYITÄ OSALLISTUA JÄRJESTÖTOIMINTAAN OPINTOJEN ERI VAIHEISSA.* * Tuloksettilastollisesti merkitseviä 0,05-tasolla ”halu vaikuttaa yhteiskuntaan ja yliopistoon” sekä ”kiinnostus järjestöjen järjestämää toimintaa kohtaan 0,1-tasolla.
  • 10. KUVIO 4. VASTAAJIEN KOKEMIA SYITÄ JÄRJESTÖTOIMINTAAN HAKEUTUMATTOMUUDELLE OPINTOJEN ERI VAIHEISSA. 10 Kuviossa 4 on esitetty vastaavasti järjestöjen ulkopuolelle jättäytymisen syiden kokemusta kuvaavat jakaumat opintojen eri vaiheissa. Näiden tulosten osalta tilastollisten testien perusteella niistä ei juurikaan voida tehdä opintojen vaiheeseen liittyviä päätelmiä, joten tarkastelusta olisikin perusteltua jättää ajallinen ulottuvuus pois. Poikkeuksen muodostaa vastaajan kokemus ”ettei ole tervetullut järjestöjen toimintaan”, joka vaikuttaisi yleistyvän opintojen lähestyessä loppuaan (Kendallin tau-b-kertoimen merkitsevyystasolla 0,1). Selkeyden vuoksi kaikki tulokset kuitenkin esitetään samassa muodossa järjestöihin osallistumisen syiden tapaan, vaikka opintojen vaiheeseen liittyviä päätelmiä niistä ei pitäisikään tehdä. Opiskelijoiden yleisin kokemus liittyy järjestötoiminnalle riittämättömän ajan kokemiseen, minkä mainitsi hieman vaja puolet vastaajista. Seuraavaksi yleisimpiä syitä järjestötoimintaan osallistumattomuudelle olivat kokemus riittämättömästä tiedosta koskien järjestöjen toimintaa, järjestötoiminnan liiallisen alkoholikeskeisyyden kokemus sekä kokemus siitä, ettei mikään järjestö tarjoa kiinnostavaa toimintaa. Järjestötoiminnan saavutettavuuden muut ulottuvuudet Kyselyssä häirinnän ja/tai kiusaamisen kokemusta kartoitettiin vastaajilta kysymyksellä ” Oletko kokenut opintojesi aikana syrjintää, häirintää tai kiusaamista?”, johon vastaaja sai ottaa kantaa asteikolla {1 Kyllä, jatkuvasti – 5 En lainkaan}. Varsin harva vastaaja (yhteensä noin 600:sta) ilmoitti kokeneensa kiusaamista usein (4 vastaajaa) tai jatkuvasti (yksi vastaaja). Vaikka yksittäisten vastaajien kokemus jatkuvasta kiusaamisesta on vähintäänkin huolestuttavaa, on tilastollisten tarkastelujen suhteen tyydyttävä pienen vastaajamäärän vuoksi hieman karkeampaan eri vastaajaluokkia yhdistelevään tarkasteluun. Jos aineisto jaetaan kahteen osaan niin, että kiusaamista tai syrjintää vähintään joskus kokeneet niputetaan yhteen, saadaan vertailuryhmiksi 8 prosenttia kiusaamista ainakin joskus kokeneita (N = 46), 20 prosenttia ”ei juurikaan” kokeneita sekä 72 prosenttia ”ei lainkaan” kokeneita. Erottelua luokkien ”ei juurikaan” sekä ”ei lainkaan” välillä voidaan pitää toki joissain määrin keinote-
