Artikkelini Nuorisotyö -lehdessä 5/2009

1. 'E
E
) ja alueellisesti kattavan palvelutarjonnan tuottaminen
haasteiden edessä. Toisaalta muuttuva tilanne tarjoaa
erilaisille yksityisen ja kolmannen sektori n toimijoille u usia
mahdol lisu u ksia ja ka n n u staa yhtei styöhön. Vyöhykkeen
yhtenä tavoitteena onkin edesauttaa yhdistysten ja yritys-
ten toimintama hdol lisu uksia sekä kehittää erilaisia mal leja
moni puolisten n uorten pa lvel u iden järjestä m iseen yhdessä
kuntien ja muiden toimijoiden kesken.
ldeana ei ole tarjota valmiita ratkaisuja, vaan toimijoita
aktivoiva a I usta, joka tarjoaa ma hdol I isu u ksia oma n toi m i n-
nan kehittämiseen.Yhteistyön rakenteen vakiinnuttamiseen
liittyy monia käytännön kysymysmerkkejä joihin tulee etsiä
ratkaisut, mutta ainakin avaintoimijoiden suunnitelmat
yhdessä tekemisestä ulottuvat jo kauas tulevaisuuteen. NT
Ki rj o ittaj a, H o r r i La u kka n e n, t o i m i i p roi e kti p ö ö I I i kkö n ö
N u ori soa I a n o saa m i syhtei sö Vyöhy ke - h a n kkeess a.
h a r r i. I a u kko n e n @j n s.fi
24
Aluekehittämistä
Teksti: PetriCederlöf
Suuressa osassa Suomea nuorisotyön paikalliset voimavarat
ovat hyvin pienet, mutta yhteisillö järjestelyillä voidaan saavut-
too lisäetuja. Yksi esimerkki uudenlaisen alueellisen yhteistyön
viriämisestä on tässä numerossa esitelty pohjoiskarjaloinen
Vy ö hy ke. Vo st a av i a ke h ittä m i s h a n kkei ta I öyty y m u u a lto ki n.
Mutta mistä nöille honkkeille soataisiin tuki ja rahoituspohja,
joka mahdollistoisi pitkäjänteisen työn? Mm. tätä pohtii Petri
Cederlöf kirjoituksessaan, joka kartoittaa nuorisotyön asemaa
kunto- jo aluehallinnon myllerryksessä.
I fiime vuosien kunnallinen kehittämistrendi Suomessa
V on ollut palvelujen järjestäminen seudullisesti. Nuori-
sotyössä vä h i ntää n ka usittaista seud u I lista yhteistyötä on
tehty noin joka toisessa (= n.35) seutukunnassa, kiinteämmin
organisoitua vahvasti tavoitteellista yhteistyötä tehdään
noin kahdessakymmenessä seutukunnassa. Virallinen
seutuku ntajako toden nä köisesti la kkautetaan m m. u usien
yhteistoimi nta-alueiden myötä ja osassa ta pauksia kuntien
yleiset ratkaisut pa kottavat su u ntaa maa n yhteistyösu hteita
u udel leen myös n uorisotyössä. Aiem pi yhteistyö on ku iten-
kin hyvä pohja sopeutumiselle uusiin vuorovaikutuksiin.
Toistai seksi u usien yhtei stoi m i nta-a I ueid en m uodosta-
minen eiyleensä ole ohjannut nuorisotyön organisointia.
Yksittäisissä tapauksissa, joissa näin on käynyt, nuorisotyön
kokonaisti la n ne on käytä n nössä jopa pa ra ntu n ut. Toisaa lta
ratkaisut usein sanel laan poliiti kkojen komprom issei I la ja
konsu ltti kielel lä i I man, että nuorisotyöntekijöiden jo esit-
tämiä palvelurakenneideoita olisi paljoakaan huomioitu,
ainakaan tunnustettu.
