Kasvatusvaikuttamisen käytännössä koestettu filosofinen perusta
•
0 likes•29 views
Kasvatusfilosofian opintojaksoon KASP1 kuuluva luento Tampereen yliopistolla 23.1.2019
More Related Content
Similar to Kasvatusvaikuttamisen käytännössä koestettu filosofinen perusta
Similar to Kasvatusvaikuttamisen käytännössä koestettu filosofinen perusta (20)
More from Timo Purjo
More from Timo Purjo (14)
Kasvatusvaikuttamisen käytännössä koestettu filosofinen perusta
- 1. Kasvatusvaikuttamisen käytännössä koestettu filosofinen perusta Tampereen yliopisto 23.1.2019 Opintojakso KASP1 Timo Purjo, FT
- 2. Luennon käsitteistöstä • Kasvattaja Opettaja; opettaja on keskeinen, vaikkei ainoa kasvatusvaikuttaja lapsen elämässä • Olemme kaikki kasvatusvaikuttajia maailmassa olemisen tapojemme kautta, kaikkialla ja kaiken aikaa • Nykyisellä sukupolvella on luovuttamaton yhteisvastuu hyvän elämän edellytysten luomisesta (ja jättämisestä) kasvavalle sukupolvelle
- 3. ”Kasvattajan” ja ”kasvatettavan” suhde 1) Kasvatettava on ihminen 2) Kasvatettava on ihminen Kasvattajan ja kasvatettavan välinen suhde on väistämättä ihmissuhde Perustava kysymys onkin siksi, ”mitä on ihminen” eli mikä on oma ihmiskäsitykseni
- 4. ”Hyvä kasvatus on kasvatusta hyvään” • Kasvatus ei ole lapsessa kuvitellusti olevan pahuuden hillitsemistä ilmentää nihilististä ihmiskäsitystä: lapsessa ei ole mitään arvokasta ja hyvää edes piilevänä vaan • Kasvatus on lapsen yllyttämistä arvokkaaseen ja hyvään kaiken sen lapsessa olevan potentiaalin aktivoimista, jonka avulla hän voi havaita ja ilmentää arvokasta ja hyvää sekä elää arvokasta ja hyvää elämää
- 5. Hyvän kasvatuksen on oltava arvokasvatusta “Arvot ovat ihmisen toiminnan perusta”
- 6. Arvokasvatuksen tavoitteita 1. Erilaatuisten arvojen olemassaolon tiedostaminen 2. Oman arvostusjärjestelmän laajentaminen 3. Arvostusten tason kohottaminen ja eettisen toimintakyvyn kehittäminen
- 7. Arvokasvatuksen tavoitteita 1. Erilaatuisten arvojen olemassaolon tiedostaminen Arvo, arvokas, arvostus, ks. Purjo, T. 2014. Arvot ovat ihmisen toiminnan perusta. TUP Kehittää nuoren arvo-osaamista, hänen kykyään ymmärtää ja arvioida erilaisia arvoja ja omaa suhdettaan niiden päämääriin Arvokriittisyys: arvostukset vs. hyvyys, kauneus, rakkaus, totuus, oikeudenmukaisuus
- 8. Arvokasvatuksen tavoitteita 2. Oman arvostusjärjestelmän laajentaminen Kehittää uutta rakentavaa näkökenttää, jonka avulla todellisuutta ja sen tarjoamia arvomahdollisuuksia voitaisiin kokea aidommin, rikkaammin ja syvällisemmin
- 9. Arvokasvatuksen tavoitteita 3. Arvostusten tason kohottaminen ja eettisen toimintakyvyn kehittäminen Kehittää kykyä valita sellaisia arvoja, jotka edistävät ”ihmisiksi elämistä”, sekä omaa hyvää elämää että ihmisten välisiä hyviä suhteita Arvojen olemassaolo mahdollistaa myös vastuullisuuden, toisin sanoen vastuullisena olemisen perustana ovat arvot
- 10. Perustava kysymys nro 2: miten tulisi olla suhteissa toiseen ihmiseen • Itsestään selvää lienee, että olisi pyrittävä hyvään ihmissuhteeseen, sellaiseen, jolla saadaan tapahtumaan arvokasta ja hyvää • Hyvä ihmissuhde on kahden ihmisen välinen tunnustussuhde
- 14. Tahto tarkoitukseen kasvatusvaikuttamisen teoreettisena perustana • Ihmisellä on olemuksellinen tahdo luoda jotain arvokasta maailmaan ja kokea itsensä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi • Tahto tarkoitukseen on sisäänrakennettuna ihmiseen. Sen mukaisesti meissä kaikissa on olemuksellinen ymmärrys siitä, mistä elämässä ja ihmisenä olemisessa on kaiken kaikkiaan kysymys. Ihmiselle on annettu ymmärrys siitä, että hänen maailmassa olemisen päämääränä on etsiä, löytää ja toteuttaa niitä tarkoituksia – mahdollisuuksia luoda jotain arvokasta maailmaan – joita elämässä on tarjolla.
