Artikkelini Mertkityksestä laatuun, Paakkunainen Kari (toim. 1999) Arviointitutkimus ja nuoriso. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura.

1. SISALLYS
Johdannoksi nuorisotyölle: evaluaation kanssa voi elää
KARI PAAKKUNAINEN
Lasten ja nuorten osallistuminen yhdyskuntasuunnitteluun
arvioinnin kohteena
MARKETTA KYTTÄ
Evaluaatiotutkimuksesta sosiaalitieteissä
MARJA HOLMILA
Koulutuksen arvioinnin vaikutukset - esimerkkinä
yliopistoarviointi
TAINA SAARINEN
Merkityksestä laatuun. Haasteena nuorisotyön tutkimus
PETRI CEDERLÖF 77
Nuorisoprojektit ja evaluaatiot - noviisinäkökulmia
JAANA LÄHTEENMAA 112
Nuorisotyön evaluaatio'poliittisen' uudelleenlöytämisenä
KARI PAAKKUNAINEN 123
Evaluation and youth. From accountability reckoning to
dynamic youth work
KARI PAAKKUNAINEN 2OO
KIRJOITTAJAT 206
20
Julkaisujen tilaukset:
N uorisotutk i m usverkosto
Olympiastadion, Eteläkaarre
00250 Helsinki
p. 09-348 24326
fax.09-454 4837
sähköposti : nuori@al I i.fi
Kansi: jussi Konttinen
Taitto: Leena Suurpää
@ Nuorisotutkimusseura ja tekijät
ISBN:951-96930-8-4
Hakapaino Oy, Helsinki 1999
61

2. Fr-
MERKIWKSESTA LAATUUN
HAASTEENA NUORISOTYÖN
TUTKIMUS
PETRI CEDERLÖF
Tässä kirjoituksessa tarkastelen suomalaisen nuorisotyön tar-
joamia ajankohtaisia tutkimushaasteita erityisesti laadun arvioin-
nin ja kehittämisen kannalta. Kirjoitukseni taustana ovat kevääl-
lä 1999 aloittamani tutkimus ja sitä edeltänyt työ, jonka yhtey-
dessä olen koonnut nuorisotyön merkitystä ja asemaa puolusta-
via näkökulmia (Aika Kone 1999; Cederlöf 1998). Nuorisotyön
merkitysperustelut j a nuorisotyön tavoitteet edellyttävät nykyistä
pitkäjänteisempää ja syvällisempää tarkastelua: yhtaalta teoreet-
tista paneutumista niiden mielekkyyteen, toisaalta kälännön nuo-
risotyön tutkimusta. Tällainen tutkimusproblematiikka on moni-
tahoinen, laaja ja haasteellinen: nuorisotyön tutkimus on itses-
sään monitahoinen tutkimushaaste, jota ei ole systematisoitu ja
se kietoutuu alan kehittämisen ongelmiin.
Tutkimukseni pyrkimys on kyetä suunnistamaan siinä aiheiden
ja teemojen viidakossa, jonka erilaiset ja eri tasoiset tutkimuson-
gelmat muodostavat. Ne versovat esiinnuorisotyöstä kohteena, jota
voidaan tarkastella monesta näkökulmasta: tutkimuskohteena nuo-
risotyö on monimuotoinen ja rikas mutta myös teoreettisesti jäsen-
tymätön, sekavakin. Tässä viidakossa tutkimuksen ja kehittami-
t
77

3. '
PETRI CEDERLÖF MERKITYKSESTA LAATUUN
Jäsennän tutkimuksen lähtökohtia ja tavoitteita tarkastelemalla
neljää tutkimukseen vaikuttavaa intressiä, joiden kautta tutkimuk-
sen tehtäviä voidaan kuvata. Näitä ovat: 1) legitimaatiointressi, 2)
kehittämisintressi, 3) teoreettinen intressi sekä 4) metateoreettinen
ja kriittinen intressi. Jäsennykseni on vain kartoittava hahmotel-
ma, jonka tarkoituksena on helpottaa ongelmakentän tarkastelua
ja valaista tämän kirjoituksen osien yhteyttä toisiinsa.
Legitimaatiotehtävä
Nuorisotyön sisällä keskustelua sen tavoitteista, sisällöstä, identi-
teetistä ja asemasta on käyty koko sen olemassaolon ajan. 1990-
luvun alkupuolella nuorisotyö kohtasi omalta osaltaan niin sano-
tun lamavaikutuksen, eli sen resursseihin kohdistuneen leikkaus-
uhan. Nuorisotyö reagoi tilanteeseen esittämällä julkisesti argu-
menttej a nuorisotyön merkityksen puolesta; perusteluj a esitettiin
sekä kansalaisorganisaation (Allianssi) että hallinnon (opetusmi-
nisteriön liikunta- ja nuoriso-osasto) taholta (Muistio I 992; Usko
tai ä1ä - tosiasioita nuorisotyöstä 1992). Perustelun tarve ilmenee
myös lamavaikutusten tiedostamisen aikoihin Nuorisotyö-lehdessä
käydystä toimialakeskustelusta (Nuorisotyö: Arvola, Harju, Joki,
Kemppainen, Kärkkäinen (Taisto), Manninen ja Telemäki 1992,
Kemppainen, Kuikka ja Kukkamaa 1993).
Tämän luosilgnnmenen aikana veikkausvaroista myönneffy val-
tionapu nuorisotyölle on vähent1myt sekä absoluuttisesti että suh-
teellisesti. Erityinen huoli on kohdistunut kunnallisen nuorisotyön
monissa tapauksissa uhanalaiseksi koettuun asemaan julkisena pal-
veluna: nuorisotoimen resurssiongelmat heijastuvat usein myös jär-
j estojen toimintaedellytyksiin j a mahdollisuuksiin. Erilaisten "ongel-
mapainotteisten" nuorisotyön prqektien ja hankkeiden julkinen ra-
hoitus Suomessa ei ole viime vuosina vähentynyt. Tavanomaisen,
avoimen kunnallisen perusnuorisotyön asema on sen sryaan heiken-
sen kasr'rrstot kietoutuvat osittain yhteen ja muodostavat toisinaan
vaikeakulkuisia tiheikköj ä, mutta kulkureiteiksi sopivia polkuj a on
myös 1öydettävissä. Pyrin piirtämään tämän teoreettisen retkeilyn
perusteella jonkinlaista kafitakuvaa. Tämä vertauskuvallinen karlta
ymmärrettäköön kokonaiskuvaksi nuorisotyön tutkimuksen, arwi-
oinnin ja kehittämisen haasteista. Sitä voidaan toivoakseni käyttää
suunnistusapuna sekä nuorisotyöhön kohdistuvassa tutkimukses-
sa ja sen kehittämisessä että nuorisotyön kehittämisessä.
Tätä kirj oittaessani oma tutkimusmatkani nuorisofyöhön on
kesken, joten teksti koostuu jatkuvasti muuntuvasta karttaluon-
noksesta ja polunpätkien kuvauksista. Esitän aluksi neljä näkö-
kulmaa tutkimuksen tehtäviin. Samojakin teemoja tarkastellaan
toistuvasti hiukan eri näkökulmista, jotka voidaan ymmärtää rei-
teiksi rajatumpiin tutkimusnäkökulmiin. Jäsennän nuorisotyön
merkityksen ja sen tavoitteiston arviointia suhteessa arvioijan
intressin ja sen painotusten oikeutuksen ongelmaan. Sama ongel-
ma toistuu kysymyksessä teoreettisen käsitteen määrittelyn tar-
peesta, joka johtaa meidätpohtimaan laadunkäsitettä. Laadun ja
sen arvioinnin kriteerien tarve ja tarkoituksenmukaisuus ilmen-
tävät myös näkökulman oikeutuksen ongelmaa. Niihin liittyymyös
suuri joukko sisällöl1isiä ja metodologisia haasteita. Vastaavat
aiheet ilmenevät tarkasteltaessa soveltavan ja sitoutuneen tutki-
muksen mahdollisisa aiheita ja menetelmiä. Lopuksi tarkastelen
kokonaisnäkökulman ja ajankohtaisen tutkimusotteen ideaa nuo-
risotyön tutkimuksessa j a kehittämisessä.
Tutkimuksen tarve
Nuorisotyön tutkimuksen haasteita voidaan tarkastella niihin kie-
toutuvien motiivien japyrkimysten kautta. Erilaiset tekijät voivat
suunnata tutkimusta ja luoda erilaisia näkökulmia, joiden kautta
myös tutkimuksen perusteltalrrus ja tehtävä määrittyvät eri tavoin.
/ö 79

4. LT PETRI CEDERLÖF MERKIryKSESTA LAATUUN
edun mukainen ajateltaessa julkisten varojen kohdentamista, tar-
koituksenmukaisuutta j a tehokkuutta.
Nuorisotyön yhteiskunnallisen roolin aj ankohtainen tutkimus
I iittyy kysymyksiin kunnallisen palvelutuotannon kehityksestä j a
kansalaisj är; estöj en roolista palveluiden tuottaj ina. Vielä I aaj em-
pia kysymyksiä ovat nuorisotyön asema ja rajat suhteessa sosiaa-
lityöhön, kouluunja kodin rooliinyhteiskunnassa, työnjako ja yh-
teistyö näiden välillä sekä nuorisotyön itsensä sisällä sen eri muo-
toj en välillä. Tarvitaan j äsentyneitä käsityksiä esimerkiksi siitä,
miten lasten, nuorten ja aikuisten elämä yhteiskunnassa rakentuu
lähitulevaisuudessa. Nuorisotyön tarkoituksenmukaiseen kehitta-
miseen tarvitaan ihmiseenja yhteiskuntaan kohdistuvaa tutkimus-
ta ja kokonaiskuvan muodostamista sen tuloksista.
Ajankohtaisia nuorisotyön kehittämisen haasteita ovat arvioin-
ti ja laatutyö. Laadun arviointia on erityisesti teollisuudessa ja lii-
ketoiminnassa harjoitettu aiemminkin, mutta SO-luvulta lähtien
laadusta, arvioinnista ja laadunhallinnasta on tullut jo lähes väis-
tämättömiä aiheita monilla aloilla. Euroopan unionin laadunedis-
tämispolitiikka j a EU-rahoitukseen kytkeytyvä arvioinnin vaati-
mus ovat lisänneet laatukeskustelua ja arviointia myös julkisilla
palvelualoilla. Laatuajattelu ulottuu tuotteesta tai palvelusta
työprosessin ja organisaation toiminnan kautta hallintoon ja joh-
tamiseen. Arviointia voidaan perustella tulosohj auksen, strate gi -
sen suunnittelun ja toiminnan kehittämisen tietotarpeilla, toimin-
nan oikeuttamisen tarpeella ja monilla muilla syillä. Ajankohtai-
sen kehittämisintressin kautta keskeisiksi tutkimusongelmiksi nou-
sevat nuorisotyön vaikuttavuus sekä siihen liittyvät arvioinnin ja
laadun kriteerit. Tutkimuksen tehtävänä on tavoittaa nuorisotyölle
sopivia arvioinnin ja laadun työkaluja.
Laatu on yhteydessä työn merkitykseen. Nuorisotyön merki-
tystä on perusteltu mm. taloudellisesti ja sivistyspoliittisesti sekä
hyvinvointipoliittisesti (Sjöholm 1995, 1.997), mutta jäsentyneet
kysymykset nuorisotyön vaikuttavuudesta ja sen arvioinnista, työn
laadun määrittelystä ja kehittämisestä * puhumattakaan vastauk-
tynyt. Keskustelu nuorisotyön asemasta ja merkityksestä onkin jat-
kunut myös I'uosikymmenen loppupuolella (Cederlöf 1998; Nuori-
sotyö: Arola 1997; Anttila, Cederlöfja Nerelli 1998).
Keskustelu nuorisotyön yhteiskunnallisesta merkityksestä ja sen
perustelusta ei kuitenkaan kiinnity pelkkään rahoitusongelmaan
vaan paljon laajempiin kysymyksiin nuorisotyön roolista, identi-
teeti stä j a asemasta yhteiskunnassa. Nuorisotyön yhteiskunnalli-
sen merkrtyksen ja perustelun sekä niiden tutkirnuksen motiivrt liit-
tyvät toimialan resursoinnista kannettuun huoleen, mutta samalla
myös toimialan j ulkiseen profiilin selkiyttämiseen, nuorisotyön
käsitteen ja sen ammatillisuuden määrittelyyn, nuorisotyön mah-
dollisuuteen oikeuttaa oma paikkansa yhteiskunnassa.
Merkitysperustelujen tukevoittaminen ja nuorisotyön aseman
oikeuttaminen tutkimuksella muodostavat nuorisotyön sisältä nou-
sevan legitimaatiointressin. Ajatuksena on puolustaa nuorisotyötä
tutkimuksella, joka tukee nuorisotyön puolesta esitettäviä argu-
mentteja tai tarjoaa uusia perusteluja. Tutkimus pyrkii osoitta-
maan nuorisotyön olemassaolon ja toimenkuvan mielekkyyden
ja tarkoituksenmukaisuuden. Nuorisotyön aseman puolustami-
nen j a yhteiskunnallinen perustelu edellyttävät nuorisotyön teh-
tävien j a tarkoituksenmukaisuuden määrittelyä, tulostavoitteiden
selkiyttämistä sekä tulosten ja vaikuttavuuden esittämistä. Nämä
edellytykset kietoutuvat ajanmukaisiin haasteisiin: toimialakoh-
taiseen laatukäsitteistön räätälöintiin, laadun arviointiin ja kehit-
tämistyöhön.
Kehittämistehtävä
Nuorisotyön tutkimuksen kehittamisintressi painottaa sellaista tut-
kimusta, joka auttaa suuntaamaan nuorisotyön käytäntöjä ja voi-
mavaroj a mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämä
intressi on paitsi nuorisotyön sisäinen, myös koko yhteiskunnan
BO
B1