  • 11. koisena ja moni vastaaja on varmasti kokenut eron vastausluokkien välillä pieneksi. Kuitenkin erottelua voidaan pitää merkityksellisenä siinä mielessä, että joissakin tapauksissa tietyille vastaajaryhmille kiusatuksi tulemisen kokemus voi olla vaihtelevissa määrin häilyvää ja tarjoamalla vastausvaihtoehto ”en lainkaan” ja ”joskus” välillä tavoitetaan juuri näitä opiskelijoita. Eksploratiivinen tarkastelu Työpaperin puitteissa kattava järjestötoiminnan saavutettavuutta koskeva analyysi on mahdollista vain varsin yleisellä tasolla. Seuraavan tarkastelun tavoitteena on tiivistää järjestötoiminnan saavutettavuutta sekä vetovoimaa (tai sen puutetta) koskeva tieto mahdollisimman tiiviissä ja kuitenkin käyttökelpoisessa ja tilastollisessa mielessä luotettavassa muodossa. Tiiviin esitystavan puitteissa keskitytään raportoimaan kolme asiaa: 1) järjestöaktiivisuutta selittävien taustamuuttujien tilastollinen merkitsevyys ja vaikutuksen suunta sekä 2) kussakin merkitsevässä selitysmuuttujan luokassa yleisin sekä 3) toiseksi yleisin mainittu syy jättäytyä järjestötoiminnan ulkopuolelle. Tätä kuvailevaa raportointia täydennetään ensin kuitenkin koontitaulukolla, jossa tavoitteena on aineistosta havaittavien tilastollisten yhteyksien taustamuuttujiin kuvaaminen kunkin järjestötoiminnan ulkopuolelle jättäytymisen syyn mainitsemisen suhteen. Tässä ensin esiteltävässä taulukossa logiikka on tutkia sitä, onko aineistosta paikannettavissa opiskelijaryhmiä, jotka kokevat jotakin esitettyä syytä muita useammin. Toisessa koontitaulukossa asetelma kääntyy ympäri niin, että taustamuuttujien suhteen jaoteltuja opiskelijaryhmiä kuvaillaan näiden yleisimmin mainitseman ulkopuolelle jättäytymisen syyn suhteen tilastollisten merkitsevyyksien saadessa vähemmän painoa (koska tavoite on aineiston kuvailu). Ensimmäisessä koontitaulukossa 3 on esitetty yksittäisten järjestötoiminnan ulkopuolelle jättäytymisen syiden mainitsemista tilastollisesti merkitsevästi selittävät taustatekijät sekä taulukon alalaidassa yksittäisten syiden yhteenlaskettu määrä. Käytännössä kaikkien syiden taustalla vaikuttaa opiskelijan kokemus korkeakoulun opiskelijayhteisön ulkopuolelle jättäytymisestä (vastausmäärältään pienimmissä vaihtoehdoissa tämä ei tietenkään näy tilastollisesti). Ulkopuolisuutta kokevat myös mainitsevat järjestöjen ulkopuolelle jättäytymisell keskimäärin yhden syyn muita enemmän. KUVIO 5. KIUSAAMISEN TAI SYRJINNÄN KOKEMUS HY-AINEISTOSSA VASTAAJAMÄÄRITTÄIN JA OSUUKSITTAIN. 11
  • 12. Sukupuolten välillä tarkasteltuna havaitaan mielenkiintoinen ero miesten ja naisten välillä. Yksittäisistä syistä ainoastaan järjestöjen toiminnan kiinnostavuuden puute nousi merkitseväksi: Miehet mainitsevat tämän syyn naisia useammin. Toinen merkittävä ero ei paikantunut mihinkään yksittäiseen tekijään vaan niiden määrään. Aineistossa naiset mainitsevat keskimäärin miehiä useamman syyn järjestötoiminnan ulkopuolelle jättäytymiselle. Mainittujen syiden määrän suhteen tarkasteltuna kolmas havaittu yhteys koskee opiskelijan suhdetta alkoholiin: Alkoholia ei lainkaan käyttävät