Artikkelini Nuorisotyö -lehdessä 2/2008 - kuvat Alpo Syvänen

1. TT TT TT
RISTII tYA N UO RISOTYO$A
Miten kuntien, kirkon ja muiden toi-
m ijoi d e n kute n ka n sa I a i sj ö rj estöj e n
työ lomittuu yhteen nuorisotyön
kentässä sekä lapsi- jo nuoriso-
politiika n tote utta m i sessa? Mi kä
yh di stäö m o n i n ai sten toi m ij oi de n
joukkoa? Tätä pohtii tutkija Petri
Ced erl öf p eil otessaan Su om en
evon keli s-l uteri laisen ki rko n I ap -
si- ja nuorisotyön vuotuista suur-
ta pahtu m aa Al I io nssi ri ste i lyy n jo
Nuorisotyöpäiviin.
Mitö tapahtuu, kun "minuuttiaika-
taul u I I a toi mivot i kuisu u sa m m atti -
laiset" ovat koolla?
ffi atojen henkilökohtaisten nuorisotyö-
@kontaktieni lisäksi nuorisoalan yhteiset
# kokoontu miset ovat il mentäneet mi n ul le
myönteistä hen keä. N uorisotyön eetosta?
Allianssiristeilyn ajankohtaan sopii peilaus
toiseen valtaku n nal liseen su u rtapahtumaan
ja sen toteutuskonseptiin. Olen ollut neljä tai
viisi kertaa Allianssiristeilyllä ja myös useilla
N uorisotyöpäivi I lä. Osal I istujia päivi I lä on ol I ut
satoja, ristei lyi I lä pitkä lti toista tu hatta. Heistä
enemmistö on ollut kuntien ja järjestöjen
toimijoita. Kirkon nuorisotyöntekijöitä on
risteilyillä ja Nuorisotyöpäivillä ollut varsin
vä h ä n. Ym m ä rrettävä sti käytä n n ö n työ nte krJät
valitsevat itsel leen tai työl leen läheisim mä n
tapahtuman: kirkon ammattialatapaamisia
on ki n jä rjestetty vuositta i n 1 990-l uvu lta lä h-
tien. ltselleni kirkon nuorisotyö ei aiemmin
ollut tuttua, mutta nykyisessä työssäni pääsen
tarkastelemaan nuorisotyön kaikkia päätoi-
mijoita, kirkon nuorisotyö mukaan lukien.
Tammikuussa osallistuin ensi kertaa kirkon
la psi- ja n uorisotyön neuvottel u pä ivi I le. Tä nä
vuonna päivät kokosivat noin 1200 ihmistä
Jyväskylään.
Ovatko n uorisotyöntekijät kasvatusalan
a mmattilaisia? Neuvottelupäivil lä pu hu neen
piispa Kari Mäkisen mukaan he ovat:aikuisia,
joita lapset ja nuoret tarvitsevat tukemaan
ja auttamaan ihmisenä kasvamista. Jokai-
nen kasvava ta rvitsee ym pä ri I leen tu rva I I i sta
verkostoa. Kirkon kasvatustyö on osa tätä
verkostoa perhepiirin rinnalla, yhdessä mui-
den julkisten, vapaaehtoisten ja yksityisten
toi m ijoiden ka nssa. Pi ispa totesi peri nteisten
yhteisöl listen verkostojen hau rastu misen,
lasten ja aikuisten maailmojen toisistaan
eriytymisen sekä lasten ja nuorten riskin
jäädä yksin media- ja viihdemaailmojen "kas-
vatettaviksi'i Hä nen m u kaansa kirkon kasva-
tustyö rakentaa siltaa lasten ja vanhempien
maailmojen välille sekä vahvistaa aikuisten
tu rva I I ista verkostoa tuomal la sii hen sama I la
oman erityisu iottuvu utensa.