5. '
PETRI CEDERLÖF MERKIryKSESTA LAATUUN
nuorille suuntaamia palvelutoimintoja, joihin nuoret osallistuvat
vapaaehtoisesti vapaa-aikanaan j a joissa nuorisotyöntekijä on vä-
littömässä kontaktissa nuoreen, voidaan nimittää "avoimeksi" tai
"perusnuorisotyöksi." Tällaisen toiminnan tarvetta on perusteltu
mm. valmiuksia ja mahdollisuuksia lisäävillä sekä ongelmia en-
naltaehkäisevillä vaikutuksilla. Siinä keskeistä on jatkuvuus ja
pysyvyys toimintamahdollisuuksien ylläpitamiseksi sekä erityisiä
hankkeita väljemmin ja monimuotoisemmin määrittyneet fyön ta-
voitteet. (Cederlöf I 998.)
Teoreettinen tehtävä
Teoreettisen tutkimusintressin puitteissa nuorisotyö on olemassa-
oleva yhteiskunnallinen ilmiö, tutkimuskohde, jonka tarkastelussa
keskeisintä ei ole tutkimustulosten käytännöllinen hyöty. Se voi-
daan ymmärtää tieteelliseksi perustutkimukseksi. Käytännön hyö-
dynnettäqrys ei määrää tutkimusvalintoja, mutta tutkimuksen it-
senäisyys ei toki sulje pois sen tuloksien mahdollista hyötyä: ylei-
senä tutkimusaiheena voi olla nuorisotyön merkitys.
Yleisimmillään tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen: mikä
ja mitä on nuorisotyö. Kattavassa tutkimuksessa nuorisotyötä voi-
daan tarkastella määrittelemällä ja kuvaamalla kaikki ne ilmiöt,
jotka kuuluvat nuorisotyön piiriin. Voidaan myös määritellä ja
kuvata nuorisotyön ominaisuuksia ja tunnusmerkkejä. (Nieminen
1991.) Voidaan tutkia nuorisotyötä ja sen kehitystä historiallisesti,
tai käsitellä sitä aj ankohtaisen 1äpileikkauksen perusteella. Tutki-
mus voi olla monitieteistä tai rajoittua tietyn tieteenalan, esimer-
kiksi sosiologian näkökulmaan. Tutkimus voidaan rajata kohdis-
tamalla näkökulma tiettyihin nuorisotyön toimintoihin (esimerkik-
si nuorisotalot) tai nuorisotyön eri tasoihin. Tasoja ovat institutio-
naalinen (yhteiskunnallinen j a hallinnollinen) taso, organisaatioi-
den (esimerkiksilärjestöjen, seurakuntien, kuntien) taso tai sosiaa-
sista niihin - ovat nuorisoalalla vasta alullaan (wt. Nurmi ja Ta-
ponen 1999). Tilanteessa, jossa laatufyö ja arviointi ovat leviä-
mässä nuorisotyön moniin organisaatioihin ja käytäntöihin, on myös
kehittämisinhessiin noj autuva yleisempi tutkimus tarpeellista. Sel-
vyyden j a kokonaiskuvan puutteen vuosksi voimavaroj a haaska-
avaa päällekkäistä työtä tehdään,jos alan eri organisaatiot raken-
tavat omia keskenään yhteismitattomia toimintamalleja sekä selvi-
tyksiä ja strategioita. Erilaisten arviointiraporttien sisältö voi ha-
jautua monimerkitykselliseksi, hämäräksi tai tulkinta-arvoltaan
köyhäksi j a strate gioiden sisältö etääntyä käytännöstä. Tarvitaan
työn käytäntöön nojaavia toimialakohtaisia linjauksia ja niitä kos-
kevaa ajatusten vaihtoa. Alan kehittämistyöhön kytkeytyvä tutki-
mus, joka tukeutuu teoreettiseen jäsennys- ja selvitystyöhön, voi
säästää voimavaroja ja kehittaa yhteistyrikaytäntöjä pienellä toi-
mialal1a.
Nuorisotyössä erityisesti projektien ja hankkeiden arviointi on
1990-1uvu11a yleistynyt ja sitä on pyritty sitomaan joihinkin "mit-
taristoihin". EU-rahoitteisten hankkeiden piirissä arviointia yleensä
edellytetään ja sama käytäntö on leviämässä muihinkin toimintoi-
hin. Tässä kirjoituksessa f a tutkimuksessani) en kuitenkaan tar-
kastele tavoitteiltaan j a kestoltaan tarkasti raj attuj en proj ektien j a
hanld<eiden evaluaation ongelmia. Sen sij aan käsittelen erityi sesti
perinteisen "avoimen perusnuorisotyön" arvioinnin mahdollisuut-
ta ja siihen liittyviä kehittämishaasteita. Tavanomaisen nuoriso-
työn mahdollistaman vapaa-ajan toiminnan merkityksen arvioimi-
nen on selvästi vaikeampaa kuin rajatun projektin tai esimerkiksi
nuorten työpajan tulosten arviointi. Sen arviointikäytännöt ovat
haaste tutkimus- ja kehittämistyöIle.
Tämä on karkea erottelu. Tavanomaisen avoimen perusnuori-
sotyön määritelmän ulkopuolelle voidaan lukea toiminnat, jotka
ovat tavoitteiltaan selkeämmät ja rajatummat ja joiden perustelu
kiinnittyy enemmän jo olemassaolevaan ongelmaan tai haasteesen
kuten esimerkiksi erityisnuorisotyö ja työttömien nuorten työllis-
tymistä edistävät toiminnot. Järjestöjen, kuntien ja seurakuntien
B2 B3

6. '
PETRI CEDERLÖF
MERKIryKSESTA LAATUUN
Metateoreetti nen ja kri ifti nen tehtävä
Yleinen metatason tutkimusintressi kohdistuu nuorisotyön tutki-
mukseen ja kehittämiseen teoreettisesti ikään kuin niiden ulkopuo-
lelta. Tällainen näkökulma tutkimukseen on tarpeellinen, koska
nuorisotyön tutkimuksella ei ole vakiintunutta asemaa: metatutki-
muksen tehtävänä on rakentaa nuorisotyön tutkimukselle metodo-
logiaa ja jäsentää tarkoituksenmukaisia rajauksia, joiden kautta
tutkimus voi toteutua. Kysymyksessä on soveltava tieteenfilosofi-
nen tutkimus, jossa määritellään myös nuorisotyön ja sen tutki-
muksen keskeisiä käsitteitä ja kehitetaän teoreettisesti tutkimus-
aluetta. Haasteita ja ongelmia tällöin ovat mm. kattavan nuoriso-
ffön määritelmän ja nuorisotyön teorian hahmottaminen. Sisällöl-
lisesti metatason tutkimus kohdistuu myös aikaisempaan nuoriso-
työn tutkimukseen ja ajankohtaisen kokonaiskuvan muodostami-
seen nuorisotyöstä.
Metateoreettinen intressi kohdistuu myös nuorisotyön arvioin-
nin metodologiaan. Lisääntynyt arviointitoiminta on tuottanut uu-
den yhä yleistymässä olevan asiantuntijuuden muodon. Arviointi
ja sen suhde yhtaältä hyödynnettävyyteen, toisaalta tieteelliseen
tutkimukseen on monitahoinen teoreettinen ongelma-alue. (Ks.
Eräsaari et al 1999.) Mielekäs arviointitutkimus edellyttää meto-
dologista ja tietoteoreettista analyysiä ja filosofista pohdintaa tut-
kittavasta ilmiöstä (Virtanen 1997). On määriteltävä keskeiset
käsitteet, sidottava ne paitsi mielekkääseen kokonaisyhteyteen ja
käsitykseen tutkimuksen tiedonmuodostuksen luonteesta, myös
nuorisotyön käytäntöön. Taustakseen tutkimus edellyttaä monitie-
teellistä näkökulmaa, jonka varassa nuorisoryötä koskevia argu-
mentteja, nuorisotyön pyrkimyksiä ja toimintoja voidaan kriitti-
sesti arvioida.
Erityisesti nuorisotyön laatu- j a arviointikriteerit voidaan ot-
taa meta-arvioinnin kohteeksi ja tarkastella niiden tarkoituksen-
mukaisuutta monesta eri näkökulmasta. Yleisen laatukäsitteis-
lisen r,uorovaikutuksen yhteisötaso (nuorisotyön ja nuorisotoimin-
nan käytäntö) (Nieminen I 988).
Teoreettisella nuorisofyön tutkimuksella voidaan ensiksikin
määritellä nuorisotyön julkilausutut (esimerkiksi lakisääteiset) teh-
tävät sekä ne inhimilliset ja yhteiskunnalliset tarpeet, joihin nuori-
sotyö pyrkii vastaamaan. Toiseksi voidaan arvioida tällaisten nuo-
risotyön tehtävien tarkoituksenmukaisuutta. Kolmanneksi voidaan
määritellä muita nuorisotyön tehtäviä, toistaiseksi toteutumatto-
mia, mahdollisia j a tulevia nuorisotyön haasteita. Tällainen ulkoi-
nen nuorisotyön tutkimus tarjoaa samalla aineistoa nuorisotyön
merkityksen perustelulle j a kehittämiselle.
Ulkokohtainen tarkastelu ei kuitenkaan riitä tyydyttävän koko-
naiskuvan muodostamiseen. Näkökulmaa tulee rikastaa "sisäisel-
lä" tutkimuksella, jolloin aiheena ovat nuorisotyön piirissä tähän
mennessä esitetyt sekä ajankohtaiset, vallitsevat käsitykset nuori-
sotyön tehtävistä ja merkityksestä, nuorisotyön roolista sekä sen
oikeutuksesta ja perusteluista. Yleisimmillään tämä tarkoittaa nuo-
risotyöorganisaatioiden tavoitteissa ja shategioissa ilmeneviä nä-
kemyksiä. Sisäistä näkökulmaa voidaan edelleen syventää kohdis-
tamalla tutkimus käytännön nuorisotyötä tekevien työntekijöiden
kasityksiin nuorisotyön tehtävistä j a tarpeellisuudesta. Vastaavas-
ti voidaan ottaa tutkimuskohteiksi nuorisotyön mahdollistamaan
toimintaan osallistuvien j a siihen osallistumattomien nuorten käsi-
tykset; voidaan myös tutkia inhimillisellä tasolla ilmenevää nuori-
sotyöprosessia, arvioida sitä ja tehdä siihen perustuvia päätelmiä.
Tämän intressin mukaiseen tutkimusviitekehykseen sisälfy siis
myös käytännöllinen nuorisotyön tutkimus. "Teoreettinen" tarkoit-
taa tässä vain tutkimuksen tieteellistä pyrkimystä riippumattomaan
ja neutraaliin tarkasteluun. Teoreettisenkin intressin ohjaama nuo-
risotyön tutkimus voi palvella myös nuorisotyön perustelun, arvi-
oinnin j a kehittämisen suppeampia j a vähemmän riippumattomia
intressejä, mutta se on niitä laaja-alaisempi ja tieteellisyyden kri-
teerit paremmin täyttävä tutkimusviitekehys.
B4
B5