Seurakuntien nuorisotyössä melko tavallista on käy-
tännön yhteistyö karkeasti seutukuntiin rinnastuvien
rovasti ku ntien a I uei I la. Koord i noituja yhtei styöverkostoja
tai kuntien seutuyhteistyöhön rinnastuvia kehittämisor-
ganisaatiota seurakuntien kesken ei kuitenkaan ole muo-
dostunut. Kansalaisjärjestöillä on vastaavaa nuorisotyön
ja -toiminnan yhteistoimintaa piiritasoilla, mutta sitä ei
voi suoraan rinnastaa kunta- ja seurakuntarakenteeseen.
Nuorisotyön päätoimijoista kuntien ja seurakuntien ra-
kenteet ovat seututasolla samankaltaiset, mutta piiri- ja
paikal lisyhdistysrakenne on moninaisempi.
Kuva: Jouni Erola
Vyöhykkeen keskukseno toimii vonha puutolokortteli Joensuussa.
5 /2009

2. ei voi välttää
Seu ra ku nta ra kenteen ta rkaste I u i ssa yhteisöl I i syys pa i-
nottuu vahvemmin kuin kuntakeskustelussa. Kirkon viral-
liset li njau kset pai nottavat yhteistoim i n na n tiivistä m istä,
mutta tunnustavat samalla vahvasti myös seurakuntien
m uodosta mat pa i ka I I isyhteisöt. Myös ka n sa I a i sjä rjestöjen
toimintarakenne on todettu merkittäväksi paikallisten ja
alueellisten yhteisöllisyyksien kannalta.
Uusissa laajemman al ueen kattavis-
sa organisaatioissa nuorisotyökin voi
muodostaa yhtenäisen rakenteen kuten
missä tahansa aiemmassa organisaatios-
sa. Vuodenvaihteessa 2008-2009 lähes
sata kuntaa yhdistyi 32: ksi kunnaksija
80 seurakuntaa 25: ksi seurakunnaksi.
Astetta pienempi mu utosaalto tapahtui
kol me vuotta ai kaisemmin ja seuraava to-
teutuu kolmen ja puolen vuoden sisällä.
Yhä useam min myös paikallisjärjestöjä
yhdistyy vastaavasti, mutta kokonaisti-
lanteesta ei tältä osin ole tietoa.
Yhteisöl lisissä palvel utehtävissä toi-
miville yhteisen tehtäväkentän mieltä-
minen ei ole ylivoimaisen vaikeaa, mutta monet päättäjät
ja ku ntalaiset takertuvat tu ntei kkaasti mieli kuvii n. Jou kko
kuntia ja seurakuntia keskittyy omiin symbolisiin itsenäi-
syyksiinsä vaikka asukkaiden määrä vain vähenee. Olen
kysellytjoiltakin itähelsinkiläisiltä, haluaisivatko he oma I le
kau pu ngi nosal leen kuntia vastaavan itseha I I i n non ta i u seita
itsehallintoja, jotka tuolloin olisivat asukasluvultaan Suo-
men kuntien enemmistön kaltaisia. Vastaus: eivät ha I uaisi.
Toisaalta uusia puolueita ja muita juonia suunnittelevat
voisivat halutakin.
Kenelle kuuluu nuorisotyö alueilla?
Keh ittä m istoi met ovat yleensä e ri I I is ra hoitettuja proje kteja.
Tämä on sinänsä ok, mutta hankkeiden päättyessä pääosa
aikaansaad usta toiminnasta ja toi mi nta-
tavoista sammuu. Useita hyviä käytäntojä
voisi jatkaa alueittain yhden kin pysyvä n
yhteistyöntekijän avulla. Mutta yltiöitse-
näisille paikallis- ja aluerakenteille omat
rajat ylittävä panostus on sopimaton;
ka nsa la isjärjestojen asema tässä kuviossa
on ristiriitainen.
Seutu- ja rovasti ku n nat m uodostavat
paikal I isen ja valtakunnal lisen itsehal lin-
non välitason. Kunnallisella seututasolla
sissa si I lä on edes toistaiseksi jatkuva sopi m usperustei nen
ja budjetoitu asema. Rovastikunnallinen välitaso on osa
hiippakunnallista eli valtakunnal lista aluehal lintoa joka
pa rhaim mil laan m uodostaa puitteet pai ka I listoim ijoiden
a I ueel I isel I e vu orova i kutu ksel le. Jä rjestöra ken ne on eri la i-
nen: pai ka lliset, al ueel I iset ja valtaku n na I I iset yhdistykset
ovat tasoi I laa n itsenä i siä, m utta jä rjestöittä i n aatteel I isesti
samansuu ntaisi in pyrkimyksi in sitoutu neita.