Harva n uorisotyöntekijä kirkon ul kopuo-
leltakaan kyseenalaistaisi tällaisen yleisen
luonnehdinnan. Kaikille nuorisoalan toimijoille
yhteisiä aiheita löytyikin päivien sisällöstä
paljon. Ja jos joku nyt sattuu vieroksumaan
institutionalisoitua uskontoa, niin siihen on
helppoa todeta: yhtäältä pääosa moraalis-
tamme kietoutuu kristilliseen perintöön ja
sen useimmat arvot ovat ylikansallisia ja
yhteisiä eri kulttuurien ja uskontojen etiikan
kanssa, toisaalta päivien sisällössä usko oli
yksi mukana kulkeva teema, mutta pääosin
sisältö kuitenkin oli ajankohtaista ja amma-
tillista asiaa sekä toimijoiden kohtaamista.
"Kuntien ja kansalais-
järjestöj e n n u o ri sotyön
tilaisuuksissa ei ole
paljoakaan käsitelty
kahta kirkon neuvotte-
I u päivil lö esi I Iä oll utta
teem ao : tu otetu rvall i -
s u u ss ä ä d ö ksi st ö j oh d et-
tuja lapsi- ja nuorisotyön
toi mi ntoj en tu rvallisu us-
ohjeita ja -koulutusto
ei kä a m m atti al a n j ohta-
juuden haasteita."
Nuorten osallisuus ja vaikutusmahdollisuu-
det nousivat täälläkin vahvasti keskustelu-
jen polttopisteeseen. Avaustilaisuudessa
luovutettiin kerran vuodessa myönnettävä
lapsi- ja nuorisotyön kunniaplakaatti sekä
ensi mmäiset lapsi-ja n uorisotyön ansiomerkit.
Hyväntuulinen Olli Saarela toi tilaisuuteen
valtiovallan tervehdyksen kertoen lapsi- ja
nuorisopolitiikan kehittämisohjelman työs-
tämisestä sekä poliittisen ja viranomaistyön
konta kti- ja kitkapin noista.
Käytännön työntekijöiden puheenvuo-
roissa painottu i sel lai nen toi mi n na n yleispä-
tevä laaja-alaisuus ja konkreettisuus, joka var-
masti on tuttua kai kil le n uorisotyöntekijöil le.
Eri puolilta Suomea työstään keskustelevat
seurakuntien työntekijät kertoivat jokapäi-
väisestä yhteistyöstä kuntien ja yhdistysten
kanssa, hyviksi koetuista toimintatavoista
ja menetelmistä. Mainittakoon vaikkapa
Konginkankaan diakonin esittelemä seu-
rakunnan ja kunnan sukupolvirajoja ylittä-
vä yhteistyöviritys, jossa nuoret kutsuivat
nuorisotilaan eläkeläisiä tutustumaan ja
keskustelemaan ja eläkeläiset tuottivat su-
kupolvien välisten suhteiden tematiikasta
näytelmäesityksen.
r'g drq ra r"a r:

2. Teksti: Petri Cederlöf
Kuvat: AIpo Syvänen
Neuvottelupäivien loppuosuuteen sisöltyi Honnu Hautalan (kuvossa) luontokuvien koutto käW ekoteologinen keskustelu: osennetasolla luonnon pyhänä pitAminen
voiti vastuullistaa tapoomme käynöä luontoa.
Toisaalta esille nousi toistuvasti huolijoi-
denkin lasten ja nuorten elämän kehityksestä.
Tuusulan seurakunnan johtava työntekijä
kuvasi Jokelan koulutragedian ensitunnelmia
sekä seurakunnan työntekijöiden ja vapaa-
ehtoisten saumatonta auttamistyötä kriisin
ensikäsittelyssä; siihen osallistuneita pyy-
dettiin seisaalle ja heille taputettiin. Saman
huomionosoituksen voisi kohdistaa Jokelassa
kri isityötä teh nei I le ku ntien ja yhdistysten pa l-
ka I I isi I le ja vapaaehtoisil le toi mijoi I le. Heidä n
panoksensa jäi mediassa tavanmukaisesti
muiden asioiden varjoon.