7. (j
PETRI CEDERLÖF MERKITYKSESTA LAATUUN
ja kuvausten todeksi osoittaminen tai kumoaminen edellyttää nuo-
risotyön käytännön ja nuorten tarpeiden tutkimusta. Nuorisotyön
kuvaukset ja merkitysperustelut voidaan ymmärtää oletuksina, joi-
den oikeellisuudelle tutkimus antaa tukea tai jotka se kumoaa. Vor-
daan myös ajatella, että nuorisotyön empiirisen tutkimuksen tu-
lokset muodostavat toisen nuorisotyön merkitystä kuvaavien (hy-
poteettisten) väitteiden joukon ja samalla toisen viitekehyksen edellä
esitetyn perusteludiskurssin ja retoriikan rinnalle. Voidaan erottaa
myös nuorisotyön kenttänäkökulman tai nuorten oma retorinen taso.
On siis tutkittava nuorisotyötä käytännössä ja verrattava sitä nuo-
risotyön kuvauksien ja merkitysperustelujen mahdollistamaan nä-
kökulmaan.
Mitä tällaisen vertailun perusteella voidaan päätellä? Kuvitel-
laan tilannetta, jossa oletus nuorisotyön tehtävästä tai sen vaiku-
tusta perusteleva näkökulma näyttää kumoutuvan empiiristen tut-
kimustulosten valo ssa. Esimerkiksi : nuorisotyöntekij ät j a nuoret
kiistävät nuorisotyön kasvatuksellisen merkityksen ja yhteyden kan-
salaisosaamiseen, vaikka kasvu ja kansalaisvalmiudet ovat julki-
sia nuorisotyön tulosalueita. Onko täIlöin kysymys siitä, että nuo-
risotyö tai nuorisotyöntekrjä ei toteuta tehtäväänsä (laadukkaas-
ti)? Vai eivätkö tavoitteet sovi nuorisotyön käytäntöön, tai onko
käsitteiden ja käytännön yhteys jäsentymätön: ei kyetä määrittele-
mään sitä, mitä kasr,u ja kasvatuksellisuus käytännön tasolla nuo-
risofyössä tarkoittavat, miten ne ilmenevät. Kenttätason näkökul-
masta saattaa myös löytyä julkisesta tavoitteistosta poikkeavia
mutta tarkoituksenmukaisia pyrkimyksiä j a niiden perusteluj a.
Tehtävien toteutumisen arvioinnissa on kysymys koko nuoriso-
työn tarkoituksenmukaisuudesta ja siitä, millä ja kenen perusteilla
sitä arvioidaan. I 990-1uvu11a tulosohjaus ja taloudellisten resurs-
sien kiristyminen ovat herättäneet keskustelua työn tavoitteista,
tehokkuudesta, laadusta ja arvioinnista monilla yhteiskunnan alu-
eilla. Uudistukset valtionhallinnossa ja kuntien itsehallinnossa ovat
yhdessä tiukan taloustilanteen kanssa tukeneet tätä kehitystä. Ver-
kostoituminen ja projektitoiminta ovat olleet nuorisotyön tapoja
tön viljelyn keskellä arvioinnissa käytettävien mittareiden tarkoi-
tuksenmukaisuus ja tosiasiallinen kuvaavuus ei ole itsestään sel-
vää. (Nuorisotyö: Jahnukainen 1998.) Työn arviointi määrällis-
ten, mitattavien tunnuslukujen kautta voi toimia tavoitteiltaan
tarkasti raj atun proj ektityön yhteydessä j a luoda suuntaviivoj a
laatutyölle koko nuorisotyössä (Nurmi ja Taponen 1999). Mutta
siten er vielä tavoiteta monia mahdollisianuorisotyön ja nuoriso-
toiminnan sisällön laadullisia ulottuvuuksia kuten työssä ja toi-
minnassa välittyviä arvoja ja niiden merkitystä (nuorten) ihmis-
ten elämälle (Nuorisotyö: Cederlöf 1999). Kriittinen arviointi voi
kohdistua siihen, mitkä ja kenen intressit vaikuttavat laadun ja
arvioinnin kriteereihin.
Työn laatua koskevien näkökulmien muodostaminen, laadun
määrittely, kehittäminen ja arviointi edellyttävät käsitystä työn tar-
koituksesta ja tehtävästä. Pelkka käsitys ei kuitenkaan riitä: laa-
dun tutkimuksessa tulee arvioida työn tarkoitusta ja tehtäviä sekä
arviointikriteerien tosiasiallista mielekkyytta kehittämisintressin
ulkopuolisesta näkökulmasta. Tällainen koko nuorisotyötä ja sen
kehittämistä arvioiva tutkimus toteuttaa kriittistä intressiä, j oka
s amal I a metatason tutkimuksen a r akentaa taustaa myös arvi ointi -
toiminnalle j a nuorisotyön kehittämiselle.
Kenen näkökulma?
Nuorisotyön merkitystä voidaan perustella sen tarpeellisuudella,
tavoitteilla, tarkoituksenmukaisuudella j a vaikutuksilla. Nämä ovat
tutkimusaiheita. Nuorisotyön tutkimukseen voidaan tarttua tutki-
malla nuorisotyön perustelun retoriikkaa ja sen koko legitimaa-
tiodiskurssia: mm. alan strategisia suunnitelmia ja tavoitteistoa,
sekä arviointi- j a kehittämisp1'rkimyksiä.
Seuraavaksi on pyrittävä määrittelemään argumenttien ja ku-
vausten pätelyys käytännössä. Päteq,yden arviointi eli väitteiden
B6 B7

8. I
'
PETRI CEDERLÖF
MERKIryKSESTA LAATUUN
paljoakaan lopputulokseen (Väänänen 1996, I 8- I 9). Nuostrassa
ilmaistu strategian avoin ja prosessimainen jatkuvuus ei välttä-
mättä ole toteutunut esitetyllä tavalla (r,rt. Heinola:Nuorisotyön
strategia - Nuostra, 28-3I).
Strategian, nuorisotyölain ja nuorisopoliittisen keskustelun kes-
keiset käsitteet (syrjäytymisen ehkäisy, elinolot, kansalaistoiminta
jne.) saattavat olla hyvinkin tuttuja - mutta onko tämä osoitus
muusta kuin, että sanat ovat tuttuja? Ja kääntäen: nouseeko nuori-
sopoliittinen, hallinnollinen ja organisatorinen merkityksenanto
käytännön nuorisotyön tasolta, vai onko se siitä irrallista? Ovatko
strategiat mielekkäitä alan kenttäkokemuksen näkökulmasta? Mikä
on sisällöllinen yhteys nuorisopoliittisen retoriikan ja nuorisotyön-
tekijöiden arkisen toiminnan välillä? Miten nuorisotyö ilmenee tut-
kr.lan näkökulmasta näillä eri tasoilla, miten nuorisotyöntekijän ja
nuorten näkökulmasta? Ja edelleen: miten nuorisotyön arviointi-
j a laatukriteerit määrittyvät tässä näkökulmien suhdeverkostossa?
Käsiteanalyysin tarve
Ihmisten julkinen ja yksityinen kielenkäyttö on hyvin epäyhden-
mukaista ja monimerkityksellistä, jos sitä verrataan tieteellisen
käsitteenmuodostuksen vaatimuksiin. Tällaisessa käsitteiden vil-
lissä viidakossa asuvat myös ne argumentit, joilla nuorisotyön pyr-
kimyksiä, tulosalueita ja mahdollisia vaikutuksia kuvataan. Nuo-
risotyön merkityksestä, tavoitteista, arvioinnista ja laadusta puhu-
minen kuitenkin edellyttää yhteismitallisuutta käsitteiden käytös-
sä. Nuorisotyön (sen merkityksen ja vaikuttavuuden) tutkimus edel-
lyttää metodologista ja metateoreettista otetta siihen liittyviin kes-
keisiin käsitteisiin ja argumentteihin, filosofista käsiteanal1rysiä.
(Käsitteenmäärittelyn merkitys on toki tunnustettu ja ainakin tee-
makohtaista käsitteellistä työtä on jonkin verran tehty; esim. syr-
j äytymiskäsitteestä: Lämsä I 998.)
reagoida toimintaedellytysten muutoksiin. Nuorisotyön muodolli-
nen vastaus näihin haasteisiin ali 1992-1993 toteutettu nuoriso-
työn strategia NUOSTRA. Strategiassa määriteltiin nuorisotyön
tulosalueetja kiteytettiin nuorisotyön toiminta-ajatusta ainakin re-
torisella tasolla. Strategiatyön ajatuksilla oli vaikutusta vuoden
1995 nuorisotyölain ja samana uonna tuotetun, nuorten elinoloja
koskevan poikkihallinnollisen konsemistrategian sisältöön.
Strategian merkityksestä käydyssä keskustelussa korostuvat
yhtäältä tulostavoitteiden ja vaikuttavuustulosten tarve, toisaal-
ta edellä mainittu vaikutuksen ja tulosten määrittelyn ja mittaa-
misen vaikeus ja jopa arveluttavuus (ks. esim. Anttila, Saarela,
Paakkunainen ja Wikström 1 993 teoksessa Helve-Paakkunainen-
Siurala). Tulosarviointi on ongelmallista paitsi tulosten ja vaiku-
tusprosessin luonteen myös nuonsotyön monimuotoisuuden ja pyr-
kimysten heterogeenisyyden kannalta: arviointiin ei voi soveltaa
yhtä mittapuuta, ei ainakaan ilman jonkinlaista nuorisotyön teo-
riaa ja nuorisotyötä määrittelevää käsitteistöä. Käsitteistön ja
teorian yhdenmukaisuus taas on ongelmallinen toimialan moni-
muotoisuuden kannalta.
Poliittis-fi losofinen j a myös käytännön mielekkyyden kannalta
keskeinen kysymys on: mikä nuorisotyön merkitystä ja tehtäviä
määriteltäessä on hallinnon ja organisaatiotason näkökulmien suhde
kenttätason nuorisotyöhön, nuorten kokemaan arkitodellisuuteen,
sekä ihmistä (nuoria), yhteiskuntaa ja koko todellisuutta koske-
vaan tutkimukseen? Luodaanko nuorisotyön merkityksen ja vas-
taavasti laadun arvioinnin kriteerit hallinnollisissa, poliittisissa j a
organisatorisissa strategioissa, teoreettisen tutkimusnäkökulman
kautta, käytännön työprosessien ja työntekijöiden näkökulman vai
nuorten näkökulmien kautta? Missä määrin eri näkökulmat pai-
nottuvat j a voidaanko ne saattaa luoropuheluun keskenään?
Strateginen, hallinnollinen, poliittinen ja organisatorinen puhe
nuorisotyön merkifyksestä ja tulosalueista voidaan ymmärtää re-
toriikkana ja sen suhde todellisuuteen nähdä kaukaisena (Kärkkäi-
nen, Timo 1998); tulosohjaus ja -johtaminen eivät aina vaikuta
öö
B9

