Download to read offline
Ohjauksen tila ja liike.
- 1. Pekka Ihanainen pekka.v.ihanainen(at)ihanova.fi OHJAUKSEN TILA JA LIIKE Kun hakeemielikuvia tilalle ja liikkeelle ohjauksen yhteydessä, voi nähdä lintuparven lennossa taivaalla sekä konserttimestarin ilmeet, eleet ja kehon liikkeet orkesterin soittaessa ilman kapellimestaria. Parvi asemoituu taivaalle, mutta sillä on suhde myös alhaalla olevaan maastoon ja sen muotoihin ja ulokkeisiin. Ohjaus määrittyy jatkuvasti uudelleen tässä avoimessa (taivas) ja rajoittavassa (maasto) tilassa. Ohjaus ottaa tämän (uudelleen)muotoutuvan tilan huomioon omissa otteissaan antaen vapautta ja kertoen rajoista parven (ohjattavien) itseohjautua. Ohjauksen liike on samanaikaisesti omaehtoista ehdottamista ja huomioon kiinnittämistä. Konserttimestari yrittää vaikuttaa sekä instrumenttien sisääntuloihin, intensiteettiin ja vaimentumisiin että myötäeläen hyväksyen ja vahvistaen tapahtumassa olevaa. Konserttimestari kehon kielellään (liikkeillään) antaa orkesterin elää tulkintaansa, johon hän sitten taas ehdottaa uuden käänteen, suunnan tai keskittyneisyyden. Ohjauksen liike, silloin kun ohjaaja ei ole keskiössä, on verrannollinen konserttimestarin toimintaan osana orkesteria. Entä miten avata itse ohjausta tilassaan (parvi taivaalla) ja liikkeissään (konserttimestarin kehollisuus)? Ohjaus sisältää ohjattavat (parvi, orkesteri). Tai ohjattavissa itsessään on jo ohjaus sisällään. Ohjauksessa on mukana myös ohjaaja (parven itseohjautuminen ehkä ohjaavien johtajiensa kautta sekä konserttimestari). Ohjaus on ohjaajan ja ohjattavien dynamiikkaa vuorovaikutuksessa sekä tavoitteellisuudessa, joka voi olla myös luonteeltaan ennalta määräämätöntä. Ohjaus on ohjaustilan ja -liikkeen havainnointia, ymmärtämistä ja aktivointia ohjaajan ja ohjattavien vastavuoroisuudessa. Kun liitämme ohjauksen oppimiseen ja opetukseen, työnhakuun ja urapolkuun, itsetuntemukseen ja kehittämiseen tms., niin ohjauksen tila on mahdollista nähdä sekä julkisena että henkilökohtaisena tilana. Ohjaus julkisena tilana kytkeytyy pääasiassa yhteiskunnallisiin instituutioihin kuten kouluun, työpaikkaan, virastoon, seuraan, yhdistykseen ja yhteisöön ja verkostoon. Ohjaus henkilökohtaisena tilana avautuu yksilöiden ja persoonallisuuksien kautta. Kyse on siitä, miten ihmisten elämänhistoria ja -kokemukset, nykyinen asema ja asennoituminen sekä näkymät ja suuntautumiset tulevaisuuteen ovat läsnä ohjaustapahtumassa. Ohjaukseen julkisena tilana liittyvät sopimus- ja sopivaisuusmääreet ja -rajat sekä niiden pohjalta julkisuuden määrittely yhdessä ohjaajan ja ohjattavien kanssa. Henkilökohtaisena tilana ohjaukseen liittyy erityisesti ohjattavien omistajuus suhteessa ohjaustilaan ja -tekoihin. Tämä
- 2. omistajuus voi toteutuaajan, huomion ja kunnioituksen antamisessa ”ohjattaville” - ts. oppijalle, työnhakijalle ja -vaihtajalle, itsensäkehittäjälle tms. Henkilökohtaisen ohjaustilan muotoutumisessa ohjaajan läsnäolo on erityisen tärkeä, ja se tarkoittaa sellaista läsnäoloa, joka ei vie tai ota tilaa ohjattavilta. Se on ohjattavan näkökulmasta kokemus siitä, että ”tämän ohjaajan” läsnäollessa saan olla juuri se, kuka olen, ja hän on minua varten tässä ja se tuntuu hyvältä ja vapauttavalta. Ohjaus julkisena ja henkilökohtaisena tilana koskettaa avointa ja suljettua tilaa. Ensin mainittu on lähempänä julkista kuin henkilökohtaista, ja suljetun tilan kohdalla on pikemminkin päinvastoin. Ohjausta avoimena ja suljettuna tilana voidaan tarkastella myös itsenäisesti. Avoin tila on aina jossakin mielessä rajaton, on se sitten julkinen, henkilökohtainen tai jotain muuta. Ohjaus avoimena tilana voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ohjaukseen tulevia asioita ei mitenkään ennakolta määritellä. Ja vastaavasti ohjauksen toteutuminen annetun agendan mukaan on suljettu ohjaustila. Tietysti avointa ja suljettua ohjaustilaa on mahdollista määritellä myös pelkästään fyysisesti, jolloin esimerkiksi aulassa, puistossa tms. paikassa tapahtuva ohjaus on avoin, ja oven takana olevassa huoneessa tapahtuva on suljettu ohjaustila. Kun ohjausta ajatellaan jollakin tavalla tavoitteellisena toimintana, niin avoimen ja suljetun ohjaustilan väliin jää eräänlainen välitila, joka on kiinnostava ja tärkeä. Kaikki ohjaustilat ovat jossakin suhteessa aina välitiloja verrattuna puhtaan