opiskelijat mainitsevat keskimäärin useamman syyn kuin alkoholia joskus käyttävät (tämä ero paikantuu toki luontevasti järjestöjen alkoholikeskeisyyteen kriittisyyden mainitsemiseen). Tarkastelun ensimmäinen keskeinen havainto on, että kokemus ajan riittämättömyydestä on opiskelijoiden keskuudessa ylivoimaisesti yleisin syy jättäytyä järjestötoiminnan ulkopuolelle vieläpä niin, että se tuntuu lävistävän kaikki muut kiinnostavat taustamuuttujat. Vasta tarkasteltaessa vastaajien toiseksi yleisintä kokemusta järjestötoiminnan ulkopuolelle jättäytymisen syistä saadaan mielenkiintoisia eroja näkyviin. Taulukossa on esitetty toiseksi yleisimpänä vastausvaihtoehtona useampi kuin yksi vastaustyyppi niissä tapauksissa, joissa toiseksi yleisimmän vastausluokan valinneiden määrä on ollut yhtä suuri useammalla tai +/- 1 vastaaja suuntaansa. Tarkasteltaessa yksittäisten syiden mainitsemisen yleisyyttä havaitaan, että järjestötoiminnan alkoholikeskeisyyden mainitseminen TAULUKKO 3. KOONTITAULUKKO JÄRJESTÖTOIMINNAN ULKOPUOLELLE JÄTTÄYTYMISEN SYIDEN MAINITSEMINEN TAUSTAMUUTTUJIEN SUHTEEN (VAIN TILASTOLLISESTI MERKITSEVÄT YHTEYDET).* Järjestötoiminnan ulkopuolelle Havaittu yhteys 1 Havaittu yhteys 2 Mikään järjestö ei tarjoa minua kiinnostavaa toimintaa Miehet useammin kuin naiset Muiden opiskelijoiden kanssa vähemmän tekemissä olevat mainitsevat useammin Minulla ei ole aikaa opiskelijajärjestötoiminnalle Opintojen etenemiseen sekä oppimiseensa tyytyväiset mainitsevat useammin Muiden opiskelijoiden kanssa vähemmän tekemissä olevat mainitsevat useammin En koe olevani tervetullut mukaan järjestöjen toimintaan Tulevaisuutta kohtaan epävarmat mainitsevat tämän useammin Muiden opiskelijoiden kanssa vähemmän tekemissä olevat mainitsevat useammin Järjestöjen järjestämissä tilaisuuksissa juodaan liikaa alkoholia Häirintää tai kiusaamista kokeneet mainitsevat useammin Muiden opiskelijoiden kanssa vähemmän tekemissä olevat mainitsevat useammin Järjestöt eivät järjestä esteetöntä tai saavutettavaa toimintaa Pienestä vastaajamäärästä kaikki maininneet miehiä (ei merkitystä tilastollisen merkitsevyyden kannalta) Yksikään vastausvaihtoehdon maininneista (1 %) ei toimi järjestöissä (ks. vasen) En ole saanut riittävästi tietoa järjestötoiminnasta Muiden opiskelijoiden kanssa vähemmän tekemissä olevat mainitsevat useammin Montako syytä vastaaja mainitsi ylläolevista Alkoholia käyttämättömät mainitsivat useampia syitä jättäytymisen syy 12 Muiden opiskelijoiden kanssa vähemmän tekemissä olevat mainitsevat useamman syyn Naiset mainitsivat keskimäärin useamman syyn kuin miehet * Luokitteluasteikollisissa taustamuuttujissa erot perustuvat χ²-testiin. Jatkuvilla muuttujilla Kendallin tau-b osittaiskorrelaatiokertoimen merkitsevyyteen. Syiden määrää koskeva tarkastelu perustuu regressioanalyysiin.