9. t PErRr .EDERL'F MERKIryKSESTA LAATUUN
käsitteenä erityisen ongelmallinen ja sitä ongelmallisempaa tällöin
on laadun arviointi ja kehittäminen. Toisinaan vaikuttaa siltä, että
hyvinvointipalvelujen murros ja talouden kiristyminen ovat pakot-
taneet tulos- ja tehokkuusajatteluun, jossa myönteiseksi muotoiltu
laadun käsite on lanseerattu peittämään ja perustelemaan voima-
varojen vähentämistä ja työntekijöiden kuormittamista. Tulosoh-
jauksen maailmassa laatu ja tehokkuus pahimmassa tapauksessa
samastetaan ja palvelujen tuotteistaminen johtaa esimerkiksi mark-
kaperustaiseen työn arvon ja laadun määrittymiseen. Tällöin mo-
nessa tapauksessa rehellisempää kuin puhua komeasti laadusta olisi
puhua avoimesti tehokkuuden vaatimuksesta ja siitä, että työmää-
rän paine työntekijää kohden kasvaa.
Laadun arwiointi kuitenkin yleistyy ja sen tarkoituksenmukai-
suutta ja menetelmällisiä kysymyksiä tuleekin pohtia. Keskeistä
tällöin on se, että ihmistyön arviointi ei voi perustua yksinomaan
toiminnan tuotteistamiseen ja tehokkuuden ja tuloksen yksipuoli-
seen mittaukseen; tällaisessa asetelmassa peruskysymykset sisäl-
1östä, arvosta ja kokonaisvaltaisesta yhteisestä hyödystä ja kansa-
laisten näkökulmasta ohitetaan. Arviointi ihmistyössä - jollaista
nuorisotyökin on - haastaa olemassaolevien tarpeiden määritte-
lyyn ja työprosessin arviointiin. Laatu on työn sisältöön liittyvä
sisäinen asia ja siksi "palvelujen laatu ei voi perustua ylhäältä
säännelfyyn ajatteluun". (Jalava ja Virtanen 1996.)
Laatu ihmistyön ulottuluutena on toiminnallisuutta ja tarkoi-
tuksenmukaisuutta, eikä sitä voi määrittää ja arvioida ulkoapäin,
tietämättä ja tuntematta tuota sille ominaista tarkoituksenmukai-
suutta. Koska yleispätevä ulkoinen näkökulma on poissuljettu,
voidaan sanoa, että laatu on sisäisen merkityksen syryyttä. Se on
sisältöä ja ominaisarvoa: merkityksellisyyttä. Siksi tutkimus joka
kohdistuu nuorisotyön merkityksellisyyteen on väistämättä myös
nuorisotyön laadun määrittelyä.
Jos nuorisotyön laatua halutaan arvioida, on ensin pohdittava,
mi tä I aatu erityi sesti nuorisotyössä tarkoittaa j a voi tarkoittaa, miten
se ilmenee. Tämä edellyttää teoreettista taustaa, käsitteenmäärit-
Jonkin asian merkityksen kuvaaminen edellyttää sen tarkoit-
teen ja mielekkyyden osoittamista. Tarkoite on se ilmiö, jota ku-
vataan kielellä. Mielekkyys on se kokonaisyhteys, joka tekee ku-
vauksen ymmärrettäväksi ja oikeutetuksi, näkökulma, jonka kaut-
ta merkitys tulee perustelluksi. Ajatellaan nuorisotyötä tältä kan-
nalta. Kriittisesti arvioituna esimerkiksi lausetta "nuorisotyö eh-
käisee syrjäytymistä" voidaan pitää hyvin ongelmallisena. Se
saattaa edustaa retorista hämäryyttä ja olla vailla todellista mer-
kitystä. Mikä on se ilmiö, johon lause viittaa ja miten se on
kuvattavissa? Mikä on lauseen mielekkyys, eli missä kokonaisyh-
teydessä se on ymmärrettävä ja mielekäs lause? Onko sana "nuo-
risotlrö" yksiselitteisesti määriteltävissä? Onko "ehkäisyn" mer-
kitys työpro sessina kuvattavi ssa? Mitä "syrj äytyminen" tarkoit-
taa ja missä yhteydessä sen käyttö on mielekästä, missä ei? Käy-
tetäänkö näitä sanoja samassa merkityksessä, kun lause ilmais-
taan eri yhteyksissä?
Nuorisotyön merkityksen tutkimiseksi sekä arviointi- ja laatu-
kriteerien löytämiseksi on valittava keskeisimmät nuorisotyötä
määrittävät argumentit ja tutkittava niitä ensin teoreettisesti, sitten
suhteessa kenttätyön käytäntöön jäsentämällä niiden tarkoitetta j a
mieiekkyyttä. Tällaisten argumenttien määrittämiä teemoj a ovat
nuorisotyön merkitysta perustelevat teesit ja sen pyirkimysten ku-
vaukset (ks. tässä kirjoituksessa s. 96-97). On määriteltävä niiden
mielekkyys ja tarkoitteiden ilmeneminen, operationalisoitava ne ja
niiden arviointi yhteismitallisiksi kenttätyön käytännön kanssa.
Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kansainvälisyyden ja moni-
kulttuurisuuden alueella määritellään se, mitennämä teemat tule-
vat esiin päivittäisessä käytännön työssä ja miten niiden voidaan
kokea vaikuttavan: täIlöin teema on operationalisoitu niin, että sen
toteutumista voidaan seurata ja arvioida. On arvioitavayhtaalta
nuorisotyön käytäntöä tavoitteiden ja väitetyn vaikutuksen toden-
tumisen kannalta, toisaalta on arvioitava ja muokattava tavoitteita
käytännön kokemusten pohj alta.
Erityinen haaste on laadun määrittely. Ihmistyössä laatu on
90
il
91

10. (",
PETRI cEDERLöF
MERKIryKSESTA LAATUUN
tarpeestaan. Palveluprosessien on oltava asiakkalle näkyviäja asi-
akaspalautteiden on oltava mahdollisia ja keskeisiä palvelujen ke-
hittämisessä. Henkilöstö, sen hyvinvointi, osaaminen ja motivoi-
tuneisuus ovat tärkeitä laadun tekrjöitä. Laadun parantaminen edel-
lyttää sitoutumista tähän tavoitteeseen kaikilla tasoilla hallinnosta
käytännön palveluprosessiin. Suositukset koskevat myös ostopal-
veluita ja yhteistyömuotoja. Toimialan laatutavoitteet on määritel-
tävä alan ominaispiirteiden ja asiakkaiden tarpeiden mukaan. Laa-
tutyökaluina tulee käyttää mittaristoja, standardeja sekä palve-
lusitoumuksia. Tärkeä osa laadun kehittämistä on arviointi, joka
antaa päätöksentekoa tukevaa tietoa palvelujen merkityksestä.
Merkittävä haaste on arvioinnin asiantuntemuksen kehittäminen
ja varmistaminen. Laatukäsitteiden käyttöön suositellaan yhden-
mukaista standardisanastoa. Arviointitoiminnan ja laatutyön te-
hostamiseksi ja koordinoimiseksi tarvitaan yhteistyota ja seuran-
taa. Laatutyöllä ei kuitenkaan luoda uutta keskitettyä normijärjes-
telmää, vaan sen tarkoituksena on säilyäprosessimaisenaja sovel-
tavana. (JPL 1, 14-15.)
Strategian mottona voidaan pitää toteamusta: "Laatu ei ole rik-
kaan ylellisyyttä vaanköyhän välttämättömWträ", mikä soveltuu
hyvin pienelle ja vaatimattomilla resursseilla ylläpidefylle nuo-
risoalalle. Yhtenä lähtökohtana on se, että laatukriteerit on suh-
teutettava käytettävissä oleviin voimavaroihin, jotka asettavat osal-
taan myös rajat laadun kehittämiselle. Strategian mukaan laadulla
tarkoitetaan yleisesti "kaikkia niitä piirteitä ja ominaisuuksia, joil-
la tuote tai palvelu täyttää asetetut tai oletettavat tarpeet" mt, 5).
"Laatuon keskeisesti itse toimintaa. Se on ennen muuta oikeiden
asioiden tekemistä, oikeilla välineillä, oikeaan aikaan ja oikeassa
paikassa. Sanalla sanoen osaamista" (mt., 8).
Laatuavoidaan tarkastella kolmella tasolla. Organisaation si-
säinen laatu perustuu työyhteisöön, työelämän laatuun ja työn
sisäl1ön kehittämiseen; organisaatiosta ulospäin suuntautunut
laatu määrittyy suhteena kysyntään eli asiakkaan tarpeisiin; yh-
teiskunnan ja kansalaisten välisen suhteen tasolla on kysymys
telyä ja sen sitomista työn käytäntöön: nuorisotyölle soprvan ja
sen "oman" laatukäsitteistön rakentamista. Käsitteistön on oitava
yhteydessä teoreettiseen, hallinnolliseen, poliittiseen sekä rahoitta-
j an näkökulmaan. Mutta tuota näkökulmaa on syytä rakentaa myös
lähtien liikkeelle nuorten -ja
nuorisotyöntekrjöiden arjesta, muuten
se muodostuu epätarkoituksenmukaiseksi retoriikaksi, jolla ei ole
tarkoitetta, yhteyttä todelli suuteen.
Kohti laadun arviointia
Arvioinnin perusnäkökulmat kohdistuvat toiminnan tuloksellisuu-
teen, merkitykseen, tarkoituksenmukaisuuteen, toimeenpanop-
rosessin onnistuneisuuteen sekä organisaation toimivuuteen j a
tehokkuuteen. "Perusolemukseltaan arviointi on vertailua, jossa
verrataan keskenään tosiasioita (mikä tilanne on) arviointiperus-
teisiin (miten pitäisi olla). Vertailu sisältyy merkityksen, tehok-
kuuden ja erityisesti vaikuttal'uuden arviointiin, jossa pyntään osoit-
tamaan syy-seuraussuhteen olemassaolo". (Julkisten palvelujen
laatustrategia 1998 osat 1-5, osa 3, 10, seuraavassa: JPL l-5).
Laatukriteerien määrittel114 ja laadun arviointiin on olemassa
monia yleisiä malleja ja standardeja. Tällaisia ovat esimerkiksi To-
tal Quality Management (TQM), Laatupalkintokriteerit, ISO-stan-
dardit, monet erilaiset suositukset ja arviointimallit sekä niiden so-
vellukset. Mikään laatu- tai arviointimalii tuskin sopii sellaisenaan
iaatutyöhön nuorisoalalla, mutta niitä voidaan muokata ja soveltaa.
Tarkastelen esimerkinomaisesti, miten valmiiseen laadun
arvioinnin ja kehittamisen malliin voidaan tukeutua etsittäessä
nuorisotyölle sopivia iaatu- ja arviointikriteerejä. Poimin muuta-
mia esimerkkejä Suomen Kuntaliiton julkaisemasta Julkisten
palvelujen laatusffategiasta.
Strategia esittää seuraavia suosituksia. Laatutyön perustana
tulee olla asiakaslähtöisyys, käsitys asiakkaista ja heidän palvelu-
92
93

