Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän valmius laajamittaisen maahantulon yhteydessä

1. Sosiaali- ja
terveydenhuoltojärjestelmän
valmius laajamittaisen
maahantulon yhteydessä
Virva Juurikkala
Sosiaalineuvos
26.4.2024

2. Laajamittaiseen maahantuloon on varauduttava eri
hallinnonaloilla
 Päävastuu laajamittaisen maahantulon vasteen koordinoinnista on SM:n hallinnonalalla ja sen alaisilla
viranomaisilla (mm. Rajavartiolaitos, Maahanmuuttovirasto).
 ”Maahanmuuttovirasto vastaa varautumisesta kansainvälistä suojelua hakevien tai tilapäistä suojelua saavien vastaanoton
järjestämiseen laajamittaisen maahantulon tilanteessa. Maahanmuuttovirasto laatii valtakunnallisen valmiussuunnitelman
laajamittaisen maahantulon varalta sekä ohjaa muiden viranomaisten ja toimijoiden varautumista vastaanoton järjestämiseen.”
(Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta ja ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta, 746/2021, §12 )
 Jos Suomeen tulee niin suuri määrä ulkomaalaislain 109 §:ssä tai 133 §:ssä tarkoitettuja
ulkomaalaisia, että heitä ei voida sijoittaa vastaanottokeskuksiin tai että maahantulon edellytysten
selvittäminen ja maahantulijoiden rekisteröinti tavallisessa menettelyssä ei ole mahdollista,
vastaanottopalvelut järjestää järjestelykeskus. Majoitus järjestelykeskuksessa on tarkoitettu
lyhytaikaiseksi.
 Laajamittaisen maahantulon tilanne vaikuttaa väistämättä tavalla tai toisella kaikkiin viranomaisiin,
jonka vuoksi riskiin tulee myös varautua.
 STM:n hallinnonalan ja hyvinvointialueiden osallistuminen laajamittaisen maahantulon harjoituksiin ja
valmiussuunnitteluun on tärkeää, jotta voidaan huomioida suunnitelmien vaikutukset
hyvinvointialueiden lakisääteisten palveluiden järjestämiseen

3. Palveluiden järjestäminen kansainvälistä suojelua hakeville
 Henkilöt ovat vastaanottojärjestelmän palvelujen piirissä siitä hetkestä, kun ovat ilmaisseet
halunsa hakea suojelua. Palveluihin kuuluvat myös vastaanottokeskusten järjestämät sosiaali-
ja terveyspalvelut. Järjestämisvastuu koskee myös laajamittaisen maahantulon tilanteita.
 Palveluista säädetään kattavasti vastaanottolaissa (Laki kansainvälistä suojelua hakevan
vastaanotosta ja ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta, 17.6.2021/746). Henkilön
ollessa vastaanottojärjestelmän piirissä, vastaanottolain katsotaan kattavan
lähtökohtaisesti henkilön palvelutarpeet myös sosiaali- ja terveydenhuollon osalta
 Vastaanottojärjestelmää ei koske sama lupa-, valvonta- ja sääntelyjärjestelmä kuin
hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Vastaanottolaissa on tietyt viittaukset sosiaali-
ja terveydenhuollon substanssilainsäädäntöihin, mutta kokonaisuus on sisäministeriön
hallinnonalaa. Valvonnasta vastaa maahanmuuttovirasto.
 Aiemmin laajamittaisen maahantulon harjoitusten ja esim. Ukrainasta paenneiden tilapäistä
suojelua saavien maahan tulon yhteydessä on huomattu, että aika ajoin maahan saapuneilla
voi olla tarve sellaisiin palveluihin, joita ei käytännössä voida järjestää vok:en palveluiden
kautta, jolloin vastuu on kiireellisten palveluiden antamisen osalta on ollut hv-alueilla.

4. Hyvinvointialueiden rooli vastaanottojärjestelmään
kuuluvien palvelujen osalta
 Hyvinvointialueet vastaavat alueillaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen
palveluista.
 Hyvinvointialueilla on omien substanssilakiensa pohjalta vastuu kiireellisistä sote-
palveluista ja pelastuspalveluista kaikille avun tarpeessa oleville, esim.
o Lastensuojelu ja päivystykselliset sosiaalipalvelut (shl 29 §, shl 12 §)
o Kiireelliset terveydenhuollon päivystyspalvelut, ml. Erikoissairaanhoito (thl 50 §)
 Vaikka perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut turvapaikkaa hakeville järjestetään
vastaanottojärjestelmän puolesta, voi hyvinvointialueelle tulla tehtäviä mm. ensihoidon,
kiireellisen sairaanhoidon tai kiireellisten sosiaalipalveluiden järjestämisen osalta. Maahan
saapuville voi olla myös tarpeen järjestää kiireellistä hoidon tarpeen arviointia esim.
tartuntatautien osalta
 Koska vastaanottojärjestelmässä mukana olevien palvelujen järjestämisvastuu (ml.
kustannusvastuu) vastaanottolain mukaisesti kuuluu vastaanottokeskuksille, voi
hyvinvointialue laskuttaa antamistaan kiireellisistä palveluista sitä
vastaanottokeskusta, jossa henkilö on kirjoilla.