Nuorisotyölle yleisiä, yhteisiä kipupistei-
täkin ilmeni. Piispa Mäkisen mukaan lasten ja
nuorten parissa toimivien työlle ominainen
arjessa rinnalla oleminen sekä tavallisten yhtei-
sojen luominen ja tuki on tavoittavuudeltaan
kattavaa ja hen ki I ö kohta ista vuorova i kutu sta,
mutta se ei ole mediaseksikästä. Se ei pyri
herättämään huomiota eikä sitä mitata ti-
lastoilla. Tämän kääntöpuolena käytännön
työntekijöiden puheessa tulivat esille työssä
ja ksa misen haasteet: I iial I inen kii re, työnteki-
jöiden yksinolo ammattialansa ainoina edus-
tajina, uupuminen, työn vähäinen tunnettuus
sekä usein riittämättömät resurssit monissa
pienissä seurakunnissa. Yhden nuorisopas-
torin mukaan hän on työssään "ikuisuusam-
mattilainen minuuttiaikataululla'i
Erityisiä ja yhteisiä aiheita
Varsin tuttua? Sekä piispa Mäkisen että käy-
tännön työntekijöiden yhteiskuntakriittiset
puheenvuorot kuitenkin jopa yllättivät voi-
makkuudellaan. Piispan mukaan kosketuk-
sella inhimilliseen arkeen ja uskomalla siihen
kirkon kasvatus- ja nuorisotyö voi muodostaa
merkittävän vastakulttuurin. Sekä piispan
että käytännön toimijoiden taholta mouka-
roitii n ka u pa I I isu utta, itsekkyyttä, pol iti i kkaa,
talouselämän arvosokeaa määräävyyttä ja
liikemaailman henkilöhahmojen palvontaa
yleisasiantuntijoina ja huippuyksilöinä, esi-
merkkinä mm. Jorma Ollila. Oli vaikuttavaa
kuulla satojen ihmisten nauravan näille loh-
kaisuille. Myös kirkon hallintoa ja sen orga-
nisaatioiden ongelmia tuuletettiin varsin
estottomasti monien käytä n nön työntekijöi-
den puheissa. Samalla kuitenkin tilaisuuden
yleissävy oli lämmin, salissa naurettiin ja ta-
putettii n paljon.Tämän keskustelun kru unasi
Seela Sellan esitys, jossa jatkui nykymenon
kriti i kki ja ajatu ksia herättävä i kää ntym isen ko-
kemu ksen herkkä pei la us paitsi "varsi naiseen"
nuoruuteen, myös lapsuuden, nuoruuden ja
aikuisuuden rajojen hämärtymiseen.
Ajatuksia herätti myös piispan linjaava
I uon nehd i nta kasvatu styöntekijöistä: "Heitä
eitarvita myymään tai markkinoimaan jotain
eikä tuottamaan palveluita. Eivät vanhem-
matkaan ole sitä varten, että tuottaisivat
kasvatuspalvel uja ta i myisivät n i itä la psi I leen J'
Mutta miten tämä näkymä sovitetaan valta-
kunnalliseen trendiin, jonka sanastossa nuo-
risotyöki n mää rittyy pa lvel ujen tuotta m iseksi?
Tällaisten määritelmien torjuminen - jos se
edes on mahdollista - edellyttäisivahvempaa
ja yhdistävää nuorisotyön merkityksen käsit-
teistöä. Samaan haastaisi ehkä kirkon erään
n uorisotyöntekijä n kiteytys työn haasteista :
tulisi tehdä töitä a) vähemmän, b) hiraammin,
c) paremmin. Miten tämä on mahdollista, kun
tiedämme että työmäärä ja kiire työntekijää
kohden tu ntu u jatkuvasti suurelta ja säästöissä
tuottavuus-tehokkuusajattel u korvaa laatua
ja inhimillistä merkitystä?
Tapaaminen rakentui ensimmäisen ja
kolmannen päivän yhteisistä tilaisuuksista
Paviljongin suuressa salissa, sekä toisen päivän ,,--2.

