8. JOHTOKUNTA 17.4.2009 17.§ 1.9.2009 Hannu Linturi Päätös : Johtokunta esittää kaupunginhallitukselle hallintouudistusta, jossa valmistellaan opistotoiminnan organisoituminen verkostomallisesti kolmeen hallinnollisesti autonomiseen mutta keskinäisriippuvaan yksikköön: Mikkelin kaupungin sivistystoimi, Otavan Opiston liikelaitos ja Otavan Opiston Osuuskunta. Järjestely edellyttää Mikkelin kaupungilta a) vapaan sivistystyön järjestämisluvan peruuttamista 31.12.2009, b) Otavan Opiston liikelaitoksen siirtämistä sivistystoimen alaisuuteen 1.1.2010 alkaen, c) tukea vapaan sivistystyön järjestämisluvan saamiseksi osuuskunnalle, ja d) sopimusjärjestelyjä sivistystoimen, liikelaitoksen ja osuuskunnan välillä (netti)koulutusten järjestämisestä ja taloudesta. Lisäksi johtokunta edellyttää, että henkilöstön asema uudistuksessa turvataan. Johtokunta esittää, että opetuslautakuntaa informoidaan uudistuksesta.
Osuuskunnan osakkaat eivät jaa päämääriä – mutta voivat hyötyä niiden ideoiden pölytyksestä – mutta voivat hyvin jakaa keinoja (oppimisen ja koulutuksen metodit) ja teot ja toiminnan vähintäänkin yhteisinä resursseina internaatissa ja internetissä. Tämä on ensimmäinen yritys historiassa selittää selittää inhimillinen toiminta. Kyseessä on humanististen tieteiden filosofian eräs perusteema. Näiden syllogismien tuntemista ja soveltamista väittelyissä Aristoteles piti suositeltavana ja luotettavana dialektisenä menetelmänä totuuteen pyrkimisessä. Aristoteleen oivallus oli erottaa päättelyn pätevyys siitä, mitä premisseissä ja johtopäätöksessä väitetään, ja tarkastella päättelyn pätevyyttä yksinomaan sen loogisen muodon eikä merkityksen, perusteella. Jos premissinä on, että Sokrates on ihminen ja että kaikki ihmiset ovat luonnostaan kuolevaisia, seuraa pakostakin että myös Sokrates on kuolevainen, päättely on ehdottoman sitova, eli loogisesti pätevä. Premissi 1 : Sokrates on ihminen. Premissi 2 : Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia. Johtopäätös : Siis: Sokrates on kuolevainen. Mutta mistä tiedämme päättelyn olevan pätevä? Siitäkö, että tiedämme kuka Sokrates oli ja että kaikki ihmiset jotka ovat koskaan eläneet tai tulevat koskaan elämään olivat kuolevaisia? Ei, sillä ei ole merkitystä. Ainoastaan päättelyn muotoa tutkimalla voimme vakuuttua siitä, että jos premissit pitävät paikkansa on myös johtopäätöksen pakko pitää paikkansa. Johtopäätös on itse teko. Jotain siis todella tapahtuu praktisen syllogismin seurauksena. Aristoteleen praktinen syllogismi voidaan kuvata myös tällä tavalla: 1. päämäärään viittaava arvolause 2. keinoihin viittaava uskomuslause 3. seuraus eli itse teko Ihminen alkaa suorittaa itse tekoa heti kun päämäärä on todettu ja se on liitetty tiettyyn tekotyyppiin ilman vähäisintäkään loogista katkoa ajatuksesta tekoon. Kiintoisaa on huomata, että Aristoteles ei tunne tahdon vapauden tai valinnan käsitettä missään nykyihmiselle tutussa muodossa. Hyveellinen ihminen toimii väistämättömästi hyveellisesti eikä hänellä ole muuta vaihtoehtoa toimimiseen. Aristoteles kuten Platon eivät tunne individualistista psykologiaa, jonka kehittymisen aika on myöhemmässä historiassa pari tuhatta vuotta myöhemmin.
![Kansanopistot 1.9.2009 Hannu Linturi ,[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object]]()