  • 13. on yleistä paitsi alkoholia itse käyttämättömien, myös erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoiden sekä naisopiskelijoiden keskuudessa (naisvastaajien osalta tosin useampi vastausluokka kilpaili yleisyydessään). Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla kokemus toiminnan liiallisesta alkoholikeskeisyydestä oli yhtä yleinen aineistossa kuin kokemus toimintaa koskevan tiedon riittämättömyydestä. Tulosten perusteella näyttää myös siltä, että opintojen alkuvaiheen kokemus tiedon riittämättömyydestä muuttuu joissain määrin kokemukseksi siitä, ettei tarjolla oleva toiminta kiinnosta. Tämä pitää tosin paikkansa vain osin, sillä eri vastausvaihtoehtojen moodeihin perustuva tarkastelu ei ota suoraan kantaa eikä sillä voida osoittaa tilastollisesti eri vastausluokkien yleisyydestä muuta kuin aineistoa kuvailevia havaintoja. Yksinäisyyttä kokevilla vastaajilla toiseksi yleisimpänä vastausluokkana korostuu kokemus, ettei ole tervetullut järjestöjen toimintaan mukaan. Havainnon voidaan tulkita tukevan yleistä mielikuvaa, jonka mukaan järjestöihin hakeutuvat ensisijaisesti ”muutenkin sosiaaliset tyypit”, vaikka kyseessä on todennäköisesti kaksisuuntainen vaikutus.  Syrjintää tai häirintää kokeneiden opiskelijoiden osalta tulos on häkellyttävä. Taulukossa 4 esitetyt prosenttiosuudet kuvaavat niiden opiskelijoiden osuutta, jotka ovat järjestöjen toiminnassa mukana korkeintaan hyvin harvoin. Erojen tilastollinen merkitsevyys paikantuu muissa vastausluokissa selkeästi juuri tähän luokkaan, mutta kiusaamiskokemuksen suhteen tulos on toinen: kiusaamiskokemusten mukaan tarkasteltuna näyttää siltä, että joskus kiusaamista kokeneet ovat itse asiassa muita useammin juuri järjestöissä kaikkein aktiivisimpia. Tarkasteltaessa kiusatuksi tai syrjityksi tulemisen kokemuksen yleisyyttä järjestöaktiivisuuden suhteen näyttäisi siltä, että kokemus on yllättäen yleisintä järjestöaktiivien eikä suinkaan järjestöjen ulkopuolelle jättäytyneiden kohdalla. Vaikka ero ei olekaan tilastollisesti merkitsevä, paljastaa se kuitenkin mielenkiintoisella tavalla järjestöaktiivisuuden ja syrjimiskokemusten kaksisuuntaisuuden: Voi hyvinkin olla, että kiusatuksi tai syrjityksi tulleet hakeutuvat muita harvemmin järjestöihin keskimääräisen kokemuksen ollessa aktiivien ja ei-aktiivien välillä sama. Toisaalta on myös mahdollista, että juuri järjestöissä toimivat kokevat useammin kiusatuksi tulemista juuri siitä syystä, että ovat järjestöjen kautta kenties muita useammin tekemisissä hyvinkin erilaisten opiskelijoiden kanssa (jolloin logiikka menee kutakuinkin niin, että kontaktien ja vuorovaikutuksen kasvu selittäisi kiusaamiskokemusta). KUVIO 4. KIUSAAMISKOKEMUS JÄRJESTÖAKTIIVISUUDEN TASON SUHTEEN (AKTIIVISIMMAT SEKÄ PASSIIVISIMMAT KAKSI LUOKKAA YHDISTETTY) (N = 570). 13
