Esitelmä Kestävä talous -seminaarissa Rovaniemellä 29.5.2015

1. Tulkintoja talouden
itsetuhoisuudesta
TEPPO ESKELINEN
KESTÄVÄ TALOUS, ROVANIEMI 29.5.2015

2. Itsetuhon dystopia
 Pelko: itsetuhoisuus
 Talous ”tuhoaa itse itsensä”
 Esim ilmastonmuutos: ”kaikki” vastustavat sitä, mutta se ei ole
”meidän” hallittavissamme
 (Ellei se ole ”jonkun” vika: kiinalaiset, öljy-yhtiöt, jne)
 (Tai: toimimme kaikki väärin -> kuitenkin kyse elinkeinoista jne, ei vain
kulutuksesta)
 Tai: hinnoiteltavat ulkoisvaikutukset
 ”Ei kenenkään hallinnassa” = perinteinen dystopia

3. ”Kestävän” synty
 ”Kestävä kehitys” -> poliittinen kamppailu kasvumallin hylkäämisestä
tai jatkamisesta
 Eloonjäämisnäkökulma, vaurauden kasvu eloonjäämisen miniminä
 Poliittisen huomion siirtäminen reunaehtojen manipulointiin
(saasteet, sääntelyjärjestelmät)
 ”Kestävä” = ominaisuus, ”sustainable” = jatkettavissa oleva, viittaa
enemmän toimintaan.
 Mutta edelleen pelkona: entä jos nimenomaan kasvumalli, eikä sen
väärin manipuloidut reunaehdot, on itsetuhon ydin?
 Joka tapauksessa ”rakenteellinen ongelma”

4. Mitä tarkoittaa rakenteellisesti
kestämätön?
 1 Universaalisuus: Ei yleistettävissä oleva
 2 Moraalisuus: Epäoikeudenmukainen (onko ”kestämätön”: voi
jatkua vaikka olisi väärin, pelko: vallankumous; kestävä voi merkitä
myös sietämättömien olosuhteiden jatkuvuutta)
 3 Kontrolli: Toimijoidensa hallitsemattomissa
 4 Uusklassinen käyttö: markkinoita häiritsevä (kestävyyden
rakenteellisena esteenä väärinhinnoittelu)

5. Sosiaalinen ontologia (1)
 Jos ”talousjärjestelmä” on itsetuhoinen, on määriteltävä
”järjestelmä”.
 Liberaali tulkinta: kompleksisten markkinatransaktioiden joukko ja sen
toimintakehys (->kehyksen muutokset, kannustimet jne).
 Muut tulkinnat: sisältää ”rakenteellisia” tekijöitä
 Ydinkysymys: missä mielessä talousjärjestelmä on enemmän kuin
siihen osallistuvien yksilöiden (intentioiden, toimien) summa?
 Esim. Durkheim: ihmiset toteuttavat jotakin kollektiivista tavoitetta
mieltämättä itse tavoittelevansa sitä
 Itsetuhoinen yksilö vs itsetuhoinen yhteisö

6. Kaksi kritiikkiä
 1 Ekologinen taloustiede: toimimme markkinoilla oikein, mutta
väärinhinnoittelu johtaa itsetuhoon
 ->ulkoisvaikutusten hinnoittelu, cap-and-trade jne
 2 Heterodoksinen taloustiede: talousjärjestelmä on rakenteellisesti
epävakaa ja tuhoutuu markkinatoimijoiden toimiessa ”oikein”
(finanssikriisit, luokkasuhteiden kärjistyminen)
 ->finanssimarkkinoiden regulaatio, funktionaalisen tulonjaon
korjaaminen
 ->osittain päinvastaisia johtopäätöksiä, yhteinen ajatus: yksilöiden
rationaalinen toiminta johtaa kollektiiviseen tuhoon, jossain mielessä
siis rakenteella omat lainalaisuutensa

7. Rakenteellinen (1)
 1) ei poliittinen päätös, joka voidaan perua
 2) institutionaalinen kitka, myös markkinoiden konservatismi: ei välitä
suoraan toimijoiden intentioita
 3) markkinatransaktioiden itsensä ylittävä lopputulema, esim
”näkymätön käsi” (moraalinen käännös)

8. Rakenteellinen (2)
 Aikaväli – kaikki järjestelmät tuhoutuvat joskus
 Makrososiologia ja syklit – kaikki järjestelmän ajautuvat
korruptoituneeseen vaiheeseen
 Jatkuvuuden tuottamat pakot (”kapitalismi ei jatku ilman
laajenemista”, pääoma ”olentona”)
 Liian hitaat käänteet (”väestö kasvaa joka tapauksessa 9 miljardiin”)
 Koordinaation puute (vangin dilemmat jne, esim beggar thy
neighbour, säästämisen paradoksi, osaoptimointi jne)

9. ”Johtopäätös”
 Itsetuhoisuus voi olla ongelma vain rakenteellisessa mielessä
 ”Rakenteellinen” ei tarkoita mitään ilman lisämääreitä