avoimiin tai suljettuihin tiloihin. Ohjauksellisen välitilan luonteen ymmärtämisen kannalta on nähtävä avoimuuden ja suljettuuden määrittävän samanaikaisesti ohjaustilaa. Mikä ohjaustapahtumassa voi olla tai on avointa, mikä pitää olla tai on suljettua ja millaisen ohjauksellisen dynamiikan ne mahdollistavat? Ohjaustilaa on mahdollista tarkastella fyysisenä tilana, kuten edellä todettiin, sekä sosiaalisena että mentaalisena tilana, ja ne kaikki vaikuttavat toisiinsa autenttisissa ohjaustiloissa. Fyysinen tila viittaa siihen, miten tila on kalustettu, millaisia materiaaleja pinnoissa on, miten valo ja valaistus tilassa toteutuvat ja millainen akustiikka siinä on. Ne kaikki vaikuttavat siihen, miten ihmiset voivat asettua tilaan ja miten vuorovaikutus tilassa voi tapahtua. Keskustelu esimerkiksi hyvin kaikuvassa tilassa on rasittavaa ja siksi ohjauksellisesti hankalaa. Fyysinen tila antaa puitteet sosiaaliselle ohjaustilalle, mutta se ei kuitenkaan suoraan määritä sitä. Ohjauksen sosiaalinen tila viittaa siihen, miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Sosiaalisuus voi olla yksisuuntaista ja monologista, tavallaan ohipuhumista, vaikka se vaikuttaakin kaikkiin osallistujiin. Ohjauksellisesti tällainen sosiaalinen tila on heikko tai tulokseton, ts. se ei oikeastaan ole ohjaustila. Vasta kun sosiaalinen vuorovaikutus on vastavuoroista ja dialogista, kuuntelevaa ja samasta asiasta ja aiheesta jatkavaa ja yhteisen - sanattoman tai sanallisen - sopimuksen jälkeen uuteen sisältöön siirtyvää, silloin sosiaalinen tila on aito ohjauksellinen tila.
- 3. Ohjaus mentaalisena tilanaliittyy mukana olevien ihmisten läsnäolon laatuun. Se voi olla heikkoa tai voimakasta ja painottua joko tiedolliseen tai emotionaaliseen läsnäoloon. Ohjauksen sosiaalinen tila rakentuu ihmisten kognitiivistista ja emotionaalisista läsnäoloista, ja ohjaajan mentaalinen läsnäolo tai poissaolo on avaintekijä ohjauksen sosiaalisen tilan laadussa. Ohjaustilan sosiaalinen vuorovaikutteisuus voi parhaimmillaan olla tasavertaista ja dialogista, jolloin sen vaikuttavuus pohjautuu vertaisuuteen. Se voi olla myös ohjauksellista, jolloin ohjaajan tukevilla ja herättelevillä teoilla on ohjaustilaa rakentava vaikutus. Vuorovaikutteisuus voi olla luonteeltaan myös neuvovaa, jolloin ohjattavalla on vastaanottava rooli, ja hän voi toimia neuvojen suuntaamalla tavalla ajallis-paikallisesti myöhemmin. Ohjauksen liikettä kuvattiin tämän kirjoituksen alussa metaforalla konserttimestarista. Ohjauksen liike tulee näkyväksi konserttimestarin ilmeissä, eleissä, asennoissa ja koko kehon liikkeissä. Liikkeet voivat olla kohtimeneviä (”mitä ajattelet, tunnet”) tai etääntyviä (”hmmm, tavallaan, entäs”). Ne voivat olla myös ympäröiviä, tilaa tekeviä liikkeitä, joiden avulla ohjattavat vapautuvat omiin ajatus-, tunne- ja kehotekoihin (”mitä on ympärilläsi, anna sen puhua tai huomaa sen kautta itsesi tai ryhmä”; ”anna hiljaisen ja tyhjän tulla omaksesi”; ”liitä siihen oma panoksesi”). Kohtimenevän ja ympäröivän ohjausliikkeen variaatioita ovat suoraviivainen ja kaareva liike, mutta ne eroavat ensin mainituista siinä, että ne ovat ohjauksellisessa mielessä hieman kauempana ohjattavista ( ”mitä ajattelet” tilalla voisi olla ”saattasitko tästä ajatella tällä tai tuolla tavalla”, tai ”tuleeko mieleesi jotain …”; ”ympärillä olevan” tilalla voisi olla ”jos muistelet tai jos ottaisit toisen näkökulman …”). Ohjauksellinen liike voi olla myös kuulostelevaa ja tunnistavaa eli ohjattavien tilanteen havainnointia, tulkintaa ja ymmärtämistä. Se voi olla määrittävää eli ohjaaja ilmaisee, että ”kyse näyttäisi olevan tästä …” tai vastakkain asettuvaa eli esimerkiksi sanoen että ”olisin eri mieltä”, ”mielestäni menet harhaan” jne. Ohjausliikettä voi kuvata myös (tilaan)heittävänä (”mitäs sanotte tästä?”) tai kiinni ottavana (”huomaan, että …”) ja pyörittelevänä (”tunnen nyt niin, että … toisaalta, toisaalta …”). Ohjaus tilana ja liikkeenä katsovat ohjaustapahtumaa eri näkökulmista, mutta ohjauksen käytännöissä ne yhdistyvät toisikseen. Ohjauksen tila on ohjaustapahtuman konteksti, jota täytyy koko ajan ylläpitää ja luoda uudestaan. Ohjauksen liike tarkoittaa ohjaustapahtumassa ohjaajan ja ohjattavien tekoja, jotka vastavuoroisesti vaikuttavat toisiinsa, ja ohjaajalla on asemansa kautta viimevastuu ohjaustapahtumasta.