  • 14. TAULUKKO 4. KOONTITAULUKKO JÄRJESTÖJEN ULKOPUOLELLE MUITA USEAMMIN JÄÄVISTÄ OPISKELIJARYHMISTÄ SEKÄ YLEISIMMISTÄ MAINITUISTA SYISTÄ JÄTTÄYTYÄ TOIMINNAN ULKOPUOLELLE. Järjestöjen ulkopuolelle Yleisin syy olla Toiseksi yleisin syy jättäytyvien osuus osallistumatta olla osallistumatta Alkoholia ei lainkaan käyttävät 72,5 % Ei aikaa järjestötoiminnalle Alkoholi Alkoholia joskus käyttävät 51,0 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Mies 61,1 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Nainen 55,4 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Alkoholi Ei lainkaan/ ei juurikaan 57,1 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Joskus tai useammin 56,5 % Ei riittävästi aikaa Alkoholi KV-opiskelijat 56,2 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Ei tietoa toiminnasta Suomalaiset 68,4 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Ensimmäinen opiskeluvuosi 56,4 % Ei riittävästi aikaa Ei tietoa toiminnasta Alkoholi 2.–3. vuosi 55,6 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Opintojen loppuvaihe 63,6 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Ei yksinäisyyttä 57,3 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Yksinäisyyttä joskus tai useammin 67,9 % Ei riittävästi aikaa Ei koe olevansa tervetullut Ei kiinnostavaa toimintaa Ei työssä 58,8 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Työssä 60,0 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Vanhemmista ei kumpikaan akateeminen 62,6 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Toinen vanhemmista akateeminen 56,3 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Molemmat akateemisia 55,6 % Ei riittävästi aikaa Ei kiinnostavaa toimintaa Opiskelijan suhde alkoholiin* Sukupuoli Kokemus kiusaamisesta tai syrjinnästä*/** KV-opiskelijat* 14 Opintojen vaihe* Yksinäisyyden kokemus Työssäkäynti Vanhempien koulutustausta * Tähdellä merkityissä tilastollisesti merkitsevä ero järjestöaktiivisuuden tason suhteen. Ero paikantuu kaikissa järjestöjen ulkopuolelle jättäytyvien osuuteen paitsi kiusaamiskokemuksen yhteydessä. **Erot paikantuvat hyvin aktiivisten luokkaan, jossa kiusaamiskokemus yleisempää. Järjestöjen ulkopuolelle jättäytyneiden osuudessa ei ole eroa kiusaamisen suhteen.
  • 15. Millaisissa järjestöissä syrjintää tai kiusaamista kokeneet toimivat? Aineiston ilmeisenä rajoituksena syrjintää ja/tai kiusaamista kokeneiden opiskelijoiden kokemuksia kartoittavien tarkastelujen osalta ovat ensinnäkin ilmiön ongelmallinen mitattavuus (vastaaja voi kokea kysymyksen arkaluontoiseksi) sekä pienet vastaajamäärät erityisesti niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka ovat kokeneet raskainta henkistä väkivaltaa tai syrjimistä (kysely ei välttämättä tavoita heitä ja heillä voi olla muita vähemmän haluja vastata). Kuten edellä jo todettiin, tilastollisten tarkastelujen osalta aineistossa on tyydyttävä vertaamaan häirintää ”joskus tai useammin” kokeneita muihin. Tarkastelu on puhtaasti deskriptiivinen eikä sillä pyritä (tai pystytä) osoittamaan kiusaamiskokemusten paikantuvan mihinkään tiettyyn järjestötyyppiin tai niissä toimimattomuuteen. Aineistossa, joka käsittää 562 opiskelijaa, yhteensä viisi vastaajaa ilmoitti kokeneensa syrjintää tai häirintää usein tai jatkuvasti. Näitä vastaajia on mahdollista tarkastella barometriaineistossa järjestöaktiivisuutta järjestötyypin mukaan kartoittavan kysymyksen suhteen, vaikka tilastollisia päätelmiä tuloksista ei voidakaan tehdä. Aineiston vastausjakauma syrjintä/kiusaamiskokemuksen sekä järjestötyypin suhteen on esitetty taulukossa 5. Häirintäkokemusten taulukoiminen ensisijaisen järjestötyypin mukaan voi kertoa oikeastaan vain siitä, että häirintäkokemuksia esiintyy sekä yleisimmissä järjestötyypeissä että järjestöjen