Kirjoitukseni Nuorisotyö -lehdessä 3/2009

1. Avarat vai ankeat aiat
nuorisotyölle?
Nuoriso on median ja poliittisten puheiden
kautta esillä jatkuvosti, nuorisotyö sitö vaston
horvoin.Toisaalta Suomesso on nyt enemmän
poliittisesti päätettyjä nuorisoalan tavoitteita ja
Iinjauksia, kuin koskaan ennen. Samalla kui-
tenkin julkinen talous on kustannusongelmisso,
joita taantuma vielä kärjistäö. Tämä lisää kah-
tiajakautu mista nii n n uorten kuin nu ori sotyön
toim i ntae d e I lyty ksi ssä. Vi ra IIi n en tavoittei sto
pai nottaa eh käi seviä toimi a, mutta paikalliset
päätöksentekijät ovat u sein kykenemättömi ä
e n n akoivaa n p itkäj ä ntei seen toim i nt a a n.
Teksti: ffi*# allitut<sen lapsi- ja nuorisopolitii-
Petri Cederlöf i.åi ffi kan kehittämisohjelmantoimeen-
pano etenee. Vuosi tämän ohjelman
käynnistämisen jälkeen noin puolet
siihen sisältyvistä toimenpiteistä oli
huomioitu edistettävinä valtionhal-
linnossa.
Tämä nuorisolakiin perustuva oh-
jelmatyö lienee osaltaan vaikuttanut
siihen, että valtion varoja on suunnattu
muun muassa etsivän ja nivelvaihetyön
kehittämiseen, moniin aihekohtaisiin
selvityksiin ja edistämistoimiin, nuo-
risoalan järjestöjen avustuksiin sekä
nuorisotyön kehittämiseen osana lap-
si- ja nuorisopolitiika n kokonaisu utta.
Näitä varoja eiole järjestettyalan mui-
den avustustensaajien kustan n u ksel la.
Nuorisotoimialan kokonaisrahoitus on
kehittynyt vii me vuosi na myönteisesti
- talousvaivoista huol imatta, tai ehkäpä
niiden myötä vielä suuremmalla syyllä.
Useimmissa kunnissa keskeisin
asiakysymys on tällä hetkellä kuitenkin
menojen hillitseminen. Suuri joukko
seu raku ntia on vastaavassa tila nteessa,
kuten myös monet paika I lisyhdistykset
kuntien kiristyvän talouden vuoksi.
Rakenneuudistuksissa on keskitytty
hallintoon ja valta-asemiin enemmän
kun palvelurakenteeseen, jonka tulisi
olla keskiössä. Tuottavuuden nimissä
voimavaroja karsitaan koko Suomes-
sa. Vaikka samaan aikaan tapahtunut
rahoituksen painottuminen projek-
timuotoisiin toimiin on osin ongel-
mallista, on se myös keino suunnata
voimavaroja toimintaan ilman että ne
imaistaan esimerkiksi ongelmaisen
kunnan "yleiseen" käyttöön. Uusien
rahoitusmuotojen ja -polkujen ide-
ointia tarvitaankin paitsi kuntien myös
seurakuntien ja kansalaisjärjestöjen
nuorisotyön keskeisim piin tehtäviin.
'Ei täällä ole työntekijöitä,
joilla olisi aika d...!'
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittä-
misohjelma koskee monilta osiltaan
nuorisotyötä ja tarjoaa sille nuoriso-
lain rinnalla hyvän tuen toiminnan
perustel u I le ja kehittä m isel le.Toisaa lta
ainakin noin kolmanneksessa kuntia
edellytykset kaikel le kehittämiselle
ovat heikot ja sama koskee karkeasti
näiden paikkakuntien seurakuntia ja
monia yhdistyksiä.
" H ö m m ö styttöö, ettö velvoitetaa n
kunnisso laatimaan lapsi- ja nuorisopo-
I iti i ko n keh ittö m i sohj el m o. Se o n tod el I o
ristiriidosso sen kanssa, ettö ei tööllö
o I e työ ntekijöitö, joi I I a ol i si a i kaa teh d ö
sellaista. (...) Aina vaaditaan uusien
strategioiden ja ohjel mien tekemistö,
mutta valtio eitee mitöön sen hyvöksi,
ettö tööllö kunnissa olisi työntekijöitö,
jotka toteuttai sivat ky seisi ö ohj el m i o. Va i
onko tarkoituski n vai n kosmeettiseen
'muka tehdöön jotakin' työn tekemi-
seen. Löönit saavat taas tilastoida, ettö
meidön löönissöon jotehty nöin monta
ohjelmaa (jotka pölyyntyvöt hyllyissö) . . ."
Näin kyseli nimimerkki Kyl lästynyt
Nurkan keskustelualueella www.alli.fi/
nurkka viime marraskuussa.