3. RrsTr rYll tl u onrsoryössn
@ a i hekohta isista kesku ste I evi sta työ h uoneista,
työpajoista ja tietoisku ista sekä eri organ isaa-
tioid en ka ksi pä ivä i sestä näytte lystä ja a m ma-
tillisista tapaamisista.Vielä kolmannen päivän
aamuna ennen kello yhdeksää yli tuhat ihmistä
istui salissa. Ensimmäisen päivän ammatti-ja
työelämäkeskustelu täydentyi kolmannen
päivän aamuna Kirkon ulkomaanavun ja
kulttuurien välisen kohtaamisen esittelyllä,
joka kietoutui myös nuorisotyöhön. ltseäni
viehätti ehkä eniten päivien loppuosuudessa
Hannu Hautalan luontokuvien kautta käyty
ekoteologinen keskustelu: asennetasolla
luonnon pyhänä pitäminen voisi merkitä
kasvavaa kunnioitusta sekä vastuullistaa ja
rajoittaa tapaam me käyttää I uontoa.
Työhuoneita päivillä oli viisi: varhaiskas-
vatu ksen, varhaisnuorisotyön, n uorisotyön,
verkkokirkon ja työalajohtajien työh uoneet.
Nuorisotyön "työhuone" oli näistä suurin
noin kolmen sadan ihmisen panoksella.
Työhuoneosuuksissa käsiteltiin mm. lasten
ja nuorten oikeuksia kirkossa, lasten ero-
auttamista ryhmätoiminnalla, nuorisotyön
uudistu mistarpeita, lastensuojelulakia sekä
i I moitu s- ja va itiolovelvol lisu uden su hdetta,
nuorisolakia, varhaista puuttumista, tupak-
kalakia, kirkon nuorisotyötä internetissä ja
sen suhdetta perinteiseen kohtaamiseen
sekä maahanmuuttajien ja vieraiden uskon-
tojen kohtaamista. Uskontodialogi onkin eräs
kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden
keskeinen teema
Toisena päivänä tarjolla oli myös työpajoja
tai tietoiskuja: liikunnallinen ja tekemiseen
rakentuva perheiden yhteinen seikkailu-
menetelmä, lasten ja nuorten ajatuksia ja
ääntä esi I le tuova elokuvatyöpaja menetel mä,
median ja pelien väkivalta ja maailmankuva,
rippikoulun onnistumista ja sen esteitä käsit-
televä ri pa ri kl i n i kka, poi kien a utotyöpajatoi-
minta neljällä paikkakunnalla, vaatteiden ja
tekstiiIien tu u naus u utena'bmpe| useura na",
tunne- ja vuorovaikutustaitojen käsittely
maahanmu uttajanuorten kanssa, aggression
käsittely toimin nal I isi I la ryh mäha rjoitu ksi I la,
sekä pyhän kohtaaminen moniaistisesti. Luon-
noll isesti yl i tu han nen osa I listuja n osajou kois-
sakin keskustelu näissä sessioissa oli rajallista,
mutta kuiten ki n vuorovaikutteista.
,1
Kasvatustyöntekijöitö eitarvita siksi, ettö he myisivöt
tai markkinoisivat jotain, tai tuottaisivat palveluita,
iyröhti Turun arkkihiippakunnan piispa Kari Mökinen
kirkon tapsi- ja nuorisotyön neuvottelupöivittö. "Eivöt-
hön vanhemmatkaan ole sitö varten, ettö tuottaisivat
kasvatuspalveluja tai myisivöt niitö lapsilleen'i piispa
lisösi.
Maissa, merellä ja satamissa
Kuntien ja kansalaisjärjestöjen nuorisotyön
tilaisuuksissa ei ole paljoakaan käsitelty kahta
kirkon näillä neuvottelupäivillä esillä ollutta
tee m a a : t u otet u rva I I i s u u ssä ä d ö ks i stä j o h d et-
tuja lapsi- ja nuorisotyön toimintojen turval-
lisuusohjeita ja -koulutusta eikä ammattialan
johtaj u uden haasteita. Tu rva I I i su usnä köku l-
man kehittämisessä seurakunnat ja niiden
nuorisotyö etunenässä ovat keskimäärin
kuntia edel lä ja seu raku ntatyön tu rva I I isu us-
ohjeista onkin oltu kiinnostuneita myös kun-
nallisen nuorisotyön piirissä.