ulkopuolelle jättäytyneillä. Merkitystä voidaan myös nähdä sillä, että kysely kuitenkin kartoittaa yli 500 opiskelijan kokemuksia, mikä jo sinällään on merkittävä määrä Helsingin yliopiston opiskelijoita. TAULUKKO 5. OPINTOJEN AIKANA SYRJINTÄÄ, HÄIRINTÄÄ TAI KIUSAAMISTA KOKENEET JÄRJESTÖTYYPIN MUKAAN. Oletko kokenut opintojesi aikana syrjintää, häirintää tai kiusaamista? Minkä tyyppisessä järjestössä Kyllä, Kyllä, olet ensisijaisesti mukana? atkuvasti usein Aine-, tiedekuntajärjestö tai kilta 0 2 Osakunta 1 Yhteiskunnallinen tai poliittinen 15 En En juurikaan lainkaan 15 61 193 271 0 3 8 29 41 0 0 1 1 4 6 Uskonnollinen 0 0 1 4 3 8 Kulttuurijärjestö 0 0 3 0 6 9 Liikunta tai urheilu 0 0 2 8 22 32 Luonto- tai retkeilyjärjestössä 0 0 0 1 2 3 Kansainvälinen järjestö 0 0 1 2 8 11 Pelijärjestö 0 0 0 0 5 5 En missään 0 2 12 28 128 170 Muu, mikä? 0 0 0 0 6 6 Yhteensä (vastaajaa) 1 4 38 113 406 562 Joskus Yhteensä
  • 16. Syrjintää usein tai jatkuvasti kokeneista kaksi (2) ilmoitti toimivansa ensisijaisesti ainetai tiedekuntajärjestössä, yksi (1) osakunnassa ja kaksi (2) ei missään järjestössä. Häirintää joskus kokeneita löytyi käytännössä kaikista järjestötyypeistä lukuun ottamatta luonto- tai retkeily- sekä pelijärjestöjä, joissa toimivia vastaajia on muutenkin kyselyssä vähiten. Vaikka edellä esitetystä taulukosta ei voidakaan tehdä tilastollisia johtopäätöksiä kiusaamiskokemuksen yleisyydestä tai intensiteetistä (vastaajien kokemus jatkuvasta kiusaamisesta on kyselylomaketutkimuksen kannalta ongelmallinen mittaamisen kohde, sillä monet kokevat aiheen varmasti arkaluontoiseksi), voidaan kiusaamisen kokemuksen esiintymistä sekä järjestöissä toimivien että niiden ulkopuolelle jättäytyvien kyselyvastaajien keskuudessa pitää merkittävänä havaintona. Kiusaamiskokemusten kartoittaminen kyselyaineiston avulla on aina joissain mää- 16 rin ongelmallista, sillä tulosten luotettavuutta vääristää aina jonkin verran 1) aiheen arkaluontoisuus vastaajalle, 2) kiusaamisen yhteys vastauskatoon (kaikkein pahiten kiusatut voivat olla aineistossa aliedustettuina syystä tai toisesta) sekä 3) kiusatuksi tulemisen kokemuksen vastaajakohtainen ”kipukynnys” (se minkä toinen kokee kiusaamisena voi olla toiselle harmitonta ”läppää”). Yhteistä edellä mainituille tekijöille on kuitenkin se, että niiden voisi olettaa vääristävän tuloksia ennen kaikkea alaspäin (vastaajat tuskin raportoisivat tulleensa kiusatuiksi ellei niin todella olisi, mutta kiusatuksi tulemisen raportoimatta jättäminen voi johtua muustakin kuin kiusatuksi tulemattomuudesta), joten tulokset on siten syytä ottaa vakavasti merkkinä siitä, että kokemukset kiusatuksi tulemisesta ovat edelleen kohtalaisen yleisiä. Hyvänä tuloksena voidaan tosin pitää sitä, että jatkuvaa tai useasti tapahtuvaa kiusaamista koki vain hyvin harva vastaaja.
  • 17. Kirjallisuus Kunttu, K & Pesonen, T (2012): Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 47, YHTS. Perkins, H. The social norms approach to preventing school and college age substance abuse: A handbook for educators, counselors, and clinicians. Jossey-Bass, 2003. Saari, J. (2013). Mitä järjestötoiminnasta seuraa? Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston opiskelijoiden kokemuksia järjestötoiminnasta opiskelijabarometrin aineistossa. Otus 42/2013. 17