5. Hyvinvointialueiden varautuminen ja valmius
laajamittaisen maahantulon osalta
 Hyvinvointialueen varautumisen perusta on toimivissa normaaliajan palveluissa ja
selkeässä johtamisjärjestelmässä
 Toimivat peruspalvelut esim. maahanmuuttajien ja kotoutujien osalta; tarvittavan erityisosaamisen ja
tuen organisointi hyvinvointialueella
 perheryhmäkodit ilman huoltajaa tulleille alaikäisille lapsille (Hyvinvointialueen lakisääteinen
sosiaalihuollon palvelutehtävä 1.1.2025 lukien)
 Erityisosaamista ja tukea tai vaativia palveluja voidaan järjestää myös yhteistyöaluetasoisesti (sote-
järjestämislain 36 §:n mukaiset yhteistyösopimukset)
 Sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskukset yliopistollista sairaalaa ylläpitävällä
hyvinvointialueella ovat keskeisiä toimijoita tilannekuvan kokoamisessa, ylläpitämisessä ja
tilannekuvatiedon jakamisessa alueen toimijoiden kesken myös laajamittaisen maahantulon
osalta. Valmiuskeskus myös ohjaa yhteistyöalueen valmiussuunnittelua

6. Hyvinvointialueilla huomioitavaa laajamittaisen
maahantulon valmiudessa
 Laajamittaisen maahantulon osalta paine kohdistuu erityisesti rajoilla sijaitseviin
hyvinvointialueisiin, minkä vuoksi kokonaisuus tulee erityisen huolella huomioida ko. alueiden
valmiussuunnitelmissa
 Hyvinvointialueet eivät ole lakisääteisesti vastuussa tilapäismajoituksen järjestämisestä
laajamittaisen maahantulon yhteydessä maahan saapuneille henkilöille, vaan lähtökohtaisesti
tämäkin tehtävä kuuluu vastaanottolain piiriin.
 Sosiaalihuoltolain mukainen tilapäismajoituspäätökset tehdään tarvittaessa yksilöllisin perustein
ja vain siinä tilanteessa, jossa henkilö ei tosiasiallisesti voi saada palveluita
vastaanottokeskuksessa tai järjestelykeskuksessa.
 Majoitustilojen osalta Maahanmuuttovirasto neuvottelee kuntien ja muiden alueellisten
toimijoiden kanssa. Hyvinvointialueen on kuitenkin tärkeää olla tietoinen maahanmuuttoviraston
ja kuntien mahdollisista suunnitelmista, koska niillä voi olla vaikutuksia hyvinvointialueen
palveluihin laajemminkin.
 Laajamittaisen maahantulon yhteydessä myös Sosiaali- ja terveysministeriö tulee pitää
informoituna Maahanmuuttoviraston/Rajan hyvinvointialueiden kanssa sovituista toimista ja
palveluista, joita on sovittu annettavan hyvinvointialueilta.

7. Lainsäädännöllisiä haasteita ja epäselvyyksiä
 Vastaanottolaki säätää sote-palveluiden järjestämisvastuun vastaanottokeskukselle (huom! ei
Maahanmuuttovirastolle).
 Lainsäädännön esitöissä todetaan, että käytännössä sellaiset palvelut, joita vastaanottokeskukset
eivät voi itse tuottaa, tulee hankkia muualta mm. yksityisiltä palveluntuottajilta, järjestöiltä tai
hyvinvointialueilta. Tällaisia palveluita ovat mm. perustason lääkäripalvelut, suun terveydenhuolto,
erityiset sosiaalihuollon palvelut (mm. vammaispalvelut), neuvolapalvelut sekä erikoissairaanhoidon
palvelut.
 Hyvinvointialueilla ei kuitenkaan ole lakisääteistä velvollisuutta tarjota muita kuin kiireellisiä
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Hyvinvointialuelain 6 §:n mukaan hyvinvointialue voi
lisäksi alueellaan ottaa hoitaakseen sen lakisääteisiä tehtäviä tukevia tehtäviä.
Hyvinvointialueen itselleen ottama tehtävä hoitaminen ei saa laajuudeltaan olla sellainen,
että se vaarantaa hyvinvointialueen lakisääteisten tehtävien hoitamisen.
 Eri alueilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta tai
järjestöiltä, joten käytännössä vastaanottojärjestelmälle usein ainoa vaihtoehto toteuttaa palvelut on
se, että ne annetaan hyvinvointialueelta

8. Varautuminen edellyttää yhteistyötä
 Kiireellisen hoidon tarpeen arvioinnin järjestämisvastuu on epäselvä niin käytännössä kuin
lainsäädäntötasollakin vastaanottojärjestelmän palvelujen ja hyvinvointialueen palvelujen
kesken.
 Käytännössä vastaanottojärjestelmän toimilla voi olla laajat vaikutukset erityisesti hva:n
perusterveydenhuollon järjestämiseen, jonka vuoksi työn- ja vastuunjakoa hyvinvointialueiden
ja vastaanottojärjestelmän välillä on tarpeen selkeyttää.
 Vastaanottokeskuksille on delegoitu merkittävää viranomaisvaltaa (mm. harkinnanvarainen
vastaanottoraha tai alaikäisenä ilman huoltajaa saapuneen yksityismajoituksen hyväksyminen).
Myös tämä eroaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon sääntelystä.
 Vaikka lainsäädäntö on osin epäselvä, selvää on, että varautuminen edellyttää kaikissa
tilanteissa eri toimijoiden yhteistyötä ja etukäteissuunnittelua ja epäselvistä asioista
sopimista
 Hallitusohjelman mukaisesti SM on aloittamassa vastaanottolainsäädännön uudistamisen, mikä
osittain mahdollistaa työnjaon selkeyttämisen myös lainsäädäntötasolla

9. Lisätietoja erityisasiantuntija Henna Leppämäki, STM
Kiitos mielenkiinnosta!