- 15. • Kun ihminen toimii näin, saa hän samalla kokea itsensä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Tarkoituksen tahdon toteutuminen onkin siksi ihmisen perustavin tarve, jonka toteutuminen tai toteutumatta jääminen määrittää hänen elämänsä laadullisen hyvyyden. • Tarkoituksen tahdon ilmeneminen ihmisessä vaatii sen herättelyä varhaislapsuudesta alkaen. Lapsuudessa tästä ovat vastuussa erilaiset kasvatusvaikuttajat. Koska tarkoituksen tahdon on tieteellisissä kokeissa todistettu automaattisesti ilmenevän jo hyvin varhaisessa lapsuudessa, kyse on itse asiassa siitä, että sitä ei tukahduteta. Jos näin käy, se ei kuitenkaan onneksi katoa kokonaan, vaan se on koska tahansa herätettävissä uudestaan. Silloin saatetaan tarvita kuitenkin voimakastakin ravistelua, sitä voimakkaampaa, mitä kauempaa se on uinunut, ”nukkunut Ruususen unta”. Tarkoituksen tahto kasvatusvaikuttamisen perustana
- 16. Tarkoituksen tahto kasvatusvaikuttamisen perustana • Kuten vertauskuvasta prinsessa Ruususestakin voidaan päätellä, tarkoituksen tahdon herättäminen ja sen jatkuva vahvistaminen tapahtuu rakkaudella ja rakkaudessa. Kun lähimmäinen tai rooliperustainen kasvattaja pyrkii vaikuttamaan toisen ihmisen tarkoituksen tahtoa aktivoivalla tavalla, voi siinä onnistua vain asennoitumalla toiseen rakkaudellisesti. • Ihmisyyden ydintä on ylimalkaan se, että tunnustamme toisen ihmisen arvokkuuden, asennoidumme hänen ihmisarvoonsa itseisarvona, ehdottomana perusarvona, jota ei voi kenenkään kohdalla kyseenalaistaa. Tämän mukaisesti näemme kaikilla olevan ainakin potentiaalisesti kaikki mahdolliset henkiset ja eettiset kyvyt emmekä epäröi uskoa ja luottaa niiden ilmenemisen mahdollisuuteen, vaikka mikään ei olisikaan siihen saakka puhunut sen puolesta.
- 17. Vastuullisena oleminen maailmassa kasvatusvaikuttamisen päämääränä • Vastuullisuus = vapautensa suuntaamista kohti arvokasta (arvotajunta) ja hyvää (eettisyys) • Opettaja on vastuullinen oppilaiden kasvusta vastuullisuuteen Perusopetuslaki ( 21.8.1998/628) 2 § Opetuksen tavoitteet Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja • Me kaikki aikuiset olemme yhdessä ja erikseen vastuussa kasvavien kasvusta vastuulliseen ihmisyyteen
- 19. Lapsen kasvattaminen vastuullisuuteen • Esimerkki on paras kasvattaja, myös vaikutusvaltaisin hyvässä ja pahassa – “Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon” ei toimi – Havainnoi ja tarkkaile itseäsi, miten kohtelet toisia aikuisia, ”kasvatettaviasi”, ketä tahansa ihmistä tai muutakin olentoa tai mitä tahansa olemassa olevaa
- 20. • Vastuullisena oleminen yleisestä, kaikille yhteisestä hyvästä, on tärkein ja arvokkain tarkoitus, mikä elämällämme voi olla • ”Minä ja sinä emme tietenkään voi yksin ratkaista maailman ongelmia, mutta se ei estä meitä toimimasta niin kuin koko maailman kohtalo olisi harteillamme. Tämän näkemyksen mukaan jokaisen on kannettava oma osuutensa vastuusta maailmasta. Meidän on aloitettava itsestämme ja ymmärrettävä tehtäväksemme, että jätämme maailman jonakin päivänä vähän parempana kuin se oli tullessamme.” Stefan Einhorn: Ihmisen tehtävä Vastuullisena oleminen maailmassa