N i mi merkki Kyl lästynyt on oi keassa
siinä, että pääosa aiemmin tehdyistä
ohjel mallisista papereista ja strategi-
oista eivät ole edistäneet käytäntöä,
ainakaan ajatellulla tavalla. Mutta
kuka tai mikä taho on vaatinut yhtä
nuorisotyöntekijää tekemään jonkin
kehittämisohjelman? Minkään ku n nal-
lisen ohjelman edistäminen ei voi olla
yksittäisen työntekijän velvol lisu us. Sitä
paitsi hyväkään ohjelmapaperi ei ole
sen sisällön toteuttamista, vaikkakin
sisällön kehittely voi antaa ajatuksia
toimintaan. Tärkeintä on toimivien
käytä ntöjen ja keh ityspol kujen tu n nis-
taminen - ja siihen jo olemassa olevat
ohjelmat, strategiatym. antavat hyvän
mahdollisuuden. Joka tapauksessa
lapsi- ja nuorisopolitiikka on paikalli-
sesti ensisijaisesti kunnan vastuulla ja
edel lyttää kokona isva lta ista päätöksen-
tekoa ja voimavarojen su u ntaam ista.
Yhteistyön autuus ja ankeus
Merkittävä mahdol lisu us sekä n uoriso-
alan edistämiselle että sen sivuuttami-
selle sisältyy lastensuojelulain (2008)
säädöksii n eh käisevästä lastensuoje-
lusta. N uorisola ki ja kehittä m isohjel ma
eivät yksiselitteisesti velvoita kuntia,
sen sijaan lastensuojelulaki velvoit-
taa ne muun muassa juuri sellaisiin
toimiin, joita nuorisolakisekä lapsi- ja
nuorisopolitiika n kehittämisohjel ma
esittävät: selvitystä ja suunnitelmaa
lasten ja nuorten hyvinvointia edis-
tävistä ja ongelmia ehkäisevistä toi-
mista ja yhteistyön muodoista, myös
nuorisotyöstä.
Jotkut ovat tämän tajunneet ja
asioiden edistä m iseen on hyödynnetty
molempia em.lakeja ja kartoitettu ke-
hittämis- ja politiikkaohjel mien tuel la
kokonaisu utta ja sisältöjä käytännön
tilannekatsaukseen ja toimenpiteiden
suunnitteluun. Tavallisinta kuitenkin
on, että kuntaan tehdään sosiaalitoi-
mivetoisesti lain mainitsema "lasten-
suojelusuunnitelma" ilman lain yhtä
pai nokkaasti edel lyttä mää eh käisevä n
työn selvitystä ja suunnitelmaa - siis
ilma n esimerkiksi varhaiskasvatuksen,
koulun, kulttuurin, liikunnan, kansa-
laistoiminnan ja nuorisotyön selvää
roolia, tai niihin vain ohuesti viitaten.
Lisäksi monissa kunnissa ja seura-

2. Kirsi Alasaari
"Minkään kun-
nallisen ohjelman
kunnissasekäyhdistyksissä edistäminenei tulisi päästä eroon. llman
äi.qiff1Tilff.'.:ff;'F yftltäisen :il?;'.nllffiål;"#-
on vallitsevaa paikallisten tyonteKuan vel- linnon ja organisaation
päätöksentekijöiden kes- vollisuus, eikä rakenteelliset uudistukset
kuudessa, vaikka haastei- yksin tekeminen (elämänkaarimalli,proses-
siin vastaaminen edellyt- ole tie ohielmien siorganisaatioym.)ratkaise
l:il iiå:ffi ,i:l?,ilT toteutumiseeni' l:ilXnålfä*iffi-
den tueksi. Paikallisella tasolla seura-
ku n nat ja jä rjestöt ovat en i m mä kseen
olleet sivustaseu raajia,vaikka lapsi- ja
n uorisopolitiika n kehittäm isohjel ma n
valtakunnalliseen valmisteluun monet
ka nsa laisjärjestöt ja myös kirkon edus-
tajat osallistuivat aktiivisesti.
Onnistuneissa paikallisissa tapa-
uksissa (joita sentään on kymmeniä)
lasten ja nuorten asioiden suunnitte-
luun ovat alusta lähtien osallistuneet
monet toimijat, jotka ovat kokeneet
asian sekä omaksiettä yhteiseksi. Kes-
keisenä tukena on tällöin alusta asti
ollut virallinen päätös edistämisestä
ja toimeenpanosta sekä voimava roista
ja toteutuksen sitomisesta ta loussuun-
nitteluun.
Samoin moniammatillisuudessa
ja poikkihallinnollisuudessa kysymys
on järkevästä eri roolien ja tehtävien
rinnakkaisesta sovittamisesta samaan
kokona istavoitteeseen el i ensis ija isesti
kumppanuudesta, tiedonkulusta ja
tehokkaasta työnjaosta, ei niinkään
kuormittavasta kaiken yhdessä teke-
misen lisäämisestä. Lasten ja nuorten
hyvinvoinnin edistäminen ja lapsi- ja
nuorisopolitiikan toteutuminen käy-
tännössä edellyttävät tällaista yhteis-
työtä, ja sen tulisi olla toimintatapa
myös erillisistä ohjelmista riippumatta.