Seuraku ntien työssä johtaju uteen kou I u-
tetaan nyt enenevässä määrin ammattialojen
(kuten nuorisotyön) osaajia sen sijaan, että
sitä kehitettäisiin vanhan esimieshierarkian
pohjalta.Tähän koulutu kseen tulevien mää rä
on kasvussa ja hakijoiden määrä ylittää kou-
lutustarjonnan. Tällä on yhteytensä kirkon
sisäisii n u udistumis- ja keh ityspyrkimyksii n
sekä myös ikä- ja seurakuntarakenteen muu-
toksiin. Nämä haasteethan ovat samansuun-
taisia myös ka nsa la isjä rjestöissä ja ku n n issa.
Kirkossa on myös määritelty nuorisotyön
työnkuvaa ja sen yleisiä osaamisvaatimuksia
systemaattisemmin kuin muiden nuorisotyön
toimijoiden piirissä.
Sekä monien yhdistävien tekijöiden sekä
ed el I ä esitettyj en pa i n otu serojen ka utta ki rko n,
ku ntien ja ka nsa la isjä rjestöjen n uorisotyöl I ä
olisitoisilleen annettavaa ehkä enemmän kuin
tähän asti on nä hty ainakaan va lta ku n nal I ises-
sa m itta kaavassa. Al I ia nssi ristei ly on m u kava,
m utta tä I la isten päivien jä rjestelyssä myös Jy-
väskylän Paviljongin kaltainen tila on suurelle
joukolle varsin toimiva. Kirkon lapsi- ja nuo-
risotyön neuvottelupäivät on nyt muotoiltu
kol mivuotiska utiseen toteutusma I I ii n: ki rkon
kasvatus- ja n uorisotyön kysymyksiä käsitte-
leviin päiviin, am mattia loittain pai nottuvien
kysymysten neuvottel u päivii n (tänä vuon na),
sekä kirkon ja muun yhteiskunnan lapsi- ja
n uorisotyöntekijöiden vuorovaikutusta ja
yhteistyötä painottaviin päiviin (2009).
Viimeksi mainittu painottaa kohtaami-
sen ja vuorovaikutuksen haasteita tällaisten
tilaisuuksien yhteydessä tai niiden rinnalla:
arkityön maastossa, ammatillisilla ja työ-
elämäpäivillä, sekä erilaisilla kohtaamisten
vä I iasem i I la ja sata m issa, jossa kosketu spi ntoja
lähitoimijoihin voi syventää. Kuvitelkaapa,
millainen spektaakkeli se olisi, jos Allianssiris-
teilyn väki kunnista ja kansalaisjärjestöistä sekä
vaikka puolet noin neljästä tuhannesta lasten
ja nuorten parissa toimivasta seurakuntien
työntekijästä kokoontuisi samaan tilaisuu-
teen. No, laivalle tuo porukka ei mahtuisija
Jyväskylässäkin noin 1200 ihmisen majoitta-
misessa hotellit olivat mennä tukkoon. Olisi
kuitenkin kokeilemisen arvoista "valloittaa"
nuorisotyön toimijoilla jokin paikkakunta
pariksi päiväksi.
Tällaista on jo alustavasti ideoitu ja kuka
ties se vielä toteutu u ki n, jos sopiva pai kka löy-
detään.Vuodeksi 2009 val mistellaan ainakin
vastavuoroisesti tee moja ja si sä ltöjä Al I ia n ssi n
n uorisotyöntekijä pä ivien sekä ki rkon la psi- ja
n uorisotyöpä ivien ohjel m ii n.
Jutun kirjoittoja, PetriCederlöf, ei kuulu
kirkkoon, mutta harkitsee omien sanojensa
m u ka a n ki rkol I i svero n va pa aehtoi sto m a k-
samista.