11. I
'
PETRI CEDERLÖF MERKIryKSESTA LAATUUN
On todennäköistä, että nuorisotyön laadun arviointi yleistyy.
Eri tahoilla tehtävän laatutyön taustaksi on tä1löin perusteltua
jäsentää tutkimuksellisesti sitä aineistoa, josta laadun määritel-
miä ja arviointikriteerejä voidaan etsiä. Tällaisen tutkimuksen
tehtävänä on samalla näiden kriteerien mielekkyyteen liittyvä
meta-arviointi. Edellä esitettyjä laadun kriteereinä voidaan jos-
sain määrin käyttää myös laatutyöhön ja arviointiin kohdistuvan
meta-arvioinnin kriteerinä. Esimerkkinä tästä asiakaslähtöislyden
kriteeri: toteutuuko laatufyössä ja arvioinnissa asiakaslähtöisyy-
dennäkökulma?
Asiakaslähtöisyys nuorisotyössä tarkoittaa nuorten tarpeita,
mutta myös valtion ja yleisesti koko yhteiskunnan tarpeita, koska
nuorisotyö on palvelujärjestelmä, joka tuottaa palveluja paitsi nuo-
rille myös valtiolle ja koko yhteiskunnalle (Cederlöf 1998). Valtio
voidaan nähdä tilaajan eli asiakkaan roolissa suhteessa esimerkik-
si järjestöihin, jotka tuottavat nuorisotoimintaa (Anttila 1 993 teok-
sessa Helve-Paakkunainen-Siurala (toim.)). Valtio ja kunnat tilaa-
vat järjestöiltä tarvitsemiaan palveluja nuorille. Edelleen, nuoriso-
työ voidaan nähdä valtion ja kuntien ('a seurakuntien) ylläpitämä-
nä peruspalveluna nuorille, jotka tällöin ovat palvelujen "tilaajia"
eli asiakkaita. Nuoria palvelevan toiminnan perustelu, laadun mää-
rittely ja arviointi edellyttävät sen sitomista nuorten toiveisiin ja
tarpeisiin, jotka täIlöin on tunnettava (Viitanen 1998; Nuorisotyö:
Srimes 1998). Näin esiin saatuja näkökulmia on verrattava niihin
tarpeisiin ja tavoitteisiin, joilla nuorisotyötä yhteiskunnallisena
käytäntönä pyritään oikeuttamaan.
Sisältöä laatukriteereille
Laadun määritelmät ja arviointiperusteet voidaan johtaa toimin-
nan tavoitteista, asiakkaiden tarpeista j a osapuolten arvostuksista.
(JPL 3, 6.) Tämä lähtökohta johtaa ajankohtaisiin tutkimushaas-
yhteiskunnan jäsenten elämän laadusta ja sen parantamisesta.
Tä1laiset määritelmät ovat sovellettavissa myös kuntien, seura-
kr-rntien ja järjestöjen nuorisotyöhön: ne tuottavat nuorten tai yh-
teiskunnan oletetusti tarvitsemia palveluja kuten toimintamah-
dollisuuksia. Toiminnan tarkoituksenmukaisuus eli työn sisä11ön
yhteys nuorten tarpeiden muodostamaan kysyntään ja (nuorten)
kansalaisten elämän laatuun on keskeinen ja kiinnostava haaste
sekä tutkimukselle että kehitystyölIe.
Julkisten palvelujen laatutekijöiksi shategiassa esitetään esimer-
kiksi seuraavia, nuorisotyölle(kin) soveltuvia tekuörtä. (Mt., 7.)
Asiakaskeskeisyys j a palveluj en saata'v'uus, asiakkaan vaiku-
tus ja osallistumismahdollisuudet: asiakkaaksi tällöin määrittyy
nuori, laatutekijöiksi hänen tarpeisiinsa vastaaminen ja hänen
osallisuutensa tarjonnan määntrymiseen. Palvelun saatavuus laatu-
tekijänä koskettaa kysymystä siitä, kuinka hyvin nuorisotyö kyke-
nee tavoittamaan ne nuoret, joita voidaan pitää potentiaalisena
nuorisotyön kohderyhmänä.
Luotettar.uus ja turvallisuus, asiallisuus ja ystävällisyys, luot-
tamuksellisuus: nämä tekijät korostavat nuorisotyöntekijän ky-
kyjä ihmissuhdetoimijana sekä avoimen nuorisotyön jatkuvuu-
den rnerkitystä.
Asiakkaiden tasapuolinen ja yhdenvertainen kohtelu liittyy
työntekijän arvoihin ja asenteisiin, mutta myös nuorisotyön julki-
seen rahoitukseen tasapuolisia ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia
ylläpitävänä tekrj änä.
Vastaavia tekijöitä on paljon, niitä voidaan poirnia erilaisten laa-
tukriteeristöjen j a -strategioiden sisällöstä, niitä voidaan muotoilla
ja soveltaa nuorisotyöhön sopiviksi. Yleisiä laadun kriteerejä voi-
daan jossain määrin kä),ttää, mutta nuorisotyön laatukäsitteistö on
myös räätälöitävä sille tunnusomaisten ja mm. paikallisten piirtei-
den mukaisesti. Käytännössä lienee mielekästä kiinnittää laadun
kehittäminen j a arviointi muutamiin keskeisiin laatutekijöihin j a mit-
tareihin, joiden varaan myös arviointi rakentuu (l{urmi ja Taponen
1999).Näin laatutyö saadaan suhteellisen kivuttomasti alulleen.
94 9s

12. ---F
'
PETRI CEDERLÖF MERKIryKSESTA LAATUUN
. nuorten kansalaisvalmiuksien tukeminen
. syrj äytymisen ehkäisy
. nuorten oikeuksienja mahdollisuuksien tukeminen
. nuorten osallisuuden, osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksi-
en edistäminen
. kansainvälisyyden, monikulttuurisuuden j a suvaitsevaisuuden
edistäminen
. ei-muodollisten oppimisympäristöjen tukeminen ja kehittäminen.
Tällaisten nuorisotyön pyrkimysten tutkimus sisältää niihin
kohdistuvan käsiteanalyysin, joka kirkastaa teemat nuorisotyö-
käytännön sisällöllisiksi ulottuvuuksiksi ja luo puitteet niiden
mielekkäälle arvioinnille. On esimerkiksi selvitettävä, mitä kan-
salaisvalmiuksilla tarkoitetaan, miten niitä voidaan kehittaa ja mi-
ten kansalaisvalmiuksien edistäminen toteutuu nuorisotyöntekij än
toiminnassa ja nuorisotoiminnassa. Kun pyrkimysten yhteiskun-
nallinen mielekkyys on arvioitu janiiden toteuttaminen käytännös-
sä on kuvattu, voidaan niitä käyttää nuorisotyön tuloksellisuuden,
merkityksen ja tarkoituksenmukaisuuden arviointikriteereinä, siis
laadun kriteereinä. Näillä edellytyksillä voidaan jo puhua nuoriso-
työn arvioinnista.
Tarkoituksenmukaisuuden toteutumista käytännössä voidaan
arvioida sekä organisaation toiminnan että nuorisotyön sosiaali-
sen toiminnan tasolla, jolloin kuvaukset ovat tasosta riippuen eri-
laisia. Tässä yhteydessä en käsittele organisaation vaan sosiaali-
sen toiminnan tason laatua. Siinä tarkoituksenmukaisuutta on ar-
vioitava toimintaan osallistuvien nuorten j a nuorisotyöntekrjöiden
näkökulmasta ja suhteutettava se yleisempään tavoitteiden ja tar-
peiden viitekehykseen. Toiminnan tuloksellisuutta, merkitystä j a
vaikuttal'uutta on arvioitava vastaavasti.
Nuorisotyön arvioinnissa vaikuttavuutta voidaan määrällisten
tunnuslukujen lisäksi pyrkiä kuvaamaan työn sisällöllisillä ja
arvoulottuvuuksilla. Esimerkiksi Nuorisotyön strategiassa on esi-
tetty kolme vaikuttar,uuselementtiä: toiminta vertaisryhmässä, ar-
teisiin: nuorisotyön yhteiskunnallisen tarpeellisuuden arviointiin,
nuorisotyön merkitysperustelujen ja tavoitteiden arviointiin, nuo-
nsotyön vaikuttavuus-ulottuvuuden määrittelyyn, sekä nuorisotyön-
tekijöiden ja nuorten edustamien arvostusten arviointiin. Näitä tut-
kimuskohteita on tarkasteltava nuorisotyön laatu- ja arviointikri-
teerien mahdollisina lähteinä. Nuorisotyöntekij öiden j a nuorten
käsitykset voivat tuoda laahrajatteluun lisää sisällöllisiä uloffuvuuk-
sia ja niiden kautta voidaan arvioida nuorisotyön tavoitteiston mie-
lekkyyttä, sekä laatu- ja arviointikriteerien mielekkyyttä.
Tarkoituksenrnukaisuus laadun yleisenä kriteerinä tarkoittaa
tavoitteiden ja tarpeiden vastaavuutta. Nuorisotyön tarpeellisuutta
j a sen "titrausta" yhteiskunnassa voidaan tarkastella monitieteelli-
sesti, yhteiskuntaan ja ihmisiin, erityisesti nuoriin kohdistuvan tut-
kimuksen kautta. Vastaavasti nuorisotyön tavoitteistoa voidaan ar-
vioida monitieteellisesti; tarkoituksenmukaisuuden arvioinfi on myös
sidottava nuorisotyöntekij älähtöi seen, työprosessilähtöi seen sekä
asiakaslähtöiseen eli nuorten näkökulmiin perustuvaan tarkasteluun.
Nuorisotyön tavoitteisto on alustavasti j äsennettävissä mm.
muutamien julkisten dokumenttien ja nuorisoalan ajankohtaiskes-
kustelun kautta. (Tavoitteiston lähteitä esim. Aika Kone 1999;
Cederlöf I 998; Heinola 1993 Nuorisotyön strategia - NUOSTRA;
Kareinen j a Salakari 1 995 Konsernistrategia nuorten elinoloissa;
Komiteamietintö i99 1 :7: Nuoret 1 990-1ulu11a, nuorisopoliittinen
toimenprdeohjelma; Nuorisotyölaki; kansainväliset nuorisoalan
sopimukset, päätöslauselmat ja linjaukset jne.) Keskeisiä nuoriso-
työn julkisia tavoitteita, tehtävää ja merkitystä jäsentäviä teemoja
ovat seuraavat:
. nuorten elinolojen parantaminen vaikuttamalla nuorten elämän-
tilanteeseen, elämänhallin taanja sij oittumiseen selviybrminen- syr-
jäytyminen -akselilla
. kasvun tukeminen vaikuttamalla nuorten kasvuedellytyksiin ja
sosialisaatioon mm. kasvatuksellisilla tekij öillä
. nuorten kansalaistoiminnan tukeminen
96
97

13. I
'
PETRI CEDERLÖF MERKIryKSESTA LAATUUN
Tutkimuksen ongelmia ja haasteita
Nuorisotyö edellyttaa Taajana tutkimuskenttänä selkeää tutkimus-
alueiden rajausta ja työnjakoa. Mutta yhtä tarpeellista on myös
vuorovaikutus j a yhteistyö, ei vain tutkimuksen sisällä vaan myös
tutkimuksen rajojen yli. Vuorovaikutuksellisuuden tarve koros-
tuu erityisesti arviointiin ja kehittämiseen liittyvässä toiminnas-
sa, jossa tutkimuksen ja muun toiminnan välinen raja on usein
liukuva. Nuorisoalalla tutkimuksen ja työn välisissä yhteistyo-
käytännöissä olisi paljon kehitettävää, etenkin, kun nuorisotyön
tutkimusta ei ole paljoa harjoitettu (vrt. Siurala 1998; Ruotsalai-
nen ja Taponen 1997). Erityisesti tämä koskee laadun arviointia.
Laatu nuorisotyössä tarkoittaa sen merkityksen toteutumista.
Nuorisotyön merkityksessä on kyse mielekkyydestä ja tarkoituk-
senmukaisuudesta. Nuorisotyön yhteiskunnallista mielekkyyttä ja
tarkoituksenmukasuutta voidaan arvioida kolmen keskeisen ulot-
tuluuden kautta. Ensimmäisen muodostavat ne tarpeet, joihin nuo-
risotyö toimialana vastaa: erilaiset erityisesti nuoria koskettavat
ongelmat ja haasteet, jotka perustelevat nuorisotyön tarvetta. Toi-
sella ulottuvuudella arvioidaan olemassaolevan nuorisotyön sopi-
vuutta ja toimivuutta, kun sitä ajatellaan välineenä, joka vastaa
inhimillisiin ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Kolmas ulottuvuus
käsittää nuorisotyön vaikuttal.uuden, sen vaikutusmekanismien ja
niiden tulosten määrittelyn. Näihin tutkimushaasteisiin vastaami-
nen edellyttää yhteistyötä nuorisotutkimuksen, sekä nuorisotyön
ja sen kehittämisen välillä.
Nuorisotyö, sen tutkimus ja kehittaminen voivat monessa mie-
lessä hyötyä nuorisotutkimuksesta. Nuorisotutkimuksen tulokset
tarjoavat näkökulmia ja tietoa nuorisotyön yhteiskunnallisen tila-
uksen määrittelylle, toiminnan tarkoituksenmukaiselle suuntaami-
selle ja arvioinnille. Ajankohtainen tietonuorten elämän ongelmis-
ta ja haasteista on tässä keskeisellä sijalla. Nuorisotutkimuksen
tarjoaman tiedon omaksuminen lisää myös jossain määrin alan
vostava aikuinen ja nuorisotyön tradition välittämä kulttuuriperin-
tö. Näiden elementtien sisältöä voi analysoida teoreettisesti sekä
sitomalla niiden merkitystä nuorisotyöntekij öiden arvomaailmaan
ja työprosessin kautta nuorille välittyviin inhimillisiin ja yhteis-
kunnallisiin merkityksiin. Tämä edellyttää tutkimukselta nuoriso-
työntekijöiden ja nuorten näkökulmien selvittämistä.
Sisällöllisiä tekijöitä merkityksen ja laadun määrittelyyn voi-
daan rakentaa julkisen tavoitteiston ja inhimillisen arkinäkökul-
man vuoropuheluna. Esimerkiksi nuorisotyölain tavoitteissa on
mainittu luonnonkäytön kestävän kehityksen turvaaminen. Siitä
j ohdettu laatukriteeri jäsentyisi vaikkapa niistä tiedoista, arvoista
ja elämänkatsomuksellista näkökulmista, joita nuorelle välittyy
kesäleirillä ja nuoristyöntekijän asenteissa. Toisaalta tavoitteen,
knteerin ja arvon tarkoituksenmukaisuus on riippuvainen sen rea-
listisista toteuttamismahdollisuuksista käytännön nuorisofyössä.
Tämä on haaste myös nuorisotyön kehittämiselle.
Nuorisotyön laatutekijöiden j a arviointikriteerien j äsentämi-
selle ja arvioinnille sopiva tausta muodostuu nuoria koskettavis-
ta ongelmista ja elämänhaasteista sekä nuorten tarpeista. Arvo-
sisältöjen ja muiden laadullisten tekijöiden 1öytämiseksi olisi he-
delmällistä pohtia mm. identiteettityön, elämäntavan ja elämän-
taidon haasteita nykykulttuurissamme kasvavalle ihmiselle sekä
sitä, missä määrin tällaista tematiikkaa sisältyy tai voisi sisältyä
nuorisotyöhön sen laadullisena merkityksen ja vaikuttavuuden
ulottuvuutena.
Keskeiset syyt laadun arvioinnille ovat päätöksenteon tarvitse-
ma treto ja tarve toiminnan tehokkuuden kehittämiseksi" Tehok-
kuuden määrittelyssä on kuitenkin otettava huomioon toimiala-
kohtainen toiminnan sisältö ja vaikutuksen luonne. Erityisesti nuo-
risotyössä toiminnan määrällinen mittaaminen ei keno paljoakaan
sen merkityksestä ja vaikutuksesta: tarvitaan tietoa toiminnan si-
sä11öllisistä ulottuvuuksista ja vaikutusprosessin luonteesta.
I
l
9B 99