Yhteistyö ja asioiden hedel mä I I inen
edistäminen ovat oikeastaan sama
asia. Mahdollisuudet niihin vaihtelevat
rii ppuen totutuista toimintatavoista,
asenteista ja henkilösuhteista, sekä
paljolti organisaatiokulttuurista ja
johta misesta. Toimivissa tapauksissa
niistä löytyvät riittävät eväät, muissa
tapau ksissa niiden ongelmapiirteistä
kiksi ostopalvelujen käyttö on edellä
mainittujen ongel matekijöiden myötä
mekaanisena hankintaa eli uhka. Mai-
nittujen myönteisten tekijöiden kautta
taas löytyy mahdol lisu u ksia monim uo-
toisiin avoimiin tai sopimuksellisiin
kumppanuuksiin, joiden myötä haas-
teisiin voidaan vastata mielekkäästi
myös "tilaten ja tuottaen'i
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin
ja palvelujen edistäminen edellyttää
aikuisten laatikkoleikkien lopettamis-
ta: valtio on tietenkin jähmeä mutta
käsittämätöntä kuolonkankeutta on
lukemattomissa kunnissa. Läänin-
hallitusten järjestämissä koulutus- ja
kehittämistilaisuuksissa (Lapsi- ja
nuorisopolitiikka, Lasten ja nuorten
hyvi nvoin nin ed istä minen) 2007-2008
osallistujien enemmistö oli nuorisotoi-
mista. Joissakin tapauksissa paikalla oli
kohtu ull inen sosiaali- ja terveystoimen
edustus, mutta varhaiskasvatuksen,
koulujen ja oppilaitosten edustajia oli
vain muutamia, järjestöjen ja seuraku n-
tien osallistuminen oli hyvin vähäistä
ja päättäjien pilkahtelu tilaisuuksissa
äärimmäinen bongaus. Huomiot tä-
nä keväänä alueittain toteutetusta
valtaku n nall isesta sem i naa risarjasta
(Täällä lapsija nuori - kuuleeko Suo-
mi?) ovat olleet maaliskuuhun asti
samansuuntaisia.
Rajojen selkeys ja hämä ryys
Nuorisotyön eri toimijoiden keskinäi-
set suhteet, niiden ja koulun suhteet,
sekä osittain niiden ja sosiaalityön
suhteet ovat 2000-l uvu I la kehittyneet
myönteisesti- monin paikoin, mutta ei
Artikkelin kirjoittoja, tutkija petri Cedertöf kokoaa por-
hoillaan tietoja nuorisotyön osemon ja merkityksen
esille tulon haosteista kuntien, seurakuntien jo jörjes-
töjen rakenneuudistusten sekö lasten jo nuorten hyvin-
vo i n n i n ke h ittö m i spy rki myste n keskel I ö.
Projektia rohoittaa opetusministeriö jo sen kotiorgoni-
sa ati o o n H u m o n i sti n e n a m m att i ko rke o ko u I u H u m ak.
Lisötietoja hankkeesta löytyy Allianssi n nettisivulta
(Allianssissa nyt) otsikollo Nuorisotyön rokenteellisia
h ao ste ita : Koke m u ksi a j a ko m me nttej a
kaikkia I la. Yhteistyö edellyrtää sekä kes-
kinäisten rajojen määrittelyä, että rajo-
jen ylittämistä. Nuorisotyö on, voi olla
ja sen tuleekin olla suurelta osaltaan
rajapintatyötä, mutta tämänkin roolin
voi tehdä selväksi. Myönteisten koke-
musten rin na I la moni nuorisotyöntek|ä
on esittänyt huolensa nuorisotyön
alisteisesta su lautumisesta kouluun tai
sosiaa I ityöhön.Iä mä korostaa ta rvetta
rajojen, rajapintojen ja yhteisten toi-
m inta kenttien täsmentä miseen. Sa ma
haaste ilmenee ra ken nemuutoksissa,
kuntien ja seu rakuntien yhdistymises-
sä, alueel I isissa toimintamalleissa sekä
järjestöjen aseman ja toimintaedelly-
tysten m u utoksissa.Toistaiseksi uudis-
tu kset eivät ole koetelleet nuorisotyön
peruspalveluja pahasti, vaan niistä on
löydetty mahdollisuuksiakin. Uhkista
m u istuttavat kuitenkin muutamat kiel-
teiset kehityskulut. Alan edustajien (ja
yleensä palvelutoimUoiden) ääni uu-
distusten valmistelussa on usein, jollei
heikko, niin ainakin kapea. Nuorisotyön
toim i nta rool ien tu n netuksi tekem isel le
olisi nyt otollinen aika paikallisten ja
alueellisten uudistusten yhteydessä,
mutta tartutaanko siihen?