Henkinen uhmavoima 9.11.19

Henkinen
uhmavoima
tarkoituksen
tahdon
elvyttäjänä
SUOMEN
LOGOTERAPIAYHDISTYKSEN
SEMINAARI:
LOGOTERAPIAN LÄHTEILLÄ
HELSINKI, 9.11.2019
TIMO PURJO, FT, AKKREDITOITU
LOGOTERAPIAKOULUTTAJA JA
LOGOTERAPEUTTI

Tarkoituksen tahto hyvän elämän perustekijänä
▪ Jotta ihminen voi kokea oman elämänsä hyväksi, on hänen
saatava olla ”joku jollekin” ja kyettävä myös kokemaan sen
vaikutus henkisessä tajunnallisuudessaan.
▪ Miksi näin on? Meissä kaikissa on olemuksellinen ymmärrys
siitä, mistä elämässä ja ihmisenä olemisessa on kysymys.
Ihmiselle on ilman minkäänlaista erillistä tajunnallista
prosessia annettu lähtökohtainen ymmärrys siitä, että hänen
maailmassa olemisen päämääränä on etsiä, löytää ja
toteuttaa niitä tarkoituksia, joita elämässä on tarjolla.
▪ Ts. ihmisenä olemiseen kuuluu sisäinen pyrkimys suuntautua
kohti jotain hänen itsensä ulkopuolella olevaa tarkoitusta,
täysin riippumatta siitä, tiedosti hän sitä tai ei.
© Timo Purjo 9.11.2019

▪ Tarkoituksen tahto on siis sisäänrakennettu ihmisen
olemukseen. Sen perusteella ihmisellä on synnynnäisesti tahto
tarkoitukseen, tahto oman elämänsä erilaajuisten tarkoitusten
(yksittäisten tilanteiden ja hetkien tarkoitusten,
pitkäjänteisempien elämäntehtävien, koko oman elämän
tarkoituksen jne.) etsimiseen, löytämiseen ja toteuttamiseen
▪ Tarkoituksen tahdon olemassaolon jokaisessa ihmisessä on
myös nykyaikainen tiede todistanut.
▪ Vielä olennaisempaa on ymmärtää, että tarkoituksen tahdon
toteutuminen on ihmisen perustavin tarve. Sen perusteella
määräytyy koko hänen kokemuksensa elämänsä laadusta,
sen hyvyydestä tai huonoudesta.

▪ Joukossamme on ihmisiä, joihin edellä mainittu ei vaikuta pätevän.
Viktor Frankl luonnehti heitä ”vegetoiviksi”, elämässään pelkästään
eleleviksi ja sattumanvaraisesti minne tahansa ajelehtiviksi.
▪ Vegetoiville ihmisille tarkoitukset ovat yhdentekeviä, he suhtautuvat
niihin välinpitämättömästi. He eivät a) tiedosta tarkoituksen
tahtonsa olemassaoloa ja/tai b) se ei ole herännyt heissä (tai se on
tukahtunut). Kun he alkavat voimaan pahoin, he eivät tiedosta,
mistä oireet aiheutuvat. He eivät tunnista vaaran merkkejä eivätkä
osaa reagoida niihin asianmukaisesti.
▪ Tällaiset ihmiset ovat erityisen suuressa vaarassa tuhoutua elämän
kohtaloissa. Franklin kertomat ihmiset, jotka juoksivat Auschwitziin
saapumispäivänään korkeajännitteiseen piikkilankaan, kuuluivat
ilmeisesti tähän ihmisjoukkoon.

Tarkoituksen tahto henkiseen ja eettiseen
kasvuun vaikuttamisen perustana
▪ Jotta ihminen voi ohjata tarkoituksen tahtoaan, on se
herätettävä pelkästä potentiaalista myös aktualisoitumaan
eli todellistumaan ihmisessä. Tällöin hän voi tiedostaa sen
läsnäolon ja vaikutuksen itsessään. Hän voi myös pyrkiä
vahvistamaan sitä ja varmistamaan sen pysyvyyden
aktivoimalla sitä jatkuvasti, ts. ponnistelemalla kaiken aikaa
täydestä sydämestään löytääkseen eri tilanteissa ja hetkissä
piileviä tarkoitusmahdollisuuksia. Eikä pelkästään mitä
tahansa tarkoitusmahdollisuuksia, vaan olennaista
tarkoituksen tahdon vahvistumiselle on, että ihminen pyrkii
ylittämään itsensä kurottautumalla yhä korkeampia arvoja
kohti.

▪ Tarkoituksen tahdon mahdollisimman suotuisa kehittyminen
edellyttää sen herättelyä varhaislapsuudesta alkaen. Lapsuudessa
tästä ovat vastuussa erilaiset kasvatusvaikuttajat. Koska tarkoituksen
tahdon on tieteellisissä kokeissa todistettu automaattisesti ilmenevän
jo hyvin varhaisessa lapsuudessa, kyse on itse asiassa siitä, että sitä ei
tukahduteta. Tehokasta tukahduttamista on lapsen harkitsematon ja
jatkuva kieltäminen ja rajoittaminen sekä varsinkin kurittaminen ja
rankaiseminen. Lapsen tulisi sen sijaan sallia antaa panoksensa
perheen yhteiseen hyvään sekä antaa hänelle erilaisia pieniä
vastuutehtäviä lopputuloksesta riippumatta. Lasta tulisi rohkaista ja
kannustaa arvokkaisiin ja hyviin tekoihin ja mitä voimakkaampana
hänen tahtonsa ilmenee, sitä määrätietoisemmin häntä tulisi
suorastaan yllyttää suuntaamaan ponnistelujaan arvokkaisiin asioihin.

▪ Jos tarkoituksen tahto on tukahtunut, se ei kuitenkaan
onneksi katoa kokonaan, vaan se on koska tahansa
herätettävissä uudestaan. Silloin saatetaan tarvita kuitenkin
voimakastakin ravistelua, sitä voimakkaampaa, mitä
kauempaa se on uinunut, ”nukkunut Ruususen unta”.
▪ Kuten vertauskuvasta prinsessa Ruususestakin voidaan
päätellä, tarkoituksen tahdon herättäminen ja sen jatkuva
vahvistaminen tapahtuu rakkaudella ja rakkaudessa. Kun
lähimmäinen tai rooliperustainen kasvattaja (esim.
logoterapeutti) pyrkii vaikuttamaan toisen ihmisen
tarkoituksen tahtoa aktivoivalla tavalla, voi siinä onnistua
vain asennoitumalla toiseen rakkaudellisesti.

▪ Ihmisyyden ydintä on ylimalkaan se, että tunnustamme
toisen ihmisen arvokkuuden, asennoidumme hänen
ihmisarvoonsa itseisarvona, ehdottomana perusarvona, jota
ei voi kenenkään kohdalla kyseenalaistaa. Tämän mukaisesti
näemme kaikilla olevan ainakin potentiaalisesti kaikki
mahdolliset henkiset ja eettiset kyvyt emmekä epäröi uskoa
ja luottaa niiden ilmenemisen mahdollisuuteen, vaikka
mikään ei olisikaan siihen saakka puhunut sen puolesta.

Hyvän elämän perusta
9.11.2019© Timo Purjo

Onnellisuus tarkoituksen löytämisen ja
toteuttamisen sivuvaikutuksena

Yhteisen hyvän ja oman hyvinvoinnin
keskinäinen suhde

Henkinen uhmavoima
tarkoituksen tahdon elvyttäjänä
▪ Henkinen uhmavoima (saks. Trotzmacht des Geistes, engl. Defiant power of
the human spirit) on Viktor Franklin luoma käsite. Hän tarkoittaa sillä
erityistä voimaa, jota tarvitaan silloin, kun tarkoituksen tahdon
toteuttaminen on estynyt ja ihmisen muut fyysiset tai henkiset voimat eivät
riitä tämän esteen poistamiseksi.
▪ Henkisessä uhmavoimassa on aina kyse tarkoituksen tahdon toteutumisen
mahdollistamisesta. Muissa yhteyksissä on kyse ihmisen muista voimista,
kuten tahdonvoimasta, “sisusta”, resilenssistä yms. Ne voivat suuntautua
myös johonkin sellaiseen, joka on tarkoituksen vastaista.
▪ Henkinen uhmavoima on jokaisessa ihmisessä piilevä kyky, jota hänen ei
kuitenkaan tarvitse aktivoida käyttöönsä kuin poikkeuksellisissa tilanteissa

Henkisen uhmavoiman käyttötilanteet
▪ Frankl puhuu henkisestä uhmavoimasta erityisesti kahdessa eri
yhteydessä. Ensinnäkin hän kuvailee sitä henkisenä voimana,
joka pystyy uhmaamaan kovin mahtavaksi väitettyjä (jolla hän
viittaa Sigmund Freudin viettiteoriaan) ihmisen psykofyysisiä
vastavoimia, jotka pyrkivät estämään tarkoituksen tahdon
toteuttamisen. Toiseksi Frankl kuvailee henkistä uhmavoimaa
ihmisen kyvyksi ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä epäsuotuisista
ulkoisista olosuhteista ja asiaintiloista huolimatta ja samalla
kasvaa ihmisenä yli aiempien rajojensa. Hänen mukaansa
ihminen voi onnistua tässä, kunhan hän oivaltaa sellaisen
itsensä ulkopuolisen tarkoitusmahdollisuuden olemassaolon,
jolle kannattaa omistautua.

Ihmisen olemassaolon olemus
24.9.18© Timo Purjo ja VFIF 14
Fundamental-
anthropologische
Charakteristika
menschlicher Existenz
Selbst-
Transzendenz
Selbst-
Distanzierung
Ihmisen olemassaolon
antropologiset perusominaisuudet
Mistä mihin?

Itseen etääntymisestä itsen transsendenssiin

Ihmisen henkiset ja eettiset kyvyt
24.9.18© Timo Purjo ja VFIF 16

Ihmisen henkiset ja eettiset kyvyt

Henkiset peruskyvyt
Itseen
etääntyminen
Itsetietoisuus
Itsen
etäännyttäminen
I
i i

Varsinaiset eettiset kyvyt
Tarkoituksen
tahto
Omatunto
Itsen
transsendenssi
i
i
i

Henkiset kyvyt, tavanomainen tapahtumaketju

Henkisen uhmavoiman tarve

A. Yhteys henkiseen on estynyt, lukkiutunut
Ihmisellä ei ole yhteyttä henkiseen olemuspuoleen ja
henkisiin voimiinsa esim. kohtaloniskun (esim. avioero,
perheenjäsenen kuolema, tahaton lapsettomuus, oma
parantumaton sairaus, työttömyys, onnettomuus, muu
menetys), eksistentiaalisen tyhjiön (taustalla turhautuminen
huonoksi koettuun koulu-, opiskelu- tai työmenestykseen tai
toistuviin vastoinkäymisiin ja epäonnistumisiin samassa
asiassa, esim. seurustelu- tai parisuhteen tai avioliiton
kestämisessä), sietämättömän kivun (asteikolla pahimman
mahdollisen kivun), tunnemyrskyn tms. takia. Hän on tästä
johtuen estynyt toteuttamaan tarkoituksen tahtoaan.

Henkinen uhmavoima asettuu vastustamaan vastavoimia
ja avaa yhteyden henkiseen

B. Tarkoituksen tahto on voimaton tai häilyvä
Ihmisen tarkoituksen tahto ei ole riittävän voimakas
tarkoitusmahdollisuuksiin tarttumiseksi
▪ esim. vertaispaineiden takia
▪ esim. psykofyysisen riippuvuuden takia (vapaa tahto
suuntautuu haluihin) tai henkisten arvoristiriitojen takia
(vapaa tahto suuntautuu epäarvoihin tai arvottomaan tai
yksipuolisesti vain yhteen arvostuksen kohteeseen tai
vähälukuiseen - niukkaan, köyhään, ohueen –
arvostusjärjestelmään tai arvostusten vääristyneeseen
tärkeysjärjestykseen)

Henkinen uhmavoima elvyttää tarkoituksen tahdon

Henkistä uhmavoimaa voidaan tarvita, kun

Mitä ongelmia masennus, väkivalta ja
riippuvuudet ovat?
▪ Mistä edelliset mahtavat aiheutua?
▪ Ovatko esimerkiksi ahdistuneisuus ja masentuneisuus
sekä niihin joskus kytkeytyvä itsetuhoisuus (väkivalta
itseä kohtaan) aivosairauksia vai oireita jostain muusta?
Entä monenlaiset riippuvuudet (epäsuoran
itsetuhoisuuden muodot), mitä ne ilmentävät?
▪ Millaisista oireista kärsiviä potilaita Viktor Frankl hoiti
erityisen runsaasti ja menestyksellisesti 1920- ja 1930-
luvuilla?

Henkistä uhmavoimaa tarvitaan, kun

Kohtalon, kärsimyksen ja kuoleman sekä
syyllisyyden tarkoitus
▪ Frankl puhuu ihmisen elämään kuuluvasta kolmesta
traagisesta ilmiöstä, joilta kukaan ei voi välttyä. Nämä ovat
syyllisyys, kärsimys ja (läheisen tai oma lähestyvä) kuolema.
Niiden tarkoituksena on ravistella ihmisen tarkoituksen tahto
hereille tai aikaansaada sen voimistumista.
▪ Kohtalon käsitteeseen kuuluu Franklilla, että ihmistä
ravistellaan tällaisilla rankoillakin tavoilla silloin, kun hän ei
ole muutoin ymmärtänyt, mihin aidosti hyvä, arvopitoinen ja
tarkoituksentäyteinen elämä perustuu.

Kärsimyksen tarkoitus
▪ Kärsimys on henkinen kyky, jonka avulla ihminen voi kokea,
että elämässä on jotain, jolle pitää tehdä jotain. Ts. elämä
haastaa ihmisen selviytymään hänen kohtaamastaan
tilanteesta siten, että hän kykenee jatkamaan siitä
huolimatta elämisenarvoista elämää tai jopa löytämään sitä
kautta jotain sellaista uutta sisältöä elämäänsä, että siitä
muodostuu ennen pitkää aiempaa rikkaampaa ja
tyydyttävämpää.

▪ Viktor Frankl korostaa, että kaikki sellainen kärsimys, jonka voi
välttää, on tarkoituksetonta. Välttämätön kärsimys on sen
sijaan tarkoituksellista kärsimistä, koska se tarjoaa
arvokkaimpia mahdollisuuksia tarkoituksen toteuttamiseen.
Arvokas merkitsee tässä yhteydessä sitä, että kärsimyksen
kautta ihminen voi kasvaa harppauksenomaisesti sekä
henkisesti että eettisesti eli asennoitumisessaan sekä itseensä
että kaikkeen siihen, mihin hän joutuu suhteisiin elämässään.
Ihminen alkaa usein kärsimyksen syvimmästä vaiheesta
selvittyään elämään aktiivisesti nyt-hetkessä ja tarttumaan
kaikkiin niihin arvoja tarkoituspitoisiin mahdollisuuksiin, mitä
hänelle tarjoutuu erilaisissa kohtaamisissa.

▪ Jotta ihminen pystyy vakavan kriisin tai kohtaloniskun
kohdattuaan muokkaamaan tai muuttamaan
elämäntilannettaan, tarvitsee hän poikkeuksellisia
voimavaroja, jotka hänen on löydettävä jostain. Silloin kun
ihminen on joutunut sellaiseen elämäntilanteeseen, jota hän
ei voi muuttaa tai muokata millään tavoin, olisi hänen
kyettävä muokkaamaan tai muuttamaan omaa
asennoitumistaan ja suhtautumistaan itseensä uudessa
elämäntilanteessaan. Myös tällaisen asennoitumisen
muutoksen aikaansaamiseen tarvitsee hän voimia, jotka
ylittävät ihmisen tavanomaiseen tahdonvoimaan perustuvat
mahdollisuudet.

▪ Henkinen uhmavoima on juuri tällainen ihmisessä piilevä
poikkeuksellinen voima, jonka hän voi saada käyttöönsä
silloin, kun tärkein osa siitä, mihin hänen kokemuksensa
elämänsä tarkoituksellisuudesta on perustunut, on
tuhoutunut tai vaarassa murskautua
▪ Kun ihminen saa käyttöönsä sellaisia voimia, jotka ylittävät
hänen tavanomaiset voimavaransa, merkitsee se samalla
sitä, että hän kasvaa henkisesti aiempaa vahvemmaksi
▪ Kun ihmisen henkiset kyvyt vahvistuvat, pystyy hän jatkuvasti
löytämään arvoja ja tarkoituksia elämäänsä ja samalla
lieventämään kohtaloniskujen vaikutuksia häneen

Henkisen uhmavoiman saaminen käyttöönsä
▪ Ilman henkistä uhmavoimaa näin ei välttämättä käy ja
äärimmillään ihminen ei vakavan kriisin tai kohtaloniskun
koettuaan jaksa ennen pitkää edes jatkaa elämäänsä.
▪ Kun ihminen on kriisin tai kohtaloniskun musertama,
tarvitsee hän apua joltakin ulkopuoliselta. Sellaista apua,
joka saa hänen henkisen uhmavoimansa käynnistymään,
jolloin hän saa mahdollisuuden uhmata tarkoituksen
tahtonsa toteutumista uhkaavia ja tukahduttavia ajatuksiaan
ja tunteitaan tai sitä estäviä aikomuksiaan ja tekojaan.

Henkinen uhmavoima “katapulttina”
▪ Henkistä uhmavoimaa voidaan symbolisesti kuvailla
katapulttina, joka saa ihmisen sinkoutumaan yli kaikkien
niiden esteiden, jotka tekevät hänelle mahdottomaksi
toteuttaa tarkoituksen tahtoaan. Viktor Frankl käyttää alustaa
(maaperää, saks. Boden) vertauskuvana kaikelle sille, mikä
muodostaa ihmisen elämän perustan. Kyse on kaikista niistä
sidonnaisuuksista ja sattumuksista, joihin ihminen
elämässään suhteutuu. Tämä perusta kuuluu ihmiseen kuin
maapohja, johon painovoima hänet kahlehtii, mutta jota ilman
käveleminen olisi mahdotonta. Meidän on asettauduttava
(asennoiduttava) kaikkeen elämässämme kohtaamaamme
kuten alustaan, jonka päällä seisomme. Alusta on samalla
ponnahduslauta (saks. Sprungbrett) vapaudellemme.

Henkinen uhmavoima “katapulttina”
▪ Millä katapultti saadaan vapautettua, laukaistua?

Miten henkinen uhmavoima saadaan
vapautettua käyttöön?
▪ Ks. A. Yhteys henkiseen on estynyt, lukkiutunut
▪ Tällöin ihminen saattaa olla siinä määrin psyykkisten
kokemustensa vallassa, ettei hän kykene yksin etääntymään
niistä. Koska tilanne voi olla jopa hengenvaarallinen, tarvitsee
hän pikaista ensiapua. Psyykkinen kokemus on laadultaan
tajunnallista perustason virittyneisyyttä, tunteita ja -
tunnelmia, kuten esimerkiksi alakulo, ahdistuneisuus,
masentuneisuus, pelko, suru, suuttumus, tyytymättömyys,
halut, pyyteet, jne. (toki myös mielihyvä, iloisuus, tyytyväisyys
yms.). Fenomenologisesti puhutaan tunne-elämyksestä.

▪ Miten henkinen uhmavoima voidaan saada elvytettyä? Mikä
voisi saada ihmisen ponnahtamaan psyykkisestä tilastaan
ylöspäin henkiseen vapauteensa ja suuntaamaan katseensa
eteenpäin kohti jotain arvokasta ja tarkoituksellista? Mikä
voisi saada aikaan tällaisen voimakkaan reaktion, henkisen
uhmavoiman käynnistävän sykäyksen? Millainen voima olisi
riittävä vetämään ihmistä puoleensa ja pois vastavoimien
vaikutuspiiristä? Mihin vetoaminen saisi aikaan riittävän
vaikutuksen?

Tajunnan erilaiset kokemuslajit
▪ Lauri Rauhala nimeää eräitä tajunnallisten kokemusten
peruslajeja, jotka ovat tieto, tunne, tahto, usko, intuitio ja
epätavalliset kokemukset. Nämä erottuvat toisistaan
suhteellisen helposti. Kokemuslajeja voidaan kuvailla niin,
että
a) Tiedän jotain
b) Tunnen jotain
c) Tahdon jotain
d) Uskon jotain
e) Koen jotain intuitiivisesti
f) Koen jotain epätavallista

▪ Kokemuslajeille on psyykkisessä ja henkisessä vastinparinsa.
Henkisellä tasolla kokemuslajit näyttäytyvät korkeamman-
asteisesti kehittyneinä kuin psyykkisellä. Kun ihmisen
psyykkinen kokeminen aiheuttaa ongelmia, on tavoitteeksi
otettava kohoaminen psyykkisestä henkiselle toimintatasolle.
Henkisellä tasolla on mahdollisuus arvojen ymmärtämiseen
sekä niihin vaikuttamiseen ja vetoamiseen ihmisten välillä.
▪ Kun ihminen on voimakkaan tunne-elämyksen vallassa, on
edettävä sen kokemuslaadun puitteissa psyykkisistä,
arvosokeista perustunteista henkisiin, arvoja kokeviin
tunteisiin eli arvotunteisiin.

▪ Ts. kun jokin tietty kokemuslaatu on vallitseva, kokemus täyttää
sillä hetkellä koko hänen tajuntansa. Tällöin on toivotun
vaikutuksen aikaansaamiseksi siirryttävä psyykkiseltä tasolta
henkiseen saman kokemuslaadun puitteissa. Esimerkiksi
tietoperustaisella vetoamisella toisen järkeen, ja sen mukaisella
vastakkainasettelulla kuolemista ja elämisen jatkamista
puoltavien syiden välillä, ei ole useimmiten sellaista vaikutusta,
että tämän huomio suuntautuisi omasta psyykkisestä tuskastaan
niiden pohdintaan.

▪ Kun ihminen on täysin psyykkisen virittyneisyytensä vallassa,
psyykkisten tunteiden mukana olemisen tilassa, vaati hänen
etääntymisensä itseen, henkiseen ulottuvuuteensa,
voimakasta tunneimpulssia. Sellaista alkusysäystä, joka
toimii katapultin tavoin, kuten edellä kuvattiin.
▪ Tästä syystä olen kutsunut henkisen uhmavoiman hereille
ravistelua defibrilloinniksi, toisen ihmisen avustamaksi,
tehostetuksi elvytykseksi.

Henkisen uhmavoiman “defibrillointi”
▪ Keinona on, että toinen vetoaa johonkin kyseiselle ihmiselle
niin tärkeään, että hän suorastaan rakastaa sitä. Kaikkien
meidän elämän halu ja voima perustuu pohjimmiltaan
johonkin sellaiseen, joka tuntuu meistä tärkeältä ja
arvokkaalta, rakastamisen arvoiselta. Kun rakastamme jotain
voimakkaasti, herättää se meissä intohimoa sitä kohtaan.
▪ Vrt. Max Schelerin ordo amoris -käsite, jolla Scheler tarkoitti
omien arvostustemme tärkeysjärjestystä sellaisena mikä se
on jo perimässämme ja miksi se on muodostunut
varhaislapsuudessamme. Se vaikuttaa meihin siten, että
hierarkiassa kaikkein ylimpänä olevia asioita kohtaan
koemme suorastaan intohimoista rakkautta.

▪ Meillä on siis jonkinlainen tuntuma omaan arvoperustaamme ja
siinä oleviin kaikkein keskeisimpiin rakkautemme kohteisiin.
▪ Kun olemme tilanteessa, jossa olemme kadottaneet
tuntumamme kaikkeen siihen, mikä on kiinnostanut ja
innostanut meitä siihenastisessa elämässämme, olemme
kohtalon armoilla. Olemme kadottaneet yhteyden siihen, mikä on
meille syvimmiltään tärkeintä elämässämme, mikä muodostaa
oman elämämme tarkoituksen ja elämäntehtävämme. Kaikki se
mihin olemme keskittyneet elämässämme ja mitä olemme
tahtoneet ja rakastaneet, on tiedostamattomissamme. Jotta
voisimme pelastua, meidän on saatava jälleen tuntuma kaikkiin
niihin rakastamiimme asioihin, joille olemme omistautuneet.

▪ Henkisen uhmavoiman käynnistämisessä on siten kyse
vetoamisesta siihen intohimoiseen rakkauteen, jota ihminen
on kokenut kaikkein tärkeimpiä arvostamiaan asioita
kohtaan. Kyse on siis jonkin sellaisen löytämisestä, josta
ihminen on ennenkin haltioitunut, jolla on siinäkin tilanteessa
mieltä ylevöittävä vaikutus. Tavoitteena on saada ihmisen
suorastaan ponnahtamaan kuin katapultilla lennätettynä
psyykkisten tunteiden virrasta henkisten, arvoja kokemaan
kykenevien tunteiden pariin. Samalla hän sinkoutuu niiden
esteiden yli, joiden takia hän ei ole kyennyt näkemään
mitään sellaisia tulevaisuudennäkymiä, joita kannattaisi
tavoitella ja jotka tekisivät elämästä elämisen arvoista.

▪ Haasteena on, että henkisen uhmavoiman elvytyskeinojen on
puhuteltava ainutlaatuista ihmistä hänen ainutkertaisessa
elämäntilanteessaan. Miten voimme varmistua siitä, että osaamme
vedota toiseen häntä puhuttelevalla tavalla?
▪ Keskeisin “keino” näiden löytämiseen on rakkaus, joka Franklin
mukaan tekee näkeväksi eikä sokeaksi. Rakkaudessa näemme sen
kaikkein arvokkaimman mikä toisessa pilee, ts. hänen ordo
amoriksensa mukaisen rakkauden järjestyksen, josta hän itse ei
välttämättä ole edes tietoinen. Se vetää häntä kuitenkin hänen
käytännön elämässämme puoleensa tavalla tai toisella. Rakkaudellisen
asenteen ja intuitiomme avulla voimme onnistua näkemään hänessä
piilevät, hänelle perimmäisesti tärkeimmät rakkauden kohteet.

▪ Tavoitteena on löytää jotain sellaisesta, jonka välityksellä kyseisen
ihmisen koko elämä saa tarkoituksensa, jota kautta hän kokee
maailman mielekkääksi sekä itsensä ja elämänsä arvokkaaksi ja
merkitykselliseksi. Tällöin on valmis – ei kuolemaan, kuten
yleensä sanotaan – vaan elämään sen puolesta, omistautumaan
sille ja omistamaan ehkä koko elämänsäkin sille.
▪ Henkisen uhmavoiman aktivoiduttua ihminen kykenee jälleen
näkemään jotain sykähdyttävän innoittavaa, joka on niin
haluttavaa, että hänessä herää tahto lähteä liikkeelle sitä kohti.
Henkisen uhmavoiman avulla on siten saatu kehkeytymään
sellaista emotionaalista voimaa, josta tarkoituksen tahtokin saa
liike-energiansa.

Ensiapuvaiheen jälkeen
▪ Kun ihminen on menettänyt jotain arvokasta, jota hän on
rakastanut ja jolle hän on omistautunut, on haasteena löytää
jotain sellaista, joka voi joskus korvata tämän menetyksen
vaikutuksen, ts. saada ihminen kokemaan, että hänen
elämässään on siitä huolimatta monenlaista siinä määrin
arvokasta, että niiden kokemisen mahdollisuudesta ei
kannata luopua. Voi myös olla, että ihminen voi löytää jotain
uutta arvokasta sisältöä elämäänsä, joko samalta tai joltain
toiselta arvoalueelta. Ensiapuvaiheen jälkeen ihmisen onkin
– joko itsenäisesti tai esim. logoterapeutin avustamana –
ryhdyttävä rakentamaan toivoa vahvistavaa huomista arvojen
ja kaikkein ylevimpienkin ihanteiden suuntaisesti.

▪ Harjoitus tekee mestarin – ja mestarinkin on harjoiteltava
pysyäkseen sellaisena
▪ Harjoittelu  harjaantuminen
▪ Tehdä arvokkaita ja hyviä tekoja silloin, kun sitä vähiten
haluaa = halujen kultivointia eli psyykkisten halujen
henkistämistä tarkoituksen tahdoksi henkisen uhmavoiman
avulla
Henkisen uhmavoimansa vahvistaminen

Henkisen uhmavoimansa vahvistaminen
▪ Henkistä uhmavoimaa voi vahvistaa käyttämällä sitä jatkuvasti kaikissa
mahdollisissa tilanteissa, joissa tarkoituksen tahdon toteuttaminen on
tavalla tai toisella uhattuna. Ei siis pelkästään silloin, kun se on täysin
estynyt ja lukkiutunut, vaan myös ja ennen kaikkea silloin, kun se on
voimaton tai häilyvä
➢ ks. B. Tarkoituksen tahto on voimaton tai häilyvä
▪ Ihminen voi kuitenkin uhmata näitä vastakkaiseen suuntaan vaikuttavia
sisäisiä ja ulkoisia paineita pysymällä päättäväisenä, lujana ja
lannistumattomana. Hänessä piilevän ja kaiken aikaa vahvistuvan
henkisen uhmavoimansa avulla hän kykenee tahtonsa horjumatta
toteuttamaan tinkimättömästi tärkeäksi kokemiaan arvoja elämässään.

Henkisen uhmavoiman merkitys
henkisessä kasvussa
▪ Kun tarkoituksen tahto vahvistuu henkisen uhmavoiman
”tankkaamana” kaiken aikaa voimakkaammaksi, käy
ihanteellisimmillaan niin, että lopulta henkinen uhmavoima ikään kuin
sulautuu siihen ja pitää tarkoituksen tahdon niin voimakkaana, ettei
juuri mikään voi horjuttaa sitä. Ts. henkinen uhmavoima aktivoituu aina
automaattisesti, kun se on tarpeen tarkoituksen tahdon
toteutumiseksi.

Henkisen uhmavoiman ja henkisen kasvun
spiraali
▪ Tällöin ihmisen henkisyys on yleisemminkin korkeatasoista ja
laaja-alaista. Ts. voimakas henkinen uhmavoima ja voimakas
tarkoituksen tahto heijastuvat kaikkiin muihinkin ihmisen
henkisiin kykyihin niitä vahvistavalla tavalla.

▪ Mitä voimakkaammaksi ihminen on henkisesti ja eettisesti
tullut, sitä arvopitoisempaa ja tarkoituksentäyteisempää
elämää hän kykenee elämään
Henkisen kyvykkyyden ja tarkoituksellisuuden
spiraali

Henkisen uhmavoiman ja tarkoituksellisuuden
spiraali
▪ Ts. henkisen uhmavoiman merkitys ihmisen elämän
tarkoituksellisuudelle on keskeinen ja päinvastoin, mitä
aktiivisemmin ihminen toteuttaa elämänsä tarkoituksia, sitä
aktiivisemmin hänen henkinen uhmavoimansa toimii

Mistä elämässä on kyse?
▪ Viktor Frankl korostaa, että elämämme olemus on, että
olemme kyseltävänä. Elämämme on siis eräänlainen koko
sen ajan kestävä kyselytunti.
▪ Emme voi kysyä elämämme tarkoitusta, koska se muodostuu
niistä kulloinkin antamistamme vastauksista, joita annamme
elämän konkreettisiin kysymyksiin.
▪ Vastaukset eivät kuitenkaan ole sanoja, vaan vastauksemme
ovat omat tekomme, oma elämämme ja koko
olemassaolomme. Vastauksemme kysymykseen elämämme
tarkoituksesta ilmenevät siinä, miten vastaamme elämälle,
miten vastuullisena elämme omaa elämäämme.

Vastuullisena oleminen
▪ Maailmassa olemisessa on siis kyse vastuullisena olemisesta
omassa elämässä
▪ Vastuullisena oleminen merkitsee kaiken sen mahdollisimman
täysimääräistä todellistamista, mitä olemukseltamme olemme
(henkisen potentiaalin todellistaminen) ja millaisena meidän
on oleminen (eettisesti arvokkaiden tekojen tekeminen) – mitä
voimme olla ja millaiseksi meidän tulisi tulla ollaksemme
”parhaita mahdollisia itseämme”*)
*) meillä jokaisella on henkilökohtaiset rajamme (synnynnäiset,
kohtalonomaiset rakennetekijät), joita emme voi ylittää, mutta
näiden rajojemme puitteissa meillä on rajattomat
mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä (rajallisen elämämme aikana)

▪ Vastuullisena olemisessa on konkreettisesti kyse siitä, että
vastaamme – otamme vastaan ja annamme vastauksemme
– meille eri ajankohtina, kussakin tilanteessa ja kunakin
hetkenä, tarjoutuviin tarkoitusmahdollisuuksiin ja teemme
sen toimintamme kautta
▪ Ollessaan vastuullisena maailmassa ihminen toteuttaa siis
tarkoituksen tahtoaan omantuntonsa ohjaamana ja itsen
transsendenssin avulla

▪ Kun ihminen toimii tarkoituksen tahtonsa mukaisesti, tulee
hänen aina ja kaikkialla
1. tahtoa löytää tilanteessa tai hetkessä piileviä, juuri hänelle
tarjoutuvia tarkoitusmahdollisuuksia,
2. kuunnella omaatuntoaan, noudattaa sen viestiä ja valita
sen mukaan kaikkein arvokkain tarjolla olevista
vaihtoehdoista, ja
3. suuntautua siihen tarkoitusmahdollisuuteen, joka on
yleispätevästi kaikkein arvopitoisin
▪ Kaiken tämän jälkeen ihmisen on vielä toteutettava tämä
tiedostamansa, yleispätevästi arvokkain tarkoitusmahdollisuus

➢ Ihmisen on siis ryhdyttävä
harrastamaan vastuullisena olemista eli
omistauduttava hartaasti
tarkoituksen tahtonsa toteuttamiselle
➢ Kiitos harrastuksen osoittamisesta eli
hartaasta kuuntelemisesta!

Henkinen uhmavoima 9.11.19

Recommended

Recommended

More Related Content

What's hot

What's hot (20)

Similar to Henkinen uhmavoima 9.11.19

Similar to Henkinen uhmavoima 9.11.19 (20)

More from Timo Purjo

More from Timo Purjo (13)

Henkinen uhmavoima 9.11.19