Maakuntaliittojen kautta on kanavoitu jonkin verran
nuorisoala n kehittäm isra hoitu ksia, sekä tuettu selvitysten
ja suunnitelmien tekoa, mutta nuorisoalalla eiole mitään
vakinaista asemaa niissä. EU:n aluepolitiikan varjossa kuntien
itsehallintoa ja niiden toimijoiden vaikutusvaltaa on pyritty
laajenta maa n seutu- ja maaku ntatasol le. Kuntia ed ustavat
seutu- ja maa ku nnal liset organisaatiot esii ntyvät päättäj ien-
sä kautta valtaa käyttävinä vastuutoimijoina, joita valtion
tulisi tukea - valvomatta niitä. Ne kuitenkin sanoutuvat irti
vastu usta mon ien yhteisku n nal I isten perustehtävien osa lta.
Mikä tahansa toimiala - ja nuorisotoimiala on pieni! - voi
jäädä varjoon tällaisissa paineissa.
Aluehallinnon ja -kehityksen rakenteessa nuorisotoi-
mialaa on tähän astiedustanut suhteellisen vahva läänin-
hal linnon n uorisotoimi. Ki rkon hii ppaku ntaha llin nossa
on vastaava myös nuorisotyötä koskeva edustus ja tuki,
joskaan ei kehittämistoimien rahoitusta ja organisointia;
pi i rijä rjestojen rool i on jä rjestöittä i n ka rkeasti sa ma n ka lta i-
nen: pai ka I I istoi mijoiden keski nä isen yhteyden ja yhteisen
toi mi n na n pu itteiden tu kem ista. Nykyi nen lää nin hal I into
kuitenkin puretaan vuoden vaihteeseen mennessä valtion
a I ueha I I i ntouud istu ksessa. H ii ppaku ntien ja piirijärjestöjen
osalta vastaavaa ei ole ollut esillä. Nuorisotyön kannalta
toivottavaa on, että al ueha I I i n non seu rantarool i ja tu keva
tehtävä jatkuu paikallisista ja niihin perustuvista alueellisista
aila hteluista huolimatta. NT
Kirjoittaja Petri Cederlöf on nuorisotyön tutkija, joka on
viime vuosina seurannut nuorisotyön aseman muutok-
sia eri puolilla Suomea.
Mistä löytyy nuorisotyön ja sen kehittämisen tuki
alueilla? On hyvä, että erilaisia myös rakenteellisia
kehittäm istoimia ed istetään alueittai n m m. n uori I le
ta rkoitettujen pa lvel ujen pi i rissä. Useita esi merkkejä
seudullisesta maakunnalliseen ja läänin tasoon on
tarjolla - enimmäkseen valtion tuella.
Katso aiheesta lisää teemasivulla Nuorisotyön
ro ke nteel I i sten h a a steid e n p u nt a roi nti osoitteessa
www.kommentti.fi.
'Al uehallinnon ja -kehi-
tyksen rakenteessa nuo-
risotoimialaa on tähän
asti edustanut suhteellisen
vahva lääninhallinnon nuo-
risotoimi. Nykyinen läänin-
hallinto kuitenkin puretaan
vuoden vaihteeseen men-
nessä valtion aluehallinto-
uudistuksessai'
"Yhteisöl I isissä pa lvel uteh-
tävissä toimiville yhteisen
tehtävä kentän mieltäm i nen
ei ole ylivoimaisen vaikeaa,
mutta monet päättäjät ja
ku ntala iset ta kertuvat tu n-
tei kkaasti miel i kuviin."
nuorisotyön rakenteellinen huomiointi aluekehityksen
organisaatioissa on ha rvi naista, vai n yksittäisissä ta pau k-
l-, i I i-i f-l L:i
ä5