14. L, PFrRr cEDTRLöF MERKIryKSESTA LAATUUN
hin aina vaikuttavat myös muut tekijät? Ja onko kausaalisen vai-
kutussuhteen esittäminen ainoa tai edes mielekäs tapa työn merki-
tyksen osoittamiseen ja laadun määrittelyyn? Sisältääkö nuoriso-
työ toimintana mahdollisesti myös elämänarvoja ja yhteiskunnalli-
sia arvoja - inhimillisiä vaikeasti mitattavia, mutta kuvattavissa
olevia tekijöitä - joiden tarve ja mielekkyys voisi tarjota aineksia
merkityksen perustelulle, työn yhteiskunnalliselle oikeuttamiselle
sekä arviointi- j a laatukriteerien määrittelylle?
Nuorisotyön tutkimus kokonaisuudessaan kiinnittyy teoriaan
ja käytäntöön ja voi käyttää sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivi-
sia aineistonkeruu- ja analyysimeneteimiä. Varsinkin nuorisotyön
tarkastelu yhteiskunnallisena kokonaisuutena voi tukeutua myös
määrällisen aineiston keräämiseen ja luokitteluun. Kenttätason
nuorisotyön tutkimus taas on määritelmällisesti laadullista arvi-
ointitutkimusta, j oka voi soveltaa erilaisia sosiaalitieteellisiä me-
netelmiä. Arviointitutkimuksessa hedelmällistä joskin työlästä on
käyttää erilaisia menetelmiä ja aineistoja. Olennaista ei ole kiinnit-
tyä johonkin metodologiseen lokeroon vaan hyödyntää ja soveltaa
niiden mahdollistamia tutkimuksellisia innovaatioita (Jalava ja
Virtanen 1996).
Tutkimuksen ongelmat ja haasteet kiinnittyvät siihen kokonai-
seen ongelmakenttään, jonka muodostavat yleisesti tieteenfilosofi -
set peruskysymykset, erityisesti arviointitutkimukseen liittyvät teo-
reettiset kysymykset. Niistä tärkeimmät ovat arvioinnin ja tieteel-
lisen arviointitutkimuksen välinen ero ja tutkimuksen hyödynnet-
täryyteen liittyvät kysymykset. Saako tutkija osallistua työhön,
jota tutkimus mahdollisesti hyödyttää vai onko "oikeaa tutkimus-
ta" vain mahdollisimman "intressitön", objektiivinen, arvovapaa
ja riippumaton tarkastelu? Onko tutkimuksen tilaajan tarkoituspe-
riin vahvasti nojaava arviointi tieteellisesti pätevää? Missä mää-
rin arvovapaus ja riippumattomuus on mahdollista? Lopullista
mielipidettä näistä tieteessä ja entyisesti arviointitutkimuksessa aina
ajankohtaisista ongelmista tuskin voi muodostaa. (Ks. esim. Raja-
vaara, Mäntysaari ja Lindqvist 1999 teoksessa Eräsaari ja muut .)
työntekijöiden päteqyttä. Vastaavasti nuorisotutkimus voisi am-
mentaa nuorisotyön nuoria koskevasta käytännön kokemusvaran-
nosta, nuorisotyöntekij öiden näkemyksistä j a arvomaailmasta ai-
neistoa nuorten ja nuoruuden ymmärtämiseen. Kenttätason nuori-
sotyökäytännön voisi nähdä sosiaalisena verkostona ja toiminta-
ympäristönä, j onka kehittäminen myös tutkimusympäristönä on
hyvä haaste.
Keskeinen nuorisotyön merkityksen j a vaikuttawuden tutkimus
kohdi stuisi kenttätason nuorisotyöntekij öiden aj atuksiin j a käytän-
nön työprosessin seurantaan. Ajankohtainen nuorisotyön tutkimus
vorsi olla hyödyllistä sitoa strategiseen kehittämistyöhön, joka"avaa
kentälle äänitorven" j atarjoaavirikkeitä työn merkityksen artiku-
lointiin sekä tutkijalle mahdollisuuden seurata tätä prosessia. Nuo-
risoalaile voisi soveltua "mahdollistava" tai "osallistava" (empo-
werme nt) työn tutkimus, jossa tutkrla tukee työntekrjöiden edelly-
tyksiä tuottaa heidän työhönsä kohdistuvianäkökulmia ja arvioin-
tej a, tai luorovaikutukselliseen oppimi seen perustuva "responsii-
vinen konstruktivistinen lähestymistapa", jossa tutkija ohjaa nä-
kökulmien esilletuloa pytkien jonkinlaista konsensusta vastaavaan
teoreettiseen sy'nteesiin (Uusikylä, Rajavaara I999 teoksessa Erä-
saari ja muut;Nuorisotyö: Alasaari 1997).
Laatukriteerien määrittelyssä j a arvioinnissa nuorisotyön käy-
täntöä koskevan aineiston tulisi olla merkittäväIlä sijalla. Samalla
nuorisotyötä tekevät voidaan motivoida osallistumaan työn tutki-
mukse en ja tutkivaan työotteeseen, jonka vastineena on paitsi työn
laadun, myös sen aseman, imagon ja ammatti-identiteetin kehittä-
mispyrkimys. Entyinen teoreettisen hrtkimusintressin avaama haas-
te nuorisotyön tutkimukseen on nuorisotyön merkitys inhimillisel-
1ä, sosiaalisella ja psykologisella tasolla. Voidaan ajatella, että
nuorisotyön merkityksen osoittaminen on sen vaikuttavuuden ja
tulosten osoittamista ja edellyttää niiden tutkimista. Myös laadun
arvioinnin haasteet kiinnittyvät olennaisesti vaikuttavuuden ja tu-
losten määrittelyyn. Mutta miten osoittaa kiistattomasti nuoriso-
työintervention kausaalinen yhteys nuoren elärnäntapahtumiin, joi-
100 101

15. '
PETRI CEDERLÖF
Esitän kuitenkin joitain tutkimuksen "sitoutuneisuuden" mielek-
kyyttä tai välttämättömprttä perustelevia ajatuksia.
Lasse Siurala (1998, 231-232) on ottanut voimakkaasti kantaa
osallistuvan tutkimuksen puolesta: "Obj ektiivisuuteen pyrittäessä
on muitakin keinoja kuin riippumattomuuden rakenteet". Hänen
mukaansa tutkimuksen ulkopuolisuuden vuoksi kokonaisvaltaista
nuorisotyön toimintastrategiaa ei voi tutkimr-rksen avulla rakentaa.
Tutkimuksen hyödynnettävyys on tietenkin sen myönteinen omi-
naisuus ja osallistuva ote tutkimuksessa on joissain tapauksissa
paitsi etu myös välttämättömyys. Sari Näre (1998, 69-70) on to-
dennut tutkimuksen tehtäväksi "palvella yhteiskuntaa antamalla
välineitä sosiaalisten ilmiöiden ymmärtiimiseen, tulkitsemiseen sekä
ongelmien ratkaisemiseen".
Itsenäinen teorianmuodostus on tutkimukselle yhtä tärkeä kuin
tutkittava käytäntö, mutta ilman yhteyttä konkreettiseen käytän-
töön se on pelkkä konstruktio. Yhteys on tärkeä sekä metodolo-
gian että teorianmuodostuksen kannalta. Erityisesti arviointitut-
kimuksessa korostuu tutkijan osallistuva ote ja sitoutuneisuus tut-
kimuksen hyötyyn, joka on mahdoilisesti osa tutkittavaa käytän-
töä. Mikäli tutkimus liittyy nuorisotyön arviointiin ja kohdistuu
sen kehittämistarpeisiin, on myös tutkimuksen viitekehys osit-
tain strateginen.
Se, että tietoisesti etsitään nuorisotyön rnerkitykselle vahvis-
tusta tai yleisemmin tuloksia, joista on nuorisotyölle hyötyä (myös
merkitysperustelun kumoaminen hyödyttää toiminnan kehittamis-
tä), ei kuitenkaan sulje pois tutkimuksen kriittisyyttä' Hyöty ja
tutkimuksen osallistumisaste ovat metodologisia valintoja tai tut-
kimuseettisiä arvovalintoja, joita ei voi välttää missään tutkimuk-
sessa. Kaikkeen tutkimukseen kuuluu ennakko-oletuksia, tavoit-
teita ja valintoja, jotka vaikuttavat tutkimuksen kulkuun ja tu-
loksiin. Sosiaalitutkimuksessa käsitteen- ja teorianmuodostus
samoin kuin tiedonkeruumenetelmä ja tulkinta vaikuttavat aina
lopputulokseen ja ovat aina kritisoitavissa. Avoimuus ja kritisoi-
tavuus ovat tutkimuksen pätevyysvaatimuksia, jotka voivat to-
102
MERKITYKSESTA LAATL,II.JN
teutua avoimesti myös ja jopa nimenomaan strategisen kehittä-
mistutkimuksen yhteydessä - mahdollisesti paremminkin, kuin
tutkrj ankammion teoriahämyssä.
Mitä tahansa kehittämistyötä tai raportointia ei kuitenkaan sovi
nimittää tutkimukseksi (ks. Lähteenmaa tässä julkaisussa). Tulos-
ohjauksen edellyttämän rahoituksen legitimoinnin nimissä saate-
taan tuottaa "ei-akateemisia selvitystyyppisiä raportteja" (Virta-
nen 1997), joiden tutkimuksellinen päteq4ys on kriittisesti arvioi-
den tulkinnanvaraista. (Oma selvitystyöni'Nuorisotyön yhteiskun-
nallinen merkitys' olisi perustellusti kritisoitavissa, jos esittäisin
sen tutkimuksena.) Mutta usein arvioinnin tilaajat kaipaavat suo-
raan hyödynnettävissä olevia raporttej a eivätkä tieteellisesti syviä
perustutkimuksia Qrluorisotyö: Alasaari 1997). Pahimmassa tapa-
uksessa jatkuvan tuottamisen vimma toteutuu sisällön kustannuk-
sella ja määrälliset tuloksetkorvaavatlaadun. Tutkrjan on siis ky-
ettävä perustelemaan käy'ttämänsä tieteellisen pätevyyden kriteerit
tutkimuksen mahdolliselle hyödyntäj älle.
Kysymys siitä, kenen ehdoillaja miksi työtä arvioidaan, haas-
taa tutkijaa strategiseen sitoutuneisuuteen. Tutkimuksesta on nuo-
n sotyön kehittamiselle hyötyä - riippumatta siitä, pyrkiikö tutkrj a
erityisesti tällaiseen hyödynnettävyyteen. Tutkimuksen on kriitti-
sesti suhteutettava itsensä kysymykseen siitä, mitkä intressit arvi-
ointinäkökulmien valintaan vaikuttavat. Tieteellisessä tutkimuk-
sessa korostuvat tutkijan haasteet tiedostaa tutkimusintressin, en-
nakko-oletusten j a strategisten pyrkimysten vaikutukset jatkuvalla
kriittisellä reflektoinnilla. Tutkijan tulisi erottaa tieto, jonka saa-
vuttaminen perustuu tieteelliseen menetelmään, strategisista pyr-
kimyksistä, vaikka hän olisikin samanaikaisesti tekemisissä kum-
mankin kanssa. Tällainen arvioiva suhde omaan toimintaan on
kaiken hyvän tutkimuksenteon edellytys, jonka korostunut tarve
"sitoutuneessa" tai "strategisessa" tutkimustyössä on tutkimuksen
laadullinen etu, ei haitta: se voi nimenomaan ylläpitää tarpeellista
kriittisyyttä ja avoimuutta. Jos näin ei ole, kyseessä on tutk4an
asennoifumisen tai kyvykkyyden ongelma (vrt. Puuronen 1991,211).
103

16. t
L, PETRI CEDERLÖF MERKITYKSESTA LAATUUN
messa nuorisotyön teoreettisia määritelmiä ja tehtävän kuvauksia
on esitetty, mutta mitään "lopullista" kokonaisteoiaa ei ole luotu.
(Esim. Aika kone I 999; Cederlöf 1 998 ; Nieminen I 98 8 ; Honkonen,
Nieminen ja Telemäki 1991 teoksessa Nieminen (toim.); Nuoriso-
1yö: Anttila 1 996; Telemäki |99Z;Vesikansa 1992ja I 993.)
Nuorisotyö on hyvin monimuotoisten toimintojen "organisaa-
tiokimppu" (Nieminen 1998 ja 1991), jostakäytetly yhteinennimi
viittaa lukemattomiin jopa hyvin erilaisiin toimintamuotoihin ja
myös erilaisiin arvojen ja pyrkimysten painotuksiin. Nuorisotyön
tehtävät painottuvat myös eri tavoin riippuen paikallisista eroista
ja esimerkiksi järjestöjen luonteesta. Siksi yksi nuorisotyön super-
teori a ei ole tarkoituksenmukainen. Li säksi nuorisotyön sisällöt ke-
hittyvät ja muuttuvat jatkuvasti ajassa; kiinteä teoria olisi tämän
muufhrvuuden vangitsemista keinotekoiseen muottiin, jokajattaisi
ulkopuolelleen jatkuvan aj assa tapahtuvan muotoufumisen.
Mutta nuorisotyö on myös historiallinen traditio: se sisältää
yhteisia arvoja, pyrkimyksiä ja toimintatapoja, joilla on pysyqyt-
tä ja jatkuvuutta. Tässä mielessä nuorisotyötä tulisi voida kuvata
jossain määrin myös yhdestä kokonaisnäkökulmasta, yhteisiä pää-
tekijöitä kiteyttäen. Nuorisotyön tutkimus ja kehittäminen edellyt-
tävät jotain yhteistä teoreettista taustaa ja kokonaisvisiota, samoin
nuorisotyön tarve tuoda esille ammattikuvaansa, arvojaan ja
rdentiteettiään. Tarvitaan sellaista näkökulmaa, joka sitoo käsit-
teet ja teemat edes väljästi yhteen. Samalla tämä näkökulma voisi
toimia taustana nuorisotyön arvojen ja ammatillisuuden määrit-
telylle, toimialan identiteetille ja imagolle.
Voidaan ajatella, että nuorisotyön tutkimuksen yhteydessä jä-
sennetään nuorisotyön filosofiaa, erästä ammattifilosofiaa, joka
sopii alan toimintojen ja ajatussisältöjen yhteiseksi taustaksi. Nuo-
risotyön filosofian luonnostelu voisi ehkä tavoittaa nuorisotyön
moninaisuudelle yhteisiä piirteitä ja toimia perusmallina erilaisten
ajallisten, paikallisten ja muiden painotuserojen suuntaamille so-
velluksille nuorisotyön aj atustaustasta. "Nuorisotyön fi losofi aa"
ei pidä ymmärtää yhtä sulkeutuneena ja jähmeänä kuin ajatusta
Mutta sitoutuneisuuden ongelma tai haaste on myös tutki-
musmetodologinen riippumatta siitä, missä määrin se ymmärre-
tään tavanomaiseen tapaan tutkimuksen riippumattomuutta ja tu-
losten obj ektiivisuutta koskevana Lrysymyksenä. Sitoutuneisuutta
voidaan pitää jossain määrin välttämättömänä toimintatapana tut-
kimusaineistoa kerätessä. Käytännönläheistä työtä tekevät ihmiset
eivät vätrttämättä motivoidu oman työnsä kuvaamiseen ja arvioin-
tiin teoreettisesti tai organisatorisesti kaukaisen käsitteistön ja nä-
kökulman haastamana. Työn tekijät tuskin mielellään tukevat hei-
dän työtään arvioivaa tutkimusta, jos se ulkopuolisena voimana
tukee ulkopuolista työhön puuttumista (vaikkapa työtehon kehit-
tämistä työn tunnustuksen j a resursoinnin vähetessä). On eduksi,
jos nuorisotyöntekijät kokevat tutkimuksen ja kehitystyön tukevan
heidän ajatustensa j a arvomaailmansa esilletuontia. Informanttina
toimivan nuorisotyöntekijän on saatava puhua omalla kielellään,
jotta hänen kokemaansa todellisuutta voidaan lähestyä. Jo ymmär-
täminen edellyttää tutkijalta astumista nuorisotyölle ominaiseen
merkitysmaailmaan. Tällöin tutkr.lankin on jossain määrin oltava
"sisä11ä" nuorisotyössä, yhteydessä sen sisäisiin pyrkimyksiin, eli
"sitoutunut" - tavoittaakseen aineistonsa"
Kokonaisvisioon ilman yhtenäisteoriaa?
Nuorisotyön tutkija törmää väistämättä nuorisotyön määrittelp
ongelmiin j a kysymyksiin nuorisotyötii koskevan teoreettisen mallin
mahdollisuudesta. Juha Niemisen (199 1, 4-7 ) mukaan' huorisotyön
käsitteen tulee olla teoreettisesti perusteltu ja sen tulee kiinnittyä jo-
honkin laajempaan kokonaisideaan tai filosofiaan". Hän viittaa myös
"superteorian ikuiseen kaipuuseen". Yksi, yhtenäinenja yleispätevä
obj ektiivinen kokonaiskuva nuorisotyöstä, sen tehtävistä, tavoitteis-
ta ja menetelmistä on kuitenkin äärimmäisen vaikea, ehkä mahdoton
tavoittaa, ja todennäköisesti se olisi epätarkoituksenmukainen. Suo-
104 105

17. I
'
PETRI CEDERLÖF
nuorisotyön (super)teoriasta: on jätettävä tilaa muuttuurudelle ja
erilaisten näkökulmien vuoropuhelulle.
Itse kohtasin nuorisotyön tutkimuksen haasteet osana filosofi-
an opintoj a, osallistuessani soveltavan fi losofi an työharj oitteluun.
Mielestäni soveltavan filosofian monitieteinen, käytäntöä ja teori-
aa yhdistävä luonne ja erityisesti sen lähestymistapa, asenne, sopi-
vat hyvin nuorisotyön tutkimuksen ja kehittämisen viitekehykseen.
Tällainen lähestymistapa pyrkii tuottamaan tutkimuksellisia nä-
kökulmia, innovaatioita ja keskustelurakenteita sille toirnialalle,
johon se suuntautuu. Soveltava filosofia voi myös toimia metate-
oreettisena viitekehyksenä nuorisotyön tutkimukselle: fi losofialle
toimintana on tunnusomaista juuri pyrkimys saada ote tutkimus-
kohteesta tematisoimalla sitä ja määrittelemäIlä keskeisiä käsittei-
tä. Ajankohtaisfi losofi aan kuuluu myös monitieteisen näkökulma-
kirjonjäsentäminen kokonaiskuvaksi. Esa Saarinen määrittelee so-
veltavan filosofian
järkiperäiseksi ymmärryksentuotannoksi, joka hyödyntäen län-
simaisen filosofian perinnettä pyrkii tuomaan uutta luovaa
ymmärystä jollekin inhimillisen toiminnan lohkolle. -- Sovel-
tavan filosofian yksi keskeinen pyrkimys on löytää väyliä filo-
sofian ulkopuolelta sellaisille keskeisille filosofisille voimille
kuin kyseenalaistaminen, kokonaisuuksien hahmottaminen,
kytkentöjen rakentaminen, sanallistaminen ja käsitteellistä-
minen. Näin soveltava filosofia esittäytyy älyllisenä sytyk-
keistönä, jossa luova liiketila filosofian ja ei-filosofian välillä
on avainasemassa. Filosofian traditio tai filosofian historian
tarjoamat moninaiset toimintastrategiat ovat lähtökohta, mutta
ne eivät ole itsetarkoitus eivätkä päämäärä,jonka sisään synty-
vien oivallusten tulisi sulkeutua. Kyseessä on tuotekehitys -.
(Saarinen 1996,324.)
Aj ankohtaisfi losofialle, j ota soveltava fi losofi a edustaa, on ominais-
ta prosessimaisuus ja avoin dialogisuus: se ei pyri jähmeffyneeseen
lopulliseen teoriaan vaan jatkuvaan kehittelyyn ja vuoropuheluun
106
MERKIryKSESTA LAATUUN
eri osapuolien kanssa. Soveltavan firosofian tutkimusotteella ra-
kennetaan avointa kuvausta nuorisotyöstä ja metodologiaa sen tut-
kimiselle sekä plritään herättämään toimialakeskustelua ja osal-
listumaan siihen. "Tuotekehittellmä" soveltava filosofia sitoo yh-
teen teoriaa ja käytäntöä; se on kokonaiskuvan luontia, temati-
sointia, käsitteellistämistä ja kehittämistyötä tukevaa konsultoivaa
toimintaa.
Sekä nuorisotyön teoreettinen tutkimus että nuorisotyön arvi-
ointi ja käytännön kehittäminen, samoin kuin nuorisotyön ammatti-
kuvan rakennus voivat hyötyä soveltavan filosofian otteesta. Ajan-
kohtaisuuteen sitoutunut ote ei määritä vain nuorisotyön tutkimus-
ta ja kehittämistyötä; myös mahdollisen nuorisotlrön oman toimi-
alafi losofi an, nuorisofyön moninaisten muotojen yhteiselle eetok-
selle rakenhrvan ammattifilosofian tulisi olla aikaan sidottua, avoin-
taja keskustelevaa.
Yhteenveto
Ilsittämäni ajatukset voidaan ymmärtää kokonaista tutkimusohj el-
maa pohjustavana luonnoksena. Tiivistettynä näkökulmani on seu-
raava. Nuorisotyön todellisuus on siellä, missä sitä käytännössä
tehdään yhteydessä nuoriin. Kysymys nuorisotyön merkityksestä
konkretisoituu futkittavaksi parhaiten tilanteessa, jossa merkityk-
sellisyys pyritaan kaytannössä ja strategisesti todentamaan. Nuo_
risotyön merkitystä ja tavoitteita kuitenkin artikuloidaan pääasi-
assa julkisissa asiakirjoissa kuten laissa, hallinnollise.r, poiiittir..,
ja organisatorisen tason retoriikassa, sekä nuorisoalan strategisis-
sa pyrkimyksissä. Nuorisotyön yhteiskunnallisen merkityksen ku-
vaus edellyttää tämän retoriikan eli merkitystä ilmentävien argu-
rnenttien j a toimenkuvausten kriittista analyysiä. Tavoitteiden
käsiteanalyysi on sidottava monitieteisesti yhteisku nta- jasosiaa-
I itutkimuksen, erifyisesti nuorisotutkimuksen ta4oamaan ajankoh-
107

18. J
'
PETRI CEDERLÖF MERKIryKSESTA LAATUUN
vuotisjuhlakirja. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
I Ielvc, Helena, Paakkunainen, Kari &Siurala, Lasse (toim.) ( 1 993) Valtiolaivasta
kiikkeriin jolliin? Nuoret ja nuorisotyö 1990-luvulla. Helsinki: Nuoriso-
tutkimusscura ry. Seuraavat artikkelit: Anttila, Kari: Nuorisostrategiaa vai
ohjausta? Paakkunainen, Kari: Kollektiivisen politiikkapuheen loppu
Iabiilin nuorisotyön taakka vai mahdollisuus nuorisotyölle? Saarela, Olli:
Miten tulosohjaus muuttaa valtionavun pcrusteet? Uusikylä, Petri: Kuka
sclviää giljotiinistä? Nuorisotoimen asema supistuvassa suunnittelussa.
Wikström, John: Tahtomalla vai ajautumalla - miten Suomi toimii huo-
ntcnna?
I Icinola, Timo (toim.) (1993) Nuorisotyön strategia, Nuostra. Helsinki: Suo-
men Nuorisoyhteistyö Allianssi ry. Allianssin julkaisuja 5.
llcinola, Timo (1994) Nuorisotyön tila ja tulevaisuus. Teoksesssa Voudinmäki
(toim.) Tulla.loksikin. WSOY ja Setlementtinuorten liitto.
Jalava, Urpoja Virtanen, Petli ( 1 996) Laatu, innovaatioja projekti. Hyvinvointi-
palvelujen kehittämisen ydinkysymyksiä. Kirjayhtymä.
Julkisten palvelujen laatustrategia (1998) osat l-5. Helsinki: Suomen Kunta-
liitto.
.luustohöylä seis * nuorisotyö on jo säästötalkoonsa tehnyt. Allianssin hallituk-
sen kannanotto 16.6. I 998.
Karcinen, Hannu & Salakari, Henna (toim.) (1995) Konsernistrategia nuorten
clinoloissa. Helsinki: Valtion nuorisoneuvosto.
I(omiteamietintö 1991:7. Nuoret 1990-luvulla, nuorisopoliittinen toimenpide-
ohjelma. Nuorisokomitea -90. Helsinki: Opetusministeriö.
Kr-rntalehti 1711998. Palvelujen laatua käsitteleviä kirjoituksia , 20-2j.
l(irkkäinen, Timo (1998) Tyhjenikö nuorisopolitiikan sisältö - sukupolvien
välinen oikeudenmukaisuus ja nuorisopoliittinen retoriikka. Nuoriso-
tutkirnus 211998.
l.iihteenmaa, Jaana, kirjoitus tässä julkaisussa.
Lrirnsä, Anna-Liisa (l998) "lhminen tarvitsee sitä, mitä ilman on paha olla"
tuhat tarinaa lasten ja nuortcn syrjäytymisestä. Teoksessa Ulvinen (toim.)
Lastcn ja nuorten syrjäytymistä koskevan tutkimuksen mahdollisuudet.
Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Nuoran julkaisuja 6.
NlLristio (1992) Budjettipäällikkö Sailaksen ehdotusjulkisen talouden tasapai-
non parantamiseksi. Opetusministeriön liikunta- ja nuoriso-osaston kan-
nanotto 7.10. 1992.
Nicnrincn, Juha (1988) Nuorisotyö sosialisaatioinstituutiona. Tampereen yli-
taiseen näkökulmaan ihmisestä ja yhteiskunnasta. Tämän näkö-
kulman varassa nuorisotyön merkitysperustelut, tavoitteet ja
toimenkuvaukset voidaan jäsentää siten, että on mahdollista yh-
täältä arvioida nuorisotyökäytäntöä ja kerätä sitä koskevaa
tutkimusaineistoa, toisaalta arvioida julkista, teoreettista ja reto-
rista näkökulmaa tämän tutkimusaineiston perusteella.
Kokonaisuudessaan nuorisotyön tutkimus edellyttää tutkimuk-
sen metateoreettista jäsentelyä, räätälöityä tutkimusohjelmaa ja -
strategiaa, jotka j äsentävät nuorisotyötä aj ankohtaisfi losofi sesti ja
käytännöllisesti. Käytännön tarkoituksenmukaisuus edellyttää ai-
neistoksi kenttätason nuorisotyöntekij öiden ja nuorten edustamaa
näkökulmaa nuorisotyön tarpeellisuuteen ja merkitykseen sekä
avointaprosessimaisuutta ja woropuhelua toimialan sisäIlä ja sen
rajojen yli. Tällöin tutkimus on luonteeltaan sillanrakennusta eri
näkökulmien vätillä sekä strategista kehittämistutkimusta, nuori-
sotyön joustavaa tuotekehittelyä. Teorian ja käytännön dialogissa
tutkimus heij astelee j a määrittelee nuorisotyön yhteiskunnallista
tarpeellisuutta, nuorisotyön strategisia tavoitteita, nuorisotyön käy-
täntöä, vaikuttauuden ja työn laadun käsitteitä sekä ajankohtai-
sia nuorisotyön kehittämisen tarpeita.
Lähteet
Aika kone - nuorisotyö kutsuu merkitysmatkalle (1999). Nuorisotyötä esitte-
levä lehtinen. Helsinki: Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry.
Cederlöf, Petri (l 997) Nuorisotyön yhteiskunnallinen perustelu. Julkaisematon
käsikirjoitus.
Cederlöf, Petri (1998) Nuorisotyön yhteiskunnallinen merkitys. Helsinki:
Nuorisoasian neuvottelukunta, Suomen Kuntaliitto ja Suomen nuoriso-
yhteistyö Allianssi ry. Nuoran julkaisuja 8.
Eräsaari et al (toim.) (1999) Arviointi ja asiantuntijuus. Helsinki: Gaudeamus.
Helve, Helena (toim.) (1998) Nuoruudesta! Nuorisotutkimusseuran kymmen-
108 109

19. {.
t PETRI CEDERLOF
opisto. Kasvatustieteen pro gradu {utkielma.
Nieminen, Juha (toim.) ( I 991 ) Näkökulmia nuorisotyöhön. Tampereen yliopisto,
kasvatustieteen laitos. Julkaisusarja A: tutkimusraportti n:o 50. Seuraavat
artikkelit: Honkonen, Risto: Nuorisotyöammatti ja sen omaksumista kos-
kcvia käsityksiä, Nieminen, Juha: Mitä on nuorisotyön teoria?, Telemäki,
Matti: Nuorisotyö ja nuorisopolitiikka 1990-luvulla.
N uorisotyölaki 24.2.1 99 5 /23 5.
Nuorisotyö -lchti. Scuraavat artikkelit: Alasaari, Kirsi: (8/1997) Arviointi-
kuunretta; Anttila, Kari: (7/1996) Nuorisotyö on elämänhallintaa, (4/199E)
Nuorisotyön koirankoppi, (5-611998) Allianssi voisi olla toimialajärjestö. ..;
Arola, Pauliina (7 I 1997) Nuorisotyöllc äänekkäämpi yhteiskunnallincn
perustelu; Arvola, Raili: (l/1992) Nuorisotyö ci ole le ikkiä; Cederlöf, Pct-
ri: (3/1998) Pääomaa nuorisotyölle. Kun talous kohtaa filosofian..., (5-6i
1998) Ristcilyä nuorisotyön merkitysten meressä, (411999) Laatu nuoriso-
työssä; Harju, Aaro: ( 1 1 -121 1992) Nuorisotyön tulevaisuus: Jahnukainen,
Markku: (711998) Nuoruudcn kohtaamincn - haaste vai ongelma?; Joki,
Olavi: (4/1993) Tarvitaanko nuorisotyön kriisiä'l; Kemppainen, Riitta (12l
I 992) Nuorisotyön muutospaineet, (l /l 993) Nuorisotyöltä perustat hajal-
le; Kuikka, Suvi: (l/l 993) Kunnalliscn nuorisotyön kriisi - taloudellincn
vai henkinen?; Kukkamaa, Vesa: (4/i993) Nuorisotyön musta aukko; Kärk-
käinen, Taisto: (l/l 992) Itsenäiscn nuorisotoimen kohtalonkysymyksiä;
Manninen, Heikki: (5-611992) Kulta-ajan loppu? Rakenteet murenevat
miten käy sisällön?; Nerelli, Eero: (5-611998) Nuorisotyön arvot kes-
kustclua ja lobbausta tarvitaan.; Siimes, Suvi-Anne: ('ll1998) Ilmanvaihto
rcistaa nuorisotyön talossa; Telemäki, Matti: (l/1992) Mikä on nuoriso-
työn tchtävä?
Nurmi, Johanna & Taponen, Harri (1999) Sirpaleisuudesta systematiikkaan
laatua l{elsingin nuorisotyöhön. Teoksessa Kuorelahti & Viitancn (toim.):
H o ltittomasta h ortoilu sta hallittuun harhailuun - n uorten syrjäytymiscn riskit
ja selviytymiskeinot. Helsinki: Mannerheimin lastcnsuojeluliitto ja Nuoriso-
asiain ncuvottclukunta. Nuoran julkaisuja 14.
Näre, Sari (1998) Tutkimusintressini steissillä palloilusta sosiaalisiin ongcl-
miin. Teoksessa Helve (toim.) Nuoruudesta! Nuorisotutkintusscuran
kymmenvuotisjuhlakirja. Helsinki : Nuorisotutkimusseura.
Puuroncn, Vcsa (1997) Johdatus nuorisotutkimukseen. Helsinki: Nuoriso-
tutkimusseura.
Puurula, Arja (1994) Nuorisotyöntckijä, kasvattaja, ihminen. Teokscsssa
110
MERKIryKSESTA LAATUUN
Voudinmäki (toim.) Tulla joksikin. wSoy ja Setlementtinuorten liitto.
Ruotsalaincn, Lcena & Taponen, Harri (1997) Tutkimus nuorisotyön välinee-
nä - vipinää kentällä. Suomenkielinen versio artikkelista julkaisussa Hel-
sinki Quarterly 311997. Urban facts. City of Helsinki.
Saa'inen, Esa (1996) Soveltava filosofia. Teoksessa Esa Saarinen (toim.) Tie-
to, totuus ja todellisuus. Helsinki: Gaudeamus.
Siurala, Lassc ( I 998) Riippumattomuudesta kumppanuuksiin. Tcoksessa He-
Icna Helve (toim.) Nuoruudesta! Nuorisotutkimusseuran kymmenvuotis-
.1uhlakir.ja. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
S.iöholm, Kari (1995) Liikunnan ja nuorisotyön yhteiskunnallincn perustelu.
'l'eoksessa Kunnallisen vapaa-aikatoimen tutkimus- ja kehittämisohjelma.
[lclsinki: Suornen Kuntaliitto.
Sjöholm, Kari (1997) Liikunta, nuorisotyö, kunnat. http://www.kuntaliitto.fi/
opctus/n uoriso/.
Suomcn l-aatupalkinto I 999. Tavoitteena crinomainen kilpailukyky. Suomen
Iaatupalkinnon arviointipcrustect 1999. Suomen laatuyhdistys ry.
'l'elenräki, Matti (1988, 1989) Johdatus nuorisotyön tcoriaan I ja II. Tampereen
yliopisto.Aikuis- ja nuorisokasvatuksen laitoksen opetusmonisteet 7/l 9gg
ja 8/l 989.
Llsko tai älä - tosiasioita nuorisotyöstä (1992). Helsinki: suomen Nuoriso-
yhteistyö Allianssi ry.
vcsikansa, Sari (1992) Mikä on nuorisotyön tehtävä ja sisältö? Julkaisematon
lucnto.
vesikansa, Sari (1993) Nuorisotyön yhteiskunnallinen tehtävä.ia tulevaisuus:
missä, mitä ja miten? Työstetty versio artikkelista teoksessa Hannele sal-
minen (toim.) Haasteita sosiaali- ja terveydenhuollon koulutukselle. Hel-
sinki: Opetushallitus.
viitancn, Rcijo (1998) Nuorisoryön yhteiskunnallincn merkitys. Käsikirjoitus
2.6.199E.
iiitancn, I{crlo (1998) Nuorisotyön ja nuorten kansalaistoiminnan n.rerkitys.
Teoksessa Helve (toim.) Nuoruudesta! Nuorisotutkimusscuran kymnrcn-
vuotisjuhlakirja. Helsinki: Nuorisotutkinrusseura.
Virtancn, Pctri ( 1997) Evaluointia, arviointia vai arviointitutkimusta. Nuoriso-
tutkimus 411997 .
Väänänen, Alpo (toim.) (1996) Työn iloa ja menestystä. Tuloksellisuuden ja
työclämän laadun kehittämisen esteet ja edellytykset kunnallisessa työyh-
tcisössä. Kunnallinen työmarkkinalaitos.
111