Kasvatusluento TaY 29.1.18
•
0 likes•98 views
Tampereen yliopistolla 29.1.2018 pidetty luento, joka kuuluu kasvatustieteiden yksikön Kasvatuksen historialliset ja filosofiset lähtökohdat -opintojaksoon
Recommended
Recommended
More Related Content
Similar to Kasvatusluento TaY 29.1.18
Similar to Kasvatusluento TaY 29.1.18 (20)
More from Timo Purjo
More from Timo Purjo (14)
Recently uploaded
Kasvatusluento TaY 29.1.18
- 2. Aksioomat eli perusväittämät, joiden oletetaan olevan voimassa • Elämällä on jokin tarkoitus – Jollei, elämä olisi mieletöntä • Ihmisellä on tahdon ja valinnan vapaus – Jollei, kasvatus olisi mieletöntä ja turhaa • Ihmisellä on olemuksellinen tahdo luoda jotain arvokasta maailmaan ja kokea itsensä merkitykselliseksi – Jollei, elämällä ei olisi mitään arvoa ja ihmisellä mitään merkitystä
- 3. Kasvatuksen tarkoitus • Kasvatuksen tarkoitus on, että joku (persoona) ja jokin (henkinen olemuspuoli, persoonallisuus) kasvaa sen vaikutuksesta • Kasvattajan tehtävänä on tukea ja ohjata kasvatettavaansa tulemaan omaksi itsekseen, siksi henkiseksi olennoksi, jota hän varsinaisimmillaan on – henkilöksi eli persoonaksi, joka kasvattaa henkistä olemuspuoltaan eli persoonallisuuttaan – Jokainen lapsi syntyy täysin uutena ihmisolentona todellisuuteen, eksistentiaaliseen maailmassa olemiseensa. Jokaisen ihmisyksilön omaksi vastuulliseksi tehtäväksi – joka edellyttää lapsuudessa välttämättömästi kasvatuksellista tukea ja ohjausta – jää kehkeyttää oma henkinen potentiaalinsa eläväksi ja toimivaksi siten, että hänestä tulee ainutlaatuinen henkilö, persoona
- 4. Opettaja on keskeinen, vaikkei ainoa kasvatusvaikuttaja lapsen elämässä • Mennyt kehitys ei ole tae tulevasta, koska elämme nykyhetkessä ja kaikki siinä tapahtuva (situaatio) ja koettava (tajunta) vaikuttaa siihen, mitä olemme seuraavana hetkenä – Älä anna menneen leimata nykyisyyttä ja langettaa varjonsa tulevan ylle • Opettajalla on valtaa vaikuttaa teoillaan oppilaittensa tulevaisuuden muodostumiseen – siksi hän on myös vastuussa tekojensa seurauksista – Anna jokaiselle mahdollisuus muuttua paremmaksi, sellaiseksi itsekseen, jota hän potentiaalisesti voi olla; voi olla, että muutos alkaa 13. kerran jälkeen, 17. kerran jälkeen tai vasta 18. kerran jälkeen – tai vasta koko koulun päättymisen jälkeen • Opettajan teot – kuten muidenkin kasvatusvaikuttajien, joita kaikki eri tavoin olemme – voivat olla joko oppilaan hyvää elämää edistäviä tai sitä ehkäiseviä – Kaikilla teolla on merkitystä, vaikka se näkyisi vasta vuosien tai vuosikymmenien päästä
- 5. Opettajan velvollisuuksista (Albert Einstein) • Opettajan on autettava oppilaita löytämään oma ainut- laatuisuutensa ja omat yksilölliset tapansa persoonallisuutensa kehittämiseksi ja oman elämänsä tarkoituksien toteuttamiseksi • Vastakohtana on itseään jatkuvasti muihin vertaileva ja muita vastaan kilpaileva ihminen, joka tuntee milloin ylemmyyden tunnetta ja ylimielisyyttä ja milloin huonommuuden tunnetta ja itsensä väheksyntää • Koululuokat kilpailu- ja taistelukenttinä vai yhteenkuuluvuuden, yhteistoiminnan ja yhteisvastuun oppimisareenoina?
- 6. Opettajuuden perusta (Albert Einstein) • Pahinta on opetuksen perustaminen pelkoon, pakkoon ja keinotekoiseen auktoriteettiin • Tällainen opetus tuhoaa oppilaan tunteiden vakauden, rehellisyyden ja itseluottamuksen ja johtaa alistuvaan ja alistavaan suhtautumiseen muihin ihmisiin • Opettajalla oltava käytössään mahdollisimman vähän pakkokeinoja, jolloin hänen hyväksyttynä ja kunnioitettuna olemisensa on välttämättä perustuttava inhimilliseen suhtautumiseen oppilaisiinsa
- 7. Vapaa tahto on kasvatuksen välttämätön aksiooma, Asennoitumisen vapaus Geenit ym. perintö- tekijät Perhetilanteet ja kasvatus- vaikutukset Tahto arvokkaaseen ja hyvään elämään Suhteet elinyhteisöihin
- 8. Kasvatuksen on oltava arvokasvatusta • Kasvatuksen päämääräksi voidaan asettaa vastuullinen ihmisyys Perusopetuslaki ( 21.8.1998/628) 2 § Opetuksen tavoitteet – Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. • Opettaja on vastuullinen oppilaiden kasvusta vastuullisuuteen – Vastuullisuus = vapautensa suuntaamista kohti arvokasta (arvotajunta) ja hyvää (eettisyys)
- 9. Vastuullinen ihmisyys • Vastuullisena oleminen yleisestä, kaikille yhteisestä hyvästä, on tärkein tarkoitus, mikä elämällämme voi olla • ”Minä ja sinä emme tietenkään voi yksin ratkaista maailman ongelmia, mutta se ei estä meitä toimimasta niin kuin koko maailman kohtalo olisi harteillamme. Tämän näkemyksen mukaan jokaisen on kannettava oma osuutensa vastuusta maailmasta. Meidän on aloitettava itsestämme ja ymmärrettävä tehtäväksemme, että jätämme maailman jonakin päivänä vähän parempana kuin se oli tullessamme.” Stefan Einhorn: Ihmisen tehtävä
- 11. Yhteisen hyvän ja oman hyvinvoinnin suhde
- 12. Yhteisen hyvän ja oman arvon tunnon suhde
- 13. ”Hyvä kasvatus on kasvatusta hyvään” • Kasvatus ei ole lapsessa kuvitellusti olevan pahuuden hillitsemistä vaan • Kasvatus on lapsen yllyttämistä arvokkaaseen ja hyvään
- 14. Max Schelerin arvohierarkia • Henkiset arvot, objektiiviset arvot – Hyvyys, kauneus, totuus • Pyhän arvot, absoluttiset arvot – Eettinen hyvyys – Rakkaus, armo, anteeksianto
- 15. Tavoitteena yhä korkeampia arvoja kohti nouseminen • Schelerin mukaan ihmisen elämä on tasapainossa kun hän asettaa arvot oikeaan järjestykseen elämässään – Pyhän arvot tulee asettaa elämässä ennen henkisiä arvoja, henkiset arvot ennen vitaalisia ja vitaaliset arvot puolestaan ennen hyödyllisyyden ja nautinnon arvoja • Pyhän arvot liittyvät koko olemassaolon alkuperään ja tarkoitukseen, joiden välityksellä myös ihmisen elämä saa tarkoituksensa. Jos ihminen on kosketuksissa pyhän arvoihin, hän kokee maailman mielekkääksi sekä itsensä ja elämänsä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi, koska hän on oikeassa suhteessa olemassaolonsa tarkoitukseen. Mikään alempi arvoaste ei riitä tarkoituksellisen elämän perustaksi, koska ihmisen persoonaa luonnehtii olennaisesti pyhyys, jota ilmennetään rakkaudessa.
- 16. Kasvatuksen tarkoitus ja päämäärä = ihmisen elämän tarkoitus ja päämäärä
- 17. Eksistentiaalinen täyttymys vs. tyhjiö • “Ihmisellä on olemuksellinen tahdo luoda jotain arvokasta maailmaan ja kokea itsensä merkitykselliseksi”. Tämän tahdon turhautuminen voi johtaa eksistentiaaliseen ahdinkoon, turhaumaan ja lopulta tyhjiöön. • Ihminen on ehkä varsinkin elämänsä alussa suunnannut huomionsa arvokkaaseen ja hyvään, mutta joutunut kerta toisensa jälkeen pettymään pyrkimyksissään päästä osalliseksi tästä hyvästä. Kun ihminen turhautuu tai pettyy toistuvasti pyrkiessään olemassaolonsa hyvyyden kannalta tärkeää kohti, hänen alkuperäinen rakkautensa kyseistä arvokasta asiaa kohtaan voi muuttua kateudeksi, kaunaksi, katkeruudeksi ja lopulta vihaksi. Rakkaus arvokkaaseen ja pyrkimys hyvään ovat tällöin muuttuneet vihaksi.
- 18. Umpijäässä oleva viha estää arvojen kokemisen • Ihminen kokee kateutta ja kaunaa asioita kohtaan, joita ei voi saada itsellensä tai saada omakseen. Tällainen kaunainen katkeruus alkaa värittää koko hänen tapaansa tarkastella todellisuutta ja elää siinä. Vihaksi kehittyessään siitä tulee rakenteellinen osa ihmisen olemusta. Viha muodostaa kivikovan umpijään kaltaisen kerrostuman, joka tukahduttaa ihmisen yhteyden tunteisiinsa ja arvoihinsa. • Viha vääristää ihmisen käsityksen omasta arvosta ja merkityksestä maailmassa sekä toisista ihmisistä ja koko maailmasta. Viha myös vieraannuttaa hänet objektiivisista ja absoluuttisista arvoista, kaikesta siitä, mikä on maailmassa vaalimisen arvoista ja aidosti pyhää.
- 19. Vihan tuhoava voima • Koska ihmisen on mahdotonta nähdä arvoja oikeassa valossa katkeruutensa ja vihansa aiheuttaman kielteisyyden takia, suuntautuu hän palvomaan epäarvoja. Epäarvojen ohjaama elämä tuntuu lopulta tyhjältä ja äärimmillään koko eläminen mielettömältä, merkityksettömältä ja turhalta. • Tällaisen kehityksen vaikutukset ihmiseen ilmenevät mm. tarkkaamattomuutena, yliaktiivisuutena, impulsiivisuutena, väkivaltaisuutena, päihteiden käyttönä, ahdistuneisuutena, masentuneisuutena ja erimuotoisena itsetuhoisuutena • Vain rakkaus on riittävä vastavoima vihalle
- 20. Opettajan keinot • Esimerkki on paras, tehokkain kasvattaja Jokainen kasvattaa esimerkillään, jonka hän antaa toisten ihmisten kohtaamisen tavoista, toisten kohtelusta Kaikkein tärkeintä on se, miten kohtaamme oppilaan itsensä… • Kohtele toisia (oppilasta itseään, muita oppilaita, aikuisia jne.), kuten tahtoisit (jos näet sen olevan arvokasta ja merkityksellistä…) oppilaan vastaavasti kohtelevan kaikkia toisia • Suhtautumistavat oppilaaseen määrittävät kohtaamisen laadun ja lapsen persoonallisuutta kutistavan tai laajentavan vaikutuksen
- 21. Oppilaan persoonallisuutta kehittävät asenteet
- 22. Opettajan ja oppilaan välinen suhde 1) Oppilas on ihminen 2) Opettaja on ihminen Opettajan ja oppilaan välinen suhde on väistämättä ihmissuhde Hyvä ihmissuhde on kahden ihmisen välinen tunnustussuhde
- 23. Oppilaan persoonallisuutta kehittävät asenteet • Jokainen tarvitsee tunnustusta (Axel Honneth) • Opettaja tunnustaa kunnioituksen, rakkauden ja arvostuksen asenteillaan oppilaan persoonaksi, jossa on potentiaalia tulla persoonallisuudeksi • Vain kasvattajien tunnustuksen kautta lapselle ja nuorelle aukeaa mahdollisuus itsensä ja toisten (myös kasvattajan) kunnioittamiseen, rakastamiseen ja arvostamiseen • Vain olemalla näillä tavoilla persoona, lapsella ja nuorella on perus- edellytykset lähteä suuntautumaan kohti arvokasta ja hyvää elämää
- 24. Oppilaan kohtaamatta jättämisen tuhovaikutus • Kun lapsi ja nuori jää itsenään, persoonana kohtaamatta merkitsee se hänelle kokemusta kaiken muun hänessä (vähintäänkin potentiaalisesti) olevan tunnustamatta jättämisestä kuin hänen ulkoisen käyttäytymisensä johtaa tulkintaan: koska käyttäydyn hankalasti, olen hankala = huono ja arvoton ihminen voi johtaa ulkopuolisuuden ja irrallisuuden tunteeseen, lapsen ja nuoren syrjäytymiseen • Kohtaamattomuus on siis tehokasta oppilaan syrjäyttämistä oppilaan persoonallisuuden suotuisa kasvu lakkaa tai kutistuu tai se voi kehittyä kielteiseksi tai räjähdysalttiiksi…
- 25. Oppilaan persoonallisuutta kehittävät asenteet
- 29. Kasvatuksen voima Usko -kasvatukseen -itseen -oppilaiden tahtoon ja kykyihin Tahto -vaikuttamiseen -kohtaamiseen -vastuuseen Asenteet -oppilaiden näkeminen, kuuleminen, ottaminen todesta -oppilaista välittäminen, innostuminen Perustana Hyvyys, kauneus, rakkaus, totuus, oikeudenmukaisuus…
- 30. Kasvatuksellisen rakkauden voima • Scheler kuvaa rakkautta henkisenä liikkeenä kohti toisen ihmisen korkeinta mahdollista arvoa. Rakkaudessa emme näe ihmistä vain sellaisena kuin hän on, vaan myös sellaisena mitä hän voi olla ja millaiseksi hänen on mahdollista tulla. Rakkaus auttaa toista todellistumaan kaikkien niiden arvojen mahdollisuuksien mukaisesti, joita rakkaudessa on tullut ja jotka ovat vain siinä voineet tulla näkyviksi. • Rakkaus herättää ihmisessä tahdon tulla kaikessa arvokkuudessaan sellaiseksi, minkä mukaisena hän on tullut nähdyksi. Toisen ihmisen henkisen persoonan, hänen todellisen olemuksensa ja arvojen suomien mahdollisuuksien näkeminen rakkaudessa johtaa toisen ihmisen sisäiseen rikastumiseen, joka on myös osa hänen elämänsä tarkoitusta. • Toisin sanoen, rakkaus kohottaa toisen hänen olemassaolonsa mahdollisuuksien ääriin. Rakkaus rikastuttaa samalla myös rakkautta osoittavaa ihmistä itseään. Rakkaus voi siten olla äärimmäisen luovaa.
- 31. Lopputulos opettajan näkökulmasta • Myönteisistä kasvatusteoista tuskin joutuu ainakaan niin helposti konfliktiin oppilaan vanhempien kanssa kuin kurinpidosta yms. kielteisistä toimenpiteistä • Myönteisen kasvatuksen avulla opettajan työ muuttuu itsellekin miellyttävämmäksi, mielekkäämmäksi ja merkityksellisemmäksi • Automaattisena sivuvaikutuksena opettajan hyvinvointi, jopa kokemus elämän hyvyydestä ja omasta onnellisuudesta lisääntyy • Ja eikö olekin mukava kuvitella itsensä jonkun entisen oppilaan elämänkaaren yhdellä vuorenhuipulla – Te ehkä unohdatte oppilaanne, mutta teidän oppilaanne eivät unohda teitä – Keski-ikäisten kuvailemassa ”Elämän vuorijonossa” yleensä yksi tai useampi merkityksellisesti vaikuttanut opettaja jollakin huipuista – tai laakson pohjalla…
- 32. Hyvän kasvatuksen salaisuuden äärellä… • Rakasta • Arvosta • Kunnioita • Kiitä niin usein kuin siihen on edes pientä aihetta • Auta nuorta kohtaamaan itsensä • Usko kasvun ja kehittymisen mahdollisuuteen • Salli epätäydellisyys ja erehtyväisyys
- 33. Kasvatus on… • Periaatteiden oivaltamista ja omaksumista • Eläytymistä tilanteeseen tai hetkeen • Individualisointia • Improvisointia • Intuitiota • Kokemuksen kautta hankittua viisautta • Inspiraatiota • Perspiraatiota
